Voiko mies ja nainen olla vain hyviä ystäviä?

Nosiis tavallaan joo itse tulen toimeen miesten kanssa paremmin, joten toki ymmärrän miehen ja naisen välisen ystävyyden. TOSIN mulle itselleni on aina käynyt melkein niin, että sillä toisella osapuolella ei ole ollut ihan puhtaat jauhot pussissa.

Mutta lähinnä juuri ihmetyttää tuo läheisyys. Vaikka eivät olekaan enää niin läheisiä, niin kyllä mua häiritsisi jos siinä on muutakin ollut kun minä olen ollut kuvioissa. Tai ennenkin. Mulle on kuitenkin sanottu että mitään ei ikinä ole ollut. Silti mun ymmärrykseen ei mene yhdessä saunomiset tai halailut kun toisella on suru. Ovat kai myös niin läheisiä että vaatteita voi vaihdella siinä toisen silmän alla jne. Koska jos mä sanoisin tehneeni noin, ihan varmasti toisella heräisi epäilyt. Mutta ehkä se just siks tuntuu pahalta kun itse ei tunne sitä ystävyyssuhdetta niin hyvin ja kuvittelee hassuja. Ne jotka on osallisina ystävyyssuhteessa, ei varmaan siinä ole mitään outoa heidän mielestä. En ole puhunut tästä mustasukkaisuudestani oikein mitään, paitsi kerran tuosta saunajutusta hieman "kilahdin" koska luulin sen tapahtuneen meidän aikana. Silti välillä mietin pitäisikö avautua. En oikein silti uskalla, koska mitä jos käännän kaiken vain itseäni vastaan ... Tuntuu että se ystävyyssuhde kuitenkin menis mun edelle.
Tää mies on tosin hieman erilainen kuin muut, kunnioittaa naisia normaalia enemmän.

Ollaan oltu enemmänkin baareissa yhdessä, eikä muistaakseni tuota äkäistä väliintuloa ole tapahtunut kuin tuon yhden kerran. Silti se ihmetyttää. Mä olisin vain iloinen jos kaveripoika löytäis tanssikaverin ja voisin itse siinä keskittyä omaan kultaan ... Muttajoo.

Hmmh.

No, onko jotain "merkkejä" mistä huomaa milloin ystävyys on puhdasta ja milloin likaista?

Tavallaan aika mahdotonta kai, ellei koko homma sitten ole salamyhkäistä tapailua mistä nyt kaikki voi jo arvata tilanteen.

Mua ainakin surettaa se, miten kaksinaamaisia ihmiset osaa olla. :/ Olen itse aina ollut liian kiltti ja aina saanut pettyä. Sitten kun vihdoinkin yritän luottaa, saan kuitenkin aina pettyä. Vaikkei mitään pahaa tapahtuiskaan, mun pääkopassa silti tapahtuu aina jotain mitä luulen todeksi. Todella surullista ja stressaavaa. Haluisin rakastaa ilman stressiä. Eikä toinen ymmärrä mun pelkoja ja luuloja, ottaa loukkauksena. Pakko sitä on kuitenkin vaan olla varovainen, en halua enää ikinä tulla loukatuksi.

hmmh112 kirjoitti:

Hmmh.

No, onko jotain "merkkejä" mistä huomaa milloin ystävyys on puhdasta ja milloin likaista?

Tavallaan aika mahdotonta kai, ellei koko homma sitten ole salamyhkäistä tapailua mistä nyt kaikki voi jo arvata tilanteen.

Mua ainakin surettaa se, miten kaksinaamaisia ihmiset osaa olla. :/ Olen itse aina ollut liian kiltti ja aina saanut pettyä. Sitten kun vihdoinkin yritän luottaa, saan kuitenkin aina pettyä. Vaikkei mitään pahaa tapahtuiskaan, mun pääkopassa silti tapahtuu aina jotain mitä luulen todeksi. Todella surullista ja stressaavaa. Haluisin rakastaa ilman stressiä. Eikä toinen ymmärrä mun pelkoja ja luuloja, ottaa loukkauksena. Pakko sitä on kuitenkin vaan olla varovainen, en halua enää ikinä tulla loukatuksi.

Lue lisää

...niin ei kannata olla suhteessakaan.

