Eutanasia !

Huomaa kirkon kannanotossa, että kituaminen on ihmiselle parhaaksi kuin kuolema, kun aina on toivoa? :D

"Kristillisen uskon mukaan ihmisellä on Jumalan kuvana erityinen arvo. Syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa. Ihmisen ei tule päättää elinpäivien määrää. "

Työskentelin aikoinani (ollessani vielä jonkinlainen "tapakristitty") vanhainkodissa ja katselin sitä hirveätä näkyä, jossa pahemmassa kunnossa olevia vanhuksia lykättiin tuolissa, jonka olla rullatkin oli kuin jostakin ostoskärrystä. Vanhus vaan hyrisi ja tuskin tiesi edes maailmasta mitään. Ajattelin silloin, että tuollaiseen tilanteeseen en itteäni koskaan halua. Ennemmin vaikka kuolen kun olen vielä hyvässä kunnossa.

Kummatkin isovanhempani olivat kirjoittaaneet sairaalaan hoitotestamentin eli mikäli lääkäri toteaa ettei ole paluuta entiseen ja joutuu letkujen varassa elämään, niin letkut katkaistaan välittömästi ja harkinnan tekee lääkäri (passiivinen eutanasia?). Tätä ei tarvinnut koskaan tietojeni mukaan käyttää.

Eutanasia on monessa maassa sallittua, mutta ei Suomessa. Päivi Räsänen ja Kristilliset ovat eutanasiaa vastaan, enkä ymmärrä vaikka Räsäsellä on lääkärinpätevyys. Tahtoisiko hän rikkoa tätä hoitotestamenttia vastaan?

Eläimille on eutanasia mahdollisuus, jotka luokitellaan nisäkkäiksi, mutta ei ihmiselle joka luokitellaan myöskin nisäkkääksi ja eläimeksi. :) Pitääkö mun eläinlääkäriltä pyytää eutanasia, jos kivut on joskus niin suuret eikä ole paluuta entiseen kuntoon!?

Käsittääkseni Suomen laki ei hyväksy passiivista armomurhaa. Hoitotestamentin se hyväksyy mutta silloin on kysymyksessä luonnollinen loppu. Ei passiivinen murha.
Mitä tulee Valviraan niin se antaa selvän ohjeen siitä että jos ei ole yhteiskunnalla taloudellisia resusseja hoitaa ihmistä, joka on vanha (ikärasismia) niin sitten hoidetaan "resurssien puitteissa" eli voidaan jättää peruslääkitys pois, ja lopettaa nesteytys. Huom. Ei ole kysymys minkä kuntoinen potilas on vaan että on vanha ja kunnan taloudelliset resussit eivät riitä hoitoo.

Miksi ? kirjoitti:

Käsittääkseni Suomen laki ei hyväksy passiivista armomurhaa. Hoitotestamentin se hyväksyy mutta silloin on kysymyksessä luonnollinen loppu. Ei passiivinen murha.
Mitä tulee Valviraan niin se antaa selvän ohjeen siitä että jos ei ole yhteiskunnalla taloudellisia resusseja hoitaa ihmistä, joka on vanha (ikärasismia) niin sitten hoidetaan "resurssien puitteissa" eli voidaan jättää peruslääkitys pois, ja lopettaa nesteytys. Huom. Ei ole kysymys minkä kuntoinen potilas on vaan että on vanha ja kunnan taloudelliset resussit eivät riitä hoitoo.

Lue lisää

"Ei ole kysymys minkä kuntoinen potilas on vaan että on vanha ja kunnan taloudelliset resussit eivät riitä hoitoo. "

Mitä ikärasismia se on jos tiedetään, että ihminen on enää hautaamista/krematoriota vailla ja niin sairas ettei itse pysty liikkumaan tai syömään? En ymmärrä sitä, että ihmistä kidutetaan hengissä vaan sen takia että uskovaiset sitä vaativat ja siitä lukee sana jossakin helkkarin Raamatussa.

EI se nyt tarkoita sitä, että on välttämättä iäkäs, vaan se kunto ettei tule toimeen omillaan tai kuntoudu edes pyörätuoliin. Hoitotestamentin voi tehdä nuorikin.

