Miten hiljainen saa ystäviä

gsdköjflasfdgasdfsdg

Miksei minulla ole enempää ystäviä? Miksi olen niin epäsuosittu?

Olen mielestäni mukava (hymyilen, juttelen, teen aloitteita pyytämällä jonnekin, olen avulias, ennen kaikkea luotettava tyyppi). En ole ruma (miehet kuitenkin pörrää ympärillä...ainakin baarissa, mistä tuleekin toinen kysymys että miksi vain baarissa? koska en kuitenkaan pukeudu erityisen helpon/huoramaisen näköisesti). En ole tarrautuva, minulla on omia harrastuksia...

Olen kuitenkin aina ollut se hylkiö, ala-asteella minua kiusattiin, olen hiljainen, ylä-asteella se muuttui "hylkimiseksi". Olen tosiaan keskimääräistä hiljaisempi mutta uskallan tehdä aloitteita ja tutustua ihmisiin, kertoa itsestäni... mutta kanssani ei tule koskaan keskustelua ilman hiljaisia hetkiä. En vain keksi sanottavaa. Sosiaaliset tilanteet jännittää mutta se ei estä minua osallistumasta juhliin tms., itseasiassa tykkään olla ihmisten kanssa mutta en vaan jaksa aina jutella tyhjänpäiväisistä asioista. En myöskään osaa kertoa asioita porukassa hauskalla tavalla, menen vähän lukkoon ja ajatus katkeilee.

Otin asian puheeksi kun tunsin oloni kolmanneksi pyöräksi eräässä porukassa ja he sanoivat että "kun me ei vaan tunneta sua, kun kysytään sulta jotain niin vastaat vaan joo tai ei". Mutta miksi pitäisi aina puhua niin kamalan paljon? Kyllä minä nyt muutakin sanon kuin joo tai ei mutta vaikea pitää hauskaa ja olla rento porukassa missä muut eivät ota minua tarpeeksi huomioon.

Tämä hiljaisuus ja jäykkyys sosiaalisissa tilanteissa seuraa minua ja pelkään että en tosiaan koskaan yrityksestä huolimatta löydä ystäviä.

111

12961

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hylkiööh

      joo, mulla on sama tilanne, oon hiljanen, hylkiö, mua on kiusattu (vieläkin) ja pelottaa etten saa ystäviä ikinä. :( Mistä päin olet?

      • sdgsdgfsasdfsdf

        Olen etelä-suomesta mutta tällä hetkellä olen vaihto-opiskelemassa ulkomailla.

      • HopeaLilja76

        muakin kiusataan liiankin usein..... esim. noi läheisen ala-asteen tenavat.......ja joku 10 ylä-asteen POIKAA
        kiusas mua vuosi sitten.....kun tulin kaupasta yks sunnuntai, nää osa kävellen ja osa pyörällä, lähtivät mun perään seuraten mua minkä kerkesivät. Poikkesin yhen metsän kautta, mutta ne hullut pojanklopit osa se
        uras mua ja osa kiersi sen metsän. Onneksi vanhemmat asuu siinä lähellä, menin sinne hetkeksi, ja lähdin
        taas hetken kuluttua matkaan omalle asunnolleni. Ne hullut klopit oli häipyneet. Halusivat takuulla tietä-
        ä, missä asun, mutta en suonut heille sitä iloa......ja kunne huutelee kaikkea tyhmää, esim. nää huusivat:
        Terve-Terve ! X 10-15......liian nopeesti peränjälkeen, ei siinä ehi sanoo mitään. En tunne niitä hulluja, en
        oo ikinä nähnytkään, eikö omat vanhemmat opeta lapsiaan, että TUNTEMATTOMIA IHMISIÄ EI EHDOTTOMAS-
        TI SAA TERVEHTIÄ ? Luulis sen ikäisten jo tajuavan että jättäisivät mut rauhaan ! Vaikka kaveriporukassa ne
        menisivätkin, puhelisivat vain omiaan. Tai olisivat HILJAA. Ja mä kun kuljen yksin siellä, kavereita ei oo ni-
        meksikään, olen helppo kiusattava.....mua on kiusattu erilaisuuteni takia tokaluokan puolivälistä alkaen. Tai se taisi alkaa jo ennen.........just oli toka luokka alkanut......se kulkee vissiin suvussa, ne on niiden en-
        tisten kuolukiusaajieni tenavia.....ja ne "vanhemmat" on sanoneet niille, et jos näet tän naisen, niin saat
        kiusata sitä, mäkin kiusasin sitä aikoinaan......

      • Maikkuu
        HopeaLilja76 kirjoitti:

        muakin kiusataan liiankin usein..... esim. noi läheisen ala-asteen tenavat.......ja joku 10 ylä-asteen POIKAA
        kiusas mua vuosi sitten.....kun tulin kaupasta yks sunnuntai, nää osa kävellen ja osa pyörällä, lähtivät mun perään seuraten mua minkä kerkesivät. Poikkesin yhen metsän kautta, mutta ne hullut pojanklopit osa se
        uras mua ja osa kiersi sen metsän. Onneksi vanhemmat asuu siinä lähellä, menin sinne hetkeksi, ja lähdin
        taas hetken kuluttua matkaan omalle asunnolleni. Ne hullut klopit oli häipyneet. Halusivat takuulla tietä-
        ä, missä asun, mutta en suonut heille sitä iloa......ja kunne huutelee kaikkea tyhmää, esim. nää huusivat:
        Terve-Terve ! X 10-15......liian nopeesti peränjälkeen, ei siinä ehi sanoo mitään. En tunne niitä hulluja, en
        oo ikinä nähnytkään, eikö omat vanhemmat opeta lapsiaan, että TUNTEMATTOMIA IHMISIÄ EI EHDOTTOMAS-
        TI SAA TERVEHTIÄ ? Luulis sen ikäisten jo tajuavan että jättäisivät mut rauhaan ! Vaikka kaveriporukassa ne
        menisivätkin, puhelisivat vain omiaan. Tai olisivat HILJAA. Ja mä kun kuljen yksin siellä, kavereita ei oo ni-
        meksikään, olen helppo kiusattava.....mua on kiusattu erilaisuuteni takia tokaluokan puolivälistä alkaen. Tai se taisi alkaa jo ennen.........just oli toka luokka alkanut......se kulkee vissiin suvussa, ne on niiden en-
        tisten kuolukiusaajieni tenavia.....ja ne "vanhemmat" on sanoneet niille, et jos näet tän naisen, niin saat
        kiusata sitä, mäkin kiusasin sitä aikoinaan......

        Hyvää Uutta Vuotta 2011 sinulle.

        Sinulla on jo ikää sen verran, ettet ole mikään lapsi. Nuo sinua seuranneet ovat lapsia. Etkö voisi vain sanoa heille moi, hei tai moron tai mitä mieleen tulee tervehtimisen suhteen. Itse en kokisi tervehtimistä epäkohtaliaana ennemminkin sen, että minua ei tervehdittäisi vaikka tunnettaisikin.
        Ole heille ystävällinen ja he ovat sinulle. Sanot moikka ja hymyilet.
        Jos juokset pakoon metsien kautta saavat he intoa jahdata sinua... Mene normaalia reittiä vaan ja ole itse ystävällinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
        Ei noiden lasten vanhemmat varmaankaan ole yllyttäneet sinua kiusaamaan, jos yhden onkin se ei merkitse että kaikkien.
        Sinä vaan elät nuoruuden traumaa edelleen ja se jatkuu jollet sinä itse voi sitä jotenkin lopettaa, mikä omassa mielessäsi vaan jatkuu.
        Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin psykologiin tai rosen-terapeuttiin, jonka kanssa voisit käydä läpi nuoruuden traumoja ja päästä niistä vapaaksi.
        Kirjoita kuinka olet pärjäillyt.

      • nuppu sika
        HopeaLilja76 kirjoitti:

        muakin kiusataan liiankin usein..... esim. noi läheisen ala-asteen tenavat.......ja joku 10 ylä-asteen POIKAA
        kiusas mua vuosi sitten.....kun tulin kaupasta yks sunnuntai, nää osa kävellen ja osa pyörällä, lähtivät mun perään seuraten mua minkä kerkesivät. Poikkesin yhen metsän kautta, mutta ne hullut pojanklopit osa se
        uras mua ja osa kiersi sen metsän. Onneksi vanhemmat asuu siinä lähellä, menin sinne hetkeksi, ja lähdin
        taas hetken kuluttua matkaan omalle asunnolleni. Ne hullut klopit oli häipyneet. Halusivat takuulla tietä-
        ä, missä asun, mutta en suonut heille sitä iloa......ja kunne huutelee kaikkea tyhmää, esim. nää huusivat:
        Terve-Terve ! X 10-15......liian nopeesti peränjälkeen, ei siinä ehi sanoo mitään. En tunne niitä hulluja, en
        oo ikinä nähnytkään, eikö omat vanhemmat opeta lapsiaan, että TUNTEMATTOMIA IHMISIÄ EI EHDOTTOMAS-
        TI SAA TERVEHTIÄ ? Luulis sen ikäisten jo tajuavan että jättäisivät mut rauhaan ! Vaikka kaveriporukassa ne
        menisivätkin, puhelisivat vain omiaan. Tai olisivat HILJAA. Ja mä kun kuljen yksin siellä, kavereita ei oo ni-
        meksikään, olen helppo kiusattava.....mua on kiusattu erilaisuuteni takia tokaluokan puolivälistä alkaen. Tai se taisi alkaa jo ennen.........just oli toka luokka alkanut......se kulkee vissiin suvussa, ne on niiden en-
        tisten kuolukiusaajieni tenavia.....ja ne "vanhemmat" on sanoneet niille, et jos näet tän naisen, niin saat
        kiusata sitä, mäkin kiusasin sitä aikoinaan......

        Minustakkii on typerree, jos minulen sanottaan terve tai jottaa muuta semmosta. Minä en tykkee tuttaviltakkaa semmosta. Lopula tul´mielleen, jotta pittää sannoo : "Ounhan mie aika terve."

      • hunajainen79

        Ihan samlasiat mulla ollu, ja samoista ongelmista kärsin vielä minäki..

    • np

      Taitaa niin vain olla että laatutyypit kärsivät tuosta yksinäisyydesta eniten.
      Itse katselin muksuna monesti taulua missä kesällä olin siin luku vain että "Yksin meillä yöt tulevat yksin päivät valkenevat" itse en ole yksin, olen silti täysin yksin.

    • Mies 26.v

      Nimimerkki "sdgsdgfsasdfsdf"

      Toinen kappaleesi on kuin mun elämästä, Itse en mene kehumaan ulkonäöllä, mutta muuten olen rehellinen, reilu, muut huomioiva, huumorintajuinen, asiallinen, oma-aloitteinen ja muutenkin kaiken puolin elämäntilanne on hyvä, omasta mielestä olen hyvä kaveri, mutta kenelle???

      Lapsena on ollu paljonkin kavereita, mutta lähes kaikki on matkan varralle hävinny jonnekkin. Yläasteen jälkeenhän kaikki lähtee omille poluille ja kaveriporukat vaihtuu ja uudet harrastukset tulee kuvioihin. Olen opiskellut paljon yläasteen jälkeen ja nyt ole töissä, mutta kuten moni (lähes kaikki) alkoi kulkea baareissa ja juhlimassa niin ne ei taas mua oo koskaan kiinnostanut niin se yksi syy mihin ne kaverit on jäänyt.

      • nainen 20

        Mulla ihan sama tilanne. Muutamia ystäviä löytyy, mutta tutustuminen uusiin ihmisiin todella vaikeaa. Ensiksi täytyy vähän kattella ja sitten vasta, kun on paremmin tutustunut pääsee vauhtiin. Jokaviikkoiset baarireissut ei kiinnosta ja siksi jää vähän ulkopuolelle.

      • Mies 26.v
        nainen 20 kirjoitti:

        Mulla ihan sama tilanne. Muutamia ystäviä löytyy, mutta tutustuminen uusiin ihmisiin todella vaikeaa. Ensiksi täytyy vähän kattella ja sitten vasta, kun on paremmin tutustunut pääsee vauhtiin. Jokaviikkoiset baarireissut ei kiinnosta ja siksi jää vähän ulkopuolelle.

        hankala löytää samanluonteisia kavereita... baarireissujen takia olen jäänyt ulkopuolelle ja töissäkin vähäiset tauot moni viettää tupakalla ja kun en polta niin jään aina sielläkin vähän ulkopuoleiseksi, keskustelun aiheet liittyy sitten yleensä vaan töihin.

        Oletko nainen 20 usein tekemisissä ystävien kanssa? mun muutamat kaverit asuu vielä niin kaukana niin ei nähdä monesti vuodessa ja soitallaan harvoin...

      • nainen 20
        Mies 26.v kirjoitti:

        hankala löytää samanluonteisia kavereita... baarireissujen takia olen jäänyt ulkopuolelle ja töissäkin vähäiset tauot moni viettää tupakalla ja kun en polta niin jään aina sielläkin vähän ulkopuoleiseksi, keskustelun aiheet liittyy sitten yleensä vaan töihin.

        Oletko nainen 20 usein tekemisissä ystävien kanssa? mun muutamat kaverit asuu vielä niin kaukana niin ei nähdä monesti vuodessa ja soitallaan harvoin...

        Muutaman ystäväni kanssa tapaamme ehkä parin kuukauden välein ja silloinkin tapaamiset täytyy toden teolla järjestää. Toki tässä ongelmana on ystävieni 3-vuorotyö, jonka takia sopivia päiviä on vaikea löytää. Puhelimessa emme vietä aikaa ikinä. Kuitenkin itse kaipaisin useampia tapaamisia ja sitä, että voisi vain soittaa, että lähdetkö kaupungille. Nyt uudessa opiskelupaikassa kaverien saaminen ei ole kovin hyvin onnistunut. Olen liian hiljainen ja kun itse pääsen vasta vauhtiin, kaveriporukat ovat jo muodostuneet ja niihin on vaikea mennä mukaan.

      • Mies 26.v
        nainen 20 kirjoitti:

        Muutaman ystäväni kanssa tapaamme ehkä parin kuukauden välein ja silloinkin tapaamiset täytyy toden teolla järjestää. Toki tässä ongelmana on ystävieni 3-vuorotyö, jonka takia sopivia päiviä on vaikea löytää. Puhelimessa emme vietä aikaa ikinä. Kuitenkin itse kaipaisin useampia tapaamisia ja sitä, että voisi vain soittaa, että lähdetkö kaupungille. Nyt uudessa opiskelupaikassa kaverien saaminen ei ole kovin hyvin onnistunut. Olen liian hiljainen ja kun itse pääsen vasta vauhtiin, kaveriporukat ovat jo muodostuneet ja niihin on vaikea mennä mukaan.

