Hyvin hämmentynyt kummitäti

Sitä mieltä että törkeyden huippu!

on tosi, unohda koko kummijuttu. Lapsikaan ei halua olla seurassasi, niin mitäpä asiasta enää välität. Et ole velvollinen ostamaan yhtikäs mitään tai muutenkaan lahjomaan. Lapsen vanhemmilla on täysin väärä kuva kummiudesta.

Huh huh! Kauheeta lukee että tollasia hirviöperheitä on olemassa! Itellä on onneks säilyny tosi lämpimät välit kummityttöön ja sen perheeseen, vaikka välimatkaa vähän onkin. Kummityttö on nyt 6-vuotias ja käy yökylässä niin usein kun mahdollista, ja yritetään aina keksiä jotakin kivaa yhdessä. Onneks ei oo rahasta kiinni meidän kummisuhde, sillä joskus oon ollut niin PA että ei oo riittäny kun muutama euro sen lahjaan. Eikä oo likkaa haitannu.

Mulle varsinkin kummitytöstä on ollut ihan suunnattomasti iloo, koska vaikka kuinka haluaisin niin en omia lapsia voi saada ja adoptiossa tuntuu kestävän ikuisuuden jos sellanen ikinään tulee toteutumaankaan! Oon päässy vaihtaan sen vaippoja, taisteleen uhmaiässä, opettaan uimista ja lukemista, käyty erilaisissa tapahtumissa ja huvipuistoissa, eläintarhoissa sun muissa, pidetty juhlia, saunottu, tanssittu, kokattu, naurettu, kiukuteltu, itketty, juteltu ja rakastettu. Ylipäänsä on ollut ihana kokemus nähdä miten siitä pienestä ja avuttomasta olennosta on kasvanut noin ihana ja itsenäinen ihmisen alku! Jollakin lailla tuntuu että se saattaa olla lähimpänä äitiyttä mitä ikinään pääsen kokeen, ja oon ilonen että kummityttöni vanhemmatkin ymmärtää kuinka paljon se mulle merkitsee! Ja kyllähän siitä lapsikin hyötyy, samoin kuin vanhemmat jotka aina välillä saa hieman lomaa...

Mullakin hankala tilanne. Itse olen 4 lapsen kummitäti. Kolmeen lapseen yhteydenpito sujuu todella hyvin, vaikka välimatkaakin joihinkin on. Mielellään olenkin heille kummina koska näen heitä muutenkin kuin lahjan annon merkeissä.
Mutta tämä kolmas kummilapsi joka on 3v tyttö. Tähän yhteydenpito on kovin hanakalaa, vaikka samassa kaupungissa asummekin. Olen nähnyt lapsen vain 4kertaa hänen elämänsä aikana (ristiäiset 3muuta kertaa). Yhteyttä pidän äitiin ja yritän sopia tapaamisia, mutta ikinä tapaamiset ei toetudu. Alkuun ollaan sitä mieltä että, sopii ja näemme. Mutta kunnes aika koittaa ei edes viititä puhelimeen vastata. Tuntuu siltä että olen vain joku lahjojen ostaja. Kerrankin jätin lahjan ostamatta kun tapaaminen ei onnistunut, enkä myöskään postiinkaan pakettia laittanut. Sillä typerää se olisikin ollut, samassa kaupungissa kuitenkin asumme. Samoin kävi erään tuliaisen kanssa kun kävin ulkomailla, kun ei lasta voinut nähdä niin tuliainen jäi antamatta joka on nyt todellakin liian pieni. Tuntuu siltä että haluaisin erota koko kummiudesta...eihän lapsi oiekasti muista ede minua. Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä vaikempaa nähdä häntä kun kumpikaan emme tunne toisiamme.
Välillä lopetinkin yhteydenpidon puoleksi vuodeksi, sillä suutuin kun tapaamiset jäivät aina. Eikä tee edes enää mieli kysyä uutat tapaamista.

Itse antaisin olla. Vanhemmillani kävi samantyylisesti oman kummilapsensa kanssa. Lapsen perhe on juuri tuollainen että lahjat ja muut tavarat merkitsee enemmän kuin tapaamiset, lämpö ja läheisyys. Siitä koko hommasta lähtee maku silloin.

Itse olen kahden pienen pojan kummitäti, ja heitä tapaan vähintään kerran viikossa. Ikävä iskee pian tapaamisen jälkeen. Vanhemman pojan kanssa olemme käyneet risteilyllä, puistoissa ja ihan vain hypitty vaikka sängyllä, ja tiedän että hänen perheensä ja lapsi itse arvostaa tätä hyvin paljon. Toki joskus muistan heitä pienillä lahjoilla vaikka ihan muuten vain, mutta tärkeämpää on mielestäni se läheisyys, se että hiukan vanhempana lapsi uskaltaa tulla puhumaan mieltä painavasta asiasta.

Aivan pöyristyttävää! Harmittaa puolestasi.

Vähän toisenlaista kummiasiaa. Nuorimman lapseni kummeiksi tulivat sisareni ja lapsen isän kaksi serkkua, molemmat teini-ikäisiä. Kummit ovat hoitaneet tätinä olemisen loistavasti ja edelleen elossa olevat ovat tyttäreni läheisiä. Mutta kummeja olisi pitänyt olla vielä yksi, paras kaikista. Serkun paras ystävätär on koko ajan käyttäytynyt niinkuin olisi kummi edelleenkin aikuiselle tyttärelleni. Ja minä olen harmitellut sitä, etten silloin havainnut tämänkin teinin halunneen kummiksi. Mutta voihan olla "tekokummikin".

