ahdistus koulussa

Kärsit varmaan jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja jännittämisestä. Mene ihmeessä puhumaan asiasta vaikkapa koulun terveydenhoitajalle tai varaat lääkäriajan. Tuohon vaivaan on olemassa lääkitystä ja apua! Ihan turhaan kärsit. Hyvää kevään jatkoa sinulle!

Vaikkei sitä tajua, on peruskoulusta siirtyminen eteenpäin aikamoinen elämän muutos. Sitä on yhtäkkiä aika lailla omillaan. Ei nuo oireet varmasti liity siihen että pelkäisit ihmisiä. Alkava paniikki toisilla pahenee, mutta toisille helpottaa kun juttelee muiden kanssa. Omat oireeni aikanaan olivat ihan samanlaisia. Istuin luennolla sydän jyskyttäen ja ihan kylmässä hiessä. Ja henki ei kulkenut. Muka.
Hyvä asenne sinulla, että koulua pitää käydä. Totta se on. Eikä sillä lopulta ole niin kauheasti väliä mitä koulua käy. Meinaan että onko se juuri se oikea linja jolla on. Asiat yleensä alkaa kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa kun niistä alkaa tietää enemmän. Ja töitä saa aina. Se on vain itsestä kiinni. Mutta tuossa iässä juuri alkaa valjeta, että elämä on oikeastaan oma elämä, ja se on hoidettava ihan itse. Vaikkei tätä ihan tiedosta, niin se varmasti vaikuttaa psyykkeeseen. Ärsyttäväähän se on. Ja jos ei oireet lopu, vaan käyvät häiritsemään oikeasti elämää ja koulunkäyntiä, niin mene ihmeessä lääkäriin. Ei se sen suurempi menetys ole lääkkeitä ottaa kuin kituuttaa vuosikausia kykenemättä elämään. Jos et ole teknokraatti, kannattaa kokeilla luontaistuotteita. Ne oikeasti auttaa monia näissä vaivoissa. Niistä saa tietoa luontaistuotekaupoista apteekeistakin jonkin verran.

Mulla on ollut paniikkihäiriö yläasteelta asti ja täysin samat oireet meinaa pyörtyä tai pyörtyy jos on tarpeeksi kinkkinen tilanne. Koulu oli just pahinta aikaa ja ysiluokan loppupuoliskon kävin kotoa käsin tekemällä vain kokeet. Kannattaa ehdottomasti kertoa porukoille ja kävästä lekurin juttusilla. Se kertominen helpottaa paljon jo itsessään, ei sulle kukaan naura.
Tuohon on saatavana mietoja lääkkeitä, jotka ei todellakaan sotke päätä, vaan leikkaa lähinnä pahimman piikin siltä ahdistuneisuudelta. Itsellä on samassa paketissa masennusta ja olen tuon ekan kerran (joskus 16-17vuotiaana ekat lääkkeet) jälkeen uusinut pari kertaa reseptin, mutta nyt aikuisena (24v) selvinnyt suurimmaksi osaksi ilman. Työelämässä ei jännitä kunhan on selvinnyt työhaastatteluista. Välillä oireilee kauppareissuilla ja joissain virastoissa asioidessa, mut olen vuoden taas kuitenkin ollut ilman lääkkeitä.

hei, oon myös 17v tyttö ja opiskelen amiksessa. muakin ahdistaa nuo samat asiat mitä luettelit.. enkä myöskään kehtaa puhua tästä vanhemmille. Lääkärillä edistyin viimein käymään n. kuukausi sitten, mutta tuttuun tapaan vähättelin ongelmiani ja tuntui kyllä myös siltä, että ei lääkäriäkään paljon kiinnostanut. sain propalit, mutta en ole niitä vielä käyttänyt. enkä haluisikaan käyttää. tää jatkuva jännittäminen, ahdistus ja kaikki muu alkaa vaikuttaa myös siihen, että en pysty olemaan aina kavereidenkaan kanssa rennosti. :S harrastan muuten tanssia ja siellä tunnen oloni suhtkoht rennoksi vaikka välillä ei huvittaisi mennä tanssitunneillekkaan vaan jäädä kotiin, mutta tiedän, että se vain pahentaisi ongelmaa..
auttaisikohan jokin ryhmäterapia tai sellainen, koska lääkkeitä en haluaisi. -.-