        Oletko "nainen 20" koskaan miettinyt mistä se johtuu että olet hiljainen? itsestäni on ehkä iän myötä tullut hiljaisempi. Lapsena ja nuorempana sitä puhuttiin ja pelleiltiin kaikesta ja oli hauskaa, Silloin kaikilla oli samat jutut ja helposti lähti uusiinkin juttuihin mukaan... Nyt kun tietenki mielenkiinnon kohteet muuttunu kaikilla niin vaikea se on löytää "yhteistä säveltä" monenkaan kanssa. Varmasti mullakin riittäis juttua jos vaan jonkun kanssa aiheet kohtais, muuten on kyllä vaikeeta tutustua kenekään kanssa. Mullakin on mielestäni itseluottamus ihan hyvä, että ei se siitäkään jää kiinni. Viime opiskelupaikassa tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta en olisi edes sen lähempää ystävyyttä halunnut, oli moni hieman nuorempia ja jutut sen mukaiset. Hyvät joulut sulle ja muista että et ole koskaan yksin (jos välillä niin tuntuukin), meitä luonteeltaan hiljaisempia löytyy muitakin :)

      • hunajainen79
        nainen 20 kirjoitti:

        Muutaman ystäväni kanssa tapaamme ehkä parin kuukauden välein ja silloinkin tapaamiset täytyy toden teolla järjestää. Toki tässä ongelmana on ystävieni 3-vuorotyö, jonka takia sopivia päiviä on vaikea löytää. Puhelimessa emme vietä aikaa ikinä. Kuitenkin itse kaipaisin useampia tapaamisia ja sitä, että voisi vain soittaa, että lähdetkö kaupungille. Nyt uudessa opiskelupaikassa kaverien saaminen ei ole kovin hyvin onnistunut. Olen liian hiljainen ja kun itse pääsen vasta vauhtiin, kaveriporukat ovat jo muodostuneet ja niihin on vaikea mennä mukaan.

        ja vielä työtön mutta kun on niin pirun kiireinen, itse olen töissä puoli neljään joka päivä..silloin ei tietenkään käy mutta sen jälkeen kyllä. Itse aina järjestän aikaa ystävälleni muta hän ei siihen vaivaudu,, on aina niitä kiireitä, milloin vanhempiensa luona, milloin kaupasa, ja tietysti sille miesystävälle täytyy laittaa joka päivä samaan aikaan ruoka...huh huh...eli vaikka samassa pienessä kaupungissa asutaan niin nähdään ehkä 10 kertaa vuodessa...en tajua...

    • 36n

      et ole ainut !minulta jäi kouluaikojen jälkeen kaikki kaverit. nyt haluaisin menokaverin naisesta. sellaisen jonka kanssa vois vkonloppuisin käydä shoppaamassa ja viettää naisten iltaa. alkaa jo tuntua siltä etten uskalla lähestyä tuntemattomia ihmisiä lainkaan. tutut ja työkaverit ovat sitten jo ihan eri asia.

      nykyisin pelkkä baariin meno voi olla kauhun paikka minulle. käyn baareissa kolme neljä krt vuodessa. olen harmitellut tätä jännitystä tosi paljon. toisaalta lähikaupungissa ei ole ikäisilleni hyvää ravintolaa tai tanssipaikkaa jossa voisi tavata ikäisiäni. lisäksi kaikki koulukaverit ovat pitkin suomea ja en ehkä viitsis ottaa yhteyttä näin pitkän ajan kuluttua heihin.se tuntuu niin oudolta.

      mies ja mukuloita mulla on mutta joku kaveri olisi kiva.ei sitä perheen kanssa jaksa aina olla jököttää.yhdessä ei miehen kanssa päästä koskaan ulos iltaa viettämään lastenhoidollisista syistä eikä mummoja ja ukkeja ole olemassa jotka auttaisivat edes hiukan.jospa sitten joskus päästäis kun lapset isoja

      ehkä yksinäisyyttäni selittää se että asun metsän reunassa,en ole naamakirjasta innostunut enkä jouda laukkaamaan muotivaatekaupoissa joka viikko.radiosta en kuuntele musakanavia juuri lainkaan.talvella nautin tehdä lumitöitä. siinäpä omituisuutta kerrakseen. ihmisiä ei kiinnosta tylsä tyyppi ja se on oma vikani. mutta onneksi meitä on muitakin.

      • ystäviä tarvitaan

        Hei !

        Mukavaa että täältä löytyy kohtalotovereita :) Minä olen aina ollut lapsesta saakka hirveän ujo ja sen vuoksi olen aina ollut hirveän yksinäinen. Ihmisiin tutustuminen ja ystävien hankkiminen on ujolle niin vaikeaa. Olisi mukavaa, jos voisitte kirjoitellá minulle ja tutustua: [email protected]

        Kirjojitelkaa kaikki !!1

      • tabu22
        ystäviä tarvitaan kirjoitti:

        Hei !

        Mukavaa että täältä löytyy kohtalotovereita :) Minä olen aina ollut lapsesta saakka hirveän ujo ja sen vuoksi olen aina ollut hirveän yksinäinen. Ihmisiin tutustuminen ja ystävien hankkiminen on ujolle niin vaikeaa. Olisi mukavaa, jos voisitte kirjoitellá minulle ja tutustua: [email protected]

        Kirjojitelkaa kaikki !!1

        joo mulla sama homma olen ujo,ni en sit tiedä et senkö takia mulla ei ole kavereita paljon olen ollut 4vuootta yhessä yhen kundin kanssa ja 3vuotta kihloissa.ja mulla on koira mikä myös vie sitä aikaa ja se piristää mun mieltä.olis kiva saada edes kirje kaveri multa on äiti,mummi,ukki,paraskaveri,aikasempi poikaystävä kuoli heinäkuussa:( en tiedä mitä pitäis tehdä?neuvoja

      • M41
        ystäviä tarvitaan kirjoitti:

        Hei !

        Mukavaa että täältä löytyy kohtalotovereita :) Minä olen aina ollut lapsesta saakka hirveän ujo ja sen vuoksi olen aina ollut hirveän yksinäinen. Ihmisiin tutustuminen ja ystävien hankkiminen on ujolle niin vaikeaa. Olisi mukavaa, jos voisitte kirjoitellá minulle ja tutustua: [email protected]

        Kirjojitelkaa kaikki !!1

        Hei sinä hiljainen tyttö.Onneksi et ole ainoa........yksinäinen.Oli kavereita ja ns.ystäviä miullakin vaikka en ole ollut ujo koskaan...paitsi naistentansseissa.Yksin voi olla yksinäinen ja yksin voi olla isossakin kaveriporukassa,mutta pahinta mielestäin on kun menettää ihmisarvon niiden silmissä jotka on joskus ollut niinsanottuja kavereita. p.s jo toinen yksinäinen joulum

    • vähän jo huolissaan!

      haluisin osallistua keskusteluu, koska olen luonteeltani rauhallinen. kaverini ovat taas olleet enemmän bailaajia ja kovia menemään. esim. kierrelleet ulkomailla. itse taas jäin lukion jälkeen viettämään välivuotta. en edes yliopistoon halunnut lähteä. mun tilanne ei oo niinkään puhumisesta ollut kiinni. olen tuntenut siitä ulkopuolisuutta, että liikunnasta kiinnostuneena tyttönä halusin viettää aikani vaelluksilla tai ulkona tai missä vaan missä saisi keskustella ja olla rauhassa. sellaisesta tykkäisin vieläkin. vaan eipä ole ystäviä näihin harrastuksiin. ja se, että olen ujo vaikeuttaa uusiin porukoihin menemistä ja tutustumista. tuntuu lähinnä vaikealta tutustua uusiin ihmisiin. vielä omat kokemukseni mielenterveydellisistä vaikeuksista ja se ettei ole töissä ovat tällä hetkellä vaikuttamassa elämääni. tuntuu jopa jo ulkopuoliselta. ennen olin luottavainen, että ihmisiä tulee ja menee ja hyvä olo säilyy. mutta tuntuu, että tyhjenee koko ajan, kun ei ole oikeanlaisia ystäviä lähellä. haluaisin itsekin tietää mistä saa sympaattisia, ymmärtäväisia, myötäeläjiä ystäviksi?

      • nainen 20

        Itse olen lapsena ollut todella hiljainen ja viihtynyt omissa oloissani, niin kuin osittain vieläkin. Iän myötä puheliaisuuteni on vähän kasvanut, mutta tykkään silti enemmän olla "tarkkailijana". Ja tämähän uusia ihmisiä hämmästyttää, eivät tiedä kuinka olisivat kanssani. Mielestäni hiljaiset hetket ovat hyvä asia, mutta ne puolestaan taas häiritsevät useampia, varsinkin tutustumisvaiheessa. Mitä isompi joukko ympärilläni on, sen hiljaisempi olen. Tuntuu, etten saa haluamaani keskusteluyhteyttä, mikä onnistuu paremmin pienemmässä joukossa. Toki elämässäni on tapahtunut asioita, jotka vaikuttavat siihen, että minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin salamannopeasti. Tarvitsen aikaa.

      • N..24
        nainen 20 kirjoitti:

        Itse olen lapsena ollut todella hiljainen ja viihtynyt omissa oloissani, niin kuin osittain vieläkin. Iän myötä puheliaisuuteni on vähän kasvanut, mutta tykkään silti enemmän olla "tarkkailijana". Ja tämähän uusia ihmisiä hämmästyttää, eivät tiedä kuinka olisivat kanssani. Mielestäni hiljaiset hetket ovat hyvä asia, mutta ne puolestaan taas häiritsevät useampia, varsinkin tutustumisvaiheessa. Mitä isompi joukko ympärilläni on, sen hiljaisempi olen. Tuntuu, etten saa haluamaani keskusteluyhteyttä, mikä onnistuu paremmin pienemmässä joukossa. Toki elämässäni on tapahtunut asioita, jotka vaikuttavat siihen, että minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin salamannopeasti. Tarvitsen aikaa.

        Kuulostaapa tutulta,

        Itsellekkin tuottaa vaikeuksia uusiin ihmisiin tutustuminen. Minulla enää vain muutama kaveri/ystävä, jotka nekin tekee vuorotyötä kuten minäkin, jonka vuoksi näemme suht harvoin:(. Muut kaverit on kadonnu opiskelun myötä muuttaessa tai perheitä perustaessa...

        Itsekin olen hiljainen aluksi, enemmän tarkkailija. Mutta kun olen tarkkaillut ja tutustunut ihmiseen kunnolla, niin olen enemmän äänessä... Itse olin ala-asteella koulukiusattu, ja ylä-asteella hyljeksitty kuten joku muukin täällä taisi olla:(. Minulla kestää vain saaha aikansa se luottamus toiseen, ettei kaikki ole samanlaisia kuin koulussa nuorempina:/.

      • vapaa mies 08
        N..24 kirjoitti:

        Kuulostaapa tutulta,

        Itsellekkin tuottaa vaikeuksia uusiin ihmisiin tutustuminen. Minulla enää vain muutama kaveri/ystävä, jotka nekin tekee vuorotyötä kuten minäkin, jonka vuoksi näemme suht harvoin:(. Muut kaverit on kadonnu opiskelun myötä muuttaessa tai perheitä perustaessa...

        Itsekin olen hiljainen aluksi, enemmän tarkkailija. Mutta kun olen tarkkaillut ja tutustunut ihmiseen kunnolla, niin olen enemmän äänessä... Itse olin ala-asteella koulukiusattu, ja ylä-asteella hyljeksitty kuten joku muukin täällä taisi olla:(. Minulla kestää vain saaha aikansa se luottamus toiseen, ettei kaikki ole samanlaisia kuin koulussa nuorempina:/.

        Hiljainen ja yksinäinen mies 08 alueelta.
        olen myös rehellinen ja raitis joten ,siksi kait se kaverit ja ystävätkin kaikkoopi.
        jos jollakin haluttaa jutella hiljaisella ja mukavalla tytöllä voi kirjoitella minulle ,vapaasti ja saa seuraa sekä puheen aihettakin aina jostakin,myöhemmin sit msn tai vaikka puh.nro...
        Olen vapaa ja luotettava mies ,etsin myös sitä elämän kumppania jos jollakin kolahti voi kirjoitella mulle.tänne nimimerkillä..vapaa mies 08..
        ystäviä ei liikaa ole..
        joitakin kyllä ja puhun ja pussaan kyllä.

      • hane..
        vapaa mies 08 kirjoitti:

        Hiljainen ja yksinäinen mies 08 alueelta.
        olen myös rehellinen ja raitis joten ,siksi kait se kaverit ja ystävätkin kaikkoopi.
        jos jollakin haluttaa jutella hiljaisella ja mukavalla tytöllä voi kirjoitella minulle ,vapaasti ja saa seuraa sekä puheen aihettakin aina jostakin,myöhemmin sit msn tai vaikka puh.nro...
        Olen vapaa ja luotettava mies ,etsin myös sitä elämän kumppania jos jollakin kolahti voi kirjoitella mulle.tänne nimimerkillä..vapaa mies 08..
        ystäviä ei liikaa ole..
        joitakin kyllä ja puhun ja pussaan kyllä.

        ei tämä ole mikään seuran haku palsta! (mies 40v vapaa) taidat vaan olla pillun puutteessa!

      • yks vaan.
        vapaa mies 08 kirjoitti:

        Hiljainen ja yksinäinen mies 08 alueelta.
        olen myös rehellinen ja raitis joten ,siksi kait se kaverit ja ystävätkin kaikkoopi.
        jos jollakin haluttaa jutella hiljaisella ja mukavalla tytöllä voi kirjoitella minulle ,vapaasti ja saa seuraa sekä puheen aihettakin aina jostakin,myöhemmin sit msn tai vaikka puh.nro...
        Olen vapaa ja luotettava mies ,etsin myös sitä elämän kumppania jos jollakin kolahti voi kirjoitella mulle.tänne nimimerkillä..vapaa mies 08..
        ystäviä ei liikaa ole..
        joitakin kyllä ja puhun ja pussaan kyllä.

        Mitä kuuluu hiljainen mies?

      • tätiläinen

        Mistä vain järjestötoiminnasta saa kavereita, esim. vapaaehtoistyöstä tai kerhoista. Hiljaisena olen huomannut, että ryhmätoiminta sopii minulle paremmin. Ryhmässä voi olla hiljaa, jos ei ole sanottavaa, ja on yleensä armonaikaa kerätä rohkeutta avautua parikin kuukautta. Toiminnalla on muukin tarkoitus kuin bailaaminen. Toki kaikki ryhmät eivät siedä erilaisuutta ja uusia jäseniä, mutta niille on vaihtoehtoja. Useimmat ryhmät ovat innokkaita saadessaan uutta verta ja tekijöitä. Voit kokeilla useampiakin eri harrastuksia. Yksinäisille suunnattuja ryhmiä on ainakin opiskelijaterveydenhuollon piirissä, mutta kyllä "normaalitkin" ihmiset kokoontuu.

    • tiedän tunteen

      Minä olen aika samanlainen kuin sinä, aloittaja. Ala-asteella olin itse varsinainen suupaltti ja tyttöjen kanssa pyörijä. Ylä-asteella en tiedä mitä tapahtui, mutta luokalle tuli vääriä henkilöitä joihin tutustuin, erosin ala-asteen kavereista ja jouduin kiusauksen kohteeksi. Tulin hiljaiseksi. Lukioon mentäessä ylä-asteen kaverit lähti eri teille ja lukiossa oli vain muutama tuttava joiden kanssa vaihtaa pari sanaa välkillä. "Ystäviä" ei ollut, ja olin se taka-alalle vetäytyjä.

      Nyt on ikää 19v. ja elämä vielä vähän auki. Tällä hetkellä elelen rauhallista koti-elämää yhä vanhempien kanssa. En juo enkä polta, miksi tekisin kun en edes käy "bailuissa" eikä seuraa ole? Harrastuksista ei saa seuraa.

      Itse pidän myös ihmisten seassa olosta ja juttelusta ja saan jutun luistamaankin hyvin, mutta olen aika pidättäytyväinen koska a) ihmiset ei tunnu osaavan puhua aidolla tavalla, kaikki ovat niin pinnallisia ja b) pelkään että jos näytän oman itseni, "yritän" liikaa ja saan muut kaikkoamaan ympäriltäni. Ainakin näin olen kokenut. Kysyn itseltäni, että mitä pitää tehdä, että saa sitä respektiä ja huomiota?

      Ja tämä hulabaloo vielä kiteytyy siihen, että kaikki oman ikäiset ihmiset tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen lukion jälkeen. Kaupungilla ei näy yhtään itseni ikäisiä nuoria, vain koululaisia ja aikuisia. Uin, hiihdän ja harrastan liikuntaa yleensäkin, enkä ikinä törmää muihin nuoriin akuisiin.

