Elikkäs meillä on semmonen ongelma 3-vuotiaan tyttömme kanssa että hän ei millään pysy öisin omassa sängyssään vaan kipittää meidän viereen. Hän rupee kiltisti illalla nukkumaan omaan sänkyynsä eikä kiukuttele yhtään, nukahtaa sinne mutta nukkuu ehkä tunnin/kaks ja kipittää viereemme. Veikkaan että hän näkee pahoja unia koska puhelee vähän siihen tyyliin herätessään ja hakee turvaa mikä on täysin ymmärrettävää mutta tämä "ylimääräinen" nukkuja sängyssämme alkaa häiritä omia uniamme, emme mieheni kanssa saa kunnolla nukuttua ja kohta meille syntyy vauva jota varmastikkin öisin imetän vieressäni sängyllä niin ei mahutakkaan enää kaikki samaan sänkyyn. Neuvolassa sanottiin että lapsen pelkääminen yöllä pitää ottaa vakavasti eikä sitä pitäisi kiikuttaa vaan kylmästi omaan sänkyyn pelkäämään, mutta emme kyllä enää vieressäkään haluaisi pitää. Eli mikä siis neuvoksi? Miten saisin luotua lapselle turvaa omaan huoneeseen että hän voisi jäädä omaan sänkyynsä. Vanhempi sisko nukkuu yläsängyssä, valo on päällä, sänky on aina vuorattu pehmoleluilla jne. emme keksi enää mitään mite voisimme tehdä hänen olon turvalliseks
Miten saan 3vuotiaan pysymään sängyssään yöllä?
64
7318
Vastaukset
- meikäläinen......
meillä samanlainen tilanne tavallaan. poika on nukkunut omassa sängyssä 1-vuotiaasta saakka, mutta tulee aina yöllä viereen... 3-vuotias myös. mä oon huono nukkumaan, jos on ylimääräinen sängyssä, hikoilenkin kamalasti... me ratkaistiin ongelma sillä, että laitettiin vuosi sitten pieni patja meidän sängyn alle peittoineen ja tyynyineen ja iltaisin otetaan ne esille. päivällä kerroin että se on pojan oma paikka jne... ekalla kerralla kun poika tuli tavalliseen tapaan sänkyyn, käskin mennä patjalle. nurisi vastaan mutta kerroin päättäväisesti että saa tulla kyllä makkariin ja on oma patja siellä. poikahan meni patjalle ja nukkuikin siinä mielellään. ja kerrat, jolloin tuli makkariin, väheni pikkuhiljaa... kerran isäntä oli työmatkalla ja poika tuli patjalleen, sanoin, että tulisi äidin viereen, mutta ei suostunut vaan halusi mennä omalle patjalle :) nykyään ei kyllä tule lähes koskaan makkariin vaan nukkuu omassa sängyssä.
voi kuulostaa oudolta tuo patja-homma, me tarkastettiin, ettei mistään vedä jne... pikkusängyn meinasin ostaa silloin aikanaan makkariin, ylimääräisen, muttei olisi mahtunut niin kokeiltiin tuota patjaa. se oli ehkä hyvä siirtymä, oppi nukkumaan lähellä äitiä, mutta ei ihan kiinni. hoksasi sitten, että pystyy nukkumaan yksinkin omassa sängyssä. olettaisin. aina olen pojalle sanonut, että saa tullu nukkumaan makkariin meidän kanssa enkä ole pakottanut omaan sänkyyn yksin. mutta näin meillä ja hyvin on toiminut.- ---
Meillä tehtiin samoin. Oli patja sängyn päädyssä pojalle. Meni noin puoli vuotta, kun alkoi nukkumaan omassa huoneessaan.
Mielestäni pehmeä ohjaus on parempi, kuin kovat otteet. Tosin pitkäjänteisempää ja aikaavievämpää tällä tavoin...
- viidenlapsenäiti
Tuo on ihan normaalia käytöstä. Lapsi on liian nuori erotettavaksi äidistä. Tarvitsee läheisyyttä ja turvaa. Nukkuu kyllä omassa sängyssä kun on siihen kypsä ja valmis. Siirtäkää lapselle sänky sun sängyn viereen (kömpii viereesi luultavasti sieltäkin koska äidin ja isän kyljessä on mukava ja turvallinen nukkua). Meillä nukkuu vieressäni 2v ja vauva. Se on kyllä hankalampi juttu jos se haittaa vanhempien unta. Siinä väsähtää. Itse saan nukuttua hyvin lapset molemmin puolin. Ostakaa leveämpi sänky? Muista vielä, että lapset kasvaa nopeammin kuin arvaatkaan...
- gfrewgwegt
Nääki on tietysti vähän makuasioita ja jokaisella oma näkemys lapsen kasvatuksesta, mun mielestä ei vaan 3 vuotiaan paikka ole enää vanhempien vieressä. Tosin jos lapsi näkee painajaisia ja sit pelottaa sit ku herää niin minkäs asialle mahdat.. mut tosiaan kuten sanoin niin alkaa omat unet häiritä pahasti ja kun on se vauvakin tulossa. Luultavasti asiat lutviutuu omalla painolllaan sitten ja voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn mutta sitä aina haluaa kaiken suunnitella etukäteen ja pelata varman päälle. Pelottaa vaan sekin että väsyn sitten liikaa, jos vauvan kanssa saan valvoa ja siinä samalla tapella 3vuotiaan kanssa sen nukkumapaikasta, ja mieheni pitäisi jaksaa töihin nousta ja esikoisen kouluun jne. Olen aika luja kasvattaja joka ei anna periks niin siks oon kovasti vaan omaan sänkyyn "pakottamassa" mutta en suinkaan halua että lapseni tuntee olonsa kotonaan turvattomaksi tai että luulee ettei voi vanhemmiltaan hakea turvaa vaan joutuu yksin kohtaamaan pelkonsa ://
- voi video...
gfrewgwegt kirjoitti:
Nääki on tietysti vähän makuasioita ja jokaisella oma näkemys lapsen kasvatuksesta, mun mielestä ei vaan 3 vuotiaan paikka ole enää vanhempien vieressä. Tosin jos lapsi näkee painajaisia ja sit pelottaa sit ku herää niin minkäs asialle mahdat.. mut tosiaan kuten sanoin niin alkaa omat unet häiritä pahasti ja kun on se vauvakin tulossa. Luultavasti asiat lutviutuu omalla painolllaan sitten ja voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn mutta sitä aina haluaa kaiken suunnitella etukäteen ja pelata varman päälle. Pelottaa vaan sekin että väsyn sitten liikaa, jos vauvan kanssa saan valvoa ja siinä samalla tapella 3vuotiaan kanssa sen nukkumapaikasta, ja mieheni pitäisi jaksaa töihin nousta ja esikoisen kouluun jne. Olen aika luja kasvattaja joka ei anna periks niin siks oon kovasti vaan omaan sänkyyn "pakottamassa" mutta en suinkaan halua että lapseni tuntee olonsa kotonaan turvattomaksi tai että luulee ettei voi vanhemmiltaan hakea turvaa vaan joutuu yksin kohtaamaan pelkonsa ://
"voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn"
aika paha lauseenpätkä mustasukkasuutta ajatellen, vaikka se vauva teille tuleekin, niin ei tämä kolmivuotias mihinkään katoa, päinvastoin, tarvitsee ehkä enemmän huomioo..
Huono ajattelutapa, et kun vauva tulee, niin tää 3 v. on rasite ja riesa siinä kun ollaan tämän vauvan kanssa, tehdään lapsia sen verran että pystytään JOKAISESTA huolehtimaan, eikä tuupata entisiä nurkkaan!
Mulla on 7 vuotias joka tulee vielä joskus yöllä petiin... - hstwrh
voi video... kirjoitti:
"voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn"
aika paha lauseenpätkä mustasukkasuutta ajatellen, vaikka se vauva teille tuleekin, niin ei tämä kolmivuotias mihinkään katoa, päinvastoin, tarvitsee ehkä enemmän huomioo..
Huono ajattelutapa, et kun vauva tulee, niin tää 3 v. on rasite ja riesa siinä kun ollaan tämän vauvan kanssa, tehdään lapsia sen verran että pystytään JOKAISESTA huolehtimaan, eikä tuupata entisiä nurkkaan!
Mulla on 7 vuotias joka tulee vielä joskus yöllä petiin...Kyllä teidän kaltasia ei pysty näköjään välttämään mitenkään. Enhän minä nyt vittu lastani riesana pidä! Enkä ajattele ettei hän tarvitse enää huomiota tai rakkautta.. voi jeesus. Jos olet kykenemätön ymmärtämään mitä ajan takaa niin älä vaivaa itseäsi koko asialla ja jätä vastaaminen muille! Pointtini tässä hommassa on se että miten saisin hänelle luotuta turvaa OMAAN sänkyyn ettei hän tarvitsisi meidän kylkeä siihe enää. Eikä tuo mielestäni ole mitenkään julmaa... Ja tuon lauseen ajattelin ihan sillä kun hän muutenkin ajattelee hirmu fiksusti vauvan tulon, esim sanoo että sitten kun vauva nukkuu päiväunia niin ei saa huutaa ettei se herää jne jne.
- kfjgjrgitj
gfrewgwegt kirjoitti:
Nääki on tietysti vähän makuasioita ja jokaisella oma näkemys lapsen kasvatuksesta, mun mielestä ei vaan 3 vuotiaan paikka ole enää vanhempien vieressä. Tosin jos lapsi näkee painajaisia ja sit pelottaa sit ku herää niin minkäs asialle mahdat.. mut tosiaan kuten sanoin niin alkaa omat unet häiritä pahasti ja kun on se vauvakin tulossa. Luultavasti asiat lutviutuu omalla painolllaan sitten ja voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn mutta sitä aina haluaa kaiken suunnitella etukäteen ja pelata varman päälle. Pelottaa vaan sekin että väsyn sitten liikaa, jos vauvan kanssa saan valvoa ja siinä samalla tapella 3vuotiaan kanssa sen nukkumapaikasta, ja mieheni pitäisi jaksaa töihin nousta ja esikoisen kouluun jne. Olen aika luja kasvattaja joka ei anna periks niin siks oon kovasti vaan omaan sänkyyn "pakottamassa" mutta en suinkaan halua että lapseni tuntee olonsa kotonaan turvattomaksi tai että luulee ettei voi vanhemmiltaan hakea turvaa vaan joutuu yksin kohtaamaan pelkonsa ://
aika kylmältä ettei 3-vuotiaan paikka ole vanhempien vieressä..maisteleppa sanaa 3-vuotias ja mieti minkä kokosia nämä 3-vuotiaat oli ennen kuin sinä sait lapsen.. se onvielä todella pieni ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan juuri tuossa iässä eikä pieni ihminen erota satua ja todellisuutta.. meijänkin poika tuli jossain vaiheessa melkein joka yö viereen..pikkuhiljaa se sitten loppui..nykyään tulee vaan harvoin ja joskus jopa pyydän 4-vuotiastamme viereen jos vaikka isä on reissussa tms.. mun mielestä on ihanaa kun poika köllii vieressä :D mut ymmärrän toki ettei kaikki pysty nukkumaan hyvin jos lapsen varvas tunkee sieraimeen :)
jollakin oli hyvä ehdotus patjasta lattialla ja jos mahtuu niin sänky vielä parempi..eräässä sisustuslehdessä oli laitettu 160cm sängyn jatkeeksi vielä 80cm levee,siinä mahtuis köllimään varmasti, jos vaan makkariin mahtuu :D mut en kiikuttais kyllä pois, hankit sen sängyn siihen sun sängyn viereen..en liiemmin kannusta mihinkään perhepetijärjestelyyn, mutta jos vauvakin ontulossa, on tärkee että lapsi kokee itsensä tärkeeksi ja tuskimpa se parisuhdekkaan kärsii kun vauvakin siinä jokatapauksessa on...miten lapsi kokisi sen jos viet hänet omaan sänkyyn ja näkee että vauva jää kuitenkin äitin lämpimään kainaloon..
ei se, että lapsi saa nyt nukkua teidän vieressä, sun kasvatustasi mitenkään pilaa, päin vastoin..ei se ole periksi antamista jos lapsi hakee turvaa..eikä se siinä kauaa kuitenkaan nuku. Auktoriteetti ei kasva siitä periksi antamattomuudesta vaan päin vastoin.. - jebujebu
gfrewgwegt kirjoitti:
Nääki on tietysti vähän makuasioita ja jokaisella oma näkemys lapsen kasvatuksesta, mun mielestä ei vaan 3 vuotiaan paikka ole enää vanhempien vieressä. Tosin jos lapsi näkee painajaisia ja sit pelottaa sit ku herää niin minkäs asialle mahdat.. mut tosiaan kuten sanoin niin alkaa omat unet häiritä pahasti ja kun on se vauvakin tulossa. Luultavasti asiat lutviutuu omalla painolllaan sitten ja voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn mutta sitä aina haluaa kaiken suunnitella etukäteen ja pelata varman päälle. Pelottaa vaan sekin että väsyn sitten liikaa, jos vauvan kanssa saan valvoa ja siinä samalla tapella 3vuotiaan kanssa sen nukkumapaikasta, ja mieheni pitäisi jaksaa töihin nousta ja esikoisen kouluun jne. Olen aika luja kasvattaja joka ei anna periks niin siks oon kovasti vaan omaan sänkyyn "pakottamassa" mutta en suinkaan halua että lapseni tuntee olonsa kotonaan turvattomaksi tai että luulee ettei voi vanhemmiltaan hakea turvaa vaan joutuu yksin kohtaamaan pelkonsa ://
alkuperäiselle kirjoittajalle,käyttäkää ensikerralla ehkäisyä.
- neljän äitee
hstwrh kirjoitti:
Kyllä teidän kaltasia ei pysty näköjään välttämään mitenkään. Enhän minä nyt vittu lastani riesana pidä! Enkä ajattele ettei hän tarvitse enää huomiota tai rakkautta.. voi jeesus. Jos olet kykenemätön ymmärtämään mitä ajan takaa niin älä vaivaa itseäsi koko asialla ja jätä vastaaminen muille! Pointtini tässä hommassa on se että miten saisin hänelle luotuta turvaa OMAAN sänkyyn ettei hän tarvitsisi meidän kylkeä siihe enää. Eikä tuo mielestäni ole mitenkään julmaa... Ja tuon lauseen ajattelin ihan sillä kun hän muutenkin ajattelee hirmu fiksusti vauvan tulon, esim sanoo että sitten kun vauva nukkuu päiväunia niin ei saa huutaa ettei se herää jne jne.
Itse mitä kirjoitat ? Ensin valitat että kun kolmevuotias tulee viereen ja sitten tulee vauva, etkä jaksa tapella kolmevuotiaan kanssa hänen nukkumapaikasta, suoraan lukien teit kolmevuotiaastasi jo itsellesi riesan. Mitä jos pistät sen vauvan aina syönnin päälle sänkyynsä takaisin, vauvan paikka ei ole sängyssä vanhempien välissä, isompana sitten kun ei enää tukehdu niin helposti jos aikuinen kääntyy päälle.
Miten edes kuvittelet saavasi kolmevuotiaan pysymään poissa sängystä kun on mustasukkainen vauvalle ja miltä lie pienestä tuntuu kun uusi vauva vie hänen paikkansa vanhempien välistä ? Kyllä et kovin empaattiselta vaikuta, etkä paljoa lasten päälle ymmärrä.
Meillä tulee nuorimmaiset vieläkin viereen, jos näkevät pahaa unta vaikka ikää 11. - ioxio
gfrewgwegt kirjoitti:
Nääki on tietysti vähän makuasioita ja jokaisella oma näkemys lapsen kasvatuksesta, mun mielestä ei vaan 3 vuotiaan paikka ole enää vanhempien vieressä. Tosin jos lapsi näkee painajaisia ja sit pelottaa sit ku herää niin minkäs asialle mahdat.. mut tosiaan kuten sanoin niin alkaa omat unet häiritä pahasti ja kun on se vauvakin tulossa. Luultavasti asiat lutviutuu omalla painolllaan sitten ja voihan se olla että tämä 3v. tajuaa sitten itsekkin kun vauva on ettei se vaan mahu enää meidän sänkyyn mutta sitä aina haluaa kaiken suunnitella etukäteen ja pelata varman päälle. Pelottaa vaan sekin että väsyn sitten liikaa, jos vauvan kanssa saan valvoa ja siinä samalla tapella 3vuotiaan kanssa sen nukkumapaikasta, ja mieheni pitäisi jaksaa töihin nousta ja esikoisen kouluun jne. Olen aika luja kasvattaja joka ei anna periks niin siks oon kovasti vaan omaan sänkyyn "pakottamassa" mutta en suinkaan halua että lapseni tuntee olonsa kotonaan turvattomaksi tai että luulee ettei voi vanhemmiltaan hakea turvaa vaan joutuu yksin kohtaamaan pelkonsa ://
Kokeilepa joskus periksiantamista. Mulla oli kanssa ekan lapsen kanssa ajatuksena, että haluan olla luja, tarkat rajat asettava kasvattaja. Mut sitten kerran, kun juttelin lapsen raivokohtauksista neuvolan tädin kanssa, hän neuvoi miettimään, kuinka tärkeitä asioita ne onkaan. Jos ei ole kovin tärkeästä asiasta kyse, välillä voi antaa periksikin. Silloin antaa lapselle myös sellaista mallia, että aina ei tarvi pitää jääräpäisesti kiinni omasta ajatuksestaan, vaan voi tehdä kompromissejakin. Sänkyyn tuleminen voi olla viimeinen asia, jonka se teidän kolmevuotias kokee voivansa itse päättää (meillä se oli housuun pissaaminen, toista kun ei voi pakottaa potalle.) Voi olla, että jos alat antaa pienemmissä asioissa periksi, tuo omassa sängyssä nukkuminen ei enää tunnukaan lapselle niin pahalta. Tsemppiä jaksamiseen! Vauvan kanssa väsyy joka tapauksessa, eikä sitten jaksa olla niin johdonmukainen hyvä kasvattaja isommallekaan. Mutta ei ne oo meidän omatkaan äidit ja isät niin täydellisiä ollu, ja tässä sitä silti ollaan eikä hunningolla!
- 5 lapsen äiti
Ei todellakaan ole 3 vuotiaan lapsen paikka aikuisten makkarissa.
En ihmettele että erot on niin suuria kun lapset nukkuu vieressä ja ei jää kahden keskeistä aikaa.
Meillä nukkunut kaikki lapset 5kk iästä alkaen omissa sängyissään ja omissa huoneissaan.
4 pientä lasta ja kaikki nukkuu tyytyväisesti omissa huoneissaan. 5v, 3v, 2v ja 6kk.
Meillä annetaan läheisyyttä ja turvaa aamusin, päivisin ja öisin.
Kenenkään kohdalla ei ollut ongelmaa omissa huoneissa ja yhden ainoon kerran 5 vuoden aikana yksi lapsista on tullut kerran yöllä meidän makuuhuoneeseen. Silloinkin oli niin unessa ja etsi vessaa.
Meillä ei kyllä edes tulis kukaan nukkumaan viereen vaikka pyytäis. Omat huoneet saanut sisustaa itse ja tehty kaikille juuri omantyyliset missä viihtyy. On autosänkyjä, paloautosänkyjä, 5v on parvisänky ja 6kk nukkuu pinnasängyssään. Sängyistä tehdään majoja missä on ihana nukkua ja 3v ei malttais edes aamulla tulla sängystään pois :D - wwwbox
neljän äitee kirjoitti:
Itse mitä kirjoitat ? Ensin valitat että kun kolmevuotias tulee viereen ja sitten tulee vauva, etkä jaksa tapella kolmevuotiaan kanssa hänen nukkumapaikasta, suoraan lukien teit kolmevuotiaastasi jo itsellesi riesan. Mitä jos pistät sen vauvan aina syönnin päälle sänkyynsä takaisin, vauvan paikka ei ole sängyssä vanhempien välissä, isompana sitten kun ei enää tukehdu niin helposti jos aikuinen kääntyy päälle.
Miten edes kuvittelet saavasi kolmevuotiaan pysymään poissa sängystä kun on mustasukkainen vauvalle ja miltä lie pienestä tuntuu kun uusi vauva vie hänen paikkansa vanhempien välistä ? Kyllä et kovin empaattiselta vaikuta, etkä paljoa lasten päälle ymmärrä.
Meillä tulee nuorimmaiset vieläkin viereen, jos näkevät pahaa unta vaikka ikää 11.Meillä nukkuu pienin,neljä vuotias pienessä sängyssään meidän petin vieressä. Silti "käy" vierailemassa aika ajoin meidän sängyssä varmistaakseen että kaikki on hyvin ja tankkaamassa hellyyttä ja menee sitten itse omaan sänkyyn takaisin. Meidän "ongelma" on ollut vanhin,10-vuotias, joka haluaa nukkua vanhemman kanssa koska pelottaa omassa huoneessa eikä saa unta illalla. Eli lasten vuoksi nykyään 10-vuotias saa vierihoitoa äitiltä ja keskimmäinen siirtyi sitten isän viekkuun vierashuoneeseen. :) Kyllähän siinä vanhempien intiimit hetket ovat vähissä,mutta pitää vaan toivoa että vanhimmaisen pelkotilatovat ikäänkuuluvia ja ohimeneviä. Ei kai ne enää 17-v viereen tuu.....
- Miten..
olisi jokin tarra-palkitsemisjuttu? Esim. taulukkoon 10 tarraa kokonaan omassa sängyssä nukutusta yöstä ja kun kaikki tarrat on ansaittu niin joku palkinto? Ja sitä ennen tietysti selitetään, että kun on jo noin iso tyttö, että enää ei pitäisi nukkua vanhempien vieressä vaan omassa sängyssä.
- Anonyymi
Ööm tämä on myöhässä mutta aika hyvä idea itse koitin ja kuule toimi ja palkinto oli 30min peli aikaa 4v kanssa kannattaa koittaa mutta heippa👋
- tilanteeni
Samaa meininkia meillakin, ja veikkaan etta melkein joka talossa tietyn ikaisten lasten kanssa. Meidan poika on kanssa yrittanyt kaikki temput yoaikaan, vaikka iltaisin ongelmitta mennyt nukkumaan. Ongelma on se etta tuollainen heraaminen on tapa, ei mitaan aitoa pelkaamista. Kuka nyt oikeasti nakee painajaisia joka yo samaan aikaan? Kylla jokainen muksu varmaan mieluummin nukkuisi vanhempien vieressa kuin omassa sangyssaan jos annetaan valita. Sinun taytyykin paattaa hyvaksytko moisen vai et. Minun annettiin aina nukkua vanhempien vieressa ja viela teini-ikaisenakin patjalla vanhempien huoneessa jos pelotti. Tottakai oli turvallinen olo jne, mutta nyt aikuisena ymmarran etta tama tapa ei opettanut minulle minkaanlaisia keinoja itse kontrolloida pelkojani. Vielakin olen sellainen etta etsin turvaa kumppanistani jos heraan yolla, ja yksin pelottaa hitosti. Tama mielessani olen tehnyt poikani kanssa niin etta huoneessaan on tosiaan pehmolelut ja yovalot ja yomusiikki (tama on hanelle todella tarkea), etta pimeassa hiljaisessa kurjassa huoneessa ei tarvitse koskaan olla. Aikuisten sankyyn ei ole asiaa, ja jos poika tulee herattamaan, hanet viedaan samantien takaisin huoneeseensa. Han on nyt viisi, joten riittaa hali jos han tulee herattamaan, ja han menee itse takaisin, laittaa musiikin paalle, ja nukkumaan. Siina kolmevuotiaana oli pahimmillaan, ja monta kertaa yossa oli muka paha uni tai herran ties mita. On vaikeaa tietaa milloin lapsi on tosissaan koska he kylla oppivat manipuloimaan tilannetta, mutta hyva ja lempea konsti on se etta aloitat niin etta halaat ja sanot etta kaikki on hyvin, ja viet takaisin omaan sankyynsa. Jos tulee uudestaan ulos, annat vahemman huomiota ja viet takaisin sanomatta mitaan. Siina kestaa varmaan viikon pari etta lapsi oppii mika on homman nimi, mutta se on sen arvoista. Oma poikani oli melko paattavainen ja kesti monta viikkoa etta meni yoherailysta siihen etta nukkui sangyssaan yon lapi. Siihen tulokseen kuitenkin paastiin eika ole sen koommin ollut ongelmia. Nyt ainakin tiedan etta jos han heraa, on kyseessa ihan oikea painajainen eika vaan tapa.
- gergehg
Ahaa. Kiitos vinkistä, tuo kuulostaa jo mielestäni järkevältä, ajattelinkin että kyllä siinä on oltava joku keino miten lapsi opettaa omaan sänkyyn koska kun katsoo esim. kauhukakarat ohjelmaa niin siinäkin AINA neuvotaan että lapsi kiikutetaan niin kauan sinne sänkyyne että se jää sinne, niin ajattelin etten kovin väärässäkään voi olla sen suhteen että kyllä lapsen pitää pystyä olemaan "turvassa" omassa sängyssäänkin. Ja avainsana on varmaankin juuri tuo lempeys.. että näyttää lapselle että kaikki tosiaan on hyvin eikä tarvitse pelätä.Ja itsekkin olen miettinyt tuota että miten moni pelko on "aiheellista" ja miten moni ei eli siis pelkääkö se muka joka kerta ihan oikeasti vai onko se välillä vaan sitä että tahtois vaan olla siinä vieressä.
Ongelma vaan on siinä että minä en oikestaan koskaan herää siihen kun hän tulee viereen vaan herään sitten jossain vaiheesa ja huomaan hänen olevan keskessä, inhottava sitten lähtee sitä kiikuttamaan sänkyynsä kun sen herää siihen ja voi olla suurempi järkytys.. mut kyllähän se tietty silleenkin oppis varmaan että vaikka kuinka yrittää hiippailla siihen viereen niin ei onnistu. - tilanteeni
gergehg kirjoitti:
Ahaa. Kiitos vinkistä, tuo kuulostaa jo mielestäni järkevältä, ajattelinkin että kyllä siinä on oltava joku keino miten lapsi opettaa omaan sänkyyn koska kun katsoo esim. kauhukakarat ohjelmaa niin siinäkin AINA neuvotaan että lapsi kiikutetaan niin kauan sinne sänkyyne että se jää sinne, niin ajattelin etten kovin väärässäkään voi olla sen suhteen että kyllä lapsen pitää pystyä olemaan "turvassa" omassa sängyssäänkin. Ja avainsana on varmaankin juuri tuo lempeys.. että näyttää lapselle että kaikki tosiaan on hyvin eikä tarvitse pelätä.Ja itsekkin olen miettinyt tuota että miten moni pelko on "aiheellista" ja miten moni ei eli siis pelkääkö se muka joka kerta ihan oikeasti vai onko se välillä vaan sitä että tahtois vaan olla siinä vieressä.
Ongelma vaan on siinä että minä en oikestaan koskaan herää siihen kun hän tulee viereen vaan herään sitten jossain vaiheesa ja huomaan hänen olevan keskessä, inhottava sitten lähtee sitä kiikuttamaan sänkyynsä kun sen herää siihen ja voi olla suurempi järkytys.. mut kyllähän se tietty silleenkin oppis varmaan että vaikka kuinka yrittää hiippailla siihen viereen niin ei onnistu.Se on tietenkin ongelma josset heraa lapsen sankyyn kiipeamiseen. Jostain luin etta siina tapauksessa kannattaa laittaa vaikka joku kulkunen tms makuuhuoneen oveen etta heraat kun joku sen avaa. En usko etta siita on apua jos viet lapsen takaisin omaan sankyyn kun han on jo saanut nukkua vieressasi tovin. Lapset yleensa lopettavat kaytoksen vasta kun tajuavat etteivat saa sen jatkamisesta kertakaikkiaan mitaan hyotya! Jos vaikka joka kolmas kerta on mahdollisuus etta saakin palkinnon (vieressa nukkumisen), kannattaa tietenkin yrittaa. Mina koitin myos tarroja mutta siina on sama ongelma etta valinta on edelleen lapsen, eika kolmevuotiaalle mikaan tarra merkitse keskella yota yhtaan mitaan, varsinkaan kun niita tarvitsee ansaita kymmenen ennen kuin siita saa mitaan palkintoa! Kannattaa muistaa ettei se ole hyvaksi kenellekaan, ei edes lapselle, etta joka yo herataan hiippailemaan. Parempi se on kun oppii nukkumaan yon lapi hairitsematta muita. Ja mita tulee vauvaan, kannattaa opettaa kolmevuotias uusille tavoille ennenkun vauva saapuu, muuten han luulee etta se on vauvan vika jos muutokset tapahtuvat samaan aikaan. Eika tassa ole kyse siita etta lapsi jatetaan yksin huutamaan, silti saa tulla herattamaan jos on nahnyt pahaa unta, ja voit vaikka menna selkaa silittelemaan hetkeksi. Sanottakoon viela etta meidan pojalle tapojen muutos ei ole tuottanut mitaan ylimaaraisia pelkoja eika yhtaan mitaan muutakaan mista voisi paatella etta han olisi jotenkin kaltoin kohdeltu.
- keinö
tilanteeni kirjoitti:
Se on tietenkin ongelma josset heraa lapsen sankyyn kiipeamiseen. Jostain luin etta siina tapauksessa kannattaa laittaa vaikka joku kulkunen tms makuuhuoneen oveen etta heraat kun joku sen avaa. En usko etta siita on apua jos viet lapsen takaisin omaan sankyyn kun han on jo saanut nukkua vieressasi tovin. Lapset yleensa lopettavat kaytoksen vasta kun tajuavat etteivat saa sen jatkamisesta kertakaikkiaan mitaan hyotya! Jos vaikka joka kolmas kerta on mahdollisuus etta saakin palkinnon (vieressa nukkumisen), kannattaa tietenkin yrittaa. Mina koitin myos tarroja mutta siina on sama ongelma etta valinta on edelleen lapsen, eika kolmevuotiaalle mikaan tarra merkitse keskella yota yhtaan mitaan, varsinkaan kun niita tarvitsee ansaita kymmenen ennen kuin siita saa mitaan palkintoa! Kannattaa muistaa ettei se ole hyvaksi kenellekaan, ei edes lapselle, etta joka yo herataan hiippailemaan. Parempi se on kun oppii nukkumaan yon lapi hairitsematta muita. Ja mita tulee vauvaan, kannattaa opettaa kolmevuotias uusille tavoille ennenkun vauva saapuu, muuten han luulee etta se on vauvan vika jos muutokset tapahtuvat samaan aikaan. Eika tassa ole kyse siita etta lapsi jatetaan yksin huutamaan, silti saa tulla herattamaan jos on nahnyt pahaa unta, ja voit vaikka menna selkaa silittelemaan hetkeksi. Sanottakoon viela etta meidan pojalle tapojen muutos ei ole tuottanut mitaan ylimaaraisia pelkoja eika yhtaan mitaan muutakaan mista voisi paatella etta han olisi jotenkin kaltoin kohdeltu.
Lukekaa joka ilta joku tarina ,iltasatu, rauhoittukaa ja
kun lapsi nukahtaa niin valot sammutettava lapset
nukkuu paremmin pilkko pimeässä.Antakaa juotavaksi
vettä jos herää ja hetken aikaa vierellä niin pian nukahtaa takasin
ei valoja päälle. Yksi paska.. Vai lähdet kiikuttamaan omaa lastasi takaisin omaan huoneesensa, sänkyynsä vaikka lapsi tarvitsisi läheisyyttä. Kaikenlaisia äitejä sitä onkin..
Karoex kirjoitti:
Yksi paska.. Vai lähdet kiikuttamaan omaa lastasi takaisin omaan huoneesensa, sänkyynsä vaikka lapsi tarvitsisi läheisyyttä. Kaikenlaisia äitejä sitä onkin..
ihme koti jos lapsi ei ole turvassa omassa sängyssä omassa kodissa??
- äiti kempeleestä
Karoex kirjoitti:
Yksi paska.. Vai lähdet kiikuttamaan omaa lastasi takaisin omaan huoneesensa, sänkyynsä vaikka lapsi tarvitsisi läheisyyttä. Kaikenlaisia äitejä sitä onkin..
Tottakai 3v lapsi laitetaan takaisin omaan sänkyyn. Ihan vaan jo sen takia että meillä nukutaan alasti. Luonnollista ettei lapset ole silloin samassa sängyssä.
Meillä 2v, 3v ja 6v. Kerran vuodessa joku saattaa herätä yöllä, se on mihin opettaa. Vastasyntynestä asti nukkunut omissa huoneissa.
- xdfcgvhj
Entäs jos isäntä muuttais toiseen huoneeseen/sänkyyn.. Niin meillä tehtiin :) Vuoden ajan mies nukkui toisessa huoneessa, kun mie nukuin vauvan ja 2-3v lapsen kanssa parisängyssä. Nyt tuo vauva on yli vuoden ikäinen ja nukkuu meidän keskessä ja poika pian 4v nukkuu meidän sängyn vieressä olevassa omassa sängyssä. Mie oon sitä mieltä, että lapset tarvii läheisyyttä ja varmasti jossain vaiheessa oppivat nukkumaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa.
- Jepu12
Ja samalla vaivallahan isäntä voineekin sitten jo muuttaa jonnekin toiseen asuntoonkin..
- amoooooremio
pitää sitä arjen ja perhe-elämän keskellä pystyä parisuhdettakin hoitamaan ja huolehtimaan läheisyydestä, pian vielä kasvaa erilleen--
- mami2x
tutustukaapas yhdessä unikouluun. neuvolasta saa sen toteuttamiseen kyllä kunnon ohjeetkin netti on pullollaan hyviä ohjeita.
yhdessä siksi että vaatii hermoja, voimia ja päättäväisyyttä MOLEMMILTA vanhemmilta. kumpikaan ei saa antaa periksi, ei vaikka kuinka mieli tekisi. unikoulu kannattaa toteuttaa hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.. vielä kun vanhemmilla on voimia, eikä pinna kireällä valvottujen öiden takia.
pelkäämiseen tietysti tarvitsee puuttua, mutta lapsi ei välttämättä kyllä pekää kipittäessään vanhempien viereen. kyllä sen kuulee onko lapsella oikeasti hätä vai kiukuttaako sitä vaan kun ei saakaan jäädä viereen.
tiedän perheitä joissa nukutaan tyytyväisenä 'perhepedissä' vielä kouluikäisenäkin. se sopii heille, eikä sitä voi muut tuomita. samoin, jos lasta ei halua/jaksa pitää vieressä yöllä, on sekin ihan vanhempien oma ratkaisu.
meillä unikoulu auttoi. en koe itseäni mitenkään hirviöksi, sillä nyt me kaikki nukumme yömme. - JJJJJJJJrJJJJJJJJJJJ
kokeile laittaa patja sänkynne viereen ja selität lapselle että voi nukkua siinä. meillä toimi hyvin :D
- mk
Kun takaisin omaan sänkyyn ja vaikkka niin montakertaa kun oppii pysymään omassa sängyssä koska itella kun lapsi oli tuossa iässä tuli yöllä viereen nukkumaan mutta siinä oma ja vaimoni uni häiriity kun tuli kuuma sängyssä kun siinä oli kolme ja niin edelleen. Kyllä lapsi täytyy opettää nukkumaan omassa sangyssään että kaikki saa nukkua yönsä kunnolla ja kiitän siitä onneani että ei ole kuin yksi lapsi ja sekin jo 16v ja voiton puolella. Miehenä jäisi oma aika aika vähiinjos lapsi olisi enemmäm ja rahat loppuisi monesti mutta kun on onneksi vain yksi lapsi niin riittää rahat hyvin ja on muutenkin hauskaa kun ei ole liikaa lapsia.
- näin on.
Kyllä siihen sänkyyn lisätilaa tulee kun vauva on saapunut maailmaan..mies luultavasti siirtyy muualle koisimaan,kun vauvan itku häiritsee. Silloin sopii vauva ja kolmevuotias äidin viereen.
- argh2
"Siskonpeti" tai oma sänky vanhempien sängyn vieressä voisi olla hyvä kokeilu. Muuten ei voi antaa ohjeita, paitsi että antakaa ajan kulua..
Lakatkaa myös tappelemasta kanalauma, asiattomia viestejä "tiukoilta kasvattajilta" ei tarvi kun sellasta tiukkaa linjaa ei tässä just haluta vetää vaan saada pienokaiselle turvallista oloa.. Ja läheisyydestä hän sitä saa. Aivan samoin kuin kissan ja koiranpennut. Olisi pitänyt miettiä ennen lapsen tekoa myös seurauksia. Jos oma mukavuus siitä kärsii että oma lapsi hakee turvaa niin huonosti on asiat. Viitsit kysyäkkin tuollaista. Lapsen on annettava nukkua vieressä ihan niin kauan kuin haluaa ja sellaista turvaa kaipaa. Neuvoni on että anna tytön jo illalla nukahtaa viereenne. Ja hankkikaa isompi sänky. Lapsi omaan sänkyynsä vasta kun hän on itse siihen valmis. Heh. Mikset itse mene yksin nukkumaan, piruako miehesi vieressä olet.. Kerroppa se, mieti. Voit myös kokeilla tuoda lapsen sänky omanne viereen, mikäli lapsi on nyt omassa huoneessaan.
- heiheihoi
kyllä lapsen pitää päästä hakemaan turvaa jos hän sitä tarvitsee teidän vierestä vaikka uusi vauva olisi tulossa. ei se omaan sänkyyn tottuminen noin vaan onnistu!
- isojen äiti
heiheihoi kirjoitti:
kyllä lapsen pitää päästä hakemaan turvaa jos hän sitä tarvitsee teidän vierestä vaikka uusi vauva olisi tulossa. ei se omaan sänkyyn tottuminen noin vaan onnistu!
vai ei...lapsia kuollut viereen..ainakin alle vuoden vanhat..että istuen imetettävä ettei käänny väsyneenä päälle..ja sanoisin vielä pineissä lapsissa pienet huolet....ja isoissa isompina isommat...sen vanoi viisas vanhempi työkaverini kun näiden samojen asioiden kans painiskelin...ja totta on vaan hyvä ettei tiedä mitä tuleman pitää..kaikkea voi sattua ..sillo hymyilyttää nuo pinet huolet.
- teepäkoo
heiheihoi kirjoitti:
kyllä lapsen pitää päästä hakemaan turvaa jos hän sitä tarvitsee teidän vierestä vaikka uusi vauva olisi tulossa. ei se omaan sänkyyn tottuminen noin vaan onnistu!
Ilmeisesti pelkkiä naisia kirjoittelemassa.....Kyllä siihen sänkyyn tulee tilaa kun ukkonne lähtee.
Ottaa jonkun sellaisen joka ei ole unohtanut että ei se lapsi ole se syy miksi yhteen mentiin.
Tämä on muuten koko "kahvihuoneporukan" mielipide.Sitten vielä ihmetellään että on niin paljon avioeroja;vaimot unohtavat miehensä kun lapsi syntyy.Lapsi on tärkeä isälleenkin, mutta pitäkää ukoistanne kiinni.Tai jäätte yksinhuoltajiksi. - i.h.
teepäkoo kirjoitti:
Ilmeisesti pelkkiä naisia kirjoittelemassa.....Kyllä siihen sänkyyn tulee tilaa kun ukkonne lähtee.
Ottaa jonkun sellaisen joka ei ole unohtanut että ei se lapsi ole se syy miksi yhteen mentiin.
Tämä on muuten koko "kahvihuoneporukan" mielipide.Sitten vielä ihmetellään että on niin paljon avioeroja;vaimot unohtavat miehensä kun lapsi syntyy.Lapsi on tärkeä isälleenkin, mutta pitäkää ukoistanne kiinni.Tai jäätte yksinhuoltajiksi.Ei meillä ainakaan ukko ole lähtenyt olohuonetta pidemmälle ja yhdessä on oltu jo useampi vuosikymmen.
Miksi pitäisi aina nyhjätä sen puolison vieressä, kyllä sitä voi aivan hyvin nukkua eri sängyissäkin. Seksiä voi harrastaa läheisyyttä saada ihan muutenkin kuin siinä yhdessä ja samassa parisängyssä ja suhde toimia ihan ok., (jopa, vaikka asuttais kokonaan eri asunnoissa).
Eikö ihmisillä ole minkäänlaista luovuutta?
Jos se ukko tällaisen asian takia lähtee, niin eipä taida suhde olla muutenkaan mitenkään vahvalla pohjalla. - Jaa no..
i.h. kirjoitti:
Ei meillä ainakaan ukko ole lähtenyt olohuonetta pidemmälle ja yhdessä on oltu jo useampi vuosikymmen.
Miksi pitäisi aina nyhjätä sen puolison vieressä, kyllä sitä voi aivan hyvin nukkua eri sängyissäkin. Seksiä voi harrastaa läheisyyttä saada ihan muutenkin kuin siinä yhdessä ja samassa parisängyssä ja suhde toimia ihan ok., (jopa, vaikka asuttais kokonaan eri asunnoissa).
Eikö ihmisillä ole minkäänlaista luovuutta?
Jos se ukko tällaisen asian takia lähtee, niin eipä taida suhde olla muutenkaan mitenkään vahvalla pohjalla.Itse ainakin olen sitä mieltä, että sitten kun meidän suhde on sillä pohjalla, että toinen nukkuu sohvalla, voi toisen tavarat sitten kantaakin jo toiseen asuntoon. Itse en mene edes eri aikaan nukkumaan miehen kanssa, jos ollaan yhdessä niin sitten kanssa ollaan ja nukutaan yhdessä. Ja vauva omassa sängyssään.
