kuinka jaksatte toisen odottajat?

Hei!!
Minulla on tässä kuussa 3 vuotta täyttävä tytär.Olen raskaana vkolla 15 ja alku kuukaudet olleet pahoin vointia ja väsymystä ja oksentelua ja tosiaan ollutr aikas rankkkaa.Onneksi lapsi jo tonkin ikäinen että leikkii hieman itsekseen,katselee telsua,käy ite potalla jne.Silti mulla ollut syyllinen olo kun en ole jaksanut joka päivä mennä ulos hänen kanssaan tai thdeä juuri muutakaan.Ollut päiviä jolloijn en ole sängystä päässyt ylös kun niin heikko olo.Onnex mies ollut pari kertaa töistö pois auttamassa.Jostain luinkin juuri että synnytyksestä ja varsinkin sektiosta tulisi kulua 24- 36 kk ennen uutta raskautta. ( mulla tehty sektio)
Olen tässä miettinytkin että jos tyttö ois nuorempi niin miten ihmeessä oisin jaksanut.Nytkin harmittaa kun ei niin jaksa.Mutta voihan olla että sun raskautesi on erilainen,ei pahaa oloa ja väsymystä jne.
toi on kanssa totta,että kun on ollut flunssaa niin on välillä ollut ihan poikki ja vaan toivonut että mies tulis äkkiä kotiin auttamaan.
Nyt kun mulla alkaa olemaan parempi olo olen niin tyytyväinen että olen raskaana.Ja jaksan taas paremmin olla esikoisen kanssa.Rankkaahan se oli toi alku,mutta sen arvoista varmasti.Tää oli mun kokemusta asiasta,Tiedän kuitenkin monia joilla syntynyt jo toinen,kun eka täyttänyt vasta vuuoden..ja sitten vasta rankkaa on ollutkin,kahden piene kanssa.Mutta toiselle sopii toinen,toiselle toinen.
Onnnea ja tsemppiä miettimiselle ja ratkaisuillesi!!

Itse odotan vasta esikoista, eli kokemusta ei tähän ole, mutta oon miettiny ihan samoja asioita. Ajattelen, että muksuille voisi tulla ikäeroa ainakin se kolme vuotta, että isompi ei enää tarttis vaippoja. Lasten kannalta olis kiva, kun olis pieni ikäero, mutta ehkä se itselle kuitenki olis helpompaa, että isompi olis jo jossain määrin omatoiminen.

Hyvä kaverini sai äskettäin toisen lapsen, muksuilla ikäeroa tasan kaksi vuotta. Aika rankkaa tuntuu olevan, mutta sehän on paljon lasten luonteestakin kiinni.

mä odotan nyt kolmatta. Esikoinen on 4 ja toinen 2. Esikoinen oli siis reilun vuoden, kun aloin kakkosta odottamaan, esikko on ollut aina myös melko huono nukkumaan öitänsä. Kyllä sitä kuitenkin vaan jaksoi silloin esikoisen aikana ja nyt tämän kolmannenkin kohdalla, sentään kun kakkosta odotin pystyin aina nukkumaan sen kanssa päikkärit, mutta nyt kolmannen kanssa se ei enää onnistu, sillä esikko ei nuku, mulla siis molemmat lapset kotihoidossa.
Nyt on ollut vielä hieman vaikeampi raskaus kuin aikaisemmin, on alkanut supistelemaan aikaisilla viikoilla ja alkupahoinvointiakin oli aika runsaasti, väsymystä ei edes huomannut, kun lasten jälkeen ei sellaista päivää kovin usein ole muutenkaan ollut, että ei olisi väsynyt. Raskausaika siis menee siinä sivussa, ei sitä ehdi niin miettimään, kun on muutakin tekemistä.
Enemmän mua nyt mietityttää, että mites sitten jaksan, jos tää kolmonen ei nuku öisin ja toisten kanssa pitäisi jaksaa päivällä, mutta murehdin sitä sitten, jos niin tulee käymään :)

en todellakaan jaksa..olen rv39 ,esikoiseni melkein 1v4kk..ihan p.stä v.tuttaa,väsyttää,närästää,selkää särkee,jalkoja särkee,vessassa saa juosta minkä kerkee,koko ajan joku edellämainituista päällä,ja kun menee ohi toinen alkaa..järkyttävää nää helteet..olen aina tykännyt kesästä ja auringon otosta ja lämmöstä,mutta nyt en vois kuvitellakaan kun sisälläkin tuntuu kun ois saunassa vaikka tuuletin huutaa täysillä(ja mies palelee) itseäni ei auta yhtään...vauvan "piti" syntyä n.2vkoa sitten neuvola lääkärin mukaan kun paikat jo avautunu mutta eipä syntynyt,eikä oo näkynyt...viimeiset 3kk v.tuttanu ja toivonu et tulis jo ulos,älyttömän raskasta henkisesti ja fyysisesti, voimat ihan loppu..huomattavasti rankempi raskaus kun esikoisen kanssa kun ei voi levätä sillon kun siltä tuntuis,ja tuntuu pahalta kun ei jaksa esikoisen kanssa tehdä mitään..tulisit jo ulos...miettikää 2 kertaa ennen kun rupeette tähän.. väsynyt äiti 24v

