Heippa!
Meillä on 2007 toukokuussa tullut uroshermeliini joka sitten myöhemmin kastroitiin kun perheeseen tuli 2008 naarashermeliini. Nyt olisi sitten hieman kysyttävää.
Että kun nuo molemmat ovat hieman aranpuoleisia, siis tyttö joskus on vihainen (esim. jos ruokaa laittaa kuppiin niin saattaa hyökätä käteen / murista), juoksee karkuun mutta kyllä antaa sitten sylissä olla. Uroskani taas juoksee karkuun muttei mikään vihainen ole, ja kyllä se sitten sylissä uskaltaa olla vaikkei kuitenkaan siitä erityisemmin aina pidä. Silitykset kelpaa molemmille mutta vain jos ovat häkissä, sylissä / häkin ulkopuolella on eri juttu.
Uros tuli 7 kk vanhana meille kun ent. omistajat olivat hylänneet jo läh. heti kun sen saivat, naaras tuli 3-4kk ikäisenä, jolloin olikin jo todella arka.
Kysymykseni on, että pystyykö noita enää mitenkään opettaa, vaikka vähemmän araksi. Siis tuntuu etteivät ne luottaisi ollenkaan minuun.
Ja opettelu ei kiinnosta, jos vaikka yritän estehyppyä, niin joko kaataa esteen tms. ja heti jos sen on hypännyt, juoksee vain pois. Eli mikään harrastus ei ole kelvannut, ja kun molemmat niin kranttuja ovat, motivoiminen on äärimmäisen vaikeaa.
Olisiko kellään neuvoja?
Meillä on 2007 toukokuussa tullut uroshermeliini joka sitten myöhemmin kastroitiin kun perheeseen tuli 2008 naarashermeliini. Nyt olisi sitten hieman kysyttävää.
Että kun nuo molemmat ovat hieman aranpuoleisia, siis tyttö joskus on vihainen (esim. jos ruokaa laittaa kuppiin niin saattaa hyökätä käteen / murista), juoksee karkuun mutta kyllä antaa sitten sylissä olla. Uroskani taas juoksee karkuun muttei mikään vihainen ole, ja kyllä se sitten sylissä uskaltaa olla vaikkei kuitenkaan siitä erityisemmin aina pidä. Silitykset kelpaa molemmille mutta vain jos ovat häkissä, sylissä / häkin ulkopuolella on eri juttu.
Uros tuli 7 kk vanhana meille kun ent. omistajat olivat hylänneet jo läh. heti kun sen saivat, naaras tuli 3-4kk ikäisenä, jolloin olikin jo todella arka.
Kysymykseni on, että pystyykö noita enää mitenkään opettaa, vaikka vähemmän araksi. Siis tuntuu etteivät ne luottaisi ollenkaan minuun.
Ja opettelu ei kiinnosta, jos vaikka yritän estehyppyä, niin joko kaataa esteen tms. ja heti jos sen on hypännyt, juoksee vain pois. Eli mikään harrastus ei ole kelvannut, ja kun molemmat niin kranttuja ovat, motivoiminen on äärimmäisen vaikeaa.
Olisiko kellään neuvoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.