Olemme keskustelleet tovin toisillemme ennestään tuntemattomina, mutta havainneet tarvetta jatkaa tarinointia. Ennen oli tapana kokoontua nuotiotulille iltaisin ja sittemmin taloissa takan ääreen tarinoimaan, jutustelemaan.
Kun aloitan tämän niin ajattelen ennen muuta tämän olevan meidän orastavaa ystävyyttämme edelleen lujittavana.
Uskon että voimme laittaa itsemme alttiiksi
niin ettei kukaan koe olevansa totuuden julistaja vaan olla kuten itse toivon olla kyselijän ja etsijän paikalla kysymyksiä herätellen.
On turhaa puhua ihmisten välisestä avautumisesta ellei itse halua avautua ja riisua kaapuaan.
Kun olemme tarinoimassa kuin takkatulen ääressä niin silloin kerromme spontaanisti ujostelematta mahdollista sanavalintojen kömpelyyttä kuunnellen toistemme sydämestä pulppuavaa kerrontaa.
Keskustelu, joka käydään rakkauden ilmapiirissä on myös "kaunista vajavaisenakin."
(keskustelussa olen vain tällä nikillä "tacitus"
joten ne arvailut jääköön).
Kun aloitan tämän niin ajattelen ennen muuta tämän olevan meidän orastavaa ystävyyttämme edelleen lujittavana.
Uskon että voimme laittaa itsemme alttiiksi
niin ettei kukaan koe olevansa totuuden julistaja vaan olla kuten itse toivon olla kyselijän ja etsijän paikalla kysymyksiä herätellen.
On turhaa puhua ihmisten välisestä avautumisesta ellei itse halua avautua ja riisua kaapuaan.
Kun olemme tarinoimassa kuin takkatulen ääressä niin silloin kerromme spontaanisti ujostelematta mahdollista sanavalintojen kömpelyyttä kuunnellen toistemme sydämestä pulppuavaa kerrontaa.
Keskustelu, joka käydään rakkauden ilmapiirissä on myös "kaunista vajavaisenakin."
(keskustelussa olen vain tällä nikillä "tacitus"
joten ne arvailut jääköön).
Vastaukset 204
Vanhimmat
Ihmisillä on tapana kiintyä juttuseuraansa chatissa ja palstoilla. Joskus ihan huomaamattaan hakeutuu tutun seuraan ilman sen kummempia takaa-ajatuksia. En tiedä, onko anonyymiys pakollista tällaisessa paikassa? Ehkä itsesuojeluvaiston ollessa päällä se on itsestäänselvyys. Mukavaahan se olisi, jos ilmapiiri pysyisi hyvänä, jolloin juttelu tapahtuisi ilman piikittelyjä tai takaa-ajatuksia.
(Olen myös tässä keskustelussa vain tällä "Saritus" nikillä)
Tänään oli M.OT. ohjelmassa haaveitten murskajaiset. Monet haaveet eivät toteudu vain
rakkauden syttymättömyyteen. Hyvä on tietää jotain myös takasta, sen ominaisuuksista, huollosta ja lukemattomista muista asioista.
Tässä eräs hyvä linkki takkatulen loisteesta haaveileville..
http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1133;67173;72356&subpage_id=72368
Tänään meillä on mahdollisuus katsoa tuo mainittu M.O.T ohjelma uusintana. Siinä on todella mietittävää kaikille, jotka aikovat teettää anunnossaan kuntotarkastuksen vaikkapa vain ihan varmistuakseen sen kunnosta ja remonti tarpeesta tai ollessaan ostamassa tia myymässä asuntoaan.
- - -
16:30 MOT
Kunnon asuntotarkastus? Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 asunnon kuntotarkastusta. Tarkastusten pitäisi tuottaa puolueetonta tietoa asunnon kunnosta ja korjaustarpeesta. Vastaako kuntotarkastuksista annettu mielikuva todellisuutta? Toimittaja Simo Sipola. Stereo.
- - -
Lainaus ohjelmatiedoista
Saritus - silmäsi harituksessa takkatulelle sopimaton taittovika - ei korjaannu optikolla käynnistä.
Sukuvika kun suksi ei luista, sanoisin
Kiitos tulemme mielellämme jutustelemaan, mutta illemmalla. Nyt on kasaantunut vähän hoidettavia rästejä jostain kumman syystä:) Onneksi aikaa on ja juna kulkee...
Olimmepa sitten takkatulen ääressä tai leirinuotiolla niin kokemus on aina hyvin herkkä.
Kun olemme kokoontumassa tulen ääreen niin me osein hiljennymme. Tulen sytyttäminen puiden latomisen jälkeen tuntuu usein hyvin pyhältä toimitukselta. Katselmme puiden syttymistä ja tulen hiljalleen leviämistä toisiin puihin ja vähitellen sytyttävän toinen toisiaan alkaen vähitellen loimuta valaisten ympärillä istuvaisia.
Siinä vain katsellaan hiljaisina kunnes joku saattaa alkaa hiljalleen hyräillä jotain tuttua melodiaa. Toiset aistivat sen ja pian kaikki tulen ääressä olevat yhtyvät tähän kenties lapsuudestamme tuttuun puolalaiseen lauluun.
Mikä muuten estää meitä näin tekemästä vaikkapa tässä koneen ääressä ja sitten jatkamasta omalla tarinalla.....
"ILTANUOTIOLLA
Tänne polkumme johtaa
luokse iltanuotion
sadun viirin se kohtaa
tuntee metsän kaipion.
"Tuli räiskyy nuotiossa
savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa
metsä meille kuiskailee."
Hämy hiipii ja saapuu
taikahetki leiriyön.
Sävel kiirii ja haipuu
taakse jylhän korpivyön.
"Tuli räiskyy ..."
Hetki kauneinkin päättyy
tuli sammuu, hiiltyy pois
retki nuoruuden säilyy
kuin se unta ollut ois.
"Tuli räiskyy..."
Voisiko olla ihanampaa kokemusta kuin leirinuotiolla jutella ystävien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Vain taivas kattona. Ja teltat valmiina odottamassa illasta väsyneitä vaeltajia. Tykkäisin oikeasti vaeltaa vaikkapa kuusamon erämaita tai lapin jäkhkiä....ainainen haave..toteutuu ehkä joskus..
Hetkinen !
Mitäs tekemistä Peltoniemen Hintriikin surumarssilla on mukavan takkatulen ääressä.
Tulen juuri jousiorkeserin konsertista, jossa soitettiin yleisön toivomaa musiikkia.
Kapellimestari Juha Kangas kertoi heidän levyttävän tämän Aulis Sallisen: Askekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista huomenna.
Hän on ollut mukana jo 1950-luvulla kuulemassa ja sittemmin soittamassa pelimannien mukana tätä suosittua kappaletta.
Jousiorkesteri on pyrkinyt tuossa soitannossaan juuri tuohon pelimannien henkeen, jolloin jokainen soittaja soittaessaan yhdessä voi laittaa mukaan aina hieman omiaan.
Todella mielenkiintoista kuultavaa.
Tähän keskusteluun tämä liittyy sillä tavalla, että me keskustelemme yhdessä "takkatulen äärellä", mutta keskustelijoina voimme kirjoittaessamme laittaa keskusteluun improvisoiden omiamme. Saamme olla ja kertoilla
muisteluksiamme ikimuistoisista hetkistä takkatulen äärellä tai leirinuotiolla.
Saamme laittaa mielimusiikkiamme soimaan tunnelmaa kohottamaan...
Itsellä oli kuulemassani musiikissa mielenkiintoista, että se tuo mieleen sen yhteyksiä Narvan marssiin, jota soitetaan surumusiikkina ja sitten näitten yhteyksistä irlantilaiseen kansanmusiikkiin....
Näin sitä soisi näillä keskustelupalstoillakin löytyvän "yhteisen sävelen" vaikka soitamme eri instrumentteja ja teemme omia muunnelmiamme eikä teematkaan aina tarvitse olla niin pilkulleen sovitettuja...
Odotahan kun kotiudumme tänne vielä...:)
Mutta nyt on vähän kiireitä ollut ei ole kerinnyt tänne oikeastaan pahemmin paneutumaan. Kaikki on hyvin mutta nuo työt painaa päälle ja yövalvomiset:) Mutta hetken levähdettyämme voimme taas jatkaa matkaa..
Nsn herätti muistelemaan nuoruusaikoja, jolloin sain olla itse sadoilla leirinuotioilla eri puolilla maata. Kotipuolen poika- ja nuorisoleirit olivat jokakesäisiä.
Leirin johtovastuita taisin kantaa ensi kerran 18-kesäisenä Mellilän Mustajärvellä. Armeijassa oltiin monenlaisilla leireillä usein Pohjankankaalla ja Rovajärvellä. Niinisalosta hiihdimme Parkanoon, jossa yövyimme ja sitten hiihtäen takaisin.
Mieluisia leirejä on ollut Nurmeksessa Suomen Ladun kesäpäivät kymmenkunta vuotta sitten.
Yli kaikkien on kuitenkin Partaharju ja sieltä muistoista tulee esille erityisesti 1967
Poikien Juhlaleiri, jolla oli koolla nelisentuhatta poikaa johtajineen.
Siellä raikui tuo puolalainen nuotiolaulu
ja sai muistoissani palaamaan myös sivustoilla näihin maisemiin.
Ne, jotka eivät ole siellä käyneet ottakaa ohjelmaanne ja ne, jotka ovat siellä olleet niin ilman muuta haluavat sinne verestämään muistojaan.
http://www.ptk.fi/partaharju/paha.html
Olin eilen astumassa uutta askelta elämässäni, olin ottamassa ikään kuin ensiaskelta mutta tiedänhän että askeleita on jo monia...
Yritin ottaa tukea mutta tukea ei ollutkaan joten otin askeleen ilman tukea. tiesin että askel ilman tulea on vaarallisempi kuin tuen kanssa.
Askeleet ovat aina eteen päin ja ne ovat myös peruuttamattomia, koska askeleita taakse päin ei olekaan. Askeleet vievät aina eteen päin.
Yksisuuntaisuus on pelottavaa mutta myös ainoa oikea suunta, suuntahan on silloin aina eteenpäin. Edessä päin on sekä suota, että kiinteämpää, kiinteälle on parempi astuoa kuin suolle. Suolta ei tahdo päästä kiinteämmälle mutta toisin päin se toimii.
Jokainen askel on aina merkittävä ja niihin täytyy laittaa aina kaikkensa. Monet vähättelevät askeleitaan mutta niin se ei saa olla.
Askeleet ratkaisevat monia asioita ja askeleiden ei tule olla liian lyhyitä, eikä liian pitkiä. Askeleet tulee harkita mutta aina niihin vaikuttaa myöskin tunteet.
tunteet ovat mielenkiintoisia, sillä ne määräävät meidän suunnan ja vauhdin. Elämme tunteista ja joillakin elämää on enemmä, toisilla sitä lienee vähemmän.
Vähempi elämä ei ole sen vaatimattomampaa, se on selkeämpää ja siinä ei tervitse ajatelle niin paljoa kuin enemmässä elämässä jossa on paljon tunteita.
Askeleita on aina yhtä paljon mutta yhtä monta askelta ei vie aina yhtä kauas, koska askeleiden mitta ja suunta vaihtelee. Pitkät suorat askeleet vievät aina pitkälle. "Kauas on pitkä matka."
Varmempaa on ottaa lyhyitä askelia ja tarkastella mihin naskeleet johtavat. Askeleet määräävät elämämme ja elämä on meille tärkein, niin kauan kuin on elämää.
Älä mittaa jokaista askelta kun haluat päästä perille. Emme ajattele useinkaan suuria asioita.
Huomaamme viittaavamme usein uskontoon, moraaliin, rakkauteen, kaunopuheisuuteen.
Kun kysymme; oletko ajatellut todella näitä asioita niin huomaamme hiljaisuuden olevan
liikuttava tunnustus.
- Takkatulen ääressä hiljaisuus puhuu.
eilen illalla kohtalaisen aitoa tekstiä. Se oli siinä, jossa oli se nirpanokka fackta. Lonkka ja Kristofeerus OLIVAT POHJALAISIA.
Lueskellessani laitan kirjaani merkin, josta voin jatkaa.Yli puoli vuosisataa vanhan "Rakastavaiset" kirjan merkkinä on kauniilla kuvalla luonnosta tuntemattoman mietelmä, jonka uskaltanen lainata tähän
takkatulen ääressä kerrottavaksi:
KUTOJA
Elämäni on kuin kudos
Herrani kangaspuissa.
Minä en voi valita sen värejä,
sillä Hän itse kutoo varmalla kädellään.
Usein Hän kutoo surua,
ja minä ylimielisyydessäni unohdan,
että Hän näkee kudoksen oikean puolen,
minä vain nurjan puolen.
Vasta kun sukkulat lakkaavat lentämästä
ja kangaspuut hiljenevät,
Jumala irroittaa kudoksen nähtäväksi
ja selittää värien tarkoituksen.
Silloin ymmärrän,
että tummat langat ovat
Kutojan taitavissa käsissä
ja Hänen suunnittelemassaan kudoksessa
yhtä tarpeellisia kuin
kullan ja hopean väriset langat.
/KUTOJA/LY-KUSTANNUS
erääseen iskelmään, jota ei ole viime aikoina enää kuulunut, koski kutomista, - tosin erilaisista kuteista ja kudelma oli käsittääkseni tehty eri tarkoitukseenkin. Enkä voinut olla hengessä mukana.
Mä en oo perkules mistään pohojanmaalt vieläkään,
vaan karjalan kankailta jossa lehtii puu ja Karjalan koivikot tuuhettuu....
Facta on joku ääliö pohojanmaalt (Laihialt), sillä ei oo huumoriakaan ja se toitottaa jostain factoista vaikka kaikkihan on vain fiktiota. Varsinkin ruuneperin avaukset.
Maailma ei ole todellinen sillä tavalla kuin me se käsitetään, se on muulla tavalla todellin ja sinä et sitä aiankaan käsitä kun et käsitä metsää tuolla kaukana. Sinua se metsä koskettaa ja sinä ihmettelet sen kosketusta?
Minä en ihmettele sitäkään että hajupoika riitelee sinun kanssasi. Sinä luulet ja epäilet liikaa. minä syytän sinua epäileväisyydestäsi.
Mutta minä olen lukenutkin että sinun elämäsi suurin ihme on ollut tietokone? Niin se on ollut monella muullakin mutta sinulla se erityisesti on ollut.
Mimmonenhan emäntä sinä olet ollut ennen tietokoneita. Jos tietokone on muuttaanut sinua niin luulisi että parempaan suuntaan vai olenko taas väärässä?
Jos olet nyt parempi kuin ennen niin millainen hirmu sinä olet sitten ollut silloin, silloin paljon ennen tietokoneita.
Onko tietokone tehnyt sinusta hellemmän ihmisen vai mitä kohtia se on sinussa muutanut. Oletko sinä särmikäs vai onko särmäsi hioutuneita edes hieman?
Vastaa sinä ensin niin minä kysyn kyllä sitten lisää ja jos vastaat niin muista että kysyjiä ilmaantuu varmasti lisää.
Hyvät sinulle sofia
mehän tämä kaikki ollaan pistetty alkuun,
siis tämä hirmuinen hässäkkä täällä Cafe 80 :ssa.
Pystytkö kantamaan vastuun tästä kaikesta?
Hisuli varastaa aina oikeat jutut ;D
No tuo varkaus oli pienempi sellainen kun siinä oli kerrottu jotain lähdetietoja sun muita.
Sinut pitäisi sitoa kiinni kotiseutusi puuhun, jos rupeat Karjalan koivikoihin päin vilkuilemaan. Mutta kun olette hakanneet koko Pohjanmeren ranta-alueen sileäksi, niin ei ole enää edes sen vertaa puuta.
(Sama koskee muuten Anua, kaikki tunturit sileäksi, - en paremmin sano! Mutta kun Anu ei ole nyt vastaamassa, niin siitä enempi jääköön tuonnemmmaksi.)
Maailman todellisuus on jokaiselle se, minkä hän havaitsee aisteillaan ja lisäksi järjellä, tunteillaan, mielikuvituksella ja niiden lisäksi on jokin tekijä, jolle pitää kehittää sanat.
Moniulotteisuudesta voi saada aavistuksen miettiessään omia uniaan.
Maailman todellisuudesta. Metsän ja minun välillä on yhteys. Aivan kuten muillakin eliöillä. Eikä se ole mitään uutta, vaan noista yhteyksistä lukevat jälkeläistemme jälkeläiset jo biologian kirjoistaan(vaikka niissä kirjoissa ihmistä ei olekaan laskettu eliöiksi).
En usko sinun käsittävän tuota edellä olevaa asiaa siten kuin minä, ja tuskin ymmärrät siitä senkään vertaa, minkä jo peruskoululaiset hallitsevat.
Maailman todellisuus ei enää koske sinua kun olet pannut metsät sileäksi sieltä pohjalta. Onko hyvä vitsi?
Sen, mitä kirjoitin tietokoneesta, hiukan mietittyäni korjasin, että tietokone ei ole ENITEN muuttanut minua. Tietokone oli hyvä siinä kun muotoilin ajatuksiani, jotka jo olivat. Oli tietysti ilahduttavaa nähdä ajatuksiaan suht'koht' ymmärrettävässä muodossa. Samoin uusien ajatusten syntyminen oli tyydyttävää.
Oletko muuten nähnyt Maria Vaaran kirjoista sen, jonka alussa on kieltä, josta ei saa mitään tolkkua?
Minä kirjoitin toista vuotta vain omaelämäkertaa. Internet-yhteys ei vielä kiinnostanut. Se olisi ollut kallistakin kun ei ollut laajakaistaa. Vasta 50 palstan aloittamisen aikoihin aloin kirjoitella sinne ja siinä vaiheessa joistakin kirjoitusistani sai jo jotenkin selvää.
Ihme tämä tietokone onkin.
- Epäile, sanoi muuan klassikko lyhyesti aforismissaan. Ja minähän epäilen. Niitä ihmeitä, kun epäilykset lakkaavat ja syntyy luja luottamus, kyllä sitäkin voi tapahtua, tosin sellainen on käynyt harvinaiseksi.
Millainenko emäntä ennen tietokoneita? Kukaan ei ymmärtänyt senkään vertaa kuin nyt sinä. Ja sinäkään et näytä paljoa ymmärtävän.
Tekstinkäsittely kehittää muotoilemaan sanottavansa siten, että sitä voivat muutkin ymmärtää. Hyvähän se olisi, jos tulisi ymmärretyksi ja vähäinenkin ymmärrys on tyhjää parempi.
Jos kertoisin, millainen olin ja millainen tyttäreni oli ja miten täällä suhtauduttiin, et uskoisi, enkä tuputa. Joskun kuitenkin jotain läikähtää ja kirjoitan tännekin kauheista asioista, kuten olet voinut havaita.
Tiesin olleeni lapsena ollessani pidetty naapureiden keskuudessa ja minä keksin leikit siinä porukassa, jossa oli hauskaa. Jos tuo on pohja, sen päälle rakentui jotain, josta on liian aikaista sanoa mitään. Arvioida nyt itseään!
Mielenkiintoni on paljolti lapsissani. Tyttärestäni sanottiin jo hänen ollessaan parivuotias - puhuvan selvästi ja että hän on valoisa. Poikani on yhteiskuntakelpoinen.
Voisithan sinäkin vähän kirjoittaa itsestäsi, vai eikö sovi tyyliisi?
Varmasti pystyn kantamaan vastuun siitä mitä kirjoitan. En muuten ole huomannut mitään hässäkkää. Paitsi nuo sinun oireesi punataudista!
Löysin tuon kustantamon hausta. Monesti jää miettimään jotain tuollaisia
pikkujuttuja. Toki tuo kirjanmerkki on ollut minulla hyvinkin pitkään,
mutta vain merkkinä merkkien joukossa. Pysähdyin sen sanomaan ja spontaanisti
kuten yleensä kirjoitin sen takkatulen tarinoihin.
Nuo Partaharjun leirinuotiot myös tulevat esiin elävinä kun kuulen puolalaisen
nuotiolaulun.
Toissa syksynä olin tällaisilla tulilla Ilomantsissa EU:n
itäisimmällä paikalla käydessäni. Toissa talvena olin sitten samoilla seuduilla
useita päiviä ja öitäkin.
Maalla asuessani meillä oli todella suuri ja kaunis takka avarassa tuvassa. Sen ääressä
oli mukava istua tulen loimua katsellen ja tarinoiden.
- Merkillinen taika
on tulella meihin.
entiset Metsähallituksen ja Enso Gutzeitin hyväkuntoiset kämppärakennuksetkin käyttämättöminä, vain joskus jonkun seurueen yöpyessä niissä.
Majoitus on käsittääkseni todella edullista ja tilaa on suuremmallekin porukalle.
Itikoita(pohjalaisille:lue hyttynen) on paljon kesäkuun loppupuolelta heinäkuun loppuun ja sen jälkeen siellä sietää olla.
On kyllä keksitty tehokas itikoitten karkote. Olen itse ostanut sellaista aina itikka-aikana mökille mennessäni. Se on paikallisen tehtailijan keksimä ja sitä ei myydä muualla Suomessa.
Tuli tuosta Hajun kirjainmerkistä mieleen yksi tarina. Merkillistä että on tavaroita, joita pitää rumina tai muuten arvottomina. Ne ovat usein tuttuja ja liian lähellä, että niitä edes huomaisi, niitä pitää itsestäänselvänä. Tästä hyvänä esimerkkinä voisin kertoa yhdestä maljakosta, joka oli rumuutensa vuoksi lojunut vuosia roskakaapin perällä. Aina se sieltä irvisteli minulle sellainen iso sini-vihreä vanha maljakko. Ajattelin, että pysy siellä vaan häpeämässä rumuuttasi. No sitten olin menossa kirppikselle myymään vanhoja rojuja ja ajattelin, että nyt maljakkoseni sinun on aika lähteä täyttämästä kaappejani turhanpäiten. Asettelin kirppiksellä tavarani kauniisti pöydälle ja maljakon siihen hyvin näkyville, että joku sen heti matkaan ottaisi..No, eipä mennyt montaakaan minuuttia kun ympärillä parveili lauma ihmisiä ja maljakosta käytiin kauheata huutokauppaa. Olin ihmeissäni, minun ruma maljakkoni ja siitä taisteltiin. Yksi ystävällinen herra sitten sanoi minulle "tyttö hyvä laita se maljakko pöydän alle, äläkä myy sitä" olin ihmeissäni..Herra totesi minulle maljakon olevan Oiva Toikan signeeraama ja arvoltaan yli tuhat markkaa ja minulle oli tarjottu siitä 50-150 markkaa. No, katsoin maljakkoani uusin silmin ja totesin, että itseasiassa se on kuin onkin todella kaunis, ja en sitä sitten myynytkään ja vuosia katselin sitä hymyillen, tuli aina mieleen ne vuodet kun se lojui kaapin perällä. Rumasta ankanpoikasesta oli tullut kaunis joutsen:)
En yleensä ole Sofian juttuja lueskellut, ennakkoluuloinen kun olen. Mutta tuossa kirjoituksessa oli jotakin haikeutta, menetettyä elämää ja kuitenkin tyytyväisyyttä elämään. En tiedä, jotenkin rauhallinen ja lempeä. Kaunista luettavaa, lukuunottamatta tietenkään, että kerroit rakkaani kärsivän punataudin oireista:)
Eräs venäläinen kirjailija oli kuolemaisillaan niin häneltä kysyttiin josko haluaisi nähdä vielä ystäviään - haluan päästä kirjastooni, oli vastaus. Siellä ovat pettämätömät ja uskolliset ystäväni.
Itsellä on juuri nuo vanhat kirjat mieluisia.
Kirjoittelen tänne hetken mielijohteesta, joka ei suinkaan ole hyvä. Tiedän ystäviäni, jotka lukevat paljon näitä palstoja ja vain joskus kirjoittavat. Kirjoittamista mietitään pitkään ja punnitaan.Usein heidät heti mollataan "hajun kaimoiksi" ja he lopettavat oitis kirjoittelun.
Tämä pitäisi olla keskustelua pikku virheineen ja puutteineen.
Tiedän paljon vastaavanlaisia tapauksia. Eräs ystäväni oli muuttamassa ja näin erään taulun. Rouva sanoi antavansa sen naapurilleen kun ei ole tilaa uudessa asunnossa. Kun kerroin haluavani ostaa sen ja maksavani n. markkaa hän järkyttyi
kun hinnassa oli lopussa kolme nollaa liikaa ! !
Itse sain Urho Kekkosen omistuskirjoituksella varustetun nahkaselkäisen kirjan, josta on vain sata numeroitua kappaletta "Löysin rantein" .
Monia mielenkiintoisia ja teräviä pakinoita vuosikymmenten varrelta.
Hänellä oli tervävä kynä jo kouluvuosinaan
ensin Esaias Kohennuskeppi ja pian Känä
alkoi kirjoitella Kainuun Sanomiin ja muuallekin.
En ole huomannut moititun "nikkeilystä"? !
ovat siitä hyvää materiaalia, että niistä voi rakentaa melkein mitä vain.
Punataudin pilkut näkyvät heti 80 -palstan avattuaan.
että sellainen punatauti:)
Niinpä niin "Rahalla on taivaallinen voima"Raha sai esineenkin loistamaan kauneutta
se olis ollut myydä se siihen hintaan. Ja ei se maljakon arvo silti minua saanut sitä pitämään ja siitä pitämään. Myin sen myöhemmin mutta en 150 mk:lla. Vaan suht koht käypään hintaan. Siis kuitenkin paljon alle suositusten. Ihmissuhteet on toinen asia, niissä ei rahalla ole taivaallista voimaa, ainakaan minun elämässäni. Rakkaus on tärkeintä ja se voittaa kaiken.
Muistan aikoinaan kun naapurimaan poliittista järjestelmää pidettiin mullistavana tasaarvoistavana.
Joku taisi sanoa, että kun kaikki on yhteistä niin pulaa on ja kilpaa käydään ainakin
- kauniista naisista, niitä ei riitä kaikille !
kun tuuhettuu ja pohjalaisten mettistä en tiiä mittään. Lapissa olen vieraillut monasti nuoruudessani kun kuljin äidin mukana äitileireillä. äiti veti niitä äitileirejä ja järjesti useita bussimatkoja Lappiin ja Norjaan.
Maailman todellisuus on meille siis vain se mitä me aisteillamme pystymme hahmottamaan ja jotka pystymme jollain lailla järjellämme ymmärtämään.
Maailmankaikkeuden keskipisteenkin sanotaan olevan jokaisen tarkastelijan sisimmässä - no mikä ettei. On varmasti sanomattakin selvää ettei ihmisen aistit ole niin valppaita, että niillä kaikkea hanskattaisiin, siksihän tekniikka on otettu avuksi, lämpökamerat ja röntkensäteet sun muut. Ihmisen aistit eivät riitä.
tämä taisi jääkä kesken mutta laitan nyt
Haiskahtaa jälleen siltä, että Sinut on jotenkin sekoitettu minuun. Emme palstan ulkopuolella ole olleet koskaan minkäänlaisissa tekemisissä, joten tietoni rajoittuvat tähän.
Pohjanmaalla ei juuri ole puita kun Kyrönmaalla pitää kakaratkin mättähillä piiskata kun ei ole pihtipieleen edes koivuniemen herraa laittaa.
Jalkaongelmat 70 palstalla eivät tunnu laantuvan. Hajupoikaa opastetaan jo rapakon takaakin. Taisin sanoa, että kaukaa tuli ensimmäinen nuhtelu myös meilinä Hajupojan laatikkoon ja runsaan vuoden se on ollut käytössä.
Johan sitä sai odottaakin.
Siinä ei ollut oikeastaan asian tynkääkään.
Kun tätä palstaa vaivaa "punatauti" niin mieluummin tämä kuin ilmeisen mustankipeyden aikaansaamat herjaukset.
Taisin äskettäinkin sanoa saman kuin nyt kerrto toisin sanoin>:
- Asia ei ole niinkuin se on vaan niinkuin se näyttää olevan.
Meidän aistihavaintomme ovat usein hyvin pettäväisiä. Tekniikkakin tekee tepposiaan, mutta nyt nukkumaan ja lataamaan joitain solukoita.
olevasi Karjalasta. Jos pystyt kirjoittamaan karjalan murteella koko tämän kokoisen arkin täyteen niin ehkä sitten uskotaan.....Huomaan että joka toisella on ketunhäntä kainalossa.
Ei kait se kauneus nyt kuitenkaan tärkeintä? Eikös se kauneus ole katsojan silmissä? Ja onhan jonkun otettava ne rumatkin.
Vanha sanonta akan otosta:
Jos otat nätin
-et saa pitää
Jos otat ruman
-lapset pelkää
Jos otat pienen
-et löydä mistään
Jos otat ison
-saat itse selkään
Että sillee..ottaa siinä nyt sitten joku:)
miehet eivät osaa elää naistensa kanssa, on parempi ottaa uusi kehityksen suunta.