Hei Pelokas. Moni kokee samanlaisia oireita. Koulullasi on varmaankin opiskelijaterveydenhuolto, mene sinne puhumaan asioistasi. Riippuen paikkakunnastasi siellä voi olla psykologin palveluitakin tarjolla, jos heillä ei ole, niin osaavat ohjata sinut esim. nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa tällaisia ongelmia hoidetaan terapialla ja/tai lääkityksellä. Terapia olisi pidemmällä tähtäimellä hyödyllistä. Terapiassa opetellaan tunnistamaan ja säätelemään ajatuksia ja tunteita. Siten saat itsesi hallinnan takaisin ja voit oppia olemaan rennommin ihmisten parissa. Tällaisia oireita voidaan hoitaa yksilöterapialla tai ryhmäterapialla.

Ota terveydenhoitajaan yhteyttä, saat ajan lääkärille. Ei näistä ole pakko kenenkään kärsiä. Turha ajatella että lääkkeiden syönti olisi "luovuttamista", jos kerran vuosikausia kärsit samoista vaivoista. Itsellä saman tapainen juttu ja 27v mies. Itselläni tulee joskus koulussa tunnilla ahdistava olo, kun kaikki istuvat hiljaan ja jotenkin niin jännittyneinä, tai sitten kuvittelen. Tuntuu ettei ilma kulje (hengitän pinnallisesti ja istun huonossa asennossa), ja alan kuvittelemaan asioita. Sitten ahdistun, ja jotenkin jumitun paikoilleni todella levottomaan tilaan. En voi sille itse mitään. Tiedän että aiheutan sen periaattessa itse ajatuksillani, mutta olen kärsinyt siitä jo vuosikausia. Se sama olotila saattaa jatkua sitten koko päivän. Se laukeaa jos juttelen jonkun kanssa, vähäksi aikaa. Se saattaa jatkua sitten koko päivän. Voimakas lihasjännitys, kohonnut syke. Uskomaton stressitaso. Otin nyt yhteyttä lääkäriin tämän vuoksi. En enää jaksa painia tämän asian kanssa. Vuosia ajattelin että "No, perkele! Minähän EN SYÖ mitään lääkkeitä!" Ajattelin, että koko hommahan on muutenkin vain kuviteltua, miksi siihen pitäisi syödä jotain lääkkeitä? Nyt en jaksa enää ahdistusta, koska jos se sattuu tulemaan niin olo on helvettiä. Soitin ajan lääkärille, ja aion hommata rauhoittavia tms, mitä voi ottaa tarvittaessa. Ei ole mitään syytä miksi antaisin itseni enää kärsiä tästä enempää.

moikka eli mul on vähän sama ongelma eli ahdistaa ihan sairaan paljo koulu .. mut enemmän ahdistaa / ärsyttää se minkälaista porukkaa se paska on täynnä eli just semmosii vitun apinoita jotka ei tiedä mistään mitään ja tulee pätee asioista mistä ne ei tiedä mitään .. mut taas sen kaa pitää oppii elää et maailma on täynnä tämmösii vitun apinoita jotka ei voi edes väistää koulun käytävillä isompii tai vanhempii ..tästä taas huomaa sen että kotikasvatus on mennyt ihan päin helvettii . no toisinaan kukkiihan se perunakin :) mut eihän siinä voi oikeestaan muuta kun yrittää olla elävien kirjoissa mukana

Mulla oli TÄYSIN sama juttu kun monilla teillä.. Eli ahdistus ja jännitys alkoi just peruskoulun jälkeen. Voin kertoa teille, että asia EI itsestään tule paranemaan.. Se pahenee ja pahenee vaan jos ei sille mitään tee. Kohta huomaatte että pikku ahdistus ja jännitys on jo paniikkikohtauksia ja seuraavaks se muuttuu jo sosiaalisten tilanteiden peloks, josta on vaikea toipua!

Itse ajoin elämäni aikamoiseen syöksykierteeseen. Jätin opiskelut kesken ym... Ja vaan sen takia koska en uskoltanu lääkäriin mennä!! Kuinka nyt kaduttaa.

