Psykiatreihin ja terapeutteihin ei ole mitään luottamista. Itse menitin yli viisi vuotta elämästäni uskomalla niiden kieroja valheita. Lääkkeitä tuli kokeiltua kaikkia erillaisia ja kolme vuotta meni hukkaan intensiivisessä psykoterapiassa. Tänä viitenä vuotena en pystynyt tekemään töitä ja opiskelemaankin vain puolella teholla. Viime kesänä lopetin masennuslääkkeiden käytön omatoimisesti puhumattakaan sanaa psykiatrilleni ja olen tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa. Eniten vain vituttaa se että menin uskomaan nämä kaikki valheet paniikkihäiriöistä ja masennuksesta. Mielenterveysongelmat ovat vain illuusioita millä saadaan ihmiset koukutettua lääkkeisiin ja kalliisiin terapeutteihin. Niistä ei ole pienintäkään hyötyä. Ainoastaan tekevät ihmisen turhautuneeksi, työkyvyttömäksi ja heikoksi. Älkää missään tapauksessa menkö uskomaan näitä valheita ellette halua pilata vuosia elämästänne. Jos on tunnepuolisia ongelmia niin purkakaa ne ennemmin läheisten kanssa tai vaikka vetämällä kunnon kännit mutta älkää ihmeessä menkö puhumaan ongelmista ventovieraalle valelääkärille (psykiatrit). He nimittäin ottavat teistä kaiken hyödyn irti.
Lopuksi kuitenkin sanon että toivottavasti te joilla on tunnepuolisia ongelmia saatte elämän kuntoon ilman psykiatria huijausta. Tutustukaa itseenne, ajatelkaa eri näkökulmista elämäänne, luottakaa itseenne. Kyllä se elämä paremmaksi muuttuu.
-Hyvää kevättä
Älkää luottako!
33
1407
Vastaukset
- häiriöinen
Varmasti sinä olet kokenut asian näin ja voi olla että tämä on totta kohdallasi. Silloin olisi kuitenkin kiva, että kertoisit asian niin, että se on todella vain omakohtainen kokemuksesi. Ei mikään yleispätevät sääntö.
Minäkin kävin eräällä tunnetulla terapeutilla pari vuotta, mutta en silti häntä sen yleisemmin haukkunut. Kyseessä on aina subjektiivinen kokemus. Mielipiteen ja oman kertomuksen ilmaiseminen ei koskaan ole kiellettyä, mutta on typerää yleistää, jokin asia vain oman kokemuksen pohjalta.
Esimerkiksi itselläni on täysin päinvastaisia kokemuksia asioiden tiimoilta mistä kirjoitat. - Parempaan päin
Minä sain paremman olon haettuani lääkäriltä Cipralexit ja Diapamit ja juttelemalla psykologin kanssa ajoittain.
Eivät kaikki psykiatrit ym terapeutit ole epäpäteviä.- Totuus voittaa
No sanos mulle. Ratkaisiko nämä lääkkeet ongelmasi? Voi olla että hetkellisesti helpottaa mutta ei se niitä tunnepuolisia ongelmia pois vie. Nyt elät haavemaailmassa sen puoli vuotta - vuoden ja huomaat että mikään ei ole muuttunut. Teet pienen virheen parisuhteessa ja löydät itsesi niin pohjalta kuin voit. Ja terapeutti odottaa. :) Lääkkeet ei ole muuta kuin finanssihyöty lääketeollisuudelle. Loistava huijaus mihin monet ihmiset lankeavat.
- älä viitsi
Totuus voittaa kirjoitti:
No sanos mulle. Ratkaisiko nämä lääkkeet ongelmasi? Voi olla että hetkellisesti helpottaa mutta ei se niitä tunnepuolisia ongelmia pois vie. Nyt elät haavemaailmassa sen puoli vuotta - vuoden ja huomaat että mikään ei ole muuttunut. Teet pienen virheen parisuhteessa ja löydät itsesi niin pohjalta kuin voit. Ja terapeutti odottaa. :) Lääkkeet ei ole muuta kuin finanssihyöty lääketeollisuudelle. Loistava huijaus mihin monet ihmiset lankeavat.
Pitäisihän sinun tietää terapeutilla käyneenä ettei lääkkeet pelkästään vie ongelmia. Terapeutti on juuri sitä varten. Hänen avullaan ratkot ongelmiasi, päävastuu on siis sinulla. Jos sinusta tuntuu ettei terapia auta, vaihda terapeuttia.
- ztzsrtzrktt
älä viitsi kirjoitti:
Pitäisihän sinun tietää terapeutilla käyneenä ettei lääkkeet pelkästään vie ongelmia. Terapeutti on juuri sitä varten. Hänen avullaan ratkot ongelmiasi, päävastuu on siis sinulla. Jos sinusta tuntuu ettei terapia auta, vaihda terapeuttia.
Ei ei. Et ymmärtänyt että terapia double triple hoax. Jos terapeutti haluisi parantaa sinut niin se tapahtuisi parilla käynnillä. Tällöin siitä ei ole hyötyä terapeutille. Hän ainoastaan haluaa palkan siitä että käyt siellä monta kertaa. Eli toivottavasti tajusit että terapeutti auttaa, mutta ainoastaan rahantakia ja helvetin hitaasti.
- näin se vaan menee
Totuus voittaa kirjoitti:
No sanos mulle. Ratkaisiko nämä lääkkeet ongelmasi? Voi olla että hetkellisesti helpottaa mutta ei se niitä tunnepuolisia ongelmia pois vie. Nyt elät haavemaailmassa sen puoli vuotta - vuoden ja huomaat että mikään ei ole muuttunut. Teet pienen virheen parisuhteessa ja löydät itsesi niin pohjalta kuin voit. Ja terapeutti odottaa. :) Lääkkeet ei ole muuta kuin finanssihyöty lääketeollisuudelle. Loistava huijaus mihin monet ihmiset lankeavat.
sairautesi palannut uudellee?...pitäisikö sinun aloittaa lääkityksesi uudelleen?...tekstisi kuulostaa siltä, että voit henkisesti huonosti...Puhun kokemuksesta..Käyttäydyn juuri noin, kun olen eniten avun tarpeessa. Voimia Arkeesi ja oikeita osoitteita.
- Tosi on
Ei se nyt ihan noin mene.
Hekin kuitenkin ovat ihmisiä joilla on vain joitakin keinoja joilla yrittää auttaa.
Lopputulos ei ole varma.
On siellä joukossa täysiä puoskareitakin.
Toisin kuin yleisessä terveydenhuollossa niin vastuu omasta tervehtymisessä on melkein henkilöllä itsellään kuin niillä hoitoa antavilla ihmisillä. Enemmän he antavat ja tarjovat apua sekä keinoja, mutta lopulta ihminen joutuu itse "parantamaan" itsensä.- Totuus voittaa
Kyllä, he antavat sen puolitotuuden. Näin se huijaus toimii. Se on niin helppo pitää ihmisestä kiinni, kuin pässiä narusta, jos selittää niitä mukavia ja puukottaa selkään kun tilaisuus koittaa. Ainoastaan luopumalla lääkkeistä ja heidän valheista voit löytää sen miten voit psykosomaattisista- tai tunnepuolisistaongelmista parantua.
Luuletko että psykiatria ja terapeutit ovat sinua varten. EI ei. Ne ovat palkattuja työtekijöitä jotka tarvivat elantonsa. Jos he saavat parannettua kaikki asiakkaat yhden käynnin aikana, mikä on todella epätuottoisaa heille, ei heillä olisi asiakkaita maksaa elantoansa.
Oppikaa tämä: "Elämä on peliä". - tarkista purkki!
Totuus voittaa kirjoitti:
Kyllä, he antavat sen puolitotuuden. Näin se huijaus toimii. Se on niin helppo pitää ihmisestä kiinni, kuin pässiä narusta, jos selittää niitä mukavia ja puukottaa selkään kun tilaisuus koittaa. Ainoastaan luopumalla lääkkeistä ja heidän valheista voit löytää sen miten voit psykosomaattisista- tai tunnepuolisistaongelmista parantua.
Luuletko että psykiatria ja terapeutit ovat sinua varten. EI ei. Ne ovat palkattuja työtekijöitä jotka tarvivat elantonsa. Jos he saavat parannettua kaikki asiakkaat yhden käynnin aikana, mikä on todella epätuottoisaa heille, ei heillä olisi asiakkaita maksaa elantoansa.
Oppikaa tämä: "Elämä on peliä".Vittu että ootte paranoidia porukkaa.
Ehkä lääkkeet ottamatta?
- mios_
Aika raaka yleistys. Toki epäpäteviä ja epäkypsiä hoitajia löytyy, ja niitä on omalle kohdallekin osunut, mutta osa on ihan kelpo porukkaa. Ja hoitajatkin ovat vain ihmisiä, ammattilaisia toki, mutta se ei poista virheiden mahdollisuutta.
Ja lääkityksen kanssa säätäminen on oma tieteenlaji, siihen menee väistämättä aikaa. Läheskään kaikki lääkkeet eivät tehoa päivässä eikä parissa vaan voi mennä muutama kuukausikin. Ja jokainen elimistö reagoi eri tavalla..- dumplate
Niin ja esimerkiksi perusterveen psykoositkin häipyy ajallaan ilman lääkitystä, kun ihminen saa aikaa levätä. Se on ainakin taivaan tosi, että monta "paranemista" on täysin luonnollista ilman lääkkeitäkin.
Ehkä aikaa kannattaisi käyttää hiertävän vamman parantamiseen. Siitä en ole ollenkaan varma, että kykeneekö kerran tuhottu ihminen koskaan vammoistaan parantumaan, kun elämä on sitä mitä se on. Aina riittää vastoinkäymisiä ja paskoja ihmisiä päätyäksesi samaan tilanteeseen.
Entä miten siitä voisi olla varma, ettei joku joudu syömään turhan päiten ikäänsä kenties pysyviä jälkiä jättäviä mielialalääkkeitä? Varmaan helppo määrätä rauhoittavaa ja olla tyytyväinen tulokseen jos "asiakas" on aloillaan eikä eviään heiluta.
Mietin vain näitä kysymyksiä, en ole vastaan. Apua tarvitaan, mutta eikö tämä kaikki ole vielä kuin keskiaikaista salatiedettä, kun ei ole muutakaan tarjolla.
Huippuun kehittyneestä tieteestä ei voi ainakaan puhua, muutoin mielenterveys ongelmat olisivat mennyttä historiaan, ikään kuin polio.
- truth and voice
Asiaa puhut mutta suurin osa ihmisistä on niin narusta vedettäviä etteivät varmaan tajua edes mistä puhut. Pelkkää rahastusta ja näyttelemistä. Jos on on hyviä ystäviä niin heiltä saatava apu on kultaakin arvokkaampaa. Multa meni noin 5000€ vuodessa terapeutille joka ei tajunnut tuon taivaallista. Elämä parani kun pääsin siitä otuksesta eroon. Ikävä ei ole tullut. Pelkkää kusetusta ja ihmisen kärsimyksestä nauttimista. Kiitän Jumalaa että tajusin lopettaa. Tosin tämä terapeutti ei olisi millään halunnut luopua lypsävästä lehmästään joten lopetuskin tapahtui jonkin asteisen konfliktin kautta. Vihan tunne kasvoi entisestään.
- häiriöinen
Mun terapeutti on kaupungilta EI MAKSA PENNIÄKÄÄN MULLE, kyllä maksaa verorahoja. Joo mutta niitä vaikka mun isä on varmaan maksanut ihan tarpeeksi. Käyn kognitiivisessa psykoterapiassa ja on hyödyllistä.
On oikeesti lapsellista tulla jauhaa tänne tollaista, että vei mun kaikki rahat tms. totta kai vituttaa jos kävi kolme vuotta terapiassa eikä parantunut. Lupasiko se terapeutti sulle jonkun takuun, että tän jälkeen oot uusi ihminen. Siihen vaaditaat tosi paljon omaa työtä. Jos kävit siellä 1x vko 45 minsaa istumassa ja jauhmassa paskaa ja odotit ihmettä niin, katso peiliin.
Se terapeutti on ammattilainen joka tukee ja ohjaa siinä paranemisessa, mutta sinä itse teet kaiken sen työn. Todella suuri apu ainakin minulle. Terapeutti auttaa käsittelmään vaikeita tunteita yms... Psykiatrin kanssa taas voidaan paneutua enempi lääketieteelliseen puoleen, mutta mun psykiatri on kyllä yhtälailla terapeuttikin. - Sumppi pk-seudulta
häiriöinen kirjoitti:
Mun terapeutti on kaupungilta EI MAKSA PENNIÄKÄÄN MULLE, kyllä maksaa verorahoja. Joo mutta niitä vaikka mun isä on varmaan maksanut ihan tarpeeksi. Käyn kognitiivisessa psykoterapiassa ja on hyödyllistä.
On oikeesti lapsellista tulla jauhaa tänne tollaista, että vei mun kaikki rahat tms. totta kai vituttaa jos kävi kolme vuotta terapiassa eikä parantunut. Lupasiko se terapeutti sulle jonkun takuun, että tän jälkeen oot uusi ihminen. Siihen vaaditaat tosi paljon omaa työtä. Jos kävit siellä 1x vko 45 minsaa istumassa ja jauhmassa paskaa ja odotit ihmettä niin, katso peiliin.
Se terapeutti on ammattilainen joka tukee ja ohjaa siinä paranemisessa, mutta sinä itse teet kaiken sen työn. Todella suuri apu ainakin minulle. Terapeutti auttaa käsittelmään vaikeita tunteita yms... Psykiatrin kanssa taas voidaan paneutua enempi lääketieteelliseen puoleen, mutta mun psykiatri on kyllä yhtälailla terapeuttikin.Näillä kirjoituksilla ei ole tarkoitus todistaa sitä, että terapeutit on joko turhaan, tai sitten ne on käänteen tekeviä ja kaikki yhtä hyviä.
Siksi toimivasta terapiasuhteesta, jossa itse asiakas myös kokee saavansa apua, eli mielen sulkeutuneet lukot on avattavissa ja avautumassa, ei kannata luopua, vaikka se maksaisikin. Mutta ei myöskään ole mielekästä käydä "ilmaisessa" terapiassa, jos terapiasuhde ei toimi. Kaikki henkilökemiat eivät voi toimia, vaikka terapeutti olisi kuinka hyvä tahansa. Myös sillä on merkitystä. Olen tätä kysynyt ammatti-ihmisiltä, että toimimaton terapiasuhde voi tehdä enemmän hallaa, kuin hyötyä, eli sitä ei kannata jatkaa. Moni luopuu edellisestä ja vaihtaa terapeuttia, joka on järkevää. - Sumppi pk-seudulta
"Tosin tämä terapeutti ei olisi millään halunnut luopua lypsävästä lehmästään joten lopetuskin tapahtui jonkin asteisen konfliktin kautta"
Niin, tästäkin on tuttavani puolesta kokemusta, mutta myös oman tyttäreni terapiasuhteen päättymisessä. Kummassakaan tapauksessa terapeutti ei olisi suostunut hoitosuhteen lopettamiseen. Ja näissä molemmissa oli yhteiskunnan maksamasta terapiasta kyse, eli asiakas itse ei maksanut terapiaansa. Mielestäni sekään ei ole mielekästä, että käydään terapiassa, josta ei hyödy mitään, mutta kun on ilmainen, niin käy hammasta purren.
Tiedän näistä siksikin, että tunnen paljon syömishäiriöön liittyen useiden vuosien terapiasuhteita, joissa tulos on ollut /- nolla. Jotkut saavat apua siitä, mutta ei todellakaan kaikki. Ymmärrän sen, että terapeutti työkseen tätä tehdessään voi tehtäväänsä myös leipääntyä, kuten kuka tahansa työhönsä. Työ on henkisesti vaativaa, joten siinäkin mielessä voi hyvä tavallinen ihmissuhde toimia paremmin ja avata lukkoja, koska tämä epävirallinen terapeutti on motivoitunut todennäköisesti ainoan "asiakkaansa" mielen lukkojen avauksiin.
Eräs ystäväni lopetti myös usean vuoden mielialalääkkeiden syönnin, terapiassa käynnin ja ainakin 2 - 3 vuoden sairasloman ja -eläkkeen, hän siirtyi luontaishoitojen puolelle. Rosenterapia oli hänen masennuksen ratkaiseva purkautumisen keino, eikä siihen tarvittu vuosia, eikä edes kovin montaa kuukautta. Hän palasi työelämään uutena ihmisenä ja kävi töissä 68 vuotiaaksi saakka.
- huomenna terapiaan
Joo-o. Pelkäänpä että tässä avauksessa on jotain perää. Eikä kyse ole vain siitä, että terapeuttien joukossa on "epäpäteviä" työntekijöitä. Vaan siitä, että nimenomaan se "pätevä" terapia, joka toimii kaikkien virallisten sääntöjen ja määräysten mukaan, on itsessään joltain osin sellaista, että sillä vain painetaan ihmistä alaspäin ja kahlitaan omiin ongelmiinsa ja sairauteensa sen sijaan, että kohdattaisiin se "potilas" aidosti välittäen ihmisenä ja auttaen sitä.
Olen itse käynyt varmasti virallisesti "pätevässä" terapiassa kahdeksan vuotta, enkä ole varma, miten paljon siitä on ollut minulle apua ja miten paljon ehkä entisestään haittaa. Sen tiedän, että samaa menetelmää ja ohjelmaa on jurnutettu tuo aika läpi ja että vieläkään en ole terve, päinvastoin tuntuu kuin olisin eri ihminen kuin se, joka joskus sairastui; sairaudesta on tullut osa elämääni. Enkä halua tällä säikytellä ketään pois avun piiristä tms., mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että eivät nämä hoitojärjestelmät ja -instituutiot mitään ongelmattomia ja harmittomia systeemeitä vain sairaiden ihmisten auttamiseksi ole.- 21+35
on selvää paranoidista ajatusten virtaa.
Itse olen saanut avun lääkkeistä ja pahin masennus on jo selätetty. Terapeutti on ilmainen kuten myös psykiatri.
Eli minä olen tyytyväinen lääkkeisiini ja saamaani hoitoon. - hmhh.
Sinulla on avaimet käytössä. Jos et tunne nykyisestä terapiasta olevan apua, pyydä vaihtamaan taktiikkaa. Tervehtymiseen vaaditaan sinun omaa panostasi!
- huomenna terapiaan
hmhh. kirjoitti:
Sinulla on avaimet käytössä. Jos et tunne nykyisestä terapiasta olevan apua, pyydä vaihtamaan taktiikkaa. Tervehtymiseen vaaditaan sinun omaa panostasi!
Ei potilas määrää "taktiikkaa". Vaan terapeutti; terapeutin koulutus, status ja instituutio. Potilas voi vaikuttaa lähinnä omalla terapeutinvalinnallaan, jos silläkään. Toki itse tiedän kahdeksan vuoden sairaus- ja terapiakokemuksella hyvin, että tervehtymiseen vaaditaan omaa panostani.
- humppaa tai kuole
Hahahahhahaaa...
Nää provot on aina hauskoja, säälittäviä, mutta hauskoja.
Nyt foliohattu päähän ja sitten humpalle.- tai ajattele?
Yksi hyvä tapa vaientaa kritiikki terapiamenetelmiä kohtaan on viitata kritisoijien eli potilaiden "hulluuteen". Potilaissahan se vika aina on, eikä koskaan säädyllisissä ja ammattimaisissa terapeuteissa ja heidän menetelmissään. Vai mitä?
- häiriöinen
tai ajattele? kirjoitti:
Yksi hyvä tapa vaientaa kritiikki terapiamenetelmiä kohtaan on viitata kritisoijien eli potilaiden "hulluuteen". Potilaissahan se vika aina on, eikä koskaan säädyllisissä ja ammattimaisissa terapeuteissa ja heidän menetelmissään. Vai mitä?
Todellisuudessa ei terapiaa voi lähteä mitenkään arivoimaan tai pisteyttämään. Tai mittamaan sen toimivuutta, psykodyynaaminen terapia on aina todellakin niin kiinni yksilöstä.
Joillakin toimii toisilla ei. - tai ajattele?
häiriöinen kirjoitti:
Todellisuudessa ei terapiaa voi lähteä mitenkään arivoimaan tai pisteyttämään. Tai mittamaan sen toimivuutta, psykodyynaaminen terapia on aina todellakin niin kiinni yksilöstä.
Joillakin toimii toisilla ei.Niin, toisaalta kyllähän terapiamenetelmiä ja niiden vaikutuksia tulee voida myös yleisellä tasolla jotenkin arvioida, jotta niiden käyttöä terveydenhuollossa voidaan ylipäätään perustella mitenkään. Terveydenhuollon etiikassa ja päätöksenteossa ei voida vedota vain siihenkään, että kaikki olisi yksilöllistä ja siksi mahdotonta arvioida ja että sen takia terapiat olisivat hyvin perusteltuja ja oikeutettuja. Psykoanalyysin ja siihen perustuvien terapioiden kohdalla niiden perustava tieteellinen pätevyys on kyseenalaistettu erityisen vahvasti. Osittain myös ihan syystä, vaikka yksinkertaisia nämä asiat eivät tietysti ole - vaan monisyisiä ja kiistanalaisia.
- häiriöinen
tai ajattele? kirjoitti:
Niin, toisaalta kyllähän terapiamenetelmiä ja niiden vaikutuksia tulee voida myös yleisellä tasolla jotenkin arvioida, jotta niiden käyttöä terveydenhuollossa voidaan ylipäätään perustella mitenkään. Terveydenhuollon etiikassa ja päätöksenteossa ei voida vedota vain siihenkään, että kaikki olisi yksilöllistä ja siksi mahdotonta arvioida ja että sen takia terapiat olisivat hyvin perusteltuja ja oikeutettuja. Psykoanalyysin ja siihen perustuvien terapioiden kohdalla niiden perustava tieteellinen pätevyys on kyseenalaistettu erityisen vahvasti. Osittain myös ihan syystä, vaikka yksinkertaisia nämä asiat eivät tietysti ole - vaan monisyisiä ja kiistanalaisia.
Itseasiassa yhden terapian kohdalla on osoitettu tieteellistä näyttöä sen pätevyydestä. Eli dialektiivinen käyttäymisterapia. Mainostan tätä koska itse käyn juuri sellaisess terapiassa, mutta tässä kohderyhmänä ovat käsittääkseni itsetuhoiset ja epävakaat potilaat lähinnä. Minä olen tyypillinen kohderyhmän potilas olen nyt käynyt vähän yli vuoden dkt terapiassa ja on toiminut, mutta siis vaatii hurjan paljon omaa työtä ja motivaatiota.
Laitan tähän linkin
http://lib.stakes.fi/ohtanen/tarkastele.aspx?id=212 - tai ajattele?
häiriöinen kirjoitti:
Itseasiassa yhden terapian kohdalla on osoitettu tieteellistä näyttöä sen pätevyydestä. Eli dialektiivinen käyttäymisterapia. Mainostan tätä koska itse käyn juuri sellaisess terapiassa, mutta tässä kohderyhmänä ovat käsittääkseni itsetuhoiset ja epävakaat potilaat lähinnä. Minä olen tyypillinen kohderyhmän potilas olen nyt käynyt vähän yli vuoden dkt terapiassa ja on toiminut, mutta siis vaatii hurjan paljon omaa työtä ja motivaatiota.
Laitan tähän linkin
http://lib.stakes.fi/ohtanen/tarkastele.aspx?id=212Joo, monenkin terapiatyypin kohdalla on kyllä tehty tutkimuksia, jotka antavat näyttöä niiden toimivuudesta ja hyödyistä. Käytännössä tutkimus tiedon keruineen ja erilaisten tekijöiden kontrollointeineen on vain aiheen luonteesta johtuen hyvin haasteellista, ja tutkimukset erilaisine lähtökohtineen ja tuloksineen saattavat sitten kiistellä keskenään... On tehty esim. sellaisiakin tutkimuksia, joissa joidenkin terapiamenetelmien hyötyjä on kyseenalaistettu vertaamalla niitä muunlaisista keskustelukohtaamisista saatavaan apuun, löytämättä näiden välillä eroa. Toisaalta joku muunlainen tutkimus on antanut näyttöä juuri samaisen terapian tehoista muihin hoitomuotoihin nähden. Jo tutkimusasetelmien rakentaminen vaikuttanee tällaisissa tutkimuksissa paljon siihen, millaisia tuloksia saadaan ja miten koko kysymys terapioiden hyödyistä ymmärretään...
- häiriöinen
tai ajattele? kirjoitti:
Joo, monenkin terapiatyypin kohdalla on kyllä tehty tutkimuksia, jotka antavat näyttöä niiden toimivuudesta ja hyödyistä. Käytännössä tutkimus tiedon keruineen ja erilaisten tekijöiden kontrollointeineen on vain aiheen luonteesta johtuen hyvin haasteellista, ja tutkimukset erilaisine lähtökohtineen ja tuloksineen saattavat sitten kiistellä keskenään... On tehty esim. sellaisiakin tutkimuksia, joissa joidenkin terapiamenetelmien hyötyjä on kyseenalaistettu vertaamalla niitä muunlaisista keskustelukohtaamisista saatavaan apuun, löytämättä näiden välillä eroa. Toisaalta joku muunlainen tutkimus on antanut näyttöä juuri samaisen terapian tehoista muihin hoitomuotoihin nähden. Jo tutkimusasetelmien rakentaminen vaikuttanee tällaisissa tutkimuksissa paljon siihen, millaisia tuloksia saadaan ja miten koko kysymys terapioiden hyödyistä ymmärretään...
Käsittääkseni DKT on aina mistä on virallisesti hyväksyttyä tutkimusaineistoa. Kaikenlaisia tutkimuksia voidaan tehdkä ihan mistä vaan. Se ei vielä todista mitään tosiaankaan niinkuin sanoit.
Et tidä tiedätkö mitän DKT terapiasta, sehän poikkeaa hyvin paljon esim. psykodyynamisesta terapiasta. Siinä on selkekä rakenne minkä mukaan edetään ja tavoitteet ja porrastus. Jotka ovat samat kaikilla potilailla, eri on sitten missä tahdissa mennääin jne... mutta rakenne on sama. Toisin kun psykodynaaminen mikä voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä. - tai ajattele?
häiriöinen kirjoitti:
Käsittääkseni DKT on aina mistä on virallisesti hyväksyttyä tutkimusaineistoa. Kaikenlaisia tutkimuksia voidaan tehdkä ihan mistä vaan. Se ei vielä todista mitään tosiaankaan niinkuin sanoit.
Et tidä tiedätkö mitän DKT terapiasta, sehän poikkeaa hyvin paljon esim. psykodyynamisesta terapiasta. Siinä on selkekä rakenne minkä mukaan edetään ja tavoitteet ja porrastus. Jotka ovat samat kaikilla potilailla, eri on sitten missä tahdissa mennääin jne... mutta rakenne on sama. Toisin kun psykodynaaminen mikä voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä.Kyllä niitä muitakin terapioita on kaiketikin ihan virallisesti tutkittu, mutta jo itse aiheet ovat niin monimutkaisia, että se tieteelliseltä kannalta asiallisesti toteutettu tutkimuskaan ei välttämättä ole tae mistään kattavasta ja perusteellisesta kuvasta niitä koskien. Tutkimusasetelmat, tutkimusta koskevat olettamukset, aineistojen laadut & laajuudet, erilaisten tekijöiden hallinta jne. ovat noissa niin hankalia kysymyksiä.
Suomessa tutkittiin joku aika sitten pitkäkestoisia terapioita (pitkäaikainen psykodynaaminen) vertaillen lyhempikestoisiin ja todettiin silloin edellisten toimivan jälkimmäisiä paremmin pitempään jatkuvan masennuksen hoidossa. Molemmista oli ylipäätään apua masennuksen hoidossa. Nuo yllä mainitut psykoterapioita muihin keskusteluapuihin vertailleet ja siten niiden tehoja päin vastoin kyseenalaistaneet tutkimukset taas olivat jotain vanhempia amerikkalaisia tutkimuksia, myös kyllä ihan tieteellisesti toteutettuja.
Olen jonkun verran tutustunut erilaisiin terapiatyyppeihin, kognitiiviset terapiat ovat kyllä periaatteiltaan ja etenemistavoiltaan ihan tuttuja, myös tuosta dialektisesta olen jotain lukenut aiemminkin. Katsoin linkin ja tiivistelmän kyllä. Tarkemmin ei nyt oikein ehdi perehtyä.
- dudenamedexter
parisuhteessa eivätkä hoito-suhteessa. Lykkyä pyttyyn...
- Sumppi pk-seudulta
Totuushan on se, että ei psygologi eikä psykiatri mitään lukkoja pysty avaamaan, mutta hän voi puheellaan onnistua avaamaan asiakkaansa ajatukset mielentilastaan niin, että asiakas itse sisäistää ongelmansa ja pystyy siten itse avaamaan lukot.
Jos terapeutin ja asiakkaan hoitosuhde ei toimi, tulos voi olla juuri niinkuin kirjoitit, tai jopa kääntyä asiaksta vastaankin. Lopullinen apu löytyy itsestään. Paras terapeutti voi olla myös läheinen luotettava ystävä, jonka kanssa asiat voi puhua avoimesti mitään salailematta ja sanoja kaihtamatta. Mutta samalla oman itsensä löytämisen voi löytää myös esim. alan kirjallisuudesta, henkisiä arvoja sisältävästä kirjallisuudesta, myös aforismeista.
Olet aivan oikeassa, tutustuminen itseensä on lähtökohta. Tunnustaminen asenteensa ja se, että niissä on varaa muuttaa suuntaa, on elämälleen asettamia ehtoja, joista on syytä päästä irti, löytää elämälleen mielekäs, henkisesti sisältörikas tarkoitus. Armollisuus itseään kohtaan, elämä ilman itsensä asettamia ehtoja on vapautta, oikeutta rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä ihmisenä. Elämän sisältöä, tarkoitusta ei voi rahalla hankkia, sitä ei takaa materiaali, ei runsas omaisuus, päinvastoin ne voi sumentaa todellisen minän, jäävät materialismin ja pinnallisuuden jalkoihin.
Totean omasta kokemuksesta, että sain lähetteen terapeutille. Hän oli niin leipääntynyt työhönsä, että tunsin itseni paremminkin terapeutin olevan terapian tarpeessa. Olin oman mielipiteeni mukaan paremmassa henkisessä kunnossa, mitä tämä leipääntynyt terapeutti. Hän haukotteli, ja oli aika tympääntyneen tuntuinen tehtäväänsä. Terapiani siis alkoi ja päättyi samalla käynnillä. Enkä sen jälkeen ole terapeutille mennyt. Psykiatrinkin luona kävin useamman kerran, mutta se tunti oli myös yhtä mitään sanomatonta, hänelle tärkeintä oli tunnista veloitettu kova palkkio. Senkin jätin ja selvisin ongelmastani, eli täydellisestä unettomuudestani omin voimin eli pitkällä sairaslomalla. Tästä on aikaa arviolta yli 10 vuotta. Kävin luontaishoidoissa, josta sain myös vapauttavaa energiaa asioiden tasapainottumiseen. Oma kokemukseni lääkkeistä;
Lähes pyörryin yhtäkkiä ystäväni luona ollessa. Oli ihan normaali tilanne, olimme ulkona tupakalla, juttelimme niitä näitä, ja yhtäkkiä silmissä sumeni ja tasapaino meni.
Siitä lähti sitten viikon sairas olo, silmät olivat jatkuvasti sumeina, makasin sängyssä illalla ja yöllä kun en saanut unta ja päähän sattui ouudosti, ihme paineella.
Lopulta päädyin lääkäriin (syy tähän lääkäriin menon lykkääntymiseen oli myös syy näihin oireisiin).
Sieltä minulle annettiin serotoniini lääkettä. Lääkäri sanoi, ettei terapia auta mitään, ja ettei lääkkeistä tule vieroitusoireita, ja että ne voi lopettaa koska tahansa, joten suostuin ottamaan niitä.
Elämäni oli aivan paskaa, olin nuori, vailla ohjeistusta, vailla vanhempia, ja välittäviä ihmisiä. Masennus on oire luultavastikin, ahdistus ja pelkotilat tulevat eritäin suurella todennäköisyydellä jostain vallitsevasta tilanteesta, joka täytyy selvittää.
Itselläni se oli kamala seurustelusuhde, vuosia jatkunut henkinen tuska ja kärsimys vanhempieni jatkuvista teoista, ja lääkärissä kerrotiin, että tämä kaikki on jotenkin aivan normaalia, ja minä olen epänormaali, ja tarvitsen lääkkeitä, kun ainut asia jota olisin tarvinnut olisi ollut jonkun välittämään minusta, ja antamaan neuvoja. Tämännlaista tukea on turha mennä lääkäriin etsimään.
Ongelmani eivät kadonneet, maagisesti, annostani lisättiin jatkuvasti, kunnes minulle tuli mitta täyteen, ja lopetin lääkkeet. Siitä lähti sitten noin vähintään vuoden mittainen lääkkeistä irtiotto. Lääkkeien alaisena jatkoin ja lisäsin elämäni virheitä (kuten jatkoin seurustelusuhdettani, ja muutenkin yliorjamaista olemustani), kuin ongelma olisi ollut siinä, etten jaksanut rankaa elämääni.
"SInussa on vikaa, koska et kestä elämääsi." EIKÄ "Elämäsi on aika sekaisin, selvitetään se."
Lopulta pääsin irti lääkkeistä, ja siitä asti en ole saanut mitään hoitoa, en terapiaa, en mitään, en edes muihin fyysisiin oireisiin, koska kansiossani on ikuisesti maininta siitä, kuinka minä kieltäydyn lääkkeistä, ja olen sen takia, ja lainaan, "sekopää". Ja tuo oli termi jonka tänään luin kansiostani sivusilmällä.
Olen normaali, rauhallinen ihminen, joka vastustaa lääkkeitä ensisijaisena hoitona henkisiin ongelmiin, jotka ovat seurausta elämässä tapahtuvien mullistusten tai sekasorron aikaansaamia. Lääkitään silloin kun on jokin kemiallinen epätasapaino ongelma, tutkittu sellainen. Ei lääkitä silloin, kun elämä on sekaisin ja se pitäisi hoitaa kuntoon. Lääkkeiden avustuksella jatkoin typerää elämääni aina himean onnellisempana, mutta ongelmat aina pysyivät. Muistan kun mietin lääkehuuruissa, että miksi minulla on edelleen piilevä paha mieli jostain? Mutta en pahemmin osannut välittää siitä, koska lääkkeet pitivät minun tunteeni kurissa, kunnes eivät, ja annosta taas lisättiin.
Puolustelkaa lääkkeitä aivan rauhassa, mutta teiltä puuttuu käsitys siitä, että teidän ongelmanne eivät välttämättä ole samoja kuin muilla. Lääkkeet auttoivat minut pois fysisistä oireista. Mutta lääkkeiden "väärinkäytön" takia en välittänyt enää mistään, ja nyt olen 6 vuotiaan pojan isä, naisen kanssa joka seurustelee toisen naisen kanssa, ja kieltää pojaltani kulttuurin, musiikin, kielten, ym. opettelun, koska hän on niin pikkumainen, ettei halua pojan osaavan mitään enempää kuin hän itse osaa. Minä tein virheet, ruumis sanoi että nyt riittää. Lääkkeet antoivat lisää puhtia jatkamaan typerää paskaa, ja lopulta kun heräsin, oli nainen jo paksuna.
Jos teillä on ongelmia, selvittäkää ne herranen aika, älkääkä jatkako typeriä elämiänne kuin mikään ei olisi vikana. Masennus osoittaa, että joku on nyt vialla, ja tarvitset apua joltain tai jostain, ja sinun täytyy opetella artikuloimaan itseäsi. Masennus ei ole itsessään paha asia.Masennus on osa ihmisen elämää. Samoin kuin suru ja ilo,sekä toivotomuus ja pelko. Näitä asioita ei tarvitse itsessään pelätä.- levantori
toisenlainen kokemus oli mulla eli juttelua pari vuotta ammattilaisen kanssa ja mieto mielialalääke päällä ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen pystynyt opiskelemaan itselleni ammatin ja saanut hankittua työpaikan :) Eli mulle se oli kyllä enemmän kuin lottovoitto löytää sopiva terapeutti ja sopiva lääkitys.
En kuitenkaan ongelmaton tule olemaan koskaan, mutta osaan käsitellä asiat paremmin/ymmärrän itseäni enemmän ja mielialalääke auttaa mun ahdistus/paniikkikohtauksiin, joiden takia olin toimintakyvytön ja itsemurha pyöri mielessäni non-stoopina...Nyt edessä lääkkeiden asteittainen lopettaminen, koska vasta nyt koen olevani siihen valmis. Ainoa asia mitä olen kaivannut on se, että ennen olin niin tasapainoton, että ilon hetketkin oli jotain niin suurta että lääkityksen kanssa en ole niitä enää tuntenut samalla lailla. Mutta enpä ole ollut peiton alla viikkokausia masennuksen kourissakaan.Pari asiaa tuli mieleen.
Yksi on se, ettei kovinkaan usein kuule ihmisistä, jotka olisivat lopettaneet pillerien käytön jo aikaa sitten, ja sanoneet, että elämä on hyvin. Usein joutuu pillerinlopettajat hakemaan lääkkeensä uudelleen, sillä alkuperäinen ongelma ei katoa, vaikka se huuruissa unohtuisikin.
Jos vaikka pelkäät elämää, tai enemmänkin kuolemaa, etkä näe mitään järkeä elämässäsi, ja alat ottamamaan pillereitä, niin kyllähän se pelko sieltä katoaa aika äkkiä. Se ei tunnu enää. Ja miksi joku sattuu, miksi joku tuntuu joltain? Se on viestintää, kipu kertoo, etää jokin on vialla, henkiset ongelmat kertovat, että elämässä on joku vialla ja se pitää artikuloida.
Hyvä terapia on se tärkein, lääkkeet ei itsessään ole muuta kuin henkistä "buranaa", jolla lykätään oireita siksi aikaa kun asiaa hoidetaan.
Ei murtunutta luutakaan hoideta vain kipulääkkeillä, koska kun kipulääkkeitä aletaan lopettelemaan, alkaa taas ilmetä se sama vanha kipu jostian, ja lääkkeitä pitää jatkaa.
Tottakai ihmisellä on hyvä olo kun syö lääkkeitä, ja sitten voi alkaa jo miettiä lopettamistakin, kun on niin perhanan mukava olla jatkuvasti. Sama kun eilisessä dokkarissa narkkari veti ensin suoneen, ja sen jälkeen katkoi kaikki piikkinsä ja sanoi, että oli viimeinen kerta.
Sen ongelman alkuperäinen syy täytyy selvittää, mieluiten ennen lääkitystä, ja varmasti, sillä muuten ihminen tarvitsee aina vain enemmän ja enemmän lääkkeitä.
Kipu lakkaa lääkkeillä, mutta ongelmat pysyvät, ja jos ongelmasi aiheutuu vaikka lähesiten kohtelusta (esim vanhemat henkisesti pahoinpitelevät jatkuvasti), ja sinua lääkitään kestämään lisää, ei tässä ole yhtään mitään järkeä. IHmiselle täytyy artikuloida, että esimerkiksi sinun vanhempasi kohtelu on ala-arvoista, ja ongelmasi johtuvat siitä. Nyt käydään niitä läpi yhdessä, ja jos oireet eivät lähde tätä tiedostamalla, niin otetaan lääkkeet avuksi.
Aivokirurgiassakaan ei nukuteta potilasta, koska silloin nähdään koko ajan, ettei mikään mene vikaan. Ja sama käytäntö olisi hyvä myös psykologiassa, ei narkkareita hoideta kun he ovat aineiden alla, kaikki tuntuu hyvältä silloin, jopa lopetuskin.
Toivottavasti ymmärrätte nyt mistä täällä puhutaan, kun lääkkeitä arvostellaan. Lääkkeet vievät tunnot pois, pahat olot. Muta ne pahat olot johtuvat jostain, ja jos niitä ei käsitellä, mihin ne ongelmat sitten katoavat? Ne pysyvät piilossa, ja usein tulevat esiin ja lääkitystä lisätään.Minulla oli aivan mahtava olo lääkityksen aikana. Aivan käsittämättömän hyvä olo, kaikki oli helppoa, ei hampaiden kiristystä, ei stressiä turhista (mistään), ei pelkoja (kunnon pelkoja mistään, en pelännyt harrastaa seksiä kaikkien kanssa, en pelännyt vaikka pistin jonkun paksuksi, en pelännyt tai huolestunut kun rahat olivat koko ajan loppu, minulla oli mahtava olo).
Mutta jos olisin kuunneelut näitä tunteitani, jos lääkärit olisivat kuunnelleet näitä tuntojani, olisin voinut tehdä ongelmilleni jotain ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja nyt on liian myöhäistä. Huumehöyryjeni "ansiosta" poikani kärsii ja kärsii tulevassakin minun maniastani ja elämäni ahdistavien asioiden jättämistä huomiotta.
Jos otat lääkkeet, tiedä, että ongelmasi eivät katoa, et vain tunne niiden kipua enää. Jos tämä on okei, ja jos tiedät, että voit elää sen kanssa, niin mikäs siinä, vedä aineita. Mutta jos todellinen onnellisuus kiinnostaa, niin korjaa asiasi ensin, ja sitten ala ottamaan lääkkeitä.- Itseasiassa
larethi kirjoitti:
Pari asiaa tuli mieleen.
Yksi on se, ettei kovinkaan usein kuule ihmisistä, jotka olisivat lopettaneet pillerien käytön jo aikaa sitten, ja sanoneet, että elämä on hyvin. Usein joutuu pillerinlopettajat hakemaan lääkkeensä uudelleen, sillä alkuperäinen ongelma ei katoa, vaikka se huuruissa unohtuisikin.
Jos vaikka pelkäät elämää, tai enemmänkin kuolemaa, etkä näe mitään järkeä elämässäsi, ja alat ottamamaan pillereitä, niin kyllähän se pelko sieltä katoaa aika äkkiä. Se ei tunnu enää. Ja miksi joku sattuu, miksi joku tuntuu joltain? Se on viestintää, kipu kertoo, etää jokin on vialla, henkiset ongelmat kertovat, että elämässä on joku vialla ja se pitää artikuloida.
Hyvä terapia on se tärkein, lääkkeet ei itsessään ole muuta kuin henkistä "buranaa", jolla lykätään oireita siksi aikaa kun asiaa hoidetaan.
Ei murtunutta luutakaan hoideta vain kipulääkkeillä, koska kun kipulääkkeitä aletaan lopettelemaan, alkaa taas ilmetä se sama vanha kipu jostian, ja lääkkeitä pitää jatkaa.
Tottakai ihmisellä on hyvä olo kun syö lääkkeitä, ja sitten voi alkaa jo miettiä lopettamistakin, kun on niin perhanan mukava olla jatkuvasti. Sama kun eilisessä dokkarissa narkkari veti ensin suoneen, ja sen jälkeen katkoi kaikki piikkinsä ja sanoi, että oli viimeinen kerta.
Sen ongelman alkuperäinen syy täytyy selvittää, mieluiten ennen lääkitystä, ja varmasti, sillä muuten ihminen tarvitsee aina vain enemmän ja enemmän lääkkeitä.
Kipu lakkaa lääkkeillä, mutta ongelmat pysyvät, ja jos ongelmasi aiheutuu vaikka lähesiten kohtelusta (esim vanhemat henkisesti pahoinpitelevät jatkuvasti), ja sinua lääkitään kestämään lisää, ei tässä ole yhtään mitään järkeä. IHmiselle täytyy artikuloida, että esimerkiksi sinun vanhempasi kohtelu on ala-arvoista, ja ongelmasi johtuvat siitä. Nyt käydään niitä läpi yhdessä, ja jos oireet eivät lähde tätä tiedostamalla, niin otetaan lääkkeet avuksi.
Aivokirurgiassakaan ei nukuteta potilasta, koska silloin nähdään koko ajan, ettei mikään mene vikaan. Ja sama käytäntö olisi hyvä myös psykologiassa, ei narkkareita hoideta kun he ovat aineiden alla, kaikki tuntuu hyvältä silloin, jopa lopetuskin.
Toivottavasti ymmärrätte nyt mistä täällä puhutaan, kun lääkkeitä arvostellaan. Lääkkeet vievät tunnot pois, pahat olot. Muta ne pahat olot johtuvat jostain, ja jos niitä ei käsitellä, mihin ne ongelmat sitten katoavat? Ne pysyvät piilossa, ja usein tulevat esiin ja lääkitystä lisätään.Minulla oli aivan mahtava olo lääkityksen aikana. Aivan käsittämättömän hyvä olo, kaikki oli helppoa, ei hampaiden kiristystä, ei stressiä turhista (mistään), ei pelkoja (kunnon pelkoja mistään, en pelännyt harrastaa seksiä kaikkien kanssa, en pelännyt vaikka pistin jonkun paksuksi, en pelännyt tai huolestunut kun rahat olivat koko ajan loppu, minulla oli mahtava olo).
Mutta jos olisin kuunneelut näitä tunteitani, jos lääkärit olisivat kuunnelleet näitä tuntojani, olisin voinut tehdä ongelmilleni jotain ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja nyt on liian myöhäistä. Huumehöyryjeni "ansiosta" poikani kärsii ja kärsii tulevassakin minun maniastani ja elämäni ahdistavien asioiden jättämistä huomiotta.
Jos otat lääkkeet, tiedä, että ongelmasi eivät katoa, et vain tunne niiden kipua enää. Jos tämä on okei, ja jos tiedät, että voit elää sen kanssa, niin mikäs siinä, vedä aineita. Mutta jos todellinen onnellisuus kiinnostaa, niin korjaa asiasi ensin, ja sitten ala ottamaan lääkkeitä.Minäkin kävin terapiassa vuosien ajan kerran viikossa. Siitä on jo melkein 30 vuotta. Aika turhauttavaa, se ihminen ei auttanut minua puhumaan, istui vain, itse en osannut ilmaista itseäni sanoilla riittävästi. Tunnen maksaneeni turhasta. Ei hän minusta ja minun voinnistani välittänyt, pääasia, että maksut hoituivat ajallaan. Joskus vieläkin tulee katkeria ajatuksia mieleen koko terapiasta.
Hän lupasi antaa jonkin arvion tai suunnitelman terapian kestosta tai tarpeesta muutaman käyntikerran jälkeen, Sellaista ei koskaan tullut. Itse en uskaltanut enkä kehdannut koskaan kysyä. Harmittaa vieläkin, olen ilmeisesti tullut höynäytetyksi pahemman kerran.
Uskon silti, että keskustelu toisen ihmisen kanssa voi auttaa, mutta silloin pitää todella keskustella eikä vaan istua hiljaa kuluttamassa aikaa. Terapeutin pitää viedä keskustelua eteenpäin, tehdä jotain palkkansa eteen. Ja vain muutama kerta, ei mitään vuosien mittaisia sessioita.
Olen pärjännyt sen jälkeen hyvin elämässäni, en terapian ansiosta, vaan siitä huolimatta. Ainakaan en ole ollut päivääkään pos työstä mielenterveysongelmien takia. Eläke häämöttää jo lähikuukausina.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain1988967Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1473321Kunnissa - siis myös kaupungeissa - viihtyvät ovat kommunisteja
Nehän ovat osa yhteiskunnan tuottamia instansseja, joista on vain haittaa veronmaksajille ja yrittäjlle, kuten ollaan ve32260- 1702222
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha1011856Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1741796Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1801667- 1391341
SDP todellisuudessa pahin pettäjä koskaan - se syyllistyi valtiopetokseen 1918
kun aloittivat kapinan maan laillista valtiojärjestystä vastaan. Punaiset saivat tukea Neuvosto-Venäjän bolsevikeilta,461319Iski taas katumus kun en jutellut sun kanssa
Silloin kun halusit. Mutta en enää voi sille mitään, en saa muutettua sitä hetkeä..1151074