Viisi vuotta samassa työpaikassa (hyvin hyvin pienessä) ja olen ollut täydellisesti pompoteltavana aivan koko ajan. Juoksuttamista, ylimääräisten asioiden teettämistä, järkyttävä työmäärä jne.
Kolme vuotta sitten alkoivat masennusoireet lievinä.. Silloin jo harkitsin sairaslomalle jäämistä (Olen etsinyt uutta työpaikkaa siitä asti, hakemuksia lähetetty satoja). En kuitenkaan suostunut uskomaan ongelmaa vaan jatkoin vain.
Vuosi sitten masennus sai yliotteen ja jouduin hakemaan apua psykiatrilta. Lääkitys ja ehdotus sairaslomasta, en suostunut.
Olen ollut nyt 2 viikoa talvilomalla ja nyt riitti. Olen viimeisen viikon kärsinyt itkukohtauksista, paniikista, huimauksesta, päänsärystä, johtuu ihan puhtaasti pelosta palata töihin. Jo muutaman päivän kuumeilusta johon hakee sairaslomaa saa järkyttävät valitukset, kyräilyt ja paskanpuhumiset.. Pompotetaan ja juoksutetaan vielä enemmän.. Keksitään kaikki mahdollinen ikävä mitä laitetaan kärsimään. (mm. viikonloppuisin menen itse töihin ja muutaman tunnin päästä haen pomoni joka on niin kännissä ettei voi ajaa autoa.. Tätä jatkunut koko 5 vuotta, jokaisena viikonloppuna sekä la että su.. ei varmaan kuulu ihan mun työnkuvaan!? Pomollani siis on hyvin selvä alkoholiongelma.)
Huomenna menen psykiatrilleni ja jään sairaslomalle. Ehkä..
Pelottavinta on se että panikoin jo siitä kun joudun takaisin.. Panikoin kuinka pienessä paikassa työni kaatuvat muiden niskaan (mikä ei kyllä ole minun syyni jos työnantaja ei ota työntekijöitä!) panikoin kuinka paljon saan paskaa nisaan, haukkumista, vihaisia puhelinsoittoja ja viestejä.. Kuinka kaikki kääntävät selän.
Tosiasiahan on se että nyt kun saikulle jään ei minulla ole takaisin enää mitään asiaa. Todennäköisesti kuukauden sisään saan irtisanomislapun käteen. On pelottavaa ja ahdistavaa jäädä tyhjän päälle.. koska niin käy.. Psykiatrini sanoi että juttujen perusteella työpaikalla on puhtaasti hyväksikäyttöä ja masennukseni ei lähde paranemaan ennen kuin sen asian saan pois päiväjärjestyksestä.. Mutta en voi loppuelämääni olla sairaslomallakaan ja työnhaku tuntuu ihan turhalta..
Olen niin pitkään jo halunnut pois etten enää jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ja ikäähän on tosiaan 25 vuotta että tällä menolla valtio menettää taas yhden työkelpoisen nuoren.. On pomolta hirveän kätevää pitää nuoria työntekijöitä joista tekee ystäviä jotka eivät sitten koskaan sano ei.. Kun joku menee víkaan tai jonkun saikku/käytös *ituttaa niin laitetaan pomon mies asialle huutamaan ja soittelemaan että ymmärrätkö kuinka me tästä kärsitään ja tää on kaikki sun syytä.
Niiden avautumisien jälkeen sitten ei osaa muuta kuin itkeä ja pyydellä anteeksi vaikka mitään anteeksi pyydettävää ei ole.. Jos firma kaatuu siihen että TYÖNTEKIJÄ on saikulla kaksi päivää niin onkohan jossain muuallakin vikaa? Saan kotona itkukohtauksia ja illalla havahdun siihen että olen istunut kaksi tuntia keittiön lattialla ja miettinyt elämän lopettamista oman käden kautta.. Kun toivoa vaan ei enää ole. Kun luonne ei anna periksi luovuttaa mutta järki tietää että henki menee jos vain jatkan ja jatkan.
Tosiasiahan on se että siitä hetkestä kun saan sairaslomalapun käteen on vielä hitosti matkaa että saan sen pomolle asti.. Etten ala katumaan. Että oon niin nuori ja kyllähän mun täytyy jaksaa, aina vaan.. vaikka henki menisi niin kyllä minä teen niin kuin pomo käskee.
Kaikki ajattelee että oon nuori ja laiska.. Että en ymmärrä mitä työelämä on.. että tämmöisiä nää nykynuoret on.. Silläpä juuri; jos elämä on tämmöistä niin eipä ole pahemmin mun järkeä näitä asioita vatvoa, menolippu taivaaseen. Kunpa aina ei tarvitsisi pyrkiä niin kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja parhaaseen suoritukseen niin olisin jäänyt saikulle jo kolme vuotta sitten.. Mutta ei, tyhmyyttä vai liiallista tunnollisuutta?
Kunpa en olisi ikinä koko työpaikkaan joutunutkaan. :(
Miten elämä voi olla näin hankalaa??! Ja pelästyjille tiedoksi, en todellakaan voisi itselleni mitään tehdä.. Mutta kieltämättä kaikenlaiset ajatukset on mielen vallannut kun kolme vuotta painajaista on takana.. Kun elämässä ei ole enää mitään hyvää. Mutta mähän olen niin nuori; kyllä mun täytyy jaksaa. Vaikka sitten mielenterveyslääkkeillä.. Pieni hinta siitä että voi olla 8 tuntia päivästä töissä.. että jaksaa.
Nyt tuli mitta täyteen
7
936
Vastaukset
- Näytä niille!
Ei sun tartte sairaslomalle jäädä, tai ylipäätään sairastaa tommosen paskaduunin takia. Vika on työpaikassasi ja pomossasi - ei sinussa. Sanot itsesi irti vaan muina miehinä. Ei sitä tarvi kenellekään selittää, miksi. Jätät vaan irtisanomispaperin pomolle ja that`s it. Uutta työtä löydät ihan varmasti, koska sinulla on jo viiden vuoden työkokemus! Ja pääasia on,että pääset pois sieltä, ennen kuin teet jotain peruuttamatonta. Mielenterveytesi on tärkeämpi asia kuin mikään työpaikka, muista se!
- 20
"Tosiasiahan on se että nyt kun saikulle jään ei minulla ole takaisin enää mitään asiaa. Todennäköisesti kuukauden sisään saan irtisanomislapun käteen."
Toki se on pienessäkin firmassa työlainsäädäntö olemassa. Eihän sinua voida irtisanoa sairasloman vuoksi!
Kuulostaa, että olet aivan romuna tuon työn kanssa. Yritä olla armollisempi itsellesi ja sairasta niin kauan, kun ajatukset selkiää, vaikka kuulostaa, että ongelmat ovat edessä, mikäli palaat sinne. Heitä pallo pomollesi ja käänny tarvittaessa työsuojelupiirin puoleen.
Kiltteyttäkin yritettiin tässä muutama vuosi sitten nostaa jalustalle, mutta silläkin on rajansa. Arvosta ja rakasta itseäsi sen verran, jotta tiedät mikä tulevaisuuden terveyden kannalta parasta SINULLE. *ittuun kaikki muiden kuvitellut mielipiteet. - Tintti-74
Tilanteesi vaikuttaa huolestuttavalta.
Ei sinun ikääsi kannata miettiä, burn-out/työuupumus voi iskeä niin nuoriin kuin vanhoihinkin.
Minusta tuntuu että työpaikkasi "menettäminen" tavalla tai toisella olisi sinulle onnen potku.
Tuollaista ei tarvitse kenenkään kestää.
On hyvä että saat jo ammattiapua. Olisi varmasti nyt parasta että oikeasti jäisit sairaslomalle.
Pienyrittäjiä löytyy tästä Suomen maasta joka lähtöön, mutta kuten edellä jo mainittiin, niin työnantajia koskevat myös erinäiset velvoitteet. Sinua ei voi esim. irtisanoa työstä sairaslomasi aikana.
Keskustele psykiatrin/psykologin/lääkärin kanssa reilusti tilanteesta, ja luota siihen jos he ehdottavat sinulle sairaslomaa. Ammattilaiset yleensä näkevät hyvin nämä tilanteet.
Kun sitten olet sairaslomalla, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä, eikä mielestäni reagoida työnantajan viesteihin tai uhkailuihin.
Jos työnantajasi irtisanoo sinut myöhemmin, niin tätä voisin kertomasi perusteella kyllä pitää jo onnenpotkuna. Mikäli olet liiton tai työttömyyskassan jäsen, voit nauttia ansiosidonnaisesti ja rauhassa hakea muuta työpaikkaa. Voi olla että ahdistava tilanteesi ei salli sinun oikeasti miettiä mitä haluat ja missä olet hyvä (ja tuoda tätä esille vaikka hakemuksissasi). Ehkä jatkossa voisit myös panostaa enemmän työn hakemisessa laatuun kuin määrään.
Toivon sinulle voimia tehdä ratkaisuja, jotka toivottavasti osoittautuvat sinun parhaaksi. - Nim Kokemusta on
Jää sairaslomalle, niin saat etäisyyttä työhön, työtovereihin ja pomoon. Näet heidät ja itsesi ihan eri valossa kun olet poissa sieltä.
kun saat etäisyyttä työpaikkaan voit myös alkaa miettiä muita vaihtoehtoja on.
Tähän sinulla ei ole energiaa niin kauan kun poltat itsesi tuolla loppuun.
Prsykologi auttaa sinua löytämään ne työkalut joita tarvitset päästäksesi eroon tuosta paikasta, henkisesti, ja olemaan tuntematta syyllisyyttä
Sairaslomalle, se voi olla elämäsi paras lahja itselleni. - narsistin uhri 12345
Kuullostaa niin täysin samalta kun itselläni. Tulipa vaan mieleeni että mahtaako olla sama työnantajakin. (reilu 50 vee vaihdevuosista kärsivä narsistinainen)
Mä jäin saikulle ja todellakaan ei ollut takaisin menemistä, olisi taatusti tehty todella paskaksi olosuhteet. Ensimmäiset kaksi päivää yökkäilin tyhjää saikulla. Olin aivan loppu, en edes ruokakaupasta selvinnyt. Sain psykologilta apua joka sanoi suoraan, että mieti mikä on mielenterveytesi hinta, voitko sen määritellä? No olin pari kuukautta saikulla ja sitten irtisanouduin, ei ollut vaihtoehtoja. Vielä irtisanomisajastakin sen hullun työnantajan kanssa sain tapella, kuten ihan kaikesta muustakin.
Sen opin, että yksikään narsisti ei enään minun elämääni hankaloita, paras tapa on lähteä takaviistoon vasemmalle ja HETI!
Edelleenkin 10 kk:n jälkeen koen alemmuudentunnetta, jonka vuoksi tunnen etten voi hakea mitään työtä, koska ei minusta ole siihen. Eli kyllä narsistit saavat toisen ihmisen itsetunnon todella syvälle.
Miten nyt jakselet, joko olet päässyt eroon työnantajasta?
Toivon hyviä vointeja sinulle! - el dullo
kaikki tämä on maallista vain.itselläni ollut tukalia tilanteita todella tukalia tilanteita ja olen ollut lultavasti samassa kuopassa kuin sinä,eri tavalla ja en ehkä yhtä syvällä.
et ole heille velkaa yhtään mitään.....ET YHTÄÄN MITÄÄN!!!
Tämä on SINUN elämäsi,yleisen tiedon mukaan yksi ja ainoa älä kuluta sitä näin!.jätä työsi ja VAPAUTA itsesi hetken päästä helpottaa ja nämä ihmiset ovat vain roskaa toteat kun katsot tätä hirvittävää ajanjaksoa taaksepäin kun asiat paranee.
työpaikkoja on paljon elä siitä huoli,Aina löytyy jotain.
pistä elämäsi asiat vaakakuppiin,tee hetki jotain pienipalkkaisempaa ja mielyttävää työtä,jos et jaksa ole sairas niin pitkään kun tarvitset vain sinä tiedät koska on aika taas aloittaa.sinulla on täysi oikeus levätä!
kaikkea hyvää ja paljon jaksamista!!!!
kun itse en valoa missään nähnyt hoin vain itselleni "mitä tahansa tuleekin eteeni minä tulen AINA selviämään siitä"
kenties kaikkien mielestä ölmöä mutta jollain lailla se minua auttoi ja nyt asiat ovat hiukan paremmin vaikka melkeen kaikki sortui ympäriltä - Aloittaja.
Ajattelin kertoa kuulumisia; Aloitetun viestin jälkeen menin psykiatrille ja jäin saikulle, samlla tiellä olen edelleen.
Työnantajalta on tullut mitä hirveämpiä piikkejä ja tekoja tänä aikana, pyysi avaimet takaisin ja lähetti tutun asiakkaan kautta työvaatteeni kotiin (ei ilmoittanut minulle mitään, oli vain pyytänyt toimittaisiko nämä minulle), lähetellýt viestejä viitsinkö hankkia saikut mahdollisimman pitkiksi (psykiatri määrää pätkissä kun seurailee tilannetta) etten tahallani vaikeuttaisi heidän elämäänsä siellä.. Oikeesti, ihan pimee täti!!
Tällä hetkellä itsetunto on noussut ja oma arvostus, enää en työpaikalleni mene, ikinä.
Masentunut olen edelleen, olen myös ryhtynyt karttamaan julkisia paikkoja kun pelkään törmääväni pomooni/työkavereihini. Ahditaa ja itkukohtauksia tulee edelleen, olen kuitenkin huomannut ihan pienen pieniä valonpilkahduksia, eiköhän kaikki joskus vielä järjesty. :)
Hiljalleen näen kuinka itsetuntoni ja minuuteni on täysin muserrettu tuossa paikassa, onneksi nyt. En vitsaile lainkaan, mutta vuoden päästä terveiset olisi saanut tuoda a. hoitolaitokseen tai b. hautausmaalle
jaksamista ja rohkeutta kaikille uupumuksesta kärsiville!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400003925651- 192349
- 1982201
- 1121574
- 881517
Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu601043- 741042
IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka21009Martina miehensä kanssa Malediiveilla.
Miksi täällä puhutaan erosta? Lensivät Dubaista Malediiveilĺe.133955Ei lumous lopu koskaan
Kerran kun tietyt sielut yhdistyvät kunnolla, ei irti pääse koskaan. Vaikka kuinka etsit muista ihmisistä sitä jotain tu59816