Nyt on suru puserossa. Leikkautimme narttukissamme perjantaina. Nyt maanantaina illalla ollaan siinä pisteessä, että kissa on täysin apaattinen. Syötettävä kädestä, juotettava pipetillä, kannettava laatikolle, yhtään se ei jaksa itse liikkua. Makaa nyt tuolla sängyssä ja on tunkenut itsensä peiton alle.
Huomenna on aika leikanneelle eläinlääkärille. Pahoin pelkään, että jää kissan viimeiseksi matkaksi.
Itse leikkaus oli kai mennyt hyvin. LeikkausiItana se oli tokkurainen, mutta silti pirteä ja kovastikin liikkuvainen. Lauantai-aamusta asti on ollut täysin apaattinen, jos jotain muutosta on ollut, niin ehkä hiukan huonommaksi mennyt päivä päivältä. Ensin tietysti kuvittelimme, että moinen väsymys kuuluu asiaan ison leikkauksen jälkeen, mutta nyt on kyllä selvää, että jotain on pielessä.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Olisiko vielä toivoa?
Kissa todella sairaana leikkauksen jälkeen
23
17504
Vastaukset
- Vaikuttaa
siltä, että kissalla on kipuja. Oma narttukissa toipui leikkauksesta kohtalaisen hyvin. Yksi toinen sairastuminen teki siitä just samanlaisen vetäytyvän, meni piiloon peiton alle ja korkealle kaapin päälle. Ei juonut eikä syönyt, meni pari päivää ennen kuin oivalsin, että se itse siitä tarkene. Onneksi pääsin nopeasti lekurille. Ei se osanut sanoa, eikä saanut tehdyissä toimenpideissä selville, mikä oli vikana, mutta kivusta keskustelimme pitkään. Antoi varmuuden-vuoksi lääkitykset ja pisti nestettä nahan alle sillä kissa oli aika vajessa. Eläinlääkäri sanoi, että kipu voi estää kissaa vaikka syömästä ja juomasta, jos esim virtsaaminen on kivulias.
Voimia kisullesi. Toivottavasti saatte apua lääkärillä käynnistä. - nekkkuri
Onko kissalla kauluri/verkkopuku? Meidän narttukissa oli leikkauksen jälkeen n. viikon todella verisesti loukkaantunut. Tunnelma kotona oli kuin hautajaisissa, tyttökisu istua mökötti paikallaan ja kaverikissa pelkäsi toista. Ei oikein syönyt, juonut, käynyt tarpeillaan. Istua möllötti jossain nurkassa tai sängyn alla. Ekoina yönä tuli tyynylleni viereen nukkumaan, vaikka aina jos nukkuu sängyssä niin on visusti jalkopäässä. Kipuja ilmeisesti oli, koska tuli turvaa minusta hakemaan.
Soitin eläinlääkärille parikin kertaa, että onko tämä nyt normaalia, mutta ilmeisesti oli. Kauluri sai kissan istumaan paikallaan ja verkkopuvusta se "halvaantui" ja ei liikkunut mihinkään. Siis makasi kyljellään vaikka tunteja, koska ei suostunut nousemaan... Oli kyllä viihtyisä viikko, onneksi se meni ohi ja kissa oli ennallaan.
Uskon että teillä on vielä toivoa, voi olla että kissalla on vaan kipuja tai se on suuttunut leikkauksesta. Paljon tsemppiä sinne, toivottavasti ei ole mitään vakavaa!! Olisi kiva jos kertoisit kuulumiset kun lääkäristä kotiudut.- Vielä toivoa :o)
Kiitokset kannustavista viesteistä.
Annoin juuri kissalle aamu-antibiootin, se söi melkein itse (piti ensin pakottaa kupin ääreen ja ruokaakin olin lämmittänyt hiukan) ja pissatuksen jälkeen käveli itse hiekkalaatikolta. Aiemmin on kuukahtanut heti vessan lattialle ja siitä pitänyt kantaa pois.