Elinluovutustestamentin teen kissojani varten (Jumalahan ei salli ilmeisesti elinsiirtoa):
Ruoka, syökää! ;)

ateisti1982 kirjoitti:

"Ei ole kysymys minkä kuntoinen potilas on vaan että on vanha ja kunnan taloudelliset resussit eivät riitä hoitoo. "

Mitä ikärasismia se on jos tiedetään, että ihminen on enää hautaamista/krematoriota vailla ja niin sairas ettei itse pysty liikkumaan tai syömään? En ymmärrä sitä, että ihmistä kidutetaan hengissä vaan sen takia että uskovaiset sitä vaativat ja siitä lukee sana jossakin helkkarin Raamatussa.

EI se nyt tarkoita sitä, että on välttämättä iäkäs, vaan se kunto ettei tule toimeen omillaan tai kuntoudu edes pyörätuoliin. Hoitotestamentin voi tehdä nuorikin.

Elinluovutustestamentin teen kissojani varten (Jumalahan ei salli ilmeisesti elinsiirtoa):
Ruoka, syökää! ;)

Lue lisää

Ilmeisesti suututin Sinut. Mutta halusin tietää mikä on kirkon kanta. Tällä palstalla on muuallakin juuri tästä asiasta tänään keskusteltu. Tässä tapauksessa, joka johti minut tätä kysymään, oli kysymys henkilöstä tasan 80 v. ja itse käveli TK.n ensiapuun saamaan apua lievään hengenahdistukseen. Ja päätyi hautaan. Suurimmat virheet terveydenhoitoalalla näes peitetään mullalla.

Toki muutkin saa minulle antaa vastauksen, oman mielipiteensä. Mutta en ollut kirkon kannasta täysin varma sillä nämä viimeaikaiset keskustelut ovat senverran yllättäneet taviksen että tulin nyt vaan kysyneeksi.

". Ihmisen ei tule päättää elinpäivien määrää."

Eikö myös tekosydämet, tehohoito ym. keinotekoinen elämän jatkaminen ole Jumalan tahdon vastaista? Jos Jumala on lähettänyt tappavan sairauden tai ohjannut ihmisen vakavaan tapaturmaan, niin eikö Hän silloin ole osoittanut, että tämän henkilön aika on lopussa? Vai voiko olla näin, että Jumala on tarkoituksella antanut lääkäreille tietyn määrän taitoa, ja vasta parantumaton sairaus on lähdön aika?

Vai onko tässä kyse Jumalan ja Paholaisen kilpailusta? Kumpi loi päähäni kasvaimen ja kumpi lähetti maan päälle aivokirurgin poistamaan sen? Kiinnostaisi yleensäkin kirkon näkemys: onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia?

Entäpä sota ja armeija, jos ihminen ei saa päättää toisen kuolemasta niin
tulisiko kirkon mielestä armeija lakkauttaa koska sen tarkoitus on sodassa tappamalla suojella
maata. Entäpä sotilaspapit?

AntiChrisu kirjoitti:

Entäpä sota ja armeija, jos ihminen ei saa päättää toisen kuolemasta niin
tulisiko kirkon mielestä armeija lakkauttaa koska sen tarkoitus on sodassa tappamalla suojella
maata. Entäpä sotilaspapit?

Lue lisää

Sotilaspapeista nyt tulisi luopua ainakin vähintään asevelvollisuuden suhteen, jollei sitten koko asevelvollisuudesta Suomessa. On se ihmeellistä, että sitä ei ymmärretä täysin että siellä on ateistejakin joukossa suorittamassa palvelustaan ja sotilaspapit on puhumassa heillekin Jumalan sanaa.

ts kirjoitti:

". Ihmisen ei tule päättää elinpäivien määrää."

Eikö myös tekosydämet, tehohoito ym. keinotekoinen elämän jatkaminen ole Jumalan tahdon vastaista? Jos Jumala on lähettänyt tappavan sairauden tai ohjannut ihmisen vakavaan tapaturmaan, niin eikö Hän silloin ole osoittanut, että tämän henkilön aika on lopussa? Vai voiko olla näin, että Jumala on tarkoituksella antanut lääkäreille tietyn määrän taitoa, ja vasta parantumaton sairaus on lähdön aika?

Vai onko tässä kyse Jumalan ja Paholaisen kilpailusta? Kumpi loi päähäni kasvaimen ja kumpi lähetti maan päälle aivokirurgin poistamaan sen? Kiinnostaisi yleensäkin kirkon näkemys: onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia?