Suo ei pyydetty sen vanhempien kavereiks, vaan sen lapsen kummiks ..Ei äidiks.

Kummin tehtävä on siunata lapsen päätökset elämässä,
kunhan ne eivät ole ristiriidassa lapsen kunnian tai omantunnon kanssa.
Kummin tehtävä on huoletia lapsesta mikäli wanhemmat
menehtyvät.
Kummin tehtävä on ohjata oikeaan.
Kummin tehtävä on auttaa ja suojata.
Kummin tehtävä on kulkea vierellä kuin aave ja katsoa lapsen perään.
Kummin tehtävä on uhrautua kunnes lapsi pärjää omillaan.
Kummi auttaa lapsen paikkoihin joihin ei muuten pääse.
Kummi on lapsen enekeli, koska muilla enkeleillä on kiire.

Lapsen tulee olla yhteydessä kummeihin,
ei toisinpäin. Lahjoilla ei voi ostaa ihmistä, ei varsinkaan lasta!
Vähän saisit hommata ylpeyttä
ja lakata sen lapsen huoltajuudesta riitelyn, kun et oo sen äiti etkä isä.
Edes lapsen etua ei aja noin hullu kummi.

tää oli ihan hyvä provo kyllä. Sai minutkin vastaamaan.

Närkästyneen kummin tulilinjalla ei ole vain vanhemmat vaan myös lapsi. Lapseen kannattaa pitää yhteyttä korteilla ja kirjeillä ja viedä kaikkeen kivaan ja tietysti myös sinne tärkeimpään eli kirkkoon! Ei tarvitse olla muuten tämä tylsä, kuiva luterilainen kirkkokaan vaan muistakin seurakunnista löytyy mukavaa toimintaa lapsille.

Kummin tehtävä on tutustuttaa kristillisiin arvoihin ja olla tukena lapsen elämässä.

Lahja on vain pieni muistutus välittämisestä ja voi olla jotain symbolista ja mieluummin kristillisyyteenkin liittyvää.

Kummeus on näitä unohdettuja perinteitä ja on vähän tosiaan yhtä irvokas kuin vauvan kastattaminen vaikka vauva ei usko vielä Jumalaan eikä vanhemmatkaan voisi tuon taivaallista välittää kirkon opeista. Tehdään vaan kun on aina tehty eikä mietitä asioita (kuten yleensäkin kaikessa elämässä suurin osa tyhmistä ihmisistä tekee).

Todella törkeää käytöstä! :(

Mutta valitettavaa tosi asia on se että TÄNÄ PÄIVÄNÄ Kummit ovat vain lahja-automaatteja.. tai siltä itsestänikin tuntuu.
Vaikka kummin alkuperäinen ja oikea tarkoitus on antaa kasteopetusta.. ohjata lasta kohti kristinuskoa, tukea lasta.
Kaikki muuttuu niin valitettavan materialistiseksi. :(

Itse olin vielä jokunen vuosi kummilapseni äidin ystävä kummi, näin kummilastani sekä hänen äitiään lähes viikoittain.
Nykyään olen VAIN kummi, jota ehkä kerran 3-6kk käydään moikkaamassa ohimennen (jos sitäkään).
Kummi, jonka tulisi toimittaa lapselle kalliita lahjoja.. ja mielellään kysyä lapsen äidiltä vielä mielipidettä että mitä tulisi ostaa.

Itsellä törkeyden huippu oli viime jouluna, kun itse toimitin kummilapselleni joululahjan suoraan kotiovelle.. ja kun joulun jälkeen kyselin mitä lapsi tykkäsi lahjastaan.. äiti alkoi kyselemään että "ai mikä lahja? en nyt kyllä muista sellaista.. oliko se se vai se?" EI.
Nyt kovasti pohdinkin että ostanko jatkossa lahjoja ollenkaan.. ostetut lahjat katoavat kuin tuhkatuuleen. :(

Minullakin on kummityttö...onneksi nyt jo aikuinen...mutta alusta saakka koko kummius ollut yksipuolista. Eli minä muistanut. Alussa asuin samalla paikkakunnalla ja oltiin tekemisissä useinkin. Opiskelujen ja avioliiton myötä muutin mualle. Muistin kuitenkin perhettä jouluisin ja aikuisten ja lasten isompina juhlapäivinä. Kummitytölleni lähetin aina lahjan synttäreinä ja jouluna. En koskaan saanut kiitosta en edes joulukorttia. Ajattelin, että en välitä siitä, vaan hoidin oman osuuteni asiasta. Joskus aiemmin aina kävinkin heillä ja kaikki oli ihan hyvin ja oltiin ystävällisiä. En vaan ymmärrä, miksi lapsuudenystäväni (kummitytön äiti) käyttäytyy näin. Mitään riitaa ei ole koskaan ollutkaan. Heiltä päin ei ole ikinä ollut mitään yhteydenpitoa ellei sitten oteta huomioon kutsua rippijuhliin ja yo-juhliin. Tiedän, että he rakensivat uuden talon, mutta minulle ei ole edes lähetetty osoitteenmuutoskorttia.... Minun puolestani tällä ystävyydellä ja kummiudella ei ole enää mitään merkitystä.
Onneksi eivät sentään alkaneet vaatimaan lahjoja...