Tätä kirjoittaessani kissa käveli lenkin, hyppäsi sohvallekin ja osoitti selvää ärtymystä kauluriaan kohtaan. Hienoa! Aivan eri kissa, kun kolmena edellisenä päivänä.
Jätin tosiaan eilen kipulääkkeen (Metacam) pois, kun olin lukenut tuoteselosteesta, että sekin voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja apatiaa, pahimmillaan haittavaikutukset voivat olla jopa kuolemaksi! Hankala juttu, kun kipulääkekin on noin arveluttava.
Kipulääkkeen poisjättö ei eilen pahentanut kissan tilannetta, mutta ei myöskään parantanut. Pahimmillaan kipulääke on saattanut ehkä jopa aiheuttaa koko tilanteen. Kissan tilanne nimittäin huononi lauantaiaamuna välittömästi, kun olin ensimmäisen kerran antanut Metacamia. Eläinlääkäri neuvoi eilen puhelimessa antamaan ko. kipulääkettä jopa isomman annoksen, mutta sanoin hänelle, että en kyllä mitenkään uskalla.
Taidanpa soittaa lääkärille ja sanoa, että tilanne on selvästi parempi, mutta voin kyllä tulla näyttämään kissaa, jos hän on sitä mieltä. - Toivoa on
Vielä toivoa :o) kirjoitti:
Kiitokset kannustavista viesteistä.
Annoin juuri kissalle aamu-antibiootin, se söi melkein itse (piti ensin pakottaa kupin ääreen ja ruokaakin olin lämmittänyt hiukan) ja pissatuksen jälkeen käveli itse hiekkalaatikolta. Aiemmin on kuukahtanut heti vessan lattialle ja siitä pitänyt kantaa pois.
Tätä kirjoittaessani kissa käveli lenkin, hyppäsi sohvallekin ja osoitti selvää ärtymystä kauluriaan kohtaan. Hienoa! Aivan eri kissa, kun kolmena edellisenä päivänä.
Jätin tosiaan eilen kipulääkkeen (Metacam) pois, kun olin lukenut tuoteselosteesta, että sekin voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja apatiaa, pahimmillaan haittavaikutukset voivat olla jopa kuolemaksi! Hankala juttu, kun kipulääkekin on noin arveluttava.
Kipulääkkeen poisjättö ei eilen pahentanut kissan tilannetta, mutta ei myöskään parantanut. Pahimmillaan kipulääke on saattanut ehkä jopa aiheuttaa koko tilanteen. Kissan tilanne nimittäin huononi lauantaiaamuna välittömästi, kun olin ensimmäisen kerran antanut Metacamia. Eläinlääkäri neuvoi eilen puhelimessa antamaan ko. kipulääkettä jopa isomman annoksen, mutta sanoin hänelle, että en kyllä mitenkään uskalla.
Taidanpa soittaa lääkärille ja sanoa, että tilanne on selvästi parempi, mutta voin kyllä tulla näyttämään kissaa, jos hän on sitä mieltä.Soitin äsken eläinlääkärille ja hän oli sitä mieltä, että ei tarvitse tulla, kun kerran tilanne on parantumaan päin. Neuvoi vain ostamaan apteekista Toilaxia (peräruiske), koska kissa ei ole vielä kertaakaan ulostanut leikkauksen jälkeen.
Ihmeellistä, kuinka voi tilanteet muuttua äkisti!
Onkohan tällaiset "ihmeparantumiset" tyypillisiä kissoille? Ensin tehdään kuolemaa peiton alla ja sitten vain yht'äkkiä piristytään? - tervekolli
Toivoa on kirjoitti:
Soitin äsken eläinlääkärille ja hän oli sitä mieltä, että ei tarvitse tulla, kun kerran tilanne on parantumaan päin. Neuvoi vain ostamaan apteekista Toilaxia (peräruiske), koska kissa ei ole vielä kertaakaan ulostanut leikkauksen jälkeen.
Ihmeellistä, kuinka voi tilanteet muuttua äkisti!
