Turha aloitus..osa 2

yxex

Äsken tuli yle teemalta ohjelma Kurkelan bändistä, mitä se on hiottuna esityksenä ja mitä taustatyötä siellä on takana.

'Sun Särkyä Anna Mä En '
http://www.youtube.com/watch?v=GBzxOp2Qtgo

(en halua kenenkään särkyvän)

43

206

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • elisakettu

      Huh..rankka vertauskuva tämäkin..

      ...kun kuoret putoaa...sun särkyvän anna mä en...
      tai miten se meni .

      Oma mielikuvani tästä todellisesta rakkaudesta/haluamatta hänelle pahaa vaikka hajoaa varjoissaan/on luottamuksen arvoinen.

      Hieno biisi :)

      • yxex

        Toiset ihmiset tekee kaikkensa ettei toinen säry, toisista taas vaistoaa, että yrittävät rikkoa. Ehkä ihmiset voisi jakaa karkeasti kahteen ryhmään;
        'suojelijoihin' ja 'hajoittajiin'
        Ilmeisesti molempia tarvitaan maailmassa :)

        "Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
        mä missä lienenkin niin tulen takaisin
        Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
        sillä en sun särkyä anna mä en"

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Toiset ihmiset tekee kaikkensa ettei toinen säry, toisista taas vaistoaa, että yrittävät rikkoa. Ehkä ihmiset voisi jakaa karkeasti kahteen ryhmään;
        'suojelijoihin' ja 'hajoittajiin'
        Ilmeisesti molempia tarvitaan maailmassa :)

        "Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
        mä missä lienenkin niin tulen takaisin
        Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
        sillä en sun särkyä anna mä en"

        Kyllä; monenlaisia ihmisä tarvitaan, jotta tasapiano säilyisi. Onko sitten kysymys vain luonnon laista, vastakohdista; kaikki luotu jotta elämä jatkuisi? Jonkinlainen heterogeeninen olotila?

        Aion pysytellä suojelijoiden puolella.

        Tuo kipale on muuten ihana; tosi tunteellinen ja kaunis (...ek alkaa tunteelliseksi itsekin ja keskellä päivää...)

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Kyllä; monenlaisia ihmisä tarvitaan, jotta tasapiano säilyisi. Onko sitten kysymys vain luonnon laista, vastakohdista; kaikki luotu jotta elämä jatkuisi? Jonkinlainen heterogeeninen olotila?

        Aion pysytellä suojelijoiden puolella.

        Tuo kipale on muuten ihana; tosi tunteellinen ja kaunis (...ek alkaa tunteelliseksi itsekin ja keskellä päivää...)

        Suojelijoiden rivissä yritän pysyä minäkin.

        Hassua, kommentoitiin kaksi edellistä kertaa yhtäaikaa :)

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Suojelijoiden rivissä yritän pysyä minäkin.

        Hassua, kommentoitiin kaksi edellistä kertaa yhtäaikaa :)

        Hyvä suojelijat!

        ...symbioottista virtuaalitoimintaa...;-)

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Suojelijoiden rivissä yritän pysyä minäkin.

        Hassua, kommentoitiin kaksi edellistä kertaa yhtäaikaa :)

        Suojelijat on jees. Itselläni tosin ylenpalttisesti suojelevat ihmiset pomppii yli oman hilseen... Asia on ok, jos ajoitus on ok. Toisinaan vaan suojelijat eivät hyväksy suojeltavansa itsemääräämisoikeutta tai sitä mahdollisuutta, että nämä ihan oikeasti tietäisivät, milloin kokevat erityistä tarvetta suojelulle ja milloin eivät.

        Viimeistään siinä vaiheessa kun saa toiselta kuulla, että ei voisi mitenkäänpäin itse itse tietää, mitä päässä liikkuu, mitä tahtoo ja mitä ei tai että miltä oikeasti tuntuu, mun primitiivireaktiot alkavat kasautua odottelemaan sitä hetkeä kun saan kuulla olevani jotakin siitä ja tästä syystä... Poistaa esteet primitiivireaktioille täydellisesti :)

      • Suo varten nääs
        M.B. kirjoitti:

        Suojelijat on jees. Itselläni tosin ylenpalttisesti suojelevat ihmiset pomppii yli oman hilseen... Asia on ok, jos ajoitus on ok. Toisinaan vaan suojelijat eivät hyväksy suojeltavansa itsemääräämisoikeutta tai sitä mahdollisuutta, että nämä ihan oikeasti tietäisivät, milloin kokevat erityistä tarvetta suojelulle ja milloin eivät.

