Friskies kilpailu

Olen usein ihmetellyt jutellessani kissoista tuttujeni kanssa sitä seikkaa että monet ihmiset vihaavat kuulemma kissoja kun ne ovat kuulemma "likaisia"??
Itselläni on ollut kissa yli 10v. ja hän kyllä peseytyy monta kertaa päivässä,jopa kesken leikkien.
Kissamme pestään kissashampoolla pari kertaa vuodessa.Pidän itse kaikista eläimistä,mutta kissa kyllä
pesee itseään tosi paljon eikä todellakaan ole "likainen".
Olen tullut siihen tulokseen,että kun näillä kissojen vihaajilla ei ole ollut itsellä kissaa,niin he eivät
kyllä tiedä mistä puhuvat.Ja mikä on ihanampaa kun kissa käpertyy viereesi ja hyrrää tyytyväisenä...

Mulla tutut toteaa, että kissa on tylsä kun sen kans ei voi tehdä mitään.
Voihan sen kans leikkiä mielin määrin, ja minun katti leikkii välillä koiranikin kans. Siinä onki kyse vaan omasta viitsimisestä. Ite käyn koiran kans lenkillä ja sitten sisällä leikin molempien lemmikkien kanssa, nukkumaan mennessä molemmat käpertyvät viereeni sängylle mutta vain kissa jää siihen, sillä rakastaahan kissa lämpöä enemmän kuin koira :)
Hauskinta on seurata kisulia kun se leikkii vesihanan äärellä ja yrittää napata noruvan veden tassuihinsa siinä kuitenkaan onnistumatta. Lisäksi keväällä ja kesällä kun on kärpäsiä ja jos niitä pääsee sisälle asuntoon, alkaa kissa ikäänkuin haukkua ja yrittää samalla pyydystää noitä öttiäisiä. Useimmiten se syö ne..
On ne kissat ihania ja veikeitä otuksia.

Minulla tutut ihmettelevät sitä miten jaksan leikkiä kissanpentuni kanssa.
Mutta jotkut myös, että miksi otin kissanpennun enkä koiranpentua. Kissanpentu vain oli jotenkin parempi ajatus ja kissat ovat niin söpöjä ja rentouttavia ja leikkisiä kullannuppuja.
Mutta jotenkin se on hyvin vapauttavaa ja rentouttavaa, yleensä leikin päätteeksi se nukahtaa syliin tai viereen ja kehrää kuin rukki,siinä tulee itsellekkin hyvä mieli. :) En voisi kuvitellakkaan päiviäni ilman kissani kanssa leikkimistä ja sen kanssa muuten vain olemista. Jos olen surullinen, kissani tulee viereeni ja työntää päätään lähemmäs tai tulee syliini. Kissani tykkää hirveän paljon itse tekemistäni leikkikaluista :)

Kissat ovat ihania luontokappaleita... minulla itsellä on 2. Ne ovat meille kuin perheenjäseniä ja niistä pidetään hyvää huota. Rakastan kissojani.

AAMUL HERÄÄN KUN KUULEN TUON NIIN TUTUN NAUKAISUN:;RUOKAA
NOUSEN YLÖS VAIHDAN VEDEN JA RUUAT
KEITÄN KAHVIN,KISSA SYLIS KEHRÄÄ,MENEE TAKASIN NUKKUUN
LÄHDEN OMIA MENOJANI:PALATTUANI KISSA ODOTTAA,VIHREET SIMMUT SURKEINA:KYSYEN,MISSÄ OON OLLUT
HELLIN HARJAAN JUTTELEN
KUN SANON"MENE IKKUTA"KISSANI HYPPÄÄ IKKUNALLE
KUN KYSYN KENEN "I A"KISSA NAUKASEE JA SUUKOTTAA
KUN SANON ET MENNÄÄ "UKKUTA"KISSA HYPPÄÄ SÄNKYYN
JOS HUOMIONI ON JOSSAIN MUUALLA,NIIN MIELENOSOITUS ON ISO
JOS KISSANI MENEE AIASEMMIN NUKKUMAAN PÄÄ TYYNYN ALLA JA MUU OSUUS PEITON ALLA EN HENNO SIRTÄÄ,VAAN MENEN ITSE SOHVALLE,YÖLLÄ ON KARVAKERÄKIN HYPÄNNYT SOHVAN NOJALLE UKKUMAAN
JA SAMA UUSITAAN JOKA PÄIVÄ..EN ANTAISI HETKEÄKÄÄN POIS AJASTA KISSANI KANSSA
KIITOS JOS JAKSOIT LUKEA LOPPUUN..ISO EI OO PIENELLE PAHA!!!

