2 vuotiaan uhmaikä

paremmin uhmata kuin isää? Meillä uhmaillaan molemmille, mutta päiväkodin tädeille ollaan enkeleitä. En osaa uhman kanssa pärjäämisvinkkejä antaa, kun meillä tämä on myös just vasta alkanut.

Jos lasta kohdellaan ristiriitaisesti, välillä kielletään välillä annetaan periksi eikä osata antaa rajoja, lapsesta hyvinkin tulee oikukas ja kiukutteleva. Ilmeisesti äidillä ei ole homma ihan hallussa ja poika toimii sen mukaisesti.

Itsellä on 13, 10 ja 9 vuotiaat lapset. Uhmaikää on moneen kertaan koettu ja kaikkea kokeiltu.
Äiti on usein se joka lapsen kanssa eniten on ollut, joten hälle myös uskaltaa ne kiukun ja uhman tunteetkin näyttää. Uhma on ihan normaalia ja kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen useaankin otteeseen, eikä ne kyllä ikää myöten helpotu, muuttaa vain muotoaan.
Pääasia, että pidät kiinni siitä mitä olet sanonut/kieltänyt/luvannut. Vaikka lapsi kiukkuilee, niin anna kiukkuilla, joskus huomiotta jättäminen on paras vaihtoehto. Tämä siis riippuu ihan lapsesta, meillä keskimmäisen kohdalla toimi mainiosti. Toki jos lapsi sitten alkaa esim. hakata päätään lattiaan/seinään tms. siihen pitää puuttua, ihan tiukka ns. holding-ote on hyvä. Siinä antaa lapsen huutaa, potkia niin kauan kun tuntuu ja ite on ihan hiljaa ja pitää kiinni, lasta satuttamatta tietenkin. Se edellyttää oikeasti sitä, että itse pitää pystyä olemaan rauhallinen ja hiljaa, antaa lapsen purkaa kiukkunsa. Tätäkin keskimmäisen kohdalla on jouduttu käyttämään, kylläkin tuossa 5-6 vuoden iässä. Kyllä siinä äitille hiki tuli, ku eka kerralla meni melkein 2h. Mutta seuraavalla kerralla riitti puoli tuntia ja aina se aika väheni.
Joku jo totesi, että rauhallisuus on hyvä, aina vaan ei omat voimat, hermot taho jaksaa olla sitä. Jos menee huutamiseksi, se on turhaa, koska lapsi itse huutaessaan ja kiukutessaan ei ota vastaan mitään puhetta, tuli se huutaen tai normiäänellä. Voit yrittää esim. ottaa hartioista kiinni, menet siis itse lapsen tasolle, ja katsot suoraan silmiin ja pyydät nätisti lopettamaan, vaikka kuiskaten. Veikkaan, jotta hämmästyy niin, että hiljenee. Kun lapsi on rauhottunut, kerrot, ettei noin ruukata tehä ja vaikka halaat päälle. Lapselle jää hyvä mieli, että vaikka onkin kiukkuillu niin äiti rakastaa silti!

Vaihda puheen aihetta,eli ala jutteleen aivan jostain muusta.Vaikka naapurin koirasta,vaikka ei ois koko koiraa,tai vaikka mistä.älä ala väitteleen vaan muuta tekeminen,meneminen tai tappelu vaikka millaseksi leikiksi tai saduksi tai vaikka lauluksi.älä rupea väitteleen lapsen aloittamaksi riidaksi"tappeluksi".Ei tarvi kuulla kaikkia kiukuttelua eikä vastata niihin.

Hän on fiksu kun osaa käyttäytyä eri ihmisten kanssa erilailla. Kuuluu asiaan, on normaalia.

Olet lepsu äiti etkä johdomukainen. Lapsi kyllä huomaa missävaiheessa on aita matalin ja se taitaa olla kodallasi todella hakusessa.Hommat on aikanaan hoidettu ovat vastuuntuntoisia ja hommansa hoitavia aikuisia, silloiset uhmaikäiseni.

On se kaikki normaalia, kova itsensä etsiminen on käynnissä. Tarvitaan pitkää pinnaa ja huumorintajua, pientä ei tarvitse vielä ottaa kaikessa niin vakavasti vaan voi sanoa että joo, sinähän noin sanot mutta minä joka päätän en ole samaa mieltä. Fyysisesti ei saa olla kovakourainen mutta kovakorvaista pikkumiestä voi joutua kädestä pitäen "avustamaan" tottelemisessa -> josta tietysti palkitaan ja kehutaan suurin elein ja sanoin! Pahin rangaistus meillä on joutua "matolle". Supernanny televisiossa käyttää tätä metodia ja nykyisin matolle ei haluta joutua enää millään ilveellä, siis toimi se meilläkin jo aika pienestä lähtien olisiko kaks ja puoli vuotiaasta.
Isän suosio ei saa aiheuttaa mustasukkaisuutta. Sinä olet ilmeisemmin se, joka koetaan enemmän auktoriteetiksi pienen mielessä koska olet se kaikkein läheisin ja sinusta silloin se kovin irtiotto tapahtuukin. Tämä on tarpeellinen vaihe hänen eriytymisessään, yritä muistaa ja ole vain tyytyväinen että lapsella on isänsä kanssa läheiset välit, näin onnellisesti ei suinkaan kaikilla ole. :(
Koita ottaa sitä omaa aikaa jos tuntuu että liikaa käy hermoille, mutta muista että pian ne on isoja jo ja ymmärtää esim. vuoden päästä tästä jo ihan eri lailla mikä käy ja miksi, tai sit ei..