Uskonto ja Intuitio

Suojelen tällä tavoin jossain määrin anonymiteettiäni. Minut on näillä palstoilla mm. uhattu tappaa ja kun tietää millaista porukkaa täällä seilaa ei koskaan voi olla liian varovainen.

Toisaalta jos haluaa uskonnollisen liikkeen palstalla keskustella uskonnollisista kysymyksistä vapaasti on pakkokin muuttaa virtuaali-identiteettiään. Mielenkiintoisiin keskusteluihin pääsee mukaan kun omaksuu uudenlaisen identiteetin. Alan jo pärjätä helluntailaisena, josta onnittelen itseäni! ;-D Minulla on karvaita kokemuksia siitä, miten minut hyllytettiin kaiken keskustelun ulkopuolelle lyömällä otsaan leima "tämä on se noita magia-palstalta"...

Mutta asiaan...

Kanonisoidusta uskonnosta en sano yhtään mitään, mutta en olisi heivaamassa kaatopaikalle tarinoita ja myyttejä. Dialektisen materialismin omaksuneilla "tieteen" panderollia päänsä päällä heiluttavilla ateisteilla on jostain syystä usein sellainen omahyväinen käsitys että tieteen voittokulun myötä myytit ja tarinat joutavat samaan pinoon akkareiden ja satujen kanssa.

Itse en olisi niinkään varma, että ihmisinä olisimme paljoakaan fiksumpia kuin jokunen tuhat vuotta sitten vaikka tietomme onkin merkittävässä määrin lisääntynyt.

Tarinoissa ja myyteissä tiivistyy mielestäni ihmiskunnan vuosituhantinen viisaus symbolisessa muodossa eikä se menetä merkitystään vaikka oppisimmekin tunnistamaan sähkökemialliset prosessit aivoissamme.

Noita myyttejä ei tietenkään pidä tulkita fundamentalistisesti. Näin myyttien symbolinen tulkinta luokin eräänlaisen sabluunan, jonka avulla rajata intuitiivista informaationkäsittelyämme. Toisin sanoen: olematta uskossa voit silti käyttää raamatunkertomuksia ikäänkuin "helpottamassa" intuitiivista ajatteluprosessia.

Rödfinne kirjoitti:

Suojelen tällä tavoin jossain määrin anonymiteettiäni. Minut on näillä palstoilla mm. uhattu tappaa ja kun tietää millaista porukkaa täällä seilaa ei koskaan voi olla liian varovainen.

Toisaalta jos haluaa uskonnollisen liikkeen palstalla keskustella uskonnollisista kysymyksistä vapaasti on pakkokin muuttaa virtuaali-identiteettiään. Mielenkiintoisiin keskusteluihin pääsee mukaan kun omaksuu uudenlaisen identiteetin. Alan jo pärjätä helluntailaisena, josta onnittelen itseäni! ;-D Minulla on karvaita kokemuksia siitä, miten minut hyllytettiin kaiken keskustelun ulkopuolelle lyömällä otsaan leima "tämä on se noita magia-palstalta"...

Mutta asiaan...

Kanonisoidusta uskonnosta en sano yhtään mitään, mutta en olisi heivaamassa kaatopaikalle tarinoita ja myyttejä. Dialektisen materialismin omaksuneilla "tieteen" panderollia päänsä päällä heiluttavilla ateisteilla on jostain syystä usein sellainen omahyväinen käsitys että tieteen voittokulun myötä myytit ja tarinat joutavat samaan pinoon akkareiden ja satujen kanssa.

Itse en olisi niinkään varma, että ihmisinä olisimme paljoakaan fiksumpia kuin jokunen tuhat vuotta sitten vaikka tietomme onkin merkittävässä määrin lisääntynyt.

Tarinoissa ja myyteissä tiivistyy mielestäni ihmiskunnan vuosituhantinen viisaus symbolisessa muodossa eikä se menetä merkitystään vaikka oppisimmekin tunnistamaan sähkökemialliset prosessit aivoissamme.

Noita myyttejä ei tietenkään pidä tulkita fundamentalistisesti. Näin myyttien symbolinen tulkinta luokin eräänlaisen sabluunan, jonka avulla rajata intuitiivista informaationkäsittelyämme. Toisin sanoen: olematta uskossa voit silti käyttää raamatunkertomuksia ikäänkuin "helpottamassa" intuitiivista ajatteluprosessia.

Lue lisää

>>Tarinoissa ja myyteissä tiivistyy mielestäni ihmiskunnan vuosituhantinen viisaus symbolisessa muodossa eikä se menetä merkitystään vaikka oppisimmekin tunnistamaan sähkökemialliset prosessit aivoissamme. ... Toisin sanoen: olematta uskossa voit silti käyttää raamatunkertomuksia ikäänkuin "helpottamassa" intuitiivista ajatteluprosessia.> ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.> Jos rakkaus loppuu tyystin Jumala on hävinnyt taistelun. Saatana voitti, siis. Tunteet ovat linkki Jumaluuteen. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen.>Itse olen omassa työssäni pyrkinyt tietoisesti kehittämään intuitioon perustuvia työskentelytapoja. Peruskysymys lieneekin, miten intuitiota voi kehittää?

keskusteluista kirjoitti:

>>Tarinoissa ja myyteissä tiivistyy mielestäni ihmiskunnan vuosituhantinen viisaus symbolisessa muodossa eikä se menetä merkitystään vaikka oppisimmekin tunnistamaan sähkökemialliset prosessit aivoissamme. ... Toisin sanoen: olematta uskossa voit silti käyttää raamatunkertomuksia ikäänkuin "helpottamassa" intuitiivista ajatteluprosessia.> ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.> Jos rakkaus loppuu tyystin Jumala on hävinnyt taistelun. Saatana voitti, siis. Tunteet ovat linkki Jumaluuteen. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen.>Itse olen omassa työssäni pyrkinyt tietoisesti kehittämään intuitioon perustuvia työskentelytapoja. Peruskysymys lieneekin, miten intuitiota voi kehittää?

Lue lisää

Olen itse havainnut viimeisen vuoden aikana varsinkin että tuon tuostakin päädyn ajattelemaan tavalla jota en olisi voinut ennalta aavistaakaan. Saatan olla hetkittäin niiden seikkojen "puolella" joita vastaan yleensä olen.

Olen siis tullut siihen tulokseen että on entistäkin naurettavampaa edes yrittää olla "jotakin mieltä" asioista. Sen kuin vain reagoi tai on reagoimatta niihin miten nyt sattuu milloinkin kokemaan mielekkääksi. Tämä, jos mikä, koskee erityisesti uskon asioita.

Mitään järkeähän tässä touhussa ei tietenkään ole, mutta eihän mikään ole järkevää niin kauan kuin ihminen kuvittelee että on olemassa jokin tietty pysyvä rooli tai ajattelutapa mikä hänellä pitäisi aina olla.

Tilanteen mukaan, tilanteen mukaan...

keskusteluista kirjoitti:

>>Tarinoissa ja myyteissä tiivistyy mielestäni ihmiskunnan vuosituhantinen viisaus symbolisessa muodossa eikä se menetä merkitystään vaikka oppisimmekin tunnistamaan sähkökemialliset prosessit aivoissamme. ... Toisin sanoen: olematta uskossa voit silti käyttää raamatunkertomuksia ikäänkuin "helpottamassa" intuitiivista ajatteluprosessia.> ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.> Jos rakkaus loppuu tyystin Jumala on hävinnyt taistelun. Saatana voitti, siis. Tunteet ovat linkki Jumaluuteen. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen.>Itse olen omassa työssäni pyrkinyt tietoisesti kehittämään intuitioon perustuvia työskentelytapoja. Peruskysymys lieneekin, miten intuitiota voi kehittää?

Lue lisää

Minulle inuition kehittäminen tarkoittaa käytännössä tapaa etsiä kysymykseen aina uusi näkökulma ja lähestyä sitä älyttömimmästä mahdollisesta suunnasta, koska tällöin joudun ihan oikeasti punnitsemaan tilanteen kokonaisuudessaan uusista lähtökohdista käsin.

On siis viehkoa muuntua hellariksi, pyrkiä sisäistämään usko ja uudelleensyntymä ja sen jälkeen puolustaa tuota näkökulmaa esimerkiksi tieteellisin argumentein. Siis vanhastaan tuttu sosiaalinen leikki, jossa draamaterapian keinoin etsitään ratkaisumalleja ongelmiin.

Vaihtamalla sabluunaa ja rakentamalla itselleen epämieluisia ja vaikeita yhtälöitä saattaa nähdä jotain sellaista jota ei muuten hoksaisi. Tällaisesta seuraa Oivallus. Esimerkinomaisesti tässä puhun keskustelupalstoista.

Roolileikissä voi mennä myös pidemmälle, paljon, paljon, syvemmälle. "Roolina" voi toteuttaa shamanismin keinoin transformaation eläimeksi. Sabluuna voi olla vaikka käärmeen tai jäniksen. Suora intuitiivinen kokeminen - ja näkeminen.

Rödfinne kirjoitti:

Minulle inuition kehittäminen tarkoittaa käytännössä tapaa etsiä kysymykseen aina uusi näkökulma ja lähestyä sitä älyttömimmästä mahdollisesta suunnasta, koska tällöin joudun ihan oikeasti punnitsemaan tilanteen kokonaisuudessaan uusista lähtökohdista käsin.

On siis viehkoa muuntua hellariksi, pyrkiä sisäistämään usko ja uudelleensyntymä ja sen jälkeen puolustaa tuota näkökulmaa esimerkiksi tieteellisin argumentein. Siis vanhastaan tuttu sosiaalinen leikki, jossa draamaterapian keinoin etsitään ratkaisumalleja ongelmiin.

Vaihtamalla sabluunaa ja rakentamalla itselleen epämieluisia ja vaikeita yhtälöitä saattaa nähdä jotain sellaista jota ei muuten hoksaisi. Tällaisesta seuraa Oivallus. Esimerkinomaisesti tässä puhun keskustelupalstoista.

Roolileikissä voi mennä myös pidemmälle, paljon, paljon, syvemmälle. "Roolina" voi toteuttaa shamanismin keinoin transformaation eläimeksi. Sabluuna voi olla vaikka käärmeen tai jäniksen. Suora intuitiivinen kokeminen - ja näkeminen.

Lue lisää

>Roolileikissä voi mennä myös pidemmälle, paljon, paljon, syvemmälle. "Roolina" voi toteuttaa shamanismin keinoin transformaation eläimeksi. Sabluuna voi olla vaikka käärmeen tai jäniksen. Suora intuitiivinen kokeminen - ja näkeminen. >

Tämä tuntuu mielenkiintoiselta, kerrotko lisää vaikkapa linkin muodossa?

Lynx kirjoitti:

>Roolileikissä voi mennä myös pidemmälle, paljon, paljon, syvemmälle. "Roolina" voi toteuttaa shamanismin keinoin transformaation eläimeksi. Sabluuna voi olla vaikka käärmeen tai jäniksen. Suora intuitiivinen kokeminen - ja näkeminen. >

Tämä tuntuu mielenkiintoiselta, kerrotko lisää vaikkapa linkin muodossa?

Lue lisää

Mnjam...! Muistatko elokuvan jossa Nastassia Kinski heräsi yöllä ahdistuneena, riisui vaatteensa ja lähti mangrove-metsikköön saalistamaan jäniksiä? Leffa joka aikoinaan ajatuksellisesti kolahti meikäläiseen TODELLA! "Kissaihmiset".

Sama juttu.

Maa on sulaa ja metsässä näkee hyvin jopa öisin. Hieman se vaatii pokkaa mutta kannattaa: toteuta transformaatio villieläimeksi ja lähde yöllä metsään.

Älä kysy mitä minä tein eilen vesisateessa keskellä kansallispuistoa. Enkä varmasti liikkunut "ainoastaan merkityillä poluilla". ;-D

Kannattaa naamioitua esimerkiksi tuulipukuiseksi lenkkeilijäksi tai maastopukuiseksi lintobongariksi jos asut ruuhkasuomessa etkä halua poliiseja perääsi. Sen voin sanoa kokemuksesta että esimerkiksi Bodomin seutu on tätä nykyä täynnä turisteja satoi tai paistoi. Älä sinne mene.

Shamanistinen transformaatio taas... Ei sitä oikein linkkien kautta opi. Kyse on enempi improvisaatiosta ja oivalluksesta mitä on tekemässä. Voit tehdä esmeks tradi-matkan, jolloin lyöt rummulla neljästi "dum, dum, dum, dum" kutsuaksesi oppaasi ja sitten teet huiman syöksyn Alisiiin valitsemasi "portin" kautta. Tällöin rumpu pärisee nopeatempoista taukoamatonta "dum-dum-dum-dum-dum...." jne. Matkoista saat tietoa Shamaaniseurasta.

Itse opin Borneon dayakeilta ja perulaislta vegetalista-shamaaneilta "imitaatio-tekniikan". Se on siis tämä naamioitumisefekti, "kärpästenherra -ilmiö". Pukemalla valkoisen parran ja punaisen myssyn sisäