Onko kukaan päässyt eroon neulakammosta?

Sain kans pienempänä neulakammon kun sairaalassa jouduttiin ottaan monta verikoetta saman päivän aikana ja lopulta pyörryin verikokeessa. Heikotti muutenkin kun ei ollu syöny mitään koko päivänä.

Aloin jännittämään verikokeita mielettömästi ja yritin lykätä niitä. Verikokeissa käynnistä tuli helvetillistä kun pyörtyilin jatkuvasti. Aloin pelkäämään pyörtymistä. Pyörryin jopa kun sormenpäästäni otettiin hemoglobiini. Jopa hammaslääkärissä käydessäni jouduin toisinaan olemaan ilman puudutusta! Pahinta oli se että huimaus alkoi jo hajusta tai kiristyssiteen laitosta!

Nykyään en enään jännitä niin paljoa. Minulla on auttanut se että kerron joka kerta ennen kuin koe otetaan että pyörtyilen ja pyydän päästä makuuasentoon verikokeen oton ajaksi. Pyydän hoitajan juttelemaan minulle koko verikokeen ajan, joka helpottaa kummasti! Mitä enemmän keskittyy muuhun sitä vähemmän jännittää. Helpommaksi olon tekee myös se että ottaa jonkun mukaan.
Ajan myötä oon tottunu eikä oo enää kauhean vaikee mennä piikiteltäväks. Itselläni tottumiseen meni 13 vuotta, mutta en vieläkään pidä neuloista! =) Tsemppiä, kyllä toi jännitys katoo! =)

Ystäväni on diabeetikko ja joutuu pistämään ITSEÄÄN useasti päivässä. Hänellä oli paha neulakammo, mutta terapian avulla pistäminen on nykyään siedettävämpää.

Mullakin oli kamala neulakammo.. Pienenä terveydenhoitaja oli aivan kammottava muija ja koska pelkäsin jo tuolloin neuloja, tämä käski isän ottamaan mut syliin hajareisin niin että perslihakset oli ihan jännittyny.. Siitä lähtien on ollu ihan kauhee neulakammo..
Ajan mittaa se on kuitenkin rauhottunu, pystyn ottamaan lävistyksiä ja tatuointeja eikä rokotuksetkaan ole enää niin kammottavia.. Verikokeita en vieläkään pysty ottamaan, se on jotain niin kamalaa että ei.. No ehkä juuri ja juuri sormenpäästä mutta... ;)

Mulla on kans ihan hirvee neulakammo... se varmaankin osittain johtuu siitä että kuudennella luokalla kun oli jokku rokotukset niin se hoitaja pisti mua kolme kertaa väärään paikkaan! sitte se oli vaan et "oho, meni ohi laitetaas uudestaan" rokotuksien jälkeen tuli sitte näkötesti ja siinä sitten olin pyörtymäisilläni niin hoitaja vaan tokaisi että " pyörryttääkö" kerkesin sitte mennä makuulleni ennenkö kaaduin lattialle.

Se oli tollanen juttu se ja sitte äiti on tilannu mulle nyt ajan laajaan verikuvaan.. arvatkaa vaa jännittääkö kun en ole aikoihin ollut rokotuksissa... :/

Itselläni ei ole neulakammoa, mutta tyttärelläni on ollut pienestä asti. En muista, että mitään ikävää olisi tapahtunut, mikä olisi aiheuttanut kammoa. Olen lukenut joskus jostain, että kaikki fobiat johtuvat yhdestä asiasta: elämänhallinnan pelosta, mikä tarkoittaa että pelkää menettävänsä jotain, tai pelkää ettei osaa hallita ja hoitaa elämänsä asioita. Kun ihminen saa tämän perimmäisen syyn hoidettua, niin fobiatkin katoavat itsestään.

