Anoreksia ja seksuaalisuus

ExAnorektikko88

Heips,
Olin 14v kun sairastuin anoreksiaan josta parannuin viimein 16v, kiitos rakkaiden läheisten tuen.
Kun tuon helvetin käy läpi pahimmassa murrosiässä niin se jättää jälkensä; rinnat eivät kehittyneet sairauden jälkeen ollenkaa, ovat kokoa aa. Pituutta en kasvanut sairauden jälkeen kuin 2cm.

No, onneksi olen sentään terve =)

Se mikä mietityttää on tuo seksuaalisuus. Ennen sairastumistani minulla oli normaalit halut. Kun sairastuin niin halut katosivat kokonaan, olin taantunut ikäänkuin lapsen tasolle, aseksuaaliksi enkä kokenut mitään mielenkiintoa seksiin.

Nyt olen jo 22v ja seksuaalisuus ei vieläkään ole palautunut entiselleen. Jäänkö tällaiseksi? Help?

Miten sairaus on vaikuttanut seksuaalisuuteenne ja jos olette parantuneet onko tilanne normalisoitunut?

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne =)

92

4889

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ExAnorektikko88

      Anybody?

      • Mirabell__

        Itse myös sairastin 3vuotta, bulimiaa ja anoreksiaa vuoron perään, ja halut kadonneet kokonaan. Kaikki alkoi kun olin 12 vuotta, vanhempani erosivat ja otin sen aika raskaasti. Edelleen libido kadoksissa.

        Kohtalontovereita? olisi kiva kuulla miten muut ovat pärjänneet.


      • Entinen Sairas
        Mirabell__ kirjoitti:

        Itse myös sairastin 3vuotta, bulimiaa ja anoreksiaa vuoron perään, ja halut kadonneet kokonaan. Kaikki alkoi kun olin 12 vuotta, vanhempani erosivat ja otin sen aika raskaasti. Edelleen libido kadoksissa.

        Kohtalontovereita? olisi kiva kuulla miten muut ovat pärjänneet.

        Kohteliaita ihmisiä täällä. Monet katsoo mutta eivät vastaa.

        Olen nyt 23-vuotiaana 170cm/55kg, anoreksiaa sairastin 3 vuotta teini-iässä. Nykyään pyyhkii ihan hyvin ja poikaystäväkin on löytynyt =).

        Mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee niin kyllä sairaana ollessani olin aika passiivinen tuossa asiassa, kuten sanoitkin vähän kuin lapsi. Nyt kuitenkin menkat ovat palanneet takaisin ja vaikka yhä koen välillä kipua yhdynnässä niin kyllä siihen pystyn. Jotenkin kuitenkin tuntuu että jos tuon häröilyn olisi jättänyt väliin voisin nauttia seksistä enemmän.


      • Emilya
        Entinen Sairas kirjoitti:

        Kohteliaita ihmisiä täällä. Monet katsoo mutta eivät vastaa.

        Olen nyt 23-vuotiaana 170cm/55kg, anoreksiaa sairastin 3 vuotta teini-iässä. Nykyään pyyhkii ihan hyvin ja poikaystäväkin on löytynyt =).

        Mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee niin kyllä sairaana ollessani olin aika passiivinen tuossa asiassa, kuten sanoitkin vähän kuin lapsi. Nyt kuitenkin menkat ovat palanneet takaisin ja vaikka yhä koen välillä kipua yhdynnässä niin kyllä siihen pystyn. Jotenkin kuitenkin tuntuu että jos tuon häröilyn olisi jättänyt väliin voisin nauttia seksistä enemmän.

        Mä sairastuin jo noin 10-vuotiaana. Nyt olen 23, vihdoin parantunut ja normaalipainon alarajalla. Koskaan ei oo ollut minkäänlaisia haluja ja pelkään, ettei koskaan tule olemaankaan. En ole ikinä edes seurustellut, ei vain ole kiinnostanut eikä kiinnosta. Haluaisin kuulla, onko kukaan muu yhtään vastaavanlaisessa tilanteessa ollut löytänyt kadonneet halunsa..? Onko ilmennyt edes kiinnostusta seurusteluun pitkän anoreksian jälkeen?


      • Nuorenasitäontyhmä
        Emilya kirjoitti:

        Mä sairastuin jo noin 10-vuotiaana. Nyt olen 23, vihdoin parantunut ja normaalipainon alarajalla. Koskaan ei oo ollut minkäänlaisia haluja ja pelkään, ettei koskaan tule olemaankaan. En ole ikinä edes seurustellut, ei vain ole kiinnostanut eikä kiinnosta. Haluaisin kuulla, onko kukaan muu yhtään vastaavanlaisessa tilanteessa ollut löytänyt kadonneet halunsa..? Onko ilmennyt edes kiinnostusta seurusteluun pitkän anoreksian jälkeen?

        Itsella ongelmat syömisen kanssa alkoivat 16v ja jatkuivat parkymppiseksi, olen nyt parantunut ja huomannut tuon saman, että ei seurustelu eikä seksi kiinnosta ollenkaan!

        olen seurustellut kerran, halusin kokeilla pystynkö siihen, mitään omaa halua asiaan ei oikeastaan ollut ja siihen se suhde lopulta kaatuikin.

        En koskaan tehnyt aloitetta seksiin, en pystynyt kiihottumaan kunnolla ellei esileikki ollut tooooodella pitkä. Oli ikäänkuin kaikki tapahtui jollekkin toiselle... en ollut henkisesti oikein mukana enkä mitään nautintoakaan siitä saanut..

        muita? alkaa kyllä pelottaa mitä tuleman pitää... haluaisin miehen ja perheen joskus.


      • *SadAndLonely_
        Nuorenasitäontyhmä kirjoitti:

        Itsella ongelmat syömisen kanssa alkoivat 16v ja jatkuivat parkymppiseksi, olen nyt parantunut ja huomannut tuon saman, että ei seurustelu eikä seksi kiinnosta ollenkaan!

        olen seurustellut kerran, halusin kokeilla pystynkö siihen, mitään omaa halua asiaan ei oikeastaan ollut ja siihen se suhde lopulta kaatuikin.

        En koskaan tehnyt aloitetta seksiin, en pystynyt kiihottumaan kunnolla ellei esileikki ollut tooooodella pitkä. Oli ikäänkuin kaikki tapahtui jollekkin toiselle... en ollut henkisesti oikein mukana enkä mitään nautintoakaan siitä saanut..

        muita? alkaa kyllä pelottaa mitä tuleman pitää... haluaisin miehen ja perheen joskus.

        ..hirvittää! En halua olla koko elämääni aseksuaali friikki! En oikeasti tunne yhtään mitään.
        Ja tilannetta ei auta yhtään sekään että perheeni on hyvin seksuaalikielteinen, minulle opetettiin että se on paha, likainen asia mitä vain "huonot naiset tekevät".

        Normalisoidunko ikinä? Miten olette muut pärjänneet? huolestuttaa kun olen suht. nuori vielä (17v) eikä mikään seksuaalisuuteen liittyvä kiinnosta.


      • *''''''****
        *SadAndLonely_ kirjoitti:

        ..hirvittää! En halua olla koko elämääni aseksuaali friikki! En oikeasti tunne yhtään mitään.
        Ja tilannetta ei auta yhtään sekään että perheeni on hyvin seksuaalikielteinen, minulle opetettiin että se on paha, likainen asia mitä vain "huonot naiset tekevät".

        Normalisoidunko ikinä? Miten olette muut pärjänneet? huolestuttaa kun olen suht. nuori vielä (17v) eikä mikään seksuaalisuuteen liittyvä kiinnosta.

        Olen itse sairastanut jo 8 vuotta anoreksiaa ja bulimiaa. Ennen sairastumistani haluni olivat normaalit. Nyt ei sitten kiinnosta yhtään.


    • xenya

      hmm, itsellä oli sairaana samaa ongelmaa...

      Kun menkat alkoivat luomuna, tapahtui MUUTOS parempaan, vaikka painoa 173 cm pitkässä varressani vain 50 kg. Uskonkin, että riippuu hyvin paljon hormonitoiminnasta! Jos estrogeenia on vähän, niin tuskin jaksavat miehet kiinnostaa.

