uskovan ikä

ovat nelivuotialla normaaleja, joten heidän ei voida edellyttää olevan älyissää, vaan jeeesushuttu ja joulupukkisadut uppoavat täysillä.

Nas.se kirjoitti:

ovat nelivuotialla normaaleja, joten heidän ei voida edellyttää olevan älyissää, vaan jeeesushuttu ja joulupukkisadut uppoavat täysillä.

Nas.se,

onko pyhän kokeminen ydintiedon virhe?

Pauliina, diakoni

taivaan valtakuntaan .
Jeesuksen puheesta:Minä olen antannut heille sinun sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmast ole.
Olen siis taivaan kansalainen.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Nas.se,

onko pyhän kokeminen ydintiedon virhe?

Pauliina, diakoni

No tottakai on!

Jos lapsi ei osaa erottaa joulupukki tarinaa todellisuudesta niin kuinka sitten
jumala tarinaa?

Mutta kysymys kumpi on lapselle haitallisempi valhe lapselle

1)se että joulupukki tuo vuosittain lahjoja kilteille lapsille
2)se että jumala saattaa lapsen kuoltua päästää joko taivaan ihanuuteen tai mitä todennäköisimmin
kiduttaa sinua ikuisesti jumalan omien mieltymysten mukaisesti, joita ihmisen on vaikea ymmärtää

onko siis 4-vuotiaita saudi-lapsia jotka tuntevat kristillisen jumalan olemassaolon? tai 5-vuotiaita afgaani-muslimiperheen lapsia jotka kristillisen jumalan läsnäolon tuntevat?

tajokinen kirjoitti:

taivaan valtakuntaan .
Jeesuksen puheesta:Minä olen antannut heille sinun sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmast ole.
Olen siis taivaan kansalainen.

Lue lisää

"taivaan valtakuntaan".

Eli olet uskovaisten keskuudessa kuollut!

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Nas.se,

onko pyhän kokeminen ydintiedon virhe?

Pauliina, diakoni

"onko pyhän kokeminen ydintiedon virhe?"
- rationaalisesti: KYLLÄ!

Kirkolliset menot ovat lapsille kuin shamanismia. Hurmoksellisuuteen yllyttävät laulut, tarinat, kynttilät ja esikuvien (aikuisten) hurmos ovat huumetta pienille aivoille, jotka eivät osaa itsenäisesti käsittää mistä hommassa on kysymys. Lapset eivät erota todellista saduista, ja joku krisseleiden satu pyhästä hengestä voi olla todella pelottava asia lapselle ja luoda vakaviakin ahdistustiloja.

Ei ole mitenkään lapsen henkiselle tasapainolle terveellistä sekoittaa lapsen mieltä uskonnollisilla hurmostiloilla.

En kysynyt uskovilta vaan kirkolta! :)

Jos olisitte helvetissä, mitä vastaisit lapsellesi, jos hän kysyisi siellä sinulta, että "isi/äiti, koska me lähdetään pois täältä?"

Minusta on tosi vakavaa, jos jättää lapselleen kertomatta uskonasioista. Senkin takia niin kannattaa tehdä, että selviää myöhemin helpommalla, kun on johdonmukaisesti lapsen kehitystaso huomoiden kertonut hänelle Jeesuksesta. Vanhemmat vastaavat Jumalalle siitä, miten lapsensa kasvattavat ja mitä heille opettavat. Ja toki Jumala tietää, mitä kukin vanhempi uskoo. Lapsen on vaikeampi järjellä ottaa vastaan uskonasioita, jos se ajatusmaailma on hänelle ja hänelle ja hänen perheelleen täysin vieras. Uskoontulo on Jumalan työ lapsessakin, mutta se tulee siitä, että lapsi on niistä asioista kuullut. Kyllä lapsikin tajuaa, missä vanhempien luottamús ja turva on. Onko se heissä itsessään vai Jeesuksessa?

Vaikka lapselle on tärkeää tähdentää Jumalan hyvyyttä ja rakkautta ihmistä kohtaan on Jumala kumminkin kiivas ja vihaavakin edelleenkin. Ihan sama Jumala, joka oli vanhan testamentin aikana ja nytkin. Nykyään puhutaan toki mieluummin Jumalan pohjattomasta rakkaudesta, muttei koskaan missään Jumalan vihasta.

Jos uskomattomat vanhemmat kastavat lapsensa, onko se niin paha virhe, vaikka olisikin heille vain tapa, sillä heidätkin on joskus kastettu? He uskovat tekevänsä parhaansa, sillä niin tekevät muutkin luterilaiset, uskovaisetkin. Tuskin kummatkaan ovat kastetta sen enempää ajatelleet. Niin voi sanoa molempien käyttäytymisen perusteella. Luterilaisia jos ovat.

