Lapsi ei kiinnostu mistään?

Kannustava malli on minusta aina parasta lapsten kasvatusta. Ole itse aktiivinen kaikenlaisessa tekemisessä ja ota lasta mukaan, edes katsomaan. Näytä itse miten liikunta ja muu harrastaminen on mukavaa ja innostavaa. Pelailkaa palloa pihalla, tehkää leija ja menkää luontoretkille.
Juttele paljon lapselle kaikista arjen asioista ja selosta miten teette esim. ruokaa , siivoatte, tette remontteja yms. Silloin lapsi tajuaa paremmin miten eri asiat tehdään ja miten tärkeitä ne taidot ovat. Kertoile, miten itse opit mitäkin asioita lapsena, mikä oli vaikeaa ja mikä helppoa sinulle ja missä mokasit ja missa onnistuit.
Muutos ei varmasti tapahdu yhdessä yössä mutta uskon että onnistutte jos etenette johdonmukaisesti ja päättäväisesti.

Minulla myös samanlainen poika, hän tosin jo kohta 14 vuotias. Motorisesti on aina ollut kömpelö, mainitsemasi kengännauhojen sitominen on edelleen hankalaa, liikunnassa ei pärjää, ei harrasta mitään eikä haluakaan, passiivinen vetäytyjä. Olen pienestä asti yrittänyt aktivoida, on käyty vauvauinnit, liikuntakerhot, nappulaliigat, ratsastukset ja shakit, ei vaan ole innostunut eikä edes yritä. Ymmärrän todella hyvin pelkosi tulevaisuudesta sillä samaa murehdin itsekin, millainen tulevaisuus on lapsella joka on passiivinen, aloitekyvytön "vätys".. Tottakai toivon yhä parasta, että poika sitten aikuisiällä löytäisi itselleen jotain mikä innostaisi ja motivoisi mutta nyt on aika toivoton olo. Lapsilleen toivoo parasta ja haluaisi heidän löytävän onnea ja oman paikkansa maailmassa, en osaa muuta neuvoa kuin että aina tilaisuuden tullen jaksa kehua ja kannustaa mutta varo ettei tilanteesta tule valtataistelua nimittäin sitten ainakin lapsi laittaa hanttiin. Jaksamista!

lahjattomat lapset laitetaan VÄKISIN liikkumaan niin eihän siitä mitään hyvää tule!

Eli 99 % on lahjattomia ja näiden vanhemmat pitävät lapsiaan kovinkin lahjakkaina. OIKEASTI lahjakkaita ovat miestä se 1 % ja ikävä kyllä taas usein heidän vanhemmilleen on ihan sama mitä lapsistaan tulee...


Maailma on kurja paikka katsoa kun lahjattomat pulliaiset pinnistelee mutta NIISTÄ EI VITTU OLE MIHINKÄÄN KOSKAAN KOSKA OLETTE LAHJATTOMIA PASKOJA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tän on pakko olla provokatiivinen kirjoitus...nosti kylmänväreet pintaan, sen verran oli kylmää tekstiä.
kuulostat siltä, ettet paljon lastasi rakasta, mietit vain hänen "suorituskykyään." oletko itse täydellinen ihminen, joka suoriutuu kaikesta ennätysajassa? olivatko omat vanhempasi yhtä suorituskeskeisiä?

jos lapsellasi on kehityshäiriö, se olisi varmasti todettu jo neuvola-aikana. toiset meistä ovat vain hitaampia oppimaan kuin toiset. itsekin opin uimaan vasta 11-vuotiaana, mutta nyt aikuisena harrastan sitä säännöllisesti. anna lapsellesi aikaa äläkä missään nimessä hauku hänen äitiään hänen kuullessa !!! jos siis rakastat lastasi...?

poika jäljessä käytännön asioiden lisäksi itse kouluaineissa? Onko oppinut lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan siinä missä muutkin, vai tuottavatko nämä ongelmia? Jos ongelmia on pelkästään käytännön asioissa, kuten hiihdossa ja luistelussa, niin ongelma korjaantuu helposti ja on hyvin luonnollista, ettei osaa, jollei ole opetettu.

Tiedä sitten, varmaan tunnen sympatiaa poikaa kohtaan siitäkin syystä, että itse olen aina ollut täysmölö esim. juuri noiden luistelun ja pyöräilyn suhteen. En edelleenkään luistele, vaikka pakotettaisiin kuinka, koska en vaan osaa ja pyöräilystäkään en koskaan ole ollut kovin kiinnostunut, vaikka sen väkisin opettelin joskus 7-vuotiaana. Toisaalta esimerkkinä, opiskelen nykyisin hyvin vaativaa alaa ja käyn harrastusmielessä jumppaamassakin, koska ne ovat omia päätöksiä, asioita joista olen itse innostunut. Osaan lisäksi ne kaikki käytännön taidot, jotka nyt normaalielämässä on osattava. Luisteleminen ei lopulta ole kovinkaan tärkeää tässä elämässä.

Suurempi ongelma kuin näiden taitojen osaaminen on toki merkitys pojan itsetunnolle. Tärkeintä on, että lasta rohkaistaan kokeilemaan, mutta pakkoa ei saa tehdä. Toki erikseen on kotiaskareet, kuten oman huoneen siistinä pito, jotka on tehtävä, jos niin on päätetty, eikä pitäisi olla taidoista kiinni. Vielä kehtaatte mennä yhdessä harjoittelemaan sitä luistelua jonnekin perheen voimin, koulussa voi olla tosi ikävä harjoitella, jos muut nauravat. Mikä tahansa mielekäs tekeminen, josta lapsi saa onnistumisen kokemuksia, auttaa varmasti. Varokaa näyttämästä lapselle turhautumista, silloin hän vasta tuntee itsensä huonoksi. Huomaavat paljon enemmän kuin me aikuiset luulisimme.

F-35A on raju peli oh jeesus jos pääsis käskemään tätä, tai edes Apache taistelukopteria, tosi vaativa ajaa. Terveisin militaristi !

olisko hyvä käydä lääkärissä/psykologilla tutkituttamassa poika? Kyse voi olla masennuksesta tai muusta psyykkisestä ongelmasta. ei se pahaa tee, jos kysymässä käy.

viittaavat kyseiset ongelmat siihen että lapsi saisi jonkunlaisen diagnoosin
en lähde tässä arvaileen millaisen mutta juttusi tuntuu melko tutulta me saimme siitä kyllä apua,
helpotaa lapsen kanssa toimimista todella paljon kun tietää mistä on kysymys,ei kannata viivytellä!!

Minä opin perunan kuorinnan omin avuin joskus viidennellä luokalla, eli senkun odotat ja käske syömään kuorineen ja näytä mallia kuorinnassa. Kengän nauhojen solmintaa kannattaa opettaa usein (minä opin sen sujuvaksi vasta kuudennella luokalla, eli odota) Luistelun opin vasta neljännellä, hiihto samoin. Eli jokainen on yksilö, on olemassa monia jotka oppivat myöhemmin, mutta kyllä tässä on hyvin on pärjätty. (Tuodta pyöräilystä mieleeni, kyllä hän pystyssä pysynee jollei tiedä että irrotat!)

Luultavasti tuo oppii ajan kanssa. Se ei ole huonosti jos oppii uimaan "vasta" hieman ennen ekalle luokalle menoa. Jotkut oppivat uimaan ennen koulua, jotkut koulussa, jotkut eivät koskaan. yli 20 prosenttia aikuisista ei osaa uida kunnolla.

7-vuotiaalla ei tarvitse välttämättä olla mitään harrastusta. Se on aika uusi ilmiö että pieniä lapsia tuupitaan harrastuksiin.

Omilla vanhemmillani ei ollut lapsuudessani aikaa opettaa minulle juuri mitään, tekivät minun puolestani paljon ajan säästämiseksi.. Normaali ihminen minusta on tullut, vaikka kaverini isä minut ekalla luokalla opetti ajamaan pyörällä ja hiihtää nyt en osaa vieläkään. Olin paljon tukiopetuksessa, sillä mummini oli ainut jolla oli aikaa istua alas lukemaan edes aapista. Koulussa olen sittemmin pärjännyt hyvin, keskiarvo ollut ysin huitukoissa. Urheilussa olen aina ollut luokkani parhaita, siis lajeissa, jotka eivät ole tekniikkalajeja (kuten hiihto).

Enhän minä oikein mistään kasvatukseen liittyvästä mitään tiedä, mutta järkeni sanoo, että kannustaisitte poikaa tekemään itse ja ennen kaikkea tekisitte hänen kanssaan asioita. Istuisitte alas ja yhdessä kävisitte läpi, miten hommat hoituu. Parasta mitä pienenä tiesin, oli vanhempien kanssa yhdessä tekeminen, jota todella harvoin sain kokea. Mutta minkäs sitä näille työnarkomaaneille mahtaa, rahaa on kyllä ostaa mitä hienompia leluja, mutta aikaa ei ole. En itse tee omien lasteni kanssa samaa virhettä.

Muistahan sanoa pojan isälle että hän samaa sukupuolta olevana vanhempana on poikapuolesi tärkein roolimalli. Itse olen ollut suorittaja pikkupojasta lähtien mutta näin nuorella aikuisiällä olen tajunnut miten paljon kaipasin isääni kaikkiin juttuihini mukaan mutta maanviljelijältä sitä ei paljon liiennyt. Suosittelen lukemaan Dr. Philin teoksen "Perheen parhaaksi" Jos poika tosiaan on mitä kuvailit ei lopputulos tule tod. näk. olemaan kovinkaan hääppöinen koska lapset oppivat sitä mitä elävät..

Lapset kehittyvät niin eri tahtia.
Oma poikani on 8v ja hän on aina ollut liikunnallisesti todella lahjakas.
Nyt hän pelaa jalkapalloa ja jääkiekkoa vuotta vanhempien joukkueissa ja sielläkin hän on paremmasta päästä.
Se miten 7v pärjää nyt ei kerro mitään siitä miten hän pärjää parin vuoden kuluttua.
Pojallanikin on pari ystävää, jotka ovat selkeästi motorisesti ja koulussa jäljessä, mutta ovat ihan täysillä mukana monissa asioissa kun heille antaa mahdollisuuden yrittää.

Eivät kaikki lapset kiinnostu liikunnasta vaan lahjat voivat olla ihan jossain muualla.
Kannattaa touhuta pojan kanssa kaikkea futiksesta, musiikin kautta piirtämiseen jne.
Antaa pojalle käteen vasaran, naulan ja palan lautaa.
Leikkii Legoilla.
kokatkaa yhdessä jne. jne.