Onkohan tällaiset "ihmeparantumiset" tyypillisiä kissoille? Ensin tehdään kuolemaa peiton alla ja sitten vain yht'äkkiä piristytään?Hyvältähän tuo jo sitten näyttää. Kyllä ne minun käsittääkseni vetäytyvät vaikka piiloon kun kipuja on. Ei ne yleensä valita vaivojaan. En nyt muista mitä kipulääkettä annoin kun kissani oli loukannut jalkaansa. Sitä otti mielellään ja heti huomasi kun lääke vaikutti. Peto kun ei oikein voi sitä heikkouttaan ilmaista:)
Aika paljon se "luonto hoitaa". Tietysti jos vaikkapa tuollainen leikkaus on pahasti epäonnistunut niin voihan se olla kuolemaksikin. Siksi minä melkein veisin oikealle pieneläinklinikalle ainakin muihin toimenpiteisiin kuin poikakissan kastraatioon. Nämä kunnan eläinlääkärit eivät juurikaan välitä lopputuloksesta, tekevät vaan sen pakollisen työnsä. On toki poikkeuksiakin. - Toivoa on
tervekolli kirjoitti:
Hyvältähän tuo jo sitten näyttää. Kyllä ne minun käsittääkseni vetäytyvät vaikka piiloon kun kipuja on. Ei ne yleensä valita vaivojaan. En nyt muista mitä kipulääkettä annoin kun kissani oli loukannut jalkaansa. Sitä otti mielellään ja heti huomasi kun lääke vaikutti. Peto kun ei oikein voi sitä heikkouttaan ilmaista:)
Aika paljon se "luonto hoitaa". Tietysti jos vaikkapa tuollainen leikkaus on pahasti epäonnistunut niin voihan se olla kuolemaksikin. Siksi minä melkein veisin oikealle pieneläinklinikalle ainakin muihin toimenpiteisiin kuin poikakissan kastraatioon. Nämä kunnan eläinlääkärit eivät juurikaan välitä lopputuloksesta, tekevät vaan sen pakollisen työnsä. On toki poikkeuksiakin.Kissa leikattiin pieneläinklinikalla kokeneen eläinlääkärin toimesta.. Leikkaushaava on tosisiisti, eikä ole punotusta tai turvotusta. Minulla on kyllä täysi luottamus lääkärin ammattitaitoon ja hoitomotivaatioon.
Ehkä nämä lääkeasiat tai muut kissan paranemiseen liittyvät tekijät ovat hyvin kissakohtaisia.
Meidän kissa on ollut kuuleman mukaan alkoholistipariskunnalla huonolla hoidolla elämänsä pari ensimmäistä vuotta, meille se tuli pariskunnan tyttären pelastamana. Se oli aluksi hirveän arka, eikä se ollut tottunut siihen, että ihmiset sitä käsittelevät. Joten leikkaukseen joutuminen on saattanut olla sille keskinmääräistä hirveämpi shokki.
Nekkurin viestiin kauluri- ja verkkopukutraumoista viitaten kokeilin äsken poistaa kissalta kaulurin hetkeksi. Se virkistyi silminnähden ja aloitti heti mittavat puhdistusoperaatiot, joten kyllä kaulurilla on merkitystä kissan psyykeen. Sehän estää lajinomaista käytöstä, eli pesua. Valitettavasti jouduin tietenkin laittamaan kaulurin takaisin jonkun ajan kuluttua, olisihan se tietenkin kovasti halunnut pestä myös haava-aluetta. Eläinlääkäri on määrännyt kauluria pidettäväksi 2 viikkoa.
Enää en usko, että kissa kuolisi leikkauksen seurauksena, toivottavasti olen oikeassa. Tosin en kyllä tulevaisuudessa tälle kissalle uskalla käyttää Metacam-kipulääkettä, sen verran avoimia kysymyksiä lääkkeen osallisuudesta tapahtumiin jäi mieleen kytemään. - Karkkikisut
Vielä toivoa :o) kirjoitti:
Kiitokset kannustavista viesteistä.
Annoin juuri kissalle aamu-antibiootin, se söi melkein itse (piti ensin pakottaa kupin ääreen ja ruokaakin olin lämmittänyt hiukan) ja pissatuksen jälkeen käveli itse hiekkalaatikolta. Aiemmin on kuukahtanut heti vessan lattialle ja siitä pitänyt kantaa pois.