Kävin eilen kattomassa kaverini kissaa ja sen neljää pientä pentua,olivat viiden viikon ikäisiä ja todella suloisia ja leikkisiä. Kaksi raidallista ja kaksi mustavalkosta. Yksi mustavalkonen on oikea taistelija, sillä syntyessään sei näyttäny selviävän mutta onneksi se virkosi ja palasi elämään. Pieniä sydänten särkijöitä oli kyl. Muuten ottaisin kissan mutta kun on jo yksi ja sekä vilkas koiranpentu niin saa jäädä toiseen kertaan.
Ja se emo, se oli upea eikä vielä vuottakaan mutta kaunis se on,ihanat vihreet silmät. Se lisäksi rakastui huopikkaisiini, en meinannu päässä lähteen kun katti ei halunnu irrottaa tassujaan kengistäni, ja mukaanki meinasi lähteä.
Olen kyl ikunen kissaihminen :)

paluu oli kyllä tyttökisuille Oonalle 15v ja Tupsulle 6v enemmän kuin iloinen yllätys. eka yö kotona kaaoksen keskellä meni loistavasti. Huomaa kyllä neitien innokkuudesta että kotiin oli kiva tulla. :) 7 viikkoa evakko kodissa oltiin ilman lemppari leluja :/

Hain oman lemmikkini vähän yli vuosi sitten löytöeläinkodista. Kissani on erittäin kaunis, vaalea ja pitkäkarvainen nöpönenä. Etenkin sen suuret vihreät silmät herättävät huomiota ja saavat paljon kehuja, kuten ihastuttavan pörröinen häntä ja isot tassutkin. Luonteeltaan kisu on aika pöhlö ja vilkas, se keksii välillä omituisia tempauksia ja on hyvin leikkisä sekä erittäin hellyydenkipeä. Se on myös kovin tarkka ruokansa suhteen, ja tykkää kovasti napostella herkkunappeja; varsinkin sellaisia, joissa on kissanminttua! Kissanmintusta otukseni meneekin aika sekaisin (hyvällä tavalla) vähäksi aikaa.
Pidän kovasti kämppiskissastani, ja olen hyvin iloinen siitä, että sain antaa hylätylle kissalle uuden kodin. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa voin ottaa toisen kissan kaveriksi tälle otukselle.

kun lauantai-iltana petivaatteet on vaihdettu/tuuletettu, saunassa käyty ja ehkä viinilasillinen juotu, kaksi aikuista ja rakasta kissaani tulee eteeni tuijottamaan, että nyt maate. Niin mennään yläkertaan kissa-minä-kissa. Molemmat tulee viereeni peiton päälle. Kaksi kissaa on huomattavasti parempi vaihtoehto, kun joku säälittävä mies.

Meillä oli vielä joulukuussa 3 kissaa. Kaksi noin ½ vuotiasta, sisarukset ja vanhus 15,5v.. sitten tämä meindän vanhus meni niin huonoon kuntoon, kulki pää kallellaan ja ravistaessa kaatui oikealle kyljelleen.. käytimme tietysti ensin lääkärissä joka ei löytänyt vikaa korvista, röntgeneitä emme ottaneet.. hammaskivet poistettiin samalla reissulla ja annettiin antibiotti kuuri ien tulehdukseen, josko helpottaisi.. vaan eipä helpottanut.. paheni ajan kanssa ja lopulta tulos oli että aina sohvalle yrittäessään yrityksiä oli kaksi joista ensimmäinen päätyi takaisin lattialle huono tasapainon takia. Päätös oli raskas mutta oikea.. veimme vanhan kissamme viimeiselle matkalle, taivasmatkalle.. Olihan hän elänyt täysen elämän melkein 16v.. ikävä tietenkin on kova mutta sekin helpottaa ajan kanssa.