Lue lisää

Tämä ei tosiaankaan ole mustavalkoinen asia. Kärjistetysti voisi ajatella, että kaikki lääkkeet ja hoito pitäisi kieltää onnettomuuden uhrille tai sairaalle. Jumala parantaa, jos niin on tarkoitettu. Kun tällainen ajatus menee kuitenkin liiallisuuksiin, mistä löytää se kultainen keskitie elinsiirtoihin tai suuriin leikkauksiin liittyen.

Silloin, jos on toive paranemisesta, paranemisen mahdollisuus, on tehtävä kaikkensa ihmishengen säilyttämiseksi. Ja uskon näin, että jos vaikkapa elinsiirrosta ei selviydy, silloin Jumalan tälle ihmiselle määrätyt päivät ovat täyttyneet. Ja leikkauksesta selviytyvän elämän ei vielä ollut tarkoitus päättyä.

Siinä tilanteessa, kun toivoa ei enää ole, on tietenkin tärkeää pyrkiä kaikin keinoin lievittämään kärsimyksiä. Ymmärrän erittäin hyvin sen tunteen, että kuolinkamppailuista kärsivän tuskat haluaisi lopettaa mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin ne viimeiset hetket, luopuminen tästä maailmasta elimistön luonnollisen luovuttamisen kautta saattavat olla hyvinkin merkittäviä ja niitä viimeisiä vaikeitakaan hetkiä ei ole siksi oikeus kenenkään mennä kesken katkaisemaan, vaikka se tuntuisi armollisimmalta ratkaisulta.

Kun isäni taisteli laajalle levinneen keuhkosyövän viime taistelua, olisin todellakin halunnut lopettaa hänen kärsimyksensä. Kuitenkin, tajunnan rajamailla, hän aivan viimeisinä elinpäivinään koki asioita, joita en usko lääkehuurujen aiheuttamaksi. Hän koki jotakin suurta, hänen pelkonsa katosi ja hän sai rauhan, joka ylitti ymmärryksen. Eikä hän ollut mitenkään erityisen uskovainen. Kyse saattoi olla siis myös omien ajatusten kirkastumisesta. Tuo oma kokemus, joka ei jäänyt ainoaksi tällaiseksi, vahvisti tätä kaikkea, mitä nyt olen kirjoittanut. Me emme voi tietää, mikä on päiviemme lopullinen määrä. Jätetään se päätös Jumalalle ja tehdään tästä elämästä lähtevän viimeiset hetket mahdollisimman siedettäviksi.

Onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia? Omat sairauteni ainakin koen Jumalan kovana, mutta tarpeellisena kouluna. Näin voi olla muillakin. En usko Jumalan rankaisevan ketään sairauksilla. Onnettomuuksilla ja sairauksilla saattaa olla salattu tarkoitus, ainakin joskus. En usko, että mikään tapahtuu Jumalan tietämättä. Ja Hän on luvannut olla kärsivien tukena.

pappi Sonja

ateisti1982 kirjoitti:

Sotilaspapeista nyt tulisi luopua ainakin vähintään asevelvollisuuden suhteen, jollei sitten koko asevelvollisuudesta Suomessa. On se ihmeellistä, että sitä ei ymmärretä täysin että siellä on ateistejakin joukossa suorittamassa palvelustaan ja sotilaspapit on puhumassa heillekin Jumalan sanaa.

Lue lisää

eutanasiaan

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Tämä ei tosiaankaan ole mustavalkoinen asia. Kärjistetysti voisi ajatella, että kaikki lääkkeet ja hoito pitäisi kieltää onnettomuuden uhrille tai sairaalle. Jumala parantaa, jos niin on tarkoitettu. Kun tällainen ajatus menee kuitenkin liiallisuuksiin, mistä löytää se kultainen keskitie elinsiirtoihin tai suuriin leikkauksiin liittyen.

Silloin, jos on toive paranemisesta, paranemisen mahdollisuus, on tehtävä kaikkensa ihmishengen säilyttämiseksi. Ja uskon näin, että jos vaikkapa elinsiirrosta ei selviydy, silloin Jumalan tälle ihmiselle määrätyt päivät ovat täyttyneet. Ja leikkauksesta selviytyvän elämän ei vielä ollut tarkoitus päättyä.

Siinä tilanteessa, kun toivoa ei enää ole, on tietenkin tärkeää pyrkiä kaikin keinoin lievittämään kärsimyksiä. Ymmärrän erittäin hyvin sen tunteen, että kuolinkamppailuista kärsivän tuskat haluaisi lopettaa mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin ne viimeiset hetket, luopuminen tästä maailmasta elimistön luonnollisen luovuttamisen kautta saattavat olla hyvinkin merkittäviä ja niitä viimeisiä vaikeitakaan hetkiä ei ole siksi oikeus kenenkään mennä kesken katkaisemaan, vaikka se tuntuisi armollisimmalta ratkaisulta.

Kun isäni taisteli laajalle levinneen keuhkosyövän viime taistelua, olisin todellakin halunnut lopettaa hänen kärsimyksensä. Kuitenkin, tajunnan rajamailla, hän aivan viimeisinä elinpäivinään koki asioita, joita en usko lääkehuurujen aiheuttamaksi. Hän koki jotakin suurta, hänen pelkonsa katosi ja hän sai rauhan, joka ylitti ymmärryksen. Eikä hän ollut mitenkään erityisen uskovainen. Kyse saattoi olla siis myös omien ajatusten kirkastumisesta. Tuo oma kokemus, joka ei jäänyt ainoaksi tällaiseksi, vahvisti tätä kaikkea, mitä nyt olen kirjoittanut. Me emme voi tietää, mikä on päiviemme lopullinen määrä. Jätetään se päätös Jumalalle ja tehdään tästä elämästä lähtevän viimeiset hetket mahdollisimman siedettäviksi.

Onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia? Omat sairauteni ainakin koen Jumalan kovana, mutta tarpeellisena kouluna. Näin voi olla muillakin. En usko Jumalan rankaisevan ketään sairauksilla. Onnettomuuksilla ja sairauksilla saattaa olla salattu tarkoitus, ainakin joskus. En usko, että mikään tapahtuu Jumalan tietämättä. Ja Hän on luvannut olla kärsivien tukena.

pappi Sonja

Lue lisää

asiallinen ja hyvä vastaus Kirkolta. Kaikki mitä voidaan tehdä niin tehdään. Ihmiseen on luotu elämää suojeleva vaisto, tai joku sellainen, jotta aina terve ihminen pyrkii säilyttämään elämää.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Tämä ei tosiaankaan ole mustavalkoinen asia. Kärjistetysti voisi ajatella, että kaikki lääkkeet ja hoito pitäisi kieltää onnettomuuden uhrille tai sairaalle. Jumala parantaa, jos niin on tarkoitettu. Kun tällainen ajatus menee kuitenkin liiallisuuksiin, mistä löytää se kultainen keskitie elinsiirtoihin tai suuriin leikkauksiin liittyen.

Silloin, jos on toive paranemisesta, paranemisen mahdollisuus, on tehtävä kaikkensa ihmishengen säilyttämiseksi. Ja uskon näin, että jos vaikkapa elinsiirrosta ei selviydy, silloin Jumalan tälle ihmiselle määrätyt päivät ovat täyttyneet. Ja leikkauksesta selviytyvän elämän ei vielä ollut tarkoitus päättyä.

Siinä tilanteessa, kun toivoa ei enää ole, on tietenkin tärkeää pyrkiä kaikin keinoin lievittämään kärsimyksiä. Ymmärrän erittäin hyvin sen tunteen, että kuolinkamppailuista kärsivän tuskat haluaisi lopettaa mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin ne viimeiset hetket, luopuminen tästä maailmasta elimistön luonnollisen luovuttamisen kautta saattavat olla hyvinkin merkittäviä ja niitä viimeisiä vaikeitakaan hetkiä ei ole siksi oikeus kenenkään mennä kesken katkaisemaan, vaikka se tuntuisi armollisimmalta ratkaisulta.