Tätä kirjoittaessani kissa käveli lenkin, hyppäsi sohvallekin ja osoitti selvää ärtymystä kauluriaan kohtaan. Hienoa! Aivan eri kissa, kun kolmena edellisenä päivänä.
Jätin tosiaan eilen kipulääkkeen (Metacam) pois, kun olin lukenut tuoteselosteesta, että sekin voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja apatiaa, pahimmillaan haittavaikutukset voivat olla jopa kuolemaksi! Hankala juttu, kun kipulääkekin on noin arveluttava.
Kipulääkkeen poisjättö ei eilen pahentanut kissan tilannetta, mutta ei myöskään parantanut. Pahimmillaan kipulääke on saattanut ehkä jopa aiheuttaa koko tilanteen. Kissan tilanne nimittäin huononi lauantaiaamuna välittömästi, kun olin ensimmäisen kerran antanut Metacamia. Eläinlääkäri neuvoi eilen puhelimessa antamaan ko. kipulääkettä jopa isomman annoksen, mutta sanoin hänelle, että en kyllä mitenkään uskalla.
Taidanpa soittaa lääkärille ja sanoa, että tilanne on selvästi parempi, mutta voin kyllä tulla näyttämään kissaa, jos hän on sitä mieltä.Kiva, että teilläpäin tilanne paranee. Melkein jo menetin yöuneni, kun pohdin, kuinka teillä sujuu. Aika erilaisia menettelytapoja vaan tuntuu olevan noissa sterilisaatioleikkausten jälkihoidoissa. Meidän kisut saivat leikkauksen yhteydessä antibioottipistoksen ja kipulääkkeen, joten kotona ei sitten niiltä osin tarvinnut lääkitä lainkaan. Eikä käytetty mitään kauluriakaan, kun eivät tuntuneet nuolevan haavojaan. Sukkapukuviritelmistäkin luovuttiin melko pian, kun ne selvästi vaivasivat kissoja. Alta viikon katit olivat jo täysin entisellään.
Jos kisu ei ole juuri mitään syönyt, niin eihän sieltä voi vähään aikaan kakkaakaan tulla, koska suoli on kuitenkin leikkauksen aikana ollut tyhjä, ainakin pitäisi. Mutta varmaan tuo Toilax on ihan hyvä juttu, sikäli kun kisu ei siitä taas hirmuisesti loukkaannu :) Etenkin, jos juominenkin on ollut vähäistä, niin kovaahan se kakka silloin on.
Kaikkea hyvää teille ja iloisia mouruamattomia aikoja! Ja ilman muuta lääkäriin yhteys heti, jos tilanne ei normalisoidu tai peräti huononee. Kisun pulskistumista on sitten tiedossa! - Toivoa on
Karkkikisut kirjoitti:
Kiva, että teilläpäin tilanne paranee. Melkein jo menetin yöuneni, kun pohdin, kuinka teillä sujuu. Aika erilaisia menettelytapoja vaan tuntuu olevan noissa sterilisaatioleikkausten jälkihoidoissa. Meidän kisut saivat leikkauksen yhteydessä antibioottipistoksen ja kipulääkkeen, joten kotona ei sitten niiltä osin tarvinnut lääkitä lainkaan. Eikä käytetty mitään kauluriakaan, kun eivät tuntuneet nuolevan haavojaan. Sukkapukuviritelmistäkin luovuttiin melko pian, kun ne selvästi vaivasivat kissoja. Alta viikon katit olivat jo täysin entisellään.
Jos kisu ei ole juuri mitään syönyt, niin eihän sieltä voi vähään aikaan kakkaakaan tulla, koska suoli on kuitenkin leikkauksen aikana ollut tyhjä, ainakin pitäisi. Mutta varmaan tuo Toilax on ihan hyvä juttu, sikäli kun kisu ei siitä taas hirmuisesti loukkaannu :) Etenkin, jos juominenkin on ollut vähäistä, niin kovaahan se kakka silloin on.
Kaikkea hyvää teille ja iloisia mouruamattomia aikoja! Ja ilman muuta lääkäriin yhteys heti, jos tilanne ei normalisoidu tai peräti huononee. Kisun pulskistumista on sitten tiedossa!Kiitos liikuttavasta myötäelämisestä. En kyllä itsekään viime yönä nukkunut, kun piti aina välillä tarkistaa, että hengittääkö vieressä nukkunut kissa edelleen.
Niin, meillä oli sterilisaatioleikkauksen jälkeen määrätty 10 pv antibioottikuuri, 6 pv kipulääkekuuri ja 2 viikkoa kaulurinpitoa. Haavan päällä oli side, joka tuli poistaa 2 pv jälkeen, minkä jälkeen haavaa pitää huuhdella päivittäin haavasumutteella.
Olisi varmasti ollut ihan pätevä konsepti tämäkin, kunhan vain toipuminen olisi edistynyt odotetulla tavalla. - Nekkuri
Toivoa on kirjoitti:
Kiitos liikuttavasta myötäelämisestä. En kyllä itsekään viime yönä nukkunut, kun piti aina välillä tarkistaa, että hengittääkö vieressä nukkunut kissa edelleen.
Niin, meillä oli sterilisaatioleikkauksen jälkeen määrätty 10 pv antibioottikuuri, 6 pv kipulääkekuuri ja 2 viikkoa kaulurinpitoa. Haavan päällä oli side, joka tuli poistaa 2 pv jälkeen, minkä jälkeen haavaa pitää huuhdella päivittäin haavasumutteella.
Olisi varmasti ollut ihan pätevä konsepti tämäkin, kunhan vain toipuminen olisi edistynyt odotetulla tavalla.Ihanaa kuulla että kissa voi paremmin!
Meilläkin tosissaan oli 2 viikoksi määrättyä kaulurin käyttöä. Otin kaulurin aina välillä pois kissalta: Se kävi syömässä, juomassa, tarpeillaan ja ehkä leikkikin hieman. Vahdin sitä koko ajan, eli jos olet iltasella kotona ja sinulla on aikaa niin ota kauluri pois ja katsot vaan että se ei haavaa nuole. Loppujen lopuksi kissa koitti aina puhdistaa haavaansa, joten laitoin kaulurin takaisin ja muuten se piti sitä koko ajan. Mutta näin kissakin saa "välillä nauttia olostaan".
Meilläkin kissa sai jonkun kipulääkeruiskeen, mutta ei mitään antibiootteja tai kipulääkkeitä kotiin... Mutta ei niitä mielestäni tarvittukaan. Kumma jos on "noin vahvan" kipulääkkeen saanut, kyllähän kissakin kestää kipua jonkin verran - kuten me ihmisetkin, ja vissiin suurimmat kivut ovat ohi jo seuraavana päivänä.
Jos kissanne on kotoisin huonoista oloista, se saattaa todellakin reagoida leikkaukseen voimakkaammin. Vaikka kissa on älykäs eläin, ei se tajua eroa siinä kun viette sen leikkaukseen omaksi parhaakseen, ja siinä että viette sen paikkaan missä sille tuotetaan kipua. Meillä kyllä kissa näytti suuttumisensa tästä niin selkeästi että se jopa hämmästytti, voiko kissa oikeasti tuntea niin voimakkaasti :D - tervekolli
Toivoa on kirjoitti:
Kiitos liikuttavasta myötäelämisestä. En kyllä itsekään viime yönä nukkunut, kun piti aina välillä tarkistaa, että hengittääkö vieressä nukkunut kissa edelleen.
Niin, meillä oli sterilisaatioleikkauksen jälkeen määrätty 10 pv antibioottikuuri, 6 pv kipulääkekuuri ja 2 viikkoa kaulurinpitoa. Haavan päällä oli side, joka tuli poistaa 2 pv jälkeen, minkä jälkeen haavaa pitää huuhdella päivittäin haavasumutteella.
Olisi varmasti ollut ihan pätevä konsepti tämäkin, kunhan vain toipuminen olisi edistynyt odotetulla tavalla.Tosi mukava kuulla miten kissasi on toipunut. Olipa hyvä kun otin itse poikakissan:):)
Niiden leikkaus kun ei vaatinut muuta kuin sen "tokkuraisen" yhden illan. Oli se kyllä sekin kokemus se tämän leikkaukseen vienti, koska arka pentu oli ollut minulla vasta kuukauden.
Sitten kopassaan nukkui kastraation jälkeen ja lähti taapertamaan hiekkalaatikolle pissille. Ei jalatkaan oikein vielä pitäneet, mutta välillä leväten meni ja hoiti homman. Sitten laatikosta nousi ja "sammui" matolle. Ja kaikki oli ohi muutamassa tunnissa. Sitten normaalia kissan elämää. Terve ja meille tosi läheinen lemmikki on nyt yli puolitoista vuotta ja voi hyvin ja näkyy nauttivan elämästään. On saanut olla terveenäkin, vaikka hiukan jalkaansa loukkasi. Sekin on jo kunnossa.
- Toivoa on
Vaikka eilen tapahtuikin kerrassaan ilahduttava ja dramaattinen käänne parempaan kissan leikkauksesta toipumisessa, niin kyllä tämä toipuminen edelleen hidasta on. Kissa uuvahtaa edelleen aika nopeasti, vaikka olisi ilman kauluriakin ja jää vain tuijottelemaan kaukaisuuteen. Onneksi kuitenkin nyt voidaan jo selkeästi puhua toipumisesta, esim tänä aamuna virkeä jakso oli pidempi kuin eilen aamulla.
- Elämä opettaa.
Kyllä kissan toipuminen leikkauksesta vie oman aikansa. Nykyaikana kaikki on niin valmista, ettei
malteta odottaa potilaan paranemista. Itselläni on ollut samanlaisia epätoivon päiviä ja se ajatus,
kun eläin ei voi kertoa tilaansa.
Pikaista paranemista "Viellä toivoa?" kissalle. - Toivoa on
Elämä opettaa. kirjoitti:
Kyllä kissan toipuminen leikkauksesta vie oman aikansa. Nykyaikana kaikki on niin valmista, ettei
malteta odottaa potilaan paranemista. Itselläni on ollut samanlaisia epätoivon päiviä ja se ajatus,
kun eläin ei voi kertoa tilaansa.
Pikaista paranemista "Viellä toivoa?" kissalle.Minulle jäi hyvin epäselväksi meidän kissan tapauksessa se, että oliko sillä kipuja? Ja jos oli, niin auttoiko se särkylääke (Metacam) vai ei? Kissa oli apaattinen kun annettiin särkylääkettä, ja yhtä apaattinen, kun ei annettu.
On ollut rankka viikko, kun on ollut iso huoli kissasta ja samalla on pitänyt hoitaa kissaa, joka ei kyennyt tekemään itse mitään. Luonnossa mikään eläin ei olisi varmastikaan selvinnyt noin pitkästä sairaudesta. Tosin luonnossa ei ole näitä "ilkeitä" isäntiä ja emäntiä, jotka vievät eläinressun kauheisiin leikkauksiin :o)
- Murrikkainen
ja kissa (narttu) vaan makaa sohvan alla apaattisena. Hyppäsi tuolille ja kun laskin alas se naukui ja sähisi, yritti raapia ja purra. On vasta eka päivä mutta antaakohan se ikinään anteeksi sitä että se vietiin leikattavaksi? Mulkoilkee sohvan alla. Söi tosin pikkuisen ja maitonappeja muutaman. Miksi se on niin kaamean vihainen?? Auttakkaa hyvät ihmiset!
- Toivoa on
Virkeä se ainakin on, kun kerran jaksaa olla vihainen. Ja on syönytkin vähän. Me saimme kissaa nesteytettyä hyvin, kun huomasimme antaa sille pipetillä tai ruiskulla vettä suuhun. Sitä se nieleskeli mielellään, vaikka olikin muuten täysin apaattinen.