        Viimeistään siinä vaiheessa kun saa toiselta kuulla, että ei voisi mitenkäänpäin itse itse tietää, mitä päässä liikkuu, mitä tahtoo ja mitä ei tai että miltä oikeasti tuntuu, mun primitiivireaktiot alkavat kasautua odottelemaan sitä hetkeä kun saan kuulla olevani jotakin siitä ja tästä syystä... Poistaa esteet primitiivireaktioille täydellisesti :)

        http://www.youtube.com/watch?v=88_w3HgYolM&feature=related

        Tuntitolkulla nääs oon..

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Suojelijat on jees. Itselläni tosin ylenpalttisesti suojelevat ihmiset pomppii yli oman hilseen... Asia on ok, jos ajoitus on ok. Toisinaan vaan suojelijat eivät hyväksy suojeltavansa itsemääräämisoikeutta tai sitä mahdollisuutta, että nämä ihan oikeasti tietäisivät, milloin kokevat erityistä tarvetta suojelulle ja milloin eivät.

        Viimeistään siinä vaiheessa kun saa toiselta kuulla, että ei voisi mitenkäänpäin itse itse tietää, mitä päässä liikkuu, mitä tahtoo ja mitä ei tai että miltä oikeasti tuntuu, mun primitiivireaktiot alkavat kasautua odottelemaan sitä hetkeä kun saan kuulla olevani jotakin siitä ja tästä syystä... Poistaa esteet primitiivireaktioille täydellisesti :)

        Suojelijaksikin täytyy kasvaa...sitä tässä yritetään hiki hatussa. :) Suojelijan täytyy ottaa huomioon 'toiseen puuttumattomuuspolitiikka'. Auttaa tarvittaessa, ja ennenkaikkea toimia siten ettei hajoita, vaikkei muuta tekisikään.

        Ettei käy niinkuin paternaaliselle altruistille; 'kuule mummo, autan sut tien yli, mutta siitä kohtaa kuin minä sanon, koska tiedän paremmin kuin sinä' ;-D

      • elisakettu
      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Suojelijat on jees. Itselläni tosin ylenpalttisesti suojelevat ihmiset pomppii yli oman hilseen... Asia on ok, jos ajoitus on ok. Toisinaan vaan suojelijat eivät hyväksy suojeltavansa itsemääräämisoikeutta tai sitä mahdollisuutta, että nämä ihan oikeasti tietäisivät, milloin kokevat erityistä tarvetta suojelulle ja milloin eivät.

        Viimeistään siinä vaiheessa kun saa toiselta kuulla, että ei voisi mitenkäänpäin itse itse tietää, mitä päässä liikkuu, mitä tahtoo ja mitä ei tai että miltä oikeasti tuntuu, mun primitiivireaktiot alkavat kasautua odottelemaan sitä hetkeä kun saan kuulla olevani jotakin siitä ja tästä syystä... Poistaa esteet primitiivireaktioille täydellisesti :)

        ..."MB: Toisinaan vaan suojelijat eivät hyväksy suojeltavansa itsemääräämisoikeutta tai sitä mahdollisuutta, että nämä ihan oikeasti tietäisivät, milloin kokevat erityistä tarvetta suojelulle ja milloin eivät."...

        Väärää vallankäyttöä tämäkin joko tarkoituksellisella jolloin manipulointi peitetään "hyvään" . tekee jotkut ymmärtämättömyydessäänkin tai loputtomassa läheisriippuvuudentarpeessaan.

      • M.B.
    • elisakettu

      "Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
      mä missä lienenkin niin tulen takaisin
      Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
      sillä en sun särkyä anna mä en"

      ...vai? :

      Aloittaja yxex puhui suojelijoista ja hajoittajista.
      Muistin sen millaista suojelun- ja hoivaamisentarvetta itse koin suhteessa. Halusin tavallaan pyyhkiä kovia kokeneen vanhat haavat puhtaammaksi ja toivoa että se eheyttäisi häntä. Halusin myös tukea, ymmärtää ja rohkaista tätä ihmistä. Halusin olla sen luottamuksen ja ystävyyden mittainen, minkä olin luvannut. Varsinaista kaikkivoipaisuuden tunnetta. Hän ottikin vastaan myötätuntoni. Se pistää minut kysymään; olenko erehtynyt? Käsittääkseni moni N häiriintyy moisesta julkeilusta.