      • vierailijatar

        Sairastuin 14 vuotiaana ja olen nyt 19v. Haluja ei ole koskan ollut, eikä ole nytkään, menkat kyllä on normaalisti nyt. Toisaalta onko se nyt niin paha asia, siis ettei haluta? Onhan elämässä paljon muutakin kuin seksi.


      • ExAnorektikko88
        vierailijatar kirjoitti:

        Sairastuin 14 vuotiaana ja olen nyt 19v. Haluja ei ole koskan ollut, eikä ole nytkään, menkat kyllä on normaalisti nyt. Toisaalta onko se nyt niin paha asia, siis ettei haluta? Onhan elämässä paljon muutakin kuin seksi.

        Itseäni vain hirvittää että kykenenkö ikinä normaaliin miehen ja naisen väliseen suhteeseen (johon luonnollisesti seksi kuuluu), todellakin HIRVITTÄÄ tällä saralla, koska ennen sairautta tilanne oli aivan toinen kuin nykyään...Ei sillä että elämässä ei olisi muuta, mutta onhan se iso osa suhdetta!

        Tunnen itseni ihan oudoksi.

        Xenya, kauanko sairastit?


      • Nana:O
        ExAnorektikko88 kirjoitti:

        Itseäni vain hirvittää että kykenenkö ikinä normaaliin miehen ja naisen väliseen suhteeseen (johon luonnollisesti seksi kuuluu), todellakin HIRVITTÄÄ tällä saralla, koska ennen sairautta tilanne oli aivan toinen kuin nykyään...Ei sillä että elämässä ei olisi muuta, mutta onhan se iso osa suhdetta!

        Tunnen itseni ihan oudoksi.

        Xenya, kauanko sairastit?

        sama juttu.

        APUA!

        Miten te muut olette selvinneet? Kyllä tässä väkisinkin tuntee itsensä ihan friikiksi..


    • lilac pompom

      anoreksian pahimmassa (tai parhaassa, jos ajattelee sairaalla aivolohkolla) seksi oli mulle suorittamista siinä missä kaikki muukin ja eniten inhottaa se, että joskus ajattelin sitä liikunnan kannalta. haluja tosin oli, mutta nuo sairaat ajatukset teki musta pikkuhiljaa haluttomamman. kun paranemishalu tuli, ei seksi enää kiinnostanutkaan ja osasyy siihen, etten vaan pysty parantumaan on se, etten tän kaiken jälkeen usko pystyväni normaaliin ihmissuhteeseen.

      niinkuin sanoit, ajatus todellakin hirvittää. sairastuin 19-vuotiaana, mutta ei mun henkinen kehitys varmaan silloinkaan ollut ihan ikäisen tasolla, en koe olevani jälkeenjäänyt, vaan että monet jutut mitkä oman ikäisiä kiinnostaa, ei vain sovi mun elämään, ja olen keskittynyt sellaisiin, mitkä kuulostaa muiden mielestä lapsellisilta/mummomaisilta/oudoilta. näin sairauden kanssa ja ilman. mutta sosiaalinen kanssakäyminen on romahtanut näiden vuosien aikana lapsen tasolle, kaverisuhteen tai minkä tahansa tuttavuuden luominen harvemmin edes käy mun mielessä ja kun joku yrittää lähestyä, lähden kirjaimellisesti kävelemään tilanteesta. kaikki kanssakäyminen ihmisten kanssa on niin paskamaisen vaikeaa, että perhettä välttelen ja ainoa, kenen kanssa tahdon edes jutella, on entinen poikaystäväni. se kyllä tietää mun haluttomuuden ja oikut, on tukenut mua omalla tavallaan ja kannustaa parantumaan, enkä voisi kuvitella ketään muuta vierelleni. harva uusi ihminen tajuaisi sekoiluitani, näkisi musta vain kivan näköisen kuoren, mutta kusisi varmaan housuunsa kun kaikki sekoiluni selviäisivät ja sitten halveksisisin tyyppiä niin, että laittaisin sen kärsimään kuten sairaus on tehnyt mulle. kamala ajatus ja onneksi ei toteudu.

      joskus haluttomuus on omaa itseinhoa, ei vain tahdo toisen näkevän omaa alastonta kroppaa, vähän kuin joutuisi suurennuslasin alle ja kaikki ylimääräinen paisuu kymmenkertaiseksi. mulle ainakin alastomuus on lähes sama kuin joku lukisi päiväkirjani läpi, salaisuudet ja asiat mistä en pysty puhumaan, paljastuvat. sama on läheisyyden kanssa, sairaimpina hetkinä toisen kosketus pelottaa, ihan kuin syömishäiriö tarttuisi ihon kautta.

      alitajuntaisesti me kai vielä tiedetään, että seksi on hyvä asia, ja sairaus kieltää nautinnon. jos tuntee kumppanin, siihen liittyy paljon jakamista ja läheisyyttä, henkinen yhteys voimistuu fyysisen myötä, ja ne hyvät tunteet ja se, ettei ehkä tarvitsekaan kantaa kaikkea ihan yksin ja ettei sairaus olekaan koko maailma, pelottaa. antaa sen pelon olla ja tarttua hetkeen, oli kyse mistä tahansa hyvästä tunteesta.

      syömishäiriö ei salli kantajalleen mitään hyvää, siinä se varmaan on ja kun sama linja jatkuu pidempään, seksin kuten monen muunkin puutteeseen tottuu.

      • Xewrax

        Olen sairastanut anoreksiaa 3vuotta, alkoi ollessani 17.

        Minulla kanssa sama että sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet ovat muuttuneet hirvittävän hankaliksi asioiksi. En osaa enää lähestyä ihmisiä, en luota ihmisiin. Jo se, että kuvittelen itseni intiimiin tilanteeseen jonkun kanssa hirvittää. Itsekin tunnen itseni hieman oudoksi, sillä olen jo 20v eikä ikäisteni jutut kiinnosta paskan vertaa- tekee mieli vain käpertyä palloksi peiton alle- ei seksi,seurustelu,tulevaisuus, opiskelu (jota suoritan pakkopullana kuten kaikkea muutakin elämässäni).

        Alastomuus on siinä jännä että siihen ei liity itseinhoa kohdallani, pikemminkin en vain koe siinä mitään seksuaalista, ihan sama kuin joskus lapsena lillui jossain alasti.

        Eli ei ole mitään haluja, olen kuin vaihdevuodet ohittanut mummeli =)


      • ExAnorektikko88
        Xewrax kirjoitti:

        Olen sairastanut anoreksiaa 3vuotta, alkoi ollessani 17.

        Minulla kanssa sama että sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet ovat muuttuneet hirvittävän hankaliksi asioiksi. En osaa enää lähestyä ihmisiä, en luota ihmisiin. Jo se, että kuvittelen itseni intiimiin tilanteeseen jonkun kanssa hirvittää. Itsekin tunnen itseni hieman oudoksi, sillä olen jo 20v eikä ikäisteni jutut kiinnosta paskan vertaa- tekee mieli vain käpertyä palloksi peiton alle- ei seksi,seurustelu,tulevaisuus, opiskelu (jota suoritan pakkopullana kuten kaikkea muutakin elämässäni).

        Alastomuus on siinä jännä että siihen ei liity itseinhoa kohdallani, pikemminkin en vain koe siinä mitään seksuaalista, ihan sama kuin joskus lapsena lillui jossain alasti.

        Eli ei ole mitään haluja, olen kuin vaihdevuodet ohittanut mummeli =)

        Hui....muita?


      • Mimelynnn
        ExAnorektikko88 kirjoitti:

        Hui....muita?

        Olen myös entinen anoreksia-potilas jolla halut kadoksissa =/
        ei tässä muuten mikään sen kummemmin haittaa paitsi että seurustelu sun muut jutut, joiden pitäisi olla ajankohtaisia, eivät kiinnosta. Kiihotun kyllä ihan normaalisti masturboidessa, mutta se onkin sellainen tekninen juttu ja saa kyllä yrittämällä yrittää...

        Kyllähän se kaduttaa että elämä meni näin pyllylleen, mutta oma vika.


