jakamaton kuolinpesä ja lainantakaus

Moanique

Toinen vanhemmistani kuoli 10 vuotta sitten ja kuolinpesä on jakamaton. Kuolinpesään kuuluu vanhemman lisäksi 3 täysi-ikäistä lasta. Vanhempi meni uusiin naimisiin viime kesänä.
Vamhempi vaatii nyt lapsiaan kirjoittamaan nimen paperiin, jossa hänen omien sanojensa mukaan annamme luvan hänelle ottaa lainaa omaa kuolinpesän osuuttaan vastaan.

Onko todella näin, että se on kuvaillunlainen tilanne, vai onko kyseessä sittenkin takaus?
Lapsilla on vanhemman kanssa huonot välit, ja ei ole tiedossa esim vanhemman omat takausvastuut.
Haettava lainasumma on 50000 euroa.

Jos vanhempi ei 50000 lainaansa pysty hoitamaan, niin lankeaako se lapsien maksettavaksi sittenkin?
Entä jos vanhemmalla on omia takausvastuita, ja ne laukeaa vanhemman maksettavaksi, ja siten vanhempi ei pysty sitä 50000 euron lainaansa hoitamaan, niin lankeaako takausvastuu JA vanhemman oma laina lapsille, ja voiko pankki vaatia kuolinpesää ne maksamaan?
Mitä jos kuolinpesän varallisuus ei riitä lainoihin, niin voiko pankki vaatia lapsia, jotka ovat antaneet vanhemmalleen luvan käyttää kuolinpesän osuuttaan lainan vakuutena, maksamaan laina?

Itselläni on fiilis, että vanhemman puheista huolimatta kyseessä on takaus, ja sellaiseen en nimeäni suostu laittamaan missään tapauksessa.
Vanhemmalta itseltään ei meinaa irrota muuta tietoa kuin vaatimus allekirjoittaa paperi.
Millä saan selville esim, että onko hänellä takausvastuita, koska mielestäni on omituista, että on oma kesämökki, puolet isosta rivitalohuoneistosta, vakituinen työ (yrittäjä, jolla vuosia ollut erittäin vakavarainen yritys ym) ja suht pientä lainaa (mökin laajennukseen) ei saa ilman meidän nimiä paperissa =/
Nyt parissa vuodessa tehty hankintoja, joista me lapset olemme olleet ihmeissämme: mistä on saanut rahat kaikkeen?

12

2099

    Vastaukset

    • Tehkää ositus ja jako niin se helpottaa huomattavasti vastuun rajaamista.
      Jaossa teille tulisi teille kuuluva osa ja vanhemman osuus eroteltaisiin selkeästi, silloin hän voisi hoitaa vakuusasiat ihan itsekseen eikä teidän tarvitse sotkeentua hänen asioihin.

      Nykyisessä tilanteessa vanhemman osuutta pesästä ei ole tarkalleen määritelty joten takausvastuu on aika epämääräinen rajaukseltaan.

      Miksikä muuten pesä on jakamaton jos välit eivät ole kunnossa?

      • keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
        Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

        Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
        Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

        Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.


      • Moanique kirjoitti:

        keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
        Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

        Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
        Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

        Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

        Jos välit ovat tuollaiset niin silloin ei kannata edes ajatella mitään uusia keskinäisiä sitoumuksia. Päin vastoin selkeintä olisi jakaa pesä jotta jokainen voisi tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa. Jos sopujako ei onnistu niin hakemaa käräjäoikeudelta pesänjakajaa.


      • 6+2 kirjoitti:

        Jos välit ovat tuollaiset niin silloin ei kannata edes ajatella mitään uusia keskinäisiä sitoumuksia. Päin vastoin selkeintä olisi jakaa pesä jotta jokainen voisi tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa. Jos sopujako ei onnistu niin hakemaa käräjäoikeudelta pesänjakajaa.

        Vaadi ositus ja perinnönjako - ÄLÄKÄ missään nimessä allekirjoita nimeäsi mihinkään ! Em. toimenpiteet kannattaa antaa pankin notariaattiosaston tehtäväksi.


      • Moanique kirjoitti:

        keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
        Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

        Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
        Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

        Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

        Ette ole ensimmäiset sisarukset joita uusi puoliso alkaa häätämään pois seuraavien omaisuusjärjestelyiden tieltä. Kaikki vastaajat ovat varoitelleet panttauksen antamista, niin teen minäkin. On syytä epäillä, että panttina olisi koko pesä, vaikka teille puhutaan lesken osuudesta.
        Todellakin vaatikaa tehtäväksi ositussopimus, eli perillisten ja lesken väliset omistukset yksilöidään. Jakoa sisarusten välillä ei tarvitse välttämättä tehdä. Toisaalta voi olla turha odotella isompaa perintöä leskeltä kun uusi puoliso on jo saanut ohjat käsiinsä. Lesken testamentista huolimatta voitte aikanaan vaatia lakiosananne puolet siitä, mitä olisitte saanut ilman testamenttia. Lesken omaisyyden "katoamiselle" on muita keinoja, eli perittävää ei yksinkertaisesti vaan ole lesken kuollessa, ellei puoliso kuole aiemmin.
        Siis, leski voi vastustaa ositusta tai ahnehtia enemmän itselleen, mutta tarve panttiin lisännee sovintohaluja. Ottakaa ihmeessä lainoppinut avustaja, että pärjäätte neuvotteluissa uuden puolison edustaessa leskeä.


      • 27 kirjoitti:

        Ette ole ensimmäiset sisarukset joita uusi puoliso alkaa häätämään pois seuraavien omaisuusjärjestelyiden tieltä. Kaikki vastaajat ovat varoitelleet panttauksen antamista, niin teen minäkin. On syytä epäillä, että panttina olisi koko pesä, vaikka teille puhutaan lesken osuudesta.
        Todellakin vaatikaa tehtäväksi ositussopimus, eli perillisten ja lesken väliset omistukset yksilöidään. Jakoa sisarusten välillä ei tarvitse välttämättä tehdä. Toisaalta voi olla turha odotella isompaa perintöä leskeltä kun uusi puoliso on jo saanut ohjat käsiinsä. Lesken testamentista huolimatta voitte aikanaan vaatia lakiosananne puolet siitä, mitä olisitte saanut ilman testamenttia. Lesken omaisyyden "katoamiselle" on muita keinoja, eli perittävää ei yksinkertaisesti vaan ole lesken kuollessa, ellei puoliso kuole aiemmin.
        Siis, leski voi vastustaa ositusta tai ahnehtia enemmän itselleen, mutta tarve panttiin lisännee sovintohaluja. Ottakaa ihmeessä lainoppinut avustaja, että pärjäätte neuvotteluissa uuden puolison edustaessa leskeä.

        Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa. Jos jotain lupaa pyydetään, on ilmiselvästi tarkoitus pantata kuolinpesän yhteisesti omistama asunto tms., johon ei missään tapauksessa kannata suosutua.


      • 7+15 kirjoitti:

        Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa. Jos jotain lupaa pyydetään, on ilmiselvästi tarkoitus pantata kuolinpesän yhteisesti omistama asunto tms., johon ei missään tapauksessa kannata suosutua.

        >>Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa.


      • Moanique kirjoitti:

        keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
        Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

        Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
        Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

        Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

        "Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla. "

        Jos mökki seisoo toisen maalla ja maa-alueesta ei ole tehty vuokrasopimusta, niin mökin arvo on käytännössä 0 EUR. Tuosta on parempi lähteä. Mökki on siis käytännössä uuden puolison.

        Älkää ihmeessä suostuko. Eikös he voi pantata vaikka tämän mökin (pankki vaatii vuokrasopimuksen maa-alalle).


    • Vanhempi siis kuoli 99, ja markka aikaan omaisuuden arvoksi laskettiin 600 000mk.

      Sain vuonna 2000 (kun oli tarvetta ostaa ensi asunto)100 000mk, ja siskoni nyt viime syksynä 20 000euroa.
      Nuorin sisaruksemme ei ole saanut vielä mitään.

      Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu kuolleen vanhemman omalta äidiltään nimiinsä saama omakotitalo, jonka mummomme haluaa nyt myydä (mummo muutti palvelutaloon). Välittäjä arvioi talon hinnaksi (sijaitsee maalla) 75 000 euroa.

      Rivari, mikä sijaitsee pääkaupunkiseudulla on arviolta noin 290 000 euron arvoinen.

      Jos ja kun vaadin, että omaisuuden jako suoritetaan ihan loppuun asti, ja kaikesta tehdään viralliset dokumentit (minä ja siskoni saimme jotain rahaa, mutta siitä ei tehty paperia, mutta tietysti tulemme saamamme summan ilmoittamaan, koska ehdottomasti haluamme, että nuorin sisaruksemme tulee samaan saman verran kuin mekin), niin miten lopullinen jako suoritetaan vai katsotaanko, että olemme jo ulkona pesästä vai miten? Esim. siskoni saama 20 000€ ei minun mielestä vastaa todellista osuutta mitä perittiin.

      Alkujaan kaikki perustui siihen luottamukseen, että me perheenjäsenet kykenemme hoitamaan asiat hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovussa, mutta tämän vuoden aikana sattuneet asiat vanhempamme ja hänen uuden puolison kanssa on vienyt uskon siihen kaikkeen.

      Kun en lakipykäliä kunnolla tunne, jäin käsitykseen, että omaisuutta jaetaan sitä mukaan, kun sitä myydään. Me lapset emme ole koskaan painostaneet vanhempaamme myymään kotia tms.

      Onko niin, että jos rivari nyt myytäisiin, niin olen siinä vielä osakkaana siten, että jako hoidetaan perintö kaaren mukaan, ja minun osuudesta vähennetään jo saamani summa vai mitä? Koska ei kuullosta oikealta, että 290t euron rivarista lapset saa 20 000euroa/nenä.

      Pitäisikö meidän lasten hankkia asianajaja? Alkaa olla aika epätoivoinen olo kaikesta =(

      • Pitkittyessään asiat mutkistuvat, se nähdään tästäkin tapauksesta. Ottakaa asianajaja ja pistäkää pesä jakoon. Muuten teiltä viedään vähitellen kaikki.


      • Keneltä siis sait tuon 100000mk ja sisaresi 20000€. Jos äitisi on ne antanut niin ne eivät mielestäni saa vähentää isältäsi saatavaa perintöosuuttasi. Äitisi uusi mies kuitenkin nuokin kuluttaa joten olkaa tarkkoina. Sisarusten kannattaa nyt vain vetää yhtä köyttä.


      • Ketjun viesti on varsin yksimielinen, että ei ainakaan lupaa kuolinpesän kiinteistöjen panttaukseen.
        Arviosi pesän varoista: ""Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu kuolleen vanhemman omalta äidiltään nimiinsä saama omakotitalo, jonka mummomme haluaa nyt myydä (mummo muutti palvelutaloon). Välittäjä arvioi talon hinnaksi (sijaitsee maalla) 75 000 euroa.
        Rivari, mikä sijaitsee pääkaupunkiseudulla on arviolta noin 290 000 euron arvoinen.""

        Miten talon nimiinsä saaminen oikeasti on, kun mummo haluaa sen myydä, vai haluaako mummo myydä vaikka on lahjoittanut/myynyt vanhemmallesi talon? Kerrot vanhempasi rakentamasta mökistä uuden puolison maalle, mutta jää epäselväksi miten omistus on asiakirjoissa.
        Kuolleen vanhempasi jälkeen on siis tehty vain perukirja ja ennakkoperintönä olet sinä saanut pesästä n. 17000€ (=100000mk) ja sisaresi 20000€. Jos vanhemmillasi ei ollut avioehtoa, eikä kuolleen vanhempasi saaman talon osalta ole poistettu puolisolta avio-oikeutta lahjakirjassa, niin pesän laskennallinen arvo, ilman epäselvän mökin huomioimista, olisi noin 290000 75000 17000 20000 = 402000. Perillisten osuus 201000, eli 67000 euoa kullekin. Nuorin saisi tämän ja te kaksi ennakkoperinnöillänne vähennetyt osuudet.
        Ottakaa siis lakimies avuksenne ja selvittäkää pesä kun vielä jotain on perintöä on tulossa.


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uuden henkilötunnuksen koodi

      Puuhaillaan uutta henkilötunnusjärjstelmää josta tavan taallaaja ei voi päätellä yhtään mitään. Vastaavasti koodien lukuoikeus ja tiedonpurku tulee ol
      Maailman menoa
      161
      3419
    2. Muut maat tiukentaa korona toimia, suomi ei

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006643856.html Miksi suomessa taas odotetaan että tartunnat räjähtää. Jo nyt helsingissä enemmän tartuntoja kuin O
      Maailman menoa
      245
      3012