Itselläni on yksi kummilapsi. Hän on vielä pikkuinen tyttö. Pyrin kummina kristillisen kasvatuksen ohella olemaan mukana lapsen elämässä mahdollisimman paljon, jotta voin olla mukana hänen kasvatuksessaan, antaa hänelle turvallisen sylin ja olla turvallinen ja hyvä aikuisen malli hänen elämässään. Haluan olla läsnä ja mukana lapsen kehityksessä ja kasvussa. Vierailen kummilapseni luona säännöllisesti, muutaman kerran viikossa (vaikka välimatkaa on muutama sata kilometriä ja minä opiskelen ja teen 3 työtä saman aikaisesti). Haluan myös taata kummilapselleni vakavaraisen elämän ja sellaisia hyödykkeitä, joista monet lapset joutuvat vain tyytymään haaveilemaan. Talletan hänen tililleen rahaa (säästötili, jonka hän saa käyttöönsä 18 vuotiaana) ja ostan säännöllisesti vaatteita ja muita hyödykkeitä hänelle. Talletan jokaisena syntymä ja nimipäivänä hänen tililleen myös rahaa 50-100 euroa. Haluan olla kummilapselleni kokonaisvaltainen kummi, en vain nimellinen kummi. Haluan turvata hänen elämänsä rakkaudella, kristillisellä kasvatuksella ja elämyksillä.

Olen 20- vuotias nainen. Ihan tavallinen korkeakouluopiskelija, joka käy töissä. En ole mikään upporikas, mutta koska käyn töissä ja elän säästeliäästi, on minulla varaa hemmotella minulle rakasta kummilastani sekä itseäni.

Itselläni on ollut tämän kaltaiset kummit ja haluan seurata itsekin kummina samanlaisia jalan jälkiä. Lapsen toinen vanhemmista on minun kummini, olemme myös sukulaisia, joten en usko, että välimme voi katketa.

Minusta kummeus on kokonaisvaltaista. Silloin otetaan vastuu lapsesta vanhempien kanssa. Minulla ei ole omia lapsia, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla hyvä kummi.

Olen nyt itse kummi, ja olen ottanut tehtäväkseni kummilapseni opettamisen missä tahansa saralla hän päättääkin tulla neuvojani kysymään. Tapaan häntä viikoittain ja pidän huolen, että hänen vanhempansa ymmärtävät etten ole mikään 'lahjapukki'. Olen hankkinut lapselle paljon mielikuvitusta kasvattavia välineitä (palikoita, värikyniä yms.) ja olen siitä todella tyytyväinen enkä halua koskaan sortua lahjarahaan.

Omat kummivanhempani ovat hädin tuskin kastetilaisuuteni jälkeen minua muistaneet. Eivät edes joulukortteja lähetelleet. Kovasti olisivat konfirmaatiojuhlaani tulleet, mutta käskin pysyä kotonaan. Joskus tulevaisuudessa haluavat varmaan häihinikin.. Eivät kyllä saa kutsua sinnekään.

Mutta mitä tulee alkuperäiseen keskusteluun; barbababatar, olet oikeassa. Teet aivan oikein katkaistessasi välisi kummilapsesi vanhempien kanssa, mutta muista, että lapsi saattaa olla täysin viaton vanhempiensa osoittamaan käytösmalliin. Kannatan sitä, että muistat hänet esim. Syntymäpäivänä kortilla ja paketilla minkä hän joutuisi noutamaan postista.

KUMMITÄTI

Jos minulta uudelleen kysyttäisiin niin vastaisin töykeästi "EI"

KATEUS ?

Alkuun meni ihan hyvin mutta kun itse ostimme uuden omakotitalon eivät kummilapsen vanhemmat enää pitäneet yhteyttä mutta siitä huolimatta halusin muistaa kummityttöä.

SUURI PETTYMYS

Olin viemässä kummilapselleni syntymäpäivälahjaa ja soitin ovikelloa. Hetken odottelun jälkeen kummilapseni isä tuli avaamaan ovea ja oletin, että saan ojentaa lahjan itse kummilapselle mutta SUURTAKIN SUUREMMIN yllätyin kun isä otti lahjan vastaan, sanoi kiitos ja veti oven nenäni edessä kiinni sanomatta mitään vaikka näin ja kuulin kummilapseni olevan kotona.

SEN JÄLKEEN

Tämän jälkeen en enää koskaan ole pitänyt koko perheeseen mitään yhteyttä enkä pidä!

YLLÄTYS

Kummiperhe, tai ainakin toinen vanhemmista, oli vuosia tapahtuneen jälkeen ollut jossain lomalla josta lähettivät minulle kortin. Kortti oli kirjoitettu sekavasti ja minulle tuli mieleen lähinnä humalassa kirjoitettu kortti jossa luki tyyliin "terveisiä lomalta kummityttösi Liisa". Itse en enää tyttöä tunnistaisi saati tyttö minua eli herää kysymys kuka lähetti kortin ja miksi?

