vinkkejä kaksosten kanssa arjessa jaksamiseen?

Meillä oli kaksosten syntyessä 2-, 4- ja 6-vuotiaat lapset. Mieheni työpaikka oli toisella paikkakunnalla, joten työpäivät venyivät yleensä n. 11 tunnin mittaisiksi.
Päivät olin yksin lasten kanssa. Lasten isovanhemmat olivät työssä, eikä tullut mieleenikään pyytää jotakin tuntematonta ihmistä meille päivällä avuksi.
Vanhemmat lapset kävivät kerhoissa, muskareissa, eskareissa , ja niihin kuljettamiseen sain joskus apua naapurin rouvilta.

Kaksosista toinen kärsi koliikista kolmisen kuukautta, ja itkukohtaukset ajoittuivat tietysti lähinnä myöhäisiltaan / yöhön.

Yösyötöt hoidin itse, koska imetin. Eipä siinä miehestäni olisi mitään apua ollutkaan.

Päivät menivät normaalilla arkirutiinilla - ruoanlaittoa, pyykinpesua, lasten kanssa ulkoilua ja puuhailua. Kuapassa kävin pääasiassa illalla miehen tultua kotiin, ja nautin ihan ruokakaupassakin käynnistä suunnattomasti!

Illalla en tohtinut mennä ajoissa nukkumaan, olihan se ainoa aika, jolloin sain oll amieheni kanssa kahden. Aamuisin väsytti ihan sikanaan, mutta niin siitä vain lähti päivä käyntiin. Kun vanhemmat lapset (joskus 6-vuotiaskin) nukkuivat päiväunia, nautin kahvikupillisesta tai ihan vain lehden lukemisesta, ellei vauvat olleet silloin hereillä.

Olihan se sellaista hulabaloota, varsinkin ensimmäinen vuosi, mutta kyllä siitä selviää, kun elää päivän kerrallaan, eikä ota turhia paineita.

En koskaan ajatelut, etten selviäisi lasteni kanssa. Vaikka vauvat valvottivat öisin, ja joskus itkin itsekin heidän kanssaan, en koskaan epäillyt, etten pärjäisi lasteni kanssa.

Nyt kun lapset ovat murrosikäisiä, ja valvon taas öisin odottaen heitä (varsinkin viikonloppuisin) kotiin, mietin, että valvominen vauvojen kanssa oli kuitenkin helpompaa. Olivathan kaikki kuitenkin kotona ja tiesin heidän olevan kunnossa.

"Pienet lapset, pienet murheet" pitää hyvin paikkansa.

Kannattaa pitää päivärutiineista kiinni, ja ottaa apua vastaan, jos sitä on saatavilla.

Mukavaa odotusta sinulle, ja onnea kasvavaan perheeseenne :)

Moi,

Meitä neuvottiin aikoinaan monikkoperheiden synnytysvalmennuksessa ottaamaan kaikki tarjottu apu vastaan häpeilemättä ja niin olemme tehneet. Sitä neuvoa olen nyt itse jakanut eteenpäin. Kaksosemme syntyivät viikolla 32 ja keräsimme painoa sairaalassa kuukauden verran, joten saimme jo tuolloin kuukauden verran apua ja ohjausta.

Sairaalassa kysyivät, että haluammeko kotiin päästyämme hoitoapua. Otin avun vastaan ja jaksoin näin paremmin. Teillä, kun on vielä kolmaskin pieni taapero. Olen sitä mieltä, että kun vanhemmat voivat hyvin, niin lapsetkin voivat. Kokenut hoitaja hoiti kaksosiani silloin tällöin ja itse sain rauhassa käydä suihkussa, nukkua univelkoja tai tehdä kotiaskareita. Olin kuitenkin aina läsnä, jos tuli tilanne päälle ja molemmat ryhtyivät parkumaan. Välillä oli myös mukava tarjota kaksi syliä yhden sijaan. Isovanhemmat ovat myös suuri rikkaus, mikäli pystyvät auttamaan.

Lisäksi meitä neuvottiin ostamaan kaikki mahdolliset apuvälineet, jotka helpottivat arkea. Tässä neuvossa kannattaa käyttää järkeä, mutta hyväksi koin myös tämän neuvon. Esim. sittereistä oli suuri apu, samoin kuin pullojen desinfiointi laitteesta (sellainen mikrossa toimiva, meillä tarvittiin pulloja). Säästyin tuon laitteen avulla varmasti itseni monelta palovammalta, joita olisin saanut keitellessäni pulloja unentokkuraisena. Mutta kannattaa miettiä, mitkä ovat teille ne oleellisimmat.

Joten neuvoni on, uskaltakaa ottaa apua vastaan ja tarvittaessa pyytää sitä. Kannattaa tutustua oman kaupungin perhetyöhön. Apuvälineilläkin voi arkea lisäksi helpottaa. Päivärutiinien perään kuulutan myös, kuten edellä kirjoittajakin. Ne helpottavat arkea, kunhan ei nuhtele itseään, jos ei ihan aikataulussa pysykkään :)

Kaksosarki on sinällään erilainen, että siinä riittää touhuttavaa molemmille vanhemmille. Yksösen kanssa voi aina toinen huoahtaa, kun toinen hoitaa. Toivottavasti saatte molemmat aina välillä huoahtaa. Jotkut kaksosvanhemmat sanovat eläneensä kuin sumussa ensimmäiset vuodet, itseni kohdalla tuo ei pidä paikkaansa ehkäkin juuri siksi, että saimme hoitoapua. Tuplaonnesta on nautittu kovasti. Ainahan lasten kanssa on välillä rankkaakin, varsinkin silloin kuin sairastelevat.

Onnea loppurutistukseen ja tulevalle isolle siskolle ;)

Mullaki tyttö oli 3 vuotias kun kaksospojat syntyi hyvin ollaan pärjätty ilman muiden apua vaikka tarjolla olisi apua ollutkin
kaikista tärkeinpänä neuvona voisin antaa sinulle että älä stressaa ja ota rennosti vaikka vauvat huutaisivat kurkkutorvi suorana kun hoidat toista aina ei voi ottaa molempia vauvoja syliin vaikka kuinka haluaisi. älä stressaa jos et pääse esim, muskariin lasten kanssa ulkoile vaikka sekin aika vanhemman lapsen kanssa kun kaksoset nukkuvat vaunuissa. älä ole superäiti ole hyvä äiti ja anna lasten olla lapsia lapset itkee sillon kun niitä itkettää ja lapsi kiukuttelee kun kiukuttaa...ole läsnä... kunhan perusasiat ovat lapsella kunnossa voit olla ihan hyvin mielin vaikka lapset kiukuttelisivatkin se on tempperamentista kiinni....
ota vanhempi lapsi mukaan vauvojen hoitoon (tuo vaippoja/tuttia jne) kaikki menee kyllä ihan hyvin kunhan itse muistat nukkua suht hyvin ja hengähtää kun lapset ovat päivä unilla älä siivoa anna kämpän olla rempallaan siivota kerkee koko elämän kaksoset ei ole pieniä kun hetken nauti niistä hetkistä!! se menee liian nopeasti ohitse ja pian ne lapset jo juoksee :)

Oma neuvoni on, että laita seinään vaikka kalenteri josta ruksit päiviä yli...meillä homma muuttui täysin kun lapsille tuli 6 kk täyteen !Toinen nukkui yönsä laitokselta putkeen, toisen kanssa herättiin pahimmillaan n.20-30 kertaa yössä, mutta tosiaan kun ikää tuli niin helpottui. Riippuu niin lasten luonteesta kuinka sujuu.

Ota kaikki apu vastaan. Kun itse luovuin ajatuksesta että minun on hoidettava/pärjättävä/valvottava lapsieni kanssa 24/7 auttoi kummasti. Meillä on hyvä tilanne, että verkosto kunnossa ja apu lähellä, mutta tosiaan avun vastaanottaminen oli aluksi vaikeaa.

En todellakaan väitä, että helppoa tulee olemaa, mutta näin jälkikäteen allekirjoitan sen että lapset ovat pieniä vain hetken...ei kyllä silloin lohduttanut =)

Ei kannata jännittää etukäteen, vaan elät päivän kerrallaan.
Kun et jännitä, etkä ota turhia paineita, kaikki sujuu omalla painollaan.
Mitä et ennätä tehdä tänään, teet sen myöhemmin.

Kaksosten kanssa eläminen on ihanaa, ja isosisarus voi osallistua hoitamiseen kykyjensä mukaan.

Kyllä sinä pärjäät kaksosten kanssa, olethan jo yhtä vauvaa hoitanut. Miksi et pärjäisi, lapsethan ovat sinun omiasi!
Kaksosten kanssa on työtä vähän enemmän, mutta samanlaista vauvanhoitoa kuin yhdenkin kanssa.

Hei!
Kyllä siitä selviää!!! Kun meille syntyi kaksoset vanhempi poika oli pikkusta vaille 4 v ja nuorempi poika 1,5 v. Eka vuosi tulee olemaan varmasti raskas, tai ainakin itse koin niin, mutta selvitty on!
Kun sain tietää odottavani kaksosia, maailmani romahti. asuimme kaksiossa. Meillä oli henkilöauto. Kuusihenkinen perhe ei sovi enää henkilöautoon!!! Vaunutkin menivät vaihtoon. Itkin ja nauroin 2 viikkoa hysteerinsenä sohvalla. Pelotti miten selviämme... Kun taloudellinen tilannekin oli heikko.
Isovanhemmat eivät osallistu mitenkään lastenhoitoon. Ei ollut ketään joka auttaisi.
Kaupungin perhetyöntekijä kävi kerran viikossa muutaman tunnin apuna. pyykkiä laittoi, keittiön raivasi ja ulkoilutti poikia.
Täysimetin kaksosia 9kk, eli unet olivat 2-3 tuntia yössä. Päiväuniin ei ollut mahdollisuutta, kun pojat eivät nukkuneet tietenkään samaan aikaan kun kaksoset.

Kaksoset täyttää kohta kaksi vuotta!!! Nukun univelkoja vieläkin. Aina kun menen vaaka asentoon olen heti unessa!
Silti en päivääkään vaihtais pois, enkä kaksosia!!! Ne ovat luonnollinen osa meidän perhettä, vaikka kaksoset ovat ihana ihme.
Loppuraskaudesta teimme urakalla ruokia pakastimeen makaroonilaatikosta makkarakeittoon. Yksi homma vähempänä päivän aikana, kun on valmista ruokaa.
Itse sain neuvona synnäriltä syöttää kaksoset aina yhtä aikaa... Ei onnistunut. En nauttinut imetyksestä, eikä se oikein onnistunutkaan...
Sitten päätin imettää vuorotellen kummatkin ja hyvin meni. Toinen odotti sitterissä vuoroaan keinutin toisella jalalla sitteriä samalla kun syötin toista.
Kyllä jokainen ne omat keinot huomaa. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Luota vain itseesi ja kaikki menee hyvin! Semppiä ja tervetuloa kaksosten ihmeeliseen maailmaan!