Kumpi on teidän mielestä "korkeampi" rakkauden muoto:
1. Ehdoton rakkaus. Tässä toista rakastetaan ilman ehtoja. Eli rakkauden kohdetta rakastetaan sellaisenaan.
2. Ehdollinen rakkaus. Tässä toista rakastetaan tietyllä ehdolla. Eli rakkauden kohde on velvollinen tekemään jotakin saadakseen rakkaudenosoituksen.
Haluaisin saada teiltä vastauksia ja perusteluja omalta kohdaltanne. Toisten perusteluihin saa toki vastata, mutta mieluummin kertokaa oma kantanne. Lopuksi voi esittää johtopäätöksiä, jos haluaa. Mutta älkää sekoittako perusteluja ja johtopäätöksiä keskenään!
Oma vastaukseni on 1. Ehdoton rakkaus. Perustelu: "perstuntuma" :) Jos rakastan, niin rakastan. Ihan sellaisenaan, kaikkine ominaisuuksineen.
Johtopäätös: Jumalan rakkaus on ehdollista, sillä se vaatii uskon häneen. Jos Jumalan rakkaus olisi ehdotonta, ei helvettiä olisi.
Rakkaudesta
22
219
Vastaukset
- Aatami-9
Minusta tuntuu, että tännekin vastaavissa lipilaariteologeissa on universalisteja, jotka eivät tosissaan usko helvettiin, mutta he eivät uskalla sitä tunnustaa. Siitä voi seurata kantelu tuomiokapituliin. Ja kun veronamaksajiakaan ei kantsi karkoittaa kirkosta, vaikka he olisivatkin sitten kivikaudelle jämähtäneitä talebaneja. He tietysti samalla ymmärtämättään ylläpitävät ihmiskielteistä, väkivaltaa ihannoivaa ja misogyynistä uskontoa.
Ai niin, se kysymys. Ehdoton rakkaus on "korkeampi". Perusteluna se, että ehtojen asettaminen on itsekeskeistä. Sinun täytyy olla sellainen kuin vaadin, et kelpaa tuollaisenaan. - vain_ihminen
1. Ehdoton rakkaus
Johtopäätökseesi pakko hiukan kommentoida omasta rajallisesta näkökannastani käsin.
Jumalan rakkaus on ehdotonta, hän rakastaa kaikkia riippumatta siitä uskooko vai eikö usko. Mielestäni kyse "helvetissä" on siitä, että ihminen ei rakasta Jumalaa eikä halua olla hänen yhteydessään myöskään kuolemansa jälkeen. Jumala ei pakota ihmistä jota rakastaa myöskään rakastamaan itseään, ihmistä joka ei halua olla Jumalan yhteydessä ei siis siihen rakkauteen pakoteta kuolemansa jälkeenkään. Helvettihän on Jumalan yhteydestä ulkopuolelle jäämistä.- Aatami-9
Miksi se Ilmestyskirja sitten on Jumalan henkeyttämää sanaa, jos sen helvettikuvaukset ovat potaskaa? Missä kohti Raamattua sanotaan, että helvetti on pelkästään Jumalan yhteydestä ulkopuolelle jäämistä?
Sitä paitsi en koe, että jos olisi olemassa oikeudenmukainen jumala (jollainen Raamatussa kuvattu Jumala ei siis ole), etten haluaisi olla sellaisen yhteydessä. En vain usko sellaisen olemassaoloon. Jos nyt tehdään se hypoteettinen oletus, että tuollainen oikeudenmukainen jumala olisi olemassa ja ihmisille olisi paras vaihtoehto olla sen yhteydessä, niin olisiko oikeudenmukaista, että se sulkisi minut tämän yhteyden ulkopuolelle ainoastaan elämäni aikana olleen epäuskoni takia?