Kun isäni taisteli laajalle levinneen keuhkosyövän viime taistelua, olisin todellakin halunnut lopettaa hänen kärsimyksensä. Kuitenkin, tajunnan rajamailla, hän aivan viimeisinä elinpäivinään koki asioita, joita en usko lääkehuurujen aiheuttamaksi. Hän koki jotakin suurta, hänen pelkonsa katosi ja hän sai rauhan, joka ylitti ymmärryksen. Eikä hän ollut mitenkään erityisen uskovainen. Kyse saattoi olla siis myös omien ajatusten kirkastumisesta. Tuo oma kokemus, joka ei jäänyt ainoaksi tällaiseksi, vahvisti tätä kaikkea, mitä nyt olen kirjoittanut. Me emme voi tietää, mikä on päiviemme lopullinen määrä. Jätetään se päätös Jumalalle ja tehdään tästä elämästä lähtevän viimeiset hetket mahdollisimman siedettäviksi.

Onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia? Omat sairauteni ainakin koen Jumalan kovana, mutta tarpeellisena kouluna. Näin voi olla muillakin. En usko Jumalan rankaisevan ketään sairauksilla. Onnettomuuksilla ja sairauksilla saattaa olla salattu tarkoitus, ainakin joskus. En usko, että mikään tapahtuu Jumalan tietämättä. Ja Hän on luvannut olla kärsivien tukena.

pappi Sonja

Lue lisää

On ollut todella järkyttävää kuulla tapauksista, joissa lestadiolaisvanhemmat oat kieltäneet mm. epilepsiaa tai diabetesta sairastavalta lapseltaan lääkehoidon, koska heidän mukaansa sairaus on Jumalan tahto, eikä siihen pidä puuttua. Lapsiparat, mitä kärsimyksiä he joutuvatkaan kokemaan vanhempiensa vakaumuksen tähden!

En usko, että tällaiset koettelemukset lähentävät näitä lapsia Jumalaan, oletan että paremminkin päinvastoin. Ulkopuolisenakin kysyisin, miksi Jumala rankaisee pientä lasta tuollaisilla vanhemmilla? Jos ei kyse ole rangaistuksesta, niin eikö hänen sentään pitäisi lasta auttaa? Vanhemmat kärsikööt omissa nahoissan sen koettelemuksensa.

Uskotko, että rajakokemukset ovat aitoja? Viime kesänä kotikaupunkini kaduilla kulki uskoaan julistamassa mies, joka kertoi kuolleensa auto-onnettomuudessa, näki Jumalan ja palasi takaisin. Hän tuli uskoon tämän kokemuksen seurauksena. Tästä herää kysymys, miksi ateisti (hän itse sanoi olleensa ennen onnettomuutta) pääsi hetkeksi taivaaseen eikä helvettiin. En muista lukeneeni rajakokemuksesta helvettiin joutumisesta. Kaikille on sittenkin luvassa taivaspaikka?

ts kirjoitti:

On ollut todella järkyttävää kuulla tapauksista, joissa lestadiolaisvanhemmat oat kieltäneet mm. epilepsiaa tai diabetesta sairastavalta lapseltaan lääkehoidon, koska heidän mukaansa sairaus on Jumalan tahto, eikä siihen pidä puuttua. Lapsiparat, mitä kärsimyksiä he joutuvatkaan kokemaan vanhempiensa vakaumuksen tähden!

En usko, että tällaiset koettelemukset lähentävät näitä lapsia Jumalaan, oletan että paremminkin päinvastoin. Ulkopuolisenakin kysyisin, miksi Jumala rankaisee pientä lasta tuollaisilla vanhemmilla? Jos ei kyse ole rangaistuksesta, niin eikö hänen sentään pitäisi lasta auttaa? Vanhemmat kärsikööt omissa nahoissan sen koettelemuksensa.

Uskotko, että rajakokemukset ovat aitoja? Viime kesänä kotikaupunkini kaduilla kulki uskoaan julistamassa mies, joka kertoi kuolleensa auto-onnettomuudessa, näki Jumalan ja palasi takaisin. Hän tuli uskoon tämän kokemuksen seurauksena. Tästä herää kysymys, miksi ateisti (hän itse sanoi olleensa ennen onnettomuutta) pääsi hetkeksi taivaaseen eikä helvettiin. En muista lukeneeni rajakokemuksesta helvettiin joutumisesta. Kaikille on sittenkin luvassa taivaspaikka?

