avioliiton muuttuminen "sisar-veli" -suhteeksi

On aika yleistä, että lapsellisen tapaa kuvitellaan onnen ja autuuden tulevan parisuhteesta ja siitä, että siellä rakastetaan ja himoitaan toista. Monet onnellisuustutkimukset kertovat aivan muuta, samoin kun katselee ympärilleen huomaa, että ne tunteiden perässä seilaajat ja niiden perusteelle onnellisuutensa rakentavat, ovat juuri niitä, jotka eroavat herkimmin, jos nyt ylipäätään pääsevät edes pitkään parisuhteeseen.

Mistä se kertoo? No, ainakin naiivista elämänasenteesta ja kypsymöttämyydestä'. Elämä on paljon muutakin kuin sitä, kuinka paljon ja miten seksia puolisonsa kanssa haluaa. Sujuva arki, mukava yhdessäolo, lasten kasvattaminen jne. tuovat onnen ja tyytyväisyyden elämään. Ja kaikkiin näihin asioihin voi itse vaikuttaa, nimenomaan siihen, millä asenteella asioihin suhtautuu.

Hinta omasta onnesta?

Ne ihmiset, jotka keskittyvät vain omaan tyytyväisyyteensä ja itsenä hyvinvointiin ovat huomattavasti onnettomampia kuin ne, jotka ymmärtävät yhteisen hyvän päälle samoin kuin se, että kun antaa, usein myös itsekin saa (sekää kirjaimellisesti että kuvaannollisesti).

Cloetta... kirjoitti:

On aika yleistä, että lapsellisen tapaa kuvitellaan onnen ja autuuden tulevan parisuhteesta ja siitä, että siellä rakastetaan ja himoitaan toista. Monet onnellisuustutkimukset kertovat aivan muuta, samoin kun katselee ympärilleen huomaa, että ne tunteiden perässä seilaajat ja niiden perusteelle onnellisuutensa rakentavat, ovat juuri niitä, jotka eroavat herkimmin, jos nyt ylipäätään pääsevät edes pitkään parisuhteeseen.

Mistä se kertoo? No, ainakin naiivista elämänasenteesta ja kypsymöttämyydestä'. Elämä on paljon muutakin kuin sitä, kuinka paljon ja miten seksia puolisonsa kanssa haluaa. Sujuva arki, mukava yhdessäolo, lasten kasvattaminen jne. tuovat onnen ja tyytyväisyyden elämään. Ja kaikkiin näihin asioihin voi itse vaikuttaa, nimenomaan siihen, millä asenteella asioihin suhtautuu.

Hinta omasta onnesta?

Ne ihmiset, jotka keskittyvät vain omaan tyytyväisyyteensä ja itsenä hyvinvointiin ovat huomattavasti onnettomampia kuin ne, jotka ymmärtävät yhteisen hyvän päälle samoin kuin se, että kun antaa, usein myös itsekin saa (sekää kirjaimellisesti että kuvaannollisesti).

Lue lisää

"Sujuva arki, mukava yhdessäolo, lasten kasvattaminen jne. tuovat onnen ja tyytyväisyyden elämään."

Eivät ainakaan minulle.

Ongelma on siinä, että oman onnen voi usein saavuttaa vain toisen onnen kustannuksella, jos sittenkään.

Cloetta... kirjoitti:

On aika yleistä, että lapsellisen tapaa kuvitellaan onnen ja autuuden tulevan parisuhteesta ja siitä, että siellä rakastetaan ja himoitaan toista. Monet onnellisuustutkimukset kertovat aivan muuta, samoin kun katselee ympärilleen huomaa, että ne tunteiden perässä seilaajat ja niiden perusteelle onnellisuutensa rakentavat, ovat juuri niitä, jotka eroavat herkimmin, jos nyt ylipäätään pääsevät edes pitkään parisuhteeseen.

Mistä se kertoo? No, ainakin naiivista elämänasenteesta ja kypsymöttämyydestä'. Elämä on paljon muutakin kuin sitä, kuinka paljon ja miten seksia puolisonsa kanssa haluaa. Sujuva arki, mukava yhdessäolo, lasten kasvattaminen jne. tuovat onnen ja tyytyväisyyden elämään. Ja kaikkiin näihin asioihin voi itse vaikuttaa, nimenomaan siihen, millä asenteella asioihin suhtautuu.

Hinta omasta onnesta?

Ne ihmiset, jotka keskittyvät vain omaan tyytyväisyyteensä ja itsenä hyvinvointiin ovat huomattavasti onnettomampia kuin ne, jotka ymmärtävät yhteisen hyvän päälle samoin kuin se, että kun antaa, usein myös itsekin saa (sekää kirjaimellisesti että kuvaannollisesti).

Lue lisää

saattaa olla sekin, luovuttuaan siitä veli-sisar -suhteesta ei onnea niin vain löydäkään. Onni kun rakentuu pienistä osasista, niinkuin nuo hanget, nekään ei ole tippuneet yhtenä laattana, vaan pieni hiutale kerrallaan. Jos ei osaa kuvitella tilannettaan muuten kuin mustavalkoisena onneton-onnelinen, jää tajuamatta, että vähintäänkin voi käydä niin, että murhe vaihtuu johonkin toiseen. Oman elämänsä uudelleen rakentaminen ottaa joka tapauksessa aikaa, ja aivan varmasti tulee eteen tilanteita, että huomaa, miten hyvä olisi jos olisi edelleen se sujuva arki.

Mutta.. ketään ei voi kieltää eikä käskeä, ainoastaan voi toivoa, että ihmiset todella ajattelisivat, vaikka loppujuoksussa jokainen tekee ratkaisunsa niine perusteluine mihin kykenee. Vain sen vaihtoehdon, jonka on valinnut, sen elämän mitä on elänyt voi arvioida.

sanoa. Se, joka on kokenut seksittömyyden tuskan parisuhteessa, tietää että se ei ole "yksi lysti". Parisuhde nimeonomaan TARVITSEE seksuaalisuutta ja erotiikkaa, se taas syntyy läheisyydestä...läheisyys taas syntyy yhteisistä asioista, harrastuksista kenties...Eli kaikki liittyy kaikkeen. Sanoisin alkuperäiselle kitujalle, lähde ja elä omaa elämääsi. SItä kautta voit antaa itsestäsi enemmän perheellesikin.

Näin on näppylät kirjoitti:

sanoa. Se, joka on kokenut seksittömyyden tuskan parisuhteessa, tietää että se ei ole "yksi lysti". Parisuhde nimeonomaan TARVITSEE seksuaalisuutta ja erotiikkaa, se taas syntyy läheisyydestä...läheisyys taas syntyy yhteisistä asioista, harrastuksista kenties...Eli kaikki liittyy kaikkeen. Sanoisin alkuperäiselle kitujalle, lähde ja elä omaa elämääsi. SItä kautta voit antaa itsestäsi enemmän perheellesikin.

Lue lisää

No ei ihme, että lähes kaikki eroaa, kun pitää juosta joka mulkun ja pillun perässä, kun se entinen suhde tulee AINA intohimottomaksi..
Mitä tästä opimme, avioliitot joutaa romukoppaan kokonaan.
Eletään vain vuosi pari saman kumppanin kanssa ja kun muuttuu arkipäiväiseksi, ei muuta kuin uutta suoleen hakemaan!

niinhän ne tekeekin kirjoitti:

No ei ihme, että lähes kaikki eroaa, kun pitää juosta joka mulkun ja pillun perässä, kun se entinen suhde tulee AINA intohimottomaksi..
Mitä tästä opimme, avioliitot joutaa romukoppaan kokonaan.
Eletään vain vuosi pari saman kumppanin kanssa ja kun muuttuu arkipäiväiseksi, ei muuta kuin uutta suoleen hakemaan!

Lue lisää

Mihin hittoon sitä intohimoa tarvitaan? Seksiä voi harrastaa ilmankin, vieläpä' ihan miellyttävästi. Toki on kiva ja hyväkin jos suhteen alussa on kuumia tunteita ja haluja, mutta kun ne loppuu, ei sen tarvi tarkottaa sitä, että kaikki fyysisyys loppuu. Mun mielestäni ainakin rakastelu on just sitä kun ollaan lähekkäin ja molemmat uskaltaa paljastaa itsensä toisen edessä sekä fyysisesti että psyykkisesti, sekä antaa että ottaa, jakaa itsensä. Intohimo usein johtaa vaan persoonattomaan seksiin, jossa molemmat on vaan sen laukeamisen perässä, itsekkäästi.

Ap:lle: Jos toi on se mitä sä ajattelet niin ero voi olla ihan hyvästä. Jokainen parisuhde on pelastettavissa, mutta vain jos MOLEMMAT osapuolet sitä haluavat. Niin kauan kuin sinä et halua, ei mitään ole tehtävissä. Parisuhdeterapia ei pysty parantamaan suhteita, siinä vain annetaan työkalut joilla pari sen itse voi tehdä jos haluaa.

lakkaa valittamasta kirjoitti:

Mihin hittoon sitä intohimoa tarvitaan? Seksiä voi harrastaa ilmankin, vieläpä' ihan miellyttävästi. Toki on kiva ja hyväkin jos suhteen alussa on kuumia tunteita ja haluja, mutta kun ne loppuu, ei sen tarvi tarkottaa sitä, että kaikki fyysisyys loppuu. Mun mielestäni ainakin rakastelu on just sitä kun ollaan lähekkäin ja molemmat uskaltaa paljastaa itsensä toisen edessä sekä fyysisesti että psyykkisesti, sekä antaa että ottaa, jakaa itsensä. Intohimo usein johtaa vaan persoonattomaan seksiin, jossa molemmat on vaan sen laukeamisen perässä, itsekkäästi.

Ap:lle: Jos toi on se mitä sä ajattelet niin ero voi olla ihan hyvästä. Jokainen parisuhde on pelastettavissa, mutta vain jos MOLEMMAT osapuolet sitä haluavat. Niin kauan kuin sinä et halua, ei mitään ole tehtävissä. Parisuhdeterapia ei pysty parantamaan suhteita, siinä vain annetaan työkalut joilla pari sen itse voi tehdä jos haluaa.

Lue lisää

Vuosia sitten meidän liitossakin oli ns. "kämppis"-vaihe, ja ero-ajatuksiakin kävi mielessä. Päästiin kuitenkin sen vaiheen yli (painottaisin sellaista asiaa kuin kärsivällisyys, maltti, nimenomaan tuollaisessa vaiheessa!). Kärvisteltiin aikamme, sitten puhuttiin (paljon). Tänään katuisin todella paljon, jos silloin olisi tullut ero, nyt liittomme on mennyt jo vuosia vain parempaan päin (yhteisiä vuosia jo 29). Mutta jokainen avioliitto on tietysti erilainen. Joustamista aina tarvitaan jokaisessa suhteessa, molemmilta, ei voi aina olla vain vaatimassa.

mrs_X kirjoitti:

Vuosia sitten meidän liitossakin oli ns. "kämppis"-vaihe, ja ero-ajatuksiakin kävi mielessä. Päästiin kuitenkin sen vaiheen yli (painottaisin sellaista asiaa kuin kärsivällisyys, maltti, nimenomaan tuollaisessa vaiheessa!). Kärvisteltiin aikamme, sitten puhuttiin (paljon). Tänään katuisin todella paljon, jos silloin olisi tullut ero, nyt liittomme on mennyt jo vuosia vain parempaan päin (yhteisiä vuosia jo 29). Mutta jokainen avioliitto on tietysti erilainen. Joustamista aina tarvitaan jokaisessa suhteessa, molemmilta, ei voi aina olla vain vaatimassa.

Lue lisää

Totta puhut siinä, että malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan liitossa. Ja, että liiotta on erilaisia vaiheita, jolloin täytyy joustaa.

Noin ajattelin/ajattelen itsekin. Meillä kämppis-vaihetta jatkunut reilusti yli kymmenen vuotta, ja nyt alan uskomaan ettei tämä muuksi muutu. Kaikkeni olen yrittänyt.

-+++++++++++ kirjoitti:

Totta puhut siinä, että malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan liitossa. Ja, että liiotta on erilaisia vaiheita, jolloin täytyy joustaa.

Noin ajattelin/ajattelen itsekin. Meillä kämppis-vaihetta jatkunut reilusti yli kymmenen vuotta, ja nyt alan uskomaan ettei tämä muuksi muutu. Kaikkeni olen yrittänyt.

Lue lisää

Ei se suhde ainakaan himokkaammaksi muutu, mutta iän myötä onneksi ne himotkin hiipuu.
Itse olen ainakin täyttänyt elämäni niin mielenkiintoisilla asioilla, ettei tule monestikkaan koko seksi asia edes mieleen.
Jos ukko ihan rauniolta näyttää, alan seksiin, mutta senkin asian olen vuosien myötä huomannut, että on ihan sama, antaako kerran viikossa vai kerran puolessa vuodessa. Ei se mies sillä muutu.
Kunhan nyt joskus antaa, ettei ukko kokonaan näivety.
Mua ei kyllä haittaisi, vaikka kävisi välillä vieraissakin.
Sinne Thaimaaseenkin saisi mennä ihan mielellään ja jäädäkkin sinne. Sekin sopisi vallan hyvin.

kiitos mielipiteistä! en mä sen intohimon perään ole lähdössäkään, pohdin vain lähinnä sitä että missä silloin mennään kun toisen kosketuskin lähinnä ärsyttää. no voi olla että tää on vain joku vaihe (tosin kestänyt pari vuotta jo .. ). Lasten takia aion kyllä jaksaa niin pitkään kunnes katkean.
Ukko saisin mun puolesta käydä vieraissa, vaikka maksullisissa ja olen sen hänelle sanonutkin. Mutta eipä vaan näytä tuo tuosta mihinkään menevän ...

"Ei ne lapset sua onnellisena tuossa suhteessa nää. Ajattele millainen esimerkki niille..."

Ero ei automaattisesti tuo onnea.

Lapsille esimerkki on se, että vanhemmat panevat omat tavoitteensa ja tarpeensa sivuun lasten takia, koska sitoumukset on hoidettava. Heidän vuoronsa koittaa sitten myöhemmin.