Se on jännä miten eri tavalla asioita voi nähdä :) Olen siis noista kahdesta tietenkin sitä mieltä että ehdoton on parempi. En ihan ymmärrä tuota johtopäätöstäsi... miten voisit saada rakkautta joltain johon et usko? Eihän se usko ole sillä tavalla teko vaan enemmänkin sitä että hyväksyn sen että Jumala on ja sallin Hänen rakastaa minua. En ihan ymmärrä miten olisi mahdollista saada rakkautta joltain jonka olemassaoloa en hyväksyisi ja jonka rakkautta en siten myöskään voisi vastaanottaa koska hänhän ei ole mielestäni olemassa sitä antamaan. Mitä tulee helvetin olemassaoloon niin mietitäänpä vaikkapa seuraavaa esimerkkiä. Isä rakastaa poikaansa ja kertoo hänelle että älä varo tuota pihalla olevaa kaivantoa koska se on niin syvä että loukkaat itsesi jos tiput sinne. Poistaako kaivannon olemassaolo isän rakkauden poikaansa kohtaan? Kaivanto on olemassa ihan muista syistä kuin pojan sinne putoamista varten mutta isä haluaa rakkaudessaan varoittaa poikaa että hän ei sinne tippuisi. Raamattu sanoo että helvetti on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen... ei ihmiselle. Mutta jos ihminen ei halua Jumalan luokse niin ei vaan kertakaikkiaan ole toista paikkaa (ainakaan meille ei ole kerrottu sellaisesta). Jumalahan päästää luokseen jokaisen joka haluaa hänen luokseen tulla joten en oikein ymmärrä miten helvetin olemassaolo poistaa Jumalan rakkauden ehdottomuuden. Se että Jumala itse tulee sovittamaan rikkomuksemme on hänen puoleltaan aivan käsittämätön rakkauden osoitus... ja se ei perustu siihen että meidän tarvitsisi tehdä mitään tai ansaita tätä rakkautta... meidän ei tarvitse kuin suostua ottamaan tämä rakkaus vastaan.
Jukka Karlsson
Kirkon nuorisotyönohjaaja
elias EVLJuge- ei hölmö
se tarinasi kaivanto on isän laatima, hän haluaa testata putoaako poika sinne.
- tutkailija_
Kiitos nuorisotyönohjaajan näkökannasta. Muitakin näkökantoja kaivataan!
- rakkaudesta...
"En ihan ymmärrä miten olisi mahdollista saada rakkautta joltain jonka olemassaoloa en hyväksyisi ja jonka rakkautta en siten myöskään voisi vastaanottaa koska hänhän ei ole mielestäni olemassa sitä antamaan."
Tuossa ei ole kysymys enää rakkauden osoittajasta vaan kohteesta. Ehdoton rakkaus sen sijaan on olemassa, jos rakkauden osoittaja sen haluaa kohteeseen kohdistaa, vaikka tämä kohde ei tietäisi tai hyväksyisi rakkauden osoittajaa. Tai haluaisi vastaanottaa rakkautta. Kysymys on siis siitä, mitä kukin haluaa toisilleen osoittaa (tässä yhteydessä Jumala mukaanlukien) eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko vastaanottajalla halu tai kyky ottaa rakkautta vastaan. - tutkailija_
Pitääpä vielä vastata luettuani uudemman kerran kirjoituksesi.
a) "ei hölmö":n huomio siitä, että se kuoppa on isän kaivama, on hyvä huomio!
b) Jumala on luonut taivaan tai siis asuu siellä, ja sitten hän on luonut helvetin perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sitten kuoleman jälkeen jumala päättelee: "Taivaaseen et pääse. Hmm. näyttää siltä että muita paikkoja ei kertakaikkiaan ole tullut luotua niin joudutpa sitten helvettiin". Näinkö se menee?
c) Sanot lopussa, että "meidän ei tarvitse kuin suosuta ottamaan tämä rakkaus vastaan". Tämähän on selvä ehto! Taas nousi uskiksen minäminäminä-jumalankuva ajattelu esiin. Tärkeintä hänen jumalansa rakkaudessa on se, että minäminäminä ottaa sitä vastaan. Jumalan ei siis tarvitse osoittaa konkreettisesti sitä rakkauttaan kuin niille, jotka täyttävät sen jumalan asettamat ehdot, loput voivatkin mennä perkeleelle ja hänen enkeleilleen luotuun paikkaan. Tämä on uskiksen mielestä ehdotonta rakkautta.
Hm.. Ehdoton rakkaus on mielestäni "korkeampi" rakkauden muoto. Sekä ihmisten välisessä rakkaudessa että kaikessa muussakin. Hienoja teologisia pohdintoja en yksinkertaisena uskovaisena osaa harrastaa. Siksi totean vain että on lohdullista uskoa Jumalaan joka rakastaa jokaista ihmistä teoista riippumatta.
Annukka
nuorisotyönohjaaja- biologia
jumala myös kihomatoja ja täitä, vai miksi hän on luonut ne elämään ihmisessä?
Odotan vastausta, mielellään järjellistä, jos suinkin mahdollista. - tutkailija_
Mieleeni herää kysymys, että onko jumalan rakkaus täysin samanlaista jokaista ihmistä kohtaan? Jos on, niin miksi jotkut sitten joutuvat helvettiin?
Yleisesti kaikille: Mikä on nykyään kirkon oppi helvetistä? Onko se ikuista kidutusta, eroa jumalasta vai mitä? Ja miten se on muuttunut viime vuosikymmenien aikana? Jos on muuttunut niin miksi? tutkailija_ kirjoitti:
Mieleeni herää kysymys, että onko jumalan rakkaus täysin samanlaista jokaista ihmistä kohtaan? Jos on, niin miksi jotkut sitten joutuvat helvettiin?
Yleisesti kaikille: Mikä on nykyään kirkon oppi helvetistä? Onko se ikuista kidutusta, eroa jumalasta vai mitä? Ja miten se on muuttunut viime vuosikymmenien aikana? Jos on muuttunut niin miksi?Katsopa kaikenkattavasta Wikipediasta, siellä on tätä helvetin historiaakin kuvattu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti_kristinuskossa#Nykyisi.C3.A4_n.C3.A4kemyksi.C3.A4
Jumalan rakkaus on ehdotonta ja oikeudenmukaista. Vaikka toista rakastaisi kuinka, jos hän ansaitsee rangaistuksen, kyllä rangaistus annetaan oikeudenmukaisuudesta. Jumalan rakkaus ei ole rakkautta, joka sallii vääryyden. Eli tästähän voi vetää johtopäätöksen, että joku joutuu helvettiin Jumalan rakkaudesta. Kyllä, jos Jumala niin päättää. Hänellä on myös yhtäläinen armahtamisen oikeus rakkaudesta. Hän on kuitenkin itse toivonut, ettei kukaan joutui kadotukseen. Siksi en olisi niin kovin huolissani. Ja Jumala tuntee niidenkin ihmisten sydänten todellisen tilan, jotka sanovat, etteivät usko.
Jumalan rakkaus on erilaista kuin ihmisten rakkaus, johon sisältyy helposti mustasukkaisuutta, pettymystä ja muita inhimillisiä tunteita. Taas Jumalan rakkaudesta puhuttaessa on muistettava, että me kuvailemme nyt sanoilla sellaista, johon todellisuudessa ei ole sanoja.
pappi Sonjakuunteleva_kirkko kirjoitti:
Katsopa kaikenkattavasta Wikipediasta, siellä on tätä helvetin historiaakin kuvattu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti_kristinuskossa#Nykyisi.C3.A4_n.C3.A4kemyksi.C3.A4
Jumalan rakkaus on ehdotonta ja oikeudenmukaista. Vaikka toista rakastaisi kuinka, jos hän ansaitsee rangaistuksen, kyllä rangaistus annetaan oikeudenmukaisuudesta. Jumalan rakkaus ei ole rakkautta, joka sallii vääryyden. Eli tästähän voi vetää johtopäätöksen, että joku joutuu helvettiin Jumalan rakkaudesta. Kyllä, jos Jumala niin päättää. Hänellä on myös yhtäläinen armahtamisen oikeus rakkaudesta. Hän on kuitenkin itse toivonut, ettei kukaan joutui kadotukseen. Siksi en olisi niin kovin huolissani. Ja Jumala tuntee niidenkin ihmisten sydänten todellisen tilan, jotka sanovat, etteivät usko.
Jumalan rakkaus on erilaista kuin ihmisten rakkaus, johon sisältyy helposti mustasukkaisuutta, pettymystä ja muita inhimillisiä tunteita. Taas Jumalan rakkaudesta puhuttaessa on muistettava, että me kuvailemme nyt sanoilla sellaista, johon todellisuudessa ei ole sanoja.
pappi SonjaIhmiset rankaisevat kanssaihmisiään seuraavista syistä:
1) Kostona tehdystä vääryydestä
2) Opetuksena, ettei niin kannata tehdä jatkossa
3) Varoittavana esimerkkinä muille ihmisille
4) Käytännön syistä, esim. ihminen joka ei kykene elämään yhteiskunnassa eristetään siitä
Tätä kutsumme oikeudenmukaisuudeksi.
Mikä näistä syistä on kaikkivaltiaan Jumalasi motiivi antaa "oikeudenmukainen" rangaistus?
1) Ei tunnu kovin rakastavalta
2) "Annoin opetuksen. Kärsi Helvetissä iänkaikkisesti, niin opit."
3) Ei oikein toimi, kun se rangaistus tai palkinto langetetaan kaikille yhtäaikaa.