Nyt meill'ä on 7kk vanhat kissan pennut. Varsinaisia tuholaisia mutta niin ihania.. kovia syömään.. Pojalla jo komiat 5kg painoa, selvisi kastraatiossa ja tyttö sitten pienempi ja hennompi n.3,5kg. Onni ja Hilma.. Kesällä odotellaa josko päästäis ulos metsästeleen hiiriä. Poju arempi et saattaapi jäädä syli kissaksi sisälle mutta tyttö rohkea ja varmasti tulee kunnon hiirikissa.. =)

mooooi

Meillä on kolme kissaa vanhin kissoista on emäkissa mutta on kooltaan kaikkein pienin on jotain metsä kissa rotua ei ehken puhdas rotuinen.Luonteen laatu aika erikoinen ensimmäiset vuodet ei juuri antanut silitellä
pentujen teon jälkeen pikku hiljaa on tullut seuralliseksi varsinkin nyt vanhempana.Kesäisin viihtyy metsässä monta päivää jopa viikonkin poissa poikkeus vain jos kuulee että on tullut vieraita.
Hänelle on tärkeätä olla mukana kun katsellaan puutarhaa ,kissoilla on siellä jopa oma kukka muutenkin on vieraat tärkeitä. Vanhin poikasista Viiru poika on kohta kymmen vuotias myös sekarotuinen iso painaa ainakin kymppikilon.Hänenkin luonne on vähän tavan maatiaskissaa erikoisempi ei tule syliin mutta muuten saa hoitaa
kulkee isännän mukana joka paikassa lumiakin on katolta kaverina puottamassa,ja kalaa pitää olla joka päivä sekä friskies rapsuja menee semmoinen 400g päivässä tällä hetkellä on kolmea lajia on turkin kunossa pito rapsuja ja tietysti kalaa sisältäviä ja liharapsut kolmantena.
Kolmas kissa on myös pitkä karvainen metsäkissa luonne sama kuin äidillä on tyttö kissa mutta isompi kun äiti ,tosin nyt jo saadaan vähän hoitaa on kuusi vuotias.

Meillä on kaksi ihanaa kissaa, Luca ja Lucifer.. Lucifer tuli meille noin 7-viikkoisena, raasun oli emo ilmeisesti hylännyt (tai mahdollisesti ihmiset olivat heitteille jättäneet) kun löytyi ulkoa siskonsa kanssa kuljeksimasta. Sisko päätyi tallikissaksi mutta poju otettiin meille. Ja aivan ihana kissa onkin! Niin luottavainen ja kiltti, ei pure eikä raavi ja kehrää minkä ehtii. Rakastaa olla huomion keskipisteenä (esimerkkinä tästä se, kun meille tuli vieraita useampi kappale ja olohuoneessa ollessamme Lucifer tuli keskelle olohuoneen sohvapöytää selälleen makaamaan ja välillä nosti päätään sen näköisenä että tuleeko niitä rapsutuksia...). Lisäksi Lucifer tulee erittäin hyvin kaikkien kanssa toimeen, oli kyseessä sitten koira, kissa tai ihmiset. Lapset varsinkin ovat kivoja. :) Harvoin olen noin ystävällistä ja avointa kissaa edes nähnyt.. Ja Luciferin ehdoton lempipuuha on muuten pallon noutaminen, uskokaa tai älkää! Se on kuin koiran kanssa leikkisi, heittää pojalle pallon niin hän noutaa sen ja tuo takaisin jalkojen juureen.. :)

Luca tuli noin kuukauden Luciferin jälkeen, ollessaan n. 9kk. Kiusasi entisen perheen koiria eikä omistaja halunnut siksi pitää. Luciferin kanssa olivat heti kuin paita ja peppu ja sillä tiellä yhä edelleen mennään. Alku muuten oli hankala, Luca teki kaikki tuhot mitkä ehti ja enemmänkin. Silittäessä sai varoa ettei käynyt käteen kiinni. Jonkin aikaa se vaati vakuuttelua ettei meillä tarvi olla koko ajan kiukkuinen ja pahansisuinen, nyt on kisu aivan kuin toinen. :) Nyt saa silittää mahasta ja mistä vaan, ei pure eikä raavi. Kovin on hellyydenkipeä ja haluaa huomiota, tulee syliin paijattavaksi ja juttelee kovasti. Tuhoja ei tee enää ollenkaan, vaikka kerkeäväinen ja tajuttoman utelias onkin! Ja yöllä/aamulla on ihana herätä siihen kun toinen makaa vieressä ja kehrää... :) Näin se on että hellyydellä ja rakkaudella saa paljon aikaan!

Nyt olisi näiden kaveriksi hakusessa vielä kolmas kissa, tällä kertaa tyttö. Jos emäntä kisujen keskuudessa toisi järjestystä taloon... ;)
Kissat, on ne vaan hienoja eläimiä! Mihinkään en vaihtaisi omiamme, onneksi on vielä rinnalla älyttömän kissarakas avomies.. :) Meillä kissat ovat ne numero yksi, sen jälkeen tulemme vasta itse. Näin on ollut ja näin tulee aina olemaan!

