Vain tietyt MERKIT käy ???

Hyvät naiset ja herrat. Tuossa oli tyyppiesimerkki kristillisestä tekopyhyydestä. Onko muumitkin muka jo osa kirkon hyväksymiä hengellisiä lastenlahjoja? Käsi sydämelle, kuinka suuri osa ihmisistä on tänä päivänä ihan vaan kummi, ilman uskonoppeja.....

Kiitos hyvistä nauruista :)

Kummius on tosiaankin muuttunut ja paljon vuosikymmenten aikana. Juttelin joku aika sitten vanhempieni kanssa kummiudesta. Isäni ei ole kummejaan edes tavannut, toista kummia ei edes muistanut kuka kummi on. Ei ollut kuulemma edes tapana tehdä mitään numeroa kummiudesta, papereihin nyt jotkut kaksi laitettiin koska oli pakko. Lisäksi paljastui, että isäni on ollut tietämättään kummi eräälle sukulaiselle. Eli siis ilman lupaa mitään ilmoittamatta oli laitettu kummiksi. Asia tuli esille kummilapsen ollessa jo aikuinen. Eikä tämä edes ollut siihen aikaan niin ihmeellistä, oli ihan tavallista laittaa vaan joku sukulainen kummiksi sen enempää asiasta sopimatta, kyselemättä tai ilmoittamatta. Äitini puolestaan kertoi, että harvemmin hänen kumminsa lahjoja osti. Toinen jäi matkan varrelle, ja toinen kerran kesässä kävi kylässä ja kummin kanssa käytiin kävelyllä, uimassa tai leikittiin. Lapsuusaikana saattoi pari lahjaa/lelua tulla, aikuisena yhtedenpito jäi.

Nykyään kummin sitten pitää olla sitä tätä ja tuota. En tarkoita että vanhempieni aikoihin pitäisi palata, mutta kyllä tuntuu nykyään siltä että vanhemmilla on todella suuret odotukset kummia kohtaan. Ja samalla vastavuoroisuus unohtuu. Olen kummi kahdelle, ja olen alkanut katua että moiseen teatteriin lähdin. Toisen kummilapsen äiti on mielettömän tarkka lahjoista, mikään ei kelpaa koskaan ja jatkuvasti joutuu palauttamaan takaisin kauppaan ja tuomaan uuden tilalle. Lahjaa antaessa olen todella jännittynyt, kun äiti ottaa lahjan käteen ja syynää sen läpi joka puolelta tarkasti, että löytyykö jotain valittamista. Jos yksikin pieni viiva tms "valuvika" on, saan mennä takaisin kauppaan vaihtamaan. Monesti myyjät ovat olleet ihan tuskastuneita, kun kaikista leluista on löytynyt jotain pientä "valuvikaa" tms eikä täydellistä edes meinaa löytyä. Kerran itse rikkoivat tuomani lahjan, ja pyysivät (tai ennemmin käskivät) minua vaihtamaan sen. Lelu oli niin pahasti rikki etten todellakaan kehdannut mennä vaihtamaan sitä ja selittämään että olisi muka jo ostohetkellä ollut rikki. Ei sellaista olisi mikään kauppa edes myynyt asiakkaalle. Vanhemmat osoittivat tietysti mieltään minulle. Vein heille kuitin, mutta eivät olleet sitten itsekään kehdanneet vaihtaa lelua. Toisen kummilapsen kanssa ei ole samanlaista lahjashowta, mutta kummilapsen äiti haukkuu minulle muiden kummien lahjoja. Väkisin käy mielessä haukutaanko minunkin tuomia lahjoja. Eräs kummi on panostanut erityisesti viemällä lasta kaikenlaisiin tapahtumiin ja ottamalla hoitoon, yökyläänkin. Jouluna ja synttäreinä on antanut pienet lahjat. Tämä ei äidille kelpaa, vaan haukkuu kummia lähes joka kerta kun tapaamme, koska on niin katkera edullisista lahjavalinnoista. Itse ei kuitenkaan koskaan muista kummeja antamalla lapsesta valokuvia, tai onnittemalla kummia synttäreinä tai toivottamalla hyvää joulua.

mikään ei riitä kirjoitti:

Kummius on tosiaankin muuttunut ja paljon vuosikymmenten aikana. Juttelin joku aika sitten vanhempieni kanssa kummiudesta. Isäni ei ole kummejaan edes tavannut, toista kummia ei edes muistanut kuka kummi on. Ei ollut kuulemma edes tapana tehdä mitään numeroa kummiudesta, papereihin nyt jotkut kaksi laitettiin koska oli pakko. Lisäksi paljastui, että isäni on ollut tietämättään kummi eräälle sukulaiselle. Eli siis ilman lupaa mitään ilmoittamatta oli laitettu kummiksi. Asia tuli esille kummilapsen ollessa jo aikuinen. Eikä tämä edes ollut siihen aikaan niin ihmeellistä, oli ihan tavallista laittaa vaan joku sukulainen kummiksi sen enempää asiasta sopimatta, kyselemättä tai ilmoittamatta. Äitini puolestaan kertoi, että harvemmin hänen kumminsa lahjoja osti. Toinen jäi matkan varrelle, ja toinen kerran kesässä kävi kylässä ja kummin kanssa käytiin kävelyllä, uimassa tai leikittiin. Lapsuusaikana saattoi pari lahjaa/lelua tulla, aikuisena yhtedenpito jäi.

Nykyään kummin sitten pitää olla sitä tätä ja tuota. En tarkoita että vanhempieni aikoihin pitäisi palata, mutta kyllä tuntuu nykyään siltä että vanhemmilla on todella suuret odotukset kummia kohtaan. Ja samalla vastavuoroisuus unohtuu. Olen kummi kahdelle, ja olen alkanut katua että moiseen teatteriin lähdin. Toisen kummilapsen äiti on mielettömän tarkka lahjoista, mikään ei kelpaa koskaan ja jatkuvasti joutuu palauttamaan takaisin kauppaan ja tuomaan uuden tilalle. Lahjaa antaessa olen todella jännittynyt, kun äiti ottaa lahjan käteen ja syynää sen läpi joka puolelta tarkasti, että löytyykö jotain valittamista. Jos yksikin pieni viiva tms "valuvika" on, saan mennä takaisin kauppaan vaihtamaan. Monesti myyjät ovat olleet ihan tuskastuneita, kun kaikista leluista on löytynyt jotain pientä "valuvikaa" tms eikä täydellistä edes meinaa löytyä. Kerran itse rikkoivat tuomani lahjan, ja pyysivät (tai ennemmin käskivät) minua vaihtamaan sen. Lelu oli niin pahasti rikki etten todellakaan kehdannut mennä vaihtamaan sitä ja selittämään että olisi muka jo ostohetkellä ollut rikki. Ei sellaista olisi mikään kauppa edes myynyt asiakkaalle. Vanhemmat osoittivat tietysti mieltään minulle. Vein heille kuitin, mutta eivät olleet sitten itsekään kehdanneet vaihtaa lelua. Toisen kummilapsen kanssa ei ole samanlaista lahjashowta, mutta kummilapsen äiti haukkuu minulle muiden kummien lahjoja. Väkisin käy mielessä haukutaanko minunkin tuomia lahjoja. Eräs kummi on panostanut erityisesti viemällä lasta kaikenlaisiin tapahtumiin ja ottamalla hoitoon, yökyläänkin. Jouluna ja synttäreinä on antanut pienet lahjat. Tämä ei äidille kelpaa, vaan haukkuu kummia lähes joka kerta kun tapaamme, koska on niin katkera edullisista lahjavalinnoista. Itse ei kuitenkaan koskaan muista kummeja antamalla lapsesta valokuvia, tai onnittemalla kummia synttäreinä tai toivottamalla hyvää joulua.

Lue lisää

Älkää suostuko kuuntelemaan ruikutusta ja vaatimuksia, saatikka menkä vaihtamaan lahjoja kummilapsen äidin pilli mukaan. Tuntuu siltä, että kummeilla maksatetaan kaikki se, mitä itse EI OLLA valmiita OSTAMAAN lapselle. Itselläni on kolme kummilasta. 5 - 15 vee. Harvoin ostamme heille vaatteita. Yleensä ostoslistalla on jokin toiminallinen tai kehittävä peli tms. Meillä ei ole valmista listaa, että yksi vuotiaalle ostimme tätä ja kaksi vuotiaalle tätä, vaan seuraamme kummilasten kehitystä ja ostamme lahjan sen mukaan. Jos olisi valmis lista niin, se ei todellakaan olisi toiminut kaikkien kanssa. Kaikki kolme kummilasta ovat kehittyneet eri "käyrän" mukaan. On mittareina sitten älyllinen, motoorinen tai fyysinen kehitys. Välillä olemme kysyneet kummilasten vanhemmilta onko tämä ja tämä ookoo, lähinnä se ettei lahja ole perheen periaatteiden vastainen, esim. pelikonsolin peli....

Tänä vuonna on meillä ensi kertaa se tilanne, että lapsellemme tulee paketteja kummeilta. Emme ole antaneet mitään listaa, mitä lapselle pitää ostaa..... emmekä anna.

Niinhän se nykypäivänä tuntuu olevan lisääntyvässä määrin että kummius on suorittamista ja lahjakoneena olemista Tulee kaikenlaista vaatimusta ja ehtoa. Minä en sellasta hyväksy enkä ymmärrä. Pojallakin on kummeja mutta tekevät juuri kuten haluavat ja se sopii. Paketti tulee jos tulee, soittelevat silti ja tavataan, se on tärkeämpää kun tavara, Lahjat ovat aina kivoja ja lapselle mietittyjä, hinta merkki toisarvoisia. Kummeja me halusimme siksi että lapsella olisi elämässä muitakin turvallisia aikuiskontakteja kun vanhemmat ja harvoin tapaavat isovanhemmat. Lastenhoitoautomaattejakaan kummit eivät meillä ole.
Elä sä alkuperäinen lähde mukaan tohon äidin kotkotukseen tai siitä ei tuu loppua kuten arvelitkin jahka lapsi kasvaa ja odotukset suurenevat. Jos lahjan haluat antaa niin just jotain sellasta mikä ei oo merkkisidonnaista.