      • Tyttöjen ilta

        Heräsin huomaamaan, ettei minulla ole enää oikein läheistä ystävää, kun rakkain ystäväni kuoli pitkällisen sairauden jälkeen syksyllä. Näimme usein ja soitelimem jatkuvasti, nyt iso pala elämäsäni tuntuu puuttuvan.

        Lapsena olin koulukiusattu, joten koulusta ei ystäviä oikeastaan jäänyt. Nuoruuden harrastusten kautta tulleet ystävätkin jäivät suureksi osaksi, kun lähdin ulkomaille vuodeksi. Maailmamme tuntuiva vain olevan jo kaukana toisistaan, kun palasin Suomeen. Kotiin tultuani olin iiviisti yön autta tapaamani ikäiseni naisen kanssa tekemisissä, mutta hän on asunut ulkomailla jo vuosia, emmekä ole viime vuosina enää tavanneet hänen käydessään Suomessa.

        Opiskeluaikoina olin hieman muita vanhempi, eikä siltäkään ajalta jäänyt läheisiä ystäviä.

        Muutamia ystäviä on, joiden kanssa soittelen ja tapaamme välillä, mutta spontaanisti emme tapaa. Olemme nelikymppisiä, joten perhe- yms. syyt estävät suuremmman spontaanisuuden monilla. Itselläni ei ole lapsia, joten lasten kautta tutustuminen uusiin ihmisiinkään ei onnistu. Mieheni ystävien kanssa olen ystävystynyt, olemme matkustelleekin yhdessä joidenkin kanssa, mutta heitäkin tapaamme harvakseltaan.

        Olen kuitenkin monien hauskaksi mainitsema, luotettava ystävä. Seurassa osaan jutella vapautuneesti ja juhlissa pystyn lähesymään ihmisiä helposti. Kontakit vaan tuntuvat jäävän pinnallisiksi eikä uusia ystävyyssuhteita synny. Onneksi mieheni on myös ystäväni ja töissä olen myös ystävystynyt läheisesti kollegani kanssa. Hänen kanssaan käymme joskus iltaisin syömässä tms., mutta viikonloput hän asuu muualla.

        Välillä vain tuntuu, että se ystävä puuttuu, jonka kanssa voisi viettää tyttöjen iltaa, käydä ostoksilla ja kahvilla, puuhata kaikenlaista kepeää...

    • lovetti

      Tälläisten asioiden vuoksi pitää olla meitä ylisosiaalisia pässinpäitä.Muistan kerran kaksi poikaa (koulusta) olivat todella ujoja eivätkä uskaltaneet mitään eikä heillä ollut kuin toisensa, minä sitten kaksi vuotta pakottauduin heidän seuraansa ja juttelin, kyselin, tutustuin nyt ollaan parhaita ystävyksiä ja minä teen mitä nämä ei uskalla.

    • minä vain
    • luuskamuija

      Moi!

      Ihan niinku mun teksti, paitsi että mua ei oo koskaan kiusattu eikä hyljeksitty.

      Hankalaa, kun on itse yleensä aika hiljaa ja oppii tuntemaan ihmiset ympärillä, mutta ihmiset ei opi tunteen mua. Ne oppis kyllä, jos ne ois välillä hiljaa :D mut en mä sitä vaadi. Mukavaa, kun on puhetta. Ehkä minäkin joskus opin puhumaan niin, että se puhe miellyttäisi sanomaltaan sekä mua, että muita.

      Mulla on tosi outo olo, kun olen aloittanut tänään työpaikan ja siel on tosi outo meininki, kaikki valehtelee eleillään (ja jos ei puheellaan niin ainakin äänensävyllä) jotain ja mua kytätään oudosti. Varjostaa varmaan mun tekstiä nyt.

      Mun puhetta hankaloittaa lähinnä se, kuten sanoit, että et jaksa puhua tyhjänpäiväsistä, siinä se mun kohdalla, että mulla ei ole tyhjänpäiväsistä asioista mielipidettä. Tosi harvoin ihmiset keskustelee siitä, mitä on tapahtunut tai mitä ovat nähneet, kuulleet jne. ilman mielipidettä ja ilkeät puheet on ikävää kuunneltavaa aina silloin, kun puhuja haluaa muodostaa muille mielipidettä.

      Ja toisaalta mä mietin aina asian jokaista puolta, enkä vaan sitä miltä se asia näyttää, enkä toisaalta viitsi ottaa kantaa sitten välttämättä sellaisinkaan asioihin, joista en tiedä (mielestäni) tarpeeksi.

      Sitten taas toisaalta, en mä tiedä mitään, eikä kukaan muukaan tiedä.

      Ja sitä nyt en todellakaan tiedä, mitä mä tässä selitän. Ehkä mun yksinäisyys johtuu siitä, että oon outo.

      No! Tsemppii!

      • Poika 19v

        Itsellänikin on vähän samankailtaisia kokemuksia. Uusia ystäviä on todella vaikea saada, vielä ku luokkatovereiden seura ei oikein innosta liian suurten käyttäytymiserojen takia. Olen tietääkseni ihan mukava ja kunnollinen kaveri jolle on mukava jutella ja kertoa asioistaan. En välttämättä mikään komistus, mutta silti tulen kaveri mielessä selvästi paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa. Uusia ihmisien kanssa on hankalaa tehdä tuttavuutta liiallisen ujouden takia eikä uusia ihmisiä tulekkaan tavattua ihan joka päivä. Eihän sitä voi jokaista vastaantuliaa jututtaa. eli artikkelin kirjoittajalle ja kaikille muille: ette ole ainoita.

    • Hissukka-87

      Minulla on hyvin samanlainen tilanne. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään sujuvasti puhumalla ja osaavat olla hauskoja tai kiinnostavia sosiaalisissa tilanteissa. Minulta se vain ei onnistu, varsinkaan vieraiden seurassa. Tarvitsisin n. kuukauden jatkuvaa kanssakäymistä henkilön A kanssa ennen kuin osaan olla rento ja jutella sujuvasti hänen kanssaan. Harvoin näin pääsee käymään, sillä kovin moni ei kanssani noin pitkää aikaa jaksa kaveerata.

      Olen kuitenkin löytänyt todella läheisiä ystäviä Internetistä. Paras ystäväni asuu toisella mantereella mutta ymmärtää minua paremmin kuin kukaan oikeassa elämässä tuntemani ihminen. Olemme lähes päivittäin yhteydessä toisiimme. Tämä on tietysti hankalaa, jos kaipaa läheistä ystävyyttä oikeassa elämässä, mutta minulle tämä riittää paremmin kuin hyvin. Olen aina ollut kiinnostuneempi kirjoista, elokuvista ja ajattelemisesta (voin oikeasti viihdyttää itseäni tuntitolkulla vain kuuntelemalla musiikkia ja kuvittelemalla tarinoita itsekseni), joten en koe tarvitsevani paljon läheisiä ystäviä oikeassa elämässä.

      • Fritti di mare

        keitin sen, ja söin.

      • Jormalainen
        Fritti di mare kirjoitti:

        keitin sen, ja söin.

        Sä et ehkä kuunnellut sitä tarpeeksi. Teit vaan mitä halusit. Olisit pitänyt sitä lähelläsi ja antanut sille aikaa.

    • oulu, 23 nainen

      Mistäspäin te ihmiset olette? Tätä kautta olisi varmaan aika helppo saada tuttavuuksia ja kaveriehdokkaita esimerkiksi kaupungille ostoksille, kahville, lasilliselle tms

      Kavereita ja tuttavuuksia ei voi olla liikaa

    • lasten huolet=faijan

      meillä on sälli 18v,, täyttää kaikki pluskriteerit, mutta jännittää sosiaalisissa tilanteissa. Ei tee aloitetta ystävyyteen. Kiusattiin koulussa, mutta sitä faijana hoitelin jotta joku tolkku säilyi. Psykologi auttaa nyt jännitysten poistossa ja neuvoo niksit niihin.. Tämmöiset ihmiset , ylläolevat nimim, on loistavia kumppaneita, kun se oikea löytyy ja iän myötä varmuudella löytyy..
      Tsemppiä nuoret...

    • Mies -85

      Täältähän löytyy yllättävän paljon kohtalotovereita. Itse olen pienestä pitäen ollut se hiljainen tarkkailija porukassa. On vain jotenkin niin vaikeaa löytää sanottavaa. Hyvien ystävien kesken juttua kyllä riittää, mutta vähänkään oudommassa seurassa suu sulkeutuu hyvin nopeasti :( Ja vaikka olisi jotain sanottavaa niin mietin, jahkailen ja käyn ajatuksissani läpi sanottavaani niin että kun lopulta olisin valmis suuni aukaisemaan, on keskustelu siirtynyt uusille vesille...

      Vaihtaisin mielelläni ajatuksia muiden hiljaisten kanssa :) Itse olen Keski-Pohjanmaalta, mutta kuulisin mielelläni kuulumisia muualtakin päin Suomea.

      moon_wave(at)suomi24.fi

    • QQ

      loytyy kylla ihmisia jotka haluu ystavystya. ala luovuta.

    • äityli22

      Vähän kuin omasta elämästäni mutta kaverit katosivat siinä samalla kun perhe tuli perustettua.

    • m 33-v

      Itse olin ala-asteen alussa vilkas ja puhelias. Kavereita oli paljon. Sitten koulukiusattiin muutama vuosi ja sen jälkeen olen jännittänyt jutella kaikkien vähänkin tuntemattomien kanssa. Ajattelin, että kyllä se iän myötä häviää, mutta tiukassa tuntuu jännittäminen olevan. Di:ksi sain itseni koulutettua, kun esitelmiin otti jännitykseen tarkoitettuja lääkkeitä. Yliopistosta en saanut yhtään läheistä kaveria. Pari lyhyttä pätkätyötä valmistumisen jälkeen ja nyt sitten jo kohta 4 vuotta ilman töitä. Haastatteluissa nähtävästi jännitän aivan liikaa ja olen epäsosiaalinen, niin eihän se ihme. Naiskaverista nyt on turha haaveillakaan, kun aloitteen tekeminen vaikeaa ja juteltavaa ei kuitenkaan keksisi paria minuuttia pidempään. Nähtävästi sitten näin menee loppuelämä...

    • Ole rohkea

      Jos ihminen on kauhean hiljainen niin hän jää auttamatta sivuun, koska kukaan ei jaksa häntä "vetää" mukaan.
      Eikä kyllä mun mielestä pidäkään, se on raskasta.
      Ihminen, kuten sinäkin olet omasta mielestäsi tehnyt itse ratkaisun olla juuri sellainen kuin olet ja jos muiden on vaikea olla hiljaisen kanssa niin sille ei sitten voi mitään.
      Toiset ei tunne sinua jos et jaa itseäsi puheen kautta toisille ja jatkuva kysyminen toiselta joka vastaa vain kysymykseen eikä keskustele on mun mielestä ja kokemuksesta raskasta ja lopulta jättää toisen rauhaan jota katsoo toisen juuri kaipaavan.

      Miten siis toisten pitäisi sua kohdella jos itse vetäydyt? Jokaisella on tarpeeksi tekemistä oman olemisensa kanssa ilman että koko ajan miettii miten "vetäisi" toisen mukaan.

      • kukkien kukkia

        ei ketään tarvitse "vetää perässä". Kunhan kohdeltaisiin vain normaalisti. Jos puhuu, voi olla katsekontaktissa kaikkien kanssa.Jos ei puhu, voi silti olla porukassa.Se, että toiset kiusaantuu puhumattoman seurassa, on ihan sama, jos toiset kiusaantuu puheliaan lörpöttelylle (mitä ei jaksaisi aina).
        Ei toisen hiljaisuudella tarvitse irvailla. Sanonta:" siinä ne tärkeimmät", hiljaiselle, joka ei paljon puhu, on yhtä
        loukkaavaa, kuin puheliaalle sanoisi "ole nyt jo hiljaa,sun juttus ei kiinnosta ketään".
        "hiljaisuus on pimeä ja lämmin, sitä sinä et ymmärrä,sinä puhelias"

      • pahjapyh
        kukkien kukkia kirjoitti:

        ei ketään tarvitse "vetää perässä". Kunhan kohdeltaisiin vain normaalisti. Jos puhuu, voi olla katsekontaktissa kaikkien kanssa.Jos ei puhu, voi silti olla porukassa.Se, että toiset kiusaantuu puhumattoman seurassa, on ihan sama, jos toiset kiusaantuu puheliaan lörpöttelylle (mitä ei jaksaisi aina).
        Ei toisen hiljaisuudella tarvitse irvailla. Sanonta:" siinä ne tärkeimmät", hiljaiselle, joka ei paljon puhu, on yhtä
        loukkaavaa, kuin puheliaalle sanoisi "ole nyt jo hiljaa,sun juttus ei kiinnosta ketään".
        "hiljaisuus on pimeä ja lämmin, sitä sinä et ymmärrä,sinä puhelias"

        No se kun hiljaiselle huomautellaan juuri tuolla tavalla. Itse olen nyt työharjoittelussa ja eräs tyyppi jatkuvasti huomauttelee tyyliin: sano jotain, miks sä oot niin hiljanen tms. Olenpa joskus sanonutkin, että onneksi hoidat puhumisen minunkin puolestani ja sanonut että puhun vain silloin kun minulla on oikeasti asiaa... Luulevat että vähäpuheisten yli voi kävellä miten huvittaa. En minä nyt voi heti olla samalla tavalla työyhteisön jutuissa mukana kuin nämä jotka ovat olleet siellä vuosia.

      • ................

        ensinnäkään luonteenpiirteitään ja persoonallisuuttaan kukaan ei valitse. tietysti SINUSTA on tosi kiva ajatella niin,koska olet ulospäinsuuntautuva ja ties mitä.
        Luuletko että kaikki kanssasi olevat pitävät sinun persoonastasi? En usko,todellakaan. Katsos on sellainenkin asia kuin muiden huomioon ottaminen ja kohteliaisuus.
        Harvemmin hiljaisten sitäpaitsi edes annetaan olla rauhassa, sosiaaliset tuppaavat juoruilemaan ja käyttäytymään huonosti hiljaisia kohtaan.
        Sitäpaitsi ketjun aloittaja sanoi että tekee itse aloitteita. Nykyään kaikkien pitäisi olla vaan samasta itseakorostavasta muiden puheen päälle huutavasta aggressiivisesta ällösosiaalimuotista,eikä muunlaisille temperamenteille anneta tilaa tai aikaa sopeutua.

    • HopeaLilja76

      Mulla on sama ongelma. En tosin käy baareissa......sieltä ei saa muuta kun hulluja alkoholisteja "ystäviksee
      n".
      Kuinka kauan olet tuntenut noita muita ? tai noita porukoita ? Mulla on töissä vähän sama ongelma, ne oh-
      jaajat tuntuu unohtavan mut, kun ne muut on lähössä jonnekin koko loppupäiväksi.......pari hullua huuta-
      jaa jää sinne, kun niitä ei voi ottaa mukaan......ja sinne jää yksi ohjaaja, joka on vain niiden muiden kanssa
      ja jättää mut huomiotta aina. Esim. kun meillä on kahvihetki, kukaan ei muista keittää mulle teevettä, ku
      n olen ainoa.....ja se unohtuu usein silloin kun ne muut on poissa......olen ottanut tavaksi ottaa niitä tee-
      pusseja silloin, kun kukaan ei näe sen päivän vastaavan määrän. Kun me joudutaan maksaan sekä ruoasta että myöskin kahvista,teestä, mehusta ja keksistä, joka sekin jää multa silloin hiljaisina hetkinä kokonaan,
      kun en kehtaa sitä varastaa, ei ne itte sitä "huomaa". Pitäisi vain puolustaa itteensä, kun siellä on mukama
      s jotakin 13 muuta hullua......useat pärjää hyvin yksinkin, ei ne tarvi mitään kyttääjää vahtaamaan niiden
      jokaista askelta. Ne ohjaajat vaan mäkättää kaikesta, mikään ei ole oikein tehty......ja sit tulee kauhea hu-
      uto ihan täysin turhasta.....ykskin hullu on mukamas luokannut jalkansa....sitä retuuttttiin eilen ihan kuin se ei osaisi itse kävellä....ja yhtä toista hullua retuutettiin oikein housuista ja paidasta, ne akat hyysää si-
      tä syömään, sitten ulos, sisälle.......kaiken pitää tapahtua juuri sillä sekunnilla. Ja viime kesänä, kun oli yk
      s päivä niin kuuma, se yks hullu huutaja otti ja riisui kaikki vaatteensa (tyttö) ja kälppi ulos alasti ! mikä
      HÄPEÄ..........se hullu likka tarvitsee 100 % 24 tuntia vahtia. Sitä ei voi jättää yksin sekunniksikaan.