Kuka vois kiältää, ettei se oma rakas ihana kissa olis maailman ihanin kissa? Oma kissa tiätää aina, koska on "korkee aika" tulla lohduttaan "äitiä tai isiä" kainaloon tai vaikkapa mahan päälle. Vaikka olis kuinka kamala päivä tahansa, niin se unohtuu hetkessä, kun karvanen kurnuttaja tulee puskeen jalkaan, naamasta puhumattakaan. =D Ja kissanpusut, niin harvinaisia, niin särmikkäitä, niin ihania!!

Ja miten ihana onkaan herätä, kun "Formula 1-osakilpailu" on alkanu kotona ja sattuu itte sängyssä makaan just koko radan kovimmassa kurvissa. Mikään ei herätä niin näppärästi, kuin se, että kissa oikee tunteella ruapasee kynsillä vauhtia mahan päältä.... Auts. No, jälkiä jää rakkaudesta aina.

Sohvan kynsintä on ärsyttävää, mutta sitten sieltä kurkistaa viattomalla söpöllä ilmeellä piäni karvamato. Pahantekoilme on yleensä helpoiten kuvattavissa lauseella: En se minä ollut.... =)

Kissat ovat olleet aina omia persooniaan, kesyttämättämiä kulkijoita, itseppäisiä ja ah niin ihania!!

meillä on 7kk ikäinen kisuli joka juuri kävi eläinlääkärissä kastroinnissa. Se on aivan ihana pakkaus, herättää minut aamulla istuen yöpöydällä ja taputtaa poskeani. sen jälkeen onkin kiire keittiöön ruuan hakuun. vielä kun saisi sen nukkumisajan yöksi ettei päivisin niin sitten saisin paremmin nukuttuakin

Kotiimme saapui poikakissa muutama vuosi sitten. Poloinen kulkukissa päätti valita meidät perheekseen.Hän ei suostunut lähtemään millään, vaan voitti aikuisten ja lasten kiintymyksen. Hän sai nimekseen Täplä, kuopuksemme luovan ajattelun tuloksena.
Leikkautimme Täplän ja saimme näin liikkumisviettiä hieman rauhoitettua. Mieheni oli aina sanonut, ettei meille hankita kissaa, mutta Täplä vei hänenkin sydämensä. Kai kissamme oli ollut jonkun muun lemmikki aikaisemmin, koska ei uskaltanut tulla keittiöön. Kesti tovin ennenkuin hän ymmärsi, että meillä kissakin sai olla keittiössä.
Suureksi suruksemme Täplä sairastui syöpään. Kävimme lääkärissä ja syötimme lääkkeitä ja hoivasimme. Täplä haki meistä turvaa tuskiinsa. Emme halunneet enää pitkittää hänen kärsimyksiään, vaan päästimme hänet tuskista, kaikkemme tehneenä. Se oli tuskallista myös koko perheelle.
Lohtumme oli se, että Täplä sai elää ne pari vuotta meillä hemmoteltuna ja rakastettuna.
Nyt meillä on Mörri-poika, joka on täysin piloille hemmoteltu sylivauva. Se nukkuu minun ja mieheni vieressä, eikä viihdy yksinään.Hän osaa osoittaa kiintymyksensä meihin. Vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä, saa Mörri olon tuntumaan paljon paremmalta. Sillä on todella terapeuttinen vaikutus.Siinä on samassa pakkauksessa ilkikurinen ja hellyyttävä karvainen perheenjäsen.

Hei meillä on kohta parivuotisa uroskissa joka on aivan mahtava, keksii itse tekmistä ja hytä paijattava kun lapsi. Syötän hänelle vain firskies kuivamuonaa joka on tarkoitettu setrloiduille kissoille muunlainen kuivamuonaa ei käy.Työpaikalla olemme juteleet kissoista ja hekin ovat sitä mieltä että kissamme on mahtava.

Monta vuotta mietin että voisin itselleni kissan ottaa.. Sitten kerran laitoin facebook sivulleni päivityksen jossa ilmaisin etsiväni kissaa. Pian yksi kaverini laittoi vastauksena että hänellä olisi yksi kisuli kotia vailla. Kisun nimeksi ilmeni Nappi. Nappi oli siis Lahdessa ja minä Savonlinnassa. Ei auttanut muu kuin varata junaliput ja lähteä matkaa. Kissan mukaanotto sujui ongelmitta mutta junassa olin ihan hermona. Nyt minulla on joku josta pitää huolehtia. Ei voi vaan tulla ja mennä niin kuin huvittaa. Nappi katseli minua kummissaan ja varmaan ajatteli että minkä hihhulin kanssa hänet nyt laitettiin asumaan.

Kotiin päästyämme nappi meni suoraan sohvalle nukkumaan. Yön aikana Nappia kuitenkin oli sen verran ilmeisesti ruvennut pelottamaan että oli tullut viereeni nukkumaan. Siitä lähtien minulla ei ole ollut yksinäistä yötä kertaakaan ja joka aamu saan iloisen tervehdyksen kun nousen laittamaan aamiaista. :)

Itse mietin myös monen vuoden ajan kissan hankkimista. Toteutus ei kuitenkaan ollut mahdollistas, sillä asuin vielä vanhempieni luona ja heille ei allergioiden takia voinut mitään elävää hankkia. Muutin joulukuussa omaan asuntoon ja tammikuussa päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Löysinkin sitten Keltaisen pörssin sivuilta ilmoituksen kissaveljeksistä, jotka olisivat ilman kotia joutuneet piikille. Hain kisuveljekset nopeasti uuteen kotiin ja täälläpä he yhä ovat ja voivat hyvin.
Toinen kissoista, Jeti, on erittäin huomionkipeä ja löytänyt oman paikkansa sängystäni. Herra saattaa nukkua jopa leveämmin kuin minä itse. Toinen taas, Sheldon, on suursyömäri ja hieman arempi, mutta kyllä sekin luokseni tulee kehräämään kun sille päälle sattuu.
Kissat ovat maatiaiskissoja, mutta niiden isän epäillään olevan jopa rotukissa ainakin kattiveljesten värityksen perusteella.
Leikkisiä kavereita molemmat ja täysiä perheenjäseniä minulle.
Taisi olla jonkinlainen kohtalo myös se, että kateilla on samana päivänä syntymäpäivät kuin minullakin.

Lähetän palautetta tänne, koska ette lue Palautetta ylläpidolle osioita -tai sähköpostianne .

Sääntönnehän kieltävät mainostamisen forumeilla, ja itse rikotte tätäkin lakia :D

Nyt totiseen asiaan : Sivujenne ylläpito sekä tietoturva.

Toiseksi ETTE kykene edes valvomaan keskustelujanne, joten miten varmistatte, ettei palkinto mene häirikölle? Taikka itsellenne, koska loitte tuon uuden nimimerkin äskettäin ... jolla ette myöskään vastaa kenellekään

Esimerkiksi Maailman Menoa sekä eteenkin Ateismi-palsta on uskonnolisten häirköiden hyökkäyksen alla, jo toista vuotta. Ette välitä tehdä MITÄÄN palvelunne tai käyttäjienne ongelmien eteen.
- Ylimielisesti ette vastaa edes Tiedoitteet-palstalla esitettyihin kysymyksiin.

Palvelunne on alhaalla (ei voi kirjoittaa) puolestakaan ajasta "palvelun on alhaalla hetken" tms. viestin takia, joten tehkää jotain ennen, kuin teette kilpailuja.

LÄhetän myös ongelmistanne sähköpostia . Nestlélle, ellette korjaa ongelmia, joita palveluissanne on.
- Lukekaa ylläpito Tiedoitteet-palstaa, ja tehkää korjaukset.

Kuinka uskallette vaatia ihmisiä antamaan henkilötietonne palveluunne, kun ette edes valvo sen tietoturvaa. Nuo ylläkuvatut Trollit käyttävät toisten nimimerkkien huor--tteluun surutta rek. käyttäjien nimimerkkejä, ja tästäkään ette välitä. yli 50 häirikkäavausta päivässä toisten forumille ... tämäkö on linjanne, jonka arvoisena käyttäjiä > asiakkaitanne pidätte?

Saisitte Suomi24 edes VASTATA ketjuun, jos edes luette ja lopuksi arvotte voittajan.

KUKAAN EI VOI VOITTAA PALKINTOA, LUKEKAA 1. RIVI!

"Osallistu keskusteluun Suomi24-nimimerkillä Yleistä kissoista -keskustelupalstalla. Nestlé palkitsee parhaat keskustelijat Friskies-tuotteilla!"

