Ruostumaton

Rosterisakkeli kestää paljon kauemmin, kuin
sinkitty ankkuri. Se on selvä se.
Kannattaa kuitenkin opiskella a) fysiikkaa ja B)
yleistietoja

Galvanoitu veneilijä kirjoitti:

Rosterisakkeli kestää paljon kauemmin, kuin
sinkitty ankkuri. Se on selvä se.
Kannattaa kuitenkin opiskella a) fysiikkaa ja B)
yleistietoja

Sinkit ehkäisevät galvaanista korroosiota. Ilmiö
on kemiaa eikä fysiikkaa.

Se siitä yleistiedosta.

Vappuhuiska hatussa kirjoitti:

Sinkit ehkäisevät galvaanista korroosiota. Ilmiö
on kemiaa eikä fysiikkaa.

Se siitä yleistiedosta.

Keskustelu ei varmaan tällaisena auta
alkuperäistä kyselijää. Kiista on lähinnä
koulutuksesta ja oppiarvoista. Siis käytäntöön:
Sinkitty ankkuri esimerkiksi kestää haponkestävän
sakkelin läheisyyttä siksi että ankkurin sinkitys
on julman paksu ja hyvin tehty. Siitä ei voi
vetää johtopäätöksiä yleiseen käyttöön.
Haponkestävä karbiinihaka on laiturissani syönyt
muutamassa vuodessa sinkityksen laiturin
kiinnitysrenkaasta joka on pahasti ruostunut ja
täytyy vaihtaa välittömästi. Miksi näin on
käynyt? Kiinnitysrengas on kevyesti ja halvalla
sinkitty, ei ns. raskaaseen käyttöön tarkoitettu,
ja siksi haponkestävä karbiinihaka on sen
pilannut. Siis arvoisa kyselijä, perussääntö on
että haponkestävä ja sinkitty eivät merivedessä
sovi yhteen. Poikkeuksena se että erittäin hyvin
ja paksuksi tehty sinkitys kuten yleensä
kalliissa ankkureissa ja joissakin
kettinkilaaduissa saattaa kestää paremmin
galvaanista korroosiota. Syöpyy sekin, mutta kun
on niin paljon mitä syövyttää, niin aikaakin on
enemmän kunnes haaveri on tapahtunut.

Katsastusmies kirjoitti:

Keskustelu ei varmaan tällaisena auta
alkuperäistä kyselijää. Kiista on lähinnä
koulutuksesta ja oppiarvoista. Siis käytäntöön:
Sinkitty ankkuri esimerkiksi kestää haponkestävän
sakkelin läheisyyttä siksi että ankkurin sinkitys
on julman paksu ja hyvin tehty. Siitä ei voi
vetää johtopäätöksiä yleiseen käyttöön.
Haponkestävä karbiinihaka on laiturissani syönyt
muutamassa vuodessa sinkityksen laiturin
kiinnitysrenkaasta joka on pahasti ruostunut ja
täytyy vaihtaa välittömästi. Miksi näin on
käynyt? Kiinnitysrengas on kevyesti ja halvalla
sinkitty, ei ns. raskaaseen käyttöön tarkoitettu,
ja siksi haponkestävä karbiinihaka on sen
pilannut. Siis arvoisa kyselijä, perussääntö on
että haponkestävä ja sinkitty eivät merivedessä
sovi yhteen. Poikkeuksena se että erittäin hyvin
ja paksuksi tehty sinkitys kuten yleensä
kalliissa ankkureissa ja joissakin
kettinkilaaduissa saattaa kestää paremmin
galvaanista korroosiota. Syöpyy sekin, mutta kun
on niin paljon mitä syövyttää, niin aikaakin on
enemmän kunnes haaveri on tapahtunut.

Kaikkihan ihan oikeasti syöpyy, lahoaa ja
mätänee. Kyse on vaan siitä ajasta...
Katsastusmies o oikeessa kun puhuu paksusti
sinkitystä/suojatusta aineesta. Mut miks
sotkemaan materiaaleja keskenää mitkä ei yhteen
kuulu ?

Vappuhuiska hatussa kirjoitti:

Sinkit ehkäisevät galvaanista korroosiota. Ilmiö
on kemiaa eikä fysiikkaa.

Se siitä yleistiedosta.

Sinkki ei estä, vaan OSALLISTUU galvaaniseen
korroosioon uhrautuvana metallina. Ja koska
sinkki uhrautuu, muut korkeammalla galvaanisessa
jännitesarjassa olevat metallit eivät syövy. Tämä
sillä edellytyksellä, että sinkkiä vielä on
sähköisesti kytkettynä näissä muissa metalleissa.
(sähköisesti kytkettynä = metalli vasten
metallia, ei eristystä välissä).

Ruostumattoman teräksen kanssa sinkki ja rauta
syöpyvät nopeasti, mutta haponkestävä teräs on
usein "passivoitu", jolloin sen kanssa
korroosioreaktio on hitaampi.

tepu kirjoitti:

Sinkki ei estä, vaan OSALLISTUU galvaaniseen
korroosioon uhrautuvana metallina. Ja koska
sinkki uhrautuu, muut korkeammalla galvaanisessa
jännitesarjassa olevat metallit eivät syövy. Tämä
sillä edellytyksellä, että sinkkiä vielä on
sähköisesti kytkettynä näissä muissa metalleissa.
(sähköisesti kytkettynä = metalli vasten
metallia, ei eristystä välissä).

Ruostumattoman teräksen kanssa sinkki ja rauta
syöpyvät nopeasti, mutta haponkestävä teräs on
usein "passivoitu", jolloin sen kanssa
korroosioreaktio on hitaampi.

Sinkki on epäjaloin metalli. On totta, että sinkki
ei ehkäise galvaanista korroosiota ilmiönä, vaan
osallistuu siihen itse estäen tai vähintään
merkittävästi hidastaen sitä suojattavassa
kohteessa. Keskeistä on kuitenkin, että suojattava
kohde säästyy.

Parin muodostumiseen tarvitaan siis erilaiset
metallit ja suolalios, johon nämä on upotettu.
Tästä seuraa siis se, että makeassa vedessä sinkit
eivät kaksisesti kulu, koska makeassa vedessä
näitä suoloja ei ihmeemmin ole. Silti makeassa
vedessä erityisesti suuret
elektronegatiivisuuserot omaavat metallit tulisi
suojata.

Veneilyssä tärkein suojattava metalli on alumiini
veneiden rungossa ja vetolaitteissa. Merkittävää
on huomioida, että sinkin on oltava sähköisessä
yhteydessä tuohon suolaliuokseen ja suojattavaan
metalliin toimiakseen oikein. Likaantunut sinkki
ei välttämättä toimi ja siksi itse hion
teräsharjalla sinkit puhtaaksi aina veneen ollessa
ylhäällä. Lisäksi on hyvä muistaa, että suolalla
tarkoitetaan käsitettä kemiallisessa mielessä eikä
vain meressä olevaa ruokasuolaa eli
natriumkloridia. Makeassa vedessä esim.
epäpuhtaudet saavat saman reaktion aikaan.

Ottamatta kantaa terästen seostamisiin ja niiden
ominaisuuksiin laajemmin erikseen, todettakoon,
että ruostumattoman teräksen toinen nimi on
kromiteräs ja haponkestävän teräksen jaloteräs.
Nämä sotketaan usein keskenään. Joka tapauksessa
tuo jaloteräs viittaa kirjoituksen alussa
mainintaan metallien jaloudesta sillä sen
ominaisuudet ovat vastaavanlaisia. Siksi
jaloterästä ei ole "usein" passivoitu vaan se on
haponkestävän perusominaisuus. Itse asiassa
lähestymme juuri tässäkin keskustelussa metallien
jalouden perusmääritelmiä. Kaikki metallit ovat
jaloja, mutta toiset vain ovat enemmän kuin
toiset. Suhdetta voisi kuvata kuten ympyrän ja
ellipsin eroa eli ellipsi on kuin ympyrä, mutta ei
ihan niin selvästi:-).

Alumiinin ominaisuuksista veneilyssä
passivoituminen on eräs keskeisimmistä. Alumiini
nimittäin hapettuessaan muodostaa pinnalleen
alumiinioksidikalvon, joka suojaa merkittävällä
tavalla rakennetta. Tuo alumiinioksidi on muuten
kemiallisesti ottaen pilkulleen sama aine, jota
käytetään hiomalaikoissa ja puhtaimmillaan se on
korukivi smaragdi. Smaragdi taas on timantin
jälkeen kovin tunnettu aine eli voidaan sanoa
alumiinin pinnoittavan itsensä automaattisesti
smaragdikerroksella.

Niin tai näin, galvaaninen korroosio on kemiaa
eikä fysiikkaa eikä sitä pidä sekoittaa normaaliin
hapettumiseen eli esim. raudasta puhuttaessa
ruostumiseen tai em. alumiinin hapettumiseen.
Luonnontieteen kannalta kyseessä on kaksi täysin
erilaista ilmiötä.

Vappuhuiska hatussa kirjoitti:

Sinkki on epäjaloin metalli. On totta, että sinkki
ei ehkäise galvaanista korroosiota ilmiönä, vaan
osallistuu siihen itse estäen tai vähintään
merkittävästi hidastaen sitä suojattavassa
kohteessa. Keskeistä on kuitenkin, että suojattava
kohde säästyy.

Parin muodostumiseen tarvitaan siis erilaiset
metallit ja suolalios, johon nämä on upotettu.
Tästä seuraa siis se, että makeassa vedessä sinkit
eivät kaksisesti kulu, koska makeassa vedessä
näitä suoloja ei ihmeemmin ole. Silti makeassa
vedessä erityisesti suuret
elektronegatiivisuuserot omaavat metallit tulisi
suojata.

Veneilyssä tärkein suojattava metalli on alumiini
veneiden rungossa ja vetolaitteissa. Merkittävää
on huomioida, että sinkin on oltava sähköisessä
yhteydessä tuohon suolaliuokseen ja suojattavaan
metalliin toimiakseen oikein. Likaantunut sinkki
ei välttämättä toimi ja siksi itse hion
teräsharjalla sinkit puhtaaksi aina veneen ollessa
ylhäällä. Lisäksi on hyvä muistaa, että suolalla
tarkoitetaan käsitettä kemiallisessa mielessä eikä
vain meressä olevaa ruokasuolaa eli
natriumkloridia. Makeassa vedessä esim.
epäpuhtaudet saavat saman reaktion aikaan.

Ottamatta kantaa terästen seostamisiin ja niiden
ominaisuuksiin laajemmin erikseen, todettakoon,
että ruostumattoman teräksen toinen nimi on
kromiteräs ja haponkestävän teräksen jaloteräs.
Nämä sotketaan usein keskenään. Joka tapauksessa
tuo jaloteräs viittaa kirjoituksen alussa
mainintaan metallien jaloudesta sillä sen
ominaisuudet ovat vastaavanlaisia. Siksi
jaloterästä ei ole "usein" passivoitu vaan se on
haponkestävän perusominaisuus. Itse asiassa
lähestymme juuri tässäkin keskustelussa metallien
jalouden perusmääritelmiä. Kaikki metallit ovat
jaloja, mutta toiset vain ovat enemmän kuin
toiset. Suhdetta voisi kuvata kuten ympyrän ja
ellipsin eroa eli ellipsi on kuin ympyrä, mutta ei
ihan niin selvästi:-).

Alumiinin ominaisuuksista veneilyssä
passivoituminen on eräs keskeisimmistä. Alumiini
nimittäin hapettuessaan muodostaa pinnalleen
alumiinioksidikalvon, joka suojaa merkittävällä
tavalla rakennetta. Tuo alumiinioksidi on muuten
kemiallisesti ottaen pilkulleen sama aine, jota
käytetään hiomalaikoissa ja puhtaimmillaan se on
korukivi smaragdi. Smaragdi taas on timantin
jälkeen kovin tunnettu aine eli voidaan sanoa
alumiinin pinnoittavan itsensä automaattisesti
smaragdikerroksella.

Niin tai näin, galvaaninen korroosio on kemiaa
eikä fysiikkaa eikä sitä pidä sekoittaa normaaliin
hapettumiseen eli esim. raudasta puhuttaessa
ruostumiseen tai em. alumiinin hapettumiseen.
Luonnontieteen kannalta kyseessä on kaksi täysin
erilaista ilmiötä.

ole smaragdi. Smaragdi on
Beryliumoksidisilikaatti. Alumiinistä tulee
alumiinioksidia joka on korundi, eli joko safiiri
tai jos seosaineena on kromi, jolloin se on
väriltään punainen niin rubini. Nämä ovat
alumiinioksideja eivätkä sisällä tuota silikaatti
ryhmää. ;=)

niinpä.. miksi sekoittaa eri
metalleja/pinnotteita... hankkii koko läjän
hapokkaasta nysvättynä..

Paperiliittolainen kirjoitti:

niinpä.. miksi sekoittaa eri
metalleja/pinnotteita... hankkii koko läjän
hapokkaasta nysvättynä..

Sen vuoksi paperiteollisuudella menee niin
saakelin huonosti kun veneilevät duunarit nussii
kaikki prosessissa tarvittavat haponkestävät
matskut, vai onko käyrät, putket sun muut
firabelitekeleet palkanlisiä? =))))