Kun uskovaiset vanhemmat eivät kasta lastaan onhan se ihna ok, sillä jos he uskovat, että lapsi voi ottaa kasteen vasta tultuaan uskoon. Niinhän tehtiin raamatussakin. Eikö raamatussa puhuta yhdestä kasteesta? Jos on jo lapsena kastettu, tuskin se on pelastumisessa kynnyskysymys, ottaako hän vauvava kastettua luokseen vaikkei tämä "tajuissaan" olekaan uskovien kasteella käynyt. Jumala näkee ihmisen sydämeen. Ihanne varmasti olisi, ettei lasta ole kastettu ja sitten hän asiat oivaltaessaan haluaa, että hänen syntinsä pestään pois ja hän saa aloittaa uuden elämän. Mutta se vaatii yleensä sen, että lapsi/nuori kasvaa seurakunnan yhteydessä ja tämä käytäntö on hänelle tullut tutuksi siinä missä veden sirottelu "tajuttoman" lapsen päällekin luterilaisille.

Catsi Cat kirjoitti:

Jos olisitte helvetissä, mitä vastaisit lapsellesi, jos hän kysyisi siellä sinulta, että "isi/äiti, koska me lähdetään pois täältä?"

Minusta on tosi vakavaa, jos jättää lapselleen kertomatta uskonasioista. Senkin takia niin kannattaa tehdä, että selviää myöhemin helpommalla, kun on johdonmukaisesti lapsen kehitystaso huomoiden kertonut hänelle Jeesuksesta. Vanhemmat vastaavat Jumalalle siitä, miten lapsensa kasvattavat ja mitä heille opettavat. Ja toki Jumala tietää, mitä kukin vanhempi uskoo. Lapsen on vaikeampi järjellä ottaa vastaan uskonasioita, jos se ajatusmaailma on hänelle ja hänelle ja hänen perheelleen täysin vieras. Uskoontulo on Jumalan työ lapsessakin, mutta se tulee siitä, että lapsi on niistä asioista kuullut. Kyllä lapsikin tajuaa, missä vanhempien luottamús ja turva on. Onko se heissä itsessään vai Jeesuksessa?

Vaikka lapselle on tärkeää tähdentää Jumalan hyvyyttä ja rakkautta ihmistä kohtaan on Jumala kumminkin kiivas ja vihaavakin edelleenkin. Ihan sama Jumala, joka oli vanhan testamentin aikana ja nytkin. Nykyään puhutaan toki mieluummin Jumalan pohjattomasta rakkaudesta, muttei koskaan missään Jumalan vihasta.

Jos uskomattomat vanhemmat kastavat lapsensa, onko se niin paha virhe, vaikka olisikin heille vain tapa, sillä heidätkin on joskus kastettu? He uskovat tekevänsä parhaansa, sillä niin tekevät muutkin luterilaiset, uskovaisetkin. Tuskin kummatkaan ovat kastetta sen enempää ajatelleet. Niin voi sanoa molempien käyttäytymisen perusteella. Luterilaisia jos ovat.

Kun uskovaiset vanhemmat eivät kasta lastaan onhan se ihna ok, sillä jos he uskovat, että lapsi voi ottaa kasteen vasta tultuaan uskoon. Niinhän tehtiin raamatussakin. Eikö raamatussa puhuta yhdestä kasteesta? Jos on jo lapsena kastettu, tuskin se on pelastumisessa kynnyskysymys, ottaako hän vauvava kastettua luokseen vaikkei tämä "tajuissaan" olekaan uskovien kasteella käynyt. Jumala näkee ihmisen sydämeen. Ihanne varmasti olisi, ettei lasta ole kastettu ja sitten hän asiat oivaltaessaan haluaa, että hänen syntinsä pestään pois ja hän saa aloittaa uuden elämän. Mutta se vaatii yleensä sen, että lapsi/nuori kasvaa seurakunnan yhteydessä ja tämä käytäntö on hänelle tullut tutuksi siinä missä veden sirottelu "tajuttoman" lapsen päällekin luterilaisille.

Lue lisää

"Jos olisitte helvetissä, mitä vastaisit lapsellesi, jos hän kysyisi siellä sinulta, että "isi/äiti, koska me lähdetään pois täältä?" "
- Ei ole mitään helvettiä

Lapsi pitää kasvattaa kyseenalaistamaan asioita, ei uskomaan olemattomiin. Jessestä voi kertoa kunhan kertoo siitä samanlaisena figuurina kuin joulupukki on. Mutta jos jessee alkaa lapselle änkeemään päähän totuutena lapsena on asioiden kyseenalaistaminen vaikeampaa myöhemmin.