Voittajien on siis kirjoitettava Suomi24-nimimerkillä (sama ,kuin ylläpitäjällä) JOS haluaa voittaa.
- Aika järjestetyltä kisalta vaikuttaa. Ylläpitäjä ottaa voitot itselleen.

Vastatkaa ylläpito minulle, jos olen väärässä :D

olen käyttänyt suomi24 sähköpostia reilu puoli vuotta ja lukenut uutiset mutta tänään huomasin tämän sivun:) en ole ikä loppu mutta minun aikanani kouluihin juuri aloitettiin atk jota en kuitenkaan valinnut,eikä silloin päässyt nettiin yms.ja ostin koneen vasta reilu vuosi sitten ja nyt lähiaikoina vasta olen ruvennut vaszta tajuamaan mitä kaikkea kivaa koneilla voi tehdä:)aluksi se oli vain facebookissa oloa kun sain sivuni sinne ja musiikin kuuntelua mutta nyt olen alkanut suomi24 juttelemaan ihmisille ja tänään löysin kaltaisiani kissa ihmisiä:) otin kissan 6kk sitten kun mieheni muutti pois ja eromme astuu pian voimaan.hän on pahasti allerginen kissoille niin emme voineet yhdessä kissaa ottaa.kun asuin kotona äitini luona ennen maailmalle lähtöä niin siellä minulla oli kissa ja nyt kun erosimme niin otin kissan melkein heti.olen todellinen kissa ihminen.minulla on noin vuoden ikäinen leikattu poika kissa nimeltään lumikki.valkoinen jossa on mustia läikkiä ja painoa kissallani on 5,5kg.2,5kg enemmän kun minulle tullessaan.lumikki on paras ystäväni joka ei petä eikä jätä.ei valehtele ja jaksaa kuunnella iloni ja suruni.ennen pidin ihmisiä hulluina jotka puhuivat kissalle niinkuin äitini teki,sanoin sille että olet tulossa vanhuuden höperöksi että sama kun puhuisit yksinään ja nyt teen itse samoin ja tiedän etten ole hullu!aluksi lellin lumikkia kaikella.ostin kalleimmat ruoka kupit mitä eläinkaupasta löysin,syötin pelkästään pussi ruokaa aluksi.lähikaupassa oli 2kpl sheba pusseja yht.2.20 eli 1.10 pussi,jotkut pussit olivat vielä kalliimpia ja kun lumikin paino alkoi nousta n5kg niin pusseja meni 8 vuorokaudessa eli 8-10e eli kissa söi paremmin kuin minä.siihen päälle vielä eläinkaupan herkkupussit 50g 2e niin päätin että nyt herkkuja syödään vähemmän.olin välissä yrittänyt antaa pirkka kissanruokaa mutta ei se eikä muut halvat kelvanneet.rupesin tekemään niin että ostin purkkiruokia joiden sekaan laitoin aluksi enemmän kalliita pussiruokia,eli jos ostin jonkun pirkka kala purkin niin ostin samaa kalaa pussissa ja pikkuhiljaa vähensin kalliita pussi ruokia ja nyt lumikki syö reilun purkin päivässä.mutta kova työ siinä oli että päästiin tähän tilanteeseen!lumikki mauku ja herätteli minua öisin kun sillä teki parempaa ruokaa mieli.en suosittele kenellekkään että lellii kissaansa niinkuin minä tein!nyt on kaikki hyvin:) halpa purkkiruoka kelpaa mutta tietysti välillä ostan kalliita pussi ruokia.mitkään halpa raksut eivät ole lumikille kelvanneet.pirkka kuivaruokaa se ei edes maistanut,eikä myöskään cat merkkinen iso kuivaruoka pussi kelvannut enkä nähnyt että sitäkään olisi edes maistanut.latzia on kahta eri makua joita se syö ja tällä hetkellä on friskies kanaa ja kasviksia joista lumikki tykkää.aika ranttu kissa mutta itseäni saan syyttää!lumikki on tuonut todella paljon elämääni iloa:) ero masennuksessa siitä on ollut iso apu:) vasta se sai tuollaisen hienon kiipeilytelineen minne pääsee sisään ja jonka päällä se tykkää nukkua ja seuraavaksi ajattelin ostaa valjaat.kertoisiko joku minulle miten kissanne on oppinut kulkemaan valjaissa?haluaisin viedä lumikin ulos kun ilmat paranee..kiitos jos joku jaksoi lukea ja olisi kiva saada vastauksia valjaista!