      Taisi käydä niin, että suhtautumiseni ajan mittaan muuttui; en ollutkaan niin ymmärtäväinen kuin alussa; kyseenalaistin hänen näkemyksiään ja kaivelin selvennyksiä (mutta minun oli mahdoton enää olla niin naiivi, jatkuvien ristiriitaisuuksien ja kaksoismerkitysten takia), ja ymmärrettävästi tämä ihminen alkoi osoittaa kiukkunsa minuun kun en luottanut häneen; joten ei hänkään sitten luottanut. Suojelu muuttui hajoittamiseksi, puolin ja toisin, maljan vajeni, tyhjeni ja täyttyi. Tarinan ruma loppu tietysti on että luottamus ja ystävyys oli mennyt. Ja näin minustakin oli tullut hajoittaja.

      • M.B.

        Elämän ja tilanteiden kiertokulkua. Seuraa tiedostaminen ja oppiminen. Lopputuloksena valaistus?

        *ei sytyttele keinovaloja kun luonnonvaloakin on ihanan riittävästi*

        http://www.youtube.com/watch?v=lwIgXd6avWY

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Elämän ja tilanteiden kiertokulkua. Seuraa tiedostaminen ja oppiminen. Lopputuloksena valaistus?

        *ei sytyttele keinovaloja kun luonnonvaloakin on ihanan riittävästi*

        http://www.youtube.com/watch?v=lwIgXd6avWY

        Valaistus :)

        Tuosta biisistä muistin että on todella kevät.

        Ja muistin tämän: ...on siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa, tuuli ei kulje....sinä tarjosit salmiakkia, minä panin peliin koko elämän...

    • lottamari<3

      En ole lukenut tätä ketjua kokonaan, enkä ihan varma ole mihinkä vastaan, mutta toisen ihmisen suojelemisesta ja särkymisestä ilmeisesesti on kysymys. Miksi ketään pitäisi lähteä suojelemaan sellaiselta, joka itseä tai muitakin voi kohdata? Eikö elämän tarkoitus olekin kantaa toista hänen vaikeuksiensa yli, olla tukena ja läsnä, mutta ei puuttua hänen elämäänsä ja kohtaloonsa vai mitä tällä särkymisellä tarkoitettiin? Jos ihmisen ei koskaan anneta välillä särkyä ja tuntea "kipua", miten hän voi elämässään oppia ymmärtämään toisen tuskaa ja kipua? Lapsi, jota suojellaan ja varjellaan kaikelta niin, ettei hän opi elämässään tuntemaan muuta kuin sen hyvät puolet ei tule selviämään elämässään vaan särkyy ja hajoaa.

      Särkyminen, luopuminen, kipu, tuska ja kaikenlainen ahdistus on meille jokaiselle täreitä opettajia. Ilman niitä, emme kykene ymmärtämään toisiamme niin syvästi kuin tulisi.

      elisakettu kertoo olleensa suojelija ja tehneensä kaiken toisen eteen, mutta hänen tapauksessaan kyse ei ole suojelemisesta vaan läheiriippuvuudesta, jolla hän tahtoo kokea itsensä tärkeäksi, hyödylliseksi ja rakastetuksi. Läheisriippuva tuntee jatkuvaa riittämättömyydentunnetta ja haluaa teoillaan hakea toisen hyväksyntää ja rakkautta. Läheisriippuva hakee jatkuvasti varmistusta olemassaololleen ja on jatkuvassa valmiustilassa toisen tarpeita varten ja toisen toiveita täyttämään. Kaiken takana on heikko itsetunto ja oma itsekkyys. Läheisriippuva haluaa, että hän on toiselle koko elämä, hän vain yksin tietää ja ymmärtää mitä toinen tarvitsee ja haluaa, hän yksin voi auttaa, vain hän on kylliksi hyvä auttamaa, tukemaan ja suojelemaan tuota toista. Ja kaiken tämän tarkoituksena on sitoa tuo toinen itseensä, saada hänet tuntemaan henkisestä riippuvuutta ja kiitollisuudentunnetta, jotta tuntisi tekojensa kautta olevansa hyvkäksytty ja rakastettu.