Minullakin on neulakammo, kammoan myös kipua, verta ja pelkään pyörtymistä. Ei pelkästään neulat saa mua kammoamaan, vaan nää kaikki kamaluudet yhdessä saa mut voimaan pahoin. Olen pienestä asti pyörtynyt kaikissa verikokeissa ja rokotuksissa yms. Myös sellaisissa, jossa olen vahingossa pistänyt itseäni hakaneulalla sormeen, ja siitä syystä kaaduin kasvoilleni kivilattialle ja menetin etuhampaani. Tämä ei pelkoani poistanut, vaan sai siitä pahemman mitä aijemmin -.-

Olen nyt 20v, ja koko ikäni kärsinyt kamalasta neulakammosta. Olen sairastellut paljon pienestä asti, ja kaikenmaailman tutkimuksia jouduttu tekemään. Stressaan lähestulkoon kaikesta, mikä liittyy sairaaloihin ja tutkimuksiin.

Mutta neulakammo on ylitse kaiken. Menen jo odotushuoneessa paniikkiin, ja alan hysteerisesti itkemään. Verikoetta ottaessa huudan, itken ja hyperventiloin niin että kokeneemmatkin sairaanhoitajat välillä pelästyvät reaktiotani. Toisinaan pyörryn sen jälkeen.

Olen yrittänyt kaikenlaista: kerron aina pelostani etukäteen (se on pyynnöstäni kirjattu sairaalan potilastietoihin), menen makuuasentoon, syön purkkaa, yritän hengitellä yms.. Olen myös turvautunut "emloihin" eli puudutuslaastareihin, mutta sekään ei tunnu auttavan (ja niiden pitää vaikuttaa n. puoli tuntia ennen pistämistä).

Verikokeiden jälkeen minua sattuu kovasti suoneen, ja käden taivekohta on todella herkkä eikä siihen voi koskea. Kipu on kova, eikä kukaan tunnu uskovan minua.

Tämä todella rajoittaa elämääni, sillä sairauksieni takia joudun ravaamaan vähän väliä terveyskeskuksessa ja sairaalassa. Ja on se hiukan noloa, kun joka kerta sama show päällä..

Ovatko muut kokeilleet emlaa, eli puudutuslaastaria?
Ottavatko sairaanhoitajat ja muutkin ihmiset pelkonne tosissaan?

TL;DR

Kivun siirto toimii: Nipistä itseäsi, niin tuskin edes huomaat koko pistosta..

Koko tarina:

Itse aloin siedätyshoitaa omaa neulakammoani ihan omaehtoisesti. Ostin verkkokaupoista lävistäjän pihdit ja pari pakettia neuloja. ( http://www.vetman.fi ja http://www.nordictattoosupplies.com ). Ohuemmat neulat olivat tyypillistä rokotusneuloja (0,4-0,6 mm) ja paksummat sitten verikoeneuloja (0,8 mm). Tärkeää on pistää itseään joka päivä, jotta siihen lopulta tottuisi.

Aloitin ensin ohuemmilla neuloilla ja siirryin hiljalleen paksumpiin. Lävistäjän pihtien ansiosta neulaa ei ollut pistäessä pakko katsoa, eikä myöskään tarvinnut pelätä, että pistää vahingossa väärään paikkaan. Tässä vielä kuva pihdeistä: http://i.imgur.com/6yXnZ.jpg
Pihdit muodostavat siis putken, jonka väliin jää kaistale ihoa. Neula työnnetään putkesta läpi. Pihtien varteen voi virittää kumilenkin, jolloin ne puristuvat itsekseen kiinni ja pihdit voi teipata kiinni pistettävään raajaan. Näin kädet jäävät vapaaksi.

Hygienia on tietysti tärkeää, joten käsidesiä ja desinfiointiainetta kului reippaasti. Kumihanskat ovat suositeltavia. Varmuuden vuoksi keitin pihdit ennen ensimmäistä pistosta ja siitä eteenpäin liotin niitä desinfiointiaineessa ennen jokaista käyttökertaa.

Jossain vaiheessa huomasin, että kivun siirto auttaa. Aluksi yksinkertaisesti purin itseäni käsivarteen, mutta pienen kokeilun jälkeen päädyin käyttämään pyykkipoikaa. Pyykkipojan nipistys sattuu juuri sen verran, että en enää tunne neulan pistoa. Jatkossa otan pyykkipojan mukaan aina kun menen verikokeeseen. Sitä voin sitten väännellä ja pyöritellä samalla kun hoitaja pistää neulalla. Ei se kipu siinä pelota vaan ne neulat. Onneksi minulla ei ole pyykkipoikafobiaa :)

itselläni on TODELLA omituinen neulakammo, joka lähti siitä kun pienenä rokotettiin ja hoitaja nykäisi neulasta tehden syvän haavan...
pelkään rokotusta ja verikoetta yli kaiken. en hammaslääkärin puudutusta, koska tiedän että sitten ei enää satu.
nytkin iha kyyneleet silmissä, kun perjantaina joutuu jäykkäkouristuksen ottamaan...

Itse luulin pelkääväni verikokeita, mutta sitten mut laitettiin johonkin testeihin ja se ei sattunutkaan yhtään. Olin varmaan valkoinen kuin lakana kun menin sinne kokeisiin. Sanoin ensimmäiseksi hoitajalle että mua jännittää verikoe todella paljon. Onneksi hoitaja oli mukava. Kannattaa vaan istua siihen tuoliin mukavasti, antaa käden olla rentona, keskittyä hengittelemään rauhallisesti ja katsoa muualle kokoajan. Voi myös ajatella kaikkia kivoja asioita ja tsempata itseään ("se on nopeasti ohi!" "mä selviän!" "sitten kun tämä on ohi niin teen jotain kivaa" "tämä on tärkeää terveyteni kannalta" "jos selviän tästä niin selviän mistä vaan!").

ittelläki lievä neulakammo. mulla auttaa yksinkertasesti se että pakotan itteni menemään paikan päälle esim rokotukseen ja sit hengitän syvään vaan koko ajan ja yritän ajatella kaikkea muuta enkä kato ku lääkäri pistää. kerran vaa oon pyörtyny. ja nii.

Selvisin hengissä!! :)
oli tosi mukava hoitaja joka heti aluksi laittoi puudutuslaastarin ja puhui kaikkea muuta siinä samalla, kun ohi mennen pisti. Vähän nipisti mutta ei sen kummempaa. Kehui vielä kun olin niin rauhallinen ja kertoi että on nähny pahempiakin tapauksia. Tsemppiä kaikille muille!!

Mulla oli ennen aivan armoton neulakammo! Kai se lähti siitä kun pienenä odottelin äitini kanssa ekoihin (ainaki mun muistamiin) verikokeisiin pääsyä, ja edellinen lapsi huusi ja kiljui kuin siltä olisi revitty raajoja irti.
Verikoetta ei sen kokemuksen jälkeen otettu ei ilman pintapuudutusta eikä ilman itkua ja kiljuntaa (vähän vanhemmalla iälläkin).
Lähdin 15 -vuotiaana opiskelemaan lähihoitajaksi, ja siellä meillä oli pistoharjoituksia. Kaverin piti harjoitella pistämistä minuun, ja ennenhän en luottanut muutakuin (ehkä) sellaisiin jotka ovat pistelleet ihmisiä 30 vuotta ja tietävät mitä tekevät. Itkin aikani, opettaja jo tarjoutui ottamaan paikkani harjoituskappaleena, mutta otin kaveria paidan helmasta kiinni ja, edelleen itkien, rullasin paidan hihan ylös. Jostain syystä se auttoi, mutta en tiiä miksi. Ehkä siksi ettei se sattunut yhtään.

Minulla oli myös kamala hammaslääkärikammo, ja se yhdistettynä piikkikammoon ei ollut kovin mieluisaa. Mutta kun puraisin auringonkukansiemenen avoinna olevaan hampaaseen ja suoraan hermoon.. huomasin hammaslääkäriin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mennessäni ettei puudutuspiikit olekkaan niin kamalan ilkeitä.

Jos joku vielä tätä lukee nii laitampas nyt sitte oman apuni tänne.. Tiiän kuulostaa ihan supertyhmältä mut pienestä asti ollu järkky neulakammo, apuna tähän itellä ajatus siitä että kuvittelen olevani elokuvassa. Taisiis että kuvittelen näytteleväni sen tilanteen jne.. Auttaa👍

Mulla on ihan hirveä neulakammo. Jos ois pitänyt ottaa koulussa rokotteita oon ite aina menny neuvolaan ottamaan sen. Mutta silti alan itkemään hysteerisesti ja se voi kestää kauan. En vaa voi sille mitään. Onko kellekään vinkkejä.... Ois nimittäin uus rokote tulossa

Mulla on myös kauhee neula ja piikki kammo mut mul on jotai ehkä helpottavia tietoja niille joilla myös on tää:

Ensinnäki mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Se et se sattuu? Ihminen kestää kyllä kipua. Se että pyörryt? Ne lääkärit/sairaanhoitajat/terkkarit on ammattilaisia siinä mitä ne tekee, ne osaa vaikka tarpeen tullen elvyttää jos tarvitsee. Se että oksennat tai tulee huono olo? Voit kyllä käydä oksentamassa tai vaikka pyytää ämpärin siihen varmuuden vuoks ei se ole noloa. Siitä selviää kunhan vaan tekee sen! Toivottavasti oli apua koska tän tekstin kirjottaminen autto muaki ajattelemaan että siinä ei ole mitään hätää❤️❤️

Minulla on kamala neulakammo. En pelkää mitään lävisteneuloja tai ompeluneuloja, mutta kaikki lääkärineulat ovat mahdottomia. Itken lähes joka kerta rokotuksessa paitsi koulun rokotuksissa koska pidätän itkua ja pelkoa, koska kaikki muutkin ovat ihan normaalisti… Verikokeita ei minulla ollut lähiaikoina ollut kunnes noin vuosi sitten kävin verikokeessa, joka oli aivan KAMALA! Hoitajalla oli jotenkin kamala kiire, joten hän ei ollut minua kohtaan yhtään empaattinen. Minä huusin ja itkin. Se oli kidutusta. Ja kyllä minulla on ollut neulakammo koko elämäni ajan. Olen myös monia kertoja yrittänyt puhua siitä vanhempieni kanssa, mutta he eivät selvästikkään ymmärrä. Ja taas olisi yksi rokotus otettavana ja itken jo nyt.

Itse olen 30v mies ja yli puolet elämästäni pelännyt neuloja. Pelko lähti siitä, kun joskus n. 12 vuotiaana olin isän kanssa järvellä uistelemassa ja kalaa irrottaessa onnistuin saamaan Rapalan etusormeen. Sitä sitten lähdettiin ensiapuun irrottamaan ja puudutuspiikeistä se jotenkin lähti liikkeelle. Kaksi piikkiä etusormen tyveen molemmin puolin. Jotenkin tuntui kuin neula olisi työnnetty puoleen sormeen ja aineen laittaminen tuntui, kuin se piikki olisi tungettu koko sormesta läpi. Tätä ennen ei ollut mitään ongelmia verikokeiden tai rokotteiden kanssa, nykyään toisin.

Pelkkä verikokeissa käyminen meinaa laukaista paniikkikohtauksen, kun joutuu vuoronumerolla odottamaan omaa vuoroaan. Kylmä hiki, paniikki, ahdistuneisuus ja ajatusten karkaileminen on väistämätöntä. Eihän se piikki satu, mutta vika kun ei tarvitse olla iso, jos on korvien välissä.

Kipukynnystä löytyy kyllä, tatuointeja olen ottanut, pystyn tunkemaan vaikka nuppineulan kädestä läpi, irrotan kalareissuilla koukut tarpeen tullen itse, olivat sitten miten syvällä tahansa. Sormenpäästä hemoglobiini ei ole mikään ongelma mutta ne ruiskut/injektio neulat..

Viimeisimpänä koronarokotus, koitin vältellä viimeiseen asti mutta lopulta piikille. Hävettää mennä tökittäväksi, kun lopulta joutuu käytävälle lavetille makaamaan, kun huoneessa ei ole pöytää johon pääsee makuulleen ja lopulta sille ei vaan voi mitään ja meinaa muutama kyynel valua ihan vaan sen paniikin ja lopulta ehkä helpotuksenkin takia. Yritä siinä sitten esittää aikuista karvaista miestä...