1970-luvulla, ja sen jälkeen nuorena ja vielä vähän päälle parikymppisenä olin seurakunnan toiminnassa mukana. Siltä ajalta ovat peräisin tietoni kristinuskosta. Se meni näin: ihminen on Jumalan edessä syntinen, paitsi jos hän ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan ja sitten tunnustaa uskonsa muiden ihmisten edessä. Johdatusta rukoillen ja vaatimattomasti eläen pääsisi taivaaseen kuoleman jälkeen. Jos evankeliumi ei kelpaa, seuraa iankaikkinen helvetin tuli.
Myöhemmin erkanin uskosta, kun en voinut sovittaa yhteen ratkaisevan tärkeitä ristiriidan puolikkaita. Yksi käännekohta oli, kun näin jonkin dokumentin muutamasta todella ahdistuneesta transseksuaalisesta ihmisestä, enkä enää löytänyt vastausta siihen, mitä Jumala on tarkoittanut luodessaan ihmisen sellaiseen koko elämän kestävään halveksittavana oloon ja piinaan. Toinen käännekohta oli, kun vakaumuksellinen kristitty kertoi minulle, että Jumala auttaa ihmistä AINA, ja jos ei apua tule, syynä on ihmisen oma epäusko, väärin rukoileminen, väärä asenne tai riittämätön avun pyytäminen. Näin kristinusko alkoi näyttää vain syyltä olla sydämetön kanssaihmisille Kaikkivaltiaan luvalla.
Ilmeisesti Raamattu ei ole muuttunut noin 30 vuoden aikana (käännöshän on uusi), mutta tapa tulkita on kokenut rajuja muutoksia. Muiden uskontojen kanssa käytävä vuoropuhelu on uutta, ja niiden kohtelias käsittely yllättää. Ennen oli esimerkiksi selvää, ettei kristitty ota osaa mietiskelyyn, ei lue horoskooppeja eikä edes mene katsomaan Manaaja-elokuvaa paholaistartunnan pelossa. Ei saanut kiusata Herraa flirttailemalla pirujen kanssa, vaan kaikesta rajatiedosta, ihmeparannuksesta ja sielunvaellusopeista piti pysyä kaukana. Nyt kuitenklin esimerkiksi pappi Sonja kertoo meille, ettei hän usko New Agen vahingoittavan ihmistä.
On paljon muutakin sellaista missä kristinuskoa on rajusti päivitetty, mutta en kirjoita enempää tähän viestiin, koska kohta tätä ei jaksa lukea enää Erkkikään :) Mutta mielessäni on pari kysymystä:
Onko tällaisista päivityksistä sovittu jossain kirkon elimessä yhteisesti, vai kuvastavatko tällaiset uudet kannanotot vain esittäjänsä omaa mielipidettä? Eikö kirkollinen esimies huomauta, jos pappi kertoo jotain aivan erikoista kansalle?
Onko kristinuskon nykyiseen, sallivampaan versioon syynä se, ettei haluta ajaa kirkosta pois maksavia jäseniä, vaikka he eivät uskomustensa perusteella enää lainkaan allekirjoita aiempaa kristinuskon versiota?
Mikä oikeasti on kirkon mielestä totta? Mihin tarvitaan kirkkoa, jos kaikki "hengellinen etsintä" on sallittua? Ja miten kirkon katsantokannan mukaan käy ihmisen, joka kuuli eläessään evankeliumin eikä voinut sitä uskoa?
Jos sanotte, että ei mitenkään, ei ainakaan kovin pahasti, ja Jumala varmaan saattaa lopulta armahtaa vaikka kaikkikin, ettekö saatakin tulla vastuuseen monen joutumisesta ikuiseen helvettiin, jos sellainen sitten onkin olemassa (ja monen Raamatun kohdan mukaan on)? Silloinhan rohkaisette ihmisiä olemaan asiasta suuremmin välittämättä.
Kävin rippikoulun
39
413
Vastaukset
- girl22gr
mua kiinnostas tietää millanen oli rippikoulu 1970-luvulla? :)
kiva, varsinkin kun olin kiinnostunut asioista. Päiväjärjestys oli selvä ja opetusta taisi olla neljä tuntia päivässä, sitten keskusteluja, iltanuotioita ja lauluja kitaran kanssa, makkaran paistoa, ihan hyvät ruuat, uimista ja sellaista. Pelejä, pingistä, sulkapalloa. Vissiin pesistäkin pelattiin. Ei ollut kännyköitä, iPodeja eikä läppäreitä silloin! Tytöt ja pojat omissa kämpissään. Oli ihan kauhea tapaus, kun yksi poika tuli yhtenä iltana vähäksi aikaa juttelemaan tyttöjen puolelle!
Viimeisenä yönä "kuului" valvoa ja menin kaverini kanssa soutelemaan järvelle, ja nähtiin siellä maakotka lennossa, karmean iso lintu, se on hieno muisto.
Pappi oli huumorintajuinen ja reilu mies, tosissaan uskon asioiden kanssa, mutta kertoi avoimesti että on ollut itsekin suurissa kriiseissä epäilysten takia. Parhaiten muistan sen, että seksuaalikasvatus kuitattiin tällä lailla: "ei sitä pojat tartte ennen hääyötä kokeilla, että mahtuuko se sinne, kyllä se mahtuu, kun kuulkaa naisella venyy synnytyksessäkin paikan TÄMMÖSIKS *näytti peukaloila ja etusormilla isoa aukkoa*" ja kaikki pojat katsoi kauhuissaan ja tytöt kikatti.
:D- 40 tikkiä
iaurwen kirjoitti:
kiva, varsinkin kun olin kiinnostunut asioista. Päiväjärjestys oli selvä ja opetusta taisi olla neljä tuntia päivässä, sitten keskusteluja, iltanuotioita ja lauluja kitaran kanssa, makkaran paistoa, ihan hyvät ruuat, uimista ja sellaista. Pelejä, pingistä, sulkapalloa. Vissiin pesistäkin pelattiin. Ei ollut kännyköitä, iPodeja eikä läppäreitä silloin! Tytöt ja pojat omissa kämpissään. Oli ihan kauhea tapaus, kun yksi poika tuli yhtenä iltana vähäksi aikaa juttelemaan tyttöjen puolelle!
Viimeisenä yönä "kuului" valvoa ja menin kaverini kanssa soutelemaan järvelle, ja nähtiin siellä maakotka lennossa, karmean iso lintu, se on hieno muisto.