    • Tiktaktuk

      Kaikille hiljaisille ja ihmissuhteissa passiivisille: opetelkaa hieman seurallisuutta, olkaa kiinnostuneita niistä teidän mielestänne turhanpäiväisistäkin asioista, jos haluatte seuraa. Ei kukaan jaksa loputtomiin olla aktiivinen, jos toinen on passiivinen, vastaa vain kyllä tai ei.

      Tai tutustukaa sitten ihmiseen, joka taukoamatta hölpöttää omia asioitaan eikä halua edes kuulla toisista mitään. Niitäkin löytyy ja ovat hyvin seuraa kaipaavia, kunhan vaan lyöttäydytte seuraan.

      Jos on kaiken aikaa sitä mieltä, että on hyljeksytty, kyllä sellaiseksi itsensä tuntee. Ei niitä kavereita löydy sieltä kotoa neljän seinän sisältä ja muusta itsekseen puuhailusta. On pakko mennä mukaan, jos haluaa seuraa. Ja jos torjuu jonkin seuran muutaman kerran, ei sitä sitten enää tarjotakaan.

      Tyypillistä on esim. vanhojen ihmisten valitus "ei kukaan soita minulle, ei kukaan tule käymään". Miksi ei itse soita ja kysele kuulumisia? Miksi ei itse ehdota vierailua, odotetaan vain passiivisena ja valitetaan.

      • kans

        ilman kavereita. Nuorempana oli iso lauma "kavereita" mutta n. 2v sitten lopetin alkoholin käytön kokonaan ja sim sa la pim..kaikki "kaverit" katosivat. Urheiluporukoissa olen aina se joka morjestaa ja juttelee, mutta suurin osa on vain niin sulkeutuneita että vaikea saada kontaktia. Muutaman kerran olen sanonut että tos on mun numero et soita ni käydään kahvilla tai tehdään jotain kivaa... ei ole kuulunut.


        Tuntuu että ihmisille on tärkeämpää pilata aivonsa baareissa...
        Sit on tää S24 treffi-palsta.....ei ykskään nainen käy katsomassa profiilia, sitä olen ihmetellyt todella kauan ;)

        Siis itse olen 34v mies itä-helsingistä.

    • ...opiskellut

      Kaikki täällä kuulostavat temperamentiltaan melankolisilta ihmisiltä (joka itsekin olen). Tai introverteilta (sisäänpäin suuntautunut). Ystävä voisi hyvinkin olla samanlainen, kuin itse on, jos hyväksyy myöskin toiselta hiljaisen ja tarkkailevan luonteen. Siinä voi mennä vähän aikaa, ennen kuin mitään saadaan aikaiseksi, mutta ystävyyttä kannattaisi vaalia, vaikka se välillä tuntuisikin kiusalliselta tai vaivaannuttavalta. Yhteinen sävel voi löytyä vasta myöhemminkin. Ei saa tuomita liian nopeasti.
      Toinen hyvä ystävä voisi olla temperamentiltaan säteilevä, hyvin ulospäin suuntautunut (sangviininen). Tai muuten ekstrovertti (ulospäin suuntautunut). Tällainen ihminen saattaa mielellään puhua tunteja itsestään, eikä edes huomaa hiljaisuuttasi, jos vastailet vain välillä "hmm", "aivan", "juu" ym. Vähitellen alat tuntea toisen ihmisen ja uskallat itsekin enemmän osallisua keskusteluihin.
      Hiljaisen ja varovaisen ihmisen elämää voivat myöskin piristää vaikeilta tuntuvat spontaanit teot: voi miettiä välillä vähemmän ja antaa vain mennä. Sellaisia ne muutkin saattavat olla, joilla on paljon ystäviä ja puhuvat paljon seurassa. Heilläkin saattaa tulla epäonnistumisia (esim. jonkun ihmisen kanssa tulee mokailtua ja suhde ei luista), mutta he jatkavat nopeasti uusiin kanssakäymisiin. :)

      (ps. toivottavasti kukaan ei loukkaannu, jos kaikki termit eivät ole täysin oikein. Asioista voi googlettaa tai lukea lisää, jos kiinnostaa)

      • lumenaria

        Olen miettinyt missä ne ihmiset ovat, jotka eivät ystäviä ole saaneet sen takia, ettei heidän kommunikointitapansa ole se kaikkein yleisin. Täällä on varmaan joitain niistä :) Itse olen samassa tilanteessa, joten pistäkää ihmeessä viestiä mulle.

        Tässä on joitain mietteitäni ystävyydestä:

        Jotta toisen kanssa olisi kiva jutella ja viettää aikaa, pitää tietty olla jotain yhteistä. Sama kiinnostuksenkohde, samanlaiset arvot, tai mikä tahansa pienempikin juttu, jonka molemmat tahtoo jakaa toisen kanssa.

        Ystävystymistä hankaloittaa, jos on hiljainen, mutta mielestäni monet unohtaa sen, että yleensä niillä sosiaalisilla ihmisillä on perhettä ja ystäviä vuosien takaa. Heidän ajastaan suuri osa on kulunut ihmisten parissa, ja se aika minkä introvertti yksinäinen viettää vaikka tietokoneen parissa, he viettävät sen jutellen ihmisten kanssa - ja ihmisistä. Olen huomannut, että sosiaaliset puhuvat paljon ihmissuhteistaan (mitä se ja se teki silloin ja silloin, mitä itse teki jonkun kanssa jossain). Ne joilla ei ole paljon ihmissuhteita, eivät tietenkään voi puhua niistä, eikä välttämättä edes halua. Jotkut haluavat pitää ihmissuhteensa kahdenvälisinä, ja mielummin kuin puhuvat siitä mitä aiemmin tekivät jonkun kanssa, he tahtovat luoda uusia kokemuksia ihmisten kanssa.

        On sattumankauppaa, millaiseen ympäristöön sattuu syntymään, ja millaisia ihmisiä siitä löytyy. Jotkut löytää samankaltaisia ihmisiä varhaisessa vaiheessa elämäänsä tekemättä yhtään mitään asian eteen. Jotkut joutuvat etsimään ihmisiä vuosien ajan ja pitkien matkojen päästä. Tätä voisi sanoa epäreiluksi, mutta se on vaan fakta. Ei siitä pidä syyttää itseään eikä muita. Kannattaa arvostaa itseään, riippumatta siitä arvostavatko muut, eikä muuttaa itseään toisten takia saadakseen ystäviä. On parempi olla ilman ystäviä kuin muuttua ihmiseksi jollainen ei tahdo olla. Ylläolevalla kirjoittajalla on hyvä pointti siitä, miten kannattaa yrittää ottaa asiat rennosti. Kohdata ihmisiä, ja jos ei homma toimi, niin jatkaa etsintää.

        Mutta tosiaan, kirjoitelkaa mulle, ja toisillenne, ja katsokaa toimiiko homma. :)

      • Morse-morse

        Itse olen melko hiljainen mies. Ikää jo vähän enempi. Olen ollut alle 20-v ujo ja kavereita oli vähän, mutta se oli minusta OK. En viihdy isomman porukan keskipisteenä, ahdistaa.

        Myöhemmin olen vaan opetellut sosiaalisia taitoja tarkkailamalla näitä ylisosiaalisia ihmisiä, jotka eivät mielestäni tunnu edes hengittävän kunnolla, kun aina vaan tulee sitä tekstiä suusta. Ihmeellistä, mistä he keksivät sen kaiken loputtoman puhetulvan aiheet. Oma ajatukseni pätkii kyllä normaalisti ihan yksin ollessakin sentään jonkin verran. Kuinka voisi sitten puhua jatkuvana ketjuna, jos ajatus ei ole mukana? Vastaus on: ei niillä puhelijailla usein ole ajatustakaan siinä puhumisessaan mukana :(

        Nykyisin minulla on vain yksi ystävä, joka on täysin vastakohta itselleni. Hän puhuu paljon ja on siitä hyvä, että puheista löytää sitä ajatustakin joskus, kun oikein jaksaa tingata sitä häneltä. Muissa sosiaalisissa kuvioissa pärjäilen, mutta en ole silti hyvä tutustumaan ihmisiin. Olen sitä mieltä kokemukseni perusteella, että hiljaisenkin ihmisen on löydettävä itsestään sitä sosiaalista puolta sen verran, mitä sitä tarvitaan normaalitilanteissa. Ihminen ei voi olettaa, että muut aina "auttavat" sitä hiljaisempaa mukaan. Toki tähän jossain määrin saa luottaa. Itsekin pyrin saamaan hiljaisemmat mukaan, jos sellainen tilanne nykyisin tulee, että voisin tilanteessa avittaa. Harvoin se on mahdollista, koska sosiaaliset tilanteet nyt vain ovat usein niin monitahoisia ja hankalia (ainakin minulle).

        Eli tsemppiä vaan kaikille hiljaisemmille. Tarkkailkaa muidenkin tilannetta. Ei kaikki niistä sosiaalisemmistakaan jaksa sitä tyhjänpäiväisistä asioista puhumista ja joukossa voi olla samanheimoisia muitakin, joiden suhteen hiljaisemman kannattaa pyrkiä kontaktiin. Ottakaa itse vastuu elämästänne ja ajatelkaa, että teidän(kin) tapanne olle sosiaalisissa tilanteissa on yhtä oikea kuin sosiaalisemmillakin ihmisillä. Ei aina tarvitse olla äänessä.

        Niin ja vielä - on todella typerää sanoa hiljaiselle ihmiselle: "Sano sinäkin jotakin" tai vastaavaa. Erittäin loukkavaa ja verrattavissa siihen jos sanoisin sosiaaliselle ihmiselle: "Ei sun jutuissasi ole mitään sisältöä, ajatteletko sinä mitään koskaan?"

      • d.permanto
        lumenaria kirjoitti:

        Olen miettinyt missä ne ihmiset ovat, jotka eivät ystäviä ole saaneet sen takia, ettei heidän kommunikointitapansa ole se kaikkein yleisin. Täällä on varmaan joitain niistä :) Itse olen samassa tilanteessa, joten pistäkää ihmeessä viestiä mulle.

        Tässä on joitain mietteitäni ystävyydestä:

        Jotta toisen kanssa olisi kiva jutella ja viettää aikaa, pitää tietty olla jotain yhteistä. Sama kiinnostuksenkohde, samanlaiset arvot, tai mikä tahansa pienempikin juttu, jonka molemmat tahtoo jakaa toisen kanssa.

        Ystävystymistä hankaloittaa, jos on hiljainen, mutta mielestäni monet unohtaa sen, että yleensä niillä sosiaalisilla ihmisillä on perhettä ja ystäviä vuosien takaa. Heidän ajastaan suuri osa on kulunut ihmisten parissa, ja se aika minkä introvertti yksinäinen viettää vaikka tietokoneen parissa, he viettävät sen jutellen ihmisten kanssa - ja ihmisistä. Olen huomannut, että sosiaaliset puhuvat paljon ihmissuhteistaan (mitä se ja se teki silloin ja silloin, mitä itse teki jonkun kanssa jossain). Ne joilla ei ole paljon ihmissuhteita, eivät tietenkään voi puhua niistä, eikä välttämättä edes halua. Jotkut haluavat pitää ihmissuhteensa kahdenvälisinä, ja mielummin kuin puhuvat siitä mitä aiemmin tekivät jonkun kanssa, he tahtovat luoda uusia kokemuksia ihmisten kanssa.

        On sattumankauppaa, millaiseen ympäristöön sattuu syntymään, ja millaisia ihmisiä siitä löytyy. Jotkut löytää samankaltaisia ihmisiä varhaisessa vaiheessa elämäänsä tekemättä yhtään mitään asian eteen. Jotkut joutuvat etsimään ihmisiä vuosien ajan ja pitkien matkojen päästä. Tätä voisi sanoa epäreiluksi, mutta se on vaan fakta. Ei siitä pidä syyttää itseään eikä muita. Kannattaa arvostaa itseään, riippumatta siitä arvostavatko muut, eikä muuttaa itseään toisten takia saadakseen ystäviä. On parempi olla ilman ystäviä kuin muuttua ihmiseksi jollainen ei tahdo olla. Ylläolevalla kirjoittajalla on hyvä pointti siitä, miten kannattaa yrittää ottaa asiat rennosti. Kohdata ihmisiä, ja jos ei homma toimi, niin jatkaa etsintää.

        Mutta tosiaan, kirjoitelkaa mulle, ja toisillenne, ja katsokaa toimiiko homma. :)

        Minäkin olen hiljainen seurassa.Olen vasta muuttanut Ouluun enkä tunne täällä kuin yhden ihmisen.Enkä t5aatusti tutustukkaan ku olen niin ujo ja tumpelo.Mieheni kuole 3 vuottasitten eikä ole edes lapsia joka pitäisi yhteyttä tulisivat käymään.Olisi kiva tutustua johonkin naiseen ja käydä yhes shoppailemas,lounaall,kahvil ja ehkä tansseihin

        t

    • Lasi pisara

      Ite oon luonteeltani hiljainen ja ainakin sosiaalisissa tilanteissa olo on sellainen epävarma jännittäjä.
      Ei kaikki hiljaiset välttämättä ole ujoja, mutta alkuun pääseminen hiljaiselle ihmiselle teettää enemmän töitä, kuin sosiaalisille ja small talkin hallitseville.
      Jos on joku harrastus, niin kannattaa mennä sinne, missä on samoista harrastuksista kiinnostuneita.
      Silloin on helpompi aloittaa keskusteleminen, kun on samanlaisia kiinnostuksen kohteita.
      Ainakin miehille, jotka ovat hiljaisia/ujoja ja joilla on jotain taiteellisia harrastuksia, niin hyvinkin kannattaa mennä vaikka kansalaisopiston jollekin taidekurssille.
      Itse olin grafiikka kurssilla ja suurin osa kurssilaisista oli naisia. Siellä oli helpompi aloittaa keskustelu, kuin mennä keskustelemaan vaikka jossain muualla, joka voi tuntua tunkeilevalta.

      Se, että miehet ravintolassa/yökerhossa pörräävät naisten ympärillä, ei tarvitse ihmetellä.
      Sehän se on miesten pääasiallinen tarkoituskin juomisen ohella, eivät miehet muuten sinne menisi, jolle siellä olisi naisia ja ovathan ne rakennettukin tätä tarkoitusta varten.

      • m73

        Itsekin olen myös samanlaisen luonteen omaava miespuolinen "yksilö" vaikka baarissakin on tullut käytyä harvakseltaan, ei naiset pyöri ympärillä. Vaikeaahan se tietysti on kun ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus siitä ulkonäöstäkään puhumatta. Eronneena sitä vain miettii menonsa uusiksi ja mistä nauttii. Eikä sitä kaipaakaan mitä ei tarvitse. Jokainen omalla tyylillään. Toinen tykkää baarielämästä, toinen vaikkapa harrastuksien lomassa tapaamisistaan ihmisistä.