- Naiset ja lapset asuvat yhdessä ja miehet erikseen jossain valitsemassaan asumismuodossa.
Uuden suunnan ottaminen on alkuhaparointia ja lainsäädäntöä pitäisi kehittää. Mutta ensin pitäisi uskaltaa kokeilla, miten olisi hyvä elää. Vaihtoehtoja pitäisi uskaltaa kokeilla.
Meitä koskee tietysti ikäihmisten lyhyt tulevaisuus. Jonkin alullepanijoita meistä kyllä voisi tulla, ja jälkeläisemme voisivat jatkaa siitä - mikäli heille kelpaa.
Laihialaanen isä opasti ja neuvoo poikaansa kosioretkille tähän tapaan:
- Ota poikani rikas akka, ruikuttaa se köyhäkin.
- Alä ota kaunista vaimoa, kauneus on katoovasista.
Ota ruma vaimo; rumuus sen kuin lisääntyy vain.
- Hätäkös isän oli ku se sai äireen. Mun pitääs ottaa ventovierahan.
katsojan silmissä - sen vaikutus lakkaa lähietäisyydeltä. :-D
No kyllä sieltä kajahtaakin ja
käköset kukkuu....
Olen muuttanut Karjalasta jo kauan sitten,
joten en lähde yrittämäänkään murteilla.
mie ja siekin on jo jäänyt käytöstä,
enkä osaisikaan enää luontevasti,
tuntuisi sopimattomalta ;)
Sieltä mie kuitenkii oon.
Larin Parasken sukua?
Enpä taida olla Larin Parasken sukua, oletko sinä?
http://sakkola.fi/tarinat/paraske.html
Larin Parasken sukua.
Katselin tuosta laittamastasi linkistä, vaikka jo eilen Samuli Paulaharjusta tietoja etsittyäni, samoilta sivuilta löytyi Larin Paraskestakin jotain tietoa.
Tuo Paraske näkyy runoilevan samaan tyyliin kuin ilomantsilainen Mateli Kuivalatarkin.
Ostin kirpputorilta Kantelettaren jossa on runoja "ihmisistä, iloista ja suruista", mutta kun luin niitä 6-vuotialle lapsenlapselleni, hän pyysi minulta sitä kirjaa omakseen ja minä annoin sen hänelle.
Kysyin jokin aika sitten, onko hänellä se kirja tallessa ja hän sanoi "Kyllä se jossain on. En minä ainakaan oo antanut sitä kellekään".
Tyttö on 15-vuotias ja en odota, että häntä tuossa vaiheessa kiinnostaisi Kantelettaren runot.
Eräs suomalainen, vanhoissa elokuvissa esiintynyt, vaalea näyttelijätär on kyllä minun sukuani. Tyttärenikin on hänen näköisensä, vaikka hänellä on kyllä isänsä silmät. Kun näytin sukututkijan julkaisemasta kirjasta näyttelijäsukulaiseni kuvaa tyttärentyttärilleni, toinen heistä meni harrastajateatteriin.
Tulin ajatelleeksi, että onkin parempi, ettei niitä sukunsa mustia lampaita esittelekään jälkeläisilleen, vaan mieluummin niitä, joista he voisivat ottaa opikseen.
Suuri on tietämättömyytesi pimeys. Sinä et näemmä ymmärrä vaikka sinulle toisi eteen luettavaksi.
Tässäkin keskustelussa aivan alussa mainittiin hänet ja vieläpä linkki tuotiin puheenvuorossa esiin, josta hakea edes "Aapelustiedot", mutta kun on oma astia niin täynnä omaa typeryyttä.
Karjalastako sanoit olevasi, köyhyydestäkö olet höpissyt; toivoisin sinun ja muitten palstalaisten tutustuvan tähän aitoon ja vertaa vailla olevaan runonlaulajaan ja hänen elämäänsä.
Siitä on sinullekin enemmän hyötyä kuin turhista päättömistä höpinöistäsi.
Kopsasin toisaalta:
- - - Tarinatupa
Kirjoittanut: Mummi&Ukki, 7.5.2004 klo 01.28
Virittelisimmekö itsemme muistelemaan entisiä aikoja, jolloin kokoonnuttiin tupaan tai pirttiin takkatulen ääreen. Siinä tulen ääressä voitiin jutella niitä näitä. Siihen sopi kaikki talon väki
naapureita ja sukulaisia. Siinä oli sijansa vanhoilla ja nuorilla. Tarinaa saattoi kertoa Havukka-ahon Ajattelija, ja kuunnella Iisakki Vähäpuheinen. . Larin Parasken kaltaista runolaulajaa tultiin kuuntelemaan hyvinkin laajalti. Kertoa sopii niin uutta kuin vanhaa.
Luulisin, että tänne uskaltautuu jo uudet tulokkaatkin
mukaan sillä, täällä seinät ovat lavealla ja katto korkealla.
- - -
Tässä on eräs hyvä linkki Larin Paraskeen ja Albert Edenfeltin hänestä maalaama taulu.
Larin Parske innoitti monia taiteilijoita olemuksellaan ja kerronnallaan.
Pidän häntä hyvin suurena ihmisenä ja olen kiitollinen, että edes osa hänen mittaamattomasta
kerronnastaan saatiin talteen nautittavaksemme.
http://sakkola.fi/tarinat/paraske.html
ei ole sinun yksinoikeutesi.
Minulla elettyyn köyhyyteen liittyy aggressiisvia tunteita, koska minulle tehtiin vallanpidon taholta tahallista kiusaa. Katson, että minulla on oikeus kirjoittaa kokemastani.
miten käy kun kirjoittaa paljon roskaa. Eihän tuon tunkion alta löydä mitään, enkä minä ainakaan ole jaksanut kaikkia tuoreeltaan kaikkia kirjoituksiasi lukea.
Oletan sinun kirjoittavan keksittyjä valheita, ja siksi luulet muidenkin kirjoittavan valheita.
puhdistuksen heti, jos aion katsoa linkityksiäsi.
Jo eilen oli vähän vaikeuksia, enkä päässyt lukemaan Iltalehteä.
Olenko kieltänyt sinua kirjoittamasta. Tuossakin sanoin vain, että voisi olla joskus hyödyllistä perehtyä muiden ajatteluun. Tiedän köyhyydestä paljonkin, mutta Kramsun Jaakko Ilkka-runo on opetttanut erään asian "Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.."
Tutustupa muuten Kaarlo Kramsun runoihin, kirjoituksiin ja elämäkertaan. Hänellä oli kova kohtalo kuten arvostamallani runoilija L. Onervalla.
Maalaismies näyttää olevan takkaaatulen ääressä
olevan näsäviisas, jolle ei usein juttutuvassa rahia tarjota. Jätän sanomatta kuinka sinulle kävisi - saisitko nojailla ovipieleen...
Melkoinen kiusankappale ainakin olet.
En ole kokenut mitään rakentavaa kirjoituksissasi
- valitettavasti.
Luulen, että jonkinlaisen "assosiaation" saatat saada köyhyydestä kun luet linkkinä tähän laittamani kertomuksen Kaarlo Kramsusta.
Minä aihakin tulen hyvin surulliseksi ja hiljaiseksi:
http://www.kirjasto.sci.fi/kramsu.htm
Pyydän, että luettuasi esität kommentin.
Juotanko jälleen sormesta sinua.
Kun luot itsellesi tunnukset kirjautuessasi Alma Median sivustoille niin voinet tutkiskella IL- , Kauppalehti ja muita konsernin sivustoja samoilla tunnuksilla. Luulisin ainakin.
Minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia tässä asiassa.
Valheitakin on monenlaisia:
- Emävale
- Kalavale
- Hätävale
- Tilastovale
En tietääkseni ole kertonut yhtään valetta, josta olisin jäänyt kiinni. Nimität minua valehtelijaksi esittämättä milloinkaan mitään dokumenttia.
sitä omaa perusteluasi, jonka laitoit minulle. Sitä, jossa kyselin perustelujasi syyttäessäsi minun valehdelleen eri pastoilla.
tuon.
Sonera kyseli äskettäin, haluaisinko tietoturvaa parannettavaksi. Niitä turvatoimia tämä voi olla. Tulee käytettyä vähemmän linkkejä kun niistä harvemmin tai hitaamin mitään avautuu.
Tyhjennä koneesi muistia joskus. Se taitaa olla kuin käyttäjänsä pää. En neuvo koska et kuitenkaan uskoisi.
on ollut tavallista Kramsun aikoihin.
Asenteet runojen- tai muun kirjoitteluun ovat olleet toiset.
Vaikka tuon ajan köyhyys ja sen seuraukset kiinnostavat minua, sitä on mahdotonta ymmärtää.
Luku- tai kirjoitutaito on ollut harvinaista, mutta lahjakkuutta runojen tekemiseen on ollut yllin kyllin.
Eikä ole ollut kirjoja mitä lukea, eikä aikaakaan niiden lukemiseen. Ja kun olis ollut edes mitä syödä.
Noihin aikoihin ei Suomessa ole ollut juuri rikollisuutta, ja kun on ollut, se on ollut erilaista kuin mitä se nykyään on.
Mielisairauksien oireet ovat olleet tuolle ajalle tyypillisiä, kuten ne nykyään ovat tälle ajalle ominaisia.
Niinpä sanon, että kullakin ajalla ovat omat köyhänsä, köyhyytensä ja oirehtimisensa.
Voin vain jälkikäteen sanoa Kramsulle, ja samalla vitsailla nykyisille sopeutumattomille:
- Helppohan se on elää kuin muut. Katsot vain mikä on milleen, niin se on silleen!!
RAM-muistia lisäämällä koneesi nopeutuu, ei ole kallistakaan ja voit pitää entiset tietosi.
on hyvä kun ostin muistia noin vuosi sitten. Tämä on temppuillut vain linkityksiä avatessa ja Iltalehteä avatessa, ja vain parina päivänä.
Tänään iltalehti tuli erikoisen sujuvasti luettavaksi, joitakin linkityksiä on avautunut kylläkin vain etanan vauhtia. Tämähän voi olla tilapäistä.
Nopeustestejä toimme vuoden lopulla "laajakaista" keskustelussa Lokarin kanssa esiin. Sinä vain koit häiriköidä.
Etsipä keskustelu. Siellä on varmaan linkit vieläkin, joita voit käyttää jonkun asian testaamiseski.
Tälläkin palstalla asia on ollut esillä.
Veikko Hursti sanoi tv-haastattelussa Suomen kansansairaudeksi henkisen yksinäisyyden.
En nyt kerro hänestä enempää kun Valituissa Paloissa on hyvä artikkali:
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/lehti9812/artikkeli01.html
Järjen köyhyys on vallitsevaa palstoilla ja sinä näytät olevan siinä aivan etujoukoissa.
Otanpa erään esimerkin, jossa olen pyrkinyt sinuakin ihan "sormesta juottamaan".
Proteiinista puhut yksikössä.
Vaikka olen useita esimerkkejä ja kaavioitakin tuonut asiassa esiin niin eipä näy menneen perille.
Ajattelepa vaikkapa vahingollista kolibakteeria.
Siinä on tuhansia erilaisia proteiineja.
Ihmisessä lienee erilaisia proteiineja miljoonan verran. Toivoisin, että edes hieman perehtyisit
siihen miten moninaisista asioista on kysymys.
Otapa joitain hakuja googlesta, vaikkapa
"aineenvaihdunta", jossa melkoisena tekijänä ovat
eräs proteiiniluokka "entsyymit" jotka toimivat
"katalyytteina" ja sen voinet taas ottaa haussa
vaikkapa "katalysaattori" sanalla, joka on muutakin kuin autoon tärkeänä kuuluva laite...
Toisella kertaa lisää...
Sinun valehteluusi olen esittänyt lukemattomia perusteltuja puheenvuoroja. Tuolla naapurissa 70 on jälleen aiheesta aloitettu uusi "keskustelu" johon osallistuu myös Alvar K.
Taannoin hän aloitti keskustelun aiheesta "Faktaa kävijäluvuista" enkä kokenut asiakseni mennä mukaan vain toin samaan aikaan perusteltuja faktoja 60 palstalla saamatta koskaan "faktoin" osoitettua tietoa että olisin väärässä.
Frederiikka-nikki lopetti keskustelun hyvin, jos ei ole lukuja ei myöskään ole keskustelua eikä lukijoitakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000322&posting=22000000002984323
Faktat jäivät esittämättä.
Vuosipäiväni kunniaksi esitti Ruuneperi synttärionnittelut tähän tapaan ja minähän koin vastata tapani mukaan. Syyttelijän on todistustaakka:
- - -
Synttarit
Kirjoittanut: Ruuneperi, 11.2.2004 klo 13.30
On kulunut n. vuosi siita kun nykyinen Hajupoika, silloinen Odysseus tai Kai de Puu tai muu Halkopino, aloitti palstantuhoamisensa ja ruuneperinhaukut. Moni muukin on saanut osansa.
Juhlan kunniaksi lienee tilanteeseen sopivasti tarjolla kakkeluurikakkua kusiryypyn kera.
En halua osallistua juhlaan mutta toivotan maistuvia kekkereita!
- - -
Toin tämän vain esimerkkinä siitä miten suuri ero on tietämisen ja luulon välillä. Jokainen itse lukiessaan voinee päätellä, mikä on totuus.
Ruuneperi itse on alentunut tuohon loanheittoon jo aikojen alusta ennenkuin olin edes edellisellä 65 palstalla. Tämä palsta alkoi heti samlla loanheitolla ja nimenomaan hänen johdollaan ja kesti sen verran kun joku viitsi siihen osallistua
- runsaan viikon kuluttua sanoi hyvästit. Tähän enkä sheriffikeskusteluun osallistunut lainkaan.
Palstalaisilta, myös häneltä, olen useasti kysellyt väitteisiin faktoja.
Ainoatakaan faktaa ei ole milloinkaan esitetty.
Ruuneperikaan ei ole sitä koskaan tehnyt eikä kykene sitä nytkään tekemään.
Hänelle olen esittänyt, että tervetuloa keskusteluihin mukaan ja näyttämään sivistyneen miehen kyvyt kirjoittamalla sivistyneen miehen lailla. Tällaisia kirjoittajia palsta nimenomaan kaipaa.
- - -
Me tiedämme millä tasolla hän haluaa keskusteluja edelleen käytävän. Voinette katsoa viimeisimmät avaukset ja eritoten 70 palstalla tänään avattu uusi "keskustelu" ja sen henkevyys.