". Uskoontulo on Jumalan työ lapsessakin"
- Ei ole vaan ihmisen. Aivopesu on aina aivopesu

Koska jumalanne on ihmisiä syrjivä, sadisti ja läpeensä paha narsisti, ihmettelen hinkua seurata sitä. On kyllä hyvä kertoa lapselle kolikon molemmat puolet, pahan puoli kun on tooodella paha!

"Jos uskomattomat vanhemmat kastavat lapsensa, onko se niin paha virhe, vaikka olisikin heille vain tapa, sillä heidätkin on joskus kastettu? "
- Pahoista tavoista kannattaa yrittää päästä eroon. Jos sallisin lapseni polttamaan tupakkaa, onko se paha virhe jos itsekkin polttaisin?


Kaste pitäisi aina suorittaa vanhemmalla iällä! Lapsi saisi itse päätää liittyykö mielikuvituslahkoon vai ei.

No en minä tiedä auttaisiko tuo mitään, varsinkin kun monet kysyjät olisivat kumminkin valmiita kertomaan että varmasti kohtaa jos haluaa... Joka siis on valetta.

Kyllä minäkin vastaisin myöntävästi, mutta lasta on helpompi huijata kuin aikuista.

Vaikka perheeni ei ollut uskovainen, äiti jonkin sortin tapaluterilainen ja isä ateistinen, koin itse pyhän läsnäolon jo 6-vuotiaana ja varmasti ilmapiirissä, missä jumalista ei puhuttu. Kohtasin ihan itsekseni, ilman mitään paatoksellista saarnaa sellaisen kokemuksen ja lisäksi näyn, joka on kantanut minua koko ikäni. Meidän perhe ei siis käynyt kirkossa tai pyhäkouluissa, ei seuroissa tms tilaisuuksissa, joissa olisin kuullut jotain vastaavaa. Koin itseni kyllä jotenkin erilaiseksi, koska kokemuksestani en voinut kenellekään kertoa, en keskustella siitä papin tai uskovaisen kanssa. Elin vain sitä kokemusta vuosikymmenet. Minulta ei todellakaan kukaan kysynyt, halusinko tuon "yliluonnollisen" pyhyyden tuntea. Se vain tuli ja kantoi minua.

Sen jälkeen on tuo pyhyys ja sen tuntu lisääntynyt ja jalostunut sisimmässäni koko ajan. Nykyisin jo vanhana tunnetilat ovat tietenkin seestyneet, mutta pyhyyden läsnäolo on edelleen tuoretta. Mutta erikoista tuossa oli sekin, että se kokemus oli täysin uskomme mukainen, vaikka en uskonnosta mitään tiennyt. Maalla korvessa asuneena ei voinut saada vaikutteita, koska elämänpiiri oli todella pieni.

ristitty kirjoitti:

Vaikka perheeni ei ollut uskovainen, äiti jonkin sortin tapaluterilainen ja isä ateistinen, koin itse pyhän läsnäolon jo 6-vuotiaana ja varmasti ilmapiirissä, missä jumalista ei puhuttu. Kohtasin ihan itsekseni, ilman mitään paatoksellista saarnaa sellaisen kokemuksen ja lisäksi näyn, joka on kantanut minua koko ikäni. Meidän perhe ei siis käynyt kirkossa tai pyhäkouluissa, ei seuroissa tms tilaisuuksissa, joissa olisin kuullut jotain vastaavaa. Koin itseni kyllä jotenkin erilaiseksi, koska kokemuksestani en voinut kenellekään kertoa, en keskustella siitä papin tai uskovaisen kanssa. Elin vain sitä kokemusta vuosikymmenet. Minulta ei todellakaan kukaan kysynyt, halusinko tuon "yliluonnollisen" pyhyyden tuntea. Se vain tuli ja kantoi minua.

Sen jälkeen on tuo pyhyys ja sen tuntu lisääntynyt ja jalostunut sisimmässäni koko ajan. Nykyisin jo vanhana tunnetilat ovat tietenkin seestyneet, mutta pyhyyden läsnäolo on edelleen tuoretta. Mutta erikoista tuossa oli sekin, että se kokemus oli täysin uskomme mukainen, vaikka en uskonnosta mitään tiennyt. Maalla korvessa asuneena ei voinut saada vaikutteita, koska elämänpiiri oli todella pieni.

Lue lisää

kerro lisää pyhyyden kokemuksestasi. Olisi kiinnostavaa kuulla. Kun kerrot, että se kokemuksesi oli täysin uskomme mukainen, millainen se sitten oli?