      • jeepssss
        m73 kirjoitti:

        Itsekin olen myös samanlaisen luonteen omaava miespuolinen "yksilö" vaikka baarissakin on tullut käytyä harvakseltaan, ei naiset pyöri ympärillä. Vaikeaahan se tietysti on kun ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus siitä ulkonäöstäkään puhumatta. Eronneena sitä vain miettii menonsa uusiksi ja mistä nauttii. Eikä sitä kaipaakaan mitä ei tarvitse. Jokainen omalla tyylillään. Toinen tykkää baarielämästä, toinen vaikkapa harrastuksien lomassa tapaamisistaan ihmisistä.

        Hienoa, että ihmiset alkavat löytää "kohtalotovereita" tämänkin "linkin" kautta. Netissä on joskus helpompaa jutella, kuin kasvotusten, ainakin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muita on todellakin olemassa ja minä olen itsestäni näin vanhemmiten ylpeäkin. Mielummin olen hiljaisempi ja tasaisempi, kuin menen kaikkien tuulten mukana riekkumassa millon missäkin. onnea voi olla vain metsässä kävely.. ei tarvitse baareista sitä etsiä.

      • jtr74747474
        jeepssss kirjoitti:

        Hienoa, että ihmiset alkavat löytää "kohtalotovereita" tämänkin "linkin" kautta. Netissä on joskus helpompaa jutella, kuin kasvotusten, ainakin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muita on todellakin olemassa ja minä olen itsestäni näin vanhemmiten ylpeäkin. Mielummin olen hiljaisempi ja tasaisempi, kuin menen kaikkien tuulten mukana riekkumassa millon missäkin. onnea voi olla vain metsässä kävely.. ei tarvitse baareista sitä etsiä.

        kyllähän meitäkin näköjään löytyy mukavasti . itsekkin olen hiljainen ja hiukan ujokin(ja myös koulu kiusattu) ja baarit kierrän kaukaa ,aivojen nollaus ja rentoutuminen tapahtuu muulla tavoin esim.koiran kanssa metsään rämpiin on varsinkin keväällä ja kesällä kyllä mahtavaa.Koirastakin on ollut paljon seuraa ja iloa ja suosittelenkin tuota kaikille joille se on mahdollista.Tulevat tuntemattomatkin ihmisetkin juttelemaan kun on koiran kanssa lenkillä varsikin silloin kun koira on vielä pentu, ja myöhemmin tuon koiran kanssa voi alkaa harrastaa jotain jossa tapaa taas uusia ihmisiä jaa saa kenties ystäviäkin
        Itsekkin olen myös ylpeä siitä että olen raitis.olen nähnyt ihan riittävästi kuinka huono vaikutus tuolla alkoholilla on jos se ottaa "vallan" elämässä

      • ny
        jtr74747474 kirjoitti:

        kyllähän meitäkin näköjään löytyy mukavasti . itsekkin olen hiljainen ja hiukan ujokin(ja myös koulu kiusattu) ja baarit kierrän kaukaa ,aivojen nollaus ja rentoutuminen tapahtuu muulla tavoin esim.koiran kanssa metsään rämpiin on varsinkin keväällä ja kesällä kyllä mahtavaa.Koirastakin on ollut paljon seuraa ja iloa ja suosittelenkin tuota kaikille joille se on mahdollista.Tulevat tuntemattomatkin ihmisetkin juttelemaan kun on koiran kanssa lenkillä varsikin silloin kun koira on vielä pentu, ja myöhemmin tuon koiran kanssa voi alkaa harrastaa jotain jossa tapaa taas uusia ihmisiä jaa saa kenties ystäviäkin
        Itsekkin olen myös ylpeä siitä että olen raitis.olen nähnyt ihan riittävästi kuinka huono vaikutus tuolla alkoholilla on jos se ottaa "vallan" elämässä

        niitä koiria kuitenkaa hommatko. Ihan tarpeex on lumihanget jo keltasina ja nykyään jopa kävelykadutkin.

      • Lasi pisara

        Ravintolat ja yökerhot on rakennettu tätä varten eli yleisiksi kumppanin isku paikoiksi.
        Tuskin kukaan ravintolaan tai yökerhoon muuten viitsisi aikaansa mennä viettämään.
        Joskus tuli käytyä ravintolassa, mutta en ole enää siellä käynyt moniin vuosiin.
        Mielummin menen johonkin harrastuspiiriin, vaikka johonkin taidekurssille, lasitaide, grafiikka, maalaustaide tai joku muu taiteellinen harrastus ja samalla voi myös tavata ihmisiä ja jutella vaikkapa siitä taiteesta aluksi.
        Ei hiljaa olemisessa ole ainakaan minun mielestä mitään negatiivista.
        Kaikkien olisi hyvä harjoitella myös hiljaisuudessa olemista, kun useinhan monelle tulee vaivautunut olo, jos on kaksi ihmistä ja tulee vaikka muutaman minuutin hiljainen hetki.
        Hiljaisuudesta voi nauttia, ei aina tarvi olla äänessä. Kun hiljaisuudesta tulee luonnollinen olotila, niin kaksi ihmistä voi nauttia ystävyydestä ja olla vaan hiljaa. Ei aina tarvita sanoja.

      • Kokemuksen ääni
        jeepssss kirjoitti:

        Hienoa, että ihmiset alkavat löytää "kohtalotovereita" tämänkin "linkin" kautta. Netissä on joskus helpompaa jutella, kuin kasvotusten, ainakin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muita on todellakin olemassa ja minä olen itsestäni näin vanhemmiten ylpeäkin. Mielummin olen hiljaisempi ja tasaisempi, kuin menen kaikkien tuulten mukana riekkumassa millon missäkin. onnea voi olla vain metsässä kävely.. ei tarvitse baareista sitä etsiä.

        Maailmassa on jokaiselle ystäviä, etsiminen voi tuntua raskaalta, mutta kokemuksesta sanon että onnistuu. Luottakaa uudestaan ja uudestaan siihen, että elämä palkitsee.

        Ujot - muistakaa myös tämä: älkää luokitelko itseänne ensisijaisesti ujoiksi. Se EI ole minuutenne ydin ja toistelemalla ujoutta, ette näe pari tärkeää seikkaa: ujoudessa ei ole pahaa. Toisekseen teissä kuten kaikissa on laaja otos erilaisia piirteitä.

        Sairaalloinen ujouskin on "parannettavissa"

    • Hiljainen vaikuttaja

      Hei, Olen Heli.

      Olin kauan aikaa yksinäinen kunnes löysin mieheni kanssa keinohedelmöityksen.
      Arkielämistämme on tullut huomattomasti kiireisempää. Lapsia sohvien alla ja kantamassa pölkkyjä takkaamme.

      Klooneja ja ihmiskoneita. Siitä se ajatus sitten lähtikin.
      Olemme nyt sotimassa Koreaa vastaan. Kyllä molempia niitä. Armeijamme tuhokantavuus on noin 28 500 kuutiometriä.
      Pieni, mutta pistävän tehokas kenttätuhoalue.

      Yksinäinen
      Natossa.

    • oonnekas

      Sama homma täälläkin. Oon myös entinen koulukiusattu ja muutenkin introvertti heppu ja tosi huono keksimään spontaanisti sanottavaa. Itse en oikein jaksaisikaan viihtyä hypersosiaalisten ihmisten parissa jossa joutuisi kuitenkin koko ajan olemaan 110 prosenttisen skarppina ja täytyisi väkisin yrittää keksiä juteltavaa jostain tyhjänpäiväisestä. Baareilu ei myöskään oo koskaan kiinnostanut pätkääkään.

      Ennen otin enemmän paineita sosiaalisista tilanteista ja jännitin niissä paljon. Nykyäänkin jännitän niitä varsinkin ennakkoon, mutta hyväksyn jo sen, että oon hiljainen, sosiaalisesti tumpelo oma itseni ja saan olla vaikka puhumatta vaikka koko illan jos siltä tuntuu. Hidastahan tällä tavoin on ihmisiin tutustua, mutta ei se nyt ihan mahdotonta sentään ole jos löytää jonkun mukavan porukan, jossa on samoista asioista kiinnostuneita mukavia ihmisiä. :) Kahden kesken on myös helpompi tutustua ihmisiin kun sosiaalinen tilanne on yksinkertaisempi ja huomioitavia asioita vähemmän.

      Mutta kyllähän se monesti harmittaa, että sukulaissieluja on niin harvassa ja maailma puolillaan kaikenlaisia koheltavia jurveloita, joilla tuntuu vertaisiaan ja sitä myöten kavereita löytyvän pilvin pimein.

    • WHW

      Ihan näin aluksi.... hiljaiset ihmiset usein "ajattelevat liikaa" eli eivät puhu mitä sylki suuhun tuo vaan haluavat oikeasti _sanoa jotain_ -siitä se hiljaisuus.
      Ensimmäinen askel: käy mensan testissä; Saatat huomata olevasi keskivertoa älykkäämpi yksilö. Toinen askel: Löydä itsesi eli huomaa olevasi mielenkiintoinen persoona, anna ihmisten kysellä, sinä olet kiinnostava, sen takia kyselijöitä riittää.
      Luota itseesi, luulen, että jos löydät ns. puheliaan kaverin / kumppanin, kyllä sinustakin tarinaa löytyy, aloitekyky kasvaa sitten pikkuhiljaa, jos ei muuten, niin pakon edessä :)
      Kun ikää tulee lisää, tulee myös itsetuntemusta ja -luottamusta- opit myös "näyttelemään sosiaalista".

      Post Scriptum: Älykkäät ihmiset ovat usein syrjittyjä, kiusattuja ja epäsosiaalisia - koska heitä ei ymmärretä omalla tasollaan (vrt. nörtit). Vaikka kauniita olisivatkin ;)

      • niin.

        Jos asenteesi on sellainen,että pidät itseäsi vastenmielisenä hylkiönä,niin tottahan toki alat muiden silmissä sellaiselta vaikuttamaankin. Mutta jos vaihdatkin ajattelutapaasi positiivisemmaksi,niin huomaat hyvin pian,että ihmiset alkavat viihtyä seurassasi. Aina kannattaa muistaa,se ensivaikutelma vaikuttaa yli 90% miten toiset suhtautuvat meihin. Jos tyylinä on,anteeksi kun olen olemassa,tai suunapäänä lörpöttäjä,ei sellaisen kanssa kukaan viitsi kauempaa viihtyä,ystävystymisestä nyt puhumattakaan.

      • Ksenos
        niin. kirjoitti:

        Jos asenteesi on sellainen,että pidät itseäsi vastenmielisenä hylkiönä,niin tottahan toki alat muiden silmissä sellaiselta vaikuttamaankin. Mutta jos vaihdatkin ajattelutapaasi positiivisemmaksi,niin huomaat hyvin pian,että ihmiset alkavat viihtyä seurassasi. Aina kannattaa muistaa,se ensivaikutelma vaikuttaa yli 90% miten toiset suhtautuvat meihin. Jos tyylinä on,anteeksi kun olen olemassa,tai suunapäänä lörpöttäjä,ei sellaisen kanssa kukaan viitsi kauempaa viihtyä,ystävystymisestä nyt puhumattakaan.

        Hei. Olen 25v hiljainen ja sisäänpäinsuuntautunut. Poikuus tallessa edelleen, joka rassaa aivoja joka päivä. Naisen estorgeenisessä kehossa olisi varmasti helpompaa olla. Toisaalta yhteiskunnan aiheuttamat paineet olisivat muuten suuremmat. En ole alphamies tyyppi ja se varmasti onkin suurin ongelmani. Ihmiset haluavat isähahmoja tai johtajia elämäänsä. Itse ajattelen vain aivan liian suuria asioita yleensä. Ihmiskunnan kohtaloa, mitä me olemme ja mihin olemme menossa. Ajattelen liian kauaskantoisia asioita mutta siitä minä pidän. Dreamerinä oleminen on niin romanttinen ajatus mutta todellisuudessa heidänkin vaimojaan panee personal traineri tuolla jossain.

        Olen kiinnostunut kuvataiteesta mutta liian nössö siitä kenellekkään puhumaan. Koulutus on IT-alalle mutta kun en ole löytänyt töitä, niin opiskelen nyt duunariksi. Luokkatoverit ovat ylä-asteelta vasta päässeitä ja jutut ovat sillä tasolla, etten heihin edes halua tutustua. Yritän hakea kyllä AMK:hon mutta tuskin tulen pääsemään, koska kukaan ei ole minua ohjaamassa. Olen yksin.

        Painin joka päivä itsetuhoisten ajatuksien kanssa mutta tietenkään en niistä kenellekkään puhu, koska kukaan ei halua lähelleen sellaisia ihmisiä. Omat ongelmat varmasti riittävät jokaiselle. Olen jo niin erakoitunut etten edes uskalla hakea itselleni lääkitystä. Aloitin kyllä saliharrastuksen, että saisin edes läskiä vähemmäksi, joka on syypää huonoon itsetuntooni. Naiset haluavat lihaksikkaan pitkän miehen. Pituutta en saa mutta ehkä lihaksia jos jaksan vain käydä salilla.

        Baarissa olen viimeaikoina yrittänyt käydä normaalia enemmän, koska elämästäni on puuttunut aktiivisuus pitkän aikaa. Siellä ihmettelen pyntättyjä tyttöjä ja miehiä, jotka keikuttavat Marco Bjurström lantioitaan naiset hurmaten. Itse juon hirveästi, että saisin rennomman habituksen päälle ja uskaltautuisin tanssilattialle. 4 promillen hujakoilla saatan sinne sitten eksyä viideksi minuutiksi tekemään jotain jäykkiä eleitä käsillä kunnes lähden sammumaan johonkin laatikkoon(kämppään). Taas meni rahaa 150e ja sain vain seuraavaksi aamuksi huonon olon. Tätä noidankehää on toistettava, kun ei keksi inhimillisempiä paikkoja tavata muita. Tai en uskalla mennä niihin.

        Jos saan töitä teen niitä konemaisesti niin paljon kun jaksan, että pääsisin joskus matkustamaan pois täältä. Paradoksaalisesti paikkaan missä ihmiset eivät ole niin työ-orientoituineita, kuten täällä suomessa. Asunut kehä-3:n ulkopuolella ja täällä elämä on erittäin synkkää ja yksinäistä. Aina pimeää ja ihmiset ovat minusta juntihkoja ksenophobeja. Olen kyllä samanlainen juro mulkku että ei minulla ole vara arvostella. En siis sitä tee, sanonpahan vain että jotain meidän pitäisi tehdä.

        Toivottavasti pääsen muiden junttien mukana koneen jatkoksi jonnekkin tehtaalle, kun olen liian tyhmä muutakaan tekemään. Jotkut myös kutsuvat tätä työksi. Pääsen sitten eläkeiässä alkoholisoituneena ja täysin katkeroituneena elämään ehkä hyväksikäyttämään köyhempien maitten naisia, kun täältäkään en itselleni seuraa tule löytämään saati elämänkumppania. Hmm, katkeroitumista ei näytä tarvitsevan odottaa eläkeikään asti :)

        Heh, tarinaani kirjoittaessa vaihtui vuosikin, yksin koneella. Se siitä aktiivisemmasta elämästä. Noh lupaan teille rakkaat hiljaiset kanssaihmiset nämä erityiset asiat:

        1. Elän vielä tämän vuoden.
        2. En kirjoita foorumeille, koska siitä ei ole hyötyä. Ei täältä kavereita saa vaikka laitankin feikki-emailini tänne, niin ei sinne kukaan kirjoita. [email protected]
        3. Tähän tulisi kaikkea soopaa itsensä kehittämisestä mutta pitää lopettaa, etten riko lupausta 2.

        Peace the fuck out.