Jätän johtopäätösten teon lukijoiden ja keskustelijain omaan harkintaan
vatvominen lisää punataudin oireita. Koska sairastamisesi ei kiinnosta minua, paneudun muihin kirjoituksiini.
Sinähän tätä asiaa kuten muitakin vatvot. Vaikka kuinka esitän dokumentteja niin sinulla on tärkeämpää kirjoittamista.
En ole vielä koskaan nähnyt sinun kirjoituksissasi mitään tärkeätä.
Jo olisi aika sekin ihme kokea.
http://www2.nojesguiden.fi/fi/tapahtumat/event.asp?eID=57852
Tämä taidenäyttelyn esittely jätti miettimään.
Aiemmin olen viitannut L. Onervaan useissa kirjoituksissani ja Hannu Mäkelän runoilijasta tekemään tutkimukseen. Eräs ystäväni väitteli
tästä aiheesta aikoinaan.
Vasta nyt alan itse hahmottaa tätä asiaa.
Olin aika lailla ulkona kun oli mahdollisuus keskustella syvällisemmin tästä aiheesta.
Tuo taidemuseoon sijoitettu näyttely tuo uusia asioita esiiin myös L. Onervan taiteellisista töistään, joita hän ei halunnut julkisuuteen.
Hämmennyn kun taiteilijan "testamenttia" ei kunnioiteta.
IL/18.5.04 on kuva "Vaanivat silmät", jossa myös Riikka Haapalainen kysyy "missä kulkee kulttuuriteon ja yksityiselämän kunnioittamisen raja?"
Esillä oleva taide on L.Onerva tehnyt ollessaan "vangittuna vastoin tahtoaan mielisairaalaan" kertoo toimittaja ja yhdyn hänen näkemykseensä siitä, että meitä ihmisiä tuntuu kovin kiinnostavan toisten varsinkin julkisuuden henkilöiden yksityisyyden tirkistely...
Soffille?
Ei soneraa koskaan!
hyvä kertomus sinulta, tuli ihan lämmin hyvä olo
Suu ymmyrkäisenä puskajussi ihmettelee minne katosivat takkavalkealta nuo mainiot miehet tacitus ja saritus? Avaaja nimittäin tähdentää, että "(keskustelussa olen vain tällä nikillä "tacitus"
joten ne arvailut jääköön)".
Keskusteluun yhtyy henkilö, joka sanoo vakuuttavasti, että " (Olen myös tässä keskustelussa vain tällä "Saritus" nikillä).
Nyt vaikka kuinka siristän silmiäni en näe mainittuja antiikin nimiä lainkaan. Kuinka heille kävi, kuolivatko he? Kertokaa ihmeessä.
Maalla tulee seuratuksi lasten roolileikkejä, kaiken maailman haravahirviöitä. Niissä on tärkeää, että roolihenkilö pitää nimensä. Tässä takkatulen ääressä nyt jokin asia mättää, eikä mikään vähäpätöinen asia!
Vaikenin, kun Tacitus ei noteerannut minua millään tavalla. Ajattelin, ettei häntä kiinnosta juttuseura...
Hyvä Saritus, voitaisiinko asia ilmentää sanomalla, että takkatuli heitti synkän varjon heti alkuunsa. Tuli ryppy rakkauteen tai kuten meillä päin sanotaan: pappamopo karkasi käsistä.
Katsoin jostakin maamiehen tietolaarista, että ko. tacitus oli roomalainen historioitsija, joka kernaasti kuvasi aikansa rappiota synkin värein. Mielsikö tämän "Takkatulen ääressä" avaaja, siis tacitus, palstan maisemat niin synkkinä, että puhalsi pelin poikki alkuunsa.
Niin menettelevät lapset roolileikeissään. Jos joku pettää, peli poikki vaan! Jatkakoot muut, sillä siisti. Mutta kuinka tässä tapauksessa käy tunnelman? Eikö lämpöä säteilekään takasta eikä ymmärrystä! Poistuvatko läsnäolevat häpeillen paikalta? Julmia kysymyksiä, karseita mutta tosia. Kuinka tässä käy?
Tiedot kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja,
sanoi Mark Twain eräässä tilaisuudessa.
Maalaismie on Ruuneperin kanssa kuin paita ja peppu. Takka- ja varsinkin nuotiotuilien hämyssä ei ole lainkaan merkitystä kuka kertooa vaan mitä tämä kertoja haluaa sanoa.
Nuotiotulille mennään usein teltta-alueelta huopiin kääriytyneinä. Paitsi lämpimyyttaa se suo myös yksityisyyden suojaa. Leireillä ja nuotiolla meillä on omat lempinimemme.
"Iso parta" riitti aivan kuin intiaaneilla, joista vain harvoin kerrotaan oikeita nimiä.
Minullakaan ei ole mitään todellista tietoa muista
mukana olevista enkä niin välitäkään.
Jos joku haluaa riisua naamionsta tai raottaa salaisuuden verhoa niin se tykkänään hänen asiansa.
Minusta tuon asian esiin nostaminen jo loukkaa kaikkia hyviä tapoja. Jos joku nikki kertoo jotakin sopimatonta niin se on ilman muuta korjattava kuten kaikissa keskusteluissa, mutta
Maalaismies ei itse näytä näin toimivan.
Mikähän se suuri asia on joka mättää?
Perinteisesti takkatulien ja nuotion ääreen ei ole tultu riitaa haastamaan ja avaajana toivoon tätä ajatusta kunnioitettavan.
Intiaanit aikanaan polttivat nuotion loisteessa rauhanpiippua.
Maalaismies ei ole katsonut aiheelliseksi kertoa lainkaan itsestään. Tacitus on ollut palstoilla aiemminkin ja kertonut itsestään paljon.Kun se kirjoitetaan Cornelius Tacitus niin silloin puhumme
keisariajan suurimmasta historiankirjoittajasta, joka eli n. vv. 55 - 120. En kiistä ettenkö muistele hyvällä häbntä ja pyrin myös tätä kunniottamaan.Minä kuitenkin kirjoitan nikkini tacitu ja se taas tarkoittaa vallan muuta.
- hiljainen, äänetön = absensiones nec tacitae nec occultae
- mainitsematta, pohtimatta, käsittelemättä...
- hiljainen, salainen, huomaamaton, ..
Voisin toki kertoa hyvinkin paljon, mutta sehän ei ole tarkoitus eikä kovin suotavaakaan. Miksi Maalaismies ei ole pyrkinyt selvittämään asiaa itse tykönään. Toimin nikkini velvoittavalla tavalla. Tässä ketjussa käytän jo neljännen puheenvuoron. Se on minusta aivan tarpeeksi. Sanoisin kuitenkin, että isännyys velvoittaa.
Nimelläkö ei ole merkitystä? Mark Twain näyttää olevan tärkeä nimi niin tacitukselle kuin Hajupojallekin. Tuolla naapurissa näyttää Samuli Paulaharju nousseen arvoon arvaamattomaan.
Hajupojan alias tacituksen tekstit vilisevät tärkeitä nimiä. Ja hän sanoo etteivät nimet merkitse mitään. Koen imarteluna nikkini vertaamista Ruuneperiin. Joku jopa arveli maalaismiehen edustavan hänen varjonikkiään. Minä en kylläkään ole käynyt ikinä Espanjassa, missä Ruuneperi tietääkseni majailee. Ranska on kaukaisin käyntimaani puoli vuosisataa sitten.
Ruuneperi on viisas mies. Hänen avauksensa palstan valtaajista innosti minut kirjoittamaan. Olen pohjimmiltani lukija. Pitäähän yleisöäkin olla, kun kaikki Suomessa näyttelevät, maalaavat, musisoivat - niin ja kirjoittelevat nettiin. Olen yleensä liian väsynyt avatakseni keskusteluita. Teen päivät rantteella halkoja.
aito puskajussi? ;-D Vautsi vau, hauska tavata. Kaikki aina puhuvat puskajusseista, mutta kukaan ei koskaan tunnusta sellainen olevan. Sinä olet esimerkillinen mies, hienoa!
Lasten roolileikeistä tuli mieleen se, että millä tavalla eroaa maalaislasten ja kaupunkilaisten lapsien leikit ja lelut. Maalla leikkiminen on luonnonläheisempää eikä kaupallisilla esineillä ole tärkeyttä. Kaupunkilaislapsilla ei ole juurikaan sitä mahdollisuutta, että voisivat leikkiä luonnossa, joten leikit rajoittuvat aika pahasti kauppojen leluvarastoilla löytämiin kapineisiin.
Kaupunkilaislapsille ei riitä mikään, raha on tärkeää jo pienestä pitäen, aina pitää saada uutta ja hienompaa leikkikalua - maalaiset taas eivät edes osaa uneksia mistään ihmeellisistä hilavitkuttimista. Sama taitaa päteä myös nuoriin ja aikuisiin ja vanhempiin ihmisiin.
Jos kaikki mainitut nikit olisiva omiani niin alettaisiin puhua jostain valtauksesta. Tuo tacitus vastatkoon its. Taisi muuten aika tarkkaan kertoa ja faktatietoa, jota sinä et hallitse.
Ruuneperin viisaudesta puhut. Hänen mestarillisuutensa piillee siinä, että hän osaa kätkeä sen mestarillisesti. Hän ei ole tuonut siitä pilkahdustakaan palstalla esiin.
Vuosien ajan hän on puhunut
- palstanvaltaajista
- nikkeilijöistä
- hänen haukkumisestaan ja arvostelusta
- ensimmäistäkään hyvää keskustelua ei ole hänen johdollaan käyty, koska hän ei ole avannut niitä
tälläkään palstalla ainoatakaan kun jo koki tulla höperehtimään palstanvaltauksista. Maalaismies ei ole myöskään näin tehnyt. "Happamia, sanoi kettu..."
Hän on palstojen todellinen "höperehtijä", jota nyt koet omissa kirjoituksissasi tuoda esiin.
Sanoiko tacitus juuri noin?
Te olette kuitenkin kuin
- paita ja peppu
- Majakka ja Perävaunu
Tuohon moitteeseen ja arvosteluun ei suurta järkaä kaivata - on hyvä ettei sinulla ole älyä turhana riippana kannettavaksi.
Tutustuin tuohon "harituksen" puheenvuoroon.
Minusta se oli aivan asiallinen ja hyvä linkkeineen. Palstoilla vain niin kovin vähän viljellään fakta-tietoa. Maalaismieskin liikkuu kovin hetteikköisellä maaperällä.
Katsoin itsekin tuon ohjelman ja soitin asiasta eräälle ystäävälleni kun hänellä on ollut juuri tällaisten asiain kanssa ongelmia.
Minä en muuten ostaisi enempää sinulta kuin Ruuneperiltakaan käytettyä autoa.
Tämä on erä yleinen toteamus, jonka kaikki tietänevät kun puhutaan jostain henkilöstä ja hänen luotettavuudestaan niin aina joku kysyy:
- Ostaisitko häneltä käytetyn auton ?
Totta puhut Hajupoika. Olen tyhmä juntti maalta. Mutta ajattelen mitä kirjoitan, puhun ja teen. Täällä ei muuten pärjää.
Tiedän, että ennen muinoin takkatulen ääreen tultiin tarinoimaan ja jutustelemaan. Joskus sinne saattoi tulla joku kertomaan kuin sinä.
Luulen, että kun sinulle olisi tullut tarve pistäytyä ulkon niin palatessasi huomaisit tuolin, jolla olit istunut, kadonneen. Katsellessasi vaivihkaa ympärillesi tuvassa niin huomaat ettei vapaata istuintilaa ole.
Kukaan ei puhu mitään, ei ole huomaavinaankaan tuloas eikä muutakaan.
Näin osoitettiin vieraalle hänen sopimaton käytöksensä eikä sen koommin hän tupaan mahdollisesti tullessaan kuullut, että isäntäväki olisi tarjonnut istuinta sanoen:
- Vieras on hyvä ja käy istumaan.
- Painappa puuta ja soita suuta !
Vivacious, kiitos ystävällisestä viestistäsi! Maaseutu on hävitetty. Se on vain muisto niiden mielissä, jotka sen ehtivät nähdä silloin kun se vielä oli olemassa.
Toimin itse neljä vuosikymmentä sitten erään maaseudun asuttamista edistävän järjestön eräänä
toiminnanjohtajana ja luulen päässeeni jo tuolloin varsin hyvin tietämää missä mennään.
Koin tehtävän toivottomaksi, koska ne virastot ja poliitikot, jotka sanoivat olevansa maaseudun asialla tekivät tosiasiassa ihmisille suuria karhunpalveluksia.
Mitään tosiasiallista parannusta ei koskaan saada kantamalla kaivoon vettä. Poliitikot toimivat usein vain saadakseen uskollista vaalikarjaa itselleen. Kun yritin kertoa asioista totuuksia niin sain melkoisia hyökkäysryöppyjä vastaani.
Minua ei lämmitä lainkaan se, että huomaan nyt olleeni tuolloin tassäkin asiassa oikeassa.
Maaseutua ollaan edelleen tänä päivänä pitämässä hengissä vain kantamalla tukiaisten vettä pohjattomaan kaivoon.
Puhutaan maataloustuista ja kuitenkin kysymyksessä on enemmän kuluttajien "syöntipalkkioista".
Kun jotain tukea lisätään niin tuottajahinta laskee. Maidontuottaja ei tarvitsisi mitään tukea kun tuottajan maitolitrasta (lue=kg) saama hinta olisi sidottu bensiinin hintaa. Vuosikymmenet maitolitran hinta oli sama kuin bensalitran hinta.
Ojalan laskuopilla huomaamme, että karjatilallinen pärjäisi ruhtinaallisen hyvin saadessaan euron/maitolitra.
Kysyn Maalaismieheltä, onko sinulla aavistustakaan paljonko tuottaja saa maitolitrastaan. Minä tiedän sentin osilleen lähiseutujen tilityshinnan sekä niitten tilityskyvyn sekä mahdolliset tilitysbonukset.
Tuo tarinasi pysäytti hetkeksi. Jos se osuisi kohdalleni live-elämässä, niin varmasti tuntuisi tosi pahalta. Ei sitä tuolia poistettaisi kovin pienestä syystä, vai poistettaisiinko?
Härmässä on tapana sanoa suoraan ja tässä tapauksessa se voisi olla vaikka näin:
- Se, josta ei tykätä niin se tapetahan.
On luojan lykky, jos vieras huomaa olevansa persona non grata, ei toivottu henkilö ja vieras
ja saa pitää henkiriepunsa.
Runsas vuosikymmen sitten kuulin radiossa kunnanvaltuuston ja seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajan
käyttäneen haastattelussa tuota ilmausta.
Ehkei Härmässä enää aivan todellisesti näin tapahdu ainakaan usein, mutta ei siitä vallan pitkä aika taida olla kun sanottihin, notta:
- Olipa häjyt häät kun ei yhtää rumista tullu.
Katsoin tuossa äkkiseltään Samuli Paulaharjun "Härmän aukeilta", mutta en löytänyt
varmistusta äskettäinkin lukemaani luetteloon, jossa todettiin näitä murhia luettelonomaisesti. Löytynee siitä jotain faktaa vaikka jostain Puukkojunkkarit tai Härmän häjyt-sivustolta.
Aika julmaa tuollainen.
Raakaa peliä Palstoilla...
Mutta täytyy olla silloin todella vihainen, jos sen toteuttaisi. :-)
Pohojalaaset on kovia uhkailemahan..
Mutta kait se on jo myytti tänä päivänä. Eiköhän nekin ole jo rauhoittuneet..heh..
Samanlainen uskomus kuin se että laihialaiset on pihejä..tai turkulaiset tyhmiä..
Väitätkö, että "turkulaiset on tyhmiä" ei pidä paikkaansa? No, vitsi vitsi. Olen siellä joskus asunut ja ihan mukavaa sakkiahan ne oli, paitsi niiden puhetyyli ärsytti.
Saatan esittää joitain faktoja ja voittehan itsekin etsiä niitä. Tuo lausumani on yleinen sanonta Härmässä tänä päivänä.
Viittasin Härmän aukeilta kirjaa ja siinäkin on lopussa jotain luetteloa.
Tutkikaa itse , mutta
180.) kohta esimerkkinä
H.Flink veli murhasi, Jussi F veljen murhasta Siperiaan,Kustaa Näsi Siperiaan,Juha Tyni murhattiin, Kaappoo ja Kustaa Hirvelä Siperiaan, Ella murhattiin, Anssin Jussi Siperiaan, .....
Taisivat härmäläiset asuttaa Siperian...
Turkulaiset ovat tyhmiä, laihialaiset nuukia, ja härmäläiset puukkojunkkareita vaikkei Rannanjärvikään taida enää puukkoja tehdä. Kauhavalainen "Helahoito" Iisakki Järvenpään puukkotehtaasta valmistuu edelleen ja Jussi-puvussa tietysti kuuluu asuun.
Tässä ollaan takkailtain tarinnoissa menty vähän "kansanperinteen" puolelle, joten tuon vain linkin vaikka voisin tältäkin alueelta kertoa vaikkapa muutaman kirjan verran:
http://www.iisakkijarvenpaa.fi/products.htm
Puukkoja valmistuu edelleen ja moneen tarkoitukseen.
- Meill´on kaikkia.
Mit´ei oo, sitä ei tarvitakkaa.
- Jonset löytäny kätehen sopivaa kättä pirempää niin soita pirauta niin teherähän.
Luulen että saatte tuollaaia vastauksia kun kysyttä....
Minä en väitä niin:) Tiedän, että niistä puhutaan niin. Olen niin lähellä turkulaisuutta, onhan meidän läänin pääkaupunki, etten pahaa sanaa niistä voisi sanoa. Minä kyllä pidän turun murteesta, se on aika seksikästä...
Tosin tiedän, erään jolla on seksikäs ääni, eikä ole turusta. Heh..piilotettu viesti, toivottavasti ylläpito ei poista tätäkään:)
Turku on entinen Suomen pääkaupunki.
Turun Linnalla on merkittävä rooli Suomen historiassa, en ole siellä vielä käynyt ja
esittelykin siirtyi kun aikaistimme ja siirsimme treffit Suomen nykyiseen pääkaupunkikiin ;)
PS. Odotan innolla (hänelläkin on seksikäs ääni).
Suomenlinnan lisäksi Turun Linnan historialliset vaiheet kiinnostavat minua ja kansallinen taidehistoria on mielestäni kiehtova tie kansalisen historian syövereihin.
Nuoruudessa kiertelin Turunlinnassa päiväkausia. Oppaanani oli suomenkielenlehtori, joka todella tunsi ja tiesi kertoa. Luin juuri äskettäin tiedon hänen kuolemastaan, olisi ollut itselleni hyvä opas edelleen. Ottakaa aikaa mukaanne kun menette.
tekivät työt, kun miehet tappeli.:)
http://www.uwasa.fi/avoin/sanomalehti/finnish/nainen.html
siellä Turunlinnassa silloin, kun asuin siellä. Minusta se linna vaikutti jotenkin kylmältä ja pelottavalta. Siellähän oli niitä oppaita aina jossain kohtaa. Minusta ei kyllä siihen tehtävään olisi, aika pimeät huoneet ja vähän aavemainen tunnelma. Kokonaisuutenahan se on todellinen elämys ja näkemisen/kokemisen arvoinen paikka.
Hannu Taanila kertoi josku ajat sitten radiopakinassaan, että todellisia sotiemme sankareita ovat naiset.
Kun ajattelee asiaa syvemmin niin tulee samoihin ajatuksiin. Kun on kuunnellut veteraanien juttuja ja kysynyt, että mitä ovat sodassa todella tehneet
niin läheskään kaikki eivät ole joutuneet kertaakaan todelliseen taistelutilanteeseen.
Asemasotaa käytiin pitkään.
Naiset työllään pitivät maan talouden pystyssä.
He varustivat suurelta osin armeijan vaatetuksesta ammuksiin saakka. Tekivät arkipäiväiset työt, koska kynnelle kykeneviä miehiä ei juuri ollut. Maaseudun naiset hoitivat talon peltotöitä ja karjanhoitoa myöten.
Lapset ja vanhukset vaativat osansa.
Armeija marssii vatsallaan. Taas tarvittiin rintama-lottia ja haavoittuneita hoitamaan omat hoitajansa.
Kumpa edes tunnustaisimme Naisen arvon -
tuskin prenikoita ovat koskaan kaivanneetkaan.
Keskustelimme taannoin 60 palstalla sotaan liittyvistä asioista. Monet kokivat pahana kun itse sotaa kokemattomana puhuin asioista.
Sodan aikana syntyneenä ja sotaorpona sekä asioita tutkineena on jonkinlainen käsitys asioista muodostunut. Lisä tieto ei ole pahasta, joten oheisen linkin kaltaisia tarinoita voitaisiin takkatulen ääressäkin kertoa:
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/lehti9812/artikkeli02.html
Sodan ajan naisen muistomerkki paljastettiin 12.10.1996 ja se sijaitsee Hakaniemessä ns. "ympyrätalon vieressä".
http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=251&sortby=statue
Äidilläni on hautakivessä Lotta Svärd merkki,
Äiti oli sodanaikana ilmapuolustuksessa.
Kävit Turun linnassa kun asuit siellä. Harvassa on ne ihmiset, jotka siellä ovat asuneet.
Eikö Turussa asuvat sitten yleensä käy siellä Turunlinnassa, pelkästään ulkopaikkakuntalaiset vaan, vai? Ehkä se johtui siitä, etten ollut itsekään varsinaisesti paikallisia, vaan sinne Turkuun muuttanut opiskelujen vuoksi väliaikaisesti.
Tämä Katariinan kalmisto lienee eräs Pohjolan kauneimmista. Täällä saan käyskennellä päivittäin. Veikko Leppäsen Karjalaan jääneiden muistomerkki v. 1958 pysähdyttää usein ja se
tekee suuren vaikutuksen eri näkökulmista katsellessa, aamulla, ilta-auringon säteiden valossa, kesällä ja talven pakkasilla.
http://tourism.kokkola.fi/wkk/suomi/6.html
Toisaalla kerron sodan sankareista, Suomen Naisista. Myös tämän on kuvanveistäjä onnistunut
tuomaan esiin sykähdyttävällä tavalla.
Äidin olemuksessa huokuu usko tulevaisuuteen
ja lapsen olevan maan toivo.
Olen huumorituulella Viva-hyvä:) Tarkoitin, että ne ovat harvassa, jotka ovat asuneet Turun linnassa.....
Kerroin juuri omasta läheisestä kalmistosta ja sen kauneudesta. Kuten tässäkin, huomasin sanavalinnan aiheuttavan väärinkäsityksiä.
Spontaanisti tarkistamatta ja korjailematta kirjoittaessa ainakin itse huomaan paljon virheitä ja puutteellisuuksia.
Huumormielessä niihin tulisi minusta suhtautua.
Nuistelen kovin Turkua varsinkin kun jokin asia menee "päin Prinkkalaa".
En ole saanut vastausta siihen montako kertaa Turun tuomiokirkon kello lyö puolenpäivän aikaan ?
Montako viisaria kellotaulussa on ?
Itse olen tutkiskellut myös sen kellokoneiston
kiiveten kapeat puiset jyrkät rappuset ylös...
Samppalinnanmäellä viihdyin ja viihtyisin Turussa käydessäni.
Tiesin sen, halusin vaan saada sinut hämminkiin, kun en ollu tajuavinaan sitä. ;-D
Siinä on vain yksi viisari, joka on niin pitkä, että se näyttää kahdelta.Eli se viisari on tuntiviisari. Löysin googlen kautta tietoa lisää ja sivujen mukaan puolenpäivän aikaan se soisi kaksitoista kertaa. Vai käsitinköhän väärin?
Tiedän, että tiesit minun tienneen sinun tienneen:)
kaksitoista. Huomenna voit virittää radion oikealle asemalle ja tarkistaa: pim, pim, pim, pim,
pim pim, pim pim......
Taisin juuri kertoa oikean vastauksen....
Olet oikeassa. Sinne olisi mentävä ajan kanssa. Ensitreffeille se ei todellakaan ole siinä mielessä oikea paikka, että itse Linna jäisi kyllä tsekkaamatta:) Siinä ei varmaankaan pysty keskittymään kahteen niin mielenkiintoiseen asiaan kerralla. Eli Turun Linnaan mennään ajan kanssa myöhemmin, kunhan tilanne on vähän rauhoittunut ja pystyy ajattelemaan jotain muutakin:)Itse olen kolunnut sen monta kertaa jokaisella luokkaretkellä, jonka koulustamme aina Turkuun teimme.
Eikö kaikki "lyövät" kellot lyö kahdeltatoista kaksitoista kertaa? En ole kuullut yhtään kello, joka löisi kahdeltatoista esim. seitsemän kertaa..
huumorituulella? ;-D
Löysin mielenkiintoisen sivun koskien pohjanmaalaista väkivaltaa. Eiköhän ole kuitenkin kyseessä nimenomaan vaan maine, joka ei välttämättä ole aina totuuteen perustuvaa. Vai mitä arvelettel seuraavasta:
Lumipalloefekti
Eräänä iltana Brennerille levisi kauhusanoma: pohjanmaalaiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle kohti sivarikeskusta mukanaan puukko ja puntari. Nyt tulisi lopulta se isänmaallinen verilöyly, jota kaikki sivarit olivat odottaneet. Kuulemma joku sivari oli kaatanut kapakassa erään jalkapuolen sotaveteraanin, ja sellaisen paikalliset sankarit aikoivat kostaa kollektiivisesti koko porukalle. Hurjasta raivosta ja isänmaallisuudesta palavat pohjanmaalaiset murskaisivat kalloja, puhkoisivat kurkkuja, silpoisivat kiveksiä ja puukottaisivat vatsan auki.
Jostain syystä heitä ei kuulunut. Ja pari päivää myöhemmin saatiin tietää mikä tapahtuma oli pannut juorujen lumipalloefektin liikkeelle: joku sivareihin ollenkaan kuulumaton pitkätukka oli tönäissyt jalkapuolen vammaisen - mutta nuoren miehen, ei sotavammaista - nurin, ja tästä raivostuneina kaksi paikalla ollutta vaasalaista oli huudellut kimpaantuneita uhkauksia kaikille pitkätukille.
http://www.sivarikeskus.fi/sivarilehti/12_00/sivarifolklorea.html
Huhuni huumorintajuttomasta luonteestani ovat kovasti paljon liioiteltuja. Nyt olen vähän väkäleuka-tuulella..myönnän..:) Paranna tapani. Ehdottomasti.
Minä kun luulin, että teillä on Turun tuntemusta ihan kellotaulun viisaria myöten. Joskus olette kulkeneet ohi tuohon aikaan tai yleensä ja kuullueet kellon lyönnit. Jos tiedätte suurinpiirtein ajan ja kuulette kellon löynnin tai useamman niin tiedätte täsmälleen paljon kello on eli;
onko se tasan, vartin yli, puoli vai varttia vaille....
Mistä voitte tietää aina kellon lyödessä paljonko kello on ?
Auttaiskohan Ruuneperi, joka on kait kaikkitietävä ja kaukaa viisas....
moisia huhuja on kuulunut?
Että lyö vaan tasatunnein?
kulkenut siitä ohi niin, että olisin ajatellut edes koko kellon lyömistä ja sitä, paljonko se lyö. Kaikki mielenkiintoni oli kohdistunut vain siihen, ettei kukaan hyökkää kimppuun. Niitä hulluja kun tuntuu Turussa piisaavan, samoin Stadissakin. :-)
Missään Pohjanmaalla eivät käytä itsestään nimitystä "pohjanmaalainen."
On vain pohjalaisia, eteläpohjalaisia, ...
Kummallista on vain, että Keskipohjanmaa-nimistä lehteä painetaan Keski-Pohjanmaan Kirjapainossa.
Jossain yliopistossa toimii Eteläpohjalainen Osakunta ja toisaalla Etelä-Pohjalainen osakunta.
Tiedä häntä, koska Heikki Ylikangas saa syytteen
maanpetoksesta kun tuli kertoneeksi mitä ajatteli v. 1918 tapahtumista. Erään pitäjähistorian kirjoitus jäi siihen paikkaan. Pohjalaisen päätoimittajaksi oltiin kutsumassa, mutta kun
osoitti epäisänmaallisuutensa. Palstallakin kohistiin kun kerroin hänen tehneen alustavan tutkimuksen Elina Sanan juutalaisten luovutuskirjasta ja sen todenperäisyydestä.
Eihän Suomessa ole ollut antisemitismiä - eihän ?
Ruuneperi on toistuvasti moittinut Hajupoikaa kun uskallan sanoa mummoja joskus tyhmiksi.
Siksi en sanokaan sinua tyhmäksi enkä kuuroksi kuulovammaiseksi vaan kehityskelpoiseksi Naiseksi,
joka on kiinnostunut oppimaan uusia asioita.
Opastaja vain on tyhmä saivartelija, pilkunnussija ja vaikka mitä. Itsekseen nytkin metsästää sitä "punaista tilppua" kun on sairastunut ja sairastuttanut kaikki kaksoisolentonsakin punatautiin.