Täällä mennään rv 24 ja esikoinen on vähän reilu 2v. Minä en halunnut vauvahommiin aiemmin ryhtyä, halusin että esikoinen alkaa nukkua yönsä paremmin ja ymmärtää jo vähän jotakin. Toisaalta ikäeroa piti olla sen verran, että on leikkikaveria toisesta joskus.

Täytyy sanoa, että tämän kakkosen odotus on mennyt vähän siinä sivussa. Ei ehdi analysoida kaikkia tuntemuksiaan niin paljon, kun esikoinen vie kaiken huomion. Lisäksi olemme paljon kaksin, kun minä olen töissä on mies kotona ja toisinpäin. Se on ollut ehkä kaikkein rankinta odotusajassa, kun kaipaa miestä rinnalleen. Alun pahoinvoinnit piti vain kestää, keskiraskauden väsymys... no nukutaan sillloin kun ehditään :D Erilailla on joutunut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kodin ja pihan kunto on kärsinyt raskausaikana, kun paukut ei vain riitä ihan kaikkeen tällä hetkellä. Loppuraskaudessa minä onneksi olen kesälomalla ja sen pari viimeistä työviikkoa mietin sitten menenkö töihin enää ollenkaan, voinnin mukaan.

Mutta siis, ei tämä ole ollut yhtään niin rankkaa, kuin alkuun ajattelin. Tosin onhan tätä matkaa vielä paljon jäljellä, että saa nähdä miten ison mahan kanssa sitten mennään :D

Oon raskaana 30 viikolla ja esikoinen on 1v3kk, eli ikäeroa tulee (jos täysiaikaiseksi menee) 1v6kk. Onneksi on melko oireeton raskaus alun kuvotuksia lukuunottamatta. Hyvin olen jaksanut, eipä tuo esikko mitään ihmeitä vaadikaan. Vaipatukset jne. eivät huoleta, siinähän se uusikin pylly menee samalla :) Esikoinen on onneksi tosi hyvä nukkuja, joten yöni olen saanut kunnolla levätä. Mikään paikka ei kremppaa ainakaan vielä. Iltaisin menen aikaisin nukkumaan, viimeistään 22 ja tosiaan kotiäiti olen, joten töissäkään ei ole tarvinnut käydä. Itse olen nauttinut raskaudesta ja kotiäitiydestä, sekä esikoisen kanssa puuhastelusta.

Esikoisella ikää pian 10kk ja kakkosen odotus vasta alussa. Suunniteltu raskaus tämäkin, ja mitä sitä stressaamaan ainakaan etukäteen.

Minulla on toinen raskaus meneillään (rv 34 1) ja esikoinen täyttää viikon päästä 14 vuotta. Voin sanoa, ettei ole murrosikäisenkään kanssa herkkua ollut odotella. Ei ole niitä samoja huolia kuin pienen lapsen kanssa olisi, mutta toisenlaisia kylläkin.

Murrosikäinen kun tarvitsee vanhempaansa yhtälailla, vaikka antaakin sellaisen kuvan, ettei ketään tarvitse. Rajat on asetettava, niissä on pysyttävä, koulutyötä on vahdittava, katsottava, ettei liiku väärässä seurassa. Ja on tajuttava, että nyt kun se hakkaa ovia ja juoksee norsun askelin rappusissa ja sanoo, että vihaa sua yli kaiken, että se kuuluu siihen ikään, ja että hän vain tuo omia höyryjään ulos.

On vaikeampaa ollut nyt raskausaikana erotella tunnepuolta järkipuolesta, kun murrosikäisen kanssa pitää kommunikoida ja häntä komentaa/ohjata/rangaista. Olen muutamia kertoja itkenyt ýksikseni (tai mieheni nähden) loukkaantuessani murkkuikäisen sanoista, vaikka ennen ne sanat olisivat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eniten minua huolestuttaa vauvan syntymän jälkeinen aika, miten murkkuni suhtautuu siihen. Hän on itse sellaisessa iässä, että vaikka juuri nyt onkin minun "hanskaassani", niin entä sitten, kun vauva vie huomiotani - luonnollisestikin. Tuleeko mustasukkaisuutta, uusia rajojen hakemisia? Ja miten sitten jaksan, jos näin käy... ja vielä jos siihen päälle vauva on mahavaivainen tms.