Pappi oli huumorintajuinen ja reilu mies, tosissaan uskon asioiden kanssa, mutta kertoi avoimesti että on ollut itsekin suurissa kriiseissä epäilysten takia. Parhaiten muistan sen, että seksuaalikasvatus kuitattiin tällä lailla: "ei sitä pojat tartte ennen hääyötä kokeilla, että mahtuuko se sinne, kyllä se mahtuu, kun kuulkaa naisella venyy synnytyksessäkin paikan TÄMMÖSIKS *näytti peukaloila ja etusormilla isoa aukkoa*" ja kaikki pojat katsoi kauhuissaan ja tytöt kikatti.
:DEi naisen paikat veny niin isoiksi kuin pappi sanoi, vaan yleensä ne repeävät synnytyksessä.
Mutta puhuihan se pappi paljon muutakin pötyä. - girl22gr
iaurwen kirjoitti:
kiva, varsinkin kun olin kiinnostunut asioista. Päiväjärjestys oli selvä ja opetusta taisi olla neljä tuntia päivässä, sitten keskusteluja, iltanuotioita ja lauluja kitaran kanssa, makkaran paistoa, ihan hyvät ruuat, uimista ja sellaista. Pelejä, pingistä, sulkapalloa. Vissiin pesistäkin pelattiin. Ei ollut kännyköitä, iPodeja eikä läppäreitä silloin! Tytöt ja pojat omissa kämpissään. Oli ihan kauhea tapaus, kun yksi poika tuli yhtenä iltana vähäksi aikaa juttelemaan tyttöjen puolelle!
Viimeisenä yönä "kuului" valvoa ja menin kaverini kanssa soutelemaan järvelle, ja nähtiin siellä maakotka lennossa, karmean iso lintu, se on hieno muisto.
Pappi oli huumorintajuinen ja reilu mies, tosissaan uskon asioiden kanssa, mutta kertoi avoimesti että on ollut itsekin suurissa kriiseissä epäilysten takia. Parhaiten muistan sen, että seksuaalikasvatus kuitattiin tällä lailla: "ei sitä pojat tartte ennen hääyötä kokeilla, että mahtuuko se sinne, kyllä se mahtuu, kun kuulkaa naisella venyy synnytyksessäkin paikan TÄMMÖSIKS *näytti peukaloila ja etusormilla isoa aukkoa*" ja kaikki pojat katsoi kauhuissaan ja tytöt kikatti.
:Dhahh :D meijänki riparilla papit osas ton huumorin kyl. seon hyvä. aika samantapaselta vaikuttaa tuo sun ripari kun munki,ite kävin vuonna 2003. leikit ja pelit päällimäisenä jääny mielee mullaki :)
40 tikkiä kirjoitti:
Ei naisen paikat veny niin isoiksi kuin pappi sanoi, vaan yleensä ne repeävät synnytyksessä.
Mutta puhuihan se pappi paljon muutakin pötyä.iaurwen kirjoitti:
kiva, varsinkin kun olin kiinnostunut asioista. Päiväjärjestys oli selvä ja opetusta taisi olla neljä tuntia päivässä, sitten keskusteluja, iltanuotioita ja lauluja kitaran kanssa, makkaran paistoa, ihan hyvät ruuat, uimista ja sellaista. Pelejä, pingistä, sulkapalloa. Vissiin pesistäkin pelattiin. Ei ollut kännyköitä, iPodeja eikä läppäreitä silloin! Tytöt ja pojat omissa kämpissään. Oli ihan kauhea tapaus, kun yksi poika tuli yhtenä iltana vähäksi aikaa juttelemaan tyttöjen puolelle!
Viimeisenä yönä "kuului" valvoa ja menin kaverini kanssa soutelemaan järvelle, ja nähtiin siellä maakotka lennossa, karmean iso lintu, se on hieno muisto.
Pappi oli huumorintajuinen ja reilu mies, tosissaan uskon asioiden kanssa, mutta kertoi avoimesti että on ollut itsekin suurissa kriiseissä epäilysten takia. Parhaiten muistan sen, että seksuaalikasvatus kuitattiin tällä lailla: "ei sitä pojat tartte ennen hääyötä kokeilla, että mahtuuko se sinne, kyllä se mahtuu, kun kuulkaa naisella venyy synnytyksessäkin paikan TÄMMÖSIKS *näytti peukaloila ja etusormilla isoa aukkoa*" ja kaikki pojat katsoi kauhuissaan ja tytöt kikatti.
:DMinulle on 80-luvun puolivälissä käydystä rippileiristä jäänyt mieleen pahaiten se, kun siellä piti aina kirjasta lukea rippikoululaisten ääneen luku. Eräs luku alkoi otsikolla "Ei hyvältä näytä". Kaveri, joka oli aloitusvuorossa, luki sen ääneen: "Eeh hyvältä näätä" ja kaikki räjähtivät nauramaan paitsi pappi joka näytti vähän nyreältä. Ei hän sitä edes kurillaan tehnyt, hänellä vain oli tosi leveä murre.
Kirkko vaikutti lähinnä nostaneen kädet pystyyn sen kanssa, ettei senikäisiä paljon hengenasiat kiinnosta. Samanlaista pakkopullaa se tuntui olevan henkilökunnallekin kuin suurimmalle osalle riparilaisista.- luterilainen.
iaurwen kirjoitti:
kiva, varsinkin kun olin kiinnostunut asioista. Päiväjärjestys oli selvä ja opetusta taisi olla neljä tuntia päivässä, sitten keskusteluja, iltanuotioita ja lauluja kitaran kanssa, makkaran paistoa, ihan hyvät ruuat, uimista ja sellaista. Pelejä, pingistä, sulkapalloa. Vissiin pesistäkin pelattiin. Ei ollut kännyköitä, iPodeja eikä läppäreitä silloin! Tytöt ja pojat omissa kämpissään. Oli ihan kauhea tapaus, kun yksi poika tuli yhtenä iltana vähäksi aikaa juttelemaan tyttöjen puolelle!
Viimeisenä yönä "kuului" valvoa ja menin kaverini kanssa soutelemaan järvelle, ja nähtiin siellä maakotka lennossa, karmean iso lintu, se on hieno muisto.
Pappi oli huumorintajuinen ja reilu mies, tosissaan uskon asioiden kanssa, mutta kertoi avoimesti että on ollut itsekin suurissa kriiseissä epäilysten takia. Parhaiten muistan sen, että seksuaalikasvatus kuitattiin tällä lailla: "ei sitä pojat tartte ennen hääyötä kokeilla, että mahtuuko se sinne, kyllä se mahtuu, kun kuulkaa naisella venyy synnytyksessäkin paikan TÄMMÖSIKS *näytti peukaloila ja etusormilla isoa aukkoa*" ja kaikki pojat katsoi kauhuissaan ja tytöt kikatti.
:D"Se meni näin: ihminen on Jumalan edessä syntinen, paitsi jos hän ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan ja sitten tunnustaa uskonsa muiden ihmisten edessä. Johdatusta rukoillen ja vaatimattomasti eläen pääsisi taivaaseen kuoleman jälkeen. Jos evankeliumi ei kelpaa, seuraa iankaikkinen helvetin tuli."
Jotenkin kuulostaa kovinkin herätyskristilliseltä, viidesläiseltä opetukselta. Osa niistä opetuksista oli juuri ehdottoman tyyppisiä ja sitten se iankaikkin tuli siellä vaihtoehtona.
Mielestäni on hyvä että nykyisin ollaan avarampia. Opetuksen ydin ei ole helvetti vaan usko Jeesukseen. - kelkkamäkinen
luterilainen. kirjoitti:
"Se meni näin: ihminen on Jumalan edessä syntinen, paitsi jos hän ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan ja sitten tunnustaa uskonsa muiden ihmisten edessä. Johdatusta rukoillen ja vaatimattomasti eläen pääsisi taivaaseen kuoleman jälkeen. Jos evankeliumi ei kelpaa, seuraa iankaikkinen helvetin tuli."
Jotenkin kuulostaa kovinkin herätyskristilliseltä, viidesläiseltä opetukselta. Osa niistä opetuksista oli juuri ehdottoman tyyppisiä ja sitten se iankaikkin tuli siellä vaihtoehtona.
Mielestäni on hyvä että nykyisin ollaan avarampia. Opetuksen ydin ei ole helvetti vaan usko Jeesukseen.tuleeko nykyisessä opissa sitten helvetti aikanaan kuoleman jälkeen niinkuin yllätyksenä? Onko se sivistyneempää?
Jos se on olemassa, eikö siitä pitäisi varoittaa ihmisiä?
Raamatun mukaan Jumala viimeisellä tuomiolla passittaa ison porukan helvettiin. Onko Jumala viidesläinen?
Olen ollut n. 10 vuotta ateisti ja koko elämäni en ole uskonut ollenkaan mihinkään yliluonnolliseen ja kirkostakin erosin 2000-luvun taitteessa. Vasta 2009 kesällä minulle selvisi, mikä on kreationisti kun työkaverini alkoi rukoilemaan ratin takana ja todennut ettei dinosauruksia ole koskaan ollutkaan eli hän uskoi vahvasti n. 6000 vuotta vanhaan nuoreen Tellukseen ja kielsi kaiken evoluution eli kaiken järjellisen olemassa olon kuten tieteen.
Eräänä kertana minulla meni pinna lopullisesti uskovaisiin, kun hän oli kuskina tullessamme työmaalta ja alkoi ratin takana rukoilemaan ajaessa ja meikäläinen kyydissä pelkääjän paikalla. Bensamittarissa oli jo työmaalle mentäessä palanut punainen valo. Saakeli 3-5 bensa-asemaa vilahteli matkan varrella ja rukoili että pääsee siihen tietylle asemalle. :) Mahtoiko lähisukulainen olla kyseisen polttoaineyhtiön palveluksessa vai mikä lie ollut.
Sitten tämä Jari Tervon tapaus, josta suivaantui LIIKENNEOPETTAJA, eikä mikään kirkon työntekijä. Yhdistin asian, että sekin varmaan siellä autokoulussa niillä oppilaita rukoilemaan kun joku vaaratilanne uhkaa, kuten hirvi hyppää tielle!!!
Sen työkaverini ratin rukoilemisen jälkeen olen fanittanut Richard Dawnkinsia, joka toteaa seuraavasti:
"Uskonto on irrationaalista ja aiheuttaa vahinkoa yhteiskunnalle". En voi muuta kuin todeta kokemuksesta, kuinka oikeassa ko. professori on!- girl22gr
no pääsittekö sille tietylle bensa-asemalle asti? :)
- hgkjhkhk
Olen hämmentynyt...Olet ollut ateisti n. 10 vuotta, mutta et ole koskaan uskonut yliluonnolliseen....Eli joko olet 10-vuotias tai et laske jumalia yliluonnollisiksi.
hgkjhkhk kirjoitti:
Olen hämmentynyt...Olet ollut ateisti n. 10 vuotta, mutta et ole koskaan uskonut yliluonnolliseen....Eli joko olet 10-vuotias tai et laske jumalia yliluonnollisiksi.
Anteeksi, sitä ennen olin eräänlainen tapakristitty ja nimeni oli kirkon kirjoissa.
Kiitos punnitusta puheesta. Vastaavanlaisia tarinoita on maassamme aika monta. Esimerkiksi tuo mainitsemasi kohta "Jumala auttaa ihmistä AINA, ja jos ei apua tule, syynä on ihmisen oma epäusko, väärin rukoileminen, väärä asenne tai riittämätön avun pyytäminen" on hyvä esimerkki siitä, kuinka hengellistä väkivaltaa voidaan harjoittaa. Vähemmästäkin ihminen ahdistuu.
Ihmisten tarinat ovat erilaisia. Joku vastaavaa kohdannut ottaa maksimietäisyyden kaikkeen uskontoon, toinen löytää avaramman uskonnollisuuden, kolmas pyrkii elämään, kuin uskolla ei olisi mitään merkitystä.
Kirkon elämän "päivittämisestä" ajattelen, että koko kirkon historia on ollut sitä. Ensimmäiset vuosisadat olivat melkoista muutoksen aikaa, kun oppia ja elämää päivitettiin suhteessa hellenismiin, roomalaisuuteen ja moniin muihin ajatussuuntiin. Syntyi kirkon traditiota, joka taas uusissa vaiheissa sai uusia muotoiluja. Pelkkää sattumaa ja sopeutumista, jopa (nykykielellä) mielistelyä? Mielestäni ei. Jumalaan luotten kirkon elämässä on kohdattu aina uusia haasteita ja pyritty vastaamaan niihin.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että hengellinen etsintä on osa uskoa, ei mitenkään sen vastakohta. Kullakin on oma tiensä. Joka kuuli evankeliumin eikä uskonut sitä, jää hänkin täysin Jumalan varaan. Ihminen näkee ulkomuodon, Jumala sisimmän. Niinpä minulla ei ole oikeutta arvioida kenenkään pelastumista suuntaan tai toiseen. Mieleen tulee ristin ryöväri, joka ymmärsi viime hetkinään. Toisaalta ikänsä Jumalaa palvellut on yhtä lailla Jumalan armon varassa, ei usko häntäkään pelasta, vaan se, mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt. Haluan siis luottaa Jumalaan, en niinkään omaan uskooni. Kuulostako vaikealta?
