Monimuotoisuus

...luonnon monimuotoisuutta voidaan pitää alkuperäisenä tilana ja sen suppenemista ihmisen aiheuttamana. Vain ihmisellä on kyky (tai pitäisi olla) arvioida oman toimintansa seurauksia. Eihän monimuotoisuuden varjelussa ole muusta kysymys kuin ihmistoiminnan haittojen rajoittamisesta.
En oikein osaa ajatella, että ihmisen tarkoituksella harjoittama hävitys ympäristössä olisi katsottavissa luonnon valinnaksi. Sillä on kielteiset seuraukset, suojelulla ei.

Ihminen on osa maan evoluutiota, joten meillä on oma tehtävämme täällä.
Toisaalta taas luonnon monimuotoisuus on meidän rikkautemme ja paljolti myös elinehtomme.
Luonnon suojelussa ja hyödyntämisessä tarvitaan kuitenkin aina tervettä järkeä, jotta suojelun hyödyt ja haitat pysyvät tasapainossa.

Tottakai ihmisen vaikutusta voi pitää aivan yhtä luonnollisena osana maapallon toimintaa kuin minkä tahansa muunkin eläimen tai fysiologisen tapahtuman.
Tavaksi nyt vain on tullut erottaa ihmistoiminta muun luonnon toiminnasta.

Mutta syy siihen että eläinlajien ja ympäristöjen häviämistä edesauttavia ihmistoimintoja pitäisi rajoittaa, ei suinkaan ole mikään terminologinen periaate, vaan se että lajien mukana menetetään potentiaalisia lääkeaineita, muita kemiallisia yhdisteitä, fyysisiä muotoja tai muuta tulevaisuudessa ihmiskäyttöön kopioitavaa. Sekä matkailuvaltteja, harrastuskohteita, mahdollisesti tulevaisuudessa lemmikeiksi tai kotieläimiksi kesytettäviä lajeja. Osin olemme menettäneet ja uhkaamme menettää monia ruoaksi käytettäviä lajeja. Jne.

Ja kuten mainittu, kysehän ei ole monessakaan tapauksessa ihmisistä riippumattomista luonnon tapahtumista, vaan nimenomaan ihmistoiminnan aiheuttamista muutoksista, jotka tuhoavat elinympäristöjä ja lajeja. Joten meidän valintamme on jatkammeko samalla tiellä vai korjaammeko toimintaamme "kestävämmäksi".

Osa valinnoista kuulostaa itsestäänselviltä, kuten vähennämmekö joidenkin kalojen kalastusta jotta niitä riittää vielä tuhansiksi tai miljooniksi vuosiksi, vai kalastammeko ne loppuun kymmenessä vuodessa.
Silti näissäkin kysymyksissä tuntuu olevan vaikeaa saavuttaa ratkaisua :-(

Sitten on joukko monimutkaisempia kysymyksiä, joissa joidenkin ihmisten, ja jopa kansantalouksien (oletettu) etu taistelee laajemman "yleisen edun" kanssa. Periaatteessa useimmat ihmiset kannattavat eläinlajien ja monimuotoisuuden suojelua. Mutta kun siitä uhkaa tulla kuluja tai edes tulonmenetyksiä itselle, oma napa menee tärkeysjärjestyksessä usein edelle.

Koska kyse on siitä nimenomaan ihmisen puuttuminen luonnon kulkuun on ollut niin valtaisaa, ja siitä osittain aiheutuu huomattavasti enemmän haittoja kuin hyötyjä, on selvää ettei aloitusviestin kirjoittamaa teesiä voida pitää oikeana. Toki kaikissa tapauksissa ei voida myöskään pitää ainoana oikeana ratkaisuna sitä että luonnon monimuotoisuus otettaisiin ensisijaisesti huomioon.
Jos tuhoamme tai olemme jo tuhonneet jonkin lajin josta olisi joskus saatu parannuskeino johonkin suureen pandemiaan tai muuhun vakavaan sairauteen, niin luultavasti emme saa sitä koskaan tietää. Näinollen emme myöskään luultavasti tule katumaan tekoamme.
Ja sitä paitsi, tautiepidemiathan ovat osa normaalia luonnon kiertokulkua, joten ehkä niitä ei sopisikaan yrittää estää ;-)

Itse olen kuitenkin sillä kannalla että luonnon monimuotoisuus tulisi huomioida (lähes) aina ennen talouskasvun nopeuttamista. Toivottavasti maailmasta löytyy poliitikkoja ja kansalaisaktiiveja jotka jaksavat puurtaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka se ei tule olemaan helppoa eikä kestävien tulosten saavuttaminen varmaan ole koskaan mahdollistakaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että luonnon pitää antaa olla (mah. pitkälle). Surkein esimerkki ihmisen mestaroinnin epäonnistumisesta on nähtävissä hirvien/susien/karhujen/porojen määrän "säätelyssä"
On paljon esimerkkejä siitä, että ihminen on toimillaan saanut jonkun eläinlajin pelastettua sukupuuttoon kuolemiselta, mutta siinä kohtaa astuu esiin se, että pelastetaan joku "uljas kotka" eikä ludetta, joka taas yritetään hävittää, eli toimitaan ihmisen huvitukseksi.
Tärkeintä luonnonsuojelua (taas mielestäni) on merien suojelu ja ryöstökalastuksen estäminen. Tämä nykyinen tilanne on ihan älytön; yhdet ryöstökalastavat jotain sardiineja, ja kun niitä ei voida mihinkään myydä syötäväksi, vaikka olisi hyvää ruokaa, niin ne jauhetaan kalanrehuksi ja syötetään kassilohille Norjassa.