Mulla on useampikin miespuolinen erittäin hyvä ystävä, joiden kanssa ei ole koskaan ollut sen enempää juttua eikä tule olemaankaan. Kasvettiin yhdessä ja that's it, ollaan tärkeitä toisillemme eikä siinä sukupuolta katsota.

Näiden ystävien naisystävät ovat yhtä lukuunottamatta olleet aina ymmärtäväisiä - hittolainen, mähän oon jokaisen niiden kanssa ollu baaristakin jatkoilla vaikka tyttöystävä ei oo paikalla ja nukkunut jopa samassa sängyssäkin kun muut makuupaikat on ollu täynnä muita ihmisiä. Ihan ollaan oltu kiltisti, pelailtu pleikkaa, jatkettu bilettämistä tms ilman että siinä on mitään sen kummempaa kuin ystävyyttä.

Jokainen noista kundeista tulisi baarissa ärhentelemään, jos esim mulla olis baarissa jotain säpinää jonkun kundin kanssa ja sitten se kundi esim kävis liian päällekäyväksi tms. Koska vaikka mä olenkin yks jätkistä niin silti mä oon tyttö, ikään kuin oisin niille sisko.

Sä teet itsestäsi typerän jos alat määräilemään tai ehdottelemaan etteivät he saisi tavata esim kahdestaan. Jos sun kundikaveris haluaisi sua sen tytön kanssa pettää niin se voisi sen tehdä ja olla kertomatta sulle että edes ovat tavanneet. Ainoastaan luottamalla sä saat suhteen toimimaan. Jos luottamus petetään niin se petetään vaikka olisit ollut miten mustasukkainen ja kontrolloiva ja pyrkinyt estämään kaikki normaalit ystävyyssuhteet.

Kiva kun täällä joku naispuolinen kertoi oman näkemyksensä toiselta kantilta. :)

Mies on erittäin luotettava ja luotankin, mutta kun on haavoitettu monta kertaa, niin kyllä sitä välillä tulee mietittyä kaikenlaisia juttuja.

Mun mielestä kuitenkin jokaisella saa olla ne omat rajansa. Itse en tykkäisi, jos poikaystäväni nukkuisi tyttöpuolisen kaverinsa kanssa, vaikka mitään ei tapahtuisi. Se vaan on mun mielestä sopimatonta, mutta jonkun mielestä se voi tietysti olla ihan ok. Mikäs siinä. Tietty jos on suhteessa, pitäis ottaa sen toisenkin immeisen tunteet huomioon jos haluaa yhdessä olla. Olen itse SINKKUNA nukkunut miltei tuntemattoman jätkän vieressä kun halusin vain olla jonkun lähellä. Ei ollut mitään sellaista mielessä ja nykyään tunnen todella hyvin tapauksen ja voin luokitella ihan hyväksi kaveriksi. Tosin kukaan muu ei ymmärrä, että siinä ei tapahtunut mitään. Tuntuu oikein oksettavalta jos kuulen asiasta jotain "vihjailuja".

Tiedän, että pettäminen tapahtuu jos tapahtuu, epäili sitä tai ei. Tottakai on vaan helvetin noloa elää sinisilmäisenä rakkaudesta ja lopulta kuulla jotain järkyttävää, tosin en usko että minä saan sellaista tässä suhteessa kokea. Mutta onhan noitakin. Tiedän myös kokemuksesta, että kun kontrolloi toista ja estää ystävyyssuhteet, tuloksena on useinkin pettämistä tai ainakin valehtelua, josta toinen voi luulla vaikka mitä.

Mutta aivan, ei pettämässä oleva kertoisi milloin toinen on hänen luonaan ollut tai juttelisi mun kanssa samalla mesessä. En luultavasti edes tietäisi silloin koko tapaamisista. Ja miksi tyttö olisi mulle erittäin mukava silloin ja kertoisi poikaystävälleni, että haluaa tutustua muhun paremmin.

Kyllähän jokaisesta mustasukkaisuuden aistii, sellaista katkeranomaista hymyä ja vaivaantuneisuutta. Tai minä ainakin olisin. En varmaan pystyisi olemaan edes samassa tilassa kun kaikki paistaisi naamasta.