      • shashajsgyuagduy
        Mimelynnn kirjoitti:

        Olen myös entinen anoreksia-potilas jolla halut kadoksissa =/
        ei tässä muuten mikään sen kummemmin haittaa paitsi että seurustelu sun muut jutut, joiden pitäisi olla ajankohtaisia, eivät kiinnosta. Kiihotun kyllä ihan normaalisti masturboidessa, mutta se onkin sellainen tekninen juttu ja saa kyllä yrittämällä yrittää...

        Kyllähän se kaduttaa että elämä meni näin pyllylleen, mutta oma vika.

        sairastuin 15v ja varmaankin fyysinen sun muu kehitys vähän katkesi sillä olen nyt 24v (sairaus kesti 2 vuotta) ja olen jotenkin ihan irrallaan ruumiistani. Ihan kuin katsoisin ja tuntisin asiat itseni ulkopuolelta. Ihme juttu.......


    • eiseksiäkiitos

      olen 23- vuotta eikä minulla ole pienintäkään mielenkiintoa seksiin. Koko ajatuskin on kuvottava. Olen sairastanut noin 4 vuotta, viimeisen vuoden ajan olen ollut jo parempi. en osaa kuvitella koskaan seurustelevani enää.

    • anteeksi nyt vaan...

      ja en tiedä oliko minulla kyseinen vaiva koska muutamia vuosia sitten laihdutin ihan tahallani itseni vakavasti alipainoiseksi. Vaaka näytti siihen aikaan alle 40 kg, joskus jopa 36-37 kg. Olin melkein 160 cm pitkä. Olin hetken niin onnellinen laihtumisesta ja parasta elämässäni oli laihdutus, pitkät kävely- ja juoksulenkit sekä laihtuminen. Samalla kuitenkin olin ajoittain masentunut. Kun minun laihtumiseen puututtiin ja jouduin psykiatriseen hoitoon, lihotin itseni jotta pääsisin hoidosta eroon koska sitä en halunnut. Ja koko ajan minua masensi ja pelotti monet asiat. Olin aika moniongelmainen. Ennen laihtumista olin ihan normaalipainoinen silti en kyennyt ihastumaan enkä kiinnostumaan seurustelusta ja kaikesta mikä siihen liittyy ehkä muutaman vuoden. Mutta kuitenkin olen joskus ollut ihastunut. Minulta on seksuaalisuus tuhoutunut lähinnä luulisin siitä että minua ollaan haukuttu huoraksi jne, kiusattu säännöllisesti ja rajusti sekä paljon muutakin pahaa minulle ollaan tehty. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta seurusteluun ja siihen iljettävään harrastukseen jota pitkään olen halveksinut, pelännyt sekä vihannut, vaikka olen täysiikäinen, enkä ole enää niin laiha kun olin joskus ollut. En halua seurustella, enkä tehdä sitä oksettavaa s-kirjaimella alkavaa asiaa kenenkään kanssa. Tuohon en halua edes mitään muutoksia, en halua haluta. Kun minusta ollaan levitelty huora-juoruja ja ollaan minua haukuttu semmoseksi monen taholta, niin muutoksia minun haluttomuuteen ei tule koskaan! Sitäpaitsi en ole huora ja semmoseksi en halua muuttua. Vaikkakin kuka minua mihinkin painostaisi.

      • ExAnorektikko88

        ..että olet joutunut kokemaan moista =( ymmärrän kyllä, itselläkin samanlaisia juttuja ja kiusaamista taustalla. Isänikin (juoppohullu) huoritteli minua. Ylä-asteen ja lukion ajan minusta levitettiin huhuja, että olen muka joku jakari.. vaikka olen jo 22v niin olen yhä neitsyt! Varmaan lentäisivät selälleen jos tietäisivät XD

        Minäkin pidin seksiä kauan iljettävänä, likaisena asiana mutta olen vähitellen ruvennut ajattelemaan että kunhan sen tekee rakkaudesta ja rakastetun ihmisen kanssa niin se on ihan ok ja kaunis asia =)
        Ei pidä antaa noiden kiusaajien sun muiden ääliöiden päästä niskan päälle ja saada sinua ajattelemaan että olisit huono ihminen ja että seksi on pahasta. Olet arvokas ja sinulla on oikeus nautintoon- kenen kanssa haluat ja voit vaikka olla ilmankin niin kauan´kunnes se oikea tyyppi tulee kohdalle =)

        Se että nainen haluaa tai rakastelee miehen kanssa josta välittää ei tee naisesta huoraa. Se on vain yksi tapa ilmaista rakkautta kumppania kohtaan- ainakin mielestäni. Se onkin sitten jo toinen juttu jos joku oikeasti panee ihan kenen kanssa vaan- sellaiset miehet ja naiset ovat mielestäni...noh, hieman ällöjä..- jokainen tietty tekee mitä haluaa...

        Voimia ja jaksamista sinulle!


      • PistePilkku
        ExAnorektikko88 kirjoitti:

        ..että olet joutunut kokemaan moista =( ymmärrän kyllä, itselläkin samanlaisia juttuja ja kiusaamista taustalla. Isänikin (juoppohullu) huoritteli minua. Ylä-asteen ja lukion ajan minusta levitettiin huhuja, että olen muka joku jakari.. vaikka olen jo 22v niin olen yhä neitsyt! Varmaan lentäisivät selälleen jos tietäisivät XD

        Minäkin pidin seksiä kauan iljettävänä, likaisena asiana mutta olen vähitellen ruvennut ajattelemaan että kunhan sen tekee rakkaudesta ja rakastetun ihmisen kanssa niin se on ihan ok ja kaunis asia =)
        Ei pidä antaa noiden kiusaajien sun muiden ääliöiden päästä niskan päälle ja saada sinua ajattelemaan että olisit huono ihminen ja että seksi on pahasta. Olet arvokas ja sinulla on oikeus nautintoon- kenen kanssa haluat ja voit vaikka olla ilmankin niin kauan´kunnes se oikea tyyppi tulee kohdalle =)

        Se että nainen haluaa tai rakastelee miehen kanssa josta välittää ei tee naisesta huoraa. Se on vain yksi tapa ilmaista rakkautta kumppania kohtaan- ainakin mielestäni. Se onkin sitten jo toinen juttu jos joku oikeasti panee ihan kenen kanssa vaan- sellaiset miehet ja naiset ovat mielestäni...noh, hieman ällöjä..- jokainen tietty tekee mitä haluaa...

        Voimia ja jaksamista sinulle!

        olen myös entinen ana ja seksi on joku maailman ällöin asia- en tekisi vaikka uhattais tappaa.


      • blondinetteeeeee
        PistePilkku kirjoitti:

        olen myös entinen ana ja seksi on joku maailman ällöin asia- en tekisi vaikka uhattais tappaa.

        seksi ei kiinnosta missään muodossa ja olen 24v nuori nainen. Toisaalta miettiihän sitä että on jonkinlainen friikki kun kaverit ympärillä löytävät miehen ja jotkut perustavat jo perheitä. Mutta olin jo näin kummallinen jo ennen sairastumistani (16v) enkä ole koskaan edes ollut ihastunut kehenkään. Lienenkö aseksuaali tai jotain- kuka tietää. Itseäni ei tämä haluttomuus haittaa- se helpottaa huomattavasti elämääni ei mieshulia eikä parisuhdekriisejä. Olen muutenkin erakko.


      • pelottaadhjkhjksndkn
        blondinetteeeeee kirjoitti:

        seksi ei kiinnosta missään muodossa ja olen 24v nuori nainen. Toisaalta miettiihän sitä että on jonkinlainen friikki kun kaverit ympärillä löytävät miehen ja jotkut perustavat jo perheitä. Mutta olin jo näin kummallinen jo ennen sairastumistani (16v) enkä ole koskaan edes ollut ihastunut kehenkään. Lienenkö aseksuaali tai jotain- kuka tietää. Itseäni ei tämä haluttomuus haittaa- se helpottaa huomattavasti elämääni ei mieshulia eikä parisuhdekriisejä. Olen muutenkin erakko.

        Itse olen 25v ja kokematon, sairastuin 14v ja sairautta kesti 4v. Olen aina ollut jokseenkin haluton, hormoonit hyrräsivät normaalisti ennen sairautta. Nyt en edes ihastu kehenkään...

        Pelottaa tämä tilanne. Jäänkö ihan yksin?

        Kohtalontovereita? Onko halut loppuneet kuin seinään? Pelkään vanhaksipiiaksi jäämistä...


      • QuiQui^^
        pelottaadhjkhjksndkn kirjoitti:

        Itse olen 25v ja kokematon, sairastuin 14v ja sairautta kesti 4v. Olen aina ollut jokseenkin haluton, hormoonit hyrräsivät normaalisti ennen sairautta. Nyt en edes ihastu kehenkään...

        Pelottaa tämä tilanne. Jäänkö ihan yksin?

        Kohtalontovereita? Onko halut loppuneet kuin seinään? Pelkään vanhaksipiiaksi jäämistä...

        Eipä pahemmin miehet kiinnosta, seurusteluhaluni ja sexihalut nollassa.Olen 25v neitonen. En loppujenlopuksi tiedä, kuinka paljon sairaus on vaikuttanut asiaan. En muista koskaan ihastuneeni/rakastuneeni kehenkään, ikinä. Edes alakouluaikaisia ihastuksia ei ole ollut, myöhemmistä lukuunottamatta. Rakkaussaldoni on pyöreä nolla. Narsismini taas on huipussaan thank you anoreksia. Tuskinpa sitä ihminen pystyy panostamaan suhteeseen kun ajatukset pyörivät oman navan ja sairauden ympärillä.

        Tosin teininä muistan, kun hormoonit hyr hyr hyrräsivät, että olisin kiihottunut jopa niin viattomasta asiasta kuin jos näin suudelman televisiossa... Nykyään voin katsoa jopa harcore pornoa ja ei saa aikaan mitään väristyksiä (testattu on). Jotenka enpä usko että suhteeseen pystyisin miehen kanssa, en yksinkertaisesti pysty seksiin.


      • anteeksi nyt vaan...

        Nyky-ajat miehet miksei naisetkin ovat sitä mieltä että jos haluaa ja tekee semmosta niin heti on sellanen ... Joten ei ole ihme ettei kovin moni nykyään vapaasta tahdosta halua harrastaa iljettävyyksiä.
        Jos edes on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta on jo arvatkaa mikä miesten mukaan.
        Minua haukuttiin huoraksi sen takia koska olin joskus ollut hieman kiinnostunut yhdestä. Täällä päin jos on edes ihastunut niin heti ollaan haukkumassa huoraksi, mutta oksettavia asioita en ole tehnyt, enkä halua tehdä koskaan.
        Sitä paitsi olen jo ennen laihdutusta normaalipainoisena kuulemma läskinä VIHANNUT yli kaiken seurustelua
        Muuten arvostan sellasia ketkä eivät halua tehdä oksettavaa asiaa, se on vaan hyvä juttu.


    • voehanjuma

      Ite sairaistanut syömishäiriötä (melkee kaikkea mahdollista) nyt vakavasti nelisen vuotta, seksi ei ole kiinnostanut ehkä viimeseen 3 vuoteen ollenkaan.. Sitä ennen pidin itseäni hyvinkin seksuaalisena ihmisenä, ja se olikin tärkeä asia, yksi tärkeimmistä tavallaan.. Nyt jo ollut niin kauan vain minä, ruoka & liikunta, ettei seksi vaan kiinnosta millään tavalla. Valitettavasti. Tahtoisin, että pitäisin ihmisiä ja seksuaalisuutta kiinnostavampana kuin ruokaa.. :o

      • ksjdioaikdopaospapö

        Minuakin pelottaa... olen ollut nyt jo 4 vuotta "kuivilla" sh ja en tunne mitään kaverillisuutta syvempää kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen.

        Vuodet vierivät ja en tästä muutu enää nuoremmaksi, ikää on jo mittarissa 25 ja olen täysin kokematon! Olin myös ennen sairautta hyvin seksuaalinen ihminen ... nyt vain joku ihmisraunio? Pitäisi varmaan tästä mennä juttelemaan jonnekkin, psykologi? Oikeasti pelkään että jään tällaiseksi... lapset ja mies jäävät haaveeksi vain..


        Onko kenelläkään kokemuksia että muuttuiko seksuaalisuus normaaliksi parannuttuanne? Olisi helpottavaa tietää että toivoa on..


    • Ex anailija _

      Ei ole toivoa, tutkittu on että ana tappaa seksuaalisen halun täysin.

      Kaikki toivo on menetetty, itse sairaana 5v ja nyt hedelmätön ja ei haluja.

      Mut oma vika,.

      • Samahomma

        Halut ovat kadonneet ja niitä ei ole kuulunut sairauden jälkeen ollenkaan. Harmi sinänsä sill'ä olen erittäin lapsirakas ihminen. Kyllä taitaa niin mennä että tästä parannuttua ei seksuaalisuus ole ikinä ennallaan. Hukkaan mennyt koko elämä =(

        Mutta voihan aina päivänsä päättää itse jos tuntuu siltä ettei kestä yksinjäämistä..


      • ana tappoi minut
        Samahomma kirjoitti:

        Halut ovat kadonneet ja niitä ei ole kuulunut sairauden jälkeen ollenkaan. Harmi sinänsä sill'ä olen erittäin lapsirakas ihminen. Kyllä taitaa niin mennä että tästä parannuttua ei seksuaalisuus ole ikinä ennallaan. Hukkaan mennyt koko elämä =(

        Mutta voihan aina päivänsä päättää itse jos tuntuu siltä ettei kestä yksinjäämistä..

        Heissan, 19v tyttö tässä, vielä n.3 v sitten olin ihan normaali teini: iloinen, nauravainen oli kavereita ja rakastava poikaystävä jne. sitten tapahtui jotain hirveää, vanhempi veljeni teki itsemurhan mitä raa'immalla tavalla. Tämä vaikutti koko perheeseemme hyvin lamaannuttavasti, jatkuvat kysymykset siitä, olisimmeko voineet tehdä jotain, miten emme saattaneet huomata että jotain oli vialla ...Lopetin syömisen surun muututtua liian raskaaksi kantaa. Sitten alkoi sairaus kuiskia korvaani.

        En enää nähnyt kavereitani, eristäydyin ihmisistä. Poikakaverini jätti, en pystynyt tyydyttämään häntä enää. Seksuaalisuus kuihtui pois. Masennuin. Ja tässä sitä nyt ollaan, yksin vailla ystäviä, vailla elämää..


      • anteeksi nyt vaan...

        Sehän on hyvä asia jos seksuaalisuus tuhoutuu pysyvästi! Turha p.... koko seksuaalisuus. Ilman sitä kaikki on paremmin ja murheita on paljon vähemmän.


      • DOOODLEEE
        anteeksi nyt vaan... kirjoitti:

        Sehän on hyvä asia jos seksuaalisuus tuhoutuu pysyvästi! Turha p.... koko seksuaalisuus. Ilman sitä kaikki on paremmin ja murheita on paljon vähemmän.

        en ole kyllä samaa mieltä, siinähän menettää paljon: toisen läheisyys, jakaminen, nautinto, lapset jne...


      • ituttaaittu
        DOOODLEEE kirjoitti:

        en ole kyllä samaa mieltä, siinähän menettää paljon: toisen läheisyys, jakaminen, nautinto, lapset jne...

        miulla ei seiso vaekka kuika nylykyttäis ei site millää kyl näe se aseae o et jossei sit nuorempaena poekana syyä täytty jos ei syyö nii sit o vika mulku loppuikä näi se o!


      • OuNOU::
        ituttaaittu kirjoitti:

        miulla ei seiso vaekka kuika nylykyttäis ei site millää kyl näe se aseae o et jossei sit nuorempaena poekana syyä täytty jos ei syyö nii sit o vika mulku loppuikä näi se o!

        Moikka =)

        itsellä ei mitään kivoja uutisia asian suhteen...Olin sairastanut bulimarexiaa 4 vuotta, nyt parantunut ( vaikka kummitteleehan se sairaus välillä taustalla) ja ei kyllä mitään mielenkiintoa seksiin ole olleskaan :s

        Pitäisi vissiin huolestua :n


      • yyyyyyyyyyyyteri
        OuNOU:: kirjoitti:

        Moikka =)

        itsellä ei mitään kivoja uutisia asian suhteen...Olin sairastanut bulimarexiaa 4 vuotta, nyt parantunut ( vaikka kummitteleehan se sairaus välillä taustalla) ja ei kyllä mitään mielenkiintoa seksiin ole olleskaan :s

        Pitäisi vissiin huolestua :n

        Runkkasin tänään






        et ei huolta.




        TULINKIN VIELÄ!




        hot damn.


      • anteeksi nyt vain...
        DOOODLEEE kirjoitti:

        en ole kyllä samaa mieltä, siinähän menettää paljon: toisen läheisyys, jakaminen, nautinto, lapset jne...

        Jaahas. Minua on aina pahasti ärsyttänyt huutelevat innokkaat pikku pennut, niistä en ole pitänyt ikinä enkä pidä nytkään. Aina menee hermot kun kuulee innokasta huutoa... Ei kiitos, pentuja en halua.
        Samoin en halua omaa oksettavaa miestä, oksettaa liikaa jos joku ukko ois lähellä. Sanon ei tolle kaikelle!
        Anteeksi vaan mutta vihaan olen vihannut tosi pitkään just noita iljettäviä asioita ja muuta.


      • Surullista :(
        anteeksi nyt vain... kirjoitti:

        Jaahas. Minua on aina pahasti ärsyttänyt huutelevat innokkaat pikku pennut, niistä en ole pitänyt ikinä enkä pidä nytkään. Aina menee hermot kun kuulee innokasta huutoa... Ei kiitos, pentuja en halua.
        Samoin en halua omaa oksettavaa miestä, oksettaa liikaa jos joku ukko ois lähellä. Sanon ei tolle kaikelle!
        Anteeksi vaan mutta vihaan olen vihannut tosi pitkään just noita iljettäviä asioita ja muuta.

        "En halua omaa oksettavaa miestä".

        Olen pahoillani puolestasi. Kaikki miehet eivät ole oksettavia. Olet ehkä vain tavannut vääränlaisia?

        Kunnollisessa parisuhteessa seksi ei ole pääosassa. Tärkeä asia se on, mutta ei tärkein. Ja oikean kumppanin kanssa noista anoreksian aiheuttamista ongelmistakin voisi ehkä selvitä yhdessä.

        En sairasta enkä ole sairastanut anoreksiaa, mutta minulla on muun sairauden vuoksi kokemusta siitä, kun ei vaan tee mieli. Se on kamala tunne, etenkin parisuhteessa olevalle. Kun haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta ei vaan tee mieli...

        Ja hyi hitto, minkälaisia viestejä tänne on tullut. Pennut varmaan asialla... Jos kaikki on kohdallaan, seksi on osa parisuhdetta, mukava ja kaunis asia. En ymmärrä, miksi siitä tehdään aina kaikkialla niin likaista. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä.


    • Britney S...

      GERONIIIIIIIIIIIIIIIIIIMOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!1111






      RRRAAAAAH










      Näin kirahvin /**^^____


      sillä oli pitkä "häntä"

      kirahvia mä metsästän kirahviaa mä metsästän tahron saara suuren tahron saara SUUREN

    • Minävaan 89

      Oh..ooohhhh...ooooooooAAAAAAaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhh...huiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhhhh...oooooOOOooooh

      ajattelen sinua jokke69

      aina sunnuntaisin kello 16:45:33 enkä minuuttiakaan enempää..

      aina ennen tulosruutua

    • Halutonnikeiju

      Ohoh, enpäs ole ajatellutkaan että syömishäiriö olisi voinut viedä seksihaluni. Aloin tarkkailla syömisiäni noin 2 vuotta sitten ja siitä lähtien ne kieltämättä ovat hiipuneet nollaan. Seksi on minulle pakonomaista suorittamista, jotta mieheni saisi edes joskus. Ei minulla siis anoreksiaa ole, koska olen normaalipainon alarajalla, mutta lasken kaloreita ja yritän kuluttaa mahdollisimman paljon ja se vie ehkä noin 2/3 ajastani. Mutta tosiaan, seksihaluni ovat kadonneet kuin pieru saharaan.

    • sdesf5t

      Sairastin anoa 2vuotta ja sen jälkeen olen ollut täysin haluton.

    • SyysMirkku

      No mulla on ollut syömishäiriö teini-iässä, siitä on nyt aikaakin kauan, n.7v. Ja kyllä pistää mietityttämään sillä olen ihan nätti terve tyttö nykyään- mallinhommiakin tehnyt. sukulaiset ihmettelevät kun en miestä huoli, mutta ongelmana on se että EI KIINNOSTA!

      Olen ajatellut että seksuaalinen kehitykseni olisi jotenkin vinksahtanut..heh..tai siis että olen jotenkin ihan taapero mitä tulee seksuaalisuuteen..mikään ei oikein nappaa siinä. Miehetkin koen vain hyvinä tyyppeinä, kavereina ei mitään mielenkiintoa siinä mielessä. Ei sillä että olisin lepakko, kun eivät tytötkään kiinnosta =)

      Kyllä pistää hirvittämään, niinkuin joku jo totesikin. Ja haluaisin tietää jostain onnellisesta tapauksesta jolla tuo olemuspuoli olisi korjaantunut paranemisen myötä.

      Haleja kaikille!

    • Lick_my_collarbone

      Minulla on kiva seksielämä poikakamun kanssa. olen entinen pro-ana 15v. Tyydyttävää on kyllä =)

    • dfrhrtdjtk

      Sellainen huomio, että anoreksiahan liitetään seksuaalisuuden kieltämiseen ja sen pakoiluun. Samalla pakoillaan ns. "aikuisen vastuuta" ja pyritään hiljentämään kehon tarpeet ym.

      Itselläni ainakin selvästi kävi näin klassisesti että pelästyin seksuaalisuuttani ja yritin "tappaa" sen laihduttamalla jolloin hormonitoimintakin jäi lapsen tasolle.

    • dghdghdg

      voisitte saada halunne takaisin sillä että "tutustte" kehoonne uudestaan. kyllä teillä niitä haluja on, mutta te ette anna niiden tulla koska anoreksiahan on sitä että yritetään kontrolloida omaa kroppaa.

    • fight:against:anorex

      Hei hei, ei pidä unohtaa että, se on myös ihan fysiologinen juttu. Kun on aliravittu, niin ihmisen psyyke muuttuu, sitä ei jaksa enää kiinnostua mistään muusta kuin ruoasta. Keho puolustautuu siten, onhan se keholle suuri riski tulla raskaaksi. Ainoa asia mihin keho aliravittuna ja alipainoisena pyrkii, on lihoaminen ja ravinnon saanti. Ei siinä jo pelkästään siksi usein seksi kiinnosta.
      Ja näinhän on myös miehillä , ei vain naisilla!

    • frgrthryh

      Uuuuuu___uuuuu---uuuu beibi.

      Joo mun seksihalut toppas tykkänään kun aloin oksennella. Ei huvita sitten yhtään enää U_U

    • plösää

      oon häiriöillyt 16-vuotiaasta asti, aluksi anoreksia ja sitten bulimia. Nykyään noita ilmenee kausittain, välillä syön ihan normaalistikin. Mulla varsinkaan bulimia ei vienyt haluja. olen kyllä aina ollut erittäin halukas (vaikkei seksikumppaneita tosiaan ole monta). Välillä on kyllä ruvennut hermostuttamaan, tai pelkään etten kiihotu, kun minäkin ehkä ajattelen seksiä suorituksena.

    • kjhhjg

      Mulla taas seksi on suoritus muiden joukossa, kyllähän se onnistuu mutta mitään nautintoa en siitä saa...kipua ajoittain tunnen jos en muuta. inhottaa koko seksi.

    • ggh

      Minä olen kuulkaas 28-vuotias neitsyt. Sh alkoi ollessani 15 ja kehitys (henkinen sun muu) vielä pahasti kesken silloin. MINÄ se friiki olen. Taustalla rikkinäinen perhe isäni pahoinpiteli äitiäni ja minua. Lutkitteli ja vihjaili minulle, ei onneksi päässyt raiskaamaan ikinä.
      Seksuaalista ahdistelua ja kiusaamista luokan poikien taholta 5-luokalta lähtien. Melkein jouduin seksuaalisen väkivallan uhriksi kahdesti lukio-aikana.

      Että ihmekkös jos tähän pisteeseen ollaan päästy?

      Kun ihmisen yksi osa-alue (seksuaalisuus) on onnistuttu tuhoamaan näin perinpohjaisesti niin sitten se lakkaa olemasta "kuolee pois".

      Kun lyötyä lyödään tarpeeksi monta kertaa niin eihän se enää maasta nouse.

    • Hyvin Onnekas

      Sairastin anoreksiaa ja bulimiaa 12-14 vuotiaana ja taidan olla onnekas, koska haluni ovat pala palalta palanneet/kasvaneet. Olen nyt 19 vuotias ja olen seurustellut 2 vuotta mieheni kanssa. Olihan hänellä kestämistä, kun ei seksi kiinnostanut ja kärsivällinen hän olikin. Luultavasti rakkaus ja turvallisuus olivat ne kulmakivet, joiden vuoksi aloin taas harrastaa seksiä. Olihan se alkuun vaikeaa, mutta tästä se pikku hiljaa paranee. Vuosiahan tässä on mennyt..
      Tottahan se on, että lähes kaikilla anoreksia voi viedä halut kokonaan, mutta uskon tai ehkä enemmän toivon, että halua voi herätellä henkiin.

    • dfrefge

      Kivas kuulla että jollakin ne halut ovat palanneet =)

      Tuo hieman toivoa tähän nykyiseen tilanteeseeni kun mikään ei oikein tunnu miltään. Toivon joku päivä pystyväni olla normaali jälleen tällä saralla..

    • ByeByeLove

      Surullisia uutisia; itselläni lähtivät sekä halut että kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen... että näin.

    • eewrwert

      Se on kyllä mielestäni ihan normaalia ettei anna heti. Kyllä normaalissa suhteessa tutustutaan ensin. Mutta nykymaailma kun on moraaliton niin ei ihme että pidät itseäsi epänormaalina.

      Mutta omalla kohdalla samoja tuntemuksia. Olen 23v neitsyt, seurustelematon... en tunne seksuaalista vetovoimaa kehenkään..

    • 5554

      Hohhoijjaa...

      Itsellä ihan sama homma... pelottaa että jäänköhän tällaiseksi asekauaaliksi ihmisen riekaleeksi.

      VITUN SAIRAUS VITTU!

    • poikaeikämiesenää

      "joskus ajattelin sitä liikunnan kannalta"
      "en tunne seksuaalista vetovoimaa kehenkään"

      Hienoa näin miehenä lukea näitä.

      Naisellani oli samanlaisia ongelmia kun aloimme tapailemaan. Suosittelen lämpimästi kannabista ennen seksi, herkistää aisteja. Hyvää ja pitkää esileikkiä, seksin aikana voi myös puhua mistä tykkää niin ei tarvi arvailla. Pistäkää ukkelit lämmittämään ne pesät kunnolla!

    • tyttö_17v_

      No itsellä ei kyllä ole seksuaalisuus kauheasti kärsinyt. On ne "halut" vähän hiilliintyny, mutta tallella edelleen :D harrastan edelleen seksiä muutaman kerran kuussa (ei poikaystävää) ja kyllä, masturboin muutaman kerran viikossa. Ja bmi on hei 15 paikkeilla :D
      Eli en tiedä millainen sonni olen kun olet normaalipainossa.

    • Hui....!

      ootpa alipainoinen...hrrr......

      Mut joo mun bmi oli alimmillaan 17 ja ei kyllä hormoonit hyrränneet silloin. Nykyään olen omassa biologisessa normaalipainossani (tai miten sen nyt ottaa, ennen anoreksiaa painoin 162cm/50kg nyt olen 163cm/47-48kg...

      paino ei ota noustakseen, yritän kyllä nostaa nyt kun tajuan etten halua kuolla ja normaalipainossa voisi poikaystäväkin kiinnostaa enempi.

    • Keksitisu

      Ei mulla ainakaan haluta mikään seksi...yököttävältä puuhalta vaikuttaa... näin ajattelen sairastuttuani.

    • jhgjhh9o90

      Minultakin on halut kadonneet sairuden myötä..

      paraneekohan tilanne ikinä?

    • välillä näin päin

      Seurustelin kun sairastuin henkisesti 15v (163/63) seksi luisti ihan hyvin, todettiin anorexia 17v ja halut oli täydellisesti kadoksissa 3v (164/40-47). Sitä jatkui aina parantumiseeni asti kun täytin 19v. Erottiin ko. miehen kanssa keväällä 2010. Menkat oli kolme vuotta poissa, tulivat takaisin syksyllä 2010, 20v (164/55)sinkku-seksi-kesä elämä oli ihanaa, hullua ja vallatonta ja NAUTIN. Nyt 21v (164/64,paino johtuu raskaudesta, normaali 58-60), vakavassa parisuhteessa, on oma koti, päivittäistä seksiä (ihan totta, olemme molemmat erittäin seksuaallisia) ja vauva masussa, laskettu 24.12

    • ilahtunut!!

      Olipas kiva lukea kirjoitus, jonka lähetti nimimerkki välillä näin päin!

    • Mieteinsen

      Sairastin kuusi vuotta anoreksiaa (paino alimmillaan 38kg, pituutta 174cm) Seksi alkoi kiinnostaa 50 kilon paikkeilla ja halut ovat voimistuneet edelleen painon noustessa. Huomaa kyllä, että paino vaikuttaa siihen huomattavasti! 50kiloisena en kehdannut näyttää kroppaani poikaystävälleni ja sekstailimme aina pimeässä, nyt uskallan toisinaan olla myös valossa... ja rakastan seksiä (paino 74kg).

      • ällö ällöä

        Ällö oot et mitään muuta.


    • ****___******

      Toivottavasti minäkin saisin halut takaisin. Olen sairastanut 5 vuotta, bmi tänä aikana 15 ikävuodet 15-19 siis. Eikä mitään mielenkiintoa koko touhuun. Yritän nyt keskittyä painon nostamiseen... saa nähdä palaavatko silloin vaikka vahvasti sitä epäilen kyllä.....

      Huhhuijakkaaa, en halua jäädä tällaiseksi..

    • kipe´ee

      Mä olen anoreksiaa kärsivä poitsu...... ja must tuntuu et välil ei kiinosta yhtää mut ku syö joskus vähä paremmin nii nii sit kiinostaa....... ja mua ei kyllä tytöt kiinosta vaan pojat!!! ja oon aina ollu homo en vaa anoreksian takia vaan muuten oon aina tykänny pojista sillee!!!
      jos joku samankaltanen poika lukee tän nii saa pistää viestii mulle tännepäin jos haluu!!!
      ;)

    • Sephira*

      Apua!
      Tekstit ovat suoraan kuin omasta elämästäni. Itse olen sairastanut pahanlaatuisen anoreksian nuoruuiässä n.15-vuotiaana ja sitä kesti n. 2 vuotta. Nyt kyllä hirvittää lukea kanssasisarien tarinoita kun olen tässä miettinyt, vaikka kuivilla olen ollut tuosta paskasta jo 6v, etten saa ikinä "naiseuttani" ja seksuaalisuuttani takaisin millään.

    • Kyllä nyt vituttaa**

      sairastuin 13-vuotiaana tähän P***** tautiin. Kun nyt katson valokuvia itsestäni siltä ajalta (13v-16v) niin en kyllä fyysisesti ole kypsynyt ollenkaan!
      Kroppani on samanlainen ja muotoinen kuin 13-vuotiaana, ei tissejä, ei lantiota, ei muodon muotoa MISSÄÄN! Kehtaako tällä kropalla edes olla kenenkään kanssa? Kyllä pistää miettimään... Puhumattakaan siitä, mitä tuhoja tuo sairaus on saanut aikaan kropassani; olen hitto vieköön vasta 22v mutta mulla on osteoporoosi, rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, kehoni on alikehittynyt ikäisekseni, jäin paljon pituusennustettani lyhyemmäksi (pituus 155cm vaikka piti tulla 170cm) , menkat ovat perseellään ja joskus eivät tule ollenkaan, seksihaluja ei ole ollenkaan, mielenkiinto elämään mennyt, masennusta ja itsemurha-ajatuksia, erakoitumista muista ihmisistä...arvatenkaan mulla ei ole parisuhdetta enkä edes sellaista halua tällä hormonitoiminnalla.

      • helkkarin ..........

        Olkaa vaan niitä laihoja. ja haluttomia koska

        pojat aattelee että jos harrastaa sitä juttua ja vielä siitä pitää niin on heti saastainen likainen HUORA!!!!

        Haistakaa paska vaan kaikki.


    • Helvetin helvetti

      en MINÄ ainakaan halua olla mikään frigidi luuranko enää!!!

      olen sitten mielummin se saastainen likainen ****** joka tunkee piikkikorot jonkun kukkopojan persuksiin. V**TU!

      Haluan lapsen ja perheen enkä looseri sinkkuelämää.

      Että haista sinä vaan *****!

    • Emiliasil

      Parannuttuani olen seurustellut poikakaverini kanssa jo 5v :)

      Hyvältä näyttää ja rakas on auttanut mua tän sairauden voittamisessa. Haluan vielä joskus äidiksi, hartain toive :)

    • Sannahimiliikkuja

      Parannuttuani ja nyt normaalipainoisena voi kyllä todeta että seksi- ja elämä muutenkin- maistuu paremmin :)

      Piträkää toivoa yllä, sillä parannuttuanne kyllä vielä huomaatte kuinka täyttä elämää voitte viettää ilman anoreksia-mörköä.

      Voimahalit :)

    • seksitön

      Tyhmä minä. Olen aina miettiny että mikä siinä on vialla kun seksi ei kiinnosta. nyt aloin miettimään että todallakin voiko se johtua syömishäiriöstäni (12vuotta bulimiaa,nut olen 32). Mua inhottaa,ja ällöttää. Ja jotenki en pysty,enkä halua,enkä edes halua pystyä,enkä osaa nauttia enkä heittäytyä. Seksi on aina ollu ongelma suhteissani...hetken miehet jaksaa yrittää ja ymmärtää,mutta sitten siittä tulee järkyttävä ongelma ja sen jälkeen kaikki menee pilalle ja suhde kariutuu. Toki olen niitä miellyttäjiä ja näyttelijä että joskus tulee selleinen että pakko antaa ja pitää toinen tyytyväisenä,mutta ei sitä kykene kovinkaan usein... Mutta jos tätäkin asiaa pystyys nyt ajattelemaan eri lailla,kun tajuaa mistä voisi olla kyse... Neuvoja ei ole muille,mutta itse sain kyllä ajateltavaa ja lohdutta tietää etten ole ainoa outolintu.

    • Mirmuuuuuuuuuuuuuuuu

      sieltähän se vastaus tuli haluttomuuteeni, olen sairastanut anoreksiaa esiteinistä alkaen (15 vuotiaana alkoi) . Välillä on ollut osastojaksoja, välillä taas terveitä "kausia" ja sitten romahdan jälleen ja kaikki paska alkaa taas.
      Olen käynyt lääkärissäkin haluttomuuden takia, kaikki mahdolliset hormonihoidot ym. piristeet olen saanut mutta mikään ei oikein ole auttanut..
      Olisihan se pitänyt arvata että syömättä jättäminen vie seksihalut kun kroppa taistelee eloonjäämisestä, olisihan se riski tulla raskaaksi tässä nälkäkurki tilassani.. kestipä minulla kauan tajuta tämäkin. Huh eläköön tyhmyys ;S

    • haluton

      Koin samanlaisen ahaa-elämyksen kuin moni muukin täällä. Tässä syy haluttomuuteeni. Olen 20 v. 165 pitkä ja painan 48 kg eli painoindeksi on siellä 17 tienoilla. En tietääkseni sairasta anoreksiaa, koska olen aina halunnut olla pyöreä. Syöminen on kuitenkin iso ongelma ollut aina. Poikaystävä on harmissaan, kun en ole kiinnostunut seksistä pätkääkään. Mieluiten eläisin hänen kanssaan platonisessa suhteessa. Heti kun aletaan suutelemaan, koskettelemaan koko homma tuntuu ihan pelleilyltä. Ei mitään halua. Sitten kun mies työntää käden housuun, niin tajuaa että en ole lainkaan kiihottunut. Mikään ei tunnu hyvältä. Liukkarilla hommasta sitten päästään, mutta siinä jyystössä sitä vaan miettii että tuntuu kuin hän vain masturboisi sisälläni. ottaa päähän ja toivoisi, että olis pian ohi. Saa nähdä kauan hän jaksaa tällaista katsella. Pelkään, että halut pysyisivät poissa vaikka painoa tulisi lisää :( Ehdimme jo kerran erota tämän takia, mutta otti kuitenkin takaisin. Seksuaalisuuteni oli kuitenkin ihan kondiksessa vielä kun painoin 7 kiloa enemmän.

    • Halutonnikeiju

      Joo, nyt tajuan paremmin. Siis minustakin tuntuu, että olen retardoitunut LAPSEN tasolle (täytän kohta 27) tässä 2 vuotta syömisiä tarkkailtuani ja liikuntaa liikaa harrastettuani. Seksi ei kiinnosta ja tosiaan haluaisin kihlattuni kanssa elää mieluiten platonisessessa suhteessa, kuten ylläolevakin kirjoittaa. En tiedä voiko tuo "syömishäiriö" (en ole alipainoinen niin ei kai sellaisesta voi puhua sinäsä) vaikuttaa siihen, että minusta tuntuu koko ajan, etten ole tarpeeksi kypsä esim. menemään naimisiin, saamaan työpaikkaa jne. tällaisia aikuisten asioita...

      Voi kurja. :/

    • Itsekin koin anorektisen jakson neljätoistavuotiaana, laihkun yhden kesän aikan n. 15 kg. Kouluun takaisin tultuani ero herätti paljon huomiota, ja terveydenhoitaja laittoi minut pitämään kirjaa syömisestäni ja näyttämään hänelle joka perjantai. Lipsahtihan sinne yksi jos useampikin valhe, mutta tietäessäni että minua tarkaillaan juttu vähitellen kuivui kokoon, enkä yläkoulussa enää laihtanut mainittavasti.

      Sittemmin olen saanut kaikki kilot takaisin korkojen kera, taidan olla tällä hetkellä ylipainoinen. (158 cm, 68 kg)

      Laihtumisjakson aikana en muista seksuaalisuudestani paljoa, voi olla ettei sitä ollut. Mutta nyt... no sanotaan vaikka että sitä on liiankin kanssa. Ainakaan pysyvää vahinkoa ei tuo minulle tehnyt.

    • lyttyyn lyöty

      Kamalaa. En koskaan aikasemmin ymmärtänyt miten valtavasti syömishäiriö vaikuttaa seksuaalisuuten. Oonkin kummastellut suhdettani seksiin mutta nyt se selkis. Jätti aika isot jäljet yläasteen syömisvammailut näköjään. Silloin laihdutus lähti siitä etten kestänyt kuukautisten ajatusta, yritin laihduttaa naiseuteni pois ja liian hyvin onnistuinkin.

      Ja vielä kamalampaa. Kun luin tuon yhden viestin miten jollakulla on perhe ja muksu tuloillaan ja harrastaa seksiä päivittäin, oksennus nousi suuhuni. Olen sairas..toivoton tapaus.

    • Zahria

      Hei kuule et ole yksin.

      Minäkin tätä ketjua luettuani tajusin yhtä sun toista. Olen siis parisuhteessa, päälle parikymppinen nainen enkä halua rakastella avokkiani.

      Olin pitänyt itseäni täysin outona kunnes luettuani tämän tajusin että ahaa, eihän se hormonitoiminta voikkaan pelittää kunnolla.

      Minäkin sekoilin syömisen kanssa kaksi vuotta ylä-asteella. Voin vain kuvitella mitä tuhoja olen kehossani saanut aikaan- tai ehkä en edes halua tietää.

      Anyway seksi ja seksuaalisuus on ollut mulle kuin punainen vaate, ihmettelen jopa miten tuo mies kestää tällaista pihtaria... kai se rakkaus yhdessä pitää, mutta kuinka kauan.

      seksi vain yököttää...

    • helinäinenggg

      Sama homma täällä ei sitten kiinnosta, ei sitten yhtään.

      Anoreksiaa sairastanut olen pian 3 vuotta.

