Elämäntavat

No, isäni näköinen olen aina ollut ja oikeastaan vanhemmiten vielä enemmän. Luonne taas on ihan omani, voi siitä halutessaan löytää jotakin joka muistuttaa kummastakin vanhemmasta, huumorintaju (erikoinen) on ainakin isältä opittua tai perittyä.

Tykkään ihmisistä, tykkään tekemisestä, tykkään musiikista, tykkään elämästä kaikkineen.

Äidiltä oppinut oikeudenmukaisuuden vaatimuksen 'kaikessa ja kaikkia koskien'.

Ohjeita vahhempani eivät viljelleet, mutta heidän elämä oli niin konstailematonta ja aitoa, että riitti, kun sai kasvaa siinä ympäristössä. Voi rehellisesti sanoa, he eivät vaatineet yhtään enempää, kuin mimkä itse teolillaan ja olemuksellaan viestitti.
Olen saanut taatusti vapaan kasvatuksen, eikä rajojen määritys ole tuottanut vähäisintäkään epävarmuutta, koska he elivät avointa rehellistä elämää, jossa ei oikaistu tai menty yli, mistä aita oli matalin!

Niin ja isän peruja varmaan, että tunnustan ja hyväksyn varauksettomasti naisen vahvuuden ja oikeuden itsenäiseen päätöksentekoon sekä elämään vapaana parisuhteessa.

jk. Täällä palstalla se on usein käsitetty mielistelyksi naisia kohtaan, ja siitä saanut aikoinaan paljonkin palautetta. Ei nykyisin enää, koska siihen on ainakin 'vanha kaarti' niin turtunut!:))

Molemmat vanhempani olivat kädentaitojen virtuooseja. Minulla on sekä geeniperimän, että mallioppimisen ansiosta erittäin vahva käsillä tekijän identiteetti. Olen ottanut omakseni molempien vanhempieni materiaalit.

Äidin suvulta olen saanut hullua yliaktiivisuutta ja isän rauhalliselta mörököllisuvulta erakkomaisuutta ja hyvät unenlahjat. Äidilläni on ollut alistuja ja alistaja ja hänellä on ollut tapana pompotella ihmisiä tahtoonsa. Isäni oli positiivisilla asioilla ilman pakkoa vaikuttaja. Minä olen huono alistuja ja kannatan yhteistyötä ja vapaaehtoisuutta.

Äidin puolelta olen saanut vahvan ja harventumattoman tukan ja isän peruja ovat silmät, poskipäät ja iho. Vasen puoli hymyäni on äidin perintöä ja oikea puoli isältä.

Molemmilta vanhemmiltani olen saanut alhaisen verenpaineen ja hitaan pulssin. Molemmalta suunnalta on tullut myös alttius nivelsairauksille ja hyvä vastustuskyky tulehdussairauksille. Molempien suvuissa ovat viinaksetkin maistuneet ja ilman terveydellisiä haittoja. Mulla on hyvä alkoholin sietokyky, mikä johtuu kait sukuperintönä saadusta tehokkaasta maksasta.

Äidilläni, hänen sisarillaan ja yhdellä äidin puolen serkulla on ollut kummallinen tapa kannatella ristiselkäänsä, josta on aiheutunut heille selkävaivoja. Olen omaksunut asennon joko geeneissä tai mallioppisen kautta. Huomasin asentovirheen ommellessani heille ja itselleni vaatteita. Olen tietoisesti harjoitellut terveemmän asennon selälleni, mutta kuin kuminauha, jokin pyrkii vetämään rankaa takaisin virheasentoon esim liukkailla keleillä kävellessä.

En ole hakannut vaimoani enkä ajanut perhettä hankeen puukko kädessä riehuen.
Kuitenkin elämäni aikana olen käyttänyt alkoholia paljon enemmän kuin isäni.

Keljuilusta huolimatta ryhdyin omavaltaisesti pesemään hampaani jo alle 15-vuotisena.
Samoihin aikoihin opettelin käyttämään ruokailuvälineitä koulukavereitani ja heidän vanbhempiaan jäljitellen.
Kyllä siitäkin sai kuulla vinoilua. Ollaaks sitä nyt herra olevinnaa?

Sain myös perusteellisen rokotuksen ympäristö mielipiteiden ohjaavaa vaikutusta vastaan.
Päällimmäisenä vanhemmillani oli ajatus, "mitähän muut ajattelevat"? Ei vaan ulottunut tappelutilanteisiin.

En ole kertaakaan mennyt, köysikieppi kainalosssa, hirttämään itseäni kuten isäni uhosi useamman kerran.

Pidin huolen siitä ettei tarvinnut syyllistää lapsiamme onnettomassa avioliitossa pysymisellä heidän vuokseen.

Ja jotain muutakin vastaavaa.

Ehdottoman rehellisyyden ja tekemisen tehon ja laadun perin sieltä positiivisina asioina.
Omiin kokemuksiini perustuen olen yrittänyt olla lastemme suhteen ehdottoman tasapuolinen jota en voi sanoa omasta lapsuudestani.
Muuta myönteistä ei mieleeni tulekaan.

Tähänastisista vastauksista huomaa eroja siinä miten aihe on ymmärretty.

Lapset herkästi joko ihannoivat vanhempiaan tai kapinoivat heitä tai heidän tapojaan vastaan. Luonne, samoin kuin ulkonäkö on kuitenkin jotakin muuta, niille ei välttämättä mitään voi. Paljonhan tunnemme nuoruudestamme väkeä joiden vanhemmat olivat sikarikkaita kiipijöitä ja lapset taistolaisia, kapinoidakseen. Vanhemmiten sitten noista taistolaisista on tullut ihan vanhempiensa kaltaisia rahan ja statuksen perässä juoksijoita. Samoin muistan ex-lankomiehen, joka vihasi ankarasti isäänsä eikä vieläkään ole hänen kanssaan kunnon puheväleissä, mutta omassa luonteessaan hänellä on aivan samoja piirteitä, autoritaarisuus, jääräpäisyys, ahneus, itsekkyys, väkivaltaisuus ja hän on niille täysin sokea.

onneksi en ole perinyt isäni luonnetta.