Miten pääsee mihinkin ammattiin?

Auttakaa nyt hei vähän!!

Itselläni oli aikoinaan vastaava keskiarvo peruskoulusta eikä se jarruttanut minua pääsemään valitsemalleni alalle (kasvatusala). Keskiarvo ei paina vaakakupissa aina suinkaan eniten, vaan muut tekijät. Sinulla on niin monia kiinnostuksen kohteita kuin myös valintoja joita tulet tekemään seuraavien vuosien aikana. Keskiarvoa toki voi aina myös parantaa, mutta kuten sanoin, se ei ole aina olennaisinta. Yliopistoon mentäessä sinulla pitää olla usein hyvää lukumotivaatiota. Ammattikorkeakoulussa katsotaan enemmän soveltuvuutta ja käytäntöä. Kaikki riippuu kuitenkin siitä mitä lopulta alat tavoittelemaan. Ensiksi voit miettiä menisitkö lukioon vai ammattikouluun. Kumpi niistä olisi sinulle parempi? Joskus se mitä todella haluaa selviää vasta vanhemmalla iällä. Jotkut taas tietävät heti mihin suunnata. Nykyään harvempi on yhdessä ja samassa ammatissa lopun elämäänsä. Tsemppiä kouluun ja onnea valintoihin.

No, se että tulet Ammattikorkeakoulu-palstalle kyselemään neuvoa ammatteihin, on vähän sama kuin jos menet papilta kyselemään että onko jumalaa olemassa. Varmaan fiksuna tyttönä jo huomasitkin tuon vastauksen jossa selitettiin muka-eroja yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä.

Tässä ihan faktoja: keskiarvosi ei ole huono vaan keskinkertainen. Sillä pääset ihan mihin vain noista esittämistäsi vaihtoehdoista. Peruskoulun todistuksen keskiarvolla on eniten merkitystä, jos haet ammattikouluun suositulle linjalle, esim. kampaajaksi tai kosmetologiksi. Usein keskiarvoraja voi nousta näillä linjoilla yli 8. Oma firma, mainosala ja kiinteistövälittäjä ovat luettelemistasi vaihtoehdoista niitä, joissa peruskoulun keskiarvolla on vähiten väliä.

Toimittajaksi, näyttelijäksi, lastenlääkäriksi, terapeutiksi ja eläinlääkäriksi pääset opiskelemaan helpoiten lukion kautta, ja kyllä tuolla keskiarvolla pääsee lukioon aivan vaivatta. Toimittajaksi, terapeutiksi ja näyttelijäksi voit valmistua lukion jälkeen ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Lastenlääkäriksi ja eläinlääkäriksi valmistutaan vain yliopistosta. Yleensä peruskoulun jälkeen lukio on kätevä vaihtoehto, jos ei vielä tiedä mitä haluaa, koska lukion jälkeen on portit avoinna sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon.

No ensinnäkin, hankkiudu lukioon yläasteen jälkeen. Kyllä ton keskiarvon pitäisi sinne riittää. Yläasteen päästötodistuksella ei ole myöhemmin merkitystä, mutta lukio sitten kunnolla läpi, niin jatko-opintopaikkojen ovet aukeavat helpommin. Lisäksi lukion käyminen antaa paremmat valmiudet menestyä korkeakouluopinnoissa. Suurin osahan luettelemistasi ammateista vaatii korkeakoulututkinnon.

Voisin tässä hieman selventää aikaisemmin kirjoittamaani. Käsitykseni ja omien kokemusteni mukaan yliopistoon hakiessa tulee olla hyvää lukumotivaatiota. Monilla aloilla tulee lukea jokin tai useampi teos jotka saattavat olla hyvinkin laajoja. Esimerkiksi oikeus- tai lääketieteelliseen. Ammattikorkeakoulujen haut taas ovat varsin erilaisia. Toki voi olla jokin luettava teos, mutta samalla katsotaan myös henkilön soveltuvuutta, työkokemusta, harrastuneisuutta, kielitaitoa yms. Suurinosa yliopistoon hakevista ovat kai yhä edelleen lukion käyneitä. Itse olen käynyt lukion ja opiskellut sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa. Tänä päivänä tunnen, että lukio oli hieman yliarvostettu, jopa vanhanaikainen käsite. Useampi vuosi lukuaineiden lukemista, vaikka jonkin ammatin olisi voinut hankkia siinä ajassa. Jos lukiosta ei pääse valitsemalleen alelle, niin voi joutua tekemään "hanttihommia" koska ammatti puuttuu. Moni saattaakin mennä lukion jälkeen juuri ammattikouluun. Ainahan on sanottu, että yliopistoissa on teoreetikot. Tottakai yliopistoissa on myös käytäntöä, mutta ammattikorkeakoulut ovat useimmiten sidoksissa juuri käytännön työhön ja toteutukseen. Siellä tähdätään juuri ammattiin (sairaanhoitaja vaikka), kun taas yliopistoista harvemmin valmistutaan juuri tiettyyn ammattiin. Tästäkin on poikkeuksia.
Tarkoitin aikaisemmalla viestilläni lähinnä pääsykoekäytäntöä. Yliopistoon hakiessa on hyvä osata teoria, mutta myös käytäntö. Tämä tapahtuu usein siis kirjatiedon kautta, mielessä. Harvemmin nuorella hakijalla on KÄYTÄNNÖN kokemusta tässä vaiheeessa. Ammattikorkeakouluun mentäessä taas on usein persoonalla ja historialla enemmän merkitystä. Papereita katsotaan opettajien edessä. Voi olla psykologisia testejä, kielikokeita, ryhmätehtäviä jne. Joku on saattanut opiskella ammattikoulussa ensin lähihoitajaksi ja jatkaa sitten sairaanhoitajaksi. Hän on jo rutinoitunut ja käytännön tekijä. Onhan selvää, että monesti yliopistossa luetaan enemmän ja istutaan luennoilla. Jokaisella on omat mielipiteensä, mutta suoria tulkintoja rivien välistä ei ole useinkaan ole viisasta tehdä.

Voi olla, että löydät itsellesi sopivan ammatin jo yläasteen jälkeen, eikä sinun tarvitse jatkaa eteenpäin. Voisit myös miettiä kiinnostaisiko sinua yhdistää lukio ja ammattikoulu mikä on myös mahdollista joissakin paikoissa.

Itselle on ikää kertynyt ja olen kokeillut montaa alaa ja opiskellut vaikka mitä! Haluan siksi kertoa ne ikävät varjopuolet joihin ihan taatusti joissakin noissa 'unelma-ammateissasi' törmäät!

Toimittaja: erittäin vaikea päästä yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia: 1000 hakijasta pääsee 50
ja toimittajia valmistuu yleensä nykyään freelancereiksi, joten leipä ei todellakaan ole turvattu raskaitten ja uuvuttavien n 5 vuotta kestävien yliopisto-opintojen jälkeen

Näyttelijä: erittäin vaikea päästä teatterikorkeaan, 1000 hakijasta pääsee 10.. monesti näyttelijä päätyy rivinäyttelijäksi teatteriin eikä saa sen enempää nimeä kuin mainettakaan ja palkka on huonohko

Lastenlääkäri: erittäin vaikea päästä lääketieteelliseen, samaa luokkaa kuin nuo edellä mainitsemani.
Lääkärin tulee olla kylmähermoinen ja laskelmoiva, matemaattisesti älykäs ja jollakin tavalla tunnekylmä, pystyä leikkaamaan lasten ruumiita ja kyetä katsomaan, kun syöpäsairas lapsi huutaa morffiinia kipuihin jne.

Kätilö on ensimmäinen ihan ok valinta tähän mennessä, mitä nyt jatkuva huuto, veri ja kipu, pyörtyilevät isät jne ja huonohko palkka

kampaaja-maskeeraaja: Suomessa on jo miljoona tällaista.. ei kannata, joudut perustamaan oman yrityksen jos haluat tienata ja se tulee olemaan kivinen tie Suomen verotuksen takia

Kiinteistövälittäjä: ei paha, jos jaksat nuoleskella ihmisiä aamusta iltaan

Mainosala: kylmiä egoisteja täynnä. Kaikki lasketaan rahassa. Arvomaailma täysin sairas. Voi ansaita sikana rahaa jos opiskelee graafikoksi ja pääsee Helsingin keskustaan mainosfirmaan, muuten palkka olematonta ja suurin osa kortistossa..

Firman perustaminen: tehty Suomessa hemmetin hankalaksi

Terapeutti ja eläinlääkäri ovat FIKSUIMMAT koko listasta. Eläinlääkäreistä on huutava pula kaikkialla. Jos vaan eläinrakkautta ja älliä riittää, niin suosittelen isosti. Psykologian opinnot ovat myös äärettömän kiinnostavia ja terapeutti tienaa mukavasti.

En halunnut pelotella, mutta vähän herätellä! Kaikkea hyvää.