Ronja on n 12 vee ja luulen että sillä on vielä n. neljä henkeä yhdeksästä jäljellä. Vanhemmiten elämä on turvallisempaa kuin snuorena mirrinä. Silloin kierreltiin viemäriputkissa ja pelloilla ilman huolen häivää.
Kerran Ronja tuli aamutunneilla kotiin yltäpäältä kakkaisena ja haisevana. Luulen että kissa oli rämpinyt jostakin viemäristä ylös henkessä hädässä? Pari kynttä sillä oli myös poikki.
Eräältä reissultaan Ronja palasi selvästi tapelleena ja korvasta puuttui palanen. Yhtenä kertana vein kissan lääkäriin kun sen häntä oli miltei purtu poikki. Häntä saatiin pelastettua ja kissa oli entistä ehompana valmiina uusiin seikkailuihin. Kolme kesää sitten Ronja menetti kerralla ainakin pari kolme henkeä kun oltiin pitempään mökillä. Läheisellä pellolla uskoisin ketun tai koiran käyneen Ronjan kimppuun? Siltä reissulta kissa palasi toinen kylki auki revittynä ja hampaan jäljet selässä. Päivystävä eläinlääkäri ompeli vetoketjua muistuttavan niittirivistön kissan kylkeen ja määräsi sen pitkälle sairaslomalle. Ronjan roikkuva vatsanahka oli pelastanut sen loppujenkin henkien menetyksiltä. Kettu oli saanut suuhunsa vain löysää läskiä ei onneksi sisäelimiä. Ronja sai samalla "rasvaimun" kun vatsanahka pieneni puolella.
Kyllä silloin olin kovasti huolissani kissan terveydestä ja itsesuojeluvaistosta. Eikö se opi pysymään poissa hankaluuksista?
No, tässä ollaan nyt vuodessa 2011 eikä sen kesän jälkeen ole henkiä enempää onneksi mennyt. Tuossa se makaa ikkunalla yhtä pulleena kuin ennenkin. Syö, nukkuu ja käy hiekkalaatikolla. Siinä sen päivä menee kesää odotellessa. Kiva kissa.

Olin aina pitänyt itseäni vannoutuneena koiraihmisenä enkä liiemmin välittänyt kissoista. Isäni oli menossa katsomaan kissaa itselleen paikalliseen löytöeläinkotiin ja menin aikani kuluksi mukaan. Sääliksi kävi kissaraukkoja, jotka joku julma oli hylännyt ja halusin edes yhdelle antaa hyvän kodin. Pohdin asiaa pari viikkoa ja päätin, että minusta olisi kissan omistajaksi. Sovin löytöeläinkodin pitäjän kanssa, että menen katsomaan kissoja. Yhdessä häkissä oli pippurinen todella laiha alle vuoden ikäinen poika, joka heti minut nähdessään huitaisi tassulla! Lähti mukana kotiin ja jo pari vuotta olemme yhdessä viihtyneet. Pelokas laiheliini muuttui ajan myötä seuralliseksi herrasmieheksi, joka viihtyy sylissä ja nukkuu kainalossa. Pehmeä pallero on myös kova juttelemaan ja odottaa ovella kun tulen kotiin. Parempaa ystävää on vaikea kuvitella :)

Naapurin puolivilli kissa sai pentuja ja isä osui paikalle, kun se toi niitä kotiin. Hän sai yhden kiinni ja minä siskoni kanssa kissan. Missukasta tuli minun kissani, seurasi perässäni kaikki mahdolliset metsäreissutkin ja piti huolen, että pääsin aina kotiin. Kerrankin oltiin äidin ja siskon kanssa metsässä, koti jo melkein näkyi ja tuttu reitti, jäin hieman jälkeen kun keräilin jotain käpyjä, niinpä Missukkakin joutui jäämään odottamaan minua ja kotiin löydettiin.
Aikuistuttani muutin pois kotoa, perustin perheen ja asuin kymmenisen vuotta kerrostalossa joka mieheni kanssa ei sovellu kissan kodiksi, vapaa oman tiensä kulkija kun on. Ensimmäisen muksun tullessa kouluikään vaihdoimme maisemaa ja muutimme maalle, sukuni vanhaan taloon. Koulun päättäjäispäivänä kävimme hakemassa kissanpentuja, kaksi oli tarkoitus ottaa, mutta 3 niitä sitten mukaan lähti. Tyttö, joka ei vielä koulussa ollut, pelkäsi niitä pieniä pentuja kynsineen, mutta niin vain kävi, että rumimmasta Kisusta tuli hänen kissansa. Ylpeä, korkean itsetunnon omaava Kisu ei pahemmin sylissä viihtynyt, paitsi tuon meiän tytön, hän sai tehdä mitä vaan ja katti oli aina tyytyväinen. Tyttökissana pentujakin sai ja tytön sänkyyn hakeutui synnytyksen lähetessä, kätilönä toimin minäkin useamman kerran. Raakaa hirvenlihaa yritin kerran sille antaa, mutta hyppäs muutaman metrin taaksepäin, oli tainnut reissuillaan elävään törmätä...
7 vuotta Kisu meitä viihdytti, taisi lopulta ilvekseen törmätä, kun ei sitten enää palannutkaan, surua lievitti aika.
Nyt olemme antaneet uuden kodin viidelle lapsukaiselle, joista 2 orpoa. Jokainen oma persoonansa ja hyviä hiirenvahteja, eipä tuvassa hiiret oo pahemmin vilisseet kissojen kotiuduttua. Ja pentuja on ollut mukava seurata kun käyttäytyvät aiman samalla tavalla kuin omat lapsetkin pieninä.

Omat kissat, parhaat kissat. :)
Täältä löytyy kissasisarukset Santtu & Sandra, täyttävät kesällä 7 vuotta ja ovat olleet minulle pennuista lähtien. Tietysti ylpeänä omistajana totean, että persoonallisempia naukujia saa hakea.
Santtu on hieman pullea elämästä nautiskelija, sohvaperuna, jonka tavoittaa yleensä jostain pehmeästä paikasta makaamassa selällään, jalat sojottaen sinne tänne. Ruokakuppi syödään aina tyhjäksi joka murua myöten ja välillä viedään siskonkin ruoat. Mieltä osoittaessaan Santtu melskaa kuin pikkulapsi, kirjahyllystä lentelee tavarat ja paha raapimapuu saa kyytiä. Santtu pitää myös saunomisesta. Tuntomerkkeinä musta-valkea turkki ja musta nokinenä. Ja hassu massu!
Sandra on siro kissaneiti, joka tykkää akrobaattisista tempuista ja kiipeilystä. Hieman itämaistyylinen, totesi eläinlääkäri tarkistuksen yhteydessä. Bravuurina yöllä/aamusta makuuhuoneen ovenkahvaan hyppiminen (ovi on toki opittu aukaisemaan jo ajat sitten) ja villit yölliset naukukonsertit. Hieman ujo, mutta meitä omistajia kohtaan mahdottoman hellyydenkipeä & sylihullu. Sandra on lähes kokonaan musta, mutta mm. kaulan alta löytyy suloinen valkea "ruokalappu".

Omien kissojen elämää ja edesottamuksia on ihanaa seurata. Monesti ovat saaneet hymyn huulille, vaikka muuten näyttäisi kuinka kurjalta tahansa. Koti on siellä, missä kissani ovat. Siellä on nimittäin myös sydämeni.

Minun edellinen kissani eli noin 17v oli 8,9kg kollikissa. 4 vuotta sitten hain eräältä tytöltä tämän tyttö kissan sanoi sen ollen 1vuotias Blondi kisu on mulla ollut nyt jo 4vuotta. Joku syömishäiriö sillä on joten laitan ruokaa vähän ja usein en tiedä onko se joutunut edellisessä paikassa pitämään puolensa vai miksi hotkii ruokansa nii kuin olisi johonkin kiire.Jos laitan paljon ruokaa se oksentaa ne pois ja taas on kerjäämässä. Minulla kissa syö paremmin kuin minä. Blondi kanssa pelaillaan palloa se tykkää kun pallo menee maton alle piilloon. Ja paperi kassi on sen suosikki sinne on kiva mennä kun se rapisee kivasti.

heippa! ;D tähän väliin kysymys! friskies kissanruokapusseissa on "pisteappuja" joita voi kerätä ! ;D paljon lappuja pitää olla ja mihin niiitä kerätään?

Tää taisi olla "kilpailuja", joissa järjestäjän mielenkiinto lopahtaa ennen kisan päättymistä =((((

Osallistumisaika 17.1- 20.3.2011.
Kilpailun järjestäjä valitsee kerran viikossa kaksi voittajaa, jotka palkitaan tuotepalkinnolla.
Taisipa loppua kuitenkin JO 11.2.2011, jolloin "Kilpailun ensimmäiset voittajat"

En syöttäis edes ilmaiseksi