Nyt vuosia myöhemmin lääkäriin uskoltauduin vasta silloin kun ymmärsin minulla olevan tasan 2 vaihtoehtoa: Lääkäri tai kuolema! Onneksi päädyin ensimmäiseen. Nyt on mielialalääkitys ja rauhoittavat joiden avulla alkoi valo vihdoin paistaa minun elämääni. Kykenen pitkästä aikaa taas elämään. Enää en edes rauhoittavia tarvitse. Esitelmätkin, joissa ennen sain paniikkikohtauksen menevät nykyään mainiosti! Opiskelen siis nykyään vihdoin ja viimein itselleni ammattia ja haluan mennä valmistumisen jälkeen ammattikorkeakouluun! Siitä ei ole kauaa kun en olisi voinut kuvitellakaan ikinä kykeneväni opiskelemaan!!

Joten oikeasti nyt kaikki sinne lääkäriin!!! Ja älkää vähätelkö yhtään ongelmianne, mielummin liioittelette!!!!

Tuliko selväks???? :D

mullakin on jotain tän tapaista.. oon 14 vuotias tyttö. mua oikeesti ottaa päähän ja ahistaa, jos koulussa on hirveesti kaikenlaista. tuntuu et kaikki tavallaan kaatuu päälle.. tarkotan et on monta koetta samalla viikolla ja samana päivänä tunneilla kaikenlaista, esimerkiks pitää saaha joku juttu valmiiks johonkin mennessä, alkaa ahistaa ja mieli on jotenkin maassa, mikää ei huvita ja väsyttää.
tää on tosi nolo juttu, mut tän viikon aikana mulla on ollu hirveesti ilmavaivoja! noloo oikeesti, tiiän et joku nauraa tälle.. tai sitte ei. ne on sellasia, et on pakko vaa pysähtyä heti ja laittaa jalat ristiin tai istua, ettei se tule. maha tuntuu ilmapallolta :s
saattas olla turvotusta tietysti..
tää on hirveetä. pari päivää kesti, nyt on onneks kai loppunu. se tulee just pahassa paikassa ja sillon ku joku juttu jännittää.. ennen mulla ei oo ollu tällasta.
oon allergiakokeen mukaan allerginen maidolle ja vehnäjauhoille.. ja aika monille muillekkin jutuille, saattasko olla keliakia ? oon nyt vähentäny maidon juomista ja leivän ja perunan syömistä.
saattaa myös johtua siitä, että mulla on ollu koko viikon hirvee yskä ja flunssa, ja ku yskin nii lihaksethan sillee supistuu tai jotain. saattaa johtua siitäkin..mun mahaa on silleen vähä pistelly välillä, saattaa siis olla sekin syy..en puhu tästä kellekkään..

itelläki ahistaa tuo koulu, ei pystyny aina olemaan, täynnä ylimielisiä apinoita ja kaupassa käyntiki tuntu mahdottomalta, porukoille ei ole kehannu sanoa mitään, koska niitten mielestä minua ei saa ahdistaa, ei pysty menemään mihinkään paikkoihin missä on paljon porukkaa, töissä meinasi tulla kohtaus pitäis varmaan käydä jossain puhumassa

nyt se koulu taas alkaa tunneista enään kiinni..
samalla se vittuilukin jatkuu.
vaikka oon kotikoulussa 9hengen luokassa
paineet vaa kasvaa ja seinät kaatuu niskaa
nukuttuakaan edes tullut..

Muakin ahdistaa aina koulussa ja muissa paikoissa missä on paljon ihmisiä. Paitsi jos tunnen ne ihmiset. Koulussa en tiiä miten pitäs istua tai olla tekis mieli lähtee vaan kävelee ja mennä röökille. Mulla on vielä täys kusipää opettaja nyt ei ainakaan kiinosta käydä koulussa. No enpä oo ollu koulussa nyt 5 kuukautee noin kuukauden päästä meen uuteen kouluun saa nähä miten siellä onnistuu.. Oon 8 luokalla jään varmaanki luokalle. Tääki ahdistus saattaa johtuu siitä ku mua on kiusattu 3 luokasta 6 luokkaan asti sillon tuli lintsailtuu aika paljon. 7 luokalla tuli lintsailtuu vielä enemmän sen opettajan takia. Nyt 8 luokalla lopetin kokonaan koulussa käynnin.

Hei ootteko varanneet ajan ihan yleislääkärille vai minne? Kärsin kans aika pahoista jännitysoireista jotka alkaa jo haitata normaalia elämää.

Vanha keskustelu, ja toki oon nuorempi ku sä tolloin. Itse olen 15v.
Kaikki aina sanoo et mee täl ja tol juttelee, kyl sää voit...
No miettikääs onko esim. Mulla paljoa vaihtoehtoa ku kuitenki avuntarjoaja itse puhuu mun jutuista selän takana ja kääntää kaiken mun niskaan. Esim se että olin pahasti monta vuotta koulukiusattu, tyyåit vaa vaihtu mut meno pysy samana. Ulkopuolelta kukaan ei välittänyt. Vähäteltiin vain. Puoliakaan ei kuunnella. Luuletteko tosiaan, että tosta vain johonkin oikeasti keneen vois luottaa nii luulekste oikeesti että et unohda aikaisempia kokemuksia? Mä muistan, ja vain siksi että se jatkus 8 VUOTTA EI 8 KUUKAUTTA! Luulekste oikeest, et sen jälkee pystyy elää normaalia elämää täysin mutkitta?

Mä oon 15-vuotias ja käyn ysiluokkaa. Mulla on koulussa lähes joka päivä huono olo, kun ahdistaa. Eniten ahdistaa äikän tunnit, kun sillä opettaja kysyy satunnaisilta vastauksia ja opettaja tuputtaa positiivisuuttaan meille ihan liikaa. Muutenkin ehkä enkun, terveystiedon ja kuviksen tunnit on ainoot jossa voin olla ilmaan minkäänlaista ahdistusta. En vaan uskalla sanoa kellekään ja mietin, että oisko jotain vinkkejä miten lievittää tätä ilman lääkäriä.

Laita rukous pyyntö taivas TV 7, fi rukous pyynnöt.
Saat tarkan osoitteen tv, stå jos asut kerrostalossa tai taloyhtiössä se on kaapeli tv, sså, jos asut OKT, ssa pääset: taivas tv7, online netin kautta.

Pyydä rukoilemaan jeesuksen veresså ahdistuksen, ihmispelon ja kaikki yllä mainitsemasi häiritsevät asiat sinusta pois ja ano jeesukselta oikein intoa koulun kayntiin, sillä et sinä eli ihminen elä ainistaan leivåstå vaan jokaisesta sanasta joka jumalan suusta lähtee ja ainoa välimies ihmisen ja jumalan välillä on jeesus kristus.siunausta ystävå tuntematon.

Elä sie pelekää, sillä ei oo semmosta ongelmoo jota sinut äitisi kohdussa kutonut jumala ei tietäisi jo.
Huastele vain itekses jeesukselelle, huastele ku minuu ahistaa, nii mie pyyvän siulta apuu jeesus,
Osasithan sie auttoo sitähi joka ahistuksesa takia haudossa asui
Osoot sie minuuhi auttoo, kun osasit siitähi kaikki riivaaja henget sikalaumaan ajaa ja riivaaja henki sai siat laumana hyppeemää kallion kielekkeeltä meren syvyyksiin, jonne ne henkvalallat meni.

Jeesusta suapi kokeilla ja kysyy apuu, ei se tok vielä ou kellettyy.
Amen.

mää ymmärrän täysin, mulla on aika samanlaista mun koulunkäynti. en halua mennä kouluun ja koulussa on koko ajan hirveen inhottavaa ja heti ku pääsen kotiin nii tulee aina itku. en ees tiiä mistä tää johtuu mutta mulla on varmaa mielenterveys muutenki päin helvettiä

Moi tästä sun jutusta on jo 11vuotta etkä varmaan nää tätä mutta mulla on just nyt ihan sama tilanne paitsi että meen kouluun 8lk. Mun 7lk oli todella kammottavaa aikaa kun joka aamu itkin ja väsyin ja masennuin. Koulut alkavat taas kohta ja vaikka käyn psyykkarilla ja sain lääkettä tuntuu että ahdistaa silti ihan perus asiatkin. Ennen joukkueurheilulajini jalkapallo vei asiat pois mielestä ja oli hauskaa mutta nyt en voi enää poistua kotoa ilman että iskee paniikki ja ahdistaa. Viestini pointti on siis se että jos jotenkin ihmeen kaupalla näät tämän viestin niin haluaisinkin tietää että helpottiko asiat? Tai jos joku muu joka kokee samaa näkee tän vielä tänä vuonna niin ois kiva jutella näin anona.

Jos meneekin ulos bongaamaan/tapailemaan vain kivoja eläimiä, koiria, lintuja ja joskus jopa mursua. Tulee hyvälle tuulelle.