JUHLAT

Oliko syynä lähenevät syntymäpäiväjuhlat, rippijuhlat

.......VAI SE; ETTÄ TYTTÖ ITSE ON KYSELLYT VANHEMMILTAAN KUMMEISTAAN JA HE (TAI TOINEN) OVAT JOUTUNEET SELITTELEMÄÄN.... kuinka huono kummitäti "sinulla" onkaan"!

KUMMITÄDILLE

En ole koko aikana saanut kuin tuon yhden epämääräisen kortin! En valokuvaa, en korttia saati sitten tavannut koko kummityttöä!

Jokainen miettiköön mitä itse tekisi!

Nainen -66

Mielestäni kummin tarkoitus ei ole olla lahja/rahakone.
Kuvittelimme valinneet kummit jotka ovat mukana kasvatustyössä, tekevät jotain kivaa lapsen ja eläinten kanssa (kummassakin perheessä on useita eläimiä), luontoretkiä ja ylipäätään ovat lapsen kanssa. Luulimme tuntevan reilun 20 vuoden tuttavuuden jälkeen mitä heidän päässä liikkuu, mutta toisin kävi.
Meille kävi todella ikävä juttu kummien kanssa kun meitä alettiin käyttää hyväksi. Meidän lapsi kun syntyi, oli silloin tuleva kummikummitäti mukana synnytyksessä ja hänen puolisonsa toimii kummisetänä.
He alkoivat rakentaa ja meidän perheestä löytyi osaamista / tieto taitoa omien töidemme puolesta. Totta kait kavereita autetaan mitä pystytään, mutta silloin kun auttamisesta tulee selkeitä kuluja / vastuukysymyksiä, niin mielestäni nämä pitäisi korvata kohtuullisella korvauksella. Näitä kun pyysimme ensimmäisestä työosuudesta, ei ole sen jälkeen kummeista kuulunut mitään.
Lapsi kyselee kummien perään ja emme ole oikein osanneet selittää hänelle miksi kummit nyt vain hävisi hänen elämästä.
Todellista syytä kun emme tiedä mekään, mutta arvelemme sen johtuneen kun menimme pyytämään rahaa (50 € kopio, puhelin ja postituskuluja itse työn osuus 0 € normihinta 1000 €). Olemme ajatelleet jos ystävyys on tästä 50 € kiinni niin antaa mennä.
Seuraavassa työvaiheessa olisi joutunut puoliso olemaan töistä poissa ja suorittamaan työmaalla töitä joissa on jo vastuukysymykset, tästä kieltäydyimme.

Emme ole koskaan pyytänyt kummeilta mitään mikä viittaisi lahjoihin tai rahaan. Minun omat kummilapset ja heidän vanhempansa eivät ole koskaan pyytäneet mitään lahjoja tai rahaa.

Onpa maailmassa näköjään ahneita ihmisiä! Itselläni on käynyt onni kummilapseni ja hänen vanhempiensa kanssa, että arvostavat enemmän sitä että haluan oma-aloitteisesti olla tekemisissä lapsen (ja perheen muiden lasten) kanssa, käydä kylässä ja he käyvät myös minun luonani kyläilemässä. Eivät odota automaattisesti, että aina veisin jotakin, vaikka usein niin teenkin.. Itse en ole mitenkään kristillinen/uskovainen ihminen, mutta ei onneksi ole kummilapseni vanhemmatkaan, joten he eivät odota sitä että huolehtisin jotenkin lapsen kristillisestä kasvatuksesta..
Muutenkin kummius on kyllä itselleni oikea kunniatehtävä, ja haluankin olla ja tehdä lasten kanssa kaikenlaista. Kummilapseni on nyt vielä niin pieni, mutta hänen kasvaessaan todellakin haluan, että olemme tekemisissä, ja että hän tietää että olen hänelle käytettävissä aina kun tarvetta on, oli tilanne mikä tahansa..

Olen huomannut omasta kokemuksesta ja tätä palstaa lukiessa, että kummisuhde helposti vinouttaa aikaisemman ihmissuhteen, erityisesti ystävyyssuhteen. Ehkäpä sukulaissuhteet säilyvät paremmin, en tiedä. Vaikka kummiuden pitäisi olla mukava ja iloinen asia ja muodostaa side hyvällä tavalla kummilapsen ( perheen) sekä kummin ( perheen) välille, todellisuus on kuitenkin muuta. Usein käy niin, että asiasta alkaa jossain vaiheessa tulla erimielisyyksiä ja tyytymättömyyttä.

Kirkko voi antaa vaikka minkälaiset ohjeet, mitä kummiuteen kuuluu. Käytännön tasolla moni kummius kuitenkin kaatuu ristiriitoihin yhteydenpidosta ja kyläilyistä, lahjoista, lapsen hoidosta, muistamattomuudesta ja yksipuolisuudesta jne. Sellainenkin vielä, että jos lapselle ei löydy kummia muualta, joku seurakunnan työntekijöistä alkaa lapsen kummiksi, ainakin paperilla. Tuskinpa kuitenkaan nämä seurakunnan työntekijät vierasta lasta alkavat lahjoilla muistaa, tuskinpa ovat edes missään yhteydessä enää ristiäisten jälkeen. Lieneekö kummiuden toteutuminen tällaisessa tilanteessa sitten vain rukoilua lapsen puolesta etänä...Miksi siis "oikealta" kummilta vaaditaan niin paljon kaikenlaista?