Lue lisää

on siinä ettei juttusi kuulosta, kuin keksityltä. Miten me voisimme auttaa Sinua.
Tunnen itse muutaman lestadiolaisen lääkärin. Useita terveyden- ja sairaanhoitajia. jne.

r-lk kirjoitti:

on siinä ettei juttusi kuulosta, kuin keksityltä. Miten me voisimme auttaa Sinua.
Tunnen itse muutaman lestadiolaisen lääkärin. Useita terveyden- ja sairaanhoitajia. jne.

Lue lisää

Ai tunnet lestadiolais lääkäreitä ja hotsuja? No hyvä, mutta miten se liittyy asiaan?

Epilepsia on joidenkin ahdasmielisten mielestä mukamas Jumalan rangaistus. Jotkut vanhemmat myös häpeävät ko. sairautta niin, etteivät vie lasta lääkäriin ennenkuin alkaa olla jo myöhäistä. Ja tämä ei ole keksittyä, olen itse epilepsiapotilas ja vertaistukiryhmissä on tullut tällaistakin esille.

Vai tarkoititko kenties keksityllä jutulla jälkimmäistä kappaletta? Kohtaamisemme kadulla todella tapahtui, mutta sitä, oliko hänen juttunsa onnettomuudesta keksittyä, en tiedä.

ts kirjoitti:

On ollut todella järkyttävää kuulla tapauksista, joissa lestadiolaisvanhemmat oat kieltäneet mm. epilepsiaa tai diabetesta sairastavalta lapseltaan lääkehoidon, koska heidän mukaansa sairaus on Jumalan tahto, eikä siihen pidä puuttua. Lapsiparat, mitä kärsimyksiä he joutuvatkaan kokemaan vanhempiensa vakaumuksen tähden!

En usko, että tällaiset koettelemukset lähentävät näitä lapsia Jumalaan, oletan että paremminkin päinvastoin. Ulkopuolisenakin kysyisin, miksi Jumala rankaisee pientä lasta tuollaisilla vanhemmilla? Jos ei kyse ole rangaistuksesta, niin eikö hänen sentään pitäisi lasta auttaa? Vanhemmat kärsikööt omissa nahoissan sen koettelemuksensa.

Uskotko, että rajakokemukset ovat aitoja? Viime kesänä kotikaupunkini kaduilla kulki uskoaan julistamassa mies, joka kertoi kuolleensa auto-onnettomuudessa, näki Jumalan ja palasi takaisin. Hän tuli uskoon tämän kokemuksen seurauksena. Tästä herää kysymys, miksi ateisti (hän itse sanoi olleensa ennen onnettomuutta) pääsi hetkeksi taivaaseen eikä helvettiin. En muista lukeneeni rajakokemuksesta helvettiin joutumisesta. Kaikille on sittenkin luvassa taivaspaikka?

Lue lisää

Keksippä vähän uskottavampi tarina. Tämä ampuu jo hiukan yli.
Itse vanhoillislestadiolaiseen kotiin syntyneenä tiedän, että puhut täyttä palturia. Tuskin muissakaan lestadiolaissuunnissa on kielletty lääkkeitä.

Passiivinen eutanasia on kidutusta.

"Kristillisen uskon mukaan ihmisellä on Jumalan kuvana erityinen arvo. Syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa. Ihmisen ei tule päättää elinpäivien määrää."

Sinä et varmaan käy koskaan lääkärissäkään, koska elinpäiväsi ovat jumalan käsissä. TÄH?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Tämä ei tosiaankaan ole mustavalkoinen asia. Kärjistetysti voisi ajatella, että kaikki lääkkeet ja hoito pitäisi kieltää onnettomuuden uhrille tai sairaalle. Jumala parantaa, jos niin on tarkoitettu. Kun tällainen ajatus menee kuitenkin liiallisuuksiin, mistä löytää se kultainen keskitie elinsiirtoihin tai suuriin leikkauksiin liittyen.

Silloin, jos on toive paranemisesta, paranemisen mahdollisuus, on tehtävä kaikkensa ihmishengen säilyttämiseksi. Ja uskon näin, että jos vaikkapa elinsiirrosta ei selviydy, silloin Jumalan tälle ihmiselle määrätyt päivät ovat täyttyneet. Ja leikkauksesta selviytyvän elämän ei vielä ollut tarkoitus päättyä.

