miten se toimii muilla

No eihän tuollainen kuvio voi toimia millään muotoa, rikot vain itsesi siinä. Paskat pois rattailta ja eteenpäin, sano mummo lumessa...

, tai toimiihan se, mutta siinä vain rikkoo itsensä, ja lopputulema on se, ettei sulla oikeastaan ole mitään parisuhdetta, mitään siitä ei rakennu, aika vain juoksee ohitsesi.
Tiedän mistä puhun. Olin vuosia avoimessa suhteessa, suorastaan koukussa salarakkaaseen. Kuvittelin suhdetta rakkaudeksi, leimasin rakkauden leimasimella kaiken sen yksin jäämisen ja -olemisen tuskan. Luulin rakkaudeksi ja säilyttämisen arvoiseksi suhdetta, jossa kokoajan tiesin, ettei suhdetta edes ole, jos yritän vaatia jotain. Kuvittelin, että vaatimattomuudella saan oman erinomaisuuteni esille, toinen pakostakin rakastuu minuun ja jättää muut kuviot, kun en vedä herneitä nenään mistään; en valehtelusta, en äkkinäisistä suunnitelmien muutoksista, en turhista odotteluista.
Toisin vaan kävi.

Tapasin ihmisen, jonka kanssa oli hyvä olla, ei ollut älytöntä sähläämistä ja kiirettä. Uskalsin katsoa omaa roikkumistani avoimessa suhteessa rehellisesti, myönsin olevani kuin se vihoviimeinen makaroonipussi kaapin perällä: silloin kuin ei enää ketään muuta ollut, minusta iloittiin ja olin tervetullut. Mutta niinkuin makaroonistakin saa mahansa täyteen, minäkin täytin joitain tarpeita, ja sen jälkeen olin tarpeeton. Kun olin paikannut itsetuntoa, antanut uskoa tähän elämään, saanut miehen taas jaloilleen, hän tosiaankin lähti, välittämättä miltä minusta tuntui, jäädä odottamaan.

ALoin miettimään, totesin saaneeni jo riittävästi välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä. Syötin hänelle sitä samaa lääkettä millä hän oli minun kiintymykseni ja kaipuuni nitistänyt: En ollutkaan käytettävissä vaikka maailman murjoma olisi minua tarvinnutkin.

Kuten aavistin, parisuhdetta ei ollut olemassakaan, kertaakaan perääni ei ole kysellyt hän, mitään viestiä välittämisestä, kaipuusta tai ikävästä en ole saanut.

Roikuin, kun en tahtonut aiemmin nähdä, että minä olen aivan yhden tekevä. Hän sanoikin joskus, ettei minun olemassaoloni paranna eikä pahenna hänen olemassaoloaan. Siis oikeasti, minulla ei ollut mitään väliä.

Loppujen lopuksi oli helppo päästä hänestä, koska hän ei millään tavoin yrittänyt saada minua takaisin elämäänsä. Tällä hetkellä en enää hänen yhteydenottojaan kaipaa, se aika on jo ohitse. Kun vaan uskoin, että hän ei todellakaan rakasta minua niinkuin minua voisi rakastaa, kun uskoin olleeni hänelle kuin tauti, ei niin toivottava, mutta tuli kuitenkin, pääsin hänestä.

Sinulle uskallan suositella, että irtaannutat itsesi tuosta suhteesta. Kun oikeasti rakastaa, ei itse halua jakaa itseään kenenkään muun kanssa, eikä ole oorait toisenkaan jakaminen. Oikea kiintymykseen ja hyvään tahtoon perustuva parisuhde ei pyöritä useita kumppaneita.

Nyt kun ajattelen tuota entistä suurta koukuttajaani, suureksi luulemaani rakkautta, suorastaan puistattaa, enkä voisi mitenkään lähteä enää hänen matkaansa luutturätin asemaan, enkä voisi ajatella jakavani nykyistä rakastani kenenkään kanssa. Yksinkertaista se on: parisuhteen ei pidä tehdä kipeää, ajaa ketään hulluuden partaalle. Jos näin on, on suhteessa jotain korjaamatonta vikaa, eikä näin ollen ole säilyttämisen eikä tuskan arvoinen.

Tiedän mistä puhun, vaikken osaisikaan sanojani oikein asetella.

Minusta tässä nyt aloittaja sotkee aidon YHTEISESTÄ PÄÄTÖKSESTÄ tehtävän avoimen suhteen ja pelkästään toisen osapuolen päätöksen käyttää toista hyväkseen.

Sinun kohdallasi särkynyt nainen 75 avoin suhde ei voi toimia mitenkään, jos et sitä itse ole halunnut. Se ei voi toimia kenenkään kohdalla, joka ei sellaista aidosti halua.

Itse elän ja olen elänyt jo reilut 10 vuotta avoimessa avioliitossa, jota meistä molemmat ovat halunneet. Meillä avoin liitto tarkoittaa lupaa harrastaa seksiä muidenkin kuin aviopuolison kanssa. Rakkaus ja sitoutuminen toisiimme on vain meidän kahden välinen asia ja kuuluu vain meidän avioliittoomme. Ulkopuoliset seikkailut ovat vain seksiä, tavallaan osa meidän kahden esileikkiä. Kerromme aina toisillemme KAIKEN seikkailuistamme.

Meillä tämä avioliitto toimii aivan erinomaisesti, olemme poikkeuksellisen läheinen ja onnellinen pariskunta. Tiedän, että moni ei voi aidosti ymmärtää avointa liittoa, mutta meille tämä malli sopii :)

Se että kumppanisi harrastaa seksiä muidenkin kanssa silloin tällöin ei ole sen kummenpaa - ei sen enempää tai vähempää sulta pois - kuin jos/kun hän on toiminut samoin ennen suhdettanne. Miten se muka olisi?

sinä rakastat miestä, mutta mies ei rakasta sinua. Mahdoton yhtälö, joten kieltäydy kauniisti kunniasta ja toivota miehelle hyvää loppuelämää. Löydät vielä senkin, joka sinua rakastaa haluamatta naida kaikkia muitakin maailman naisia.

että vaiennat nuo rakkauden tunteet, ja alat ajattelemaan että et tarvitse kenenkään miehen rakkautta ollaksesi onnellinen. Jos hän ei rakasta sinua, ja muut naiset kiinnostaa, niin so what, juoskoon sitten niitten perässä jos huvittaa! Yritä olla ajattelematta koko asiaa. Ehkä hän huomaa joskus että oletkin hänelle tärkeä.. tai sitten ei.

No joo, huono "neuvo", mutta itse olen ihan samassa tilanteessa, ja tällä hetkellä mennään noin että yritän vain olla ajattelematta koko asiaa. Tosin vaihtelevalla menestyksellä:(

"Kertokaa minulle kuinka avoin suhde voi toimia jos rakastaa toista."

Rakastaminen on sitä, että toivot hänelle kaikkea hyvää ja iloa sekä nautintoa. Tarjoat näit hänelle itse mahdollisuuksiesi mukaan ja olet hyvilläsi siitä, että muut tarjoavat rakkaallesi lisähyvää. Rakastaminen kun on antamista, ei huomionkipeyttä, ottamista tai saamista, saati toisen rajoittamista.

Avoimet suhteet toimivat sellaiselle ihmiselle hyvin joka pystyy rakastamaan useita ihmisiä yhtä aikaa eikä ole mustasukkainen.

Se ei toimi sinulla, miehesi ei rakasta sinua ja sinä taas rakastat häntä.
Siis ota ero, ja löydä itsellesi parempi, anna miehesi mennä menojaan, sinua ei ole vahvasta tunteestasi huolimatta tarkoitettu tuohon soppaan.
Rikot vain itsesi ja särjet sydämesi, vaikka sekin on vaikeaa kun otat eron, mutta helpommalla pääset silti silloin.

Minä en ymmärrä koko käsitettä avoin suhde, onko se pelkkää paneskelua eri ihmisten kanssa, siis kaikki ilman rakkautta, ei ei ei.
Lopettakaa hyvät ihmiset tälläinen hölmöily.

"Mun käsitykseni on, että jos parisuhteessa tarvitsee kolmansia osapuolia, ei varsinaisesta rakkaudesta tai miksi sitä nyt kutsuukaan, ole edes kyse. Jos ihka oikeasti ollaan kiintyneitä, ei suhteeseen edes halua ketään muuta, eikä tarvitse ulkopuolisia. Kaikki mitä on jossain muualla, on pois siitä keskeisimmästä suhteesta."
- Esimerkki: sulla on ystävyyssuhde jonkun kanssa. Ovatko muut ystävyyssuhteet jotenkin pois tästä suhteesta? Eivät ole, koska ystävyysuhteissa ei ole omistamisenhalua samalla tavoin kuin seurustelusuhteissa. Onko se sitten parisuhteissa jotenkin välttämätöntä? En usko että on.

"oikeastaan rakkaudessa on kyse siitä, ettei toinen satuta, millään tavalla. Ei esimerkiksi sillä, että pitää muita suhteita."
-Toisiin ihmisiin pettyy väistämättä aina jollain tavalla, minulle kumppanin toisten ihmissuhteiden ei välttämättä tarvitse aiheuttaa valtavaa pettymystä...
Jos (avoimessa) suhteessa oleminen ei ole molemminpuolista niin että asioista sovitaan yhdessä, jos se sattuu ja jos toivoisi suhteelta erilaisia asioita kuin siltä saa, silloin se ei tietenkään toimi.

Ja miksi avoimen suhteen "muut" suhteet olisivat pelkkää seksiä? En ylipäätään ymmärrä ihmisiä joille seksi on "harrastus" -seksi on läheisyytta joka kuuluu joihinkin ihmissuhteisiin, eikä sen minusta tarvitse välttämättä rajoittua yhteen ihmissuhteeseen kerrallaan, jos kaikkien osapuolten kanssa on sovittu asiasta...

My point exactly... I just.. err.. didn't make it yet.

Ollaampa täällä nyt hurskaita. No osa on varmaan niin pentujakin ettei vielä että kokeilee ja hakee kaikenlaista..

Sillä täytyy olla aika lapsellinen ellei tajua, että kun kumartaa yhtäälle se on aina pyllistys toiseen suuntaan. Enkä kyllä tajua tätä ihmeellistä jeesustelua avoimen suhteen "avoimuudesta". Kuka hullu edes haluaa suhteen jossa "puhutaan kaikki ja aina yksityiskohtaisesti". Sehän vasta vankila ja hullujenhuone olisikin.

Yksi nainen hehkuttaa miten muut panot ovat heidän suhteessaan "esileikkiä". Noinkohan nämä kaikki panot tietävät olevansa jonkun omassa suhteessaan elähtäneen parin esileikkikavereita?

Niin että miten "avoimesti" nämä avoimessa liitossa olevat hyväksikäyttävät muita ihmisiä?

Avoimet suhteet ovat länsimaisten ihmisten muotileikkiä, vallankin kun muistaa, että länsimaissa kenenkään - ei kenenkään - tarvitse olla suhteessa ellei kykene sitoutumaan ja ottamaan sitä vastuuta mitä siihen sisältyy.

Sinkkuna saa tulla ja mennä miten tahtoo. Mutta sinkuillapa ei ole sellaista mukavia etuja kuin mitä parisuhteessa olevilla. Sinkut vastaavat itse itsestään ja valinnoistaan. Nostan hattua heille, en tällaisille joiden pitää sekä syödä kakku että säästää se.

Rakastunutta on helppo käyttää hyväksi. Jos tuo toinen osapuoli on varattu, sait sitä mitä itse tilasitkin.

ei se toimi jos rakastaa..ei ainakaan nuorena- vanhana ei ole mitään menetettävää

Sano sinä miten miten saada ex takaisin, jos ei pysty ajattelemaan muita, kuin häntä.

Avoin suhde tarkoittaa juuri sitä mitä se onkin; avointa.
Molemmat osapuolet ovat hyväksyneet yhteisesti sen mitä se pitää sisällään.
Toisille seksi muun kuin oman puolison kanssa voi olla sopivaa ja tosille ns. henkinen ystävyys myös.
Avoinhan tarkoittaa, että kaikki tämä tapahtuu avoimesti toista loukkaamatta ja molempien hyväksymänä, ei siis salassa.
Se, että tehdään jotakin toisen seläntakana, ei ole avoimmuutta. Molemmilla osapuolilla tulee olla samanlaiset oikeudet toimia.
Nämä ns. salarakas-kuviot eivät kuuluu tähän lainakaan, se on uskottomuutta ja pettämistä.

Koen, että rakkaus on alati virtaavaa ja pakotonta. Tällöin suhde, jossa joutuu toimimaan itseään vastaan, tuntuu luonnottomalta ja rakkaudettomalta. Itseään vastaan toimiminen voi olla vaikka sitä, että tavatessaan mielenkiintoisen ihmisen joutuu taistelemaan ihastumisen tunnetta vastaan. Luottamus kuuluu rakkauteen, eivät vaateet.

Miksi tällä ehkäisyn aikakaudella seksistä täytyy tehdä niin suuri asia? Millä tavalla pettäminen määritellään? Onko toisen suuteleminen pettämistä? Entä tanssiminen niin, että kiihottuu tahattomasti toisen vartalosta? Fantasioiminen? Flirttailu? Miksi se, että rakastelee toisen kanssa on loukkaavampaa kuin vaikka se, että jakaa syvimmät tuntonsa ja salaisuutensa muun kuin puolisonsa kanssa? Voiko rakkaus ylipäätään olla pois keneltäkään?

Valitettavasti ei voi toimia, jos rakastaa toista.
Olen miettinyt samaa nyt, kun miehen kanssa menee paskasti, mutta taistelutahtoa minulta vielä löytyisi. Älä missään nimessä suostu! Kieltäytyminen kertoo myös miehellesi enemmän kuin tuhat sanaa ja keräät pisteet lopulta kotiin.
Itse olen sanonut miehelleni suoraan, että rakkauden vuoksi en suostuisi ikinä avoimeen suhteeseen. Olen elänyt avoimen suhteen jo aiemmin ja tiedän, mitä se on. Sitä ei kestä, jos toista rakastaa ja tuntee tervettä mustasukkaisuutta.

Oletko koskaan ikinä miettinyt, mitä se 'rakkaus' on ? Ainakaan se ei ole sitä, että sinä omallasi kahlitset toisen sellaiseen liekaan, että hän ei saa tai voi tehdä omassa elämässään sitä, mitä hän itse halajaa. Sillä ei ole oikean rakkauden kanssa mitään tekemistä, ja miehen / naisen välisellä suhteella taas ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.

Rakkautta ei jaeta, sillä kerrotaan. Jos tätä ei tiedä, ei tiedä rakkaudestakaan mitään. Lakkaat vain kasvattamasta ja vatvomasta mustistunteita ja opettelet rakastamaan oikeasti = vapaasti.

"Sua liikaa rakastan, sen yhä tunnustan, en saata milloinkaan mä sua unohtaa. Sun onnesi on mun, ja siihen alistun, tuo toinen kokonaan nyt sinut saa.

Voin muistaa tuon iltamme hellän, kun suudelmasi sain. Ja yön tuon yhä muistan, kun valvoit rinnallain. Sua liikaa rakastan, sen vuoksi katoan, nyt onnen oikean voit saavuttaa." - Eini -