Minusta Turun Tuomiokirkon kello lyö vartin välein ? Kutsukaa se Ruuneperi tuomariksi !
Pyysitkö luvan Hajupojalta lainata ja muuttaa Hajupojan Mark Twainin sanomaksi kerrottua lausumaa:
"Tiedot kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja."
Mitähän kirjailijan perilliset mahtanevat asiasta tuumia kun kuulevat. Saattaisi syntyä vuosisadan oikeudenkäynti tekijänoikeuksien rikkomisesta ja luvattomasta lainauksen kopsauksesta.
Tiedän vain viisun:"Aseman kello löi kolme kertaa ja silloin se juna vislas..."
Kuulotesti; vislaako juna nykyää lähtiessään tai asemalle saapuessaan ja jos niin montako kertaa ?
Arvaapas olenko koskaan ollut luokkaretkellä
Turun linnassa. Luulisin äkkiseltään tehneeni elinaikanani satoja luokkaretkiä joista kumma kylää Turkuunkin on joskus eksytty.
Luokkaretkillä näkee vain niin kovin vähän kun on aina tulenpalava kiire seuraavaan paikkaan.
Kukaan ei näe eikä kuule mitään. Rynnätään kuin sokkopaarmat....
Vaikka olenkin junalla yhteen väliin paljon kulkenut, en kertakaikkiaan saa just nyt mieleeni, millon juna viheltää.
Kuinkahan monta kertaa Suuri Opettaja yrittää sanoa eri tilanteissa tuon otsikon sanoman ja sitten kirjeissä sitä toistetaan.
Paavali sanoo 1kor 12:16 ..jos korva sanoisi:"Koska en ole silmä.."
Mt 13:16 ...autuaat ovat ...teidän korvanne kun ne kuulevat.
Tässä on heitetty jo näitä "ruusunpiikkejä", että alkaa jo kohta olla oikean ruusun aika...
Tutkiskelin asiaa netistä, eikä sillä tunnuta mainittavan tuosta lyömisestä vartin välein ?
"Toistuvan ihmettelyn aiheen muodostavat kellon 'viisarit'. Kello näyttää olevan aivan väärässä ajassa. Selitys löytyy siitä, että kellossa on ainoastaan tuntiviisari, joka tosin on niin pitkä että näyttää kahdelta (samassa linjassa olevalta) viisarilta."
"Koko 480 x 480 cm
Kellotaulun halkaisija 420 cm
Viisarin pituus 240 cm
numeroiden korkeus 80 cm "
"Meren pinnasta pääoven tasolle 16,37 m
Pääoven tasolta torniin, ristin huippuun 85,53 m
Meren pinnasta ristin huippuun 101,90 m "
http://www.turunsrk.fi/kirkot/kk-tuomi.htm
Tutkiskelu jatkuu....
Ruusun aika
Etkö riitä itsellesi?
Ilon saat siitä kun koet täyttymyksesi.
Vaan mikä on tuo, mikä sinusta puuttuu?
Tiedätkö mitä luoksesi kutsut?
Siementä kaipaat,
kaiken alkua.
Tahdot kasvattaa itsellesi täyttymystä.
On valintasi millaisen kukan istutat ja kasvatat.
Kuitenkin kukat sinua kiehtovat,
on niissä jotain elämää suurempaa,
jotain aina haluttavaa ja niin rakasta.
Rakastathan tavoitettasi, niin kuin itseäsi.
Onhan sinullakin kevät ja syksy.
Kumpi niistä tulee olemaan suurempi taisto?
Vaan tuoksu sinut onnelliseksi tekee,
mikä muukaan?
www.uta.fi/~mikko.niemela/ruusunaika.htm
Piti vastata tuohon toiseen mutta tuli hierarkia vastaan. Olet varmasti tehnyt luokkaretken jos toisenkin. Kivoja kokemuksia varmasti. Niitä ne oppilaat muistelevat vielä vuosienkin takaa, kuten minä nyt. Olen ollut Turussa viimeisen kerran luokkaretkellä -78 eli aikaa on jo vierähtänyt siitäkin, mutta yhä muistan ne. Sinulla on ollut tärkeä rooli siihen mitä oppilaat muistelevat myöhemmin. On totta, että luokkaretkillä ei paneuduta niin syvällisesti kuin voisi..Mutta luulen, että tuon Krisin kanssa vielä siellä käydään oikein ajan kanssa. Se tykkää myös kaikesta tuollaisesta, kuten minäkin.
Tutkimukset ovat jatkuneet ja jotain tietoa alkaa löytymään. Kellot lyövät siis 520 kertaa vuorokaudessa. Kellojen soittojärjestelmää käytellään kolmella moottorilla, jotka on juuri uusittu.
Itse sain vuorokautisten lyöntien määräksi 528. En keksinyt heti mistä nuo 8 ylimääräistä tulee mutta oliko tuo lehdessä kerrottu 520 edes ihan tarkkakaan?
Lähde:
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,7,0,0,95918,2002-05-21
Lopuksi tiedot on tarkistettu Turun Tuomiokirkon ylivahtimestarilta joka nauroi niin maan perusteellisesti. (Lyöntien kokonaismäärä jäi tarkastamatta.)
"Turun Sanomat
HELI NUMMILA
Turun tuomiokirkon kellojen soittoautomatiikkalaitteisto on yli 20 vuotta vanha ja reistaillut jo vuosia. Kellojen soitto on jo noin neljän vuoden ajan pitänyt hoitaa manuaalisesti, sillä automatiikkaan ei ole ollut luottaminen. Jonkun henkilökunnasta on siis ollut pakko olla paikalla oikeaan aikaan oikeita nappeja painamassa."
" Remontti vaikuttaa aikakelloonkin, sillä remontin aikana tarkistetaan ja vaihdetaan kellojen soittovaijereita.
- Soittovaijerit ovat kovilla: niiden täytyy kestää se, että kello lyö 520 kertaa vuorokaudessa, Rantala sanoo."kukas rantala on ?"
Nsn tiesi kertoa että kello lyö varttia vaille 3 kertaa, puolelta 2 kertaa ja vartin yli kerran.
tasatunnein 4 kertaa kaksoislyöntinä mitä kello on.
eli jos kello on 1 se lyö¨4 kertaa pim pom
jos kaksi se lyö 4 kertaa pim pom pim pom
jos kello on kolme se lyö 4 kertaa pim pom pim pom pim pom
jne. pim pom pim pom...
Muistoja löytyy monenlaisia, mutta parhaita
ovat olleet kun jossain retkeilykohteessa meitä
opastanut henkilö lopussa kysyy;"Mistä te olette - en ole tavannut näin hyvin käyttäytyviä nuoria..." Näistä olen kertonut ehken liiankin usein, mutta eräs tällainen tapaus on sattunut juuri Porissa Juseliuksen mausoleumissa(tuliko oikein kun muisteluksista tarkistamatta kerron.
Porissa se eräs mieluisimmista paikoista johon haluaisin vielä päästä kiireettä tutustumaan.
Luokkaretkillä on kuitenkin huollettava porukastaan ja kerrottava vain yleistietoa.
Tuo Turun Tuomiokirkkokin näyttää tutummalta kun huomaan ettei tietoa saa edes hausta. Kellokoneistostakin voisin hyvin kertoa pian puolen päivää...
Kellonlyönneistä'ä taisin kertokain jo oikean vastauksen hieman peitellysti toki - äly hoi älä jätä.
Turun Linnaan haluan kultani kanssa mennä vaikkapa kesällä, ensin tapaamme muualla, sillä Linna ei ollutkaan hyvä paikka ensi treffeille :)
Luokkaretkillä olen itsekin kierrellyt mutta viimeisimpiä nimitettiin excursioiksi, no ne olivat tietty teknikka lähtöisiä tutustumiskäyntejä toimialan firmoihin.
Hajulle en saanut vastattua tuossa seuraavassa viestissä koska hierarkia tuli vastaan;
En ole lukenut kuin puolet tästä avauksesta enkä ole löytänyt rivien välistä vastaustasi (hajun)kysymykseen. Itse tutkiskelin asiaa tuolla alempana ja jotain tuloksia sain Nsn:n kanssa mutta ihan tarkkaa lyöntien määrä sieltäkään ei tainnut vielä selvitä. Niin että löytyisiköhän se viestisi jostain jossa asia on selvitetty ??
Saako oloneuvos ojentaa Sinulle tällä kertaa vaikkapa
Neuvoksen ruusun.
Voit valita myös muita sivuston ruusuja mielesi ja mielialasi mukaan.
http://personal.inet.fi/koti/ruusutila/lajit/kierros/23l.html
Ruusuista on puhuttu lähes joka avauksessa. Eikä tämä avaus näköjään ollut poikkeus. Nyt ei vaan ruusut oikein innosta. Pihallani kasvaa tuollainen neuvoksen näköinen ruusupuska olohuoneen ikkunani alla. Ja iso köynnösruusu sen vieressä seinustalla. Ruusut on upeita, mutta melkoisia kirvan kerääjiä, täytyisi ostaa armeija leppäkerttuja syömään ne tai ruiskuttaa mäntysaippualla..
Palstoilla pitäisi "vakinikkarien" tietää,
että Hajupoika vastaa kuin "metsästä huudetaan!.
Joku pahoittaa mielensä, mutta en ole
milloinkaan aloittanut "sotaa."
Leikki- ja huumorinkukkien soisi palstoilla
enemmänkin kukkivan.
Tästä alkoi aikanaan ruusuvillitykseni ja tarjosin
Sinullekin.
Joko olet yllättänyt "rysän päältä."
yllättänyt rysän päältä, eikä niin tule käymäänkään. Mutta anteeksi piilottu piikki, eikä tässä nyt mitään "sotaa" olla aloittamassa. Olen ihan rauhaa rakastava vaikka olenkin nainen ja saan välillä näppylöitä:)
Tuolla 70 palstalla "keskustelu" elää jas on aina elänyt vain kun olen ollut mukana tai ne ovat
yhdessä parjaamassa yhtä nikkiä. 60 oli viime vuonna palstojen ylivoimaisesti virein ja vilkkain.
Vain oma vaatimattomuuteni estää kertomasta - miksi ?
Tämä meidän keskustelummeon ollut hyvin antoissa
tuskin olen riitaa ja toraa huomannut - kauneimmissa ruusuissakin on piikkejä, silti niistä pidetään niin, että pastallakin saisi olla oma ruusutarha.
Ktselitko muuten eilissestä linkistä mieluisaa ruusua - mitä pidit "neuvoksen ruususta "
Katselin kyllä. Syreeniruusu, Persian keltaruusu ja ehdoton suosikkini eli Juhannusruusu...se on kaunein mitä on. Perinteinen ja kaunis. Kiehtova ja tunteellinen. Kukkii juhannuksen tietämillä ja tuoksuu kuin puhdas rakkaus..romanttisempaa ruusua ei ole..
Ps. kiitos piilotetusta kehusta:)
Takkatulen ääressä on käynyt sanan säilää taittamassa jo tänäänkin lähes kolmekymmentä ja lukemistarkoituksessa näpsytetty kolmisensataa kertaa.
Hajun parjaus ei 70 palstalla jaksa enää kiinnostaa ketään. 60 on kaksi puheenvuoroa.
Voisikohan vaikkapa ystävämme Ruuneperi antaa "meriselityksen" tähän mysteeriin palstanvaltauksesta ?
Sain tuossa meilin jälleen kaukaa, jossa moitittiin minua. Merkillistä, että kaikki moitteet tulevat vain yhdeltä mummolta.
Palstalla hän ei ole nähnyt ketään muuta häiritsevää kirjoittajaa.
Tämä tiedoksi - kun ainakin itse olen pitänyt näistä keskusteluista.
Takkatulilla on joskus ottaa vaikka harjoituksen alle savotta- ja tukkimiesten sanaston. Huomaan, että meillä on vaikeuksia yymmärtää toistemme kertomaa. Vanhan, jo kuolemassa olevien ammattien sanastot ovat peräti outoja.
Tämä vähän kuin aapelukseksi.
http://personal.inet.fi/koti/kauko.huotari/savotta.htm
Justeeri on nykypolven ihmisille täysin tuntematon. Kun teroittaisin pokasaa ja pyytäisin jotakuta;"Annapa se kissa mulle."
Taitaisi siinä melkein kaikkien silmät pyörähtää päässä; "Mitä tekoa kissalla on sahan tai justeerin teroituksen kanssa."
Vaikka tietäisikin, että se on työkalu työkalujen
rinnalla kaapissa, työkalupakissa tai seinällä niin harvapa osaaottaa oikeata kalua esiin.
Metsään mennessä tulee nuorimies änkeemään mukaan.
Siinä kun tokaisen, että itsupa tuohon pankolle, niin taas meni jauhot suuhun....
Justeeri taisi laulaa jotenkin:"... nyt ei ne nuoret kestä ees lautallakaan..."
Jätkänkynttilä taitaa olla Rovaniemeläisenä siltana tunnetumpi kuin konsanaan rakotulilla
poltettava tervaspuu. Propsia tai sullia tuskin nykynuoret ovat kuorineet kokopuhtaaksi.
Konkelo on käsittämätön kun ei ole kaatanut ensimmäistäkään puuta jokaa olisi jäänyt konkeloon.
Repsikan hommassa aloitin sahalla. Harva tietää mitä ovat alarepsikka ja ylärepsikka.
Sahaställärin työ on tuiki tuntematon ja nykynuori taaplaa tyylillään, mutta hänellä ei ole hajukaan taapelista tai tapuloinnista.
Raamisaha, sirkkeli, vannesaha, lehtisaha,
pokasaha, justeeri... useimmat hebreaa ja käsitteet sekaisin.
Ponttoonilla, sutiloita pitkin kulku outoa ja tukkimiehen vala jäisi tekemättä -
suma seisoo, huudetaan. Keksi mihin keksiä tarvitaan ?
Lapin savotoiden varmaan kaikkein paras tarinain kertoja on ollut Karstulasta Lapin savotoille eksynyt monella tavalla omalaatuinen kaikkien tuntema Lapin Jätkä.
Hän on kertonut paljon tarinoita ja hänestä kerrotaan.
Tässä eräs:
Hän oli köyhä mies. Kerran savotalle eksyi lantalainen pohatta kehuskelemaan, kuinka hänellä on rahaakuin roskaa jotta voisi ostaa vaikka koko Suomen metsät.
Vähän aikaa rehentelijää kuunneltuaan loihe rähjäinen ukko Nätti-Jussi vastaamaan, että saattaapahan sulla ollakin lännen tuohta, mutta mitenkäs sinä ostat kun minä en myy !
http://www.takkatuli.com/
Olen syntynyt Lappeenrannassa.