Paniikkihäriö, selkeä paniikkihäiriö. Sama todettiin 16v mulla ja lääkkeet auttaa

Nyt täst on jo 11 vuotta eikä kukaan tätä varmaan tuu lukee mut mul on ihan sama juttu nyt mut oon vaa kertonu tyylii kaikille ja mul on lupa pitää kuulokkeita tunneilla ja poistua millon ikinä haluun. Mul on kans psykologin kanssa tapaamisia ja nyt alkaa onneks auttaa.

No tiiän et oon aika myöhäs tääl ku tosta ekast kommentist on jo 11 vuotta, mutta kun kaikki kertoo täällä omista kokemuksistaan, rohkaisen itsekkin tehdä samoin. Elikkä oon siis täl hetkel 14 vuotias tyttö, 8 luokal ja kärsin aivan kauheasta ahdistuksesta koulussa. Eräät mun luokkalaiset kiusasivat mua seiskal paljon. Ne haukku ja töni. En ole itsekään kuitenkaan ikinä ollut mitenkään sosiaalinen, joten just tämmöset esitelmä tilanteet ja muut on ahdistanu ihan koko elämän. Tosin tos viime vuonna kun mua kiusattiinn nii ahdistus meni paljon pahemmaks ja raskaammaks. Oon välillä miettiny itsemurhankin tekoa, mutta en viiti kokeilla. Nykypäivinä kiusaajani eivät varsinaisesti kiusaa mua enää, mutta kyllä ne monta kertaa on muistuttanu mua asiasta, esim. Sanomalla sen sanan millä ne haukkuivat mua seiskal aina kun kävelen niitten ohi. Ruokailuunkin on ahdistavaa mennä kun ensinnäkin siellä on niin paljon ihmisiä ja melua, haluaisin vaan syödä jossain rauhassa ilman että joku tuijottaa mua kun syön, ja toisena on taas sit se kun ne kiusaajat on aina siinä pöydässä joka on lähimpänä sitä ruokalan ovea. Haluaisin vaihtaa koulua, koska mulla ei ole edes kavereita keille kertoa tunteistani, no on mulla yks kaveri, mut ei sekään ikinä jaksa kuunnella tai jutella mun kaa. Kuraattorille ja terkkarille on vaikea puhua asiasta koska pelkään että jos kerron niille niin asiat menevät vain pahemmaksi. He kyllä tietävät että mua on kiusattu ja ovat sanoneet että voin tulla puhumaan heille jos kiusaaminen vaivaa. Ehkä tämä ongelma piileksii vaan siinä että puhuminen asiasta aikuiselle pelottaa. Pelottaa myös se miten vanhemmat suhtautuu tähän asiaan. Muutettiin tänne vasta joskus pari vuotta sitten ja vanhemmat luulee että mulla menee koulu hyvin. Ja kyllähän se menee, oon saanu ihan hyviä numeroita, jne. Mutta ongelma on vain ahdistus kun on niin paljon oppilaita. Samalla myös se, kun tuntuu vaan et kaikki mun luokkalaiset vihaa mua, en tiedä miksi. Olis kiva tietää jos kukaan samanikänen kärsii täst ongelmast myös, koska en yhtään tiedä mitä teen. Vannon, että olen monta kertaa yrittänyt puhua ahdistuksestani terkkarilleni ja kuraattorilleni, mutta en vaan ole saanut ikinä sanottua sitä. Oon vaan kokoajan valehdellut et kaikki on hyvin :/ Rippikoulukin koittaa kohta ja ahdistaa ihan hirveesti. Olisko kellää mitää ehdotuksii miten mä pääsisin tästä eteenpäin? Koska haluan oikeasti saada apuu ennenkuin asiat vaa menee pahemmaks.

yläkoulu on kyllä täyttä helvettiä, ei sitä uskoisi että opettajia ei kiinosta pätkääkään onko hyvä olo vai ei kaikki vaan ahistaa. APUA!!

Pientä lohtua voisi repiä siitä, että koulu ei kestä ikuisesti. Kun jaksaa sen loppuun käydä, niin sitten se on ohi.

Ota yhteyttä terveydenhoitajaa.
Lopeta rasittava liikunta ja rauhoita näin elämääsi.
Pyydä tarvittaessa vaihtoa toiseen lukioon, josta voit aloittaa alusta opinnot, koska olet vielä niin nuori.
Aina kannattaa yrittää.
Rohkeutta. Isäni tapasi sanoa "Kaikki ne vessassa käyvät".

Oon 15v tyttö ja mulla on sama ongelma