- Äitikkä-4
Meil ainakin on siirretty aina lapset omaan sänkyyn takaisin jos sieltä ovat pois tulleet.
- tyuiop
on aina kiikutettu kaikki omaan sänkyyn takaisin. Juttelee vain sen viereen tunkemisen aiheen yöllä hätäseen ja aamulla kunnolla. Eivät ole mitenkään traumatisoituneet, vanhin on kohta 20, joten tästä on puhuttu erinäisiä kertoja. Jos annat aina jäädä viereen, ette itse nuku käytännössä koskaan kunnolla, ja se kostautuu jaksamisessanne, ja parisuhteessakin.
- Lapset ensin
Minulla tulee vielä 12-vuotias ja 10-vuotiaskin joskus viereen nukkumaan ja hakemaan turvaa. Ihan vapaasti saavat tulla. Juu, ja sitä ukkoa ei ole riesana enää vieressä kuorsaamassa ja hikoilemassa ja tunkemassa kättään alapäähän juuri silloin kun minä haluan nukkua päivän kahdesta työstä (ansiotyö ja kotityöt) ja yövalvomisista väsyneenä.
Jos ei ukko tajua, että lapset ensin, niin ukko ulos. Ja siihen ukon tajuamiseen kuuluu luonnollisesti se, että parisuhde olisi niin toimiva ja perhe lapselle niin turvallinen paikka, että yöpainajaiset häviävät vähitellen. Perhe on aina kahden ihmisen yhteinen yritys eikä mikään "ukko tekee mitä lystää ja vaimo hoitaa lapset, kodin ja ansiotyöt". - Ukko pois
Lapset ensin kirjoitti:
Minulla tulee vielä 12-vuotias ja 10-vuotiaskin joskus viereen nukkumaan ja hakemaan turvaa. Ihan vapaasti saavat tulla. Juu, ja sitä ukkoa ei ole riesana enää vieressä kuorsaamassa ja hikoilemassa ja tunkemassa kättään alapäähän juuri silloin kun minä haluan nukkua päivän kahdesta työstä (ansiotyö ja kotityöt) ja yövalvomisista väsyneenä.
Jos ei ukko tajua, että lapset ensin, niin ukko ulos. Ja siihen ukon tajuamiseen kuuluu luonnollisesti se, että parisuhde olisi niin toimiva ja perhe lapselle niin turvallinen paikka, että yöpainajaiset häviävät vähitellen. Perhe on aina kahden ihmisen yhteinen yritys eikä mikään "ukko tekee mitä lystää ja vaimo hoitaa lapset, kodin ja ansiotyöt".Eipä sillä ukolla juurikaan muuta virkaa ole lasten hankkimisen jälkeen kuin, kuin kodin huolto ja laskujen maksaminen.
- mk
Lapset ensin kirjoitti:
Minulla tulee vielä 12-vuotias ja 10-vuotiaskin joskus viereen nukkumaan ja hakemaan turvaa. Ihan vapaasti saavat tulla. Juu, ja sitä ukkoa ei ole riesana enää vieressä kuorsaamassa ja hikoilemassa ja tunkemassa kättään alapäähän juuri silloin kun minä haluan nukkua päivän kahdesta työstä (ansiotyö ja kotityöt) ja yövalvomisista väsyneenä.
Jos ei ukko tajua, että lapset ensin, niin ukko ulos. Ja siihen ukon tajuamiseen kuuluu luonnollisesti se, että parisuhde olisi niin toimiva ja perhe lapselle niin turvallinen paikka, että yöpainajaiset häviävät vähitellen. Perhe on aina kahden ihmisen yhteinen yritys eikä mikään "ukko tekee mitä lystää ja vaimo hoitaa lapset, kodin ja ansiotyöt".Muistaa että se mies oli ennen lapsia ja se on terkein ja sitten tulee lapset. Jos tolla asenteella on naimisissa niin voi taata että täytyy olla tyhmä mies joka tohon suostuu. Itse miehenä en suostuisi ja kun meillä oli lapsi pieni ja itse joskus nukahdin lapsen viereen nukuttaessa oli pelko perseessä että kääntyy lapsen päälle ja hän kuoleen siihen kun tukehtuu aikuisen alle. Lapset omaan sänkyyn ja yöllä voi aikuinen olla lapsen sängyn vieressä niin kauan että lapsi nukahtaa uudestaan ja niin edelleen.
- Lapset ensin
mk kirjoitti:
Muistaa että se mies oli ennen lapsia ja se on terkein ja sitten tulee lapset. Jos tolla asenteella on naimisissa niin voi taata että täytyy olla tyhmä mies joka tohon suostuu. Itse miehenä en suostuisi ja kun meillä oli lapsi pieni ja itse joskus nukahdin lapsen viereen nukuttaessa oli pelko perseessä että kääntyy lapsen päälle ja hän kuoleen siihen kun tukehtuu aikuisen alle. Lapset omaan sänkyyn ja yöllä voi aikuinen olla lapsen sängyn vieressä niin kauan että lapsi nukahtaa uudestaan ja niin edelleen.
Niin tai mies voisi muistaa joskus, että se vaimo tulee ensin eivätkä omat harrastukset ja"miehen oma aika" ja miehen oikeus nukkua katkeamattomia yöunia ja miehen oikeus saada aviollisia palveluja. Kyllä mieskin voi ihan hyvin herätä yöllä esimerkiksi viemään viereen tulevan lapsen takaisin omaan sänkyyn, mutta "voi voi, kun miesparanhan pitää saada nukkua", joten se homma jää sitten usein naisen vastuulle. Ja se nainen lähtee ihan samalla tavalla töihin aamulla kuin mieskin - ja päälle tekee toisen työpäivän kotona lasten kanssa.
Kun omat lapseni olivat vauvaiässä, minä siirsin heidät aina imettämisen jälkeen takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, jotta eivät jää aikuisten alle. Tämä tarkoitti siis pahimmillaan neljä - viisi kertaa yössä tapahtuvia herätyksiä. Toki se oli helpompaa silloin, kun olin itse kotona. Vaikeaksi yöheräämiset muuttuivat siinä vaiheessa, kun molemmat olivat leikki-iässä ja itsekin piti jaksaa käydä töissä. Nyt on helpompaa kun mies nukkuu jo toisaalla (uuden vaimonsa ja yksivuotiaansa vieressä :P) eikä minun tarvitse koko ajan muistaa, että tämä parisänkyhän on tosiaan sen miehen nukkumis- ja muita tarpeita varten. Tuskin edes herään, jos lapsi kömpii viereeni silloin tällöin. - mk
Lapset ensin kirjoitti:
Niin tai mies voisi muistaa joskus, että se vaimo tulee ensin eivätkä omat harrastukset ja"miehen oma aika" ja miehen oikeus nukkua katkeamattomia yöunia ja miehen oikeus saada aviollisia palveluja. Kyllä mieskin voi ihan hyvin herätä yöllä esimerkiksi viemään viereen tulevan lapsen takaisin omaan sänkyyn, mutta "voi voi, kun miesparanhan pitää saada nukkua", joten se homma jää sitten usein naisen vastuulle. Ja se nainen lähtee ihan samalla tavalla töihin aamulla kuin mieskin - ja päälle tekee toisen työpäivän kotona lasten kanssa.
Kun omat lapseni olivat vauvaiässä, minä siirsin heidät aina imettämisen jälkeen takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, jotta eivät jää aikuisten alle. Tämä tarkoitti siis pahimmillaan neljä - viisi kertaa yössä tapahtuvia herätyksiä. Toki se oli helpompaa silloin, kun olin itse kotona. Vaikeaksi yöheräämiset muuttuivat siinä vaiheessa, kun molemmat olivat leikki-iässä ja itsekin piti jaksaa käydä töissä. Nyt on helpompaa kun mies nukkuu jo toisaalla (uuden vaimonsa ja yksivuotiaansa vieressä :P) eikä minun tarvitse koko ajan muistaa, että tämä parisänkyhän on tosiaan sen miehen nukkumis- ja muita tarpeita varten. Tuskin edes herään, jos lapsi kömpii viereeni silloin tällöin.Homma toimiin ja kyllä minä miehenä myös nousin yöllä että puolisoni sain nukkuja ja kyllä oli kuvää kun lapsi rupesi nukkumaan koko yön läpi heräämättä ja se oli juhlaa. Meillä lapsi heräsi imetysaikan 2-3 kolmen tunnin välein ja siinä meni välillä omakin unirytmi sekaisin mutta sitä paikattiin nukkumalla myös päiväunet silloin kun lapsi nukkuu. -90 puolivälissä hoidin lastamme vuoden kotona kun olin työttömänä ja naiseni meni töihin ja kivaahan se oli kun sai touhuta lapsen kanssa eikä tarvinnut töihin mennä ja niin edelleen. Paras tapa on opettaa lapset nukkumaan omassa sängyssä ja jos lapsi herää niin toinen vanhemmista menee lapsen viereen sinne lapsen sänkyyn että ainakin toinen vanhemmista saa nukkua ja toinen odottaa lapsen samngyllä että lapsi nukahtaa ja sitten omaan sänkyyn nukkumaan.
- edfe
Sovittiin, että lapsi herättää jommankumman tullessaan huoneeseen. Siitä kipitiletiin sitten käsikädessä takaisin lapsen omaan huoneeseen, peiteltiin, pussailtiin ja höpöteltiin rauhallisesti hetki ja nukutettiin takaisin uneen. Ja mikä tärkeää, selitettiin, että tässä hetken valvon untasi ja menen sitten omaan sänkyyni nukkumaan, ettei hiipparoida toisen tietämättä mihinkään.
Näin meillä toimii..
Nykyään lapsi on jo 10 vuotias ja asustellaan lapsen kanssa kaksistaan ja kyselee välillä saako tulla viereen ja kyllä aina silloin tällöin saakin tulla. Ei jatkuvasti kuitenkaan. - alkshösd
Siirrätte pienen sängyn teidän huoneeseen oman sängyn viereen. Ns. levitätte petiä isommaksi. Kun lapsi oppii heräämättä nukkumaan siinä on aika siirtää peti omaan huoneeseen TAI isi nukkumaan pienen kanssa samaan huoneeseen vaikka patjalle lattialle. Kun lapsi herää on isi lähellä rauhoittamassa ja antamassa turvaa. Tuskin pahoja unia näkee vaan enemmän on kehitys aste menossa joka vaikuttaa uniin. Meinaan että yöllä unissaan lapsi oppii ja sisäistää päivän aikana tapahtuneet asiat joka sitten ikävä kyllä monilla vaikuttaa negatiivisesti yöuniin. En kannata huudatusta vaan enemmänkin juuri kevyttä siirtoa ja kun teitä on kaksi ni siirrä isin tehtäväksi se nukku homma että itse saat levättyä ennen vauvan tuloa. Tsemppiä matkaan ja muista ettei se ikuisesti vieressä nuku :D
- unimusiikki
Meilläkin on toiminut hyvin tuo unimusiikki. Huone ei ole niin kalsean oloinen, kun laittaa hiljaiselle tuutulauluja. Tyttömme on oppinut siihen pienestä pitäen ja nukkuukin melko hyvin yönsä omassa sängyssä, omassa huoneessa. Silloin tällöin jompikumpi nukkuu samassa huoneessa, jos heräilee useammin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin nukkuu omassa huoneessaan.