Lappeenranta oli silloin varuskunta kaupunki ja on kai vieläkin mutta vain vähän. Minusta se oli jossain vaiheessa Suomen Dallas. En ole käynyt siellä enää aikoihin, eikä siellä olisikaan enää muurta kuin Prinsessa Armaada ja torilla Atomit ja Vedyt?
Synnyin siis Lappeenrannassa ja talossa jonka isäni rakensi. Hän rakensi sinne myös tiilisen takan. Muistan kuinka lapsena leikimme siinä takan äärellä. Itseasiassa se takka oli hyvinkin nykyaikainen, niin siltä se tuntuu vielä tänä päivänäkin vaikka ei kai se ole ihan nykyaikainen enää. En ole nähnyt sitä takkaa enää neljäänkymmeneen vuoteen ja nyt kaipaisin sitä.
http://www.takkatuli.com/
Faija oli aika innoissaan takkojen kanssa.
Se kaivoi ja kärräsi kiviä ja väänsi petonista sellasen uhkean takkamajan.
Takkamajalla juotiin kaljaa
ja syötiin makkaraa,,,,,,,,
Aiemmin talon tupaan kuului takka. Nitä oli monenlaisia. Valitettavan monet takat on rakennettu aikoinaan niin, että niiden lämpö menee suurelta osin "harakoille."
Tuolla 70 palstalla on taas "hyökkäys" Hajupojan asiattommudesta. Jalkojenhoidon perusteista pyrin valaisemaan, koska tiedän juuri asiantuntemattomuuden johtaneen jopa pienen vaivan hoitamattomuuden aiheuttaneen ihmisen ennenaikaisen kuoleman.
Monesti maakunnissa liikkuneena olen pannut merkille, että takkoja on tehty hyvinkin älyttömästi ja näin ne eivät ole lämmittäneet edes taivaan lintuja.
Tänäkin päivänä hyvin rakennettu takka on kaunis,
luo tunnelmaa ja on hyödyllinen lämmönlähde.
Siitä voidaan täydellä syyllä sanoa, että se on
k o d i n s y d ä n !
Lappeenrannassa minäkin ponkaisin maailmaan
Linnoituksen punatiilisessä talossa.
Nuorena tuli tanssittua Linnoituksen urheilutalossa.
Nykyään Linnoitus on luotu eläväksi, koska
siellä on Etelä-Karjalan museo ja Taidemuseo
sekä taiteilijoiden työtiloja kauppoineen ja
kahviloineen ym.
Siellä on myös ortodoksinen kirkko, missä voi viivähtää hiljentymässä.
Tulevana kesänä antiikkimarkkinat vietetään
siellä heinäkuussa, mikä myös televisioidaan.
Lappeenrannassa käydessäni poikkean aina Linnoituksessa, sillä siellä historia todellakin havisee.
www.Lappeenranta.fi/linnoitus/index.html
Lukee kuutostielä Lappeenrantaan tultaessa.
En ole kotoisin linnoituksesta vaan Keltusta.
Minä tunsin yhden kaverin, joka asui jossain niissä punatiilisistä taloista, olihan niitä kai muutama sentään (2 - 3 kpl:tta)?
www.Lappeenranta.fi/linnoitus/index.html
Olin esitelyt linkin aiemmin tällä palstalla, tuossa historia keskustelussa ;)
Jostain syystä linkki ei tullut sinulla aktiiviseksi, tulisiko tämä uusi yritys?
Minä en ole kotikaupungissani enää vuosiin vieraillut, olen kai jo vieraantunut.
Niin ja kuutostiellähän lukee lähdettäessä että
"Tuutha sie vastakii"
Ei tuu aktiiviseksi, jos et oo laittanut eteen http://
Totta tuo protokolla oli unohtunut jostain kumman syystä minultakin ? Kyllä nuo linkit olen yleensä oikein laittanut mutta näin voi käydä.
Hauskaa että sama vika oli tuossa edellisessäkin linkissä johon juuri vastasin ;)
Sellaista sattuu.
Otin tuo TS-artikkelin kun huomasin siellä tapahtuvan remonttia. Taidan väsätä jotain.
Ilmoitan kun saan aikaiseksi - harmi, että kuvani taitavat olla jo viitisentoistavuotta vanhoja.
Tuon lyöntimäärän Sinä ratkaisit "pitkän kaavan mukaan".
Muistissani on paljon tarinoita Mestari-Könnistä. Olin Oulussa juuri kun siellä viisarit takertelivat ja sain kuviakin - vanhaa toki.
"Huonolla hoirolla olleet", sanoi mestari kun valiteltiin ettei koneisto käy - aikanaan.
Mestari Könnin eräs oppilas oli syytettynä vääränrahan teosta Tornion käräjillä ja Könni sinne todistamaan; "Kaikkea on opetettu, mutt´ei oo käsketty teherä." Näinhän se on nähtävä.
Mutta toiste enemmän...
Minustatuntuu, että olet "seijarilla" vaikket sitä suoraan kertonut. Salskuesimerkkisi täsmäsi, et vain jatkanut sitä loppuun saakka.
Kärryillä olet !
Terkoittaako "Seijarilla" että on kärryillä ?
No kyllä se oli ihan ratkeamaisillaan mutta jäi kumminkin pikkuisen vaiheeseen. Ei kai haittaa, nyten sitä enää jaksa laskeskellakaan.
Tuo on kotipuolen sanonta. Olit jälleen seijarilla eli kärryillä.
Seijari on kello, seinäkello jopa tornikelloa voitiin sanoa seijariksi.
Miksei siin Turun Tuomiokirkon tornikello voisi olla "seijari".
Olen pudonnutkin seijarilta ja juuri hetki sitten minulla oli sellainen tunne. Putosin seijarilta.
Käytetäänkö sanontaa myös näinkin päin?
En ole todellakaan kuullut. Tässä aivan vertyy vanha mies vähitellen. Nuo harmaat solut on jumittuneet käytön puutteessa.
Aivan kuin jonkunlaista elämää alkaisi vähitellen virtailla aivan kuin joku availisi "tammen luukkuja."
Seijarit taitavat olla melko yleisiä kun miesten kanssa juttelee. Eivät ymmärrä naista eivät sitten millään. Nainen kun haluaa vaan miehen parasta ja toinen ei sitten osaa lukea rivien välistä, ei sitten millään. Rautalankaa välillä tarvittaisiin ja luulempa, että tilaan sitä koko rullan, saan siitä sitten vääntää oikein kunnolla.
Kyllä sinulla on harmaat solut olleet töissä ihan kaiken aikaa mutta tarkoittanetkin kai että liike vain vilkastuu entisestäänkin ;)
No ei pääse dementiat vaivaamaan kun pistää lisää kierroksia myllyyn, täytyy vain muistaa että liian kovat kierrokset pitää virkéyden korkealla ja kun taas solukot pitäisi laittaa yöksi lepoon, niin että ne ovat aamulla järjestäytyneinä ja valppaina käytettävissä.
Omat kierrokseni ovat laahustaneet pitkin päivää ja meno vaikuttaa veltohkolta. Toivottavasti uusi päivä muuttaaa kaiken parempaan suuntaan.
Unitutkimukset lienevät seuraavia kiinnostukseni kohteita. Niistä on kirjoitettu viimeaikoina paljon ja niistä pitäisi jotain oppiakin.
Neinaatko tosiaan että rulla riittää
kun en ole hajullakaan missä mennään?
Seijarilla tai ei mutta olen kyllä näillä palstoilla ollessani oppinut huomaamaan sen,
ettei naisten aivoitukset ole aina yksiselitteisiä.
En nyt tarkoittanut sinua,
sinua olen kuvitellut ymmärtäväni erittäin suurella prosentilla verrattuna vaikka miltei kehen tahansa muuhun.
Nyt en ole seijarilla, en?
- Ei se luiko mitään mutta se kössähdys "
Jos putoa Turun Tuomiokirkon "seijarista" eli kellokoneiston korkeudelta niin se on paha juttu.
Päivällä' kuvaamani kalmiston kiersin
ja siitä paikkoja muutoinkin, joihin kuvat kartalla liittyivät.
Unihommat ovvvat hyvin tiedossa - olen aina ollut parhaimmillani keskiyöllä ehken yhteen saakka.
Olisipa tämä tekniikka ollut neljäkymmentä vuotta sitten käytössä !
Nyt huomaan hidastuneeni monin osin alle puoleen normaalista ...
Luulen kuitenkin vielä vähän vertyväni varsinkin kun oppisi tämän tekniikan jollain lailla.
Kirjoitukseen pitäisi panostaa käyttäen tekstikäsittelyohjelmia jne
Stilisointia ! ! ! Aah ! !
Hajulla ei mitään hajua...
Henki lupasi minulle mitä vain,
mutta Naisen sielunelämän ymmärryskyky minulle
oli sillekin liian suuri pyyntö täytettäväksi.
Silta Turusta Ahvenanmaalle helpompi tehtävä, ilmeisesti rakentaisi Tukholmaan saman tien...
Asiat selkiää kun niistä käydään keskustelua.
Hyvin mielin nukkumaan !
Rautalangasta olisi varmaan vaikeampaa tehdä tulkintoja, vääntäminenkin on jo aika työlästä ;D
Tulkita, niin tulkitsisin sen näin:
"Ei se pudotus/vauhti vaan se äkkipysähdys"
No Turunkieli on jo niin vaikeaa, etten menisi varmudella tuota väittään. Tois'alta kaikkialla maailmassa ajatellaan samoista asioista hyvinkin samallalailla, vaikka asiat ilmaistaankin eri kielillä ja hieman eri vivahteita korostellen.
Niin ja sitten tämä käännös Turkuraattorissa:
http://www.netello.com/cgi-bin/netellocom/murre.cgi
"Ei hän vai kummottos luiko simmottos sit vaa mitään mut hän kössährys
jos putoa Turun Tuamiokirkon kui vaa seijarist eli kellokoneiston korkeurelt täsä ny niin hän o paha juttu."
Valitettavasti Turkuraattorilla ei taida voida Suomentaa noita Turu puol tekstei :D
Stilisointi tahtoo jäädä kun kiireellä heittää asiansa paperille, paperilla voisi ehken editoidakin tekstejään. Minulla tulee luvattoman paljon "näppivirheitä" kun en jaksa tekstejäni oikolukea l. editoida/stilisoida.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/
"stilisoida viimeistellä kieliasu (etenkin tyylillisesti); tyylitellä ¶ Periaatteessa stilisointi tarkoittaa tekstin muokkaamista kielelliseltä tyyliltään paremmaksi mutta käytännössä usein myös oikeinkirjoituksen korjaamista."
Nykyajan tekstinkäsittelyohjelmat oikolukevat tausta-ajona mutta tännekin tuottamat tekstini kirjoitan suoraan web-selaimen pällä, jolloin stilisointi jää hoitamatta. Olisi varmastikin hyvä totutella tapa jossa käyttää teksti tekstinkäsittelyssä.
Tietokoneavusteisessa tekstinkäsittelyssä ollaan tultu kirjoituskonekaudesta valovuosia eteen päin mutta samalla kun tekstin määrät kasvavat exponentiaalisesti ja editointi tapahtuu lennosta saattaa lopputulokseen jäädä käsittämättömiä lauserakenteita. Syyllistyn siihen jo miltei tietoisesti ;)
Chattaily- ja e-mail-kielenkäyttö elää suurta murrosta ja on vierasta siihen tottumattomalle.
Skinit, Skeittarit ja kaiken maailman dikkarit puhuvat omaa kieltänsä ja esimerkiksi Stadin Slangi on muuntumassa tyystin Ruotsi lähtöisyydestään Englanninkilen lähtöiseksi. Ehkä se on kumminkin suuntaus koko Suomessa, eli nuoriso luo Suomeen uutta nuorison alakulttuuria, jossa Suomi saa oman nuoriso slanginsa.
Tietotekniikasta ja globalisaatio muuttaa vielä tulevaisuudessakin paljon asioita. Olemme ja elämme vasta tämän muutoksen ensi metrejä ja jo nyt on mullistukset joidenkin mielestä ennen kuulumattomia.
Hyvää vaiko pahaa...
tietotekniikkaa vanhuuden iloksi, se pala kuuluu vanhojen ihmisten lautaselle.
Et pääse haukkaamaan kokonaan sitä kakkua, joka on meidän lastemme lapsille. Sitä olisi pitänyt päästä haukkaamaan jo ajat sitten, kuten itsekin totesit.
Menneisyys on ulottuvuus, josta on jo paljon muistoja. Osa niistä muistoista on kypsymässä kuolemattomuuteen. Virta meissä - meidät uuteen olomuotoon elämästä pois on jo viemässä, ja on jo kauas vienyt kohden sitä, missä musta aukko nielaisee tuntemattomaan.
Tuskin kukaan kysyy siellä, onko tekstinkäsittely hallinnassa?
Jos tässä ajassa tekisi vain tähän aikaan kuuluvia hyviä töitä, niin mitä itsekunkin pitäisi opetella ja tehdä, jotta jäljellä oleva aika tulisi käytettyä hyvin ?
En ole koskaan kuullu kenenkään kysyvän suuren mestarin luomistyötä katsellessaan:
- Kauanko sinulta meni aikaa tuon valmistamiseen ?
mestariteos, ihminen lajina, on valmis sitten kun se tuhoaa itsensä.
Toinen mahdollisuus on, että ihminen muuttuu. Että ihmisistä tulee mutaatioita tai jotain muuta yhtä radikaalia.
Ei taida olla näköpiirissä muuttumista(ei edes unissa, - tuli mieleeni kun näin Maailmanmenoa Hitman-nimisestä kirjoittajasta unta).
Tässä takkatulilla olemme kovin pyörineet kellojen piirissä ja toine toisaalla esiin elokuvan "Kellopeli Appelsiini" eräänä parhasita, mitä olen katsonut.
Laitan tänä erään linkin, jossa kerrotaan siitä kirjasta. Luulen sinua kiinnostavan kun lienet omissa elämänvaiheissasikin kokenut jotain tällaista:
http://www.kirjiz.net/clockwork.html
Saanet tästä hieman rakennuspuita kirjottmisessi.
Elakuvana se on saanut "täydet pisteet" arvostelijoilta js siitä on puhdistettuja hyviä versioita saatavissa.
Kun saadaan keskusteluyhteys niin silloin on aina ovi sovintoon auki.
Musikaalisesta Trappin perheestä kertovassa elokuvassa jäi aikanaan kohta puoli vuosisataa sitten soimaan eräs repliikki:
- Jos Jumala sulkee sinulta jonkun oven niin hän
varmaan avaa sinulle jonkun ikkunan.
Osaisitko tehdä rautalangasta "Vangin lukon" entä avata sitä. Jos jollain on tallella tai linkki ohjeisiin niin kertokaa - siinäkin oli lenkillinen rautalanka sekä kaari ja siihen pujotettuna rautalankainen sydän.
Oli aikanaan mieluisa askar takkatulen ääressäkin avattavaksi.
Löysin linkin, jossa on mahdollisuus testata vanginlukolla, pirunnyrkillä ja muilla vanhoilla kaluilla taitojaan ja nokkeluuttaan.Sieltä saa myös omakseen ostaa, joten tässä linkki:
http://www.jaala.fi/verla/kesa.htm
Lykkyä tykö !
siitä kirjasta.
Tuosta, että "ihminen, joka ei tiedä paremmasta, pitää siitä mitä on", tuli mieleeni lapsuudenkotini liian "vaatimaton kirjasto". Meillä nimittäin oli vain yksi kirja, vanhempieni vihkiraamattu.
Minua vaivasi koko lapsuuden ajan nälkä, jota ei voinut syömällä tyydyttää. Raamatun lisäksi avasin isän lukitun piironginlaatikon, jossa oli ote Maarekisreristä, lainhuutopapereita, syytinkisopimuksia yms. papereita. Luettuani laitoin ne aina täsmälleen samalla tavalla takaisin ja laatikon lukkoon.
Tunsin, että olisin tarvinnut jotain, mutta en tiennyt mitä, minä vain aina etsin jotain.
Kiitän veljiäni ja siskojani, sekä itsäni siitä, että saimme kansakoulussa yläluokille päästyämme palkinnoiksi useita kirjapalkintoja koulujen välisistä henkisistä kilpailuista. Niiden lisäksi oli joitakin "omatekemiä", esim. vanhimman veljeni armeija-aikanaan huolella tekstaamansa ja kuvittamansa kirja. Romaanintekeleitä oli useammallakin meistä, jotka kelpasivat lukemisennälkään nekin.
Itse kirjoitin päiväkirjaa ja koulukavereitteni kanssa olimme kirjeenvaihdossa. Aloitin kyllä romaanin kirjoittamista kuusitoistavuotiaana, mutta se tyrehtyi. On se tekele vieläkin tallessa ja varsin hyvä alku mielestäni, vaikka itse sanonkin.
Kun sanotaan, että jotain vailla ollut on täyttynyt jollain korvikkeella, niin en voi vastaankaan väittää. Mutta sitä mitä sinäkin kerroit "esikuvistasi", niin sitä minäkin, että korvike ei aina korvaa kehittymisen mahdollisuuden menettämistä, jos hyvän haltijatar oli antanut siihen taipumuksen syntymälahjaksi.
Muistin tuossa lopuksi, että isäni oli ostanut minulle aapisen kun olin kuusivuotias. Minulla olikin siis luettavana kaksi kirjaa, ja jo vuonna 1953 sain niitä lisää kun menin kouluun. Koulun aloittamisen aikoihin, vuonna 1953, ne kaksi kirjaa jotka opettaja jakoi, olivat nimeltään Lukukirja ja Laskukirja.
Yökyöpeleille ja aamunvirkuille kerron erään hölmöläistarinan, jonka josku leirinuotiolla olen jo kertonut.
Kerran kaksi Hölmölän ukkoa lähti kaupunkireissulle hevosilla ratsastaen.
Pysähtyivät eväitään syömään ja tietysti jätteet kuopata tahtoivat. Siinä tonkiessaan koahti aarrearkkuun. Tasan sitä ei laiteta vaan
päättivät sen kuuluvan sille, jonka hevonen on viimeksi kaupungin portilla.
Huomasivat erheen, mutta sovitu kun sovittu. Siinä olisivat vielä tänäkin päivänä ellei Viisas Hajupoika olisi sattunut paikalle.
Hajupoika kuuli tarinan:
- Se jonka hevonen on viimeksi kaupungin portilla saa pitää aarteen.
Eipä Viisaan Hajupojan tarvinnut miettiä kauan kun kuiskasi miesten korvaan jotain.
Siitä paikasta molemmat miehet säntäsivät ratsaille karauttaen kohti kaupunkia minkä hevosista lähti.
Mitähän mahdoin miehille kuiskata kun sääntöjä ei muutettu ?
Kaunein virtuaaliruusu, joka kertoo ensin oikean ratkaisun toiset tyytykäät näköispainokseen eli faksimileen.
Sanoi näin: Vaihtakaa hevosia.
Siis ottakaa toistenne hevonen.
Sinähän varsinainen palstojen välkky olet. Tiesin toki jo ensi keskusteluissa, että saadapa Lokarin kanssa väiteelä niin minullakin olisi mahdollisuus päästä jopa toiseksi.
Jos annat yhteystietosi niin palkinto tulee, muussa tapauksessa se on laitettava tänne palstalle kaikkien ihasteltavaksi.
Vastauksesi oli kuin suoraan oppikirjasta - kiitos !
Nuo Turun Tuomiokirkon kellojen lyönnit kun joku hoksaisai ennen kello kahtatoista jolloin ne taas ovat kaikkien laskettavissa.
28 kertaa lyö klo 12...saanko ruusun..vai jotain muuta:)
Vain parikymmentä minuuttia aika kun Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista... Lokarilla ei taida olla mahdollisuutta kuulla vai ...?
Seuraavaksi kello lyö 11.45 - kolme kertaa, se vihjeeksi.
Kuten sanoin..se lyö tasatunnein 4 kertaa kaksoislyöntinä 12 eli yhteensä 28
Ruusukimppusi saat - pääsisimpä kimppuusi ! !
Onko yhteys edelleen sama ?
Se oli kuin suoraan oppikirjasra ja jäihän tässä vielä aikaa ruhtinaallisesti. Kauanko muuten pohdimme tätä ongelmaa.
Pohtiminen on tärkeätä, ei lopputulos.
Matkallakin ja tutkiessa on usein matkustaminen ja
tutustuminen hauskempaa kuin perillepääsy.
Äkkiä alkoi ruusut menevän kuin kuumille kiville.
Lokarin kun huomaatte niin vinkataa jotta ottaa yhteyttä.
Näin Turun Tuomiokirkon kello löi ja aivan ajallaan. Mitenkä se muuten käytännössä mahtaa toimia, tulleekohan nauhalta radion lähetykseen vai miten lienee ?
Ei oppikirjasta vaan soitin eilen ylivahtimestarille ja kysyin:)
Yhteys on sama:)
Makeasti nauroin !
Mahtoiko kertoa, että viimeksi liki parikymmentä vuotta sitten kävi eräs "Hajupoika" joka tutkiskeli kaikki mahdolliset sekä kyseli ja
uteli kaikenlaisia asioita aina lisää...
mikään ei riittänyt. Sinä et sitten muuta kysynyt?
Laitatko meilin vain tydymmekö vanhoihin tietoihin ?
Panttasitko tietoa näin pitkään.
Joku olisi voinut arvata tai tietää tai kysyä jo aiemmin ?
En pantannut. Johan Kris sen eilen kertoi. Meni teiltä ilmeisesti ohi:)
Kerroin sen, hän ei mielestäni vastannut kuitenkaan itse kysymykseen, mutta tunnustuksen annoin. Hierarkia on syvä, joten se ei tainnut tulla oikeaan paikkaan. Käyn kurkkaamassa.
Ehdotan, että riitelemättä jaatte ruusut keskenänne.
Muuten taas on avattu uusi keskustelu, jossa väitetään meidän vain inttävän - minusta tämä on ollut hedelmällistä tiedon lähteille hakeutumista, jota keskustelun parhaimmillaan soisi olevan.
Näin vastasin kun Kris esitti asian:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000323&posting=22000000003410874
Annan ratkaisuvallan "ylituomarille" - josta päätöksestä ei valitusoikeutta. Ellei ylituomaria löydy eikä hän asiaa toisin ratkaise niin olkoon yhteinen teille molemmille rakastavaisille.
Toivon ettei tämä muodostu teidän ensimmäisen perheriitanne aiheeksi.
Ei todellakaan. Ole huoletta. Meillä on huomenna ens treffit, nyt ei parane riidellä..heh.
Siis etsin vielä hetimiten sen yhteystiedon ja mielilajikkeesi vai toistatko sen tässä ja nyt ?
Olen oppinut, että
"Naisen mieli on kuin
kesäinen sää.
Vaihtelevainen - muuttuvainen.!"
Olen kuin entinen verkonpaikkaaja.
- Hakee, hakee vaan ei soisi löytävänsä.
En löytänyt enempää kaupan kuoin lakikkeen tietoja.
_Vositko toistaa tai mieluiten meilata...
Meilasin sinulle tiedot. Ei niitä voi löytää enää jälkeenpäin..lähes mahdotonta on ne keskustelut niin rönsyillyt.
Palataan taas töiden jälkeen höpisemään.
Toivotan Onnea teille !
Olisihan palstan keskustelu täyttänyt erään tavoitteen kun kaksi ihmistä löytää toisensa.
Todella vaikeaa on löytää jotain omaakaan viestiä.
Monesti olen pyytänytkin viittauksissa ottamaan sen viestin linkin johon viittaa.
Linkki on helppo kun vain muistaa.
Tässä edellisen puheenvuoroni linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000323&posting=22000000003416950
Taitaa mennä kuin "Kellopeli Appelsiini" sekaisin.
Tuli Sinun puheenvuorosi.
Nyt oikeinkohan ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000323&posting=22000000003417648
Kellopelit ovat jo vanha keksintö. Olin Savonlinnassa oopperajuhilla konsertissa, jossa soitettiin vain kelloilla. Todella mielenkiintoista ja nautittavaa.
Viittasin tuossa aiemmin "Kellopeli Appelsiiniin" ja tämä tarina olisi omiaan kerrottavaksi täällä takkatulen ääressä. Kirjana ja varsinkin elokuvana tämä tarina on kerrottu erinomaisesti.
Suosittelen luettavaksi ja kartsottavaksi.
Laitan jälleen linkin kiusaksenne.
http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=18
O tempora, o morales!
Voisit tietysti tähän sopuiluun ja ykstitoikkoisuuteen lopen kyllästyneenä avata vaikka hyvä, asiallisen ja mielenkiintoisen keskustelun tuolta naapuripalstalta.
Osallistu siihen ja kehitä itseäsi ja muita yhteiseksi rakennukseksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000322&posting=22000000003403944
Vanhoja sananlaskuja ja arvoituksia ennen takan ja nuotiotulen ääressä kerrottiin ja arvuuteltiin:
Mitä se on:
- Mieletön, kieletön; kaikille toden sanoo?
- Hakkaa yöt, hakka päivät; ei koskaan lastua lähde?
Kotipuolessa äitienpäivänä äidille vietiin kahvi "sialle" näin usein myös sairaalle.
Tiedättekö mitä se tarkoittaa?
Sananlaskuja muistan:
- Vie sika Saksaan, tuo sika Saksasta, sika sika kumminkin on.
- Äiti panee nisän lapsen suuhun, mutta ei mieltä lapsen päähän.
- Kyllä hyvä itsensä lyö -
- paha ei lyödenkään parane.
Turun matkalle voisin antaa matkaevääksi teille
vaikkapa Heli Laaksosen "Pulu uis" tai jotain muuta yhtä makoista murteen opiskeluun nautittavaa kirjllisuutta.
Nauruseminaarissa tutustuin ja olen saanut nauraa luvatta ja luvan edestä hänene mehevällä tekstillään.
Turkulaisista hän kirjoittaa sattuvasti:
"Stari
Miks helvetti kaik maalase on tän tuppaamas
tulla Savost
tulla Hämeest
tulla Lapist
tulla Peräpohjolan takka
ja jos neekki nyy viäl mut kon Turustakki tunketa."
ovat tärkeimmät kellot, tuli mieleeni oopperasta mainitessasi. Oopperaa olen nähnyt ja kuullut televisiosta ja pidän niistä.
Hämmästyin kovin kun otin käteeni uusimman Yliopisto 4/04 lehden ja sieltä artikkelin, jonka otsikkona on "Käsistä korvien väliin."
Olen aina ajatellut, että ylipopistoväki, jos kukaan pyrkii osoittamaan tiedon ja taidon kulkevan peräkanaa mainitussa järjestyksessä.
Hertta Vierula kuitenkin sanoo: "Korkeasti koulutettujakansalaisia tarvitaan, kun töitä tulee olemaan erityisesti laaja-alaisille asiantuntijoille."
Uskomattomia asioita siinä artikkelissa kerrotaan kun
"Kolmekymppiset haaveilevat eläkkeelle jäämisestä."
Tällä palstoillakin on tuo sama mieliala. Innokkaita ja osaavia kirjoittajia ei ole monta ja heidätkin ollaan häätämässä pois.
Uskomatonta, että 70 palstan ainoa anti on jauhaa jo toista vuotta kestänyttä vaino yhden nikin kirjoittamisesta, vaikkei palstan keskusteluun edes osallistu.
Tämä vain kuvaa hyvin laajalle levinnyttä keskustelujen alennustilaa.
Tätä osoittaa tälläkin palstalla juuri avatut uudet "keskustelut".
tacitus, cacitus,vivadicus, olenicus vaiko wacutus?
Palstalaiset ovatloukkamustuneet sydänjuuriaan myöten kun pyrin tuomaan keskusteluihin asiallista tietoa. Kaikenmaailman ennustajaeukot höpinöineen ovat mieleen ja heille vastataan höpisemällä lisää.
Sään ennustamisen vaikeudesta kertoi taannoin Juha Förd, ammittilainen alallaan.
Nyt sanotaan, että sään ennustaminen on toiseksi vaikein tieteenala ihmismielen ymmärtämisen jälkeen.
Tämän kertoo tietokonealan isä John von Neumann.
Tieteellinen sään ennustaminen täyttää tänä vuonna sata vuotta.
Asiasta enemmän Ilmatieteen keskus
Veni, vidi, vici!!!
Mitä Jari Sillanpää kuuluu takkailtain tarinoihin ?
No, Hajupoika ei usko ennenkuin näkee. Katselin Suomen virallista äänitemyyntitilastoa usealta viikolta.
Palstoilla kun tuntui, ettei kaupoissa muuta myydäkään kuin JS-levyjä.
Tilastossa eniten myytyjen listalla ei ollut ensimmäistäjään mainintaa Jari Sillanpää- nimisestä artistista, jonka levyjä olisi myyty..
Povasihan Senora Jarille kultaa. Ennustaja kertoo tiedämmä tulevista, ei menneen talven lumista.