Mietin tässä että miten paljon uusperheissä on mahdollisuutta aikuisten väliseen kahdenkeskiseen aikaan. Varmaan niissä perheissä jossa lapset käyvät säännöllisesti etävanhemman luona niin jää aikaa kahdestaan oloon. Mutta jos on minun ja sinun lapset niin onko lapset yhtä aikaa etävanhemmillaan? Ja miten tärkeäksi koette ajan puolison kanssa kahdestaan?
Minä olen tässä uudessa suhteessa yrittänyt järjestää tätä kahdenkeskistä aikaa sillä se on kyllä tärkeää. Ensimmäisessä liitossani en pitänyt tätä tärkeänä vaan kuvittelin että ennättää sitä olla kahdestaan sitten kun lapset ovat aikuisia ja lähtevät pois kotoa. Nyt ovat jo lapsetkin isompia ja heidät voi jättää esim. elokuvan ajan keskenään. Silloin tällöin pyydän lapsenvahdin jotta pääsemme vähän pitemmäksi aikaa pois kotoa ja muutaman kerran lapsenvahti on ollut jopa yötä. Mutta tämän pitempiä aikoja ei ole kahdenkeskistä aikaa kyllä ollut. Muutaman kerran vuodessa lapset ovat ex:n luona pari yötä, mikäli ei tuo kesken tapaamisen pois. Toistaiseksi tämä kahdenkeksinen aika on riittänyt ja eihän tässä enää kovin monta vuotta mene kun ensimmäinen lapsi lähteeä maailmalle opiskelemaan. Ja sitten toinen ja jossain vaiheessa varmaan kolmaskin. Reilun 10 vuoden päästä olemme sitten kahdestaan.
Kahdenkeskinen aika
59
2578
Vastaukset
- yksi kokemus
Olet oikeassa siinä, että kahdenkeskistä aikaa pitää olla, tähän asiaan on moni liitto kaatunut, osittain myös oma edellinen liittoni.
Meillä miehen lapset ovat etälapsia ja oma lähi. Kaikki ovat jo isoja, nuorin 12v.
Näin ollen meillä jää tosi hyvin aikaa olla kahden. Miehen lapset ovat meillä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta esim kesäisin ovat meillä noin neljä viikkoa.
Oma lapseni käy isällään säännöllisen epäsäännöllisesti myös, viimeksi oli neljä viikkoa etteivät nähneet.
Silti, vaikka lapset olisivat meillä on meillä mahdollisuus lähteä kaksin syömään, baariin, tanssimaan jne. Mitään viikonloppureissuja ei tehdä, muuta kun jos lapset ovat toisella vanhemmalla.
Kesälomat vietetään AINA lasten kanssa, ja lasten ehdoilla. Talvilomalla sitten ollaan kaksin, yleensä lähdetään johonkin lämpimään ja nautitaan toistemme seurasta. Toisaalta en väheksy sitäkään aikaa, mitä vietämme makuuhuoneessa iltaisin. Ja juu, en tarkoita mitään sekstailua, vaan sitä hetkeä kun lapset viettää aikaa omassa huoneessaan, valmistuen unille, lukien tai telkkarinsa ääressä. Silloin saamme olla kaksin, jutella asioista ja olla toisen lähellä, ja tottakai myös pitää hyvänä.
Olemme molemmat puhuneet että tämä kaksinolo, toisen huomioiminen ja ihokosketus on yksi iso asia mitä molemmat meistä kaipasi edellisessä liitossa. Siksi pidämmekin huolen ettei se enään unohdu.
esim. eilen saunan jälkeen, minä levitin pyyhkeen mieheni sänkyyn ja rasvasin hänen jalkansa....pieni asia, mutta voi jesta miten hyvä olo siitä tuli molemmille.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kahdenkeskisiä, ikimuistoisiakin voi järjestää myös kotona, ainakin jos lapset ovat jo suht isoja.- wilma60
Nuo pienet hetket kotona, omassa makuuhuoneessa, ovat meillekin kovin tärkeitä. Siinä tulee juteltua päivän asiat ja kaikki muukin. Tykkäämme molemmat lukea ja katsoa elokuvia joten joskus vietämme elokuvailtaa herkkujen kanssa makkarissa. Tai sitteh Hän lukee minulle ääneen runoja. Pieniä hetkiä mutta ne tuntuvat suurelta. Ja kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei niin ylenpalttisesti ole niin juuri nämä lyhyet hetket ovat niitä, joiden avulla pidetään kipinää yllä ja kerätään voimia arkea.
Ensimmäinen liittoni kariutui myös osittain siksi ettei meistä kumpikaan arvostanut aikaa kahden. Minä olin jo nukkumassa kun ex tuli makkariin. Saunoimme eri aikaan koska ex:n halusi aina heti saunaan kun tuli lenkiltä tai omilta menoiltaan. Minä taas haluan saunoa iltamyöhällä kun kaikki hommat on tehty ja saunan jälkeen voi vain olla. Pieniä asioita nämäkin mutta voivat todella etäännyttää puolisot toisistaan. - Miesope
wilma60 kirjoitti:
Nuo pienet hetket kotona, omassa makuuhuoneessa, ovat meillekin kovin tärkeitä. Siinä tulee juteltua päivän asiat ja kaikki muukin. Tykkäämme molemmat lukea ja katsoa elokuvia joten joskus vietämme elokuvailtaa herkkujen kanssa makkarissa. Tai sitteh Hän lukee minulle ääneen runoja. Pieniä hetkiä mutta ne tuntuvat suurelta. Ja kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei niin ylenpalttisesti ole niin juuri nämä lyhyet hetket ovat niitä, joiden avulla pidetään kipinää yllä ja kerätään voimia arkea.
Ensimmäinen liittoni kariutui myös osittain siksi ettei meistä kumpikaan arvostanut aikaa kahden. Minä olin jo nukkumassa kun ex tuli makkariin. Saunoimme eri aikaan koska ex:n halusi aina heti saunaan kun tuli lenkiltä tai omilta menoiltaan. Minä taas haluan saunoa iltamyöhällä kun kaikki hommat on tehty ja saunan jälkeen voi vain olla. Pieniä asioita nämäkin mutta voivat todella etäännyttää puolisot toisistaan.Jokaisessa parisuhteessa tarvitaan kahdenkeskistäkin aikaa. Koko perhe voi hyvin, jos vanhempien suhde voi hyvin. Lapset ovat tärkeitä, mutta pitemmän päälle suhde ei voi kestää, mikäli molemmat pyhittävät elämänsä 24/7 lapsille. Ajoittainen irtiotto ei ole heitteillejättö. Jokaisella perheellä pitäisi olla mahdollisuus löytää lapsille tilapäinen hoitopaikka esim. yhdeksi yöksi.
Jos isovanhemmat ovat riittävän lähellä ja jaksavat lapsenlapsia hoitaa, ongelmia ei useinkaan ole. Joskus kuitenkin isovanhemmat ovat kaukana ja silloin ongelmia voi olla. Meilläkin etäisyys on about 300 kilometriä. Onneksi hoitopaikka on tarvittaessa järjestynyt; kiitos fantastisten (!) sukulaisten, ystävien & tuttavien.
Itse olen työssä törmännyt tapauksiin, joissa lapset eivät ole vielä kuutosluokallakaan ikinä olleet erossa vanhemmistaan edes yhtä yötä. Se tuntuu jo hieman kyseenalaiselta.
Aika usein ihmiset havahtuvat järkeviin toimiin parisuhteissaan vasta toisen kumppaninsa kanssa. Suuri osa eroista johtuu epäilemättä tästäkin. Periaatteessa maalaisjärki on ainoa asia, mitä toimiva parisuhdekin vaatii. Jos toista kohtelee niinkuin itseään haluaisi kohdeltavan, monilta pulmilta välttyy. - wilma60
Meillä on tapana käydä silloin tällöin lounaalla yhdessä. Jos edellinen ilta on ollut yhtä hässäkkää kotona ja tuntuu että olisi vielä paljon puhumista niin treffaamme lounaan merkeissä. Jompikumpi soittaa että onnistuisiko nyt tapaaminen. Tämä vajaan tunnin mittainen tauko arkipäivän keskellä silloin tällöin on uskomattoman paljon voimaa antava hetki. Syödään yleensä hyvin mutta treffaamme joskus ihan kotonakin kotiruuan merkeissä. Suosittelen tätä kaikkille; niin ydin- kuin uusperheellisille.
- Toinen kerta toden s
Miesope kirjoitti:
Jokaisessa parisuhteessa tarvitaan kahdenkeskistäkin aikaa. Koko perhe voi hyvin, jos vanhempien suhde voi hyvin. Lapset ovat tärkeitä, mutta pitemmän päälle suhde ei voi kestää, mikäli molemmat pyhittävät elämänsä 24/7 lapsille. Ajoittainen irtiotto ei ole heitteillejättö. Jokaisella perheellä pitäisi olla mahdollisuus löytää lapsille tilapäinen hoitopaikka esim. yhdeksi yöksi.
Jos isovanhemmat ovat riittävän lähellä ja jaksavat lapsenlapsia hoitaa, ongelmia ei useinkaan ole. Joskus kuitenkin isovanhemmat ovat kaukana ja silloin ongelmia voi olla. Meilläkin etäisyys on about 300 kilometriä. Onneksi hoitopaikka on tarvittaessa järjestynyt; kiitos fantastisten (!) sukulaisten, ystävien & tuttavien.
Itse olen työssä törmännyt tapauksiin, joissa lapset eivät ole vielä kuutosluokallakaan ikinä olleet erossa vanhemmistaan edes yhtä yötä. Se tuntuu jo hieman kyseenalaiselta.
Aika usein ihmiset havahtuvat järkeviin toimiin parisuhteissaan vasta toisen kumppaninsa kanssa. Suuri osa eroista johtuu epäilemättä tästäkin. Periaatteessa maalaisjärki on ainoa asia, mitä toimiva parisuhdekin vaatii. Jos toista kohtelee niinkuin itseään haluaisi kohdeltavan, monilta pulmilta välttyy.Uskon että moni ydinperhe kaatuu siihen, että kun lapsia syntyy niin samalla unohdetaan vaalia parisuhdetta. Ikävä kyllä, kyllä ne tunteet kuolee jos sitä eletään suunnilleen kuin kämppikset yhdessä, lasten ehdoilla mennään eikä aikaa enään vietetä yhdessä.
Vaikea se on sanoa, mitkä kaikki asiat vaikuttivat esim omaan erooni, mutta yksi asia oli kumppanista vieraantuminen, ja vieraantumisen takana oli nimenomaan se, ettei koskaan oltu kaksin.
Meillä oli se hankala tilanne, että isovanhemmat ja kaikki muutkin sukulaiset asuivat kaukana, kummeilla oli kolme pientä lasta joten ei sitä lasta oikein sinnekään kehdannut tyrkyttää, niinpä sitä oltiin sitten aina lapsen kanssa. Muistan kuinka lähdimme ensimmäisen kerran lapsen syntymän jälkeen kahdestaan ulos, lapsi taisi olla silloin viisi vuotias. Kuinka sitä odotin, ja mitä sitten tapahtui. Huomasin ettei meillä ollut enään puhuttavaa yhdessä, ja oikeastaan halusin vain kotiin, koska tuntui että istun tässä, täysin vieraan ihmisen kanssa iltaa. Olo oli vaivaantunut ja oikeastaan tuon illan jälkeen tajusin etten enään rakasta miestäni. En kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan yritin tosissani parantaa suhdettamme, mutta yritettyäni melkein viisi vuotta oli pakko antaa periksi. Tajusin, että halusin pitää perhettä yllä oikeastaan enään lapseni takia, tunteet miestäni kohtaan olivat jo tuolloin inhon sekaiset, seksielämää ei ollut eikä toisen kosketusta voinut edes sietää.
Elimme kuin kämppikset keskenämme, ilman tunteita.
En jaksa uskoa että olisimme ainoa tälläisen läpikäynyt pari, uskon että meitä on monta.
Siksipä nykyisessä suhteessani en ole pitänyt miestäni itsestään selvyytenä missään vaiheessa, ja haluan antaa hänelle joka ainoa päivä edes yhden sellaisen kokemuksen/tunteen joka vahvistaa hänen haluaan elää kanssani. Haluan, että hän on onnellinen kanssani. Minä olen todella onnellinen hänen kanssaan, sisälläni asuu vihdoin rauha. - wilma60
Toinen kerta toden s kirjoitti:
Uskon että moni ydinperhe kaatuu siihen, että kun lapsia syntyy niin samalla unohdetaan vaalia parisuhdetta. Ikävä kyllä, kyllä ne tunteet kuolee jos sitä eletään suunnilleen kuin kämppikset yhdessä, lasten ehdoilla mennään eikä aikaa enään vietetä yhdessä.
Vaikea se on sanoa, mitkä kaikki asiat vaikuttivat esim omaan erooni, mutta yksi asia oli kumppanista vieraantuminen, ja vieraantumisen takana oli nimenomaan se, ettei koskaan oltu kaksin.
Meillä oli se hankala tilanne, että isovanhemmat ja kaikki muutkin sukulaiset asuivat kaukana, kummeilla oli kolme pientä lasta joten ei sitä lasta oikein sinnekään kehdannut tyrkyttää, niinpä sitä oltiin sitten aina lapsen kanssa. Muistan kuinka lähdimme ensimmäisen kerran lapsen syntymän jälkeen kahdestaan ulos, lapsi taisi olla silloin viisi vuotias. Kuinka sitä odotin, ja mitä sitten tapahtui. Huomasin ettei meillä ollut enään puhuttavaa yhdessä, ja oikeastaan halusin vain kotiin, koska tuntui että istun tässä, täysin vieraan ihmisen kanssa iltaa. Olo oli vaivaantunut ja oikeastaan tuon illan jälkeen tajusin etten enään rakasta miestäni. En kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan yritin tosissani parantaa suhdettamme, mutta yritettyäni melkein viisi vuotta oli pakko antaa periksi. Tajusin, että halusin pitää perhettä yllä oikeastaan enään lapseni takia, tunteet miestäni kohtaan olivat jo tuolloin inhon sekaiset, seksielämää ei ollut eikä toisen kosketusta voinut edes sietää.
Elimme kuin kämppikset keskenämme, ilman tunteita.
En jaksa uskoa että olisimme ainoa tälläisen läpikäynyt pari, uskon että meitä on monta.
Siksipä nykyisessä suhteessani en ole pitänyt miestäni itsestään selvyytenä missään vaiheessa, ja haluan antaa hänelle joka ainoa päivä edes yhden sellaisen kokemuksen/tunteen joka vahvistaa hänen haluaan elää kanssani. Haluan, että hän on onnellinen kanssani. Minä olen todella onnellinen hänen kanssaan, sisälläni asuu vihdoin rauha.Kyllä siitä kumppanista todella vieraantuu jos menee vuosia ettei hänen kanssaan juuri syvennyt keskustelemaan. Me perustimme perheen iäkkäänä ja toiset isovanhemmat olivat jo kuolleet. Miehen sisarukset asui kaukana ja omat vanhempani olivat jo aika iäkkäitä esikoisen syntyessä. Esikoinen syntyi 96 ja hän taisi olla parivuotiaana muutaman yön minun vanhempien luona. Seuraava lapsi syntyi 99 ja kolmas 02. Vuonna 2005 vietimme 20v hääpäivää ja ajattelin että silloin kyllä lähdemme kahdestaan johonkin. Edellisestä kahdestaan olosta oli varmaan 7 vuotta aikaa. Varasin hotellihuoneen yhdeksi yöksi ja toisen vietimme kahdestaan kotona. Lapset kuskasin kolmeen eri paikkaan; 100 - 200 km säteellä kotoa. Voin kyllä suoraan sanoa että tuo kahdenkeskinen viikonloppu oli kaikkea muuta kuin hauska. Ei mitään puhumista sillä ei me todellakaan osattu jutella enää mistään. Vuoden päästä tästä mies ilmoittikin sitten rakastuneensa toiseen naiseen. Eli tästä opin kyllä kantapään kautta että kyllä sitä toista aikuista pitää vähän useammin kuunnella ja pitää hyvänä. Se puhuminen ja arjen hetket olivat tyystin unohtuneet. Tosin enpä minä muuta kaivannutkaan, olin ihan tyyväinen elämääni. Mutta toinen osapuoli ei ollut mutta ei sanonut sitä ääneen vaan lopetti suhteemme varmaan omasta mielestään "helpoimmalla" tavalla.
- elmo100
Jatkan vielä hieman tätä kirjoitustani.
Tänä aamuna tuli taas mietittyä että kyllä tuota kahdenkeskistä aikaa pystyy hyvin järjestämään jos vaan on halua. Esim aamulla laitoimme herätyskellon vähän aikaisemmin herättämään, ja oltiin hetki kainalokavereina, tuntui hyvälle kun toinen unenlämpöinen painautui lähelle ja kuiski korvaan....en kaipaa hotelliviikonloppuja tai etelän matkoja, arhen pienistä hetkistäkin saa paljon voimaa suhteeseen.
Sovimme jo valmiiksi illaksi treffit, sitten kun teini painuu huoneeseensa, sitten voidaan taas kuiskutella ja silitellä. Tiedän, että tämä saattaa kuullostaa josta kusta teinimeiningiltä, mutta kyllä tälläinen, jo vähän yli nelikymppinenkin kaipaa läheisyyttä, ja ammentaa siitä voimaa. - elmo100
Toinen kerta toden s kirjoitti:
Uskon että moni ydinperhe kaatuu siihen, että kun lapsia syntyy niin samalla unohdetaan vaalia parisuhdetta. Ikävä kyllä, kyllä ne tunteet kuolee jos sitä eletään suunnilleen kuin kämppikset yhdessä, lasten ehdoilla mennään eikä aikaa enään vietetä yhdessä.
Vaikea se on sanoa, mitkä kaikki asiat vaikuttivat esim omaan erooni, mutta yksi asia oli kumppanista vieraantuminen, ja vieraantumisen takana oli nimenomaan se, ettei koskaan oltu kaksin.
Meillä oli se hankala tilanne, että isovanhemmat ja kaikki muutkin sukulaiset asuivat kaukana, kummeilla oli kolme pientä lasta joten ei sitä lasta oikein sinnekään kehdannut tyrkyttää, niinpä sitä oltiin sitten aina lapsen kanssa. Muistan kuinka lähdimme ensimmäisen kerran lapsen syntymän jälkeen kahdestaan ulos, lapsi taisi olla silloin viisi vuotias. Kuinka sitä odotin, ja mitä sitten tapahtui. Huomasin ettei meillä ollut enään puhuttavaa yhdessä, ja oikeastaan halusin vain kotiin, koska tuntui että istun tässä, täysin vieraan ihmisen kanssa iltaa. Olo oli vaivaantunut ja oikeastaan tuon illan jälkeen tajusin etten enään rakasta miestäni. En kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan yritin tosissani parantaa suhdettamme, mutta yritettyäni melkein viisi vuotta oli pakko antaa periksi. Tajusin, että halusin pitää perhettä yllä oikeastaan enään lapseni takia, tunteet miestäni kohtaan olivat jo tuolloin inhon sekaiset, seksielämää ei ollut eikä toisen kosketusta voinut edes sietää.
Elimme kuin kämppikset keskenämme, ilman tunteita.
En jaksa uskoa että olisimme ainoa tälläisen läpikäynyt pari, uskon että meitä on monta.
Siksipä nykyisessä suhteessani en ole pitänyt miestäni itsestään selvyytenä missään vaiheessa, ja haluan antaa hänelle joka ainoa päivä edes yhden sellaisen kokemuksen/tunteen joka vahvistaa hänen haluaan elää kanssani. Haluan, että hän on onnellinen kanssani. Minä olen todella onnellinen hänen kanssaan, sisälläni asuu vihdoin rauha.jatkanpa vielä tähänkin.
En halua että kukaan kuvittelee minun tuomitsevan ketää kirjoituksellani. Kun ydinperhettä rakennetaan on tilanne täysin eri kun uusperheessä. yhtäkkiä meitä ei olekkaan enään kaksi vaan kolme, ja kohta mahdollisesti neljä, viisi.... Aika menee lapsia kasvatettaessa ja parisuhde jää helposti hunningolle. Usein uusperhettä rakentaa kaksi aikuista ihmistä, lapsetkin saattaa olla jo niin isoja etteivät tarvitse vanhempia koko ajan läsnä, silloin yksinkertaisesti on helpompaa panostaa parisuhteeseen, paitsi tietysti jos tekee lapsia myös uuden kumppanin kanssa =)
Jokainen parisuhde on erilainen, onneksi, ja jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla.
Minä olen siinä onnellisessa asemassa että todella voin viettää aikaa mieheni kanssa, kun lapset ovat isoja. Minä uskon tähän parisuhteeseen nimenomaan sen asian vuoksi. - #######
elmo100 kirjoitti:
jatkanpa vielä tähänkin.
En halua että kukaan kuvittelee minun tuomitsevan ketää kirjoituksellani. Kun ydinperhettä rakennetaan on tilanne täysin eri kun uusperheessä. yhtäkkiä meitä ei olekkaan enään kaksi vaan kolme, ja kohta mahdollisesti neljä, viisi.... Aika menee lapsia kasvatettaessa ja parisuhde jää helposti hunningolle. Usein uusperhettä rakentaa kaksi aikuista ihmistä, lapsetkin saattaa olla jo niin isoja etteivät tarvitse vanhempia koko ajan läsnä, silloin yksinkertaisesti on helpompaa panostaa parisuhteeseen, paitsi tietysti jos tekee lapsia myös uuden kumppanin kanssa =)
Jokainen parisuhde on erilainen, onneksi, ja jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla.
Minä olen siinä onnellisessa asemassa että todella voin viettää aikaa mieheni kanssa, kun lapset ovat isoja. Minä uskon tähän parisuhteeseen nimenomaan sen asian vuoksi.Asiassa on myös toinen näkökanta. Ennen ydinperheen perustamista on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja viettää kahdenkeskistä aikaa. Kun jommallakummalla tai molemmilla on jo lapsia (etenkin jos he ovat lähivanhempia) tilanne on aivan toinen. Kuinka pian lapset voi ottaa kuvioon mukaan? Miten tapailut järjestyy siihen asti? Ja kuinka hyvin toisiinsa voi tutustua jos voi tavata kahdestaan pari kertaa kuukaudessa?
- wilma60
####### kirjoitti:
Asiassa on myös toinen näkökanta. Ennen ydinperheen perustamista on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja viettää kahdenkeskistä aikaa. Kun jommallakummalla tai molemmilla on jo lapsia (etenkin jos he ovat lähivanhempia) tilanne on aivan toinen. Kuinka pian lapset voi ottaa kuvioon mukaan? Miten tapailut järjestyy siihen asti? Ja kuinka hyvin toisiinsa voi tutustua jos voi tavata kahdestaan pari kertaa kuukaudessa?
Kahden lapsettoman seurustelun on tyystin erilaista kuin ihmisten joilla on lapsia. Tapailujen järjestäminen on todella hankalaa ja varsinkin silloin jos lapset käyvät etävanhemmallaa silloin tällöin. Koskaan ei voi etukäteen sopia treffejä koska ei tietoa lasten menosta tai on hankittava lapsenvahti. Pari suhdetta kariutui juuri näihin ongelmiin ja pitkiin välimatkoihin. Mielestäni lapsia ei voi aivan heti ottaa kuvioon mukaan vaan on todella tiedettävä että tämä homma jatkuu pitempään. Minun oli siinä mielessä helppoa että uusi ihminen oli meidän elämässä mukana muutenkin ja ei varsinaisesti "seurusteltu" pitkään kun lapsille kerrottiin että me rakastamme toisiamme. Lapset eivät ihmetelleet hänen meillä käyntejään sillä hän oli käynyt meillä aikaisemminkin ja viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan. En jaksa uskoa että olisin onnistunut seurustelemaan "vieraan" ihmisen kanssa vaan suhteet olisi yksi toisensa jälkeen kariutunut aikapulaan.
- ei vapaata
et omaan etkä uuteen perheen perustamiseen, jos ensimmäinen kysymys on vapaa aika!!!
Kannattaa olla yksin, niin saa sitä vapaa aikaa.
Minä en ole koskaan kaivannut yksinäistä aikaa, lapset ja mies on aina rakkaat ja aina mukana. Se on parasta aikaa olla perheen kanssa.
Ei kannata tehdä lapsia eikä ottaa toisten lapsia, jos ei halua heitä huoltaa vaan lykkää ne kylille jotta saa vapaa aikaa.
Elämä ilman omaa perhettä sillon kun se on on törkeää.- Nianen isolla N:llä
sitten ihme että tulit jätetyksi, koska et halunnut viettää aikaa miehesi kanssa naisena. Ilmankos ukkosi jätti tuollaisen kapakalan....no nyt saat olla yksin.
Ps. onko kylille lykkäämistä jos lapset ovat etä-vanhemmallaan? - BB & BB
Nianen isolla N:llä kirjoitti:
sitten ihme että tulit jätetyksi, koska et halunnut viettää aikaa miehesi kanssa naisena. Ilmankos ukkosi jätti tuollaisen kapakalan....no nyt saat olla yksin.
Ps. onko kylille lykkäämistä jos lapset ovat etä-vanhemmallaan?näitä viestejä nää kaksi viimeistä meni yli ja tää viimeinen ei auennut olleskaan, mutta vihaiselta viestiltä vaikutti.
Kaksi ekaa ihan asiallisia. - älä arvaa
Nianen isolla N:llä kirjoitti:
sitten ihme että tulit jätetyksi, koska et halunnut viettää aikaa miehesi kanssa naisena. Ilmankos ukkosi jätti tuollaisen kapakalan....no nyt saat olla yksin.
Ps. onko kylille lykkäämistä jos lapset ovat etä-vanhemmallaan?Ei pidä kuvitella, pitää ottaa selvää asioista.
Huomasitkos myös että mies itsekin halusi olla perheensä kanssa? Kysyppä exältäni rakastiko hän lapsiaan vai ei? - että toi jaksaa
sulla ole miestä.
Lopeta toi jauhanta. - Lue uudestaan
että toi jaksaa kirjoitti:
sulla ole miestä.
Lopeta toi jauhanta.Eikös se mies ole ja lapset ja naisen tehtävät hoidettu. Josko ihmisissä on erinlaisia. Joku pitää hivelyä läheisyytenä ja joku toinen tarvitsee läheisyyden kokemiseen onnistuneen rakastelun. Miehissä sellaisia jotka ei pysty paljoa muuhun kuin hivelemään, niin sekö on naisten kiukuttelua sitten täällä toisille hivelyn olevan muka sitä oikeaa läheisyyttä kun muutakaan ei itsellä saatavilla oikeasti ole. Potenssiongelmaiset hivelee ja enemmänkin puhuvat paljon koskettamisen tärkeydestä ja halivat.
- hoh-hoijakkaaaa
Lue uudestaan kirjoitti:
Eikös se mies ole ja lapset ja naisen tehtävät hoidettu. Josko ihmisissä on erinlaisia. Joku pitää hivelyä läheisyytenä ja joku toinen tarvitsee läheisyyden kokemiseen onnistuneen rakastelun. Miehissä sellaisia jotka ei pysty paljoa muuhun kuin hivelemään, niin sekö on naisten kiukuttelua sitten täällä toisille hivelyn olevan muka sitä oikeaa läheisyyttä kun muutakaan ei itsellä saatavilla oikeasti ole. Potenssiongelmaiset hivelee ja enemmänkin puhuvat paljon koskettamisen tärkeydestä ja halivat.
skeidaa tuokin kirjoitus ja sitä paitsi sellaista tekstiä josta ei oikein edes saa selvää....taitaa taas
kirjoittaja olla maniavaihde menossa. - Öönä?
BB & BB kirjoitti:
näitä viestejä nää kaksi viimeistä meni yli ja tää viimeinen ei auennut olleskaan, mutta vihaiselta viestiltä vaikutti.
Kaksi ekaa ihan asiallisia.jos et kirjoitettua tekstiä ymmärrä. Kyllähän "omat" tuotokset on aina asiallisia.
- BB & BB
Öönä? kirjoitti:
jos et kirjoitettua tekstiä ymmärrä. Kyllähän "omat" tuotokset on aina asiallisia.
valitettavasti en ole koskaan noita lissun viestejä ymmärtänyt, mutta sinä taidat olla hänen ystävänsä..
- Öönä
BB & BB kirjoitti:
valitettavasti en ole koskaan noita lissun viestejä ymmärtänyt, mutta sinä taidat olla hänen ystävänsä..
mun viestiin vittuilet jos Lissua tarkoitat?
OMG! - ***************
Öönä kirjoitti:
mun viestiin vittuilet jos Lissua tarkoitat?
OMG!.....
- WAF?
*************** kirjoitti:
.....
............................
- *************
WAF? kirjoitti:
............................
nyt raukka edes oikeat lyhenteet.....kyllä sä oot TYHMÄ!
ja nyt tappele keskenäs pelle ! - aa juu tookking to m
************* kirjoitti:
nyt raukka edes oikeat lyhenteet.....kyllä sä oot TYHMÄ!
ja nyt tappele keskenäs pelle !olet vihainen.
Mikä noin risoo? Loppuko rahat, vai pettikö ukko?
Taidat olla tosi raukka itse.
Sinussa suorastaan F I K S U U S loistaa! - Saunan taakse
************* kirjoitti:
nyt raukka edes oikeat lyhenteet.....kyllä sä oot TYHMÄ!
ja nyt tappele keskenäs pelle !pettikö ja jättikö ukko, loppuiko rahat ja koirakin karkas?
Mitä helvettiä sinä täällä mesoat toisille, oletko olevinasi jokin täydellinen nainen? Pelkkä paskakasa ja kusipää olet.
Tollainen ääliö joka kyttää vain virheitä toisten teksteistä, tekopyhä lehmä. - Oot sä ÄÄLIÖ
Saunan taakse kirjoitti:
pettikö ja jättikö ukko, loppuiko rahat ja koirakin karkas?
Mitä helvettiä sinä täällä mesoat toisille, oletko olevinasi jokin täydellinen nainen? Pelkkä paskakasa ja kusipää olet.
Tollainen ääliö joka kyttää vain virheitä toisten teksteistä, tekopyhä lehmä.onko paineita, eikö kukaan enään huoli, vaihtoiko mies parempaan eikä kukaan ole sen jälkeen koskenut edes pitkällä kepillä, nauraako ihmiset vain säälittävyyttäs, tuntuuko että yksinäisyys kuristaa kurkkua JOKA AINOA päivä, olisiko kuolema helpompaa kun elämä....SIIVOA SUUSI !
Antakaa nyt tän sairaan idiootin jo olla! - ***************
Saunan taakse kirjoitti:
pettikö ja jättikö ukko, loppuiko rahat ja koirakin karkas?
Mitä helvettiä sinä täällä mesoat toisille, oletko olevinasi jokin täydellinen nainen? Pelkkä paskakasa ja kusipää olet.
Tollainen ääliö joka kyttää vain virheitä toisten teksteistä, tekopyhä lehmä.täällä mesoat.
Mee hoitoon.
Ja älä huoli, sullahan joo ukko jätti, mulla ei...mulla on mies toisin kun sulla, mulla on
lapset toisin kun sulla, mulla on koirakin toisin kun sulla.
ja kyllä olen täydellinen nainen toisin kun sinä.
SIIVOA SUUSI!
Ja todella, tukehdu pahaan oloosi mä lähden tästä miehen kainaloon. - ABCDEFGHIJKL
*************** kirjoitti:
täällä mesoat.
Mee hoitoon.
Ja älä huoli, sullahan joo ukko jätti, mulla ei...mulla on mies toisin kun sulla, mulla on
lapset toisin kun sulla, mulla on koirakin toisin kun sulla.
ja kyllä olen täydellinen nainen toisin kun sinä.
SIIVOA SUUSI!
Ja todella, tukehdu pahaan oloosi mä lähden tästä miehen kainaloon.täällä mesoat, tänäänkin!
Ota ilta lääkkeesi ajoissa.
En huoli, mulla on edelleen mies, susta en olisi niin varma.
Mulla on ihan ikiomat lapset, susta en olisi niin varma.
Mulla on kaksi koiraa, susta en olisi niin varma.
Täydellinen ei ole kukaan, en minä etkä sinä.
Mulla ei ole paha olo, enkä ole tukehtumassa mihinkään, vielä en mene kainaloon, vasta myöhemmin.
Mutta jatketaan huomenna jutustelua! - Ota rauhoittavia pen
ABCDEFGHIJKL kirjoitti:
täällä mesoat, tänäänkin!
Ota ilta lääkkeesi ajoissa.
En huoli, mulla on edelleen mies, susta en olisi niin varma.
Mulla on ihan ikiomat lapset, susta en olisi niin varma.
Mulla on kaksi koiraa, susta en olisi niin varma.
Täydellinen ei ole kukaan, en minä etkä sinä.
Mulla ei ole paha olo, enkä ole tukehtumassa mihinkään, vielä en mene kainaloon, vasta myöhemmin.
Mutta jatketaan huomenna jutustelua!BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
- LAAAAAAAAAAAAAAAAA
Ota rauhoittavia pen kirjoitti:
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
sinä vaan Lissulle...........................................
- Ihme pentutouhua
LAAAAAAAAAAAAAAAAA kirjoitti:
sinä vaan Lissulle...........................................
kotiin kasvamaan ja jättäkää tää palsta rauhaan.
- BB & BB
Ota rauhoittavia pen kirjoitti:
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
kakarat aloittivat taas mellastamisen..
- yksin on aikaa
ole yhteistä aikaa, niin ei se kuulu olla muillakaan. Mikset elä yksin, sitten on sulla omaa aikaa. Ei ole pakko etsiä väkisin miestä jos ei siedä toisen läsnäoloa.
- wilma60
Tässähän on nimenomaan kyse siitä että haluaa olla sen toisen aikuisen kanssa niin että aina ei ole lapset paikalla. Vaan saada olla kahdestaan; jutella, pitää toista hyvänä, rakastella jne. jne. Ihan samalla tavalla ne ydinperheen aikuisetkin sitä kahdenkeskistä aikaa haluavat ja varmaan monet saavatkin. On mummolat sekä muut sukulaiset joihin lapset voi viedä silloin tällöin. Varmaan suurimmassa osassa uusperheitäkin on samat mahdollisuut. Kaikki eivät ole samanlaisia "myöhäisherännäisiä" kuin minä. Kun minun lapset olivat pieni niin sukulaisten ja ystävien lapset lähtivät kotoa. Ei siinä kukaan halunnut/halua toimia enää minun lapsenvahtina.
- Miesope
Ihminen saattaa tarvita sitä omaa aikaa joko puhtaasti vain itselleen tai siihen, että on kumppaninsa kanssa yhdessä pariskuntanakin. Ajatuksesi kuulostavat jotenkin sairailta!
Wilma60 on taas kerran aivan oikeassa ajatuksineen.
Mikään perhe-elämä ei ole loputonta symbioosia, jossa osapuolet ikuisesti olisivat toisissaan kiinni. Lapset kasvavat ja yksikään parisuhde ei ole aina samanlainen. Kun kuviossa on mukana lapsia, vanhempien on entistä tärkeämäpää etsiä aikaa toisilleen siihen, että voivat olla yhdessä miehenä ja naisena ja vaikkapa vain PUHUA ilman häiriötekijöitä. Jo sekin voi olla hieno juttu jollekin!
Ainakin minä itse olen tämän lisäksi yksinäinen susi. Jos en saa ajoittain aikaa ihan vain itselleni, pulmia tulee. Yhdessäolo perheen kanssa on hienoa, muttei loputtomiin 24/7. Tärkeää on, että kummatkin perheen aikuiset saavat myös aikaa ihan vain itselleen.
Kuten jo ylempänä sanoin, perheen onnellisuus perustuu siihen, että vanhemmilla on hyvä suhde keskenään. Jos näin ei ole, ongelmat ovat väistämättömiä. Minulla on reilun 20 vuoden kokemus yhdessäolosta oman vaimoni kanssa. Sinä aikana olen monenmoista oppinut, mutta vasta jälkikasvun mukaantulo perheeseen on oikein todella alkanut minuakin opettaa.
Toivon totisesti, ettet ole mielipiteinesi vakavissasi. Jos olet, tulet ennemmin tai myöhemmin erinä'isiä asioita havaitsemaan. - Voi hyvänen aika
Senkö takia sä et miestä ole halunnut kun et siedä miehen läsnäoloa, no se on sun päätös, sä voit vanheta ja kuolla yksin, jos halua. Normaali ihminen kuitenkin kaipaa toista aikuista ihmistä elämäänsä. Wilma nimenomaan on tehnyt selväksi että viihtyy miehen seurassa, ja onneksi hän on osannut kokemansa jälkeen jatkaa elämäänsä ja saa nauttia kahden aikuisen ihmisen rakkaudesta.
Jos sulla ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa, säästä meidät näin idioottimaisilta kirjoituksilta, lissu hyvä. - Rakastunut nainen
sulta nyt jotain pahasti ohi? Nimenomaan miehen läsnäoloa aloittaja kaipaa, kahdenkeskistä yhdessäoloa, ei yksinoloa. Olemista naisena ja miehenä, niin että voidaan keskittyä välillä vain ja ainoastaan toisiimme, häiriöittä.
Me pidämme tästä nykyään kiinni, silloin tälloin on saatava vain aikuisten aikaa, lapset ovat silloin toisella huoltajallaan. Näillä herkku-hetkillä jaksaa sitten arkeakin paljon paremmin. - erakkona ole hyvä
wilma60 kirjoitti:
Tässähän on nimenomaan kyse siitä että haluaa olla sen toisen aikuisen kanssa niin että aina ei ole lapset paikalla. Vaan saada olla kahdestaan; jutella, pitää toista hyvänä, rakastella jne. jne. Ihan samalla tavalla ne ydinperheen aikuisetkin sitä kahdenkeskistä aikaa haluavat ja varmaan monet saavatkin. On mummolat sekä muut sukulaiset joihin lapset voi viedä silloin tällöin. Varmaan suurimmassa osassa uusperheitäkin on samat mahdollisuut. Kaikki eivät ole samanlaisia "myöhäisherännäisiä" kuin minä. Kun minun lapset olivat pieni niin sukulaisten ja ystävien lapset lähtivät kotoa. Ei siinä kukaan halunnut/halua toimia enää minun lapsenvahtina.
elää yksin jos haluu sitä yksin oloa, ja lapset ja muut häiritsevät. Turha vikistä sillon, kun on itsensä liemeen laittanut.
- Ota rauhoittavia pel
erakkona ole hyvä kirjoitti:
elää yksin jos haluu sitä yksin oloa, ja lapset ja muut häiritsevät. Turha vikistä sillon, kun on itsensä liemeen laittanut.
Vain todella paska ihminen kirjoittaa tuollaista sontaa.
Olet säälittävä pelle
- njiuyhbv
Minäkin pidän kahdenkeskistä aikaa tärkeänä, on sitten ydinperhe tai uusperhe.
Meillä on kaksi lasta miehen edel. liitosta ja yksi lapsi minun edel. liitosta. Minun lapseni on meillä yli puolet kuusta, ja miehen lapset puolet kuusta. Ovat usein kaikki yhtä aikaa, joskus eri aikaan. Lisäksi mies on töisen takia poissa kotoa lähes puolet kuusta, joten käytännössä hänen lapsensa ovat meillä lähes aina, kun mies on kotona.
JOSKUS sattuu niin, että olemme pari päivää kahdestaan. Se on todella tärkeää aikaa. Nyt meille on tulossa yhteinen lapsi, joten tilanne taas muuttuu. Kummallakaan ei asu sukulaisia lähimainkaan, joten toki meitä mietityttää, että yhteinen aika käytännössä loppuu... Emme voi muuttaa lähemmäs sukulaisia, kun vanhempien lasten toinen vanhempi asuu täällä. Jumissa ollaan.
Hiukan huolettaa, mutta täytyy sitten vain joskus lähteä pari kertaa vuodessa toiselle puolelle maata ja viedä pienin hoitoon, että saadaan olla kaksin. Niinhän ne muutkin tekee, joilla sukulaiset on kaukana. Lapset ovat ihania ja rakkaita, mutta onhan nämä melkoisen kiireisiä ruuhkavuosia. - aikaa
Tuskimpa lapsella on kivaa lähteä kotoaan joka viikonloppu evakkoon jonnekkin vanhemman saadakseen aikaa luoda uutta suhdettaan. Näitä tapauksia on paljon että lapset päiväkotiin tai kouluun viikolla ja joka viikonloppu ne itkua vääntäen rahdataan jonnekkin uusiosuhteen tieltä. Silloin kun lapset eniten tarvitsevat vanhempiaan niin vanhemmat luo uutta suhdetta ja montaakin suhdetta on saatettu yrittää, ei siinä voi pyöriä lapset jaloissa häiritsemässä kun koitetaan tutustua uuteen herra tai rouva X: ään.
Lasten mielenterveysongelmista huomaa että lapset tehdään just siinä elämänvaiheessa kun niille on vähiten aikaa (eikä välttämättä riipu siitä perheen kokoonpanosta, on yhtälailla ydenperheidenkin ongelma). Normaalistihan ne alkuhuumat parisuhteessa eletään siinä vaiheessa ettei lapsia vielä ole ja sitä kahdenkeskistä aikaa on saadaan tarpeeksi. Alkuhuuman jälkeen se kahdenkeskinen aika ei ole enään niin etusijalla ja on aikaa keskittyä lapsiin. Niin ja jokainen tarvitsee vielä omaakin rauhaa silloin tällöin. On siinä melkoinen järkkääminen jotta uusperheissä kaikki ja kaikkien tarpeet tulisi tyydytettyä. - Kotihiiruli
Näin se meilläkin suunnilleen on mennyt. Lapset ovat olleet säännölisen epäsäännöllisesti toisella vanhemmalla, joten kahdenkeskinen aika on ollut kortilla. Mutta niistä pienistä hetkistä on sitten kyllä nautittukin todella. Ilmeisesti kuitenkin molemmat ovat olleet tyytyväisiä tilanteeseen, että lapsista joku/ kaikki on/ ovat läsnä koko ajan; ainakaan minua ei ole häirinnyt. Ja kyllä, kysymys on myös miehen lapsista, jotka eivät minua häiritse!
Seurustelun alkuvaiheessa meilläkin oli tilanne, että "10 vuoden päästä ollaan kahdestaan" ja nyt ollaan jo reilusti yli puolen välin ;) Ja siinä kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät, huomaatte tekin Wilma ja kummpanisi, että kahdenkeskinen aika lisääntyy ja lisääntyy. Ja kirjoituksesi perusteella teillä on välillä ihania kahdenkeskisiä hetkiä/ aikoja, joten jatkakaa vain samaan malliin :)
Hehkeää syksyä ja "kosketelkaa toisianne"!- Voi ihme sentään ihm
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee. - y89honlm
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.lähti lissun kirjoituksesta
- kerralla......
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.Ihmettelin jonkun kommenttia että tunteet kuolee kun eletään kuin kämppikset mutta pitkässä parisuhteessa tulee niitäkin kausia vaikkei edes ole lapsiperhe. Miksi pitää kaikkea pelätä kuten tunteiden kuolemista jos ei aina ole samaa kiihkoa? Jos pelkäisin niitä "kämppiskausia" parisuhteessa niin olisin saanut vaihtaa kumppania kymmenen vuoden välein. Miksi vaihtaisin tutun ja turvallisen "kämppikseni" kolmenkymmenen vuoden jälkeen johonkin ihan tuntemattomaan vain hetken huumassa? Mielestäni on ihan luonnollista varsinkin lapsiperheissä ja se tulee muillekkin että välillä eletään kuin "kämppikset" eikä sellaista pidä pelästyä kun alkuhuumaa ei enään tule niin on keksittävä muita keinoja pitää liekkiä yllä. Arjen kestäminen on yhä kovempaa työtä kun pitäisi olla kaikenmaailman juhlahetkiä koko elämä. Erojen syyt eivät ole yhä useimmissa tapauksissa kuin tuli vaan tylsyys ja arki niin vaihtoon kumppani. Lapsia hankkiva nainen kuvittelee elämän olevan yhtä glamouria ja ruusupuskat kädessä kulkevan miehen joka jaksaa liehitellä loputtomiin. Pettymys on kova kun elämä ei menekkään niin.
- Miesope
kerralla...... kirjoitti:
Ihmettelin jonkun kommenttia että tunteet kuolee kun eletään kuin kämppikset mutta pitkässä parisuhteessa tulee niitäkin kausia vaikkei edes ole lapsiperhe. Miksi pitää kaikkea pelätä kuten tunteiden kuolemista jos ei aina ole samaa kiihkoa? Jos pelkäisin niitä "kämppiskausia" parisuhteessa niin olisin saanut vaihtaa kumppania kymmenen vuoden välein. Miksi vaihtaisin tutun ja turvallisen "kämppikseni" kolmenkymmenen vuoden jälkeen johonkin ihan tuntemattomaan vain hetken huumassa? Mielestäni on ihan luonnollista varsinkin lapsiperheissä ja se tulee muillekkin että välillä eletään kuin "kämppikset" eikä sellaista pidä pelästyä kun alkuhuumaa ei enään tule niin on keksittävä muita keinoja pitää liekkiä yllä. Arjen kestäminen on yhä kovempaa työtä kun pitäisi olla kaikenmaailman juhlahetkiä koko elämä. Erojen syyt eivät ole yhä useimmissa tapauksissa kuin tuli vaan tylsyys ja arki niin vaihtoon kumppani. Lapsia hankkiva nainen kuvittelee elämän olevan yhtä glamouria ja ruusupuskat kädessä kulkevan miehen joka jaksaa liehitellä loputtomiin. Pettymys on kova kun elämä ei menekkään niin.
Ihmiset ovat erilaisia. Kukaan lapsiperheellinen ei luultavasti elättele ruusuisia unelmia ikuisesta kiihkosta ja loputtomasta romantiuikasta. Siperia opettaa tuossakin asiassa.
Kahdenkeskisen ajan järjestäminen sen sijaan on kaikin puolin järkevää. Ainakin itse olen parikymmentä vuotta kestäneen yhteiselomme aikana huomannut, että toinen on aika ajoin "löydettävä" uudelleen. Se löytäminen tapahtuu pääsääntöisesti niin, että puolison kanssa on sitä yhteistä aikaa.
Koko suhteen perusta on se, että kaksi ihmistä HALUAA olla ja elää yhdessä. Sukupuolisuus on osa tuota yhdessäoloa. En tiedä, millaisia kuvitelmia teillä naisilla on parisuhteesta, mutta vinkin voin teille miehenä kyllä antaa: jos seksi loppuu, loppuu pian kaikki muukin. Realiteetin ymmärtää jokainen tavallisessa parisuhteessa elävä ihminen.
Itse uskon vakaasti, että useammat suhteet kestäisivät, mikäli puolisot muistaisivat etsiä aikaa toisilleenkin. Toinen tärkeä asia on se, että kumpikin huolehtii itsestään. Se on kuitenkin eri juttu eikä kuulu tähän osioon. - ?
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.Sun ukkoshan lähti naikkosen mukaan, tai siis naikkonen vei ukkosi väkisin.
- semmosta?
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.Eiks tämä ole uusperheiden palsta,eikä kymmeniä vuosia parisuhteessa olleiden????
On aika paljon eritavalla mietittävä asioita.....! - Blaaaaaaaaaa
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.lissu...
- wilma60
Miesope kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kukaan lapsiperheellinen ei luultavasti elättele ruusuisia unelmia ikuisesta kiihkosta ja loputtomasta romantiuikasta. Siperia opettaa tuossakin asiassa.
Kahdenkeskisen ajan järjestäminen sen sijaan on kaikin puolin järkevää. Ainakin itse olen parikymmentä vuotta kestäneen yhteiselomme aikana huomannut, että toinen on aika ajoin "löydettävä" uudelleen. Se löytäminen tapahtuu pääsääntöisesti niin, että puolison kanssa on sitä yhteistä aikaa.
Koko suhteen perusta on se, että kaksi ihmistä HALUAA olla ja elää yhdessä. Sukupuolisuus on osa tuota yhdessäoloa. En tiedä, millaisia kuvitelmia teillä naisilla on parisuhteesta, mutta vinkin voin teille miehenä kyllä antaa: jos seksi loppuu, loppuu pian kaikki muukin. Realiteetin ymmärtää jokainen tavallisessa parisuhteessa elävä ihminen.
Itse uskon vakaasti, että useammat suhteet kestäisivät, mikäli puolisot muistaisivat etsiä aikaa toisilleenkin. Toinen tärkeä asia on se, että kumpikin huolehtii itsestään. Se on kuitenkin eri juttu eikä kuulu tähän osioon.Ei varmaan kukaan pitkässä parisuhteessa elävä usko siihen, että elämä olisi ainaista ruusupuskien saamista/tuomista sekä intohimon leiskuntaa. Väkisinkin tulee niitä tylsiä aikoja ja onneksi aika monet pariskunnat näistäkin asioista yhdessä selviävät. Ehkä ne selviävät jotka molemmat ovat sitoutuneet siihen parisuhteeseen täysillä ja haluavat olla yhdessä. Kaikesta kurjasta ja ikävästä elämästä huolimatta.
Kun ollaan pitkään yhdessä niin aika ajoin olisi se toinen tosiaan löydettävä uudelleen. Minulle kävi niin että kun ex ilmoitti rakastuneensa toiseen naiseen niin minä en enää tuntenut sitä miestä. En edes muistanut milloin olin tuon miehen kanssa viimeksi keskustellut. Ainoat muistikuvat oli että lähetin hänelle tekstiviestejä siitä mitä pitää töistä tullessaan kaupasta tuoda. Minä elin kotona unelmaani; olin äiti. Miehen olin aikoja sitten unohtanut ja tyhmästi kuvittelin että kyllä hän jaksaa odottaa sitä aikaa kun lapset ovat isoja. Itsestäni en välittänyt; ainoat vaatteeni olivat virttyneet verkkarit ja t-paita. Ajattelin että ihan sama miltä minä täällä kotona näytän. Olin unohtanut kokonaan naisen itsestäni, olin tosiaan vain pelkkä äiti. Mies oli isä enkä edes ajatellut häntä rakastettunani. Josaain vaiheessa loppui puhe ja jonkin ajan päästä seksi. Näin se vaan meni ja jälkikäteen näkee hyvin selvästi kaikki virheet jotka liitossani tein. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan asioista halunnut keskustella. Minulle riitti se elämä ja olin ihan onnellinen mutta mies kaipasi paljon enemmän. Ja lähti sitä hakemaan ja onneksi löysikin.
Nyt uuden suhteen myötä kaikki on niin erilaista. Emme ole toisillemme äiti ja isä vaan mies ja nainen. Kun katson uutta miestäni niin näen hänessä vain miehen en isää kuten ex:ää katsoessa näin. Vaikka oltiin jo hyvinkin aikuisia ex:n kanssa kun lapset saimme niin emme näköjään osanneet yhdistää naisen/miehen sekä isän/äidin roolia. Minä kaipasin joskus helliä sanoja, apua kotitöihin ja lastenhoitoon ja kun en sitä koskaan saanut niin en jaksanut enää innostua mistään kahdenkeskisestä. Mutta kun on tämän kaiken kokenut niin nyt on sitten (toivottavasti) viisaampi. ARvostaa toista miehenä ja rakastettuna, antaa hänelle aikaa sekä huomiota päivittäin. SEn ei tarvitse olla kuin hetki, pieni kosketus arjen kiireen keskellä, tietynlainen katse, hellä sana jne jne. Jo näillä suhde kantaa pitkälle. - Kotihiiruli
Voi ihme sentään ihm kirjoitti:
kiireellä haalitaan mies itselle ja tehdään lapsia, ja sitten aletaan vaatimaan kahden keskistä aikaa!!! Herranen aika sentään, miski otatte sen miehen ja miski teette niitä lapsia, kun yksin elo on haaveissa?
Minä menin nuorena naimisiin ja tein neljä lasta! Meille miehen kanssa riitti aika lasten kanssa niin kauan kun he olivat pieniä. Nyt he ovat kaikki yli 18 ja osalla jo oma perhe! Nyt meillä on aikaa yllin kyllin.
On ihanaa pyytää lapsenlapset yökylään tänne kun olemme kahden. Mikään ei ole parempaa kun illat lasten kanssa ja nyt lastenlasten kanssa. Kahdenkeskeistä aikaa on ihan riittämiin.
Jos ei sopeudu perhe elämään, niin miski sitä sitten pitää haalia???
Se on vaan kehumista ja säälin hakua, et voi voi nyt sentään ... oi oi....
Muuta neuvoa ei ole, kun eläkää sitten yksin jos läheisistä on riesaa ja ne häiritsee.Vastaanpa nyt tähän, että keskustelu pysyy "ylhäällä".
Kiireestä (uus)perheen muodostamisessa en tiedä, koska itselleni ja meidän (uus)perheelle asiat ovat tapahtuneet varsin verkkaisesti. Suunnilleen samaa rataa kuin Wilmalla; olemme vain hieman edellä ;)
Ei, yksin elo ei ole haaveissa, toki sitä on nuoruudessa tullut asuttua ihan yksinkin. Mutta loppuelämän tavoite se ei ole. Kyllä lapset kuuluvat meidänkin elämäämme hyvin kiinteästi ja olemme iloisia ja onnellisia heistä kaikista!
Kuten aikaisemminkin totesin, niin lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat ja sitten on enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin miehen kanssa. Juuri nyt ei arjessa tarvitse kuin pienen hetkisen, katseen tai kosketuksen toiselta; juuri niin kuin Wilmakin kirjoitti. Joskus sitten vaikka kävelylenkki, että saadaan jutustella aikuisten juttuja ja tuntea toisen seura.
Eikä tässä keskustelussa liene kysymys siitä, että kenenkään lapsista (tai muistakaan läheisistä) olisi ylitsepääsemätöntä riesaa tai olisivat häriöksi kenellekään. Käsitin, että tässä keskusteltiin parisuhteen hoitamisesta. Ja luultavasti muillakin perhepalstoilla tästä(kin) asiasta keskustellaan. Ei liene mikään uusperheellisten yksinoikeus/ velvollisuus hoitaa myös parisuhdettaan. Tästä Wilma myös kirjoitti osuvasti ja kuvaavasti - kiitos Wilma! - Anonyymi
Kotihiiruli kirjoitti:
Vastaanpa nyt tähän, että keskustelu pysyy "ylhäällä".
Kiireestä (uus)perheen muodostamisessa en tiedä, koska itselleni ja meidän (uus)perheelle asiat ovat tapahtuneet varsin verkkaisesti. Suunnilleen samaa rataa kuin Wilmalla; olemme vain hieman edellä ;)
Ei, yksin elo ei ole haaveissa, toki sitä on nuoruudessa tullut asuttua ihan yksinkin. Mutta loppuelämän tavoite se ei ole. Kyllä lapset kuuluvat meidänkin elämäämme hyvin kiinteästi ja olemme iloisia ja onnellisia heistä kaikista!
Kuten aikaisemminkin totesin, niin lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat ja sitten on enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin miehen kanssa. Juuri nyt ei arjessa tarvitse kuin pienen hetkisen, katseen tai kosketuksen toiselta; juuri niin kuin Wilmakin kirjoitti. Joskus sitten vaikka kävelylenkki, että saadaan jutustella aikuisten juttuja ja tuntea toisen seura.
Eikä tässä keskustelussa liene kysymys siitä, että kenenkään lapsista (tai muistakaan läheisistä) olisi ylitsepääsemätöntä riesaa tai olisivat häriöksi kenellekään. Käsitin, että tässä keskusteltiin parisuhteen hoitamisesta. Ja luultavasti muillakin perhepalstoilla tästä(kin) asiasta keskustellaan. Ei liene mikään uusperheellisten yksinoikeus/ velvollisuus hoitaa myös parisuhdettaan. Tästä Wilma myös kirjoitti osuvasti ja kuvaavasti - kiitos Wilma!Mikä wilma - wilma ei edes käytössä Raisioon kaupunki estänyt- ja salannut wilman käytön omassa menettelyssään vanhemmalta lastensa lähiomaisensa vastoin valvovan viranomaisen päätöstä ja Lounais-Suomen Avi:n johtaja Esko Lukkarinen ei noudataedes omaa päätöstään päätöksen allekirjoittajana, "valvojana viranomaisena"; vaikka päätöksessä todettu; "tästä päätöksestä ei ole valitus- ja/ tai muutoksenhakuoikeutta" - käsittääkseni ko. päätös koskee myös Lounais-Suomen Avi:a ja johtaja Esko Lukkarista vastuualueen johtajana lainvastaisessa menettelyssä. Lounais-Suomen Avi "käsitellyt" lasten huoltoa, tapaamis oikeutta, koulu tietoja, nimeä ym. koskevaa kantelu asiaa jo yli 14 vuotta saamatta oikeasti mitään aikaiseksi. Perätön lausuma lapsen olosuhteista annettu 27.5.2008 tuomioistuimessa Raision perhe palvelujen "lastensuojelun" mielenvikaisessa, narsistisessa menettelyssä.
- Anonyymi
No mun 11v tytär nukkuu mun ja miesystävän kanssa ja ei seksiä ole kunnolla ollut koko aikana. Ehkä tämä homma loppuu. No mulla on ollut panokamuja ja käynyt niiden luona yksin. Pistin heidät tauolle.
- Anonyymi
Hommaa sille esiteinille oma sänky ja oma huone.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hommaa sille esiteinille oma sänky ja oma huone.
Anna rahaa...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anna rahaa...
Hae sossusta.
- Anonyymi
Hahaaaa, se tyttö tuo muutaman vuoden päästä poikakaverinsakin samaan sänkyyn.
- Anonyymi
Hä, 11v jolla voi olla jo menkatkin nukkuu samassa sängyssä teitin kanssa, taidat olla trolli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anna rahaa...
Mene töihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124430MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar862270Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5591744Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1011471Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671167- 71121
Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331108Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt218971Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60913Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3908