Siinä tilanteessa, kun toivoa ei enää ole, on tietenkin tärkeää pyrkiä kaikin keinoin lievittämään kärsimyksiä. Ymmärrän erittäin hyvin sen tunteen, että kuolinkamppailuista kärsivän tuskat haluaisi lopettaa mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin ne viimeiset hetket, luopuminen tästä maailmasta elimistön luonnollisen luovuttamisen kautta saattavat olla hyvinkin merkittäviä ja niitä viimeisiä vaikeitakaan hetkiä ei ole siksi oikeus kenenkään mennä kesken katkaisemaan, vaikka se tuntuisi armollisimmalta ratkaisulta.

Kun isäni taisteli laajalle levinneen keuhkosyövän viime taistelua, olisin todellakin halunnut lopettaa hänen kärsimyksensä. Kuitenkin, tajunnan rajamailla, hän aivan viimeisinä elinpäivinään koki asioita, joita en usko lääkehuurujen aiheuttamaksi. Hän koki jotakin suurta, hänen pelkonsa katosi ja hän sai rauhan, joka ylitti ymmärryksen. Eikä hän ollut mitenkään erityisen uskovainen. Kyse saattoi olla siis myös omien ajatusten kirkastumisesta. Tuo oma kokemus, joka ei jäänyt ainoaksi tällaiseksi, vahvisti tätä kaikkea, mitä nyt olen kirjoittanut. Me emme voi tietää, mikä on päiviemme lopullinen määrä. Jätetään se päätös Jumalalle ja tehdään tästä elämästä lähtevän viimeiset hetket mahdollisimman siedettäviksi.

Onko sairaudet ja tapaturmat Luojan suunnittelemia? Omat sairauteni ainakin koen Jumalan kovana, mutta tarpeellisena kouluna. Näin voi olla muillakin. En usko Jumalan rankaisevan ketään sairauksilla. Onnettomuuksilla ja sairauksilla saattaa olla salattu tarkoitus, ainakin joskus. En usko, että mikään tapahtuu Jumalan tietämättä. Ja Hän on luvannut olla kärsivien tukena.

pappi Sonja

Lue lisää

"Jumala parantaa, jos niin on tarkoitettu. Kun tällainen ajatus menee kuitenkin liiallisuuksiin, mistä löytää se kultainen keskitie elinsiirtoihin tai suuriin leikkauksiin liittyen."

Että nyt sitten tuota mieltä. Kuolevaa te uskikset kyllä haluatte kiduttaa, mutta elinsiirrot kelpaavat!

cei5 kirjoitti:

"Kristillisen uskon mukaan ihmisellä on Jumalan kuvana erityinen arvo. Syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa. Ihmisen ei tule päättää elinpäivien määrää."

Sinä et varmaan käy koskaan lääkärissäkään, koska elinpäiväsi ovat jumalan käsissä. TÄH?

Lue lisää

Jospa luet uudelleen molemmat lähettämäni viestit. Itse olen ev-l, mutta minun kantani ei välttämättä ole samanlainen kuin kirkon kanta. Kuunteleva-kirkko vastasi ihan asiallisesti. nim. rr lähetti linkin artikkeliin joka oli ilmeisesti kaikissa lehdissä samalaisena. rr. on oikeassa sekoitetaan eri asioita.

Mainitsit jotain, että Jumalan päätettävissä on meidän lähtömme. Tätä ajatustapaa noudattaen hämmästyttää Jumalan halu päättää satojen miljoonien ihmisten elämänlangan sodissa.

Jumala on antanut elämämme meidän ihmisten päätettäväksi samoin kuin koko maaplaneettamme hallitsemisen

On täysin harhaoppia, että Jumala vaikuttaisi konkreettisesti maapallollamme.

Kristinuskon kirja. kirjoitti:

Mainitsit jotain, että Jumalan päätettävissä on meidän lähtömme. Tätä ajatustapaa noudattaen hämmästyttää Jumalan halu päättää satojen miljoonien ihmisten elämänlangan sodissa.

Jumala on antanut elämämme meidän ihmisten päätettäväksi samoin kuin koko maaplaneettamme hallitsemisen

On täysin harhaoppia, että Jumala vaikuttaisi konkreettisesti maapallollamme.

Lue lisää

Väität harhaopista jotain ! Mikä on sinun oppisi, oikeaoppinen. Ilmeisesti ainut.
Olis kivaa tietää.

(mä en ole pappi Sonja)