Ehkä ihmisen oma kasvu on osaltaan vastausta tai näkökulmaa näihin pohdintoihisi. Minäkin saatoin 20 vuotta sitten ajatella, että homoseksuaalisuus on jonkinlainen vääristymä (onneksi en sitä ääneen kellekään sanonut). Nyt myöhemmin olen saanut asiasta paljon lisää tietoa, ystäväpiiri on laajentunut, samoin raamatuntulkintani. Pidän homoseksuaaleja nyt veljinä ja siskoina siinä missä kaikkia muitakin, Jumalan luomistyö on monimuotoista. Homous ei ole synti eikä siitä kenenkään tarvitse parantua. Olisiko liikaa sovellusta se ajatus, että kirkkomme on kulkenut pidempänä ajanjaksona samanlaista kasvun tietä? Edelleen kuitenkin Raamattu on peruskirja, mutta ymmärryksemme elämästä ja ihmisestä on laajentunut. Edelleen Raamatun punainen lanka on sama: Jumala tahtoo ihmiselle hyvää ja on valmis osoittamaan tämän hyvyytensä. Ihmisen osa on kunnioittaa ja rakastaa lähimmäistään.
jarmo kokkonen, pastori- höntti.mi
Missä kristityt on koskaan kasvaneet on tää homojen hyväksyminen.
Mitään muuta ei kukaan pappikaan oo vielä kirjottanu minun nähdäkseni.
Kristityksi tulemiseni tarina:
Tulin kristityksi enkä ymmärtänyt homoista mitään.
Nyt ymmärrän. hallelyyjaa.
Sen pituinen se.
Siinä sitä on uskoa kerrakseen. "Ihmisten tarinat ovat erilaisia."
Eikö uskonto pitäisi olla juuri sellaista, jossa ihmiset vakautuisi vain sille yhdelle tarinalle/ajatusmaailmalle, eikä loisi omia tarinoitaan tai sävytyksiä tarinoista? Ihmiset, jotka uskovat tekevät nimenomaa sitä, koska Raamatussa on mielestäni liian monta "tarinan kirjoittajaa", eikä siitä saa selville on tarinansa kirjoittajakaan kissa vai koira!?! Liian monta kirjoittajaa kirjoittaa saman asian erilailla ja se vääristää Raamatun sanomaa. en lainkaan ihmettele, mikäli Raamatun sanoma on noin sekava, että ihmisistä tulee ateisteja!? Sitä ei ymmärretty silloin aikoinaan...nyt kirkolla on kärsimyksen paikka, kun väki kaikkoaa kirkosta!!!
Pitääkö Raamattu siis paikkansa vai ei!?höntti.mi kirjoitti:
Missä kristityt on koskaan kasvaneet on tää homojen hyväksyminen.
Mitään muuta ei kukaan pappikaan oo vielä kirjottanu minun nähdäkseni.
Kristityksi tulemiseni tarina:
Tulin kristityksi enkä ymmärtänyt homoista mitään.
Nyt ymmärrän. hallelyyjaa.
Sen pituinen se.
Siinä sitä on uskoa kerrakseen.Ja toinen on tämä naispappeuden työsyrjintä.
Tiedän tosin naispapin, joka on ollut virassaan jo 80-luvulla, mutta hänestä ei tosin erota onko hän mies- vai naispappi kuin vasta äänestä. :)Yllättäen sitä keskityttiin MINÄ kasvoin ja hyväksyin homot...Oikeasti mua kiinnosta kenenkään kasvut, jos toinen repii tuohta kirkon työntekijänä ja pitäisi tietää jotain Jumalan viimeisimmistä tahdoista ja mikä tie vie helvettiin. Kiskos nyt joku Piispan renttu sieltä taivastornista selittämään kirkon kanta, eikä enää mitään sinisiä ajatuksia ilmoille. Varmasti olet mukava jätkä ja sun kanssa olisi mukava turista muista asioista, mutta kun nyt ei ollut kyse sinun henkisestä kasvusta ja kuinka sinä saatoit hyväksyä homot 20 vuoden aikana.
Eikö siellä kirkosta löydy enää ihmistä, joka voisi alkuperäisen kysyjän kysymykseen vastata, johon minäkin muuten pyysin vastausta aiemmassa aloituksessai.
Onko kirkossa töissä sellaista ihmistä, joka voisi sanoa mikä on tällä hetkellä Jumalan mukainen tapa elää, ettei helvetti kolise? Simppeli ei tai kyllä riittää.- kenkri
Ennen näitä nettikeskusteluja kuvittelin, että pappi on jonkinlainen laumansa paimen. Paimen, joka huomatessaan lampaansa lähtevän kulkemaan sivupoluille, tekee kaikkensa sen estämiseksi.
Nykypaimenet näemmä ajattelevat, että voihan tuotakin reittiä ehkä kotiin päästä. Ehkä jopa ajoissa, ennenkuin susi syö. Herran haltuun lampaani!
"Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24 Katsot ettei sinulla ole oikeutta arvioida kenenkään pelastumista; mutta miltä pitää pelastua? Mikä se vaara kirkon opin mukaan on, joka meitä uhkaa, jos emme usko Jeesukseen? Onko mitään vaaraa?
- herttainenhertta
iaurwen kirjoitti:
Katsot ettei sinulla ole oikeutta arvioida kenenkään pelastumista; mutta miltä pitää pelastua? Mikä se vaara kirkon opin mukaan on, joka meitä uhkaa, jos emme usko Jeesukseen? Onko mitään vaaraa?
- Kop kop.
- Kuka siellä?
- Täällä on Jeesus. Päästä minut sisään.
- Mitä asiaa?
- Olen tullut pelastamaan sinut.
- Miltä?
- Siltä mitä teen sinulle, jos et päästä minua sisään.
(h/t NonStampCollector) iaurwen kirjoitti:
Katsot ettei sinulla ole oikeutta arvioida kenenkään pelastumista; mutta miltä pitää pelastua? Mikä se vaara kirkon opin mukaan on, joka meitä uhkaa, jos emme usko Jeesukseen? Onko mitään vaaraa?
- toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen?
Onko kirkko taivaaseen pääsystä ja sen vaihtoehdosta sekä niiden kriteereistä mitään mieltä?
Kysymys on niin tärkeä, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun: määräähän se äärettömän ajanjakson olosuhteet, ainakin sen aiemman kristinuskon version mukaan.
Kyllä sinä osaat sanoa, jos kannat pöytään siskonmakkarakeiton, mitä aineita siihen olet laittanut. Osaatko sinä sanoa, mistä aineista olet rakentanut maailmankuvasi?- veikkaus..
iaurwen kirjoitti:
- toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen?
Onko kirkko taivaaseen pääsystä ja sen vaihtoehdosta sekä niiden kriteereistä mitään mieltä?
Kysymys on niin tärkeä, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun: määräähän se äärettömän ajanjakson olosuhteet, ainakin sen aiemman kristinuskon version mukaan.
Kyllä sinä osaat sanoa, jos kannat pöytään siskonmakkarakeiton, mitä aineita siihen olet laittanut. Osaatko sinä sanoa, mistä aineista olet rakentanut maailmankuvasi?olla niin, että nämä uskovaiset vieläkin salaa pelkäävät sitä ikuista kidutusta, millä epäuskoisia on uhkailtu lähes koko kristinuskon historian ajan.
Leipäpapit eivät pelkää, mutta kokevat aiheen muuten kiusalliseksi. kenkri kirjoitti:
Ennen näitä nettikeskusteluja kuvittelin, että pappi on jonkinlainen laumansa paimen. Paimen, joka huomatessaan lampaansa lähtevän kulkemaan sivupoluille, tekee kaikkensa sen estämiseksi.
Nykypaimenet näemmä ajattelevat, että voihan tuotakin reittiä ehkä kotiin päästä. Ehkä jopa ajoissa, ennenkuin susi syö. Herran haltuun lampaani!
"Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24Hei, tuo kysymys on aika laaja, että mikä on Jumalan tahdon mukainen tapa elää.
Hyvä kysymys kuitenkin.
Minusta näyttää, että yllä on vastaus: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24
Ensinnäkin, Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu armosta, Kristuksen sovitustyön tähden.
Kun etsitään Jumalan tahdon mukaista tapaa elää, olennaista on elämä Jumalan edessä, suhteessa Jumalaan ja rukous on tuon suhteen olennainen ilmaus. Yllä oleva psalmin katkelma on rukousta.
Katekismuksemme opettaa, että ”Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.” Kristuksen tuntemisesta ja armossa elämisestä seuraa tahto elää Jumalan tahdon mukaan.
Jumalan tahdon mukainen tapa elää on ilmoitettu selkeimmin kymmenessä käskyssä, Uuden Testamentin kultaisessa säännössä ja rakkauden kaksoiskäskyssä.
Kymmenen käskyä selityksineen löytyy esimerkiksi Katekismuksesta:
http://www.evl.fi/katekismus/
Kultainen sääntö on Matt 7: 12 "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.7.html#o26
Rakkauden kaksoiskäsky on Matt. 22: 34-40: ”Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.22.html#o117
Etsiessään oikeaa tapaa elää, jokaisen kristityn rukous on tuo: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni…
Tervehtien kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta- kenkri
Onko nykyään ev.lut. kirkossa tai ev.lut.kirkon palstoilla papin suorastaan sopimatonta sanoa, että on vain yksi tie Jumalan luo, Jeesus?
- vain_ihminen
iaurwen kirjoitti:
- toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen?
Onko kirkko taivaaseen pääsystä ja sen vaihtoehdosta sekä niiden kriteereistä mitään mieltä?
Kysymys on niin tärkeä, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun: määräähän se äärettömän ajanjakson olosuhteet, ainakin sen aiemman kristinuskon version mukaan.
Kyllä sinä osaat sanoa, jos kannat pöytään siskonmakkarakeiton, mitä aineita siihen olet laittanut. Osaatko sinä sanoa, mistä aineista olet rakentanut maailmankuvasi?"toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen? "
Käsittääkseni moneen kertaan on sanottu, että lopullisia vastauksia taivaaseen pääsyyn on vain Jumalalla (tai se päätösvalta). Kristityt uskovat, että Jeesuksen sovitustyö (maailman syntitaakan kantaminen) ja sen uskominen myös omalla kohdallaan todeksi, on tie pelastukseen ja taivaankotiin.
Mielestäni luterilainen kirkko on kertonut mielipiteensä taivaaseenpääsyn "kriteereistä" melko selkeästi tälläkin palstalla. Itse olen saanut sen käsityksen kirjoitusten perusteella(kin), että omalla suorittamisella (arkielämässä tai uskossa) ei taivaspaikkaa lunasteta, se saadaan Jumalan rakkaudesta jos sen rakkauden ottaa vastaan. Me emme voi tietää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei, se ratkaisu on Jumalan käsissä. Toivo siitä iankaikkisesta elämästä meille on annettu Jeesuksen kautta.
Tuolla "Tahtoisin uskoa"-ketjussa joku taisi laittaa jotenkin niin, että se halu uskoa riittää siihen, että voit pyytää ja myös saada toivoa, lohtua ja ottaa vastaan Jumalan rakkautta. Vaikkei voi olla varma, voi silti pyytää. Mitään sisäänpääsylippuja taivaaseen kirkko ei jakele, siihen ei riitä valtuudet (kenelläkään). - kelkkamäkinen
vain_ihminen kirjoitti:
"toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen? "
Käsittääkseni moneen kertaan on sanottu, että lopullisia vastauksia taivaaseen pääsyyn on vain Jumalalla (tai se päätösvalta). Kristityt uskovat, että Jeesuksen sovitustyö (maailman syntitaakan kantaminen) ja sen uskominen myös omalla kohdallaan todeksi, on tie pelastukseen ja taivaankotiin.
Mielestäni luterilainen kirkko on kertonut mielipiteensä taivaaseenpääsyn "kriteereistä" melko selkeästi tälläkin palstalla. Itse olen saanut sen käsityksen kirjoitusten perusteella(kin), että omalla suorittamisella (arkielämässä tai uskossa) ei taivaspaikkaa lunasteta, se saadaan Jumalan rakkaudesta jos sen rakkauden ottaa vastaan. Me emme voi tietää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei, se ratkaisu on Jumalan käsissä. Toivo siitä iankaikkisesta elämästä meille on annettu Jeesuksen kautta.
Tuolla "Tahtoisin uskoa"-ketjussa joku taisi laittaa jotenkin niin, että se halu uskoa riittää siihen, että voit pyytää ja myös saada toivoa, lohtua ja ottaa vastaan Jumalan rakkautta. Vaikkei voi olla varma, voi silti pyytää. Mitään sisäänpääsylippuja taivaaseen kirkko ei jakele, siihen ei riitä valtuudet (kenelläkään).Miltä pitää pelastua? Siltäkö, mitä jumala muuten uhkaa tehdä meille? Kuulostaa mafian periaatteelta.
- vain_ihminen
kelkkamäkinen kirjoitti:
Miltä pitää pelastua? Siltäkö, mitä jumala muuten uhkaa tehdä meille? Kuulostaa mafian periaatteelta.
Synnin taakalta ja sen ihmistä tuhoavalta musertavalta painolta?
herttainenhertta kirjoitti:
- Kop kop.
- Kuka siellä?
- Täällä on Jeesus. Päästä minut sisään.
- Mitä asiaa?
- Olen tullut pelastamaan sinut.
- Miltä?
- Siltä mitä teen sinulle, jos et päästä minua sisään.
(h/t NonStampCollector)^
vain_ihminen kirjoitti:
Synnin taakalta ja sen ihmistä tuhoavalta musertavalta painolta?
ehdotus vai jatkokysymys?
Minä olen kyllä kauhea jänkkääjä, mutta kun en ymmärrä mikä on "synnin taakka". En tunne musertavaa painoa niskassani.
Onko helvetti olemassa? Siis se Jumalan virittämä ikuinen kidutuspaikka? Jos on, eikö sieltä pelastuminen ole juuri se "pelastus", josta tälläkin palstalla usein puhutaan? Eikö siitä silloin pitäisi puhua omalla nimellään, kuten Jeesuskin teki?vain_ihminen kirjoitti:
"toisessa ketjussa (Tahtoisin uskoa) kirkon edustaja sanoo kirjoittajalle, että se, että "tahdot uskoa" ja myös "äänetön huokaus kohti korkeuksia" riittävät Jumalalle. Kysyin, MIHIN se riittää, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voinko nyt huokaista kohti kattoa vähän epävarmana kaikesta ja pääsenkö sillä taivaaseen? "
Käsittääkseni moneen kertaan on sanottu, että lopullisia vastauksia taivaaseen pääsyyn on vain Jumalalla (tai se päätösvalta). Kristityt uskovat, että Jeesuksen sovitustyö (maailman syntitaakan kantaminen) ja sen uskominen myös omalla kohdallaan todeksi, on tie pelastukseen ja taivaankotiin.
Mielestäni luterilainen kirkko on kertonut mielipiteensä taivaaseenpääsyn "kriteereistä" melko selkeästi tälläkin palstalla. Itse olen saanut sen käsityksen kirjoitusten perusteella(kin), että omalla suorittamisella (arkielämässä tai uskossa) ei taivaspaikkaa lunasteta, se saadaan Jumalan rakkaudesta jos sen rakkauden ottaa vastaan. Me emme voi tietää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei, se ratkaisu on Jumalan käsissä. Toivo siitä iankaikkisesta elämästä meille on annettu Jeesuksen kautta.
Tuolla "Tahtoisin uskoa"-ketjussa joku taisi laittaa jotenkin niin, että se halu uskoa riittää siihen, että voit pyytää ja myös saada toivoa, lohtua ja ottaa vastaan Jumalan rakkautta. Vaikkei voi olla varma, voi silti pyytää. Mitään sisäänpääsylippuja taivaaseen kirkko ei jakele, siihen ei riitä valtuudet (kenelläkään).kirkko ei tiedä taivaaseen pääsystä mitään varmaa, mitä virkaa kirkolla sitten on?
- vain_ihminen
iaurwen kirjoitti:
kirkko ei tiedä taivaaseen pääsystä mitään varmaa, mitä virkaa kirkolla sitten on?
Tarkoitin, ettei kirkko voi taata sinulle tai minulle tai kenellekään taivaspaikkaa.
Kirkko voi puhua siitä, mitä Jeesus puhui ja opetti. Kirkko voi puhua siitä, mihin kirkkoisät ja nykyiset kirkon jäsenet uskovat. Kirkko voi puhua siitä, mitä menneinä aikoina on uskottu.
Sanoit, että kaipaat suoraa puhetta ja tavallaan että pitäisi vain sanoa suoraan että "jos et usko niin joudut helvettiin"
Noh, Jeesus sanoi "minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani".
Jeesus puhuu enemmän siitä, miten Jumalan yhteyteen pääsee, siitä siis halutaan enemmän puhua.
Kristinusko ei (mielestäni, ja omalla kohdallani) keskity siihen, mitä tapahtuu jos en halua sinne Isän luo, tai jos en halua uskoa Jeesusta tieksi, jos en usko. Toki siitäkin on mainintoja ja monenlaisia tulkintoja.
Se, ettei puhuta helvetistä, johtuu varmaan siitä kristinuskon kulttuurin muuttumisesta, että enää ei uhkailemalla "käännytetä" ketään, vaan pidetään esillä sitä hyvää sanomaa. Evankeliumia. kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei, tuo kysymys on aika laaja, että mikä on Jumalan tahdon mukainen tapa elää.
Hyvä kysymys kuitenkin.
Minusta näyttää, että yllä on vastaus: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24
Ensinnäkin, Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu armosta, Kristuksen sovitustyön tähden.
Kun etsitään Jumalan tahdon mukaista tapaa elää, olennaista on elämä Jumalan edessä, suhteessa Jumalaan ja rukous on tuon suhteen olennainen ilmaus. Yllä oleva psalmin katkelma on rukousta.
Katekismuksemme opettaa, että ”Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.” Kristuksen tuntemisesta ja armossa elämisestä seuraa tahto elää Jumalan tahdon mukaan.
Jumalan tahdon mukainen tapa elää on ilmoitettu selkeimmin kymmenessä käskyssä, Uuden Testamentin kultaisessa säännössä ja rakkauden kaksoiskäskyssä.
