Odotuksissa pettynyt

Kirjoituksestasi paistaa katkeruus. Onko ylenmääräinen yrittämisesi näkynyt lapsille kauheana pingottamisena ja jatkuvana vahtimisena, ja tuputtamisena eteenpäin. Se että itsekin olet opiskellut, tehnyt työtä ja samalla hoitanut lapsesi sanoo että itselläsi on ollut sama tilanne kuin lapsillasi paraikaa, eli he toimivat samoin kuin itse olet toiminut omassa nuoruudessasi. Jos ei itselläsikään ollut ammatti valmiina kun lapsesi sait, niin miksi heillä pitäisi niin olla?Jos he antavat lapsilleen aikaa kun he ovat pieniä, on vaan hyvä. Sillä tavalla lapset saavat turvallisuuden perustan ja vanhemmat voivat opiskella kun lapset ovat tarhaikäisiä.
Ja toinen juttu, nykyään on kova kilpailu joka paikkaan, suurin osa nuorten saamista työpaikoista on joko osa-aikaisia ja satunnaisia, enää ei ole sellaiseen työuraan mahdollisuutta , mistä itse olemme saaneet nauttia . Ongelma on maailmanlaajuinen ja niinpä nuoriso sopeutuu siihen että työt ovat satunnaisia ja yhteiskuntastatukset menevät nurinniskoin. Olisit onnellinen siitä että nuoresi ovat sitoutumistaitoisia, sitä ei nykynuorista moni ole. Nykyään helposti hengaillaan 30ksi ja sitten ihmetellään kun ei löydy kumppania, eikä sitä osata hakea eikä sitoutua.
Kun kerran olet korkeasti oppinut ja lukutaitoinen käytä taitojasi maailman tilanteen tutkimiseen. Pian huomaat että lapsesi tekevät viisaasti kun keskittyvät omiin lapsiinsa eivätkä ota liian suurta stressiä siitä uran luomisesta , uran, johon nykytilanteessa ei ole edes kunnolla mahdollisuuksia.Me olemme saaneet nauttia kokoaikaisesta työstä ja mahdollisuudesta edetä uralla, nuoremme saavat tyytyä pätkätöihin ja kovaan kilpailuun, menee minne tahansa. Monella erittäin hyvin opiskelleella nuorella on edessään vain työttömyysputki. Oma poikani on ollut jo vuosia työttömänä , vaikka valmistui ihan kiitettävästi tietoliikennetekniikan insinööriksi. Hän on laittanut papereita joka suuntaan kymmeniä,ellei satoja, ja peräti muutamassa haastattelussakin käynyt, tuloksena tyhjää. Hän on poikamies vielä 30 täytettyään, eihän valtion työttömyyskorvauksella suuria juhlita, eikä ihmisiä tavata.
Moni nuori myös tässä ahdistuksessa masentuu ja tekee peruuttamattomia tekoja. Jos lapsesi ovat elämänhaluisia ja sitoutumiskykyisiä ja nauttivat lapsistaan, voittehan te hiukan auttaa heitä tässä kovassa maailmassa.Kun teillä kerran on työpaikat ja riittävä toimeentulo. Kaikilla pitkäänkin töissä olleilla ei nykyään ole niin.

Tuohon voisin sinua lohduttaa, että moni todella opiskelee, kunhan lapset ovat vähän isompia. Sisareni teki niin ja nyt on erittäin pidetty erityisopettaja, lisäksi että on kieltentutkija. Vaikka me mitä tekisimme lapsemme valitsevat oman tapansa elää, tai ajautuvat siihen. Minä voisin myös esimerkkejäni rankasti yksityiskohtaisemmin kertoa ja sanoisin että ole todella onnellinen siitä että lapsillasi on normaalit perhesuhteet ja että he ovat terveitä.
Muutama vuosi sitten tuli juttua Etelä-Euroopasta, Siellä keskiluokkaan kuuluvien vanhempien lapset , vaikka ovat hyvin koulutettuja, eivät saa työmarkkinoilta kunnolla hyväpalkkaista työtä, vaan ovat työttömänä ja pätkätöissä.Palkat ovat pudonneet lähelle 1000 euroa, eli tätä ikäluokkaa kutsutaan tuhannen euron ikäluokaksi, sama se on täällä.Mihin tämä johtaa, että nuoret ajetaan pätkätöihin, eikä siinä mikään opiskelu auta. Itse olen hämmästyksekseni huomannut että pärjään paremmin työläisenä kuin moni lukenut, ihan siksi että organisaatiomuutokset rokottavat suunnitteluhenkilökuntaa paljon enemmän kuin duunaria.
Ihmiset asettavat lapsiinsa isot odotukset.Isäni esimerkiksi kysyi sitten minulta olenko edes työnjohtaja, no en ole, en halua ketään komennella, minulle kyllä tointa tarjottiin haettavaksi, mutta en hakenut.
Äitinikin väsyneenä valitti, ei meistä mitään kuitenkaan tule. Kuitenkin, nyt kun aikaa on kulunut enemmän, sisaruksistani yksi on hammaslääkäri , ja kolme professoria, yksi erittäin hyvin kouluttautunut vakuutusalan osaaja, ja yksi erityisopettaja ja sitten minä, joka valitsin kotonaolon, kun toisen avioni lapset olivat pieniä, ja olen duunari.
Se, kuka on sitten tyytyväinen eloonsa, on toinen juttu. Antaako opiskelu ne avaimet elämään, joita on hakenut.
Olin kotona lasten kanssa 12 v, kunnes silloinen mieheni pakotti menemään töihin. Töihin menosta ei tullut mitään hyvää, vaan lapset kärsivät asiasta vuosia ja sairastuivat yksi toisensa jälkeen masennukseen. Tein vuorotyötä, ja mieheni, joka oli jo jäänyt sairaseläkkeelle, oli kotona. Vaikka hän oli pakottanut minut töihin, hän oli mustasukkainen töilleni, koska olin illat ja yötkin töissä. Tämä johti lopulta avioeroon.
Jos sinua väsyttää ne lapsenlapset ja valitus siitä , kuinka rankkaa on, voisit sanoa että olet jo väsynyt. Tai sitten keksitte miehesi kanssa viikonlopuiksi itsellenne kivaa, joku matka, ette ole sitten kotona eikä nämä kultaiset kätisijät voi tulla luoksenne joka viikonloppu. Onhan se totta että aikuisten ihmisten ,kuten lastesi tulee kantaa vastuu omista teoistaan ja jos lapsia hankkivat niin myös ne hoitavat. Ja sitten kun nämä pienokaiset tulevat luoksenne harvemmin, jaksatte järjestää heille oikein kunnon juhlat. Sellaiset lapset muistaa myöhemminkin, ei niinkään jokaviikonloppuista käyntiä mummolassa. Voit myös vedota siihen, että tarvitset jo vanhempana rauhaa viikonloppuina, että jaksat tehdä töitä. Se on ihan totta. Itse olen 57 v ja lepoa tarvitsen paljon enemmän kuin alle 30 v. Nuoret eivät tätä välttämättä ymmärrä lainkaan, heille pitää se sanoa.
Hyvää kevättä.
Ps. Hanki piikkimatto ja rentoudu:-)

Kuulostaa tosiaan siltä, että olet odottanut jotakin tiettyä. Olet odottanut, että lapsesi etenisivät elämässään tietyn kaavan mukaan: sinun laatimasi kaavan ja ihanteen mukaan. Nykyisin nuoret etenevät kuitenkin hyvin eri tavalla kuin ennen. Vakituista työtä on vaikea saada ja opinnotkin ovat monella hyvin moninaiset. Kouluissakin kannustetaan alanvaihtoon jos huomataan ettei opiskelija sovellu alalle. Maailma on muuttunut monessakin mielessä.

"Pää on täynnä yhtä asiaa: lapsia ja kaikkea niihin liittyvää. Entä realiteetit?"

Tottakai hänen päänsä on täynnä lapsia ja lapsiin liittyvää koska asia on hänelle uusi. Nainenhan alkaa usein jo raskaus aikana pohtia näitä asioita. Se on aivan luonnollista. Kuulostaa enemmän siltä, että sinä et haluaisi kunnella näitä juttuja tai miettiä, joten käännät sen asian toisinpäin sen sijaan että miettisit miksi itse tunnet noin? Kenties, et halunnut mummoksi vaan halusit elää enemmän vain itsellesi ja rauhassa ilman mummon velvollisuuksia? Tunnetko itsesi vanhaksi tms?.

Muista kuitenkin asian hyvät puolet. Alle 25 vuotiaat ovat vielä terveempiä ja jaksavampia tekemään lapsia. Tosin itse kyllä odotin kolmikymppiseksi asti kun halusin tosiaan olla kypsä ja aikuinen. Lasten tekeminen on jokaisen oma valinta, mutta kovin nuorelle voi tietysti olla vaikea ymmärtää, että se tarkoittaa myös vastuuta ja velvollisuuksia. Siinäpä vasta luonnon dilemma :). 20 vuotiaana on varmasti fyysisesti parhaassa kunnossa tekemään lapsia, mutta henkisesti sitten ehkä siinä 28 riippuen tietenkin yksilöistäkin.

Sinulla oli mielenkiintoinen kirjoitus , se on monen muunkin perimmäinen ajatus tästä nykymenosta , sinä vain uskalsit sanoa sen ääneen.
Minäkin olen huolissani parista aikuisesta lapsestani, jotka vieroksuvat töitä, mieluummin käyttävät matematiikan opit siihen, mitä mistäkin tuutista heille tulee , toinen opiskelee mielestäni vaan, että saa tukia ja halvemmat junaliput , näin uskon .
No silti ajattelen, että nyt on aika tälläinen ja on erilaiset maailman murheet , aikaa minun nuoruudessani ei voi verrata, silloin oli selkeämpää.
Minäkin tein vuosia kahta työtä , eikä mitään tukia tullut , oma kasvuympäristöni oli suorastaan traumaattinen .
Minä annan lapsilleni rahaa , jos on suurempi tarvis tai ostan pesukoneen, itse elän todella niukkaa elämää omasta valinnastani on kyse .

Ehkä voisit relata ja ajatella , että noinkin voi elää, naura vaikka sisäänpäin heidän elämäänsä, älä tuomitse, on itsellesi helpompaa.
Parasta on hyvät ja luontevat välit lasten kanssa, anna heidän valittaa niin paäjon kuin sielu sietää .
Mikä olisi huonompi vaihtoehto, alkoholisoitunut lapsi , narkkari , sairas fyysisesti tai psyykkisesti , epätoivottu puoliso ( vaikka entinen vankilakundi ) , mieti näitäkin .
Lapsiaan ei voi liikaa rakastaa, passata voi , mutta entä sitten , ei sen kummenpaa, relataan ja nautitaan nuorista aikuisistamme : )

no kun alettaisiin siitä että töitä voi edes hakea, mutta mutta
kun nukkuu klo 07.00- 17.00 ja valvoo yöt taitaa olla haut turhia.

En oikein usko siihenkään.Itse olen pienituloinen yh äippä eikä minulla ole 2den lapsen kanssa asuessa varaa ylimääräiseen mutta se kait vaan toisilla on ettei oppi mene perille kuin itse kokemalla kantapään kautta.Sillä poikani oli vain 17 kun tuli isäksi ja hänen silloinen tyttöystävä 19v.Molemmat olivat ammatti koulussa ja molemmilta se jäi kesken.Ero heille tuli kun rahat eivät riittäneet vaikka silloin ennen vauvan syntymää he laskivat että saavat niin hyvin ettei töihin kannata mennä.Poikani muutti kotiin takas ja tyttö jäi vuokralle otti työssä käyvän poikaystävän joka ostelee sitä ja tätä joten kai mse on tää aika jotenkin tavotellaan helppoo elämää kaikki mulle heti ja nyt ei jakseta odottaa ei kaikista ehkä ookkaa pänttäämään joten silloin oppisopimus olis hyvä jos vaan tietäis mitä työtä haluais tehdä ja olis niitä töitä tarjolla ja kun jaksais nousta aamusta ylös.........???

Tuo äiti ja isovanhempi kirjoittaa ihan tuulesta temmattuja juttujaan ja provosoi muita. Älkää nyt alkako tohon juttuun mukaan, ettekö näe, ettei tollasta elämää ole olemassakaan. Antakaa olla !