    • B_B_B_B_B

      Ohhoh tutulta kuulostaa! Sitä olen tässä pidemmän aikaa ihmetellyt kun ei kiinnosta, avokkinikin on alkanut asiasta marmattamaan, olen siis entinen anorektikko joka nyt on pysynyt terveiden kirjoissa 5 kokonaista vuotta, mutta silti ei oikein pelaa tämä osa-alue elämässä. Turhauttavaa ja hyvin haastavaa kun siihen parisuhteeseen seksi luonnollisesti kuuluu, en halua pihdata mieheltäni tai olla ilkeä. Kun en vain halua, en sitten yhtään! Enkä pystyisi "antautumaan" vain ollakseni toiselle mieliksi, antaa toisen masturboida sisääni.. nou thanks.

      Tulipahan sitten todettua mikä oli syynä tähänkin vaivaan...kiitos anoreksia. Toivon vain että ne nuoret jotka tällä palstalla ovat pistäisivät korvan taakse; syömishäiriöillä on todella kauaskantoiset seuraukset, todellakin! Omalla kohdalla saa nyt nähdä kuinka kauan mieheni jksaa tällaista katella...Pikkutyttöä naisen ruumiissa..

    • emiliiiiiii

      Sairastuin anorexiaan 14-vuotiaana ja silloin tosiaan hetkellisesti puoleksi vuodeksi katosivat halut, kun keskityin pelkkään painon ja itseni tarkkailuun -(tosin syynä voi olla myös samoihin aikoihin kokemani seksuaalinen hyväksikäyttö). Halut kuitenkin palasivat siinä noin puolessa vuodessa, kun sain hilattua painoni 36kg:sta 42:teen, mihin tosin saattoi vaikuttaa myös kova ryypiskelyni.
      Nykyään 19-vuotiaana yhä alipainoinen, mutta selkeästi seksuaalinen minäni. Huomaa kuitenkin,että edelleenkin jos on pari ahdistavampaa päivää, ei niin tee mieli, mutta senjälkeen olen taas täysissä voimissani senkin asian suhteen:) Kyl mä veikkaan, että ku ei vain liikaa ajattele sitä syömistä ja painoa, kyllä ne halutkin löytyy :)

    • Hassuli

      Olen. Normalisoitumiseen meni muutama vuosi. Olen saanut lapsiakin. Sairastin pitkään, yli 8 vuotta. Kuukautiset olivat poissa ainakin 4 vuotta.

      • ...

        MUSTA MIES!


    • gliibaglaaba

      ^Toi on rohkasevaa kuulla, että on lapsiakin saatu, ja muutenkin normalisoiduttu! Mä kun olen miettinyt juuri sitä, että pystynkö ikinä suhteeseen tai lapsia saamaan, joskus kun tämä kaikki on jo takana. Vielä eivät sellaiset kiinnostaisi, enhän tosin olekaan vielä parantunut.

    • Hassuli

      Luulin, etten saisi koskaan lapsia taustani vuoksi, mutta toisin kävi. Enkä voisi olla onnellisempi! Isohan minä en ole vieläkään, mutta en kyllä syömishäiriöinenkään! Toki anorekton silmin olen järkyttävä ihraperse, mutta nelikymppiseksi 165/54 on erittäin jees, oikeastaan normaalipaino. Syön, liikun ja iloitsen elämästä, joka minulla on - ja vielä toivottavasti pitkään.
      Kammottavampaa sairautta saa hakea, hivuskuolema omasta (sairaasta) halusta. :(

    • H3idiii

      Ikäviä asioita, mutta onneksi myös muutama positiivinen asia joukossa. Voimia omien seksuaalisten halujen löytämiseen! Itse en ole anoreksiaa sairastanut, mutta kiinnostunut aiheesta. Paljon mielenkiintoisia viestejä on lähetetty, kiitos avoimuudesta.

    • omjnhb

      On samaan aikaan ihanaa sekä hirveää lukea tätä keskustelua.. Kun ite oon huomannu saman, ei haluja. Sairauden oireet alko jo joskus kuutosluokalla, siitä menty aina vaan pahempaan suuntaan. "Terveitä" jaksojakin on ollut mukana, oon nyt 16-vuotias.

      Mulla alkoi menkat joskus 13-vuotiaana ja kuukautiset mulla on ollu varmaan joku alle kymmenen kertaa koko elämäni aikana. 14-vuotiaana aloin seurusteleen ja oli ihan normaalit halut, tykkäsin ja nautin seksistä. Sittemmin kun sairaus paheni ja paheni halut on kadonnu kokonaan. Jotku ylempänä on jo kuvaillu tuota tunnetta ku ei oo ollenkaa ees seksissä mukana, tutun kuulosta.

      Mutta onhan tässä hyviäkin puolia! Oon huomannu ettei mulle oo enää sukupuolelle mitään väliä, ihminen on tärkein.

      • p

        itse olen 22, sairastunut 15 vuotiaana ja nyt normaalipainossa. seksuaalisuus on minulle vieras käsite ja miehet ei kiinnosta, ällöttää vain. mutta en pidä omasta vartalosta olen tosi ruma ja löllyvä niin ei ihme ettei seksi kiinnosta millään tasolla


    • hankkikaa lapsia!

      Todella vanha ketju, mutta pakko tulla kertomaan kuulumisia, kun muistan valitelleeni täällä vuosia sitten, et lapsia haluan, eikä haluja ole. No nyt on! Syy:Raskaus/synnytys. Menin naimisiin unelmieni miehen kanssa. Haluja ei ollut ja minusta tuli mestari terskentelijä. Halut nollassa, mutta rakkaus mieheeni ja kaipuu lapsiin oli niin suunnaton, että olin valmis jatkamaan valehtelua koko ikäni! Jo raskausaikana tuli muiden mielitekojen lisäksi seksuaalisia tuntemuksia ja viimisellä kolmanneksella panetti välillä niin, että tunsin ihan fyysistä kipua! Toivuttuani synnytyksestä, huomasin nauttivani seksistä! Ihan uusi tunne minulle 37 vuotiaana! Sairastuin 12 vuotiaana menkat alko kunnolla vasta parannuttuani 17 vee. Nyt olen onnellinen äiti ja seksuaalinen olento. Olen jopa miehelleni tunnustanut, että aikaisemmin kävin salaa liukastamassa itseni ennen aktia, jotta hän kuvittelisi minun kiihottuneen!

      • .............

        onneks olkoon:) vanha ketju joo ja muistanut edes, että olin joskus tähän kirjottanut, tarvitsisi muistaa koko palstaa ehkä enää....

        tänä kesänä ekaa kertaa ehkä viiteen vuoteen oli haluja. ihminen vaan ei ole enää se oikea. anoreksiavaiheesta on nyt jotain neljä vuotta, kaikkea muuta syömishäiriötä sen jälkeen enemmän ja vähemmän ja enemmän,,,, voi olla, että halut palasi kun lopetin serotoniini-lääkkeet.

        suhteen, miehen hankkiminen, tutustuminen ja se kaikki ahdistaa ja tuntuu vaan niin vieraalta, kiva yli 25-vuotiaana huomata, ettei oikeasti ole kokenut yhtään mitään, paitsi syömävammailua. mutta joo, aikaa voi kulua pitkään ja silti halut palata, ihan odottamatta.


      • essiiii

        Ihanan lohduttavaa kuulla, että kaikki voi kääntyä noinkin hyvin. Todella paljon onnee sulle! :) toivottavasti mullakin asiat kääntyy hyvin


    • vanha-akka

      No mä oon vaan vuosia vanhempi kuihtunu keski-ikänen käntty. Kanssa kirjotin tänne vuosia sitten ja paskemmaksi vaan kaikki menny! Vasta kolmekymmentä, mutta mun sormet, jotka tätä viestiä näpyttelee, on sinisuoniset vanhuksen sormet. Hyvä, että sulla menee hyvin, mutta mää en voi koskaan saada perhettä ja ihmettelen vaan, miksi en ole jo kuihtunu pois

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      135
      3479
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      38
      2733
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2525
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      121
      2475
    5. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      38
      2445
    6. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      116
      1865
    7. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      315
      1537
    8. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      174
      1498
    9. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      313
      1390
    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      66
      1248
    Aihe