4) Onko jumalilla yhteiskunta, jonka sääntöjä Jumalasi joutuu noudattamaan?- kentaurivalistaja
Aatami9 kirjoitti:
Ihmiset rankaisevat kanssaihmisiään seuraavista syistä:
1) Kostona tehdystä vääryydestä
2) Opetuksena, ettei niin kannata tehdä jatkossa
3) Varoittavana esimerkkinä muille ihmisille
4) Käytännön syistä, esim. ihminen joka ei kykene elämään yhteiskunnassa eristetään siitä
Tätä kutsumme oikeudenmukaisuudeksi.
Mikä näistä syistä on kaikkivaltiaan Jumalasi motiivi antaa "oikeudenmukainen" rangaistus?
1) Ei tunnu kovin rakastavalta
2) "Annoin opetuksen. Kärsi Helvetissä iänkaikkisesti, niin opit."
3) Ei oikein toimi, kun se rangaistus tai palkinto langetetaan kaikille yhtäaikaa.
4) Onko jumalilla yhteiskunta, jonka sääntöjä Jumalasi joutuu noudattamaan?ylin auktoriteetti näissä oikeudenmukaisuusasioissa. Siksi hän yksin määrää säännöt joita noudatetaan. Jos jumala päättää, että on oikein huijata kristittyjä lupaamalla heille pelastusta, vaikka tosiasiassa heidät pistetäänkin ikuiseen grilliin, niin se on jumalalta oikein ja hyvin tehty, kun jumala määrää kyseisen huijauksen olevan oikea ja hyvä teko.
Jos jumala ei voisi noin menetellä, niin jumalan yläpuolella olisi moraalisääntöjä joille hän olisi alisteinen.
Jo antiikin aikana tunnettiin ns. Euthyphronin dilemma. Uskovaiset eivät vaikuta käsittävän sen logiikkaa. - tutkailija_
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Katsopa kaikenkattavasta Wikipediasta, siellä on tätä helvetin historiaakin kuvattu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti_kristinuskossa#Nykyisi.C3.A4_n.C3.A4kemyksi.C3.A4
Jumalan rakkaus on ehdotonta ja oikeudenmukaista. Vaikka toista rakastaisi kuinka, jos hän ansaitsee rangaistuksen, kyllä rangaistus annetaan oikeudenmukaisuudesta. Jumalan rakkaus ei ole rakkautta, joka sallii vääryyden. Eli tästähän voi vetää johtopäätöksen, että joku joutuu helvettiin Jumalan rakkaudesta. Kyllä, jos Jumala niin päättää. Hänellä on myös yhtäläinen armahtamisen oikeus rakkaudesta. Hän on kuitenkin itse toivonut, ettei kukaan joutui kadotukseen. Siksi en olisi niin kovin huolissani. Ja Jumala tuntee niidenkin ihmisten sydänten todellisen tilan, jotka sanovat, etteivät usko.
Jumalan rakkaus on erilaista kuin ihmisten rakkaus, johon sisältyy helposti mustasukkaisuutta, pettymystä ja muita inhimillisiä tunteita. Taas Jumalan rakkaudesta puhuttaessa on muistettava, että me kuvailemme nyt sanoilla sellaista, johon todellisuudessa ei ole sanoja.
pappi SonjaTarkoitatko niin, että jumala toivoo ettei joutuisi tuomitsemaan ketään kadotukseen?
On kyllä ihmeellinen jumala, jos rakastaa ihmistä niin paljon että tuomitsee tämän helvettiin eikä anna armoa. Vähän sama kuin alkoholisti-perheenisä tappaa perheensä "rakkaudesta", rakastaa kuoliaaksi.
Onko UT:n jumala sittenkin se sama VT:n ilkeä jumala? - kentaurivalistaja
tutkailija_ kirjoitti:
Tarkoitatko niin, että jumala toivoo ettei joutuisi tuomitsemaan ketään kadotukseen?
On kyllä ihmeellinen jumala, jos rakastaa ihmistä niin paljon että tuomitsee tämän helvettiin eikä anna armoa. Vähän sama kuin alkoholisti-perheenisä tappaa perheensä "rakkaudesta", rakastaa kuoliaaksi.
Onko UT:n jumala sittenkin se sama VT:n ilkeä jumala?tuomita ketään kadotukseen. Hän saa aivan yksinvaltaisesti päättää, mikä on sopiva rnagaistus mistäkin rikkeestä.
Jos jumala haluaa laittaa luterilaiset seisomaan aasinhattu päässään valtaistuinsalinsa nurkassa rangaistuksena jumalan häpäisemisestä liian typerällä uskonnolla, niin se tapahtuu. kentaurivalistaja kirjoitti:
ylin auktoriteetti näissä oikeudenmukaisuusasioissa. Siksi hän yksin määrää säännöt joita noudatetaan. Jos jumala päättää, että on oikein huijata kristittyjä lupaamalla heille pelastusta, vaikka tosiasiassa heidät pistetäänkin ikuiseen grilliin, niin se on jumalalta oikein ja hyvin tehty, kun jumala määrää kyseisen huijauksen olevan oikea ja hyvä teko.
Jos jumala ei voisi noin menetellä, niin jumalan yläpuolella olisi moraalisääntöjä joille hän olisi alisteinen.
Jo antiikin aikana tunnettiin ns. Euthyphronin dilemma. Uskovaiset eivät vaikuta käsittävän sen logiikkaa.Koska kiinnostaa, mitä se Jumalan oikeudenmukaisuus on. Onko uskiksilla vastaus Eythyfronin dilemmaan?
- tutkailija_
Nyt on viisi ääntä ehdottoman rakkauden puolesta, nolla ääntä ehdollisen. Ainoastaan ehdottoman rakkauden määritelmä on tuottanut pohtimista.
Nyt kaikki kertomaan mielipiteenne! - kenkri
Ehdoton rakkaus on mielestäni korkeampi muoto. Minä rakastan lapsiani ehdottomalla rakkaudella. Jos minä, yksinkertainen ihminen kykenen siihen, en mitenkään jaksa uskoa, että Kaikkivaltias Jumala olisi minua huonompi. Raamattu opettaa, että Jumala itse on rakkaus. Ilman Jumalaa rakkautta ei edes olisi.
Meille ei paljon helvetistä, eikä taivaasta ole tietoa annettu. Oman uskoni ja kokemukseni mukaan helvetti on täydellistä yksinäisyyttä. Ei yhteyttä Jumalaan, ei yhteyttä toisiin ihmisiin.Niin, ehdoton rakkaus on tositilanteessa vaikea sekä ihmisille että Jumalalle. Mun (mies) ja mieheni suhde on vaatinut hiomista, vaikka rakastuimmekin ensisilmäyksellä yli 3 vuotta sitten. Koska emme ole täydellisiä, on mahdoton edes olettaa, että meitä voisi rakastaa noin vaan. Toista voi ärsyttää joku asia, joka ei jotain toista vaivaa laisinkaan. Ne ihmisten luonne-erot! Niin meillä on ollut. Mutta meille on ollut helppo muuttaa tapojamme mieluisammaksi, kun rakastamme niin paljon toisamme.
VT:ssä Jumala ilmoittaa rakastavansa ihmisiä ja antavansa kaikkea hyvää, jos he NOUDATTAVAT KAIKKIA LAKEJA JA KÄSKYJÄ. Se on vielä paljon vaikeampaa kelvata minkään tasoisen rakkauden kohteeksi.
pääse kuin lähelle tuota ehdotonta rakkautta, siksi sitä voi olla vaikeaa kuvata. Meidän tulee siis pyrkiä kohti tuota ehdotonta rakkautta. Se vaatii aika paljon meiltä ihmisiltä. Ehdottomaan rakkauteen kuuluu myös vapauden antaminen toiselle. Hän käyttää omaa tahtoaan ja hänellä on vastuu omista valinnoistaan.
Lähestyn asiaa vaikka äiti lapsi näkökulmasta. Lapset itsenäistyvät ja lähtevät kokeilemaan siipiään. Voi olla että hän löytää vaikka huumeiden käyttäjistä mielenkiintoista seuraa ja aloittaa itsekin. Siitä seuraa että hän hyljeksii äitiään, voi vaikka haukkua päin naamaa, käydä käsiksi tai hylätä kokonaan. Äiti siitä huolimatta rakastaa lastaan. Samoin kun hän kuulee että lapsi on joutunut vankilaan, hän suree mutta rakastaa. Tai viruu kuolemankielissä sairaalassa mutta kieltää kertomasta sitä äidilleen. Äidin tuska on suuri.
Lapsi siis voi kieltäytyä uskomasta siihen että äiti tuskastaan ja häpeästään huolimatta voisi häntä vielä rakastaa. Samoin me ihmiset voidaan kieltää ottamasta vastaan Jumalan rakkautta. Ei hän voi meitä estää tekemästä sitä helvettiä vaikka maan päälle, mutta Hän odottaa koko ajan että me vapaa-ehtoisesti ja omasta tahdostamme rakastamme Häntä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1182141Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html1771706Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j551404- 551188
Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html1661175Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä75996Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa62892Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36887- 52874
- 56821