Miksi yleensä pitää olla kummeja,aivan turhaa

Jos itselläni olisi vielä kummia tarvitsevia lapsia, niin eroaisin kirkosta kummipakkouden vuoksi.Kummius on pakkopullaa, enkä haluaisi itsellenikään yhään kummilasta. Pelkkänä raha-automaattina olemista ja lahjan viedessä lapsen ja vanhempiensa naamat venyvät soikeiksi, jos lahja ei miellytä tai ole tarpeeksi kallis!. Omilla lapsillani on sukulaisia ja ystäviä kummeina ja mitään eroa ei voi tehdä hoitaisivatko sukulaiset paremmin kummiuttaan kuin ystävät.
Tuntuu, että kummius sotkee välit eikä rakenna kuten mantra asiasta kuuluu.

No joo, rahastuksen maku. Anna olla, vaikka koskee lapsen puolesta. Äiti ilmeisesti on kuin Nordean ANNA,automaatti sekaisin.

Minäkin olen siskontyttöni toinen kummi.Sylikummi on hänen kaksossiskonsa.Ja samalla kohtelulla mennään.
Olen ostanut paljon pikkukivaa ja vähän isompaakin.
Aina tuon laivatuliaisia ja yleensä vaatetta.Lelut eivät kelpaa.
Ostin kalliin heppavärityskirjan synttärilahjaksi hänelle.
Kirja lojuu käyttämättömänä koska äiti ei ehdi auttaan häntä.
Jouluna ostin myös äidille lahjan joka on käyttämättä.Hieronta.
Ja emme saaneet heiltä edes joulukorttia.
Nyt olenkin ottamassa etäisyyttä koko pesueeseen.Koska minua loukkaa niin tuollainen käytös.
Jos haluaisin viettää hetken Julian kanssa esim.viedä pyöräilemään niin aina on joku syy miksei nyt käy.
En jaksa enään.
Jos yritän oikaista ja kasvattaa Juliaa äiti mitätöi sanomiseni.
Minulla ei siis ole minkäänlaista kasvatuksellistakaan roolia.

Ei kummilla ole mitään tehtävää se on vain sellainen riitti, kun kaste eli nimenantotilaisuudessa on kiva olla sellaiset kuin kummit, tunnelman luomiseksi. Ei sitä kummiutta kannata ottaa kovin vakavasti, kuka sitä kenenkään tenavoille ryhtyy lahjoja jakamaan ym. typerää.

Olen kummi enkä ole ostanut kastetilaisuutta lukuunottamatta lahjan lahjaa ikinä enkä antanut rahaa. Minulta sitä vastoin voi kysyä tarvittaessa neuvoja lapsen kasvatuksessa kristillisyyteen. Ei ole vielä kysytty tähän mennessä.

hei
mulla on 8-v kummipoika. Ne asuu aika kaukana, ei me vierailla siellä liian u-
sein. Asun yksin, siis, ja pojan kummuisetä on siskon miehen pikkuveli. Emme
seurustele yms.....enkä oo nähnyt sitä aikoihin......Olisin mäkin kova osteleen lahjoja ja tuliaisia, jos mun varat riittäisivät...............ostan aina jouluksi ja synty-
mäpäiviksi joytakin pientä, ei ne kukaan siitä ole pahastunut, ja jos ei pääse paikalle, sen lahjan voi toki LÄHETTÄÄ, tai muistaa vain kortilla, sekin on pa-
rempi, kuin ei mitään. Ja olisit voinut varmasti vaihtaa työvuorosi jonkun toisen
kanssa, ei se voi olla työt siitä kiinni......olisi varmaan pomollekin kelvannut, tai
olisit käynyt päivällä ENNEN työvuoroasi. Se mun kummipojan kummisetä ei
oo käynyt siellä aikoihin, sillä on mukamas työkiireitä.....se on joku opettaja....
Ja sä olisit voinut sopia aiemmin tuosta juhlastasi, että he olisivat varmasti pä-
ässeet sinne....ja ehtii sinne Ikeaan nyt myöhemminkin, on se vielä pystyssä....
Mutta toki ymmärrän, että pahoitit mielesi siitä. Se on ihan normaalia. Mun o-
ma kummitätini ei oo pitänyt yhteyttä aikoihin, viimeksi tuli pieni viesti viime vuoden naistenpäivänä....laitoin takasin, vastausta ei oo kuulunut. Se johtuu
vissiin siitä, että VAHINGOSSA mun sille laittamasta kirjeestä irtosi se kirottu postimerkki.....liimasin sen kiinni, ja annoin sen olla painotuksessa vähän ai-
kaa, että se pysyisi, mutta kuitenkin se oli irronnut......se pitää vissiin liimata pi-
kaliimalla kohta......tosta se pahoitti mielensä, mun olis pitänyt kertoa sille tosta
silkasta vahingosta, mutta liekö se sitten kuunnellut.......se on muutenkin sellai
nen vähän hullu, se on jokin aika sitten eronnut kummisedästäni, niiden suh-
de muistutti muutenkin liikaa Matin ja Mervin suhdetta, lukuunottamatta niitä pahoinpitelyjä......sedällä oli ollut toinen nainen ties kuinka kaukan.......enkä laittanut sille edes joulukorttia, ei sekään oo mulle laittanut, en muista edes sen osoitetta enää......sekin tuntuu vaihtuvan liian usein.......se asuu jossakin päin Turkua, itse asun Oulun lähellä. Se on mun äidin seuraava pikkusisko, äi
dillä niitä on vielä 3 sen lisäksi, kaikki nuorempia, vain yksi pikkuveli, muut sis-
koja. Kaikilla on 2 aikuista lasta, sillä veljellä on vain yksi poika. Sekin jo aikui-
nen.
Olisit nyt voinut toki laittaa viestisi vähän paremmin, tuo lähentelee jo loukkaa-
vaa. Olisit kirjoittanut syyn siihen, miksi toimit noin. Ettei käy niin kuin mulle.....
Reiluutta peliin ! miten on nyt, jokos he ovat rauhoittuneet ? Voisit ehkä pyytää
anteeksi, ehkä se rauhoittaa niitä vähän edes..... sisko lähettää mulle ihan ok synttäri- ja nimipäivälahjan, mutta mä en jostakin syystä lähettänyt takaisin, en vaan muistanut.....mutta se joululahja.......toinen niistä oli leffalippu, mutta se on jo toinen sen lähettämä, ja ne kummatkin jäi käyttämättä, ei mua kiinnosta
leffta, katson ne myöhemmin TV:stä jos ne tulee kunnolliseen aikaan......tai os-
tan ne leffat omiksi DVD:inä......katson ne myöhemmin......
Entäs me kummilapset sitten ? jo aikiusetkin ovat suunniltaan, jos noin tapah-
tuu, että se kummilapsi jätetään kaiken ulkopuolelle. En saanut edes kutsua
oman kummitätini tyttären häihin....mutta viime kesänä toinen serkkuni meni naimisiin, ja pääsimme sinne. Ja nyt tässä kuussa ne saa esikoisensa, sen iso
sisko sai esikoisensa jo viime kuussa......pojan.....en tiiä, onks sen pojan van-
hemmat naimisissa, ei oo ilmoitusta yms kuulunut, eikä näkynyt......
Mulla on käynyt vain huono tuuri oman kummieni suhteen, siihen aikaan ei ol-
lut kai valinnanvaraa oikein.....ja ne luotti liikaa heihin......
Ymmärrän toki närkästymisesi ja järkytyksesi, niin mäkin tein ton mun tarinani
omista kummeistani.........

Entäs nämä italialaiset kummisedät ? Onko italia heidät ansainnut ? Tuskin on.

Kummilapsesi vanhemmille on selvästi kehittynyt vuosin saatossa asennevamma. Eihän kummin aina tarvitse lapsen kanssa kovin tiheissä väleissä olla, mutta jonkinlainen suhde pitäisi kuitenkin olla varsinkin lapsen vanhempiin. Ei kummeja oteta lapselle vain sen takia, että saisi merkkipäivillä yhden lahjan lisää.

Erittäin ikävää lapsen kannalta. Toisaalta poika alkaa olemaan jo sen ikäinen, että voisitte olla häneen suoraan yhteydessä ja jättää hänen vanhempansa omaan arvoonsa.

Eikös kummiuden pitäisi olla molemmin puoleista,
Kummi muistaa lasta ja kummilapsi muistaa kummia, jos lapsi ei itse kykene niin se on vanhempien velvollisuus!!!
Eihän se voi olla yksipuoleista, jos on niin kummi voi myös ajatella ettei kummilapsi/kummilapsen vanhemmat halua olla tekemisissä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

kirkon haluamaan pelleilyä. Kaikille lapsille ei edes ole kummeja ja silloin otetaan kummeiksi ketä sattuu.

Minulla on kaksi lasta ja heidät kastettiin vasta rippikouluiässä, kun alkoivat miettimään, että jos joskus menevät naimisiin ja haluavat kirkkohäät.

Kysyin muutamalta tutultani josko he antavat nimensä ja ovat muka kummeja lapsilleni. Lapseni eivät ole edes kummejaan nähneet koska kyseessä oli vain nimet paperilla.

Mun kokemus kummiudesta on se, että lapsen vanhemmat jotenkin "höpsääntyvät" lapsen kanssa ollessa, kun oma elämä pyörii niin tiiviisti lapsen ympärillä. Alkavat odottaa muilta samaa, eli elämän pyörimistä heidän perheen ympärillä, avokätistä muistamista ja huomioimista. Kummin pitäisi olla suunnilleen joku taikuri ja superlapsirakas ihminen, joka veisi lasta jatkuvasti jonnekin, ottaisi kylään, kummpilapsen perheen luona ollessa leikkisi koko ajan lapsen kanssa että muut saisivat tehdä tai jutella omia juttujaan, osaisi aina ostaa mieleiset lahjat.

Kun kummi kuitenkin saattaa olla lapseton ihminen, joka ei osaa täydellisen luontevasti edes olla lapsen kanssa, perheen isän tai äidin ystävä joka haluaa jutella myös aikuisten juttuja heidän kanssaan, tai perheellinen joka ensisijaisesti satsaa omaan perheeseensä, kummilapsen vanhemmat sitten loukkaantuvat kummeille. Kummit taas loukkaantuvat näistä vaatimuksista joita he eivät kykene täyttämään ja siitä että kummilapsen perhe vastavuoroisesti unohtaa muistaa heitä kummeina, eli laittamalla edes sitä joulukorttia ja antamalla joskus kuvia lapsesta.

Eräs tarina kummiudesta ja sen vaikeudesta:

Ensimmäinen poika sai kummeiksensa sukulaisia, jotka ovat hyvin yhteyksissa olleet. Mutta toisen pojan kummeiksi tuli miehen puolelta ystäväpariskunta, joka näki kummipoikansa ristiäisten jälkeen ensimmäistä kertaa joskus 4 tai 5 vuotissynttäreiden jälkeen. Ovikello soi ja toinen heistä seisoi oven takana paketti kourassa, toinen odotti autossa. Sanoin hakevani pojan paikalle, mutta toppuutteli siinä, ettei ole aikaa kun kiire mökille. Pidin pääni ja pyysin poikaa paikalle. Iski paketin käteen, onnitteli ja lähti. Poika toljotti hetken ihmeissään ja kysyi sitten kuka se oli?
Kutsuttu oli joka synttäreille ja muutenkin pyydetty käymään, mutta aina sama veruke: ei kerkee, kun ollaan menossa mökille just silloin (kuten kaikki muutkin viikoloput), eikä sitten viikollakaan joku ilta kun on sitä sun tätä... Muutaman kerran kun mies on kutsua soitellut, on kummit kyllä kutsuneet sinne mökille joku viikonloppu. Mutta kun mökki saaressa todella jyrkällä kalliolla ja mökkiviihdekin pyörii melkoisesti juominkien ympärillä, niin eipä ole ihan pikkulapsille sopivia ympyröitä.
Pikkuhiljaa on luovuttu korttien lähettämisestä ja synttärikutsuista. Varsin yksipuolista kun tuo on ollut, kun vain kerran nähnyt 10 vuoden aikana ja sekin hetkellisesti ja pikku pakolla.
Kun kummeiksi kysyttiin, niin korostettiin ettei ole pakko tai mitenkään kieltäytymistä pahalla katsota, mutta vakuuttivat niin vilpittömän oloisesti olevansa otettuja pyynnöstä ja ryhtyvät todella mielellään. Olisivat mielummin kieltäytyneet, niin eipä olisi tarvinnut selitellä kuka on se tuiki tuntematon mies pojalle pakettia antaa.

Jos ei voisi vähempää kiinnostaa, niin miksi ihmeessä suostua kummiksi? Eikö voisi silloin antaa paikan jollekin, joka haluaa lapsen elämässä olla?

Hetkinen...siis...jutusta päätellen, ootte itsekin olleet kummilapseenne yhteydessä vain jouluna tai vastaavaa. Entä, oletteko olleet yhteydessä PÄIVITTÄIN? Nyt sitten kun Teille sopii että kummilapsi voisi tulla tänne siis teille, ei sopiOnutkaat, siitä otitte nokiinne. Kummin tehtävä on olla mukana päivittäin, ei pyhinä, tai kun mieli tekee. Nyt menette itseenne, älkääkä tänne kirjoitelku omaksi parhaaksenne, Teistä nyt ei vaan ole kummeiksi, ette ole ymmärtäneet että kummius ei ole vain ne lahjat..ei todellakaan, vaan se läsnäolo, kuunteleminen, olla mukana.k Tajusitko idean? No et...

Pitää katsella aikakirjoja taaksepäin niin löytyy kummin oikea rooli. Kummit ovat kirkon silmissä lapsen toiset kasvattajat vanhempien lisäksi. Kummien kuuluisi auttaa lasta hengellisessä kasvattamisessa. Siksi kummien virallinen rooli loppuu rippileirin konfirmaatioon. Silloin kun kirkko oli vahvempi valta, niin onnettomuustapauksessa jossa molemmat vanhemmat esim. kuolevat olivat kummit automaattisesti ensimmäisenä jonossa lasten huoltajiksi.
Kummeja valittaessa nuo asiat pitäisi olla mielessä, vaikka nykyään nämä asiat eivät ole lainvoimaisia eikä hengellisyys muutenkaan kovassa huudossa. Materiaalisuus on iskeytynyt jo kaikkialle ja lahja-automaatti on yleisempi rooli monella kummilla, mutta yleensä kummin omasta valinnasta. Useimpia ei juurikaan kiinnosta toisten lasten kasvattamiseen osallistuminen ja monet eivät salli toisten sekaantua omaan elämäänsä.
Ennen lasta kasvattamaan tarvittiin koko kylä ja kummius oli kunnia-asia, joka hoidettiin niin hyvin kuin osattiin. Nykyään kummin velvollisuudet koetaan enemmän rasitteena, joka häiritsee harrastuksia.

kummin rooli?

Olisikohan esimerkiksi vaka vanhan Väinämöisen esittäminen
Tartuffekin voi olla vaikea

Kummiudesta kannattaa puhua. Niin tyhmältä, kuin se tuntuukin, jo ennen kuin lopullinen päätös tapahtuu. Itseäni pyydettiin aikanaan pienen pojan kummiksi. Kerroin heti äidille, että kristillisestä kasvatuksestani huolimatta en itse usko Jumalaan, ei,ä minusta ole opastamaan lasta sillä tiellä. Äidille se oli ok. Totesin myös ÄÄNEEN, että minun on vaikeaa osallistua rahallisesti hommaan, johon äiti totesi, ettei todellakaan lompakolleni ole tulossa, kun pyysi kummiksi. Ainut mitä he odottivat oli kiinnostus lapsen (ei äidin tai isän) elämää kohtaan ja yhteiset, mukavat hetket. Lisäksi vanhemmat infosivat minua, että jos heille tapahtuisi jotain, haluaisivat, että olisin auttamassa isovanhempia lapsen kanssa, jos isovanhemmat olisivat liian vanhoja lapsen hoitoon... Worst case cenario, mutta juteltiin tosiaan KAIKESTA! Asia oli selkeä ja ikään kuin sovittu!

Minulta ei odotella kauniisti paketoituja paketteja. Sen sijaan mitä minulta odotetaan, on yhteinen puuha. Muumimaailma, nukketeatteri, yhdessä leffaan, mäkkäriin jäätelölle, puistoon palloilemaan, yhdessä lenkkeilemään... Tekemistä, yhteistä tekemistä (johon alussa liittyi vahvasti äiti, kun lapsi oli todella pieni, mutta myöhemmin ihan vain lapsenkin kanssa kahdestaan).

Tiesin, mihin ryhdyin, sillä juttelin asiasta etukäteen. Eikä se ole noloa, noloa on jos ei kehtaa jutella. Kuka avioehtoakaan kovin romanttisena eleenä pitää, mutta hyvä siitä on jutella!

Nyt meillä on rakennettuna erinomainen kummisuhde joka varmasti kestää!

Tosi kurjaa tuollainen lahjojen perään "vonkaaminen"...! On niillä ihmisillä asenne tosi pahasti "hanurista", jotka ovat yhteyksissä vain jos on tiedossa lahjoja/rahaa lapselle/itselleen! (Tiedän itsekin tällaisia "tapauksia")

Itselläni on kaksi rakasta & kultaista kummilasta, joiden äidit olen tuntenut lapsesta saakka (ja joiden kanssa on edelleen yhtälailla hyvät & lämpimät välit)! Lasten vanhemmille ei onneksi lahjat (eikä varsinkaan näiden arvo) ole tärkeintä!

Toki muistan - ilolla - molempia kummilapsiani (sekä myös heidän nuorempia sisaruksiaan) lahjoin synttäreinä, jouluna (ja pienin lahjoin, tulijaisin tms. muulloinkin). Harvemmin on yksittäinen lahja maksanut 25 euroa enempää - silti on jokaiselle aina useampi paketti. Usein tulee ostettua lahjoja varastoon alennusmyynneistä, etukuponkeja käyttämällä ja rahaa säästyy. Turha maksaa itseään kipeäksi (vaikka olisikin varaa), kun halvemmallakin saa.

Iloisia ovat kummilapseni aina lahjoistaan olleet, kuten vanhempansakin.

Toista kummilasta näen joka vko, kun asuvat saman kadun varrella - toistakin yritän nähdä kerran kuussa (jolloin yleensä saa tulla mun luokse pväksi touhuamaan), kun eivät ihan "vieressä" asu (samalla paikkakunnalla kuitenkin)! Yhdessä on mukavaa touhuta - vaikka askarrella, leipoa, käydä jossain retkellä (ihan vaan ulkoilemassa, museossa, eläintarhassa), lukea kirjoja, katsella vaikka piirrettyjä DVD:ltä!

Otan kummitehtäväni vakavissani - tärkeintä on olla turvallinen & luotettava aikuinen heidän elämässään, antaa heille laatuaikaa(jonka ei tarvitse maksaa mitään) ja paljon lämpöä ja rakkautta! Onneksi kummilasteni vanhemmat ovat samoilla linjoilla tässä asiassa!

Kalliit lahjat (tavarat) ja raha ovat katoavaista - lämpimät muistot vuosien varrelta säilyvät mielessä ja sydämessä huomattavasti kauemmin, ehkä jopa lopun elämää!!! :o)

kummius taitaa olla keksittyä sisältöä uskontoon. oliko jeesuksella kummi? ei.
käskikö se kummitella tai mennä rippikouluun? ei. lapsikastekin taitaa olla asiaton mutta on kummiuden edellytys. Vähän niinkuin 'ala tapa' ja eikun kaikki armeijjaan. sodat siunataan. samaa sarjaa kuin hömppähömppä liturgiat ja niinkuin itäisen uskontokunnan varsin fanaattinen asenne, joka on ilmeinen meille ulkopuolisille. Toisinpäin kans. vaikkei suomalaiset niin uskonnollisia virallisesti ole niin tod tiukassa jotkut höpöhöpö-jutut istuu. lutteri putsasi pois joutavia, mutta homma jäi kesken ja lisäsi omia. ojasta allikkoon. Toki halutessaan saa olla kuten tykkää, tosin pakottaminen ja tuputtaminen ei. Sanottua: on uskovaisia, ei-uskovaisia ja uskomattomia, ja että, meitä on joka junaan ja laiturillekin riittää jääjiä.