Kymmenen käskyä selityksineen löytyy esimerkiksi Katekismuksesta:
http://www.evl.fi/katekismus/
Kultainen sääntö on Matt 7: 12 "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.7.html#o26
Rakkauden kaksoiskäsky on Matt. 22: 34-40: ”Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.22.html#o117
Etsiessään oikeaa tapaa elää, jokaisen kristityn rukous on tuo: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni…
Tervehtien kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi HämeenlinnastaOlet ensimmäinen Kirkon edustaja, joka ymmärtää kysymyksen ja ymmärtää vastata kysymykseen. Yritän olla tämän vuoksi erittäin korrekti lisäkysymyksille, sillä vastauksesi antoi hivenen miettimistä.
"Minusta näyttää, että yllä on vastaus: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24 "
Maailmassa on yli 24 000 kristinuskonlahkoa ja sitten vielä iso liuta heitä, jotka on sidoksissa enemmän tai vähemmän vanhaan/uuteen testamenttiin. Miksi Jumala ei ole antanut sitten heille samaa ajatusta tai ohjausta, että he kulkisivat samoilla poluilla. Kristinuskonlahkojen suuri määrä pelkästään kyseenalaistaa Pyhän Hengen ja Jumalan olemassaolon tai ainakin heidän halunsa vaikuttaa maailmaan positiivisesti.
Mikäli kymmenen käskyä on ehdottomasti Jumalan sanaa, niin miksi kirkko on hyväksynyt sitten muunnellun mallin kymmenestä käskystä? Poistaen yhden ja jakaen yhden käskyn kahtia? Minä en uskaltaisi tehdä niin uskomalleni Jumalalle, mutta kuinka kirkossa on sellainen voima, että he voivat muuttaa "muuttumattomia" käskyjä?
Katekismus....Oikeasti..Meinaatko sinä oikeasti vetää tähän Lutherin mukaan? Miksi muuten kirkko ei tuo esille ikinä Lutherin hirmutekoja, tekoja, jotka saa Albert Fishin näyttämään harmittomalta amatööriltä, ainakin jos katsotaan uhrien määrässä. Miten sellaisessa ihmisessä on muka Jumala voinut vaikuttaa? HUOM! Tämä oli erittäin korrekti versio siitä, mitä olisin voinut kirjoittaa.
Kultaisesta säännöstä ei ole oikein kommentoitavaa, koska siinä ei ole pahaa tai muuten ihmeellistä...Ihan kuin olisin jossain muussakin kirjassa nähnyt vastaavanlaisen pätkän.....
Tämä viimeinen sitten aiheuttaakin suuren kysymyksen. Mikäli laki perustui rakkaudelle, Jumalan ja lähimmäisen rakkaudelle, niin miksi se sitten piti sovittaa? Onko kirkon mielestä rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen niin suuri synti, että se pitää sovittaa ihmisuhrilla?- vreya
iaurwen kirjoitti:
ehdotus vai jatkokysymys?
Minä olen kyllä kauhea jänkkääjä, mutta kun en ymmärrä mikä on "synnin taakka". En tunne musertavaa painoa niskassani.
Onko helvetti olemassa? Siis se Jumalan virittämä ikuinen kidutuspaikka? Jos on, eikö sieltä pelastuminen ole juuri se "pelastus", josta tälläkin palstalla usein puhutaan? Eikö siitä silloin pitäisi puhua omalla nimellään, kuten Jeesuskin teki?Jänkkää ihmeessä, en minäkään oikein tajua, mikä se synnin taakka oikein on, jos asiassa ei ole ikuisuusperspektiiviä.
Minun rippikoulussani opetettiin, että Jeeskuksen sovitustyö pelastaa meidät siltä iankaikkiselta kadotukselta, johon syntimme meidät muuten veisivät. Mutta se olikin sitä muhkeiden permanenttien, olkatoppausten ja sen aiemman kristinuskon version aikaa. Olen sittemmin vaihtanut tukkatyyliä, mutta en uskontoa. - vain_ihminen
vain_ihminen kirjoitti:
Synnin taakalta ja sen ihmistä tuhoavalta musertavalta painolta?
Tarkennan:
Eikös tuo synti ole se mikä erottaa Jumalasta, niin elämässä kuin kuolemassakin. Jeesuksen sovitustyö taas lunastaa meidät vapaiksi ja puhtaiksi Jumalan silmissä, eli Jeesus on lunastanut meidät iankaikkiseen elämään synnin orjuudesta. Pelastus on mielestäni siis kaikkinensa niin tässä elämässä kuin kuoleman jälkisessäkin elämässä pelastumista synnin orjuudesta. - luterilainen.
ateisti1982 kirjoitti:
Ja toinen on tämä naispappeuden työsyrjintä.
Tiedän tosin naispapin, joka on ollut virassaan jo 80-luvulla, mutta hänestä ei tosin erota onko hän mies- vai naispappi kuin vasta äänestä. :)Naispappien syrjintä on saanut todellisuutta suuremman huomion. Jokainen tapaus on ollut uutisaihe, ikävä tosin. Mediaa kiinnostaa vastakkainasettelu, ilman mediahuomiota kukaan ei tietäisi luther säätiöstä mitään.
Seurakuntalaisena en ole huomannut naispappien syrjintää ainakaan niissä piireissä jossa olen ollut. - luterilainen.
mave kirjoitti:
Yllättäen sitä keskityttiin MINÄ kasvoin ja hyväksyin homot...Oikeasti mua kiinnosta kenenkään kasvut, jos toinen repii tuohta kirkon työntekijänä ja pitäisi tietää jotain Jumalan viimeisimmistä tahdoista ja mikä tie vie helvettiin. Kiskos nyt joku Piispan renttu sieltä taivastornista selittämään kirkon kanta, eikä enää mitään sinisiä ajatuksia ilmoille. Varmasti olet mukava jätkä ja sun kanssa olisi mukava turista muista asioista, mutta kun nyt ei ollut kyse sinun henkisestä kasvusta ja kuinka sinä saatoit hyväksyä homot 20 vuoden aikana.
Eikö siellä kirkosta löydy enää ihmistä, joka voisi alkuperäisen kysyjän kysymykseen vastata, johon minäkin muuten pyysin vastausta aiemmassa aloituksessai.
Onko kirkossa töissä sellaista ihmistä, joka voisi sanoa mikä on tällä hetkellä Jumalan mukainen tapa elää, ettei helvetti kolise? Simppeli ei tai kyllä riittää."Onko kirkossa töissä sellaista ihmistä, joka voisi sanoa mikä on tällä hetkellä Jumalan mukainen tapa elää, ettei helvetti kolise? Simppeli ei tai kyllä riittää."
Kaipaat ilmeisesti elämääsi tiukempaa fundamentalista ohjausta? Sitten suosittelen vaikka kansanlähetystä johon voi tutustua heidän nettisivuillaan ja tilata lehden kuukaudeksi ilmaiseksi. http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=2
Hard fundamentalismia voit löytää vaikka Koivuniemen herralta, siellä sinulle annetaan tarkat ohjeet elämässä. - luterilainen.
mave kirjoitti:
Olet ensimmäinen Kirkon edustaja, joka ymmärtää kysymyksen ja ymmärtää vastata kysymykseen. Yritän olla tämän vuoksi erittäin korrekti lisäkysymyksille, sillä vastauksesi antoi hivenen miettimistä.
"Minusta näyttää, että yllä on vastaus: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139:23,24 "
Maailmassa on yli 24 000 kristinuskonlahkoa ja sitten vielä iso liuta heitä, jotka on sidoksissa enemmän tai vähemmän vanhaan/uuteen testamenttiin. Miksi Jumala ei ole antanut sitten heille samaa ajatusta tai ohjausta, että he kulkisivat samoilla poluilla. Kristinuskonlahkojen suuri määrä pelkästään kyseenalaistaa Pyhän Hengen ja Jumalan olemassaolon tai ainakin heidän halunsa vaikuttaa maailmaan positiivisesti.
Mikäli kymmenen käskyä on ehdottomasti Jumalan sanaa, niin miksi kirkko on hyväksynyt sitten muunnellun mallin kymmenestä käskystä? Poistaen yhden ja jakaen yhden käskyn kahtia? Minä en uskaltaisi tehdä niin uskomalleni Jumalalle, mutta kuinka kirkossa on sellainen voima, että he voivat muuttaa "muuttumattomia" käskyjä?
Katekismus....Oikeasti..Meinaatko sinä oikeasti vetää tähän Lutherin mukaan? Miksi muuten kirkko ei tuo esille ikinä Lutherin hirmutekoja, tekoja, jotka saa Albert Fishin näyttämään harmittomalta amatööriltä, ainakin jos katsotaan uhrien määrässä. Miten sellaisessa ihmisessä on muka Jumala voinut vaikuttaa? HUOM! Tämä oli erittäin korrekti versio siitä, mitä olisin voinut kirjoittaa.
Kultaisesta säännöstä ei ole oikein kommentoitavaa, koska siinä ei ole pahaa tai muuten ihmeellistä...Ihan kuin olisin jossain muussakin kirjassa nähnyt vastaavanlaisen pätkän.....
Tämä viimeinen sitten aiheuttaakin suuren kysymyksen. Mikäli laki perustui rakkaudelle, Jumalan ja lähimmäisen rakkaudelle, niin miksi se sitten piti sovittaa? Onko kirkon mielestä rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen niin suuri synti, että se pitää sovittaa ihmisuhrilla?"Katekismus....Oikeasti..Meinaatko sinä oikeasti vetää tähän Lutherin mukaan? Miksi muuten kirkko ei tuo esille ikinä Lutherin hirmutekoja, tekoja, jotka saa Albert Fishin näyttämään harmittomalta amatööriltä, ainakin jos katsotaan uhrien määrässä. Miten sellaisessa ihmisessä on muka Jumala voinut vaikuttaa? HUOM! Tämä oli erittäin korrekti versio siitä, mitä olisin voinut kirjoittaa. "
Kirkko pitää Lutheriakin vain erehtyvänä ihmisenä ja irtisanoutut Lutherin juutalaiskannoista. Kaikki opetukset pitää arvioida Raamatulla, niin myös Lutherin. Ehkä kannattaisi katsoa sitä katekismusta ilman ennakkoasennetta.
- Mirka ...
>>>Onko kristinuskon nykyiseen, sallivampaan versioon syynä se, ettei haluta ajaa kirkosta pois maksavia jäseniä
- nettifrendi
Nähtävästi kuunteleva kirkko koostuu määrätyllä tavalla valikoidusta porukasta, koska esiintyvät yksimielisempinä näistä opillisia kiistoja aiheuttavista asioista kuin mitä papit yleensä. Ehkä kannattaa ottaa tämä huomioon.
Kerroit käännekohdistasi. Jälkimmäisen kohdalla kiinnitin huomiota siihen miten yksittäinen ihminen on vaikuttanut hyvin voimakkaasti suhtautumiseesi koko kristinuskoon, vaikka tämän näkemys ei kaikilta osin edes kestäisi lähempää tarkastelua. Tietenkin kertomuksesi jättää myös erilaisia väärinymmärryksen mahdollisuuksia siihen mitä vakaumukselliseksi luonnehtimasi kristitty tarkoitti.
Hengellinen etsintä on sallittua, mutta mikäli Raamatun sanaan uskoo, niin silloin new age on pahasta. Mainitsin tämän, koska kirjoittelustasi olen saanut kuvan, että seurakuntataustastasi huolimatta Raamattu ei ole tullut sinulle erityisen tutuksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ulosotossa olevan tulisi saada itse päättää
Maksetaanko hänen ulosotossa olevia velkoja takaisin yksi kerrallaan vai ripotellen pikku summia sinne tänne, kuten ulos1702131- 142122
- 1001013
Olet ollut aika törkeä minua kohtaan
Sillä tavalla ovelasti, ettei mitään "todisteita" ole mistään. Eli niin kuin, että mitään et ole tehnyt, mutta toisaalta46837Sanna Marin veti posket lommolla röökiä Ruisrockissa
Tai ainakin röökin näköistä, liekö itse käärittyä 🫢110803Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan
Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs35786Antin piti riuhtoa Sofia irti pojankIopista
Oli festivaaleilla Iiimautunut johonkin jätkään, niin Antin piti käydä irroittamassa täti ja pelastamassa poikanen. Pah156772Saisipa sitä palata ajassa taaksepäin
maailmaan jossa oli vielä edes joku järki tallella ja ajatus takana. Sain myös suunnatonta iloa erään henkilön näkemises30746- 43714
Ollaanko me tyhmiä mies?
Miten ihmeessä me onnistuttiin saamaan tästä näin pitkällinen ja masokistinen kuvio. Miten? Jos toisesta tykkää, näinhä50684