- mmiiimma
meill lapset 6v. ja 3v. ja molemmat kömpivät joka yö vanhempien sänkyyn. Kesällä ei taidettu miehen kanssa nukkua aiuttakaan yötä kokonaan omassa sängyssämme kun lapset sen valtasivat,oli niin kuuma!!
Meillä 3v. herää 2-4 aikaan yöllä ja herättää vanhemman sisaruksen (nukkuvat kerrossängyssä) ja pienempi houkuttelee isomman mukaansa meidän sänkyyn. Mistäkö tiedän?Olemme kuunnelleet seinän takaa lasten heräämistä. Huoneemme ovat vierekkäin.
Kyllä minunkin mielestä 3v. pitäisi jo nukkua pääsääntöiusesti omassa sängyssään ja huoneessaan. Meillä viereen kömpiminen ei selvästikään johdu peloista tms. vaan ainoastaan pinttyneestä tavasta. Jos lapset näkevät painajaisia he heräävät itkemään ja silloin lohdutus tapahtuu lapsen omassa huoneessa.Ei ne silloin lähde kipsuttelemaan meidän huoneeseen.
Meillekin on tulossa pian vauva. Imettäminen yöllä koituisi varmasti hankalaksi jos sänky on täynnä väkeä. Sekä vanhemman lapsen oma uni häiriintyy siitä kun vauva notellaan eestaas pinniksestä viereen...saati jos vielä on kakkavaippojen vaihtoja jne. Järkevintähän on vanhemmankin lapsen vuoksi se,että hän nukkuisi yönsä omassa sängyssään,omassa huoneessaan. Saisi tarvitsemansa kunnon yöunet.
Meillä on alettu tekemään näin:
Toinen meistä hetää aina siihen kun lapset avaavat oman huoneen oven yöllä. Oveen kiinnitettiin kilkuttimia:)
Siinä vaiheessa toinen vanhemmista menee lapsia vastaan. Talo ei missään nimessä ole täysin pimeä vaan lapsi huomaa heti,että vastassa on äiti tai isi eikä mikään tumma hahmo.
Lapsi syliin,rauhallista juttelua ja lapsi omaan sänkyyn.
Vähän aikaa vieressä istuskelua,silittelyä ja kas lapsi nukahtaa.
Aluksi oli tämäkin hankalaa,itkunpuskia jne mutta nyt sujuu jo.
Tenavat eivät enää joka yö herääkään. Tai tämä yöllä herääminen on siirtynyt kokoajan eteenpäin ajassa.Välillä jopa sinne puol6 tai sitten eivät ole heränneet lainkaan.
Lapsen heräämine yöllä,sen 3v. lapsen EI johdu aina peloista. Ihan tyhmää edes ajatella niin. kyllä vanhempi huomaa eron sitten kun lapsi oikeasti on nähnyt esim. sitä pahaa unta tai sitten muuten vain hakeutuu vanhempien viereen 'kun äitin kainalossa on vain mukavaa'.
Meillä saadaan syliä ja turvaa ihan roppakaupalla päiväsaikaan. - Timo,.
tulee myös joka yö viereen. Emme koe sitä millaan tavalla haitaksi vaikka hieman ahdasta onkin ja tulee heräiltyä hieman useammin. Näemme asian siten, että jos tyttö haluaa viekkuun tulla niin sen turvan hänelle mielellämme suomme. Ei se kuitenkaan ikuisesti kestä.
- nukkumasopu
lapsen taholta ihan vaan tavasta, ei kannata hakea sille sen syvempiä aspekteja. Vanhemmista taas on kiinni, kuinka haluavat toimia. Minun mielestäni 3-vuotiaan nukkumapaikka on hänen omassa sängyssään. Samoin aamulla ei tulla hyppimään vanhempien sänkyyn, mikäli nämä nukkuvat. Mutta kuten sanottua, kukin taaplaa tyylillään....
- Hyvin nukkuva äiti
On monta syytä miksi lapset heräävät öisin ja tulevat hakemaan turvaa mutta pakko ei ole päästää nukkumaan samaan sänkyyn. Itselläni on vajaa 3-vuotias taapero ja nukkuu omassa sängyssään missä on nukkunut aina. Viereeni en ole halunnut ottaa lasta koska olen levoton nukkuja ja se on vaarallista vauvan kanssa. Lisäksi lapseni on myös levoton nukkuja joten kumpikaan ei meistä nukkuisi kun toinen aina tönisi toista. Riittävän pitkät yöunet on tarpeen kaikille ja vaikka vauvana lapseni nukkui samassa huoneessa tulu ajankohtaiseksi siirtää vauva omaan huoneeseensa koska heräsi miehen kuorsaamiseen. Kyllä ne isätkin voivat haitata perheen unta mutta itselle se oli oma valinta.
Yksi mielenkiintoinen idea on että laitapas se valo pois sieltä huoneesta tai laita sellainen pistorasiaan laitettava todella himmeä valo. Ja tyhjennä se sänky pehmoleluista koska eihän sinne mahdu nukkumaan kunnolla jos lelut valtaa koko sängyn. Lapseni heräili jokin aika sitten lähes joka yö ja ihmettelin että mikä hätänä ja syynä oli liika valoisuus. Valo pois ja jopas uni maistui taas koko yön. Yksi nalle on kainalossa ja rätti turvana toisessa. Siinä meidän resepti kunnon uniin.
Myös parisuhteen kannalta on tärkeää että sängyssä ei ole aina ylimääräisiä vaan se on vanhempien rentoutumista varten. Väsyneet vanhemmat eivät jaksa riittävän hyvin arjen pyörittämistä ja pinna kiristyy turhaan. Ei lapset ole äidin yksinoikeutta.
Niille äideille jotka laitavat lapset miehen edelle sanoisin että katsokaa peiliin. Ette te ole yksin niitä lapsia hankkimassa vaan teillä on kumppani joka pitää myös ottaa huomioon. Jos parisuhteen laittaa jäähylle siksi aikaa että lapset kasvaa niin sitten se saattaa pysyä siellä jäähyllä lopun ikänne. Sitten tulee katkeria kommentteja idiooteista miehistä jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Perhepedistä pitää sopia yhdessä ja sinne kuuluu se isäkin. Eikä ketään saa syyllistää siitä jos haluaa nukkua yönsä kunnolla oli lapsia tai ei. Perhepeti sopii joillekin mutta ei kaikille! koko perheen hyvin tai pahoinvointi jos johtuu tuosta yöllisestä kulkijasta, niin tiedät mitä tehdä.
sovit lapsenkanssa että hän nukkuu joka yö omassa sängyssä omassa huoneessa.
ja aikuisena te pidätte siitä kiinni, jos yövieraita tulossa, kannat takaisin omaan sänkyyn, ja toivotat hyvää yötä. tätä niinkauan että vieti meni perille, ja yöllähän sun ei tarvitse selitellä lapselle miks, koska aiemmin olette jo asiasta sopineen,
Hyviä öitä.- nannanen-86
On sama tilanne. meillä lapset 2v, 4v ja 6v.. 4v ja 6v nukkuvat omassa huoneessaan yövalo päällä mutta joka ikinen yö 4v tyttö kömpii viereen. 2v ei ole nukkunut omassa sängyssään sen jälkeen kun oppi tulemaan pois pinnasängystä vaan hänet täytyy nukuttaa joka ilta, vaikka aiemmin omaan sänkyynsä nukahti pullon kera (pullo ja tutti jääneet kokonaan pois..). Hänellä on myös oma sänky nyt meidän huoneessa, meidän sängyn vieressä johon nostamme joka ilta nukkumaan mutta yöllä/aamuyöstä kömpii myös väliin. myös tämä 6v tulee toisinaan viereen vaikkakin harvoin. Eli ahdasta meinaa olla kun meitä siellä välillä viisi ja hyviä yöunia ei olla saatu pariin kuukauteen..hermoja kiristävää.. en tiedä millä saisin ainakin tuon tytön nukkumaan omassa sängyssään koko yön. täytynee kokeilla tuota patja-juttua myös..jospa se toimis meilläkin ;)
ai niin, meillä tämän kaiken lisäksi 4v saa öisiä kauhukohtauksia ja kävelee unissaan. (kauhukohtaukset lieviä..) joten joka yö herää huutamaan mutta rauhoittuu sylissä ja jatkaa unia omassa sängyssään. jossain vaiheessa sit kömpii viereen..
Voimia sulle, varmasti keksit jotain mikä auttaa! samoilla linjoilla mennään :)- olitkso
Onhan se yhtä helvettiä että pennut laukkoo yöllä sängyssä, siinä kärsii koko suhde. Varsinkin kun on väsynyt niin joku tulee pomppimaan sänkyyn. Ja aamulla herää aivan helvetin aikaisin ja telkku täysille, sitten laukkoo huoneessa ja lyö ovea kuin joku kaheli kiinni. Äiti ei välitä kun se on kultamussukka, noh, sen huomaa sitten kun kaveri on aikuinen. Yleensä niistä tulee narkkareita tai muuten vaan ihme kulkijoita jotka on tottunut saamaan kaiken haluamansa.
- ??????
olitkso kirjoitti:
Onhan se yhtä helvettiä että pennut laukkoo yöllä sängyssä, siinä kärsii koko suhde. Varsinkin kun on väsynyt niin joku tulee pomppimaan sänkyyn. Ja aamulla herää aivan helvetin aikaisin ja telkku täysille, sitten laukkoo huoneessa ja lyö ovea kuin joku kaheli kiinni. Äiti ei välitä kun se on kultamussukka, noh, sen huomaa sitten kun kaveri on aikuinen. Yleensä niistä tulee narkkareita tai muuten vaan ihme kulkijoita jotka on tottunut saamaan kaiken haluamansa.
Ei kai tommoisella ole lapsia...... pennut laukkoo.... Jos on, sääli lapsia...
- toimii!!!
Meillä tulee kans 2v ja 5v meidän sänkyyn. Kun lapset valtaavat meidän sänkyn me siirrymme automaattisesti olkkariin levitettävälle sohvalle (joka levitetään joka ilta valmiiksi). Kaikki muutos tapahtuu automaattisesti alle 2min joka yö ja kaikki jatkaa uniaan automaattisesti aamu kasiin asti tyytyväisenä.
Ei meidän 2v ja 5v ipanoitten kans ainakaan pysty nukkumaan kun kieppuun, potkii, sätkii, puristelee, nipistelee ja inisee unissaan.
Muutaman kerran 5v sanonu aamulla että ens yönä pysyn omassa sängyssä kun 2v pikkuveikka potkii kokoajan ja saan tuuppia koko yön omalle puolelle edes sen heräämättä. Me vanhemmat nukumme tyytyväisinä olkkarissa mitään tietämättöminä. TOIMII!
Saas vaan katsoa kuinka kauan 5v jaksaa öisin valvoa ja muutaman kerran nyt mennyt omaan sänkyyn kun ei ole saanut rauhaa 2 vuotiaalta. - ÄITI...
Minä muistan kun nukuin Mummon kanssa.. Oli niin lämmin ja turvallinen olo.
Kun sain omat lapset... nuorena... Heräsimme kaikki samasta sängystä.
Ei tullut mieleenkään, että olisin "ajanut" lapset pois... muistin itseäni mummon selän takana.
Kun nyt ajattelen.. oli niin ihanaa... Lapset jo isoja, mutta aina ne tulivat yöllä viereen.
Kyllä ne sitten poistuvatkin.!!!!
Anna pienen tulla, kyllä te sovitte samaan sänkyyn... jos lapsella ei ole hyvä... kyllä se menee omaan sänkyyn. - Kauniita unia
Aivan normaalia, odottakaa toisen lapsen 1-2 vuoden ikää, ovat kumpikin sängyssänne. Isänä jouduin nukkumaan puoliksi sängystä ulkona ja pitämällä lattiasta tukea etten tipu sängystä, nyt on olkapäät alkaneet oireilla. Meillä oli pahimmillaan 6 henkeä 160 leveässä sängyssä. Jos on vain tilaa suosittelen ostamaan 80 tai 90cm runkopatjan lisäksi parisängyn viereen.
- äiti neljälle
Hei.
Meidän 8- ja 3-vuotiaat lapset nukkuvat vierekkäin kapeahkossa "parisängyssä" kuten Heinähattu ja Vilttitossu ja toimii hyvin ainakin meillä. Nuorempi alkoi nähdä pahoja unia n 2,5 v ja tuli öisin kainalooni. Isosisko, 8 v, on jotenkin hyvin tyytyväinen kun saa tavallaan olla turvana pienemmälleen ja voihan olla myös että pienempi tuo turvaa isommalleen pelkällä läsnäololla. Kerrossänky ei ehkä ole ihan sama asia. Jos vaan tilat antaa myöten niin kokeilepa tätä. Toivon rauhallisia yöunia sinulle ja perheellesi sekä myös hyvää seksielämää miehesi kanssa. - 4:n äiti
Tuota noin...
En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta tuli vaan mieleen (vaikka onkin ehkä jonkun mielestä huono ratkaisu), että onko siellä parisängyssä pakko aina molempien vanhempien jatkuvasti nukkua ja yhtäaikaa, jos tilaa sattuu olemaa muuallakin? Kaikilla ei tietenkään ole tarpeeksi tiloja ja mahdollisuutta järjestelyihin, ymmärrän sen, mutta kerron miten meillä on nukkuminen hoitunut.
Meillä on 4 lasta 25 vuoden haarukalla (nuorimmainen vielä alle kouluiän) ja olen kehitellyt näiden asioiden kanssa aina luovia ratkaisuja.
Tässä iässä sitä on jo huomannut senkin käytännössä, että ei ne lapset ikuisiksi ajoiksi sinne parisänkyyn jää ja kyllä niistä silti ihan hyviä aikuisia kasvaa, vaikka ovat siellä sängyssä nukkuneetkin ja parisuhdekin on säilynyt, vaikka toinen vanhemmista on välillä nukkunut toisessa huoneessa.
Eka lapsi nukkui 10 kuukauden ikäiseksi vaihdellen omassa sängyssään parisängyn vieressä tai perhepedissä (siihen aikaan tällaisesta ei vielä edes puhuttu), jonka jälkeen siirtyi ihan ilman mitään ongelmia nukkumaan omaan sänkyynsä (joka oli edelleen siinä parisängyn vieressä).
Sen jälkeen ei juurikaan parisänkyyn änkenyt, vaikka sisarensa syntyi, kun esikoinen oli vähän vaille 4 v.
Makuuhuoneessa tehtiin järjestelyjä.
Esikoinen oli saanut jossain vaiheessa uuden suuremman sängyn, joka oli edelleen samassa huoneessa kuin parisänky.
Jossain vaiheessa sitten sänkyjen paikkaa vähän siirrettiin ja huoneeseen tuli lisäksi vauvan pinnasänky (jossa uusi tulokas ei kuitenkaan juurikaan suostunut nukkumaan, kärsi allergioista ja oli vatsavaivainen koko pienen ikänsä, joten helpompi oli lopulta nukuttaa perhepedissä).
Esikoinen pysyi aikalailla hyvin omassa pedissään.
Kun vauva kasvoi ja oli n. 1,5 v muutettiin huoneiden järjestystä.
Parisänky siirrettiin toiseen huoneeseen (joka oli siihen saakka ollut pelkkänä oleskelu/askarteluhuoneena/varastona) ja entisestä makuuhuoneesta tehtiin lastenhuone.
Parisängyn tilalle, pinnasängyn viereen (jätettiin vielä siihen putoamisesteeksi) tuli laverisänky, jossa nuorempi lapsi alkoi nukkua. Esikoisen sänky pysyi omalla paikallaan.
Alkuun jouduin välillä ramppaamaan yöllä lastenhuoneessa, mutta laverille oli kätevä tarvittaessa nukahtaa itsekin nuorimmaisen viereen.
Mies nukkui näinä vuosina pääosin parisängyssä, mutta välillä saattoi nukahtaa myös sohvalle.
Sitten, kun nuorimmainen oli 2 v 8 kk muutimme toiseen asuntoon ja siellä molemmat lapset saivat omat huoneet. Sielläkin jouduin alkuun nukkumaan ajoittain nuorimman huoneessa (hänen huoneessaan oli kerrossänky, aikuisten kokoa), mutta en enää kauan.
Sen jälkeen muutimme taas muutaman vuoden päästä, tällä kertaa omakotitaloon maalle, ja lapset saivat valita siellä huoneensa kahdesta vaihtoehdosta. Nuorempi valitsi yläkerran huoneen (siellä ei ole muita huoneita), mutta jossain vaiheessa hän ei uskaltanut sitten kuitenkaan nukkua siellä yksin, joten sinne tuli myös laverisänky (isoa parisänkyämme sinne ei saanut järkevästi mahtumaan), jossa nukuimme välillä mieheni kanssa, joko erikseen, tai yhdessä.
Alakerrassa oli parisänky ja nukuimme siis milloin missäkin, välillä nuorimmainen tuli nukkumaan myös parisänkyymme, jos nukuimme siellä (oli silloin jo eskari-ikäinen).
Pian perheeseen syntyi kolmas lapsi, jolle laitettiin pinnasänky alakerran makkariin, parisängyn viereen.
Tämä lapsi nukkui todella hyvin omassa sängyssään, joten häntä ei ollut mikään pakko nukuttaa vieressä. Keskimmäinen vieraili perhepedissä ehkä silloin vielä joskus, mutta suurimmaksi osaksi nukkui jo yläkerrassa omassa huoneessaan.
Itse nukuin siis tässä vaiheessa vauvan kanssa säännöllisesti alakerrassa, mutta mies nukkui aika paljon yläkerrassa keskimmäisen seurana (joskus myös sohvalla), kun halusi nukkua yhtenäisen yöunen, ilman vauvan ääntelyä. Mies on todella herkkäuninen ja herää pienimpäänkin ääneen ja joutui heräämään aikaisin aamulla töihin tekemään pitkää ja raskasta työpäivää pitkine työmatkoineen, joten järjestely oli ihan järkevä.
Esikoisella oli oma huone alakerrassa.
Talomme huoneet ovat todella pieniä, joten makuuhuoneeseen ei siis mahtunut parisängyn lisäksi kuin yksi lasten sänky, toisin kuin ensimmäisessä asunnossamme.
jatkuu...- 4:n äiti
jatkoa...
Vauvan kasvettua siihen ikään, että pinnasängyn sai vaihtaa lastensänkyyn pysyi järjestely edelleen samana.
Jossain vaiheessa sitten, kun lapsi kasvoi ja alkoi nukkua öitä heräämättä, aloin itse ensialkuun hipsiä yläkertaan miehen viereen nukkumaan. Jossain vaiheessa myöhemmin lapsi sitten innostui nukkumaan sisarensa kanssa yläkerrassa ja me muutimme mieheni kanssa takaisin alakertaan.
Lapsen sänkyä ei kuitenkaan vielä siirretty parisängyn vierestä minnekään ja jossain vaiheessa kävikin niin, että hän muutti siihen takaisin. Jonkun hetken hän halusi nukkua myös perhepedissä.
Annoin hänen nukkua siinä. Mieleen oli jäänyt erään huonekaverin sanat sairaalassa. Tältä naiselta oli kuollut alakouluikäinen lapsi ja hän kertoi, että lapsi oli nukkunut viimeiseen asti perhepedissä ja lopuksi hän totesi, että "hyvä kun nukkui".
No niin siinä sitten kävi, että tämä meidänkin kolmas lapsemme kuoli yllättäen ja siinä vaiheessa sain sanoa samaa "hyvä kun sai nukkua vieressä silloin, kun tahtoi".
Tämän kuolleen lapsemme sänky jäi koskemattomaksi siihen makkariin. Ei sitä kyennyt kukaan siitä mihinkään siirtämään.
Muutaman vuoden päästä sen tilalle kuitenkin tuli taas pinnasänky, saimme nimittäin vielä yhden lapsen.
Pinnasänky vaihtui aikanaan takaisin suurempaan sänkyyn ja lapsi on nyt nukkunut makuuhuoneessamme.
Hän on ollut erittäin huono nukkuja ja on ollut pakko nukuttaa perhepedissä.
Nukkuu siinä suurimmaksi osaksi edelleen, tai ainakin jossain vaiheessa yötä kömpii siihen.
Itse en osaa (etenkään näin vanhemmiten enää, sitä on alkanut kaivata jo omaa nukkumisrauhaa) nukkua kuin sardiinipurkissa, joten mies on nukkunut aika paljon olohuoneen puolella, jotta parisänkyyn on jäänyt tilaa. Tosin hän on joutunut nukkumaan toisessa huoneessa senkin takia, että nuorimmainen on ollut niin huonouninen.
Nyt olohuoneeseen vaihdettiin sohvan tilalle laverisänky.
Mies saattaa tosin kyllä aika-ajoin nukahtaa makkariin, mutta viimeistään aamuyöstä siirtyy yleensä olkkarin puolelle.
Vanhin lapsista on siis jo muuttanut pois kotoa ja toiseksi vanhin asuu edelleen kotona. Hänellä on edelleen huoneensa yläkerrassa.
Entiseen vanhimman lapsen huoneeseen (joka on erittäin pieni, oikeastaan vain "komeron" kokoinen) ehdittiin tehdä sellaisia järjestelyjä, että sinne ei ole voinut laittaa tätä nuorinta nukkumaan. Eikä hän haluaisi siellä nukkuakaan, vaikka olisi mahdollista.
Makuuhuoneeseen on ollut tekeillä laajennus, johon saisi nuorimmaiselle oman sopen, mutta se valmistuu hitaasti.
Olen kuitenkin antanut nyt vain ajan kulua. Tilanteet muuttuvat ja lapset kasvavat.
Sitten, kun nuorimmainen on tarpeeksi suuri ja sisarensa muuttaa pois kotoa, niin hänelle vapautuu joka tapauksessa huone yläkerrasta.
Tuskin tämä nuorimmainenkaan koko loppuiäkseen perhepetiin jää.
Itse nukun siis erittäin mielelläni ihan pelkästään vaan lapsen kanssa ja järjestely on sopinut myös miehelle.
Jos haluan miehen viereen nukkumaan, voin aina mennä olohuoneeseen, tai päinvastoin, tai hän voi tulla tilapäisesti makuuhuoneeseen.
Näin vanhemmiten miehen kanssa yhdessä nukkuminen on kyllä jotenkin menettänyt merkityksensä, sitä ei samalla tavalla kaipaa kuin joskus nuorempana. Oma rauha on alkanut merkitä enemmän.
Olen harkinnut myös makuuhuoneen suuren sängyn vaihtoa pienempään, esim. ns. kolmen hengen kerrossänkyyn, jossa alapedille mahtuu kaksi aikuista. Lattiallekin jäisi lapselle leikkitilaa.
Nuorimmainen voisi saada siis makuuhuoneesta tilapäisesti oman huoneen ja nukkumisjärjestelyjä voisi jatkaa edelleen luovasti.
- Neljän äiti
Meillä oli aikoinaan sama tilanne. Kun sitten kyllästyimme siihen, niin ilmoitimme lapselle illalla, että yöllä ei enää saa tulla meidän sänkyyn. Kun hän kuitenkin tuli, veimme takaisin. Huusi siellä noin pari minuuttia ja nukahti. Kerta yössä riittä ja kai parina tai kolmena yönä ja sen jälkeen on nukkunut omassa sängyssään yöt kokonaan. Lapsellekin ehdottomasti parempi, kun ei tarvitse yöllä herätä sänkyä vaihtamaan, vaan saa nukkua yöunensa putkeen.
Yleensä tällaisissa tapauksissa, kun vihdoin on saanut päätettyä, ettei lasta sänkyyn enää päästetä, niin se vieroitus sujuu yllättävän helposti. - äitiminäkin
Ihmettelen mitä näistä lapsista tulee isona kun jo 3v saa päättää missä nukkuu.. miellä kaikki 3kpl ovat siirtyneet omaa tahtiaan n.1v iässä viimeistään oman sänkyyn ja lähempänä 3v sitten omaan huoneeseen.. Eikä sieltä ole yöllä asiaa vanhempien sänkyyn.. aamulla sitten ovat tulleet viereen pötköttelee ja juttelee..
Minun ohjeeni on että takaisin sänkyyn ja järkikäyttöön. aikuinen on se joka talossa sanoo mitä tehdään ja missä nukutaan.. rajat ne on tehtävä pienellekkin ja pieniinkin asioihin..
kyllä tuolla menolla saa koululaistakin nukuttaa vieressä.. vieroitus on vieroitus myös nukkumisen suhteen joskus se on tehtävä ja mitä aikaisemmin sen helpommin..- j-----
Höpö höpö, itselläni on sen verran kokemusta eri ikäisistä, jo aikuiseksi kasvaneistakin (että perspektiiviä on), jotka ovat saaneet itse päättää missä nukkuvat, että voisin melkein jo tutkimuksen tehdä.
Osa heistä on päättänyt nukkua omassa sängyssään ja myöhemmin omassa huoneessa ja toiset taas perhepedissä, tai muuten vanhempien makuuhuoneessa.
Kukaan heistä ei ole sinne makuuhuoneeseen jäänyt, ei myöskään se poika, joka tapasi tulla vanhempien viereen ajoittain vielä yli 10-vuotiaanakin (jolloin isä tokaisi, että raja menee siinä, että "tyttöjä tänne ei sitten aleta raahaamaan...").
Kyllä he vieraantuvat vanhemmista ihan itsestään, viimeistään murrosiässä ; )
Itse olen ollut vanhanaikaisen kasvatuksen lapsi ja erittäin tiukassa kurissa kasvanut, vanhemmat syntyneet 1910-1920-luvuilla.
Nukkumispaikan sain kuitenkin aina päättää itse.
Meillä vanhemmat eivät nukkuneet samassa huoneessa, koska toinen kuorsasi niin häiritsevästi ja toinen ei siitä hyvästä saanut unta. Meidät lapset oli siis pakko jakaa vanhempien kanssa samoihin huoneisiin, kun tiloja ei ollut liikaa, ainoastaan vanhimmalla lapsella oli oma huone.
Sitten kun sisareni huone aikanaan vapautui (taisin olla jo yli 10 v), niin sain siirtyä sinne.
Siinä iässä jo halusinkin oman huoneen, vaikka yksin nukkuminen tuntui ensi alkuun vähän oudolta.
Mihinkään ei kuitenkaan pakotettu, jos olisin sanonut, että en uskalla/halua vielä muuttaa sinne yksin nukkumaan, niin olisin saanut jäädä vielä entiseen paikkaan.
Minustakin on kasvanut hyvin itsenäinen ihminen (samoin kuin monesta muustakin, vaikka olisivat nukkuneet perhepedissä pitkään).
En ole koskaan tarvinnut nuorena/aikuisena ketään samalla tavalla kuin monet muut ihmiset, jotka eivät osaa ollenkaan olla yksin jne. (ja he ovat ehkäpä nukkuneetkin omassa huoneessaan koko ikänsä).
Kotoa muistan kyllä aina sen turvallisuudentunteen mikä siellä oli.
Saman olen halunnut välittää myös omille lapsilleni.
Lapset ovat erilaisia. Tunnen sellaisia, jotka eivät ole vielä kouluiässäkään uskaltaneet nukkua yksin.
Sellaisenkin lapsen voi tietysti sitten jossain vaiheessa yrittää laittaa sisaruksen kanssa samaan huoneeseen, jos se toimii paremmin. Sisaruksen kanssa samassa huoneessa nukkuminen usein sujuu.
En kuitenkaan ymmärrä miksi kaikilla pitäisi olla oma huone, kuten nykyään tuntuu käytäntö olevan, Amerikan malliin. Ihmisillä on kai sitten liikaa rahaa.
Ei sellaiseen ollut ennenvanhaan mahdollisuuksia (monessa muussa kulttuurissa nukutaan lähekkäin vielä nykyäänkin) ja kyllä suurimmasta osasta on silti ihan ihmisiä tullut.
Älä "kylmänä" vie omaan sänkyyn (mitä nyt sillä tarkoitat), vaan opi tuntemaan lapsesi tarpeeksi hyvin, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Esim. pidät lastasi sylissä jonkin aikaa pehmeästi jutellen saadaksesi hänen ajatuksensa pois siitä asiasta, joka on aiheuttanut hänen turvattomuuden tunteen. Omat lapseni ovat käyneet samat asia läpi. Onnea omaan koitokseesi.
- YH-Äiti likka 4v
Tuskin muksu joka yö painajaisia näkee. Tottunut siihen että pääsee viereen ja siksi herää joka yö ja tulee viereen niin kauan kun päästetään. Jahka nukkuu omassaan niin unikin alkaa olemaan yhtäjaksoista. Siitä on tullut tapa. Meillä tyttö täyttää 4 pian. Nukkuu kyllä omassakin sängyssä sillon tällön ok, mutta yleensä haluaa viereeni koska siinä on äiti, lämmin, turvallinen, mukava jne olla. Viime viikolla tein ratkaisun. Vaihdoin itselleni yhden hengen sängyn ja selitin tytölle, että nyt nukutaan molemmat omissa sängyissämme ja äitin viereen ei mahdu. Tyttö sopeutuu kyllä omaan sänkyynsä. Nukumme samassa makuuhuoneessa.
Meillä on toisenlainen "ongelma".. Teen vuorotyötä ja joskus olen väsynyt aikasin, mennään tytön kanssa 19.00. nukkumaan ja kaikki käy kuin kauniissa sadussa silloin. Mutta toisinaan äiti haluaa olla hetken itsekseen illalla, katsella telkkaria, käydä saunassa tms. Muksu jää huoneeseen ensin kivasti, mutta tovin kuluttua alkaa ÄITI ÄITI ÄITI sylittää sylittää huuto... Pitää halia, pusia, paijata, korjata peittoa jne mitä milloinkin. En anna periksi. Luetaan aina ensin iltasatu ja silittelen tovin, sitten hyvää yötä ja kauniita unia. En ravaa huoneessa tytön vedätettävänä. Kysymys kuuluukin: Kun asiat toisinaan sujuu nätisti kun mennään maate samaan aikaan, ja toisinaan vaikeasti kun jään valvomaan... Kumpi on väärin??? No joo, aikansa kutakin. Muksuhan kasvaa ja alkaa joskus tajuaa et joskus näin ja joskus noin. Pieni lapsi tarttis joka ilta saman kaavan., blää blää blää. Toisinaan on vaan ihan pikku väsy ku oon YH-Äiti ja vuorotyössä.....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p693033Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4182898Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,1022282Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise952184- 731924
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis111864Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.71860Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1531858Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3351816Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d61682