    • guy23v

      Itse olin vielä ala-asteella rohkea ja mulla oli aika paljon kavereita. Sitten ylä-asteella menin uuteen kouluun eikä sinne tullut yhtään ennestään tuttua kaveria. Olin lähes koko 7. luokan yksin ja mua alettiin kiusata. Jo tuolloin tiesin että oon homo, mutta ei sitä niin nuorena uskalla kenellekään kertoa. Oon aina tullut paremmin toimeen tyttöjen kanssa ja kyl mä sit lopulta sain kavereita omalta luokaltani. Mutta sitten kun mentiin lukioon jouduin taas eri kouluun kavereiden kanssa, joten olin taas samassa tilanteessa. Myös siellä mua haukuttiin. Sain mä muutaman kaverin joille pysty avautuun, mut ei olla lukion jälkeen juuri oltu yhteydessä, muut jatko opiskelua ja mä jäin miettiin mitä seuraavaks. Nyt oon tehny pari vuotta vaan töitä, mut ei oo sitäkään kautta tutustuttua kehenkään jonka kanssa viettäis aikaa vapaa-ajalla. Voin rehellisesti sanoa että ylä-aste muutti mua ihmisenä ihan hirveesti. Nykyään olen todella ujo ja pelkään lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita joissa on vieraita ihmisiä. Ulkoisesti mussa ei oo mitään vikaa.
      Muutin Helsinkiin noin vuosi sitten ja täällä oon kyl tuntenut oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Muutamia ystäväviä mulla on, mutta tulee nähtyä hyvin harvoin, pari asuu kaukana ja kaikilla tuntuu olevan niin paljon omia juttuja ja kavereita. Omasta mielestäni oon todella reilu kaveri ja välitän ja oon aidosti kiinnostunut ystävistäni, mut jotenkin ihmiset vaan tuntuu katoavan ympäriltä... Enkä oikein tiedä mistä löytäis uusia kavereita.

      • Porvoon tytteli

        Helsinki on joo yksinäiselle yksinäinen paikka.... Itse kyllä siellä viihdyn, vaikka en ihan siellä tällähetkellä asukkaan. Siitä tulikin juuri mieleeni, että käyn jonkinverran, esim. Bar Loosessa keikoilla ja muissa sellaisissa paikoissa ja olet kyllä tervetullut joskus vaikka mukaan! Olen sellanen kolmekymppinen tyttönen joka harrastaa musiikkia, koiria, matelijoita ja autoja. Suhteellisen helposti lähestyttävä, järkevä ja sopivasti sosiaalinen.
        Jos haluat tutustua, niin laita tänne jotain yhteystietoa. Itse en juuri nyt valitetavasti työkoneelta pääse mihinkään ulkopuoliseen sähköpostiin, eli uuden tilin luominen ei onnistu, enkä henkilökohtaista osoitetta tänne viitsi laittaa...
        Olisiko vuoden 2011 teemana uusi ystävyys?

    • Yaoi 4 Ever

      Mäkin oon samassa tilanteessa, mulla on yks kaveri, josta oon alkanu pikkuhiljaa kans eristäytymään...Mut yritän olla mahdollisimman sosiaalinen, mutta jotenkin se mun puhe jää sinne toisten alle...

    • yksinäinen465

      Tuota ihmettelen itsekkin, mutta minua mietityttää enemmän se että miten jollakin on iso läjä kavereita, vaikka hän on aina valittamassa kaikesta. Aina samat ongelmat töissä, työpaikasta riippumatta ja hän on töykeä myös työkavereilleen, valittaa heille omasta työtaakastaan ym. Mutta kuitenkin hänellä ystäviä piisaa. Ja tätä on jatkunut jo vuodesta toiseen. Itse päätin etten enää jaksa kuunnella hänen marinoitaan ja jätän yhteyden pidon sikseen, vaikka itselläni ei niitä kavereita olekkaan isoa läjään. Mutta muuten aina tapaamisen jälkeen murehdin toisen kiukuttelua.

    • M24- - -

      Olen todella hämmästynyt! Koskaan ei ole ollut näin: tekstisi oli TÄYSIN kuin minun kirjoittamaani! Käsittämätöntä! Paitsi että olen mies, ja baarissa minua eivät iske miehet, vaan humalaiset, ja nimenomaan VAIN humalaiset naiset. Muuten tekstisi oli kuin minun kirjoittamaani, pelottavaa.

    • tabu22

      mä olen kokenut ihan samaa olin koulukiusattu ala-asteella ja ylä-asteella ja mulla ei ole kuin joku5kaveria ja yksi paras kaveri mutta sekin muutti toiseen kaupunkiin ni ei olla nähty ja mun entinen kundikaveri kuoli kesäkuussa.Olen halunnut tehdä aina jotain sellaista että saisin kavereita ja yleensä olen pyörinyt jätkien kanssa.ja pukeudun ihan farkkuihin ja gollitsiin ja skede kenkiin,mut nyt olen ajatellut et haluaisin vaihtaa korko kenkiin ja hameeseen)olisi kiva saada vaikka jostain kirje kaveri.kannattaa käydä psykiatrilla mä olin 5vuotta sit masentunut enkä tiennyt itse sitä psykiatri sanoi et olette masentunut ni kävin sit siellä juttelemassa.nyt asun omassa kodissa ja koitan oppia koiran koulutusta omien koirien kautta:)

    • te ujot ja hiljaiset

      menkää kursseille joilla opetellaan itseilmaisua.Siellä on muitakin ujoja joten ei kannata jännittää.Kursseja on opistot täynnä.Kannattaa ainakin kokeilla.
      Totta on,että me puheliaammat viemme teiltä tilaa ja vahingossa jäätte syrjään.Eikä ujon kanssa ole kyllä helppo keskustella mitään kun itse melkein saa vain olla äänessä,se tylsistyttää,eikä sitä oikein jaksa,valitettavasti.On tylsää yrittää olla kiinostunut ihmisestä joka ei kerro itsestään juuri mitään vaikka kuinka hienovaraisesti kysyisi asioita.Vastaukseksi kun ei kuitenkaan kelpaa joo tai ei.

      • lokiju

        No, on typerää väittää, että hiljaiset ja ujot eivät sosiaalista kanssakäymistä kaipaisi ja että ujoille kelpaisi kaveriksi kuka tahansa valittaja tai joku itsekseen höpöttäjä, joka ei jaksa muita kuunnella. Monilla ujoilla onkin vaatimus, että ystävän kanssa voisi jutella samalla tasolla ja käydä esim. vähän mielenkiintoisempaa ja älykkäämpää keskustelua kuin monien kanssa voi käydä. Kiinnostus jutella jonkun suupaltin kanssa voi lopahtaa pahasti, kun huomaa, että toisella ei ole oikein mitään ajattelukykyä, eikä kykene miettimään itse asioita kovin syvällisesti ja ymmärryskykykin tuntuu loppuvan heti. Aiheet eivät voi mennä ikinä kovin syvälliseksi pohdinnaksi.
        Henkilökohtaisesti voin todeta myös, että ottaa päähän, jos joku ei anna suunvuoroa minulle, kun sitä on muutenkin joskus vaikea ottaa/saada. Ehdottomasti haluan tulla kuulluksi pinnallisemmissakin aiheissa ja vastata useammalla sanalla, mutta tuntuu, että joillain ihmisillä on kauhea kiire minun luota jonnekkin ja saada nopea vastaus tai eivät voi sietää taukoja puheessa tai miettimistä. Itse en taas pysty oikein kuuntelemaan edes ihmistä joka palpattaa taukoamatta varsinkin jotain typerää.
        Tietenkin jos tuntuu, että henkilö tulee juttelemaan väärällä hekellä, kun on kiire tai jotain muuta ajateltavaa tai hänen kysymyksensä ei minua yhtään kiinnosta, voin vastata vain yhdellä sanalla tai jos tilanne on muuten jotenkin pelottava tai yllättävä, etten ehdi asiaan reagoida. Yleensä minulla on kuitenkin hyvinkin kova tarve saada itseni kuulluksi ja jos joku ystävällinen ihminen on valmis kuuntelmaan sanottavaani, niin juttelen paljonkin mielelläni. Tietysti voi olla jos ihmisen tapaa ensimmäistä/toista kertaa, niin ei viitsi heti alkaa kaikesta avautumaan. Kahden kesken juttelu on minulle myös paljon helpompaa, kun silloin saa itsekin helpommin puheen vuoron.

    • ei saa huutaa

      opettele viittomakieltä.

    • Koira paras ystävä

      Rakasta sitä, hemmottele sitä, ole hänelle hänen koko elämänsä ajan ystävä, niin hän on sinun paras ystäväsi. Koira on aina uskollinen, ei ole kaksinaamainen, ei valehtele, ei purkaa kieukkua sinuun, antaa sinulle hellyyttä, saas sinut hyvälle tuulelle ja on aina yhtä iloinen. Sellainen ystävä, minkä koirasta saat, et saa kenestäkään ihmisestä.

    • nainen 20v

      Kylläpä kuulostaa tutulta. Muutin itse syksyllä Ouluun, koska aloitin opinnot yliopistossa. Kaikki entiset lukiokaverit hajaantuivat ties minne ja katosivat nopeasti. Ei minulla tosin ole kovin paljon ystäviä ollutkaan juuri rauhallisen luonteen takia sekä siksi etten juo taikka polta. Olisi niin mahtava löytää opiskelukavereita tai edes se yksi "uskottu", jonka kanssa jakaa murheet. On kuitenkin jonkin verran lohdullista huomata, etten suinkaan ole ainoa yksinäisyydestä kärsivä.

      • yksidiootti

        kerroittekin jo kaiken minusta mutta eikö olis helpompi puhua chätissä jos vaikka joku vähän sosiaalistuisikin vai mitenkä se nyt kirjoitetaan?

      • mies, 24 v

        Itsekin aika hiljainen kaveri, mutta joitakin kavereita tässä onnistunut saamaan opiskelujen tiimoilta. Oletko tutustunut yliopiston eri harrastejärjestöihin niitä on ihan joka lähtöön, varmasti ihan hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Yliopiston oppilaskunnan sivuilta löytyypi lisätietoa.

      • mies, 24 v

        Jos kaipailet juttuseuraa niin voin antaa sähköpostiosoitteeni. Jotenkin sitä vaan jää ulkopuoliseksi kun ei käy nuissa opiskelijariennoissa. Itse olen yrittäny väkisin raahautua mukaan edes joihinkin tapahtumiin, mutta ei niistä saa kuin kauhean morkkiksen.

    • uiiyuijgjk

      >Mutta miksi pitäisi aina puhua niin kamalan paljon?

      Toisinkuin jotkut väittävät, on "paskan puhumisella" suuri merkitys ihmissuhteissa. Ihminen joka puhuu sitä mitä sylki suuhun tuo on ihminen, jonka ajatuksenjuoksu on helppo oppia tuntemaan. Toisinsanoen tällaisia ihmisiä on helppo "lukea", eli tällaisista ihmisistä pystyy nopeasti sanomaan, ovatko he psykopaatteja vai mukavia vai jotain siltä väliltä. Tämän vuoksi paljon puhuvat ihmiset oppivat tuntemaan muita ihmisiä.

      Hiljaisista ja kaiken puheensa analysoivista ihmisistä on vaikea tietää, mitä he oikeasti tuntevat. Ehkäpä alitajuisesti myös ajatellaan, että sellaisilla ihmisillä on jokin syy olla hiljaisia ja analysoida sanomansa; ehkäpä he ovat ylimielisiä tjsp mutta haluavat piilottaa sen? Tietysti on täysin mahdollista olla hiljainen ja mukava, lojaali tyyppi; mutta miten muiden ihmisten pitäisi tietää se?

      Yhtälöön liittyy tietysti paljon muitakin asiotia. Voihan olla että hiljainen tyyppi vain välittää liikaa siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä tai muuta sellaista. Mutta pääasiassa se, miten ihmiset kommunikoivat kanssasi on heijastus siitä, miten sinä kommunikoit ihmisten kanssa.

      • 6+9

        Viimeisessä virkkeessä on paljon totuutta. Hyvin sanottu!

      • nenormaalit

        pskopaatteja ei tunnisteta pelkän juttelun perusteella...psykopaatit vaikuttavat ulospäin hyvinkin normaaleilta kaikkine sosiaalisine paskanjauhamisineen.
        Minä luen ihmisistä paljon ilman asioiden kertomistakin, ja olen luullut että kaikki muutkin osaavat sen. Ujot ihmisethän ovat usein hyvin herkkiä toisen olemukselle ja lukevat kehonkielestä sen mitä ei sanota. Puhuttu asia ja kehonkieli on usein ristiriidassa keskenään mikä on hämmentävää, joten ei ihme että joutuu miettimään sanomisiaan normaaleja ihmisiä enemmän.
        Ai joo, ja taitaviin sosialisoijiin ja suosittuihin kuuluvat myös narsistit. Heitäkään ei voi "nopeasti tunnistaa" pelkän arkipäiväisen juttelun perusteella.Ns. sosiaalisilla ihmisillä tuntuu myös olevan hirveästi aukkoja loogisessa ajattelussa ja aivan omituisia ei-mihinkään perustuvia luulotteluja ihmisistä.

      • ujomaito
        nenormaalit kirjoitti:

        pskopaatteja ei tunnisteta pelkän juttelun perusteella...psykopaatit vaikuttavat ulospäin hyvinkin normaaleilta kaikkine sosiaalisine paskanjauhamisineen.
        Minä luen ihmisistä paljon ilman asioiden kertomistakin, ja olen luullut että kaikki muutkin osaavat sen. Ujot ihmisethän ovat usein hyvin herkkiä toisen olemukselle ja lukevat kehonkielestä sen mitä ei sanota. Puhuttu asia ja kehonkieli on usein ristiriidassa keskenään mikä on hämmentävää, joten ei ihme että joutuu miettimään sanomisiaan normaaleja ihmisiä enemmän.
        Ai joo, ja taitaviin sosialisoijiin ja suosittuihin kuuluvat myös narsistit. Heitäkään ei voi "nopeasti tunnistaa" pelkän arkipäiväisen juttelun perusteella.Ns. sosiaalisilla ihmisillä tuntuu myös olevan hirveästi aukkoja loogisessa ajattelussa ja aivan omituisia ei-mihinkään perustuvia luulotteluja ihmisistä.

        Ihan samaan syyllistyt itsekin. Ei ujoilla nimittäin ole jotain piiloista kykyä lukea toisia paremmin. Ja narsismi taas on oikeassa diagnostisessa muodossaan harvinaista Suoli24:n ulkopuolella.

        Moni ujo on samaa syttyä sisältä kuin kuka tahansa muukin. Se vain kätkeytyy paremmin.

    • joospp1

      Kuin olisin itse viestisi kirjoittanut. Koulussa tuli henkistä-ja fyysistä pahoinpitelyä lähes koko peruskoulun ajan, viimeisellö luokalla hieman rauhoittui. Tämä ajanjakso jolloin kasvetaan lapsuudesta nuoruuteen ei paljon kavereita antanut ja aikuisuudessa kuky ystävyyssuhteiden solmimiseen on jäänyt hieman puutteelliseksi. Usein ystävystyy henkilön kanssa joka tarvitsee tukemaan omaa selviämistään tai miehet ovat kiinnostuneet ainoastaan seksuaalisesti. Tuntui että kolmenkymmenen iässä oli kaikkein kiivain vaihe miesmaailmassa kun lähes jokainen ukkomies olisi ollut itseään tarjoamassa. Naimisissa oln tässä vaiheessa joten seikkailut eivät kiinnostaneet.
      Kyky ystävien saamiseen on heikko. Tuntee itsensä vieraaksi ja yksinäiseksi ihmisjoukossa ja tulossa olevat juhlat eivät vaan kiinnosta. Miehen sukulaisissa sama juttu; olet siellä yksin tai joku saattaa muutaman sanan ohimennen vaihtaa tai talon koiraa rapsutellen ilta kuluu. Kaikki tuntevat toisensa, he ovat kiinnostuneita toisistaan mutta itsellä on se tunne ettei minun seuraani siellä kukaan kaipaa.
      Ajattelin kuinka onnetonta olisi jos minulle olisi polttareita pidetty, keitä siellä olisi ollut: äiti, sisko, serkku? Keitä olisin sinne ystävinä saanut? ? Tuntuu että "bestikset" puuttuvat on vain hyvänpäivän tuttuja ja kolmantena olemista jos pareja jossain muodostetaan.

    • -------------

      On niin kamalan vaikeaa löytää ystäviä enää aikuisiällä, kun on hiljainen. Olen kyllä naimisissa ja minulla on lapsia, mutta ei ystäviä. Olisi kiva, kun olisi joku muukin kuin oma puoliso, jonka kanssa voisi joskus mennä vaikka leffaan, ulos syömään, urheilemaan tai pikkusen baariin iltaa istumaan ja rupattelemaan. Ihan mitä vaan.
      Kaikilla on jo valmiit kaveripiirit ja vaatimuksia kavereiden sosiaalisuuden suhteen. Toisaalta eipä ole aina aikaakaan kaverisuhteiden hoitamiseen ja ylläpitämiseen. Joskus haluaa vaan huilata kotona rauhassa. Pitäisi löytää joku joka ymmärtää, etten jaksa koko ajan ravata ympäriinsä tai kehittää vaan joku yhteinen harrastus, jossa voisi säännöllisesti käydä.

    • jebouuu

      Tehdään miitti!!? Ketään Helsingistä?

    • älä huiro, ota koffi

      mut kumminkin, Mä ole 30 perheellinen mies, ja mulla on ollu ylä-asteelta asti ystävänä Tosi hiljainen kaveri joka on 5 vanhempi, ja ollaan niinku paita ja ***se (= ja mä ymmärrän jos se on välillä hiljainen, ja sittenkö vähä maistellaan olutta, niin johan sitä asiaa tulloo, niin ettei puhevuoroa saa! , eli käytätkö alkoholia, josset. niin osta kuusi pulloa ja elä juo kaikkea, jos et käytä, ota vaik pari kolme ja kokeiles sitte jutella..

      tiedän tunteen siitäkin, jos sua on kiusattu, koska muakin on aikoinaan kiusattu , ja se vaikuttaa vieläkin..
      melkeen vähä joka asiassa!

      ja kateelliset ja katkerat ihmiset ovat kaikista pahimpia, joita yleensä kuuluu kaveri porukkaanki, ei tietty aina

      PS. voimia kumminkin sulle, ja näytä muille "Närhen Munat"

    • puolison saa

      sellaisesta joka ei jaksa jutella tyhjänpäiväisistä asioista.

    • dfg876re

      ei se tarkoita että olet epäsuosittu, olet vain huomaamaton. olin itse samassa tilanteessa 20-30v ikäisenä ja jo tottunut siihen että vaikea on löytää sopivaa nasita. työkavereiden kanssa oli helppo mennä ja pitää hauskaa mutta muuten olin ihan yksin. vaikka elämällä ei ollut mitään suuntaa niin menin samalla kaavalla eteenpäin. lapsuuden kaverit olivat jääneet taa, niitä ei kiinnostanut pitää yhteyttä, harrastusten kautta sain uusia kavereita, pitkäaikaisia mutta ei läheisiä.

      kiersin maailmaa kun ei ollut mitään estettä, tutustuin uusiin ihmisiin, löysin vaimonkin kuin ohimennen, palasin suomeen ja kas jotkut entiset "uudet" tutut olivat edelleen tuttuja ja näiden kautta taas sain joitakin uusia tuttuja.

      myös myöhemmin lasten kavereiden vanhempia on oppinut tuntemaan ja jopa kerrostalonaapureitakin on ollut kylässä.

      sitä vain hakeutuu saman oloisten ihmisten seuraan, ei siinä kai muuta. jotkut asiat vain tapahtuu, ja toiset ei, silloin niille asioille pitää tehdä jotakin.

    • ujopiimätär, Tre

      Ihan kuin minun kirjoittamia asioita! Ystävien hankinta vaatii rohkeutta, yhteisiä asioita ja sattumaa, ja ystävyyden ylläpitäminen vaatii kärsivällisyyttä, itsehillintää ja vaivannäköä, sanoisin. Ystävää on joskus ymmärrettävä, vaikka ei ihan ymmärtäisikään. Erään ystävän kanssa oltiin hiukan erilaisia alkuun, mutta vuosien läheinen kanssakäyminen toi meille samanlaisen huumorintajun ja yhteisiä koettuja asioita. Nyt koen, että olemme bestiksiä vaikka näkisimme vain muutaman kerran vuodessa. Näkeminen piristää ja tuo energiaa pariksi päiväksikin eteenpäin.

      Omat ystäväni ovat joko jo kouluaikoina hankittuja, tai sitten he ovat ystävieni ystäviä. Opiskeluajoilta ei ole ystäviä säilynyt, koska he katosivat jo opiskeluaikana tai heti sen jälkeen maailman tuuliin: eri paikkakunnille, eri oppilaitoksiin, tai ulkomaille, ja osoitteet vaihtuivat ja moni on mennyt naimisiin ja sukunimi on vaihtunut.

      Aloitteiden tekeminen on vaikeaa täysin tuntemattomien seurassa. Kelaan koko ajan, että miltä vaikutan ja mitä sanoisin, ja tilaisuus menee ohi tai ajatus pätkii ja unohdan sanoja. Osaan jutella esim. säästä, mutta oman persoonani korostaminen tai salamaa iskevien repliikkien keksiminen on vaikeaa. Baarissa olen saanut kuulla että minusta puuttuu särmää (en tiedä viittaako tämä puheisiini vai ehkä xl-muotoihini). Pitäisi siis olla joku bitch? Baariin en osaa lähteä yksin, ja tämä on ongelma, sillä vähäiset ystäväni ovat pariutuneet, ja eivät viitsi enää baareilla. Lisäksi en itse jaksaisi valvoa yli puolen yön. Mikä avuksi.

    • mijuha

      itsellä samanlaisia ongelmia...voin vain sanoa et iän myötä jännittäminen helpottaa....varmasti saat vielä ystäviä olemalla oma `hiljainen`itsesi....ehkä vaikutat ujompana hieman etäiseltä ja miehet eivät oikein uskalla lähestyä sinua..muuten kuin humalassa..

      • mattilajouko

        Vastaus hylkiöille on yksinkertainen, älkää ajatelko. Menette, puhutte, nauratte ja yks kaks olet saanut uuden kaverin. Keskustelun aikana ei kannata ajatella mitään ellet erityisemmin esim. väittele, siihen kannattaa vaan eläytyä eikä yrittää olla kohtelias, keskustelua syntyy etenkin jos olet eri mieltä asiasta, se kannattaa sanoa. Sama pätee parisuhteita etsiville etenkin miehille, älä yritä nuolla persettä ja olla mukava, vaan pyri olemaan kevyesti ylimielinen (painotus sanalla kevyesti) ja hauska, annat naisen sopeutua sinuun ja olemalla eri mieltä ja sanomalla mielipiteesi herätät naisen mielenkiinnon.

    • ratkaisee ...

      Otsikkoon 'miten hiljainen saa ystäviä' on sisäänkirjoitettuna väite, ettei hiljainen saa ystäviä. Siis, että vaatimaton luonteenlaatu olisi este ystävien löytämiselle ... Näin ei tietenkään ole, on kysymys eri tavoilla normittuneista ihmisistä.
      Tietynnlaisessa kaveripiirissä ollaan tietynlaisia. Tietynlaiset ihmiset ajattelevat -koska ovat tietynlaisia- etteivät sopeutuisi toisenlaiseen.

      Ajatelkaapa miten normit säätelevät elämäämme jo aivan nuoresta lähtien. Toisinaan vaikuttaa siltä, että juuri nuoret ovat niitä kaikista ahdasmielisimpiä ...

      Mutta eihän se ongelmaa poista, vaikka asiat tiedostaisikin, jos puuttuu ... puuttuu mitä? Sanoisin, että puuttuu näkemys omasta itsestä tasavertaisena toisten kanssa. Toisin sanoen: myös ujo(tai vastaava) on kulkenut tiettyä polkua ujouteensa -samaan tapaan, miten ujon vastakohtakin. He ovat molemmat normittuneita itsiensä suhteen, jos eivä hyväksy itseänsä muiden joukkoon, tai vastaavasti joukko ei hyväksy yksilöä lisäksi joukkoa.

      Ongelmaa (?) ei ratkaise se(jos ujous on ongelma), että hakeutuu vain ja ainoastaan toisten ujojen joukkoon. Ei sekään, että yrittää väkisin hakeutua seuraan, mihin on johtanut tyystin erilaisten ihmisten omanlaisensa polut.

      Olisikohan siinä ideaa, jos olisi vain oma itsensä. Hylkäisi harhaluulon, että 'niillä toisilla' olisi automaattisesti jotenkin asiat paremmin ... On kai kysymys siitä oman itsensä asettamisesta vähintäin tasa-arvoiseksi toisten kanssa. Jos se tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia, ei ongelma välttämättä olekaan todellinen, sillä se mitä itse on itselle on aina enemmän ja parempaa, kuin se että olisi toisille sitä, mitä ei itse ole ...

    • saaad

      Itse kaipaisin niin kovasti läheisiä ystäviä. Minun on vaikea avautua tai tutustua ihmisiin syvemmin, pyrin ikäänkuin vain jättämään itsestäni hyvän kuvan. Tässä iässä (kohta 18v) tarvitsisi kovasti hyviä ystäviä, muuten ei oikein itsenäistyminen onnistu ja olenkin vähän myöhässä sen asian kanssa, tyydytän seurantarpeeni vanhempieni tai siskoni avulla...
      Juttelu on vain niin hankalaa uusien ihmisten kanssa, jos ei ensin saa minkäänlaista huomiota ja hyväksyntää osakseen. On niin muodostunut tavaksi keskittyä enemmän näyttämään hyvältä ja antamaan hyvän kuvan itsestään, kuin että keskittyisi tutustumaan ihmisiin. Toisaalta läheiset ihmiset pelottavat. Olen hidas tottumaan eri ihmisiin ja kestää hyvin kauan ja ihmisen pitää olla tietynlainen ennenkuin haluan millään lailla päästää tätä lähelleni.
      En haluaisi jakaa omaa itseäni kenenkään muun kanssa. Tuntuu, kuin menettäisin itsenäisyyteni. Pelkään, että tulisin riippuvaiseksi, en osaisi enää olla yksin. Mutta tämä yksinäisyys aiheuttaa suurta surua ja tuskaa, kun vanhemmat huolehtivat päivä päivältä vähemmän ja kohta olet ihan yksin. Ei ole ketään jonka kanssa jakaa tuntemuksiaan ja lopulta niiden paljous ja lisääntyvä negatiivisuus tappavat sinut.
      Tuntuu pahalta kun telkkari tai tietokone ei yhtäkkiä enää riitäkään vapaa-ajalla...

      Surettaa, kun teini-iässä pojat saivat jo muutenkin nettiriippuvaisen tytön viettämään kaiken vapaa-aikansa koneella, sillä aikaa kun muut viettivät sitä kavereidensa kanssa. Loppujen lopuksi käteen ei jäänyt mitään, jutut poikien kanssa kuivuivat kasaan ja sillä aikaa myös suhteet osaan kavereista viilenivät ja osaan katkesivat kokonaan.
      Miksi tuntuu kuin pettäisin äitini jos alkaisin viettää aikaa kavereiden kanssa kotini sijasta? Ehkä olen jollain tapaa riippuvainen, valitettavasti... Pelottaa ettei hän enää olisikaan läheisin ja tärkein ihminen, että etääntyisin hänestä ja pettäisin hänet.

      Elämäni on ollut niin täynnä ihmisiä, jotka suhtautuvat minuun eri tavalla kuin muihin, arvostelevat, pilkkaavat, väheksyvät ja nauravat. Ehkä se on saanut minut hiukan eristäytymään ja suhtautumaan ihmisiin varovaisesti ja etäisesti. Olen tosi herkkä sen asian suhteen, näytetäänkö minut hyväksyvän vai ei. Se joko vetää minut hiljaiseksi tai sitten saa puhkeamaan kukkaan.

    • temexa

      moi,jos miehet pyörii sun ympärillä ja et oo ruma,ni eihän sul oo mitää hätää,en tiedä missä asut,mut oon mä itekin jossain paikoissa huomannu,ettei edes viiti mennä juttusille,mut muuten mä tuun toimeen ja jaksan jutella,niinku eilenkin ku olin iltalenkillä juttelin varmaan vartin verran,enkä mä edes ollu nähny sitä naista ennen,kai kannattaa puhuu harrastuksista ja aina sitä jotain keksii,ite asuu suht pienessä kunnassa,tuntee paljon tuttuja,ni sillee tietysti helpompaa..harmi nyt kun on uneton olo,tulin just kaverin luota,tehtiin vähän remppaa,no kai se ois simmut laitettava kiinni ja yrittäis nukkua.............mä voin tulla sun puheterapeutix,oon suht koheltaja,ni sul aika ei ainakaan tulis pitkäx..............

      • nainen 22

        sun pitää vaan alkaa puhumaan enemmän ihmisille!juttele vaikka säästä..ja vko:n lopusta.kyllä sitä aina jotain keksii..ite oon kans aika huono solmimaan uusia ystävyys suhteita..mul on niin omanlainen huumorintaju ja olen aika pervo ( haha)..siis mun jutut on aika härskejä tarkotin ja teen aina kaikkee sellasta mitä muut ei tekis:D juhlimisen hallitsen aika taidokkaasti ja tulee aika useesti vedettyy överit.miehiä tarttuu aina mukaan joo mut oon neki jättäny(siis yhen illan jutut) koska niist ei tuu muutaku paha mieli.ja ketä mies jaksais kattoo tälläst menevää partyparty-naista.varmaan aika harva siks oonki sinkku ollu jo piiitkään..ja sit ku tärppäs ni se oliki joku linnakundi.JES....hyvin menee!mut siis asiaan...
        sun täytyy vaan mennä ihmisten mukaan johonki juhliin ja A-V-A-T-A se sun suus ja P-U-H-U-A.vai ootko yrittäny jottai harrastuksen alottamista..sielt saa aina kavereita...ja kouluista!ja netistäki niitä voi tietty ettii.
        Tsemppiä sulle! jos tarttet juttu seuraa ni voin antaa mun mailin tänne(:

    • Ssh, I'm iD...

      Hienoa että täällä on muitakin samaa tarinaa kulkevia ihmisiä...
      Omaan samanlaisen menneisyyden, ala-asteella olin kiusattujen joukossa,
      ja myös ylä-asteella taisin olla "erilainen" jostain kulmasta...
      Näin vanhetessa toisinaan uskallan puhua enemmän, ajattelen toisinaan mitä sanon ennen kuin sanon.
      Joskus päätän olla hiljaa, koska en tiedä mitä sanoa, tai en halua sanoa mitään asiaan.
      Eli en pidä myöskään tyhjänpäiväisistä asioista...
      Ja ajatuksen katkeilu on jo tuttua...