      Liian kiltti ihminen ei ymmärrä olevansa myöskin itsekäs narsisti, mutta hänen narsistisuutensa ei kohdistu vahingoittamaan muita vaan vain häntä itseään. Hän ei salli itsensä olevan itsekäs ja heikko, mutta tahtomattaan on sitä silti, koska hänen rakkaudennälkänsä ajaa hänet itsekkäisiin tekoihin ja menee joskus hyvinkin pitkälle.

      • yxex

        Tunnistan itsessäni läheisriippuvan-ohutnahkaisen narsistin piirteitä, ja kuten elisakettu kuvasi, tunsin halua rakastaa toinen terveeksi. Se oli lopulta ylivoimainen tehtävä toisen vaatimusten kasvaessa. Kun yksi ongelma oli ratkaistu, tilalle ilmestyi kaksi muuta.

        Lopulta aloin minäkin hajoittamaan sitä valtakuviota, ts, aloin kai paranemaan ohutnahkaisuudestani, ja ajattelemaan itseänikin..pienin askelin. Paksunahka osoitti minulle konkreettisesti, että se mitä kaipasin, sitä en saanut. :)

      • A

        >> Läheisriippuva haluaa, että hän on toiselle koko elämä, hän vain yksin tietää ja ymmärtää mitä toinen tarvitsee ja haluaa, hän yksin voi auttaa, vain hän on kylliksi hyvä auttamaa, tukemaan ja suojelemaan tuota toista. Ja kaiken tämän tarkoituksena on sitoa tuo toinen itseensä, saada hänet tuntemaan henkisestä riippuvuutta ja kiitollisuudentunnetta, jotta tuntisi tekojensa kautta olevansa hyvkäksytty ja rakastettu.

        Selkeästi ymmärtäen kirjoitettu. Minua tekstisi muistuttaa siitä, että on tilanteita joissa on varjeltava turmelemalla, jottei tärvelisi varjelemalla.

        (Vastakohtana edelliseen: On myös tilanteita joissa on kaksin käsin pideltävä väkisin sylissä.)

      • elisakettu

        Arvaapa vaan lotta miten olen tuota läheisriippuvuutta miettinyt. totta; halusin, tietenkin, ainakin alkuun kokea itseni tärkeäksi, tarpeelliseksi, rakastettavaksi jne. Samalla pyrin antamaan tilaa toiselle -hengähdystaukoa- muista stressitekijöistään, jotta pääsisi helpommalla. Mutta se, minkä olisi pitänyt mennä eteenpäin, ottikin suunnan taaksepäin. Ja ajansaatossa, mitä minulta toivottiin, odotettiin, aloin laittamaan kampoihin koska ymmärsin että minulta vaadittiin jo sellaista mikä sotii arvomaailmaani vastaan. Tätä hän ei millään halunnut ymmärtää. Tavallaan nousin vastustamaan, eikä hän pitänyt siitä (no sitten alkoi tulla niitä sanktioita, mutta myöhemminhän minä tämän olen ymmärtänyt, silloin osasin vain pahoittaa mieleni).

        Tuo viimeinen kappale puraisi minua oikein sievästi koivesta :)

    • lottamari<3

      Toista ei pidä koskaan lähteä rakentamaan niin, että luulee voivansa olla kaikkivoipa ja oman rakkautensa olevan jotain niin suurta ja ihmeellistä, että toinen eheytyy ja hänen kärsimänsä paha pois pyyhkäistyy. Rakkauden tehtävä on olla läsnä ja tukena, mutta jokaisen on kohdattava oma sisäinen savuava raunionsa, istuttava sen keskelle ja koottava voimansa sen luona. Aika ja rakkaus yhdessä parantavat, mutta aikaa ei saa kiirehtiä ja rakkaus ei saa olla tukahduttavaa. Ohutnahkainen narsisti ajautuu helposti tukemaan ja kannattelemaan jatkuvasta huomiontarpeesta kärsivää paksunahkaista narsistia luullen saavansa siten itselleen kiitosta, huomiota, hyväksyntää ja syvästi kaipaamaansa rakkautta. Paksunahkainen narsisti ottaa ja imee kaiken mitä vain vähänkin saa, mutta ei anna tilalle mitään. Ohutnahkainen narsisti yrittää entistä enemmän miellyttää ja etsiä keinoja miten saisi toisen pidettyä tyytyväisenä ja päästä osalliseksi paksunahkaisen narsistin onnesta ja tyytyväisyydestä. Vain toisen onni ja tyytyväisyys tekee ohutnahkaisen narsistin onnelliseksi, mutta hänen onneaan se onni ei ole.

      • elisakettu

        Mainio ohut-paksunahkainen-roolijako koko edellinen viestisi.

        Lynett: Ohutnahkainen narsisti yrittää entistä enemmän miellyttää ja etsiä keinoja miten saisi toisen pidettyä tyytyväisenä ja päästä osalliseksi paksunahkaisen narsistin onnesta ja tyytyväisyydestä. Vain toisen onni ja tyytyväisyys tekee ohutnahkaisen narsistin onnelliseksi, mutta hänen onneaan se onni ei ole. "

        Niinhän sitä toivoo, että toinen olisi onnellinen, tyytyväinen, mutta niin ohutnahkainen en ole, että minulle ainakaan riittäisi ponnistelu yksinään suhteessa. Vaadin vastavuoroisuuden periaatetta. Tai siis en vaadi, mutta se on mielestäni jonkinlainen ehto jos yhdessä ollaan.

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Mainio ohut-paksunahkainen-roolijako koko edellinen viestisi.

        Lynett: Ohutnahkainen narsisti yrittää entistä enemmän miellyttää ja etsiä keinoja miten saisi toisen pidettyä tyytyväisenä ja päästä osalliseksi paksunahkaisen narsistin onnesta ja tyytyväisyydestä. Vain toisen onni ja tyytyväisyys tekee ohutnahkaisen narsistin onnelliseksi, mutta hänen onneaan se onni ei ole. "

        Niinhän sitä toivoo, että toinen olisi onnellinen, tyytyväinen, mutta niin ohutnahkainen en ole, että minulle ainakaan riittäisi ponnistelu yksinään suhteessa. Vaadin vastavuoroisuuden periaatetta. Tai siis en vaadi, mutta se on mielestäni jonkinlainen ehto jos yhdessä ollaan.

        Ohutnahkainen sopisi hyvin ohutnahkaiselle...kumpikin saisi tehdä sitä minkä parhaiten osaa..rakastaa toista ;)

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Ohutnahkainen sopisi hyvin ohutnahkaiselle...kumpikin saisi tehdä sitä minkä parhaiten osaa..rakastaa toista ;)

        Nii`iin, olen samaa mieltä; sehän se olisi ihanteellinen tilanne...rakastaa ja tulla rakastetuksi...ja elämän tarkoitus? :)

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Nii`iin, olen samaa mieltä; sehän se olisi ihanteellinen tilanne...rakastaa ja tulla rakastetuksi...ja elämän tarkoitus? :)

        42

        Oliko muuta kysyttävää?

        ;)

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        42

        Oliko muuta kysyttävää?

        ;)

        Ehkäpä tuonnempana :)

        44

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        42

        Oliko muuta kysyttävää?

        ;)

        The Hitchhiker's Guide to the Galaxy ;-D

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Ehkäpä tuonnempana :)

        44

        Kuviteltu treffitilanne:

        -moi neiti, olen ohutnahka-narsisti, toivottavasti sinäkin..?

        -jumalauta, mielenvikaiseen hulluunko törmäsin, perkelle! (ja käsilaukulla päähän sanojen vakuudeksi)

        ;-DDDDD

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Kuviteltu treffitilanne:

        -moi neiti, olen ohutnahka-narsisti, toivottavasti sinäkin..?

        -jumalauta, mielenvikaiseen hulluunko törmäsin, perkelle! (ja käsilaukulla päähän sanojen vakuudeksi)

        ;-DDDDD

        Sanos muuta :D

        Ajattelinkin ottaa tuon nimimerkiksi; laitan deitti-ilmoituksen jolla markkinoin itseäni "Ohutnahkainen narsisti" . ...ja taattu onnistuminen...

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        The Hitchhiker's Guide to the Galaxy ;-D

        "Ryhmässä elämisestä ja läheisistä suhteista on delfiineille useita etuja. Yhteistyö tekee mm. saalistamisesta helpompaa. Delfiineille on luonteenomaista myös haavoittuneista ja heikoista yksilöistä huolehtiminen. Delfiini saattaa kuolla pelkästään siksi, että joutuu eroon ryhmästään. "

        :D

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        "Ryhmässä elämisestä ja läheisistä suhteista on delfiineille useita etuja. Yhteistyö tekee mm. saalistamisesta helpompaa. Delfiineille on luonteenomaista myös haavoittuneista ja heikoista yksilöistä huolehtiminen. Delfiini saattaa kuolla pelkästään siksi, että joutuu eroon ryhmästään. "

        :D

        :-D
        Hyvä pointti!

        Muuta kirjan antia:
        Ihminen joka katsoo hallitsevansa hiirtä ja tekevänsä kokeita hiirillä, ei kaukaisimmissa kuvitelmissaankaan pysty näkemään asiaa toisin; että hiiri olisi ihmisen yläpuolella.. ;)

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Sanos muuta :D

        Ajattelinkin ottaa tuon nimimerkiksi; laitan deitti-ilmoituksen jolla markkinoin itseäni "Ohutnahkainen narsisti" . ...ja taattu onnistuminen...

        :)

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        :-D
        Hyvä pointti!

        Muuta kirjan antia:
        Ihminen joka katsoo hallitsevansa hiirtä ja tekevänsä kokeita hiirillä, ei kaukaisimmissa kuvitelmissaankaan pysty näkemään asiaa toisin; että hiiri olisi ihmisen yläpuolella.. ;)

        ja....Pyyhe:

        "Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista."

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        ja....Pyyhe:

        "Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista."

        Niin, pyyhe..

        *apua, missä mun pyyhe..huh, tuolla* :-D

        Maapallon vahingossa tuhoutuminenkaan ei ole ongelma koska uusi voidaan rakentaa tuotapikaa(aika on suhteellista, ehkei sitä olekaan :) )

    • elisakettu

      =)

      Baabelin kala:
      "Baabelin kala on pieni keltainen kalalta näyttävä verijuotikas (iilimato), joka toimii tulkkina galaksien välisessä kommunikaatiossa.

      Kala asetetaan henkilön korvakäytävään. Ravinnokseen tämä loiseläin käyttää aivotoiminnasta syntyvää energiaa, jota se ei ota isännästään, vaan tämän lähiympäristöstä. Ravittuaan itsensä tällä energialla se ulostaa isäntänsä aivoihin energiasta muodostettuja telepaattisia sanomia. Näin ollen Baabelin kalan isäntä pystyy välittömästi ymmärtämään maailmankaikkeuden kaikkia kieliä."

      • yxex

        Joku loinen lienee aivoissani kun ymmärrän kettujen kieltä ;)

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Joku loinen lienee aivoissani kun ymmärrän kettujen kieltä ;)

        Ei se oo loinen, se on itseasiassa virus :-)

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Ei se oo loinen, se on itseasiassa virus :-)

        Kuin kala on virus? Jos et vastaa, rankaisen sua Vogonien runolla.

        Kuten tällä:

        "Oi kurjulaiset kultamunat joita mielessäni haudon.
        Ne unelmissain riutoo ikihaamuina kellarissain, ja kune tyrän saanut ampiainen surraa.
        Ah, kuinka sua kaipaan, sa sydänkäppyräisein mun.
        Sa roikutat mua tuskassain kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen.
        Sulle tahdon antaa lempeni ma palavaisen, ja ostaa kioskilta kerrospurilaisen."

        ;-DD

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Kuin kala on virus? Jos et vastaa, rankaisen sua Vogonien runolla.

        Kuten tällä:

        "Oi kurjulaiset kultamunat joita mielessäni haudon.
        Ne unelmissain riutoo ikihaamuina kellarissain, ja kune tyrän saanut ampiainen surraa.
        Ah, kuinka sua kaipaan, sa sydänkäppyräisein mun.
        Sa roikutat mua tuskassain kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen.
        Sulle tahdon antaa lempeni ma palavaisen, ja ostaa kioskilta kerrospurilaisen."

        ;-DD

        Puhun kielikuvasta. Virus leviää niin herkästi toisinaan (kuten kala, jolla se loinen on- telepaattisesti ); jokin pieni aivastus; ttsiiihh,...ja se on siinä. On saanut tartunnan. Aina se ole sairaus tai ikävä asia; vaan se voi olla positiivinen vire, ymmärrys, alitajunnassa pieni viive; ilo tai jokin muu...leviää.

        Mukava runo :)

        perhana en löytänyt mitään sopivaa, vielä rankaisen (!?) sua tällä...:DD

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Puhun kielikuvasta. Virus leviää niin herkästi toisinaan (kuten kala, jolla se loinen on- telepaattisesti ); jokin pieni aivastus; ttsiiihh,...ja se on siinä. On saanut tartunnan. Aina se ole sairaus tai ikävä asia; vaan se voi olla positiivinen vire, ymmärrys, alitajunnassa pieni viive; ilo tai jokin muu...leviää.

        Mukava runo :)

        perhana en löytänyt mitään sopivaa, vielä rankaisen (!?) sua tällä...:DD

        Hymy-virusta peliin :)
        Asialla on vinha perä; kun traumapotilas löytää huumorinäkökulman suhtautumisiinsa, paraneminen nopeutuu moninkertaisesti.

        *hävisin sodan, mutta mun ansiosta toinen voitti* ;-D

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Hymy-virusta peliin :)
        Asialla on vinha perä; kun traumapotilas löytää huumorinäkökulman suhtautumisiinsa, paraneminen nopeutuu moninkertaisesti.

        *hävisin sodan, mutta mun ansiosta toinen voitti* ;-D

        Liisa joutuu Ihmemaassa koko ajan etsimään suhtautumistapaansa paikan logiikkaan, käyttäytymisssääntöihin, etikettiin, peleihin joita ihmiset pelaavat. Se voi olla leikillistä ja hullunkurista vain suhteessa engantilaisiin jäykän koomisiin gentlemanneihin ja viktoriaaniseen tapakulttuuriin.

        Eläimet Liisan tarinassa poikkeavat faabeleiden eläimistä. Nämä eläimet eivät ole viattomia ja avuliaita, ne ovat kohteliaita, muodollisia, erilaisten roolien kohteliaita ilmentymiä. Nämä eläimet eivät elä luonnossa vaan suljetussa seurapiirissä. Nämä eläimet ovat neuroottisen epävarmoja, suhtautuvat aggressiivisesti vieraaseen Liisaan, toimivat itsekeskeisesti. Ehkä ainoa, jossa todellinen eläimen mysteeri vilahtaa on IRVIKISSA. Kissa joka häipyy niin että siitä ää pelkkä irvistys. Myöhemmin kissa taas palaa irvistyksestään hahmottuneena.

        Kun Liisa kohtaa kaalimadon, tämä pyytää Liisaa lausumaan runon, jonka opetus on siinä että lapsen ei saa tärvellä itseään nuorena. Liisan olisi pitänyt sanoa:

        "Miten pieni mehiläinen
        ahertaa ja toimii
        kukan mettä mettiäinen
        piikillänsä poimii.

        Taitavasti muokkaa pesän
        kennorivit täyttää
        lekkereihin mannat kesän
        varastoi ja käyttää.

        Mutta ajatus kääntyy päinvastaiseksi Liisan suussa ja siitä tuli nonsenseruno:

        "Miten pieni vesihiisi
        äheltää ja ruiskii
        punkan vettä mesihiisi
        hännällänsä huiskii
        maittavasti hymyn hyytää
        hammasrivin näyttää
        kekkereihin kalat pyytää
        vatsan niillä täyttää."
        (suom. Kirsi Kunnas)

        Missäköhän mun oma Liisa on... Se hiirenkorville painunut pehmytkantinen Annodated Adventures...

        *siivouspäivä*

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Liisa joutuu Ihmemaassa koko ajan etsimään suhtautumistapaansa paikan logiikkaan, käyttäytymisssääntöihin, etikettiin, peleihin joita ihmiset pelaavat. Se voi olla leikillistä ja hullunkurista vain suhteessa engantilaisiin jäykän koomisiin gentlemanneihin ja viktoriaaniseen tapakulttuuriin.

        Eläimet Liisan tarinassa poikkeavat faabeleiden eläimistä. Nämä eläimet eivät ole viattomia ja avuliaita, ne ovat kohteliaita, muodollisia, erilaisten roolien kohteliaita ilmentymiä. Nämä eläimet eivät elä luonnossa vaan suljetussa seurapiirissä. Nämä eläimet ovat neuroottisen epävarmoja, suhtautuvat aggressiivisesti vieraaseen Liisaan, toimivat itsekeskeisesti. Ehkä ainoa, jossa todellinen eläimen mysteeri vilahtaa on IRVIKISSA. Kissa joka häipyy niin että siitä ää pelkkä irvistys. Myöhemmin kissa taas palaa irvistyksestään hahmottuneena.

        Kun Liisa kohtaa kaalimadon, tämä pyytää Liisaa lausumaan runon, jonka opetus on siinä että lapsen ei saa tärvellä itseään nuorena. Liisan olisi pitänyt sanoa:

        "Miten pieni mehiläinen
        ahertaa ja toimii
        kukan mettä mettiäinen
        piikillänsä poimii.

        Taitavasti muokkaa pesän
        kennorivit täyttää
        lekkereihin mannat kesän
        varastoi ja käyttää.

        Mutta ajatus kääntyy päinvastaiseksi Liisan suussa ja siitä tuli nonsenseruno:

        "Miten pieni vesihiisi
        äheltää ja ruiskii
        punkan vettä mesihiisi
        hännällänsä huiskii
        maittavasti hymyn hyytää
        hammasrivin näyttää
        kekkereihin kalat pyytää
        vatsan niillä täyttää."
        (suom. Kirsi Kunnas)

        Missäköhän mun oma Liisa on... Se hiirenkorville painunut pehmytkantinen Annodated Adventures...

        *siivouspäivä*

        Varhaisin muisto: http://www.youtube.com/watch?v=zeIXfdogJbA

      • M.B.
      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Liisa joutuu Ihmemaassa koko ajan etsimään suhtautumistapaansa paikan logiikkaan, käyttäytymisssääntöihin, etikettiin, peleihin joita ihmiset pelaavat. Se voi olla leikillistä ja hullunkurista vain suhteessa engantilaisiin jäykän koomisiin gentlemanneihin ja viktoriaaniseen tapakulttuuriin.

        Eläimet Liisan tarinassa poikkeavat faabeleiden eläimistä. Nämä eläimet eivät ole viattomia ja avuliaita, ne ovat kohteliaita, muodollisia, erilaisten roolien kohteliaita ilmentymiä. Nämä eläimet eivät elä luonnossa vaan suljetussa seurapiirissä. Nämä eläimet ovat neuroottisen epävarmoja, suhtautuvat aggressiivisesti vieraaseen Liisaan, toimivat itsekeskeisesti. Ehkä ainoa, jossa todellinen eläimen mysteeri vilahtaa on IRVIKISSA. Kissa joka häipyy niin että siitä ää pelkkä irvistys. Myöhemmin kissa taas palaa irvistyksestään hahmottuneena.

        Kun Liisa kohtaa kaalimadon, tämä pyytää Liisaa lausumaan runon, jonka opetus on siinä että lapsen ei saa tärvellä itseään nuorena. Liisan olisi pitänyt sanoa:

        "Miten pieni mehiläinen
        ahertaa ja toimii
        kukan mettä mettiäinen
        piikillänsä poimii.

        Taitavasti muokkaa pesän
        kennorivit täyttää
        lekkereihin mannat kesän
        varastoi ja käyttää.

        Mutta ajatus kääntyy päinvastaiseksi Liisan suussa ja siitä tuli nonsenseruno:

        "Miten pieni vesihiisi
        äheltää ja ruiskii
        punkan vettä mesihiisi
        hännällänsä huiskii
        maittavasti hymyn hyytää
        hammasrivin näyttää
        kekkereihin kalat pyytää
        vatsan niillä täyttää."
        (suom. Kirsi Kunnas)

        Missäköhän mun oma Liisa on... Se hiirenkorville painunut pehmytkantinen Annodated Adventures...

        *siivouspäivä*

        Hieno :)

        Mulle tuli mieleen Pekka Töpöhäntä -kirjat. Muistan kun lapsena tuli paha mieli kun sillä Pekalla meni niin surkeesti. En kyllä enää muista, mikä oli Pekan selviytymistarina. Ja miettikää nyt Aku Ankkaa, B Virtasta jne...Onneksi on selviytymistarinoita.

        Syy miksi en täytä päätäni kaupallisella tuotannolla (saippuasarjat), on se että rooliihmisillä menee aina niin v-n huonosti. Heti kun jossain alkaa mennä hyvin, tulee aina joku prkl joka huolehtii että sulla tasan menee kohta asiat päin pee:ttä. Itse en saa ilo- tai sitä positiiviravintoa näistä. Siksikö ihmiset osittain masentuvat kun/jos töllöttävät bullsittejä myötäänsä?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4876

    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      210
      2622

    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1697

    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      30
      1687

    5. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      25
      1572

    6. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      29
      1475

    7. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1227

    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      149
      1128

    9. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      8
      1104

    10. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      962
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt