CMYK, RGB & Pantone

kyllä sitä rgb:tä muuallakin käytetään esim. televisioissa.

gfrty kirjoitti:

kyllä sitä rgb:tä muuallakin käytetään esim. televisioissa.

Ja tietokonenäytöt syövät RGB:tä. Myös monet kirjoittimet imaisevat kuvan RGB:nä. Mielenkiintoista oli huomata että Samsungin värilaseri clp-550 ottaa Windowsissa RGB värejä ja Linuxissa CMYK värejä.

HZiA4 kirjoitti:

Ja tietokonenäytöt syövät RGB:tä. Myös monet kirjoittimet imaisevat kuvan RGB:nä. Mielenkiintoista oli huomata että Samsungin värilaseri clp-550 ottaa Windowsissa RGB värejä ja Linuxissa CMYK värejä.

Lue lisää

ei se mitään eri värejä "ota" toisesta käyttöjärjestelmästä. Se käyttää niitä värejä joita sovellus sille lähettää.

gfrty kirjoitti:

ei se mitään eri värejä "ota" toisesta käyttöjärjestelmästä. Se käyttää niitä värejä joita sovellus sille lähettää.

Miksi sitten Windows-ajurin PPD fileessä lukee että color space RGB ja Linuxilla CMYK?

gfrty kirjoitti:

Miksi sitten Windows-ajurin PPD fileessä lukee että color space RGB ja Linuxilla CMYK?

Lukea voi mitä vain mutta ajuri määrittelee minkä väriavaruuden värejä käytetään.
PS:llä cmyk ja pcl-ajurilla rgb josta sitten tulostin tekee omat päätelmät (koska käyttää cmyk värijärjestelmää).

aktiivinenkorjaaja kirjoitti:

Lukea voi mitä vain mutta ajuri määrittelee minkä väriavaruuden värejä käytetään.
PS:llä cmyk ja pcl-ajurilla rgb josta sitten tulostin tekee omat päätelmät (koska käyttää cmyk värijärjestelmää).

Lue lisää

Mutta kyseessä on molemmissa tapauksissa Postscript ajurit.

gfrty kirjoitti:

Mutta kyseessä on molemmissa tapauksissa Postscript ajurit.

Mutta eipä kuitenkaan lue niin.Mistä oikein latailet noita ajureita, jostain ircfastista.
Windowsin ajurin mukana tulevassa ppd:ssä colorspace on cmyk.

gfrty kirjoitti:

Mutta eipä kuitenkaan lue niin.Mistä oikein latailet noita ajureita, jostain ircfastista.
Windowsin ajurin mukana tulevassa ppd:ssä colorspace on cmyk.

Jostain Windows-koneesta sen nappasin kun huomasin että siinä oli kirjoittimen muistimäärän asetus mitä Linux-versiossa ei ole. Tiedoston alussa oli kovat ukaasit siitä että se on vain Windowsille.

Kokeilin sitä sitten Linux-masiinassa. Mitään eroa toiminnassa ei ollut. Vain se kirjoittimen muistimäärän asetus eikä sekään tuntunut vaikuttavan mitään.

Värimaailma on täysin eksakti asia. Tilattu väri on se minkä tilaaja saa. Mediasta riippumatta. Se on suunnittelijan ammattitaitoa pitää huoli, että värit ovat oikeat. Painot nimittäin tekevät täsmälleen niitten ohjkeitten mukaan, miä niille annataan. Oletko ikinä kuullut ICC-profiileista? Niin, ammattisuunnittelija on.

Painot korjailevat päivittäin, jatkuvasti amatööri"suunnittelijoitten" virheitä. Maksusta. Sitten on se kiintoisa vaihe, maksaako asiakas vai suunnittelija ylimääräiset työt. Mutta, väriavaruuden vaihtaminen ja värien sovittaminen painokoneelle maksaa muutaman satasen. Ja sitä paino ei maksa.

Tosiasia muuten on. Kirjapainoalalla on kovaa. On ollut toistakymmentä vuotta. Mutta. "Suunnittelijoita on miljoona. Toinen toistaan surkeampia. Kunnon ohjeistus, värikoodit, profiilit, leikkausvarat, blendit... joopajoo. Jokainenhan ne osaa tehdä. Siis "suunnittelia".

Painoissa on aina ollut tiukkaa. "Suunnittelijoilla " se vasta tiukkaa onkin. Oletko ajatellut yhtä uttua. Viimeiset kymmenen vuotta on koulutettu 2000 "suunnittelijaa" eri ammattinimikkeillä alalle vuodessa. Media-assarista maisteriin. Alalle, jossa työvoiman tarve on vähentynyt jatkuvasti.

Nykäses muuten logo serille, offsetille, tarraleikkurille, tampolle ja telkkarimainokseen. Niin ja leikattavaksi viljapeltoon, sekä kaiverrettavaksi solmioneulaan. Valmiina materiaalina.

Ja juu. Toihan on vaan tuotantoa koskevaa, suunnittelussa kun pitää miettiä firman arvot, - tavoitteet, image,- brandi,- jatkuvuus,. etenkin tuloksellisuus, tunnearvot itselle ja asiakkaille. Sekä nyt tietenkin vähän katsoa, miltä se ny noin näyttääkin.

Ja tärkein on laskutus. Itselle. Paljonko on numertoita laittaa laskutukseen. Omaan laskutukseen.

...Hoohhhoikkkaajata kirjoitti:

Värimaailma on täysin eksakti asia. Tilattu väri on se minkä tilaaja saa. Mediasta riippumatta. Se on suunnittelijan ammattitaitoa pitää huoli, että värit ovat oikeat. Painot nimittäin tekevät täsmälleen niitten ohjkeitten mukaan, miä niille annataan. Oletko ikinä kuullut ICC-profiileista? Niin, ammattisuunnittelija on.

Painot korjailevat päivittäin, jatkuvasti amatööri"suunnittelijoitten" virheitä. Maksusta. Sitten on se kiintoisa vaihe, maksaako asiakas vai suunnittelija ylimääräiset työt. Mutta, väriavaruuden vaihtaminen ja värien sovittaminen painokoneelle maksaa muutaman satasen. Ja sitä paino ei maksa.

Tosiasia muuten on. Kirjapainoalalla on kovaa. On ollut toistakymmentä vuotta. Mutta. "Suunnittelijoita on miljoona. Toinen toistaan surkeampia. Kunnon ohjeistus, värikoodit, profiilit, leikkausvarat, blendit... joopajoo. Jokainenhan ne osaa tehdä. Siis "suunnittelia".

Painoissa on aina ollut tiukkaa. "Suunnittelijoilla " se vasta tiukkaa onkin. Oletko ajatellut yhtä uttua. Viimeiset kymmenen vuotta on koulutettu 2000 "suunnittelijaa" eri ammattinimikkeillä alalle vuodessa. Media-assarista maisteriin. Alalle, jossa työvoiman tarve on vähentynyt jatkuvasti.

Nykäses muuten logo serille, offsetille, tarraleikkurille, tampolle ja telkkarimainokseen. Niin ja leikattavaksi viljapeltoon, sekä kaiverrettavaksi solmioneulaan. Valmiina materiaalina.

Ja juu. Toihan on vaan tuotantoa koskevaa, suunnittelussa kun pitää miettiä firman arvot, - tavoitteet, image,- brandi,- jatkuvuus,. etenkin tuloksellisuus, tunnearvot itselle ja asiakkaille. Sekä nyt tietenkin vähän katsoa, miltä se ny noin näyttääkin.

Ja tärkein on laskutus. Itselle. Paljonko on numertoita laittaa laskutukseen. Omaan laskutukseen.

Lue lisää

Graafinen ohjeisto tehdään ensisijaisesti yrityksen omaan viestintään. Eli siihen, mihin eivät ammattisuunnittelijat pääse käsiksi. Varsinkin pk-yrityksissä edelleen suurin osa viestinnästä on tälläistä.

Silloin ei auta, vaikka graafisessa ohjeistossa on (ja tietysti onkin) täsmälleen oikeat värimääreet, koska ne menevät vituroilleen joka tapauksessa. Se ei todellakaan ole enää suunnittelijan käsissä, joilla muuten on muutakin elämää kuin valvoa yritysten graafisen ohjeiston orjallista noudattamista.

Ja tosiaan rgb-laitteissa värimaailma ei todellakaan ole eksakti asia. Väri on se mikä näyttölaite haluaa sen olevan. Siihen vaan ei pysty vaikuttamaan.

Olen toiminut reilusti yli kymmenen eri painon kanssa, eikä yksikään niistä ole mennyt sorkkimaan lähetettyä aineistoa ja laskuttanut työtä. Jos joskus korjattavaa on ollut, ovat siitä huomauttaneet ja pyytäneet uutta aineistoa. Ainakin täällä pohjosessa tuollainen on minusta hyvää palvelua.

Tosin olen kyllä myös kiinnittänyt huomiota pääkaupunkiseudun kirjapainojen huonoon asiakaspalveluun, joten johtuneeko siitä tuo (ylimääräinen) laskutuskin. Tietysti jos asiakas (tai suunnittelija) tälläisen lisätyön tilaa, on se eri asia.

Ja toisaalta on myös painoja jotka työntävät kaikki tulleet aineistot sellaisenaan painokoneelle ja lopputulos on sen mukainenkin. Eikä tälläisiä painoja kovin mielellään käytä toiste.

Kunnon ohjeistuksella pitäisi jokaisen ammattilaisen osata aineisto valmistaa oikein, mutta kuinka monella kirjapainolla on a) ajantasainen b) riittävä c) edes totuudenmukainen ohjeisto saatavilla?

Suunnittelijat joilla on niin tiukkaa, eivät todennäköisesti ole suunnittelijoita vaan jollakin muulla alalla töissä. Totta on tuo, että niitä koulutetaan liikaa ja myöskin se, ettei koulutus ole tarpeeksi laadukasta. Tai ainakaan siinä ei suuntauduta tarpeeksi.

Olen muutes nykäissytkin logoja serille, tarraleikkurille, en nyt telkkarimainokseen, mutta videolle, kaiverrettavaksi (ei solmioneulaan), sekä aika monenlaiselle muulle koneelle. Tampopaino ja viljapelto on tosin jäänyt toistaiseksi kokeilematta.

Kaikki ei silti mene niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Jos katsoo ympärilleen, niin kuinka suuri osa esim. printtimediasta on oikeasti laadukasta. Hyvin suunniteltu, hyvin painettu, hyvin jälkikäsitelty, ja jossa vielä sisältökin olisi asiaa? Melko vähiin jää.

Jaska Perusjaska kirjoitti:

Graafinen ohjeisto tehdään ensisijaisesti yrityksen omaan viestintään. Eli siihen, mihin eivät ammattisuunnittelijat pääse käsiksi. Varsinkin pk-yrityksissä edelleen suurin osa viestinnästä on tälläistä.

Silloin ei auta, vaikka graafisessa ohjeistossa on (ja tietysti onkin) täsmälleen oikeat värimääreet, koska ne menevät vituroilleen joka tapauksessa. Se ei todellakaan ole enää suunnittelijan käsissä, joilla muuten on muutakin elämää kuin valvoa yritysten graafisen ohjeiston orjallista noudattamista.

Ja tosiaan rgb-laitteissa värimaailma ei todellakaan ole eksakti asia. Väri on se mikä näyttölaite haluaa sen olevan. Siihen vaan ei pysty vaikuttamaan.

Olen toiminut reilusti yli kymmenen eri painon kanssa, eikä yksikään niistä ole mennyt sorkkimaan lähetettyä aineistoa ja laskuttanut työtä. Jos joskus korjattavaa on ollut, ovat siitä huomauttaneet ja pyytäneet uutta aineistoa. Ainakin täällä pohjosessa tuollainen on minusta hyvää palvelua.

Tosin olen kyllä myös kiinnittänyt huomiota pääkaupunkiseudun kirjapainojen huonoon asiakaspalveluun, joten johtuneeko siitä tuo (ylimääräinen) laskutuskin. Tietysti jos asiakas (tai suunnittelija) tälläisen lisätyön tilaa, on se eri asia.

Ja toisaalta on myös painoja jotka työntävät kaikki tulleet aineistot sellaisenaan painokoneelle ja lopputulos on sen mukainenkin. Eikä tälläisiä painoja kovin mielellään käytä toiste.

Kunnon ohjeistuksella pitäisi jokaisen ammattilaisen osata aineisto valmistaa oikein, mutta kuinka monella kirjapainolla on a) ajantasainen b) riittävä c) edes totuudenmukainen ohjeisto saatavilla?

Suunnittelijat joilla on niin tiukkaa, eivät todennäköisesti ole suunnittelijoita vaan jollakin muulla alalla töissä. Totta on tuo, että niitä koulutetaan liikaa ja myöskin se, ettei koulutus ole tarpeeksi laadukasta. Tai ainakaan siinä ei suuntauduta tarpeeksi.

Olen muutes nykäissytkin logoja serille, tarraleikkurille, en nyt telkkarimainokseen, mutta videolle, kaiverrettavaksi (ei solmioneulaan), sekä aika monenlaiselle muulle koneelle. Tampopaino ja viljapelto on tosin jäänyt toistaiseksi kokeilematta.

Kaikki ei silti mene niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Jos katsoo ympärilleen, niin kuinka suuri osa esim. printtimediasta on oikeasti laadukasta. Hyvin suunniteltu, hyvin painettu, hyvin jälkikäsitelty, ja jossa vielä sisältökin olisi asiaa? Melko vähiin jää.

Lue lisää

Pohjoisen pikkupainojen kanssa on helpompi hommailla kuin etelän painojen. Osaltaan kyse kai kilpailusta, tai sen puutteesta. Pohjosessa vähemmän painoja, ne outuu kilpailemaan asiakaspalvelulla ja laadulla. Etelässä niin perkeleesti painoja, että ne kilpailee tarjouskilpailun hinnoilla. Ja ottavat omansa lisätöistä.

Itekkin olen teettänyt hommia Oulussa. Tahtoo näitten Helsingin painojen kanssa olla vähän sellaista.. Siis kun harvakseen tettää, kaikki ottavat asiakkaan pistoasikkaana, jonka voi ryöstää miten tahansa. Pohjoisessa ajatellaan enepi jatkuvuutta.

No, en nyt pullsitelisi, mutta kolkytvuotis taitelijajuhlia odotellaan näissä hommissa. Tosin, eka tietsikka töihin tuli jo kahelksankymmenluvun alussa, mutta saksitaittoa on tullut tehtyä riittävästi. Tässä just se asia. Ennen saattoi olla pitkien valopöytien ympärillä puolenkymmentä tyyppiä vääntämässä jotain, sitten oli reproporukat jne. Nyt joku tyyppi tuhnuttelee yksin koko prosessin. Silmäparien puute, se pahin asia. Ei kukaan oikolue enää nykyään yhtään mitään, sen hoitaa Word. Siksipä tekstit on välillä mitä sattuu. Ennen kaikki meni monien silmien läpi. Ja painajakin saattoi paluttaa homman, jos hokasi virheen. Nyt heitetään tiedosto suoraa koneelle ja kierroksia...

Tavallaan näyttävää jälkeä. Valitettavan usein sisältö huttua ja kaikenlaista pikkuvirhettä, jotka pistää ammattilaisten silmiin. Mutta ammattilaisia on niin pirusti. Nekään ei silleen kilpaile toistensa kanssa. Jos nyt sattuu mokia, se unohtuu, eikä monikaan edes huomaa. Kun hommat oli suuritöisempiä, oli suoranainen ilo seurailla, mitäs mokia kolleegoilla lie sattunut.

Painolla on ohjeistus aina. Muuten ei voi painattaa. Siinäpä se juttu onkin. Ennen sanottiin muovikassimiehiksi niitä, jotka ensin soittaa painoon, kyselee tarjoushinnan "valmiille" aineistolle. Sitten sieltä joku kömpii muovikassi täynnä kaikenlaista kuvaa ja ruutupaperille raaputettua teksitiä, ei taittoja tms. Niin, nykyään painovalmis tarkoittaa sitä, että vastaava tyyppi työntää PDF.n, joka on kelvotonta solkkua. Ja niistä painot sitten saa rahansa. Ammattilainen vie aina asiallisen aineiston ohjeistuksineen ja valvoo, että jälki on kunnollista. Ja sekin asia. Materiaali pitää tehdä painon mukaan. Painoilla erilaiset koneet ja profiilinsa.

Moni kuvittelee olevansa suunnittelija kun osaa piirrellä jotain jollain softalla. Aika harvassa ne, jotka tajuavat mihin kaikkeen jonkin logon on taivuttava.

Noin sisäisestä käytöstä en oikein ole samaa mieltä. Johtuu kai siitä, että olen ikäni työskennellyt markkinointiviestinnän parissa. Noit firmojen lomakkeet jne, ne on vähän niinkuin sivuseikkoja, jotka nyt pitää painattaa siinä siinä muitten hommien ohessa. Mutta osa ohjeistusta nekin on.