Myönnän, olen mustasukkainen ja omistushaluinen ihminen. Tosin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin pystyn tunteet käsittelemään. En heti ensimmäiseksi mene räyhäämään toiselle, enkä tutki toisen henkilökohtaisia asioita kuten tein ensimmäisessä suhteessa (mustasukkaisuuden takia jätetty). Pitäis vaan vielä enemmän kehittyä ja osata arvostaa itseäni. Yritän ymmärtää sen, että poikaystäväni on valinnut juuri minut ja viettää kanssani aikaa eniten. Eiköhän se kerro jo aika paljon.

hmmh112 kirjoitti:

Kiva kun täällä joku naispuolinen kertoi oman näkemyksensä toiselta kantilta. :)

Mies on erittäin luotettava ja luotankin, mutta kun on haavoitettu monta kertaa, niin kyllä sitä välillä tulee mietittyä kaikenlaisia juttuja.

Mun mielestä kuitenkin jokaisella saa olla ne omat rajansa. Itse en tykkäisi, jos poikaystäväni nukkuisi tyttöpuolisen kaverinsa kanssa, vaikka mitään ei tapahtuisi. Se vaan on mun mielestä sopimatonta, mutta jonkun mielestä se voi tietysti olla ihan ok. Mikäs siinä. Tietty jos on suhteessa, pitäis ottaa sen toisenkin immeisen tunteet huomioon jos haluaa yhdessä olla. Olen itse SINKKUNA nukkunut miltei tuntemattoman jätkän vieressä kun halusin vain olla jonkun lähellä. Ei ollut mitään sellaista mielessä ja nykyään tunnen todella hyvin tapauksen ja voin luokitella ihan hyväksi kaveriksi. Tosin kukaan muu ei ymmärrä, että siinä ei tapahtunut mitään. Tuntuu oikein oksettavalta jos kuulen asiasta jotain "vihjailuja".

Tiedän, että pettäminen tapahtuu jos tapahtuu, epäili sitä tai ei. Tottakai on vaan helvetin noloa elää sinisilmäisenä rakkaudesta ja lopulta kuulla jotain järkyttävää, tosin en usko että minä saan sellaista tässä suhteessa kokea. Mutta onhan noitakin. Tiedän myös kokemuksesta, että kun kontrolloi toista ja estää ystävyyssuhteet, tuloksena on useinkin pettämistä tai ainakin valehtelua, josta toinen voi luulla vaikka mitä.

Mutta aivan, ei pettämässä oleva kertoisi milloin toinen on hänen luonaan ollut tai juttelisi mun kanssa samalla mesessä. En luultavasti edes tietäisi silloin koko tapaamisista. Ja miksi tyttö olisi mulle erittäin mukava silloin ja kertoisi poikaystävälleni, että haluaa tutustua muhun paremmin.

Kyllähän jokaisesta mustasukkaisuuden aistii, sellaista katkeranomaista hymyä ja vaivaantuneisuutta. Tai minä ainakin olisin. En varmaan pystyisi olemaan edes samassa tilassa kun kaikki paistaisi naamasta.

Myönnän, olen mustasukkainen ja omistushaluinen ihminen. Tosin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin pystyn tunteet käsittelemään. En heti ensimmäiseksi mene räyhäämään toiselle, enkä tutki toisen henkilökohtaisia asioita kuten tein ensimmäisessä suhteessa (mustasukkaisuuden takia jätetty). Pitäis vaan vielä enemmän kehittyä ja osata arvostaa itseäni. Yritän ymmärtää sen, että poikaystäväni on valinnut juuri minut ja viettää kanssani aikaa eniten. Eiköhän se kerro jo aika paljon.

Lue lisää

että näinkin voi käydä...puoliso piilottaa puhelimeensa "valenimen" suojiin naisen...ja kun jäi kiinni niin olikin "vanha kaveri":), joka oli facessa ottanut yhteyttä häneen. kuitenkaan ei oltu avoimesti kavereita facessa vaan vaihdettiin puhelinnumeroita ja viestiteltiin salaa, viestit poistettiin mutta lokiin jäi tiedot.kiellettiin aluksi yhteydenpito kun kysyin että onko ollut yhteyksissä kyseiseen ihmiseen, oli kuulemma tuttu jonka oli nähnyt muutama vuosi takaperin.kun kerroin katsoneeni lokitiedot niin sitten sanotaan; me ollaan kavereita vain ja ystävystytty ja kerrottu jopa oman parisuhteen huonosta jamasta.