Itse vauvaikä menee kuitenkin nopeasti ohi... Sitä kuvitteli esikoisen syntymän jälkeen, että se vauvaikä on kaikkein rankinta... Mutta aina sitä tuli uusi uhmaikä toisen perään ja toinen toistaan rankempana. Lapsi kasvaa kehittyy ja siinä kyydissä pitää vanhemmankin pysyä.

Voin ehkä lohduttautua sillä, että siinä vaiheessa, kun uusi tulokas on tulossa pahimpaan uhma-/murrosikään, niin esikoinen on kenties jo lentänyt pesästä. :) Tosin eipä se vanhemman huoli mihinkään lopu, vaikka lapsi olisikin aikuinen. Hän on kuitenkin itselle aina se oma lapsi - aina.

Jaksamisia kaikille äideille! Otetaan päivä kerrallaan ja koitetaan olla murehtimatta liikaa etukäteen. :)

Meillä esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 1v3kk,silloin odotusaikana en pahemmin kärsinyt pahoinvoinnista saati väsymyksestä. Ainoo vaiva oli selkä joka paheni töissä ollessa(kävin muutaman kuukauden olemassa töissä,ku oli sovittu että palaan töihin äippäloman jälkeen,mutta kuopus ilmoittikin tulostaan). Ihmeen hyvin sitä jaksoi esikoisenkin kanssa touhuta. Tosin tein lähinnä ne "pakolliset hommat",muut ehti odottaa tai sitten mies auttoi.
Nyt odotan kolmatta ja kuopukselle ja vauvalle tulee 1v1kk ikäeroa. Tässä raskaudessa kärsin pidempään todella etovasta olosta ja väsymyksestä,mutta kummasti siitäkin selvisi. Nyt nämä helteet vie kyllä voimia,mutta olen päättänyt että teen todellakin vaan ne pakolliset hommat enkä yritä ylisuorittaa ja saada kaikkea mahdollista tehtyä. Myönnettäköön että pinna on ollut kireällä useastikin,mutta sitä yriittää vaan rauhottua ja laskea vaikka sataan :)
En yritä mitenkään saada lapsia itsenäistymään nopeammin yms,van yritän todellakin muistaa ja ottaa huomioon että esikoinenkin on vielä melko pieni. Meillä tosin lapset ovat kehittyneet melko nopeasti. Lapsista on nyt jo toisilleen melkosesti seuraa ja viihtyvät keskenään tai yksin omissa leikeissään joskus pitkiäkin aikoja. Molemmat nukkuvat vielä päikkäreitä niin silloin saan itsekin huilata jos siltä tuntuu. Olemme yrittäneet jo heti vauvasta saada lasten rytmejä soviteltua yhteen mikä onkin onnistunut hyvin. Aikaa ja kärsivällisyyttähän sekin vaatii :)
Meille nämä pienet ikäerot on sopinu,vaikka rankkaa onkin ollut,mutta aikansa kutakin :) Kunhan vauva on syntynyt niin pääsemme nauttimaan täysin rinnoin kaikista kolmesta lapsesta ja heidän kehityksen seuraamisesta :)

Mulla vauva 3,5 kk ja tein just positiivisen raskaustestin. Eli noin vuosi tulee ikäeroa. Koen positiivisena, kun saan olla kotona ollessani raskaana. Olen haastavassa työssä normaalisti, ja siellä oli ajoittian rankkaa kun oksensin aluksi 2kk ja loppuvaiheessa en saanut nukutuksi kuin tunnin pätkissä.
Itse asiassa ihanaa, kun ei tarvitse lähteä klo 8:ksi töihin vaikka millainen univaje olisi ja saa oksennella kotona eikä töissä... Juhlaa!

Moikka!

Meillä esikoisen ja toisen lapsen välillä ikäeroa 1v 4 kk. Itse voin kummatkin raskaudet hyvin. Esikoinen oli niin pieni (vähän reilu puolivuotias) plussattuani, että nukkui päivällä helposti kahden-kolmen tunnin päikkärit ja väsyneenä nukuin tuolloin itsekin.

Nyt tytöt 4- ja 5-vuotiaita. Päivääkään en ole katunut pientä ikäeroa. Toisen lapsen vauva-aika meni hyvin, vaikka kumpikin oli vaipoissa ja täysin hoidettavia. Tällä hetkellä ovat toistensa parhaat kaverit, leikkivät yhdessä ja harvoin valittavat tylsyyttä kun aina on leikkikaveri paikalla. Odotan kolmatta (rv 19 5) ja omalla kohdallani alun väsymykset oli helpompi nukkua edellisessä raskaudessa pienen alle vuoden ikäisen kanssa kun nyt näiden isompien kanssa, jotka harvoin päiväunia enää kotona nukkuvat :)