Ajopuu

Järvenselkää ihailen.
On saanut peiteekseen.
Lumirihman valkoisen.

Pysähtynyt.
Seisahtanut aalot sen.
Kuin kadoten.
Hetkeksi jonnekin.

Vain ajopuu pilkistää.
Lävitse hileisen jään .
Siihenkö jää.

Odottamaanko tulevaa.
Vaiko haaveensa jo unohtaa.
Ja jää lepäämään.
Uutta kevättä näkemään.

Kukapa sen tietää.
Mistää enää mitään.
Kaipuusta.
Siitä rakkauden huumasta.
Kun tuohon rantaan kopsahti.
Vieläkö haaveili.

Rakkaudesta.
Tuosta huumaavasta tunteesta.
Joka kerran kuljetti.
Yli maiden ja merien.

Vain ajopuu.
Se kait olin en muu.