Kissoilla taitaa nämä toipumisasiat olla erittäin kissakohtaisia. Näissä keskusteluissa vaan niin usein kerrotaan tyyliin, että "heti seuraavana päivänä oli jo oma itsensä". Toki nähtävästi suurin osa kissoista toipuu nopeasti, mutta kaikilla ei onnistu yhtä hienosti.
Meillä kissan toipuminen jatkuu pikkuhiljaa. Leikkauksesta on nyt viikko ja tänään kissa on ollut ilman kauluria jo hyvin normaali. Kaulurin kanssa lähinnä makailee. - Murrikkainen
Toivoa on kirjoitti:
Virkeä se ainakin on, kun kerran jaksaa olla vihainen. Ja on syönytkin vähän. Me saimme kissaa nesteytettyä hyvin, kun huomasimme antaa sille pipetillä tai ruiskulla vettä suuhun. Sitä se nieleskeli mielellään, vaikka olikin muuten täysin apaattinen.
Kissoilla taitaa nämä toipumisasiat olla erittäin kissakohtaisia. Näissä keskusteluissa vaan niin usein kerrotaan tyyliin, että "heti seuraavana päivänä oli jo oma itsensä". Toki nähtävästi suurin osa kissoista toipuu nopeasti, mutta kaikilla ei onnistu yhtä hienosti.
Meillä kissan toipuminen jatkuu pikkuhiljaa. Leikkauksesta on nyt viikko ja tänään kissa on ollut ilman kauluria jo hyvin normaali. Kaulurin kanssa lähinnä makailee.Toivoa on. Sai juuri kipulääkettä mutta kyyhöttää vaan sängyn alla ja tuijottaa pelokkain silmin. Ei todellakaan ole oma itsensä. Ei maistu oikein ruoka enkä tiedä juomisesta. On vasta toinen päivä mutta huolestuttaa. Ei ois pitänyt antaa leikata!
- Toivoa on
Murrikkainen kirjoitti:
Toivoa on. Sai juuri kipulääkettä mutta kyyhöttää vaan sängyn alla ja tuijottaa pelokkain silmin. Ei todellakaan ole oma itsensä. Ei maistu oikein ruoka enkä tiedä juomisesta. On vasta toinen päivä mutta huolestuttaa. Ei ois pitänyt antaa leikata!
Uskon kyllä, että teidänkin kissa kyllä toipuu lopulta. Kuulunee samaan, harvinaisempaan pitkän ja vaikean toipumisen kastiin meidän kissan kanssa.
Voisitte tekin yrittää nesteyttää kissaa sienne kyyhötyspaikkaan. Ei tarvise sitten ainakaan pelätä kuivumista. Sain sen käsityksen, että meidän kissamme oli kyllä janoinen kun joi ahnaasti pipetistä, ei vain jaksanut itse lähteä vesikupille.
Uskon myös, että lopussa kiitos seisoo, eli että mekin saamme monta vuotta nauttia lemmikistä, jonka ei tarvitse enää kärvistellä kollin kaipuuta. Eikä tarvitse käydä läpi sairauksia, joita nartuille voisi tulla esim. kohtutulehdusta. - Murrikkainen
Toivoa on kirjoitti:
Uskon kyllä, että teidänkin kissa kyllä toipuu lopulta. Kuulunee samaan, harvinaisempaan pitkän ja vaikean toipumisen kastiin meidän kissan kanssa.
Voisitte tekin yrittää nesteyttää kissaa sienne kyyhötyspaikkaan. Ei tarvise sitten ainakaan pelätä kuivumista. Sain sen käsityksen, että meidän kissamme oli kyllä janoinen kun joi ahnaasti pipetistä, ei vain jaksanut itse lähteä vesikupille.