      Omalla kohdallani syynä vähäiseen ystävien määrään, jos heitä nyt enää voi ystäviksi kutsua, tutuiksi paremminkin, syynä tuntuu olevan se, että en ole tarpeellinen heille, ja en ihan samoissa asioissa pyörivä ihminen: en ole KOVIN hullu tuunaamiseen ja autoihin, en ole ryyppymiehiä, joskin alkoholipitoinen juoma saattaa olla itseni mielestä aina se merkki että nyt tarvii yksinäisyyttä hieman...
      Mutta kiinnostukset ja tarpeellisuus, johon lukeutuu se, että minulta aina, porukan vähän vanhempana henkilönä kysyttiin kaikkea, kuten sain mopon ekana, niin aina kyseltiin niistä testijutuista, ja haluttiin testata mopoa ja tollasta, että saatiin ensituntumaa, sitten tuli auto, sama juttu, ja vielä kaiken pääliseksi kyseltiin usein kuskiksi, mutta nyt on tilanne ihan eri... Hekin kun omaavat kortin...

      No, siis ainakin eri kiinnostuksenkohteet ja tarpeettomuus ajaa meitä erilleen...
      Ja tosiaan myös tuo että "ei tunneta" on aika yleinen syy... Täytyy vain tutustua kunnolla, tosin se ei helppoa ole... Ja jos ei oteta huomioon, sille ei oikein voi mitään, se on vaa että niiä ei kiinnosta...

    • ttkk

      Joista on toivoa saada ystäviä! Löytyy Seurakuntien lehden sivuilta nuo!

    • Alaks Olee?

      Hei kaikki,

      joku ystävällinen sielu linkittikin jo blogini (http://alaksolee.blogspot.com) tänne. Luin juttujanne ja sain monia hyviä uusia aiheita, joista kirjoittaa ja joita yrittää ratkaista. En ole mikään ekspertti, mutta yritän miettiä ystävystymistä ja kaverustumista kaikkien, myös hiljaisempien ja ujojen kannalta.

      Nämä eivät ole helppoja ja yksinkertaisia juttuja, mutta toivottavasti joistakin kirjoituksistani voisi olla apua. Esimerkiksi siitä, miten voi näyttää itse helpommin lähestyttävältä, että ne rohkeammat tulisivat juttelemaan (http://alaksolee.blogspot.com/2010/08/millainen-on-helposti-lahestyttava.html) tai miten voisi aloittaa keskustelun itse (http://alaksolee.blogspot.com/2010/09/miten-keskustelu-avataan.html). Ja jos teille tulee mieleen mitään kysymyksiä, niin laittakaa niitä ihmeessä tulemaan: http://alaksolee.blogspot.com/p/kysy-aliisalta.html

      En lupaa ratkaista kaikkia ongelmia, mutta voin yrittää. Ja toivon todella, että tästä toden totta tulisi Uusien ystävien vuosi. :)

    • d.permanto

      Minä olen samanlainen aina seurassa se hiljainen ei joo vastaaja eikä mulla kuin yksi ystävä täällä oulussa. Olen vasta muuttanut tänne ja olisi kiva tutustua muihin naisiin ihan vaan tulla kaveriksi.Käydä yhessä shoppailemassa, ulkona lounalla,lenkillä ja vain kahvilla juttelemas niitä näitä.Vaan kun ei tiedä miten???

    • yksinäinen,-sempi...

      Itse olin suosittu joskus ala asteella silloin olin reipas ja puhuin paljon olin villi ja vedin vitsiä kaikesta.
      Ylä asteella hiljenin ja kaverit alkoivat ensin huolestua, mutta sitten kaikota Nyt lukiossa ei ole ketään kaveria, koska olen hiljainen ja puhun vaan jos on pakko ja silloinkin esim. mm,joo,ei...yms. Hiljaisuuteni alkoi masennuksesta joten olkaa iloisia reippaita ja vitsikkäitä jos haluatte suuren ihmisparven ympärillenne toki on ihmisiä jotka ovat samassa "tilassa" kuin sinä.

      kiltit ja avuliaat ihmiset eivät ole "kiinnostavia" tiedä sitten mistä tuo johtuu mutta itselläni kävi noin, mutta sinulla pyörii sentään miehiä ympärillä eli olet aikas nätti ja viehättävä ole vähän "vaikeampi"(ei silti ilkeäksi kannata ruveta silloin ei tule kunnollisia kavereita vaikka paljon tuttuja tulisikin) tapaus ihmisille muillekkin kuin miehille mitä voit hävitä?! (kannattaa myös teeskennellä että kaikki puheet kiinnostaa sinua, mutta ole sillon vähän niin kuin "korvana" jos et itse haluaisi keskustella asiasta)
      Ihmiset joita kiinnostaa muukin kuin itsestään puhuminen siis oikeasti ovat kilttejä, luotettavia ja heille avaudutaan :)

    • sukka.

      mää voin olla sun kaveris!

      • vähänYstäviä2325454

        Kuulostaa tutulta. Olen itse usein "tyttöporukan" kolmas pyörä eli se ulkopuolinen. Tämän takia tykkään hengailla porukoissa, joissa on molemman sukupuolen edustajia, koska naiset tunnetusti tykkäävät olla kahden kesken ja kolmatta ei suvaita. Sitten toiseksi: kaverimäärällä ei ole väliä, vaan laadulla. Olen huomannut, että ne kaverini, joilla on facebookissakin tyyliin 600 ystävää, eivät ole niin syvällisiä persoonia minun seurassa. Keskustelut jäävät pinnallisiksi esim. "Miten menee?' -hyvin menee, entä itelläs? -ihan ok.". Ja on myös käynyt niinkin, että nämä paljonkavereitaomistavat kaverit sekoittavat ystäviensä nimet. Kiva saada tekstiviesti, jossa pyydetään tulemaan tyttöjen leffailtaan ja se viesti olikin tarkoitettu jollekin toiselle. :'D

        Mitä tästä opimme? Kannattaa panostaa niihin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat tärkeimmiltä ja ketkä välittävät ja ovat kiinnostuneita susta aidosti. Olen itsekin jäykähkö sosiaalisissa tilanteissa ja epäilen oikeasti kärsiväni aspergrerin syndroomaa, vaikka olen omalla tavallani seurallinen. Itselläni on aika vähän ystäviä, mutta kavereita/hyvänpäivän tuttuja on paljon.. Oikeastaan minulla on vain 1 tosi läheinen naispuolinen ystävä tällä hetkellä ja sais olla enemmän.. Ystäviä on oikeasti vaikeaa saada aikuisena. Ehkä kaverien kautta voisi saada helposti.

    • mmghfchkkty

      Mun on tosi vaikea saada uusia ystäviä just tän hiljaisuuden takia, vihaan itteäni siitä miks se on niin vaikeaa puhua vieraille. Tutussa porukassa tai yleensä yhden tutun ihmisen kanssa olen paljon rennompi ja saatan puhua pölöpöttää. Moni on sanonut että olen hirmu kiva etenkin kahestaan mut jos mennään johonkin jossa on muita ihmisiä niin en osaa puhua, vastailen kysymyksiin mahollisimman lyhyesti ja muutenkin en osaa olla rentona.
      En ole kiusattu koulussa, selän takana puhumista saattaa tietysti olla ja yläasteella ei ollut yhtikäs yhtään kaveria. olin joka ikinen päivä yksin. Yksinäisyys johtuu siitä kun en vaan pystynyt olemaan kontaktissa toiseen ihmiseen ja tutustuminen on niin vaikeaa. Ulkonäössäni en usko olevani pilkattavaa, olen ihan normi maalaistyttö joka viihtyy navettahommissa. Haluan olla luonnollisen näköinen, en meikkaa, olen laiha ja pidän rentoja tavallisia vaatteita. Vihaan juhlia ja kaikenlaisia esiitymisiä yli kaiken.
      Hankkikaa koira ja lähtekää koiraharrastuksiin mukaan. Se on se juttu mikä pitää minut ihmisten ilmoilla ja mielen virkeänä! Koira on ihmisen paras ystävä eikä koskaan tarvitse nukkua yksin öitä kun on joku jalkapäässä nukkumassa ja joka aamu iloisesti kutsumassa ulkoilmaan.

    • jokinen.annika

      Mul on ihan sama juttu ku sulla mut mä saan helposti kavereita

    • marinvoice

      "ihanaa",että on joitain muitakin,joilla on samoja ongelmia. Välillä tuntuu,että oon ihan yksin tämän asian kans. Jotenki huomaan itessäni sen,että ku ihmisiin alkaa tutustua ja vaikka viettäiski vaan sellasta "hiljasuutta" niitten kans,niin vähitellen löytyy keskustelunaiheita ja jotenki rohkastuu kertoon paljon enemmän itestään. Mutta aluksi se on mulle ainaki tosia vaikeeta,riippuu tietty tilanteesta ja ihmisistä. Ja myös se ihmismäärä vaikuttaa jonkuverran, et jos on paljo ihmisiä ympärillä,nii ei jotenki pysty oleen samalla tavalla,ku vaikka sillon,jos on vaan muutama ihminen,joitten kans puhuu tai hengaa.

      Kaikkea hyvää teille ihan kaikille,toivottavasti kasvetaan parempaan suuntaan ja jotenki saadaan tää inhottava olotila pois. Tsemppiä! :) Hiljaa hyvää tulee.. mä luotan siihen :)

    • tukalat

      Olen itsekkin juuri sellainen hiljainen ja annan muiden lörpötellä kaikkea tyhjän päivästä juttua. Minua ei todellakaan kiinnosta jostain asioista valittaminen tai muuten vaan lässyttää jotain tyhjän päivästä. Olen kokenut itseni monessa tilanteessa itseni tosi huonoksi. Miksi ihmiset eivät ajattele ensin kun että pamauttavat suustaan heti mitä sylki tuo. Ja toinen on toi nauraminen, pilkkaaminen ja nolaaminen toisia ihmisiä. Ymmärrän jos kaikki on huumorilla mukana, mutta näin ei aina ole. Meitä on moneksi ja täytyyhän täällä kuitenkin pärjätä.

      • iDSD- on your way

        Sama tilanne, kohtalotoveriseni...
        Olen myös alkanut tässä huomaamaan että joillakin on jotain "ollaan oma v*tun ryhmä" ja jättää jo toiset ulos... Näin siis täällä...

    • Ujoutta

      Tuskin olemalla hiljaa ja yksin kotona, kököttäen. Suomessa on kaikenlaisia yhdistyksiä, seuroja, tanssikursseja ties vaikka mitä yhdelle jos toiselle. Harrastamalla moni on saanut uutta puhtia yksinäisyyden tunteeseen jo pelkästään tervehtimällä toisia ja näin vastapuolenkin on ollut tavallaan helpompi vastavuoroisesti lähestyä tuon kummallisuuksia Lykkyä tykö!

      • bluephoenix

        Nämä teidän tarinat kuullostavat kyllä niin tutuilta..
        Onhan niitä kaikkia harrastushommia ynnä muita mutta kun olet jo liian sisäänpäin kääntynyt niin sellaiseen meneminen voi olla liian iso kynnys.
        En kyllä tiedä miten tästä yksinäisyydestä voi päästä eroon kun se on jo niin pahaksi päässyt menemään..
        Ehkä minäkin voisin tutustua johonkin toiseen jolla on yhtä vaikeaa niin pääsisimme yhdessä eteenpäin :)
        -nainen22v-

    • bestiksetön

      Minulla on myös sama tilanne. Kuulun koulussa yhteen kaveriporukkaan, me ollaan kaikki tosi hyviä ystäviä. Mutta sosiaaliset tilanteet jännittävät, etenkin jos olen kaksin jonkun kanssa. Minulla ei ole sellaista luottohenkilöä tai bestistä, jonka kanssa jakaa kaikki asiat, ja josta voisi olla varma ettei se puhu minusta pahaa selän takana. Tykkään viettää aikaa kaveriporukkani kanssa, mutta he tulevat vaivaantuneiksi minun seurassani, koska olen hieman hiljainen, porukkamme hiljaisin. Olen kaunis ja ihan hauska, monet ihmiset ajattelevat minua coolina ja haluavat tutustua, mutta sitten kun tutustutaan ja ollaan kahdestaan, coolius häipyy, koska olen niin hiljainen. Minulla on kauheita paineita itsestäni, miltä vaikutan ulospäin. Silti minulla on paljon kavereita, mutta kaipaisin enemmän yhtä sellaista luottotoveria. Luotan kyllä kaveriporukkani henkilöihin, ja jotkut heistä luottavat minuun, mutta jotenkin meidän suhteemme ovat hauraat. Olen hauras. Minulla on huono itsetunto. Olen silti melko itsevarma siinä suhteessa, että olen kaunis, osaan olla joskus hauska, olen luotettava, rehellinen, mukava, ystävällinen... Ainoat huonot puolet minussa on laiskuus (liittyy asiaan...), hiljaisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Miksi hiljaisen ihmisen kanssa ei voi olla normaalisti, niinkuin muidenkin kavereiden?! Miksi pitää vaivaantua ja ryhtyä itsekin hiljaiseksi, vaikka oikeasti on puhelias?? Niin ja miksi aina pitäisi puhua? Miksi pitäisi puhua turhia asioita? Minkä minä sille voin että sitä juttua ei vaan päähäni synny. En vaan yksinkertaisesti joskus keksi MITÄÄN puhuttavaa.

    • 19++6

      Olen hiljainen ja kyllä sitä ujouttakin löytyy. Ujous johtuu epävarmuudesta kun lapsena en sitä saanut kehitettyä, kun kiusattiin niin paljon.

      Mikäli joku vaivautuu puhumaan niin vastaan kyllä mielelläni (mikäli on jotain vastattavaa). Olen valmis yrittämään tutustua lähestulkoon kenen tahansa kanssa, mutta silti sekään ei riitä. Yleensä toiset tulevat minulle juttelemaan koska itse en juttele, ellei ole jotain asiaa.

      Jostain syystä on jotenkin erittäin vaikeaa ja vaivanloista puhua joillekkin varsinkin jos ei saa mitään hajua että halutaanko sitä nyt olla kavereita vai ei.
      Ensin yritän seurailla tyyppiä ja puhua kun pystyy ja seurailen mistä tämä tykkää jne. Mutta jos homma ei etene niin kyllä sitä kyllästyy roikkumaan toisen perässä jos toinen tyyliin juoksee aina edessä sinne tänne vain ja ainoastaan penkissä voidaan edes puhua jotakin.

      Tyypillisintä on sitten se, että jos on hiljaa niin katotaan kieroon niin että ittelläki tulee tyhmä olo. Sitten kun turhan moni puukottaa toisia selkään oven takaa. Menee siinä luottamus yhdellä ja toisellakin, eikä sitä enää jaksa kattoa kun on sitä jo ala- ja ylä-asteella tullu tommosta toimintaa tarpeeksi katottua ja kyllästyttäähän se.

    • omomomena

      Itse ainakin olen hiljainen ja enkä enään jaksa väkisillä yrittää tutustua kenenkään. Ystäviä olen saanut yleensä siten, että joku on tullut etsimään jotain ja sitten vain yht'äkkiä tullut puhumaan ja minuutin päästä kummatkin kälisee jo ku papupata toisilleen ja huomataan että kylläpäs sitä juttua löytyy

      Yleensä toinen osapuoli on aloittanut puneenaiheen, mutta koulussa kerran asunnossa vain yksinkertaisesti päätin puhua yhden tyypin kanssa ja siitä se lähti. Alussa kyllä vähän oudostin tyyppiä, mutta kun tutustuin paremmin niin ollaan oltu ystäviä siitä lähtien.

      Ei niitä ystäviä taivaasta satele vaan pikemminkin heinäsuovasta neulaa kaivelemalla. Tuntuu vain siltä että kouluaikoina oli paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin kuin kaupungissa tai kylillä kävelemässä kun niitä omaikäisiä ei tahdo vältis aina nähdä.

    • Anonyymi

      Naisia saa vain jos on isot Munat ja rutkasti rahaa

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      124
      4018

    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      315
      2063

    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1811

    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      106
      1740

    5. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1740

    6. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      439
      1671

    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      443
      1526

    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1276

    9. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      53
      1272

    10. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      443
      1229
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt