Vertaistukea lähinnä haen, eli minulla on lapsi 3v2kk ja 4kk vauva. Vanhempi lapsi on aina ollut arka luonteeltaan, mutta rohkaistuu kyllä, kun jaksan häntä eri aktiviteetteihin viedä. Ongelma lähinnä on se, että jos olemme kyläilemässä mummuloissa, jotka ovat kaukana (pääsemme harvoin noin 1 krt kk), ei hoitajaksi sielläkään kelpaa kuin äiti. Tässä nyt oli tapaus, joka on kyllä ihan minunkin järjelläni käsitettävissä, että näinhän sen kuuluukin mennä, mutta silti tämä tuntuu niin raskaalta.
Tytär oli mummulla 3 päivää hoidossa ja kaikki meni hyvin. Menin häntä hakemaan kuopuksen kanssa ja olimme vielä 2 päivää. Tämä kolme vuotias kiukutteli, kitisi, narisi ja uhmasi minulle tuon kaksi päivää niin, että mummultakin meinasi mennä hermot. Mummu tietenkin sitten syyllistämään minua, että mun kasvatusmenetelmät olivat aivan väärät (ja siinä tilanteessa, kun mummu aina puuttui, kun jotain tyttärelleni sanoin, oli soppa valmis). Huusimme kaikki siellä yhteen ääneen. Mummu sätti minua ja välillä yritti kasvattaa 3-vuotiasta lastani, minä menetin hermoni ja huusin molemmille ja tytär käyttäytyi entistä huonommin. Voiko tästä oppia jotain? Tällä hetkellä olo on väsynyt ja oikeastaan epätoivoinen, kun pelkään lapsen käyttäytyvän aina mummulassa kuin joku höyrypää, vaikkei sellainen kotona olekaan. Takertuva hän on ja kärsii selvästi, jos hoitoon joutuu. Mummun puheiden mukaan kaikki menee hyvin siihen asti, kun saavun paikalle. Uskon tämän, koska tytär on ollut mummulla hoidossa ja ikävöi häntä aina tämän jälkeen, mutta homma muuttuu sirkukseksi, kun saavun paikalle. Yritän pysyä taka-alalla, muttei se onnistu, kun tyttärelle ei kelpaa kuin äiti, kun olen paikalla. Kenelläkään mitään samanlaista??????? Hommasta ei tee helppoa se, että mummu on vahva luonne ja hänellä on omat kasvatusmetodinsa - varmasti ihan hyvät, mutta ei hän kyllä yhtään tue minua siinä mitä minä teen vaan ilmoittaa tyttäreni aikana, kuinka homma ei toimi ja minä teen väärin, kun tytär sitten kuitenkin kokeilee rajojaan koko ajan ja saattaa kitistä koko ajan. Mä oon nyt vaan ihan loppu tämän asian suhteen ja jopa itse jo epäilen, etten osaakaan kasvattaa lastani. Kotona ei ole mitenkään erityisen raskasta näiden kahden kanssa, koska tyttäreni käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin kotona ja uskoo kun sanotaan. Molemmissa mummuloissa alkaa aina jonkinlainen sirkus ja varsinainen hulabaloo niiden kertojen jälkeen, kun tyttäreni on muutaman päivän ollut hoidossa....
3-vuotias kovin kiinni äidissään
5
3952
Vastaukset
- Monen äiti
Minulla on monta lasta ja kaksi heistä on ollut ns. erityisen takertuvia lapsia. Jos on oltu yökylässä, kitinä ja roikkuminen on ihan mahdotonta. Ikävä on ollut kova ja se purkautuu kun tulen paikalle. Näitä lapsia olenkin vienyt harvoin yökylään, vain pakottavissa tilanteissa. Nämä lapset kaipaavat syliä ja turvaa ihan erityisen paljon. Kun kasvavat, tilanne tasoittuu.
- ap
Olen lukenutkin näistä takertuvista lapsista ja tiedän, että minulla on sellainen. Tämä on toisella tavalla todella vaativaa, kun on minussa niin kiinni koko ajan. Isi on suuressa roolissa, toki viikolla töiden jälkeen vasta, mutta kuitenkin. Samoin isi jaksaa panostaa viikonloppuisin. Meillä tulee ihan itkut tältä 3-vuotiaalta, kun lähden illalla jumppaan (pari kertaa viikossa) ja joskus tosi harvoin viihteelle. Näihin omiin aktiviteetteihin lähden nykyisin aina itkun saattelemana. Toki tuo itku lakkaa tosi nopeasti, mutta olen jo alkanut miettimään, onko tämä todellakin normaalia 3-vuotiaan käytöstä. Muuten hän on mitä fiksuin ja hyväkäytöksisin (toki on uhmakohtauksia, mutta ovat aika mukavasti jo hallinnassa...). Tämä takertuminen ja siitä seuraava kitinä, nurina, huuto ovat vaan joskus tosi raivostuttavia, etenkin kun vietän tyttöjen kanssa 24/7 (pois lukien jumpat ja erittäin harvat vanhemman tytön yökyläilyt mummoilla). Rakkautta ja huomiota saa niin todella paljon, että joskus mietin, että voikohan sitäkin antaa liikaa, että homma menee sitten tällaiseksi..
Mutta, toivottavasti käy kuten sanoit, että "tilanne tasoittuu". - monen äiti
ap kirjoitti:
Olen lukenutkin näistä takertuvista lapsista ja tiedän, että minulla on sellainen. Tämä on toisella tavalla todella vaativaa, kun on minussa niin kiinni koko ajan. Isi on suuressa roolissa, toki viikolla töiden jälkeen vasta, mutta kuitenkin. Samoin isi jaksaa panostaa viikonloppuisin. Meillä tulee ihan itkut tältä 3-vuotiaalta, kun lähden illalla jumppaan (pari kertaa viikossa) ja joskus tosi harvoin viihteelle. Näihin omiin aktiviteetteihin lähden nykyisin aina itkun saattelemana. Toki tuo itku lakkaa tosi nopeasti, mutta olen jo alkanut miettimään, onko tämä todellakin normaalia 3-vuotiaan käytöstä. Muuten hän on mitä fiksuin ja hyväkäytöksisin (toki on uhmakohtauksia, mutta ovat aika mukavasti jo hallinnassa...). Tämä takertuminen ja siitä seuraava kitinä, nurina, huuto ovat vaan joskus tosi raivostuttavia, etenkin kun vietän tyttöjen kanssa 24/7 (pois lukien jumpat ja erittäin harvat vanhemman tytön yökyläilyt mummoilla). Rakkautta ja huomiota saa niin todella paljon, että joskus mietin, että voikohan sitäkin antaa liikaa, että homma menee sitten tällaiseksi..
Mutta, toivottavasti käy kuten sanoit, että "tilanne tasoittuu".Itse en todellakaan usko että lapselle voisi antaa liikaa rakkautta ja huomiota. Meillä on tilanne vaativilla lapsilla helpottunut huomattavasti kun ovat olleet vähän yli 4v. Mutta toinen vaativa lapsi on nyt melko vaativa teini :)
- kyl se siit
monen äiti kirjoitti:
Itse en todellakaan usko että lapselle voisi antaa liikaa rakkautta ja huomiota. Meillä on tilanne vaativilla lapsilla helpottunut huomattavasti kun ovat olleet vähän yli 4v. Mutta toinen vaativa lapsi on nyt melko vaativa teini :)
Hei vaan, kyllä heistä ihmisiä tulee eivätkä seuraa teitä enää isompina vessaan ;) Lapset vaan on erilaisia. Meillä on kolme, joista ensimmäinen oli pienempänä erittäin pelokas, arka ja takertuva. Ei jossain vaiheessa pystytty edes menemään kylään. Ei kuitenkaan tehty siitä numeroa. Keskimmäinen taas on vauvasta asti ollut sitä mieltä, että tietää kaiken parhaiten ja "älä siinä tule neuvomaan". Täysi rämäpää. Ja kolmas on sellainen "joo joo " -lapsi, joka toimii kuin ajatus. Siitä arasta ensimmäisestä on kasvanut erittäin huumorintajuinen ja mukava 14 -v poika, joka pärjää koulussa, on kavereita ja pisti eilenkin lettukestit siskoille pystyyn. Joten aika aikaansa kutankin. Eikä tosiaan roiku enää jalassa.
Meillä myös mummu on erittäin dominoiva, ja vääntää itkua, jos ei mene hänen "master plan:insä" mukaan. Jossain vaiheessa sitten ymmärsin, että "ympäristön" ohjeet voi toki kuunnella, sanoa sen joo joo:n ja tehdä sitten niin kuin itseä huvittaa. Neuvojia kyllä riittää. Rennosti vaan, mikä on pahin mitä voi tapahtua?
- dfdfdfsdsdssd
on myös melko arka. yökylään ei halua mennä edes mummulaan. muutaman tunnin käy siellä sillointällöin leikkimässä, mutta yöksi ei uskalla jäädä. en tiedä miksi. kivaa siellä kuitenkin aina on ollut, kun on siellä käynyt :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 901249
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511046En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse63797Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14740Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli288704- 60694
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?37656- 60638
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634