jakamaton kuolinpesä ja lainantakaus

keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

Moanique kirjoitti:

keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

Lue lisää

Jos välit ovat tuollaiset niin silloin ei kannata edes ajatella mitään uusia keskinäisiä sitoumuksia. Päin vastoin selkeintä olisi jakaa pesä jotta jokainen voisi tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa. Jos sopujako ei onnistu niin hakemaa käräjäoikeudelta pesänjakajaa.

6+2 kirjoitti:

Jos välit ovat tuollaiset niin silloin ei kannata edes ajatella mitään uusia keskinäisiä sitoumuksia. Päin vastoin selkeintä olisi jakaa pesä jotta jokainen voisi tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa. Jos sopujako ei onnistu niin hakemaa käräjäoikeudelta pesänjakajaa.

Lue lisää

Vaadi ositus ja perinnönjako - ÄLÄKÄ missään nimessä allekirjoita nimeäsi mihinkään ! Em. toimenpiteet kannattaa antaa pankin notariaattiosaston tehtäväksi.

Moanique kirjoitti:

keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

Lue lisää

Ette ole ensimmäiset sisarukset joita uusi puoliso alkaa häätämään pois seuraavien omaisuusjärjestelyiden tieltä. Kaikki vastaajat ovat varoitelleet panttauksen antamista, niin teen minäkin. On syytä epäillä, että panttina olisi koko pesä, vaikka teille puhutaan lesken osuudesta.
Todellakin vaatikaa tehtäväksi ositussopimus, eli perillisten ja lesken väliset omistukset yksilöidään. Jakoa sisarusten välillä ei tarvitse välttämättä tehdä. Toisaalta voi olla turha odotella isompaa perintöä leskeltä kun uusi puoliso on jo saanut ohjat käsiinsä. Lesken testamentista huolimatta voitte aikanaan vaatia lakiosananne puolet siitä, mitä olisitte saanut ilman testamenttia. Lesken omaisyyden "katoamiselle" on muita keinoja, eli perittävää ei yksinkertaisesti vaan ole lesken kuollessa, ellei puoliso kuole aiemmin.
Siis, leski voi vastustaa ositusta tai ahnehtia enemmän itselleen, mutta tarve panttiin lisännee sovintohaluja. Ottakaa ihmeessä lainoppinut avustaja, että pärjäätte neuvotteluissa uuden puolison edustaessa leskeä.

27 kirjoitti:

Ette ole ensimmäiset sisarukset joita uusi puoliso alkaa häätämään pois seuraavien omaisuusjärjestelyiden tieltä. Kaikki vastaajat ovat varoitelleet panttauksen antamista, niin teen minäkin. On syytä epäillä, että panttina olisi koko pesä, vaikka teille puhutaan lesken osuudesta.
Todellakin vaatikaa tehtäväksi ositussopimus, eli perillisten ja lesken väliset omistukset yksilöidään. Jakoa sisarusten välillä ei tarvitse välttämättä tehdä. Toisaalta voi olla turha odotella isompaa perintöä leskeltä kun uusi puoliso on jo saanut ohjat käsiinsä. Lesken testamentista huolimatta voitte aikanaan vaatia lakiosananne puolet siitä, mitä olisitte saanut ilman testamenttia. Lesken omaisyyden "katoamiselle" on muita keinoja, eli perittävää ei yksinkertaisesti vaan ole lesken kuollessa, ellei puoliso kuole aiemmin.
Siis, leski voi vastustaa ositusta tai ahnehtia enemmän itselleen, mutta tarve panttiin lisännee sovintohaluja. Ottakaa ihmeessä lainoppinut avustaja, että pärjäätte neuvotteluissa uuden puolison edustaessa leskeä.

Lue lisää

Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa. Jos jotain lupaa pyydetään, on ilmiselvästi tarkoitus pantata kuolinpesän yhteisesti omistama asunto tms., johon ei missään tapauksessa kannata suosutua.

7+15 kirjoitti:

Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa. Jos jotain lupaa pyydetään, on ilmiselvästi tarkoitus pantata kuolinpesän yhteisesti omistama asunto tms., johon ei missään tapauksessa kannata suosutua.

Lue lisää

>>Juuri näin. Pelkän oman kuolinpesäosuuden myynnille tai panttaamiselle ei vaadita muiden osakkaiden lupaa.

Moanique kirjoitti:

keväällä, kun nuorin sisaruksemme vanhempamme uuden puolison toimesta heitettiin kotoa ulos. Nuorin oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Oma vanhempamme ei tehnyt tilanteessa mitään auttaakseen omaa lastaan.
Kesällä vanhempani meni naimisiin, ja siitä lähtien uusi puoliso on mustamaalannut meitä lapsia kaikin tavoin. Onneksemme tilanteissa, joissa olemme saaneet haukut ja syytökset niskaamme, on ollut perheen ulkopuolisia ihmisiä paikalla. Siltikin oma vanhempamme väittää meitä valehtelijoiksi ym vaikka todistajat sanoo muuta kuin hänen uusi puolisonsa.

Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla.
Tämäkin vaivaa mieltä. Jos kyseessä olisi takaus, ja laina on meidän vanhemman nimissä, niin kuka omistaakaan mitä? Ja voiko mökkiä ulosmitata velkoihin, vai onko se suojassa uuden puolison nimissä? Ja jos vanhempamme joskus kuolee, niin peritäänkö me lapset mitään? En tiedä onko heillä avioehtoa, en tiedä onko testamenttiä, ja jos on niin millainen?

Mahdollinen perinnöttä jääminen ei enää edes kaiherra mieltä. Lähinnä oman vanhemman täydellinen kyvyttömyys olla vanhempi, omien lapsien törkeän huono kohteleminen, ja lapsien huonon kohtelun ja valehtelun kohteena olemisen salliminen ottaa päähän niin paljon, että en välittäisi olla enää vanhemman kanssa missään väleissä.

Lue lisää

"Muutenkin koko kuvio on outo: meille selvisi, että mökki, jonka rakentamisen on vanhempamme pääasiassa rahoittanut, seisoo uuden puolison omistamalla tontilla. "

Jos mökki seisoo toisen maalla ja maa-alueesta ei ole tehty vuokrasopimusta, niin mökin arvo on käytännössä 0 EUR. Tuosta on parempi lähteä. Mökki on siis käytännössä uuden puolison.

Älkää ihmeessä suostuko. Eikös he voi pantata vaikka tämän mökin (pankki vaatii vuokrasopimuksen maa-alalle).

Pitkittyessään asiat mutkistuvat, se nähdään tästäkin tapauksesta. Ottakaa asianajaja ja pistäkää pesä jakoon. Muuten teiltä viedään vähitellen kaikki.

Keneltä siis sait tuon 100000mk ja sisaresi 20000€. Jos äitisi on ne antanut niin ne eivät mielestäni saa vähentää isältäsi saatavaa perintöosuuttasi. Äitisi uusi mies kuitenkin nuokin kuluttaa joten olkaa tarkkoina. Sisarusten kannattaa nyt vain vetää yhtä köyttä.

Ketjun viesti on varsin yksimielinen, että ei ainakaan lupaa kuolinpesän kiinteistöjen panttaukseen.
Arviosi pesän varoista: ""Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu kuolleen vanhemman omalta äidiltään nimiinsä saama omakotitalo, jonka mummomme haluaa nyt myydä (mummo muutti palvelutaloon). Välittäjä arvioi talon hinnaksi (sijaitsee maalla) 75 000 euroa.
Rivari, mikä sijaitsee pääkaupunkiseudulla on arviolta noin 290 000 euron arvoinen.""

Miten talon nimiinsä saaminen oikeasti on, kun mummo haluaa sen myydä, vai haluaako mummo myydä vaikka on lahjoittanut/myynyt vanhemmallesi talon? Kerrot vanhempasi rakentamasta mökistä uuden puolison maalle, mutta jää epäselväksi miten omistus on asiakirjoissa.
Kuolleen vanhempasi jälkeen on siis tehty vain perukirja ja ennakkoperintönä olet sinä saanut pesästä n. 17000€ (=100000mk) ja sisaresi 20000€. Jos vanhemmillasi ei ollut avioehtoa, eikä kuolleen vanhempasi saaman talon osalta ole poistettu puolisolta avio-oikeutta lahjakirjassa, niin pesän laskennallinen arvo, ilman epäselvän mökin huomioimista, olisi noin 290000 75000 17000 20000 = 402000. Perillisten osuus 201000, eli 67000 euoa kullekin. Nuorin saisi tämän ja te kaksi ennakkoperinnöillänne vähennetyt osuudet.
Ottakaa siis lakimies avuksenne ja selvittäkää pesä kun vielä jotain on perintöä on tulossa.