Kummius yksipuoleista

Olen huomannut aivan saman. Minulla on kaksi kummilasta (ystävien lapsia) ja olen huomannut että kummin tehtävä on nykyään olla lapsenvahtina, lahjakoneena ja koko perheen huolien kuuntelijana. Eikä vastavuoroisuudesta paljon tarvitse haaveilla, sillä kummia ei muisteta jouluna tai synttäreinä, vaikka ennen kummisuhdetta on muistettu. Enkä tarkoita lahjaa vaan perinteistä korttia tai edes tekstiviestiä. Eikä kummin kuulumisista olla kiinnostuneita. Vaikka koko päivä vietettäisiin yhdessä puhutaan vaan omia asioita ja ongelmia ja siihen samaan syssyyn vielä sukulaistenkin huolet ja ongelmat. Lahjoja haukutaan selän takana muille kummeille ja tutuille, olen kuullut omia lahjojani haukuttavan ja minulle on haukuttu muiden kummien lahjoja. Ystävyys jäi kummiuden jalkoihin.

Harmittaa, että aloin kummiksi. Luulen, että tähän hommaan valitaan "kilttejä ihmisiä", joista arvellaan olevan mahdollisimman suuri hyöty koko perheelle. Kummiksi lähtiessä luulin naivisti, että ystävyys jatkuu vastavuoroisena ja kummilta riittää 25-50 € lahjat synttäreinä ja jouluna ja joskus voi ostaa muutakin. Riittää, että kummi leikkii lapsen kanssa ja vie lastentapahtumiin, ottaa ehkä joskus yökyläänkin. Koko perhettä muistan joulukortilla ja ystävääkin syntymäpäivinä.

Vuosia tätä seurattuani päätin että nyt saa riittää. Ystävyyssuhde molempiin ystäviini on hiipunut ja muuttunut velvollisuudeksi minun puoleltani. Kummilapsista pidän paljon, ja heidän takia tämä tuntuukin pahalta, mutta en jaksa enää muistaa yksipuolisesti. Tänä jouluna en laita kummallekaan perheelle korttia enkä vie lahjoja, annan kummisuhteen hiipua. Mielestäni koko kummius on menettänyt nykyään merkityksensä. Jos haluat että lapsi kuuluu kirkkoon, kummit on oltava. Suoraan sanoen omat lapseni haluaisin pitää ulkopuolella tästä touhusta ja ystävät ystävinä ja sukulaiset sukulaisina.

hyväntekeväisyystäti kirjoitti:

Olen huomannut aivan saman. Minulla on kaksi kummilasta (ystävien lapsia) ja olen huomannut että kummin tehtävä on nykyään olla lapsenvahtina, lahjakoneena ja koko perheen huolien kuuntelijana. Eikä vastavuoroisuudesta paljon tarvitse haaveilla, sillä kummia ei muisteta jouluna tai synttäreinä, vaikka ennen kummisuhdetta on muistettu. Enkä tarkoita lahjaa vaan perinteistä korttia tai edes tekstiviestiä. Eikä kummin kuulumisista olla kiinnostuneita. Vaikka koko päivä vietettäisiin yhdessä puhutaan vaan omia asioita ja ongelmia ja siihen samaan syssyyn vielä sukulaistenkin huolet ja ongelmat. Lahjoja haukutaan selän takana muille kummeille ja tutuille, olen kuullut omia lahjojani haukuttavan ja minulle on haukuttu muiden kummien lahjoja. Ystävyys jäi kummiuden jalkoihin.

Harmittaa, että aloin kummiksi. Luulen, että tähän hommaan valitaan "kilttejä ihmisiä", joista arvellaan olevan mahdollisimman suuri hyöty koko perheelle. Kummiksi lähtiessä luulin naivisti, että ystävyys jatkuu vastavuoroisena ja kummilta riittää 25-50 € lahjat synttäreinä ja jouluna ja joskus voi ostaa muutakin. Riittää, että kummi leikkii lapsen kanssa ja vie lastentapahtumiin, ottaa ehkä joskus yökyläänkin. Koko perhettä muistan joulukortilla ja ystävääkin syntymäpäivinä.

Vuosia tätä seurattuani päätin että nyt saa riittää. Ystävyyssuhde molempiin ystäviini on hiipunut ja muuttunut velvollisuudeksi minun puoleltani. Kummilapsista pidän paljon, ja heidän takia tämä tuntuukin pahalta, mutta en jaksa enää muistaa yksipuolisesti. Tänä jouluna en laita kummallekaan perheelle korttia enkä vie lahjoja, annan kummisuhteen hiipua. Mielestäni koko kummius on menettänyt nykyään merkityksensä. Jos haluat että lapsi kuuluu kirkkoon, kummit on oltava. Suoraan sanoen omat lapseni haluaisin pitää ulkopuolella tästä touhusta ja ystävät ystävinä ja sukulaiset sukulaisina.

Lue lisää

Olen pohtinut tätä kummiusasiaa hieman samoin kuin sinä, mutta eri vinkkelistä. Näkökulmani kuitenkin on toinen, olen kummilapsen äiti, vaikka samaa meiltä olen vastavuoroisuudesta ja lahjoista.

Kummin thetävä on seuraava:

Kummin tehtävät

Evankelis-luterilaisen kummin tehtävät määritellään Kirkkojärjestyksessä:
Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä.

Kirkkojärjestys, II osan 3. luvun 1 §

Lapseni kummi taas käsitti asian siten, että kummius on lähinnä lahjojen antamista ja perheen elämään tunkeutumista vailla vastavuoroisuutta. Hän katsoo oikeudekseen udella sitä ja tätä ja osallista yhteen jos toiseen juhlaan, mutta itse on pitänyt visusti elämänsä piilossa minulta, vaikka pidin häntä ystävänäni. Olisin aikoinani voinut vastavuoroisesti hoitaa hänenkin lastaan, jos hän olisi kertaakaan pyytänyt. Hän ei kutsunut minua eikä lastani häihinsä, ei lapsensa ristiäisiin - ja silti olettaa, että olisimme jotenkin jaksaneet olla hänen elämästään kiinnostuneita. Hän käytti kummin asemaansa hyväkseen pumpatakseen minulta ja lapseltani tietoa elämästämme antamatta mitään takaisin - ellei sitten oteta huomioon lahjoja.

Kun lapseni nyt täytti 18. tuo kummi oli sitä mieltä, että äidin voi lempata pois systeemistä ja alkoi kehittää suhdetta hyväuskoiseen, kokemattomaan nuoreen. Hän väitti sitä välittämiseksi ja teköpyhästi tuumi, että halusi olla ystäväni. Ei hän sitä ollut mitenkään osoittanut. Hänen mielestään oli ok lähettää hyvän joulun toivotukset kummilapselle, mutta ei tämän äidille - ja tästä aloinkin ihmetellä, missä mennään. Lahjoja en häneltä halunnut, enkä haluaisi, että lapseni haluaa olla hänen kanssaan vain lahjojen takia - kuten nyt asianlaita on, koska hänellä ei ol emuuta annettavaa. Olisin todellakin tarvinnut vastavuoroista ystävyyttä näinä vuosina, mutta sitä ei tullut.

Eikä kummiutta ole ilman vanhempia. Kummin tehtävä on tukea vanhempia, eikä lahjoa lasta. Mutta tämä on päässyt unohtumaan ja minäkin hartaasti toivoisinm ettei lapsellani olisi yhtään kummia, joka katsoo oikeudekseen vastavurotta pistä näppinsä elämäämme.

Hyvin pettynyt kirjoitti:

Olen pohtinut tätä kummiusasiaa hieman samoin kuin sinä, mutta eri vinkkelistä. Näkökulmani kuitenkin on toinen, olen kummilapsen äiti, vaikka samaa meiltä olen vastavuoroisuudesta ja lahjoista.

Kummin thetävä on seuraava:

Kummin tehtävät

Evankelis-luterilaisen kummin tehtävät määritellään Kirkkojärjestyksessä:
Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä.

Kirkkojärjestys, II osan 3. luvun 1 §

Lapseni kummi taas käsitti asian siten, että kummius on lähinnä lahjojen antamista ja perheen elämään tunkeutumista vailla vastavuoroisuutta. Hän katsoo oikeudekseen udella sitä ja tätä ja osallista yhteen jos toiseen juhlaan, mutta itse on pitänyt visusti elämänsä piilossa minulta, vaikka pidin häntä ystävänäni. Olisin aikoinani voinut vastavuoroisesti hoitaa hänenkin lastaan, jos hän olisi kertaakaan pyytänyt. Hän ei kutsunut minua eikä lastani häihinsä, ei lapsensa ristiäisiin - ja silti olettaa, että olisimme jotenkin jaksaneet olla hänen elämästään kiinnostuneita. Hän käytti kummin asemaansa hyväkseen pumpatakseen minulta ja lapseltani tietoa elämästämme antamatta mitään takaisin - ellei sitten oteta huomioon lahjoja.

Kun lapseni nyt täytti 18. tuo kummi oli sitä mieltä, että äidin voi lempata pois systeemistä ja alkoi kehittää suhdetta hyväuskoiseen, kokemattomaan nuoreen. Hän väitti sitä välittämiseksi ja teköpyhästi tuumi, että halusi olla ystäväni. Ei hän sitä ollut mitenkään osoittanut. Hänen mielestään oli ok lähettää hyvän joulun toivotukset kummilapselle, mutta ei tämän äidille - ja tästä aloinkin ihmetellä, missä mennään. Lahjoja en häneltä halunnut, enkä haluaisi, että lapseni haluaa olla hänen kanssaan vain lahjojen takia - kuten nyt asianlaita on, koska hänellä ei ol emuuta annettavaa. Olisin todellakin tarvinnut vastavuoroista ystävyyttä näinä vuosina, mutta sitä ei tullut.

Eikä kummiutta ole ilman vanhempia. Kummin tehtävä on tukea vanhempia, eikä lahjoa lasta. Mutta tämä on päässyt unohtumaan ja minäkin hartaasti toivoisinm ettei lapsellani olisi yhtään kummia, joka katsoo oikeudekseen vastavurotta pistä näppinsä elämäämme.

Lue lisää

vaan TUKEA HEITÄ kummilapsen KRISTILLISESSÄ KASVATUKSESSA, kristinuskoon sisälle. Esim. jos vanhemmat eivät ymmärrä itse kristinuskon perusteista mitään, kummi on se joka ohjaa nuorta/lasta vaikkapa rukoilemaan. Sekoitat nyt pahasti ystävyyen ja kummiuden.Periaatteessa jos suhde vanhempaan ei toimi, niin kummi voi ja pitäisikin olla lähinnä kummilapsen tuki(=hengellinen opastaja).
Jos katsot että hyvä ystäväsi "tunkeutuu elämääsi ja utelee sitä ja tätä" ja tunkeutuu juhliin, niin niinhän hänen pitääkin! Jos taas et halua sitä, niin miksi nyt valitat että hän ei ole pyytänyt sinua juhliinsa???
Tottakai äidin voi lempata pois systeemistä, koska sillä ei varsinaisesti ole paljoa tekemistä vanhempien , vaan lapsen kanssa.Siis jos se on noin vaikeaa.Itse olen toiminut samalla tavalla PAKON edessä. Tuollainen vaatimus-mieli kyllä varmuudella tuhoaa entisen ystävyyden, se on selvää!

On järkyttävää ja epäoikeudenmukaista että epäluptettavaksi tai perheen tietoja hyväksi käyttäväksi osoittautunutta kummia ei voi poistaa kastetodistuksesta. TODELLA AHDISTAVAA!

Tämän asian PITÄÄ MUUTTUA. Kummius on molemminpuolinen ANSA, josta ei pääse pois, se on vankila kummilapsen vanhemmalle ja ehkä kummillekin. Hirvittävädiili. Älkää ryhtykö kummeiksi ja kaiketi parasta olisi olla kastamatta lasta lainkaan, koska kummit ovat pakollisia.


"Voiko kummin poistaa?


Voiko kummin poistaa kokonaan lapsen tiedoista? Kummeja jäisi kuitenkin vielä kaksi. Nimenomaiset kummit, jotka eivät millään lailla ole pitäneet lapseen yhteyttä, haluttaisiin poistaa kokonaan lapsen tiedoista! Onkohan tämä mahdollista?

Vastaus:
Niistä tiedoista, jotka lapsesta on kirjattu kasteen perusteella, ei mitään voida poistaa. Kirkonkirjat antavat siis lapsen kastehetken tiedot eikä niitä voida muuttaa.
Käytännössä tilanne saattaa muuttua, välit kummiin saattavat katketa, kummi saattaa muuttaa pois maasta tai vaikka menehtyä onnettomuudessa. Hänen nimeään ei silti poisteta tiedoista. Lapsen kummitiedot eivät kuitenkaan tule missään virallisissa papereissa esille, joten siinä mielessä asialla ei ole merkitystä. Kastetulle voidaan kuitenkin myöhemmin lisätä kummeja. Siitä on sovittava kotiseurakunnan kirkkoherran kanssa."

Moni äiti ja isä on onnellinen, jos kummi käy joskus kylässä ja soittelee kummilapsen kuulumisia ja on joskus läsnä kummilapsen elämän tapahtumissa. Pieni lahjakaan on kyllä ihana yllätys, mutta ei kannata edes ruveta ostelemaan mitään kallista lahjaa - se ei ole kummiuden tarkoitus. - Usein nimittäin käy niin, että ystäviä pyydetään kummeiksi ja, jos kummitädit ja kummisedät ovat lapsettomia, jää kanssakäyminen joskus ihan käytännön syistä muodolliseksi.

anna heille vaikka tikkari käteen.Itselläni ei ole ollut rahaa lahjoja koko kylän lapsia.