Uskon myös, että lopussa kiitos seisoo, eli että mekin saamme monta vuotta nauttia lemmikistä, jonka ei tarvitse enää kärvistellä kollin kaipuuta. Eikä tarvitse käydä läpi sairauksia, joita nartuille voisi tulla esim. kohtutulehdusta.Kyllä kisu jo näyttää toipumisen merkkiä. Hyppäsi aamulla omaan tapaansa minun sänkyyn ja hyppäsi mahan päälle kehräämään. Tosin liikkuminen on aika kankeaa ja selkä kummasti köyryllä. Ehkä se on tuo sukkapuku joka ärsyttää sitä. Mutta kyllä se syö, vähän kehnosti tosin, ja juokin. Ajattelin että ois siinä viikon päivät tuo puku päällä. Ettei se vaan ala sitä haavaa nuolemaan tms. Olen nyt 3 päivää kotona ja hoidan pikku potilasta.
Eteenpäin mennään, sano mummo lumihangessa. - Murrikkainen
Murrikkainen kirjoitti:
Kyllä kisu jo näyttää toipumisen merkkiä. Hyppäsi aamulla omaan tapaansa minun sänkyyn ja hyppäsi mahan päälle kehräämään. Tosin liikkuminen on aika kankeaa ja selkä kummasti köyryllä. Ehkä se on tuo sukkapuku joka ärsyttää sitä. Mutta kyllä se syö, vähän kehnosti tosin, ja juokin. Ajattelin että ois siinä viikon päivät tuo puku päällä. Ettei se vaan ala sitä haavaa nuolemaan tms. Olen nyt 3 päivää kotona ja hoidan pikku potilasta.
Eteenpäin mennään, sano mummo lumihangessa.8. päivä leikkauksesta ja kissa on ihan entisellään. Saa kissahepuleita ja haluaa kauheasti että sitä leuan alta kutittaa. Haava näyttää hyvältä ja kuivalta, on tosin vähän kohollaan mutta kuulemma siksi kun ne tikit siellä sulavat. Nyt voi huokaista helpotuksesta!
- Toivoa on
Murrikkainen kirjoitti:
8. päivä leikkauksesta ja kissa on ihan entisellään. Saa kissahepuleita ja haluaa kauheasti että sitä leuan alta kutittaa. Haava näyttää hyvältä ja kuivalta, on tosin vähän kohollaan mutta kuulemma siksi kun ne tikit siellä sulavat. Nyt voi huokaista helpotuksesta!
Meilläkin se viimeinen käänne normaaliin tuli juuri 8. päivänä leikkauksesta. Sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että kissa olisi varmastikin normaali ilman kauluria.
Tänään on kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta ja kaulurin saa jättää pois. Olen nyt aamupäivällä menossa eläinlääkärille poistattamaan tikkejä, sanoivat että voi tulla, jos eivät ole itsestään tähän mennessä sulaneet. Haava on mielestäni siisti, mutta kaikki tikit taitavat kyllä olla vielä paikallaan. - Murrikkainen
Toivoa on kirjoitti:
Meilläkin se viimeinen käänne normaaliin tuli juuri 8. päivänä leikkauksesta. Sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että kissa olisi varmastikin normaali ilman kauluria.
Tänään on kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta ja kaulurin saa jättää pois. Olen nyt aamupäivällä menossa eläinlääkärille poistattamaan tikkejä, sanoivat että voi tulla, jos eivät ole itsestään tähän mennessä sulaneet. Haava on mielestäni siisti, mutta kaikki tikit taitavat kyllä olla vielä paikallaan.15 päivää leikkauksesta ja kisun masu on ihan kunnossa. On ihan entisensä, ruoan kanssa vaan jotenkin ronkelimpi. Haen oikeaa ja sopivaa ruokaa sille, katsotaan miten käy.
Nyt voi huokaista helotuksesta: leikkaus onnistui ja no babies!
Kiitos kaikille tuesta!
- Jasmina72
Metacamin itsessään ei pitäisi olla nykytiedon mukaan vaarallista muuten - paitsi KUIVUNEELLE eläimelle! Olikohan silloin munuaistuho ym. vaarana.
- Soolo
Hyvä juttu, kun kissa on taas entisensä. Nyt voivat lukiijatkin huokaista helpotuksesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä792793Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2931610Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461517- 871361
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4011329Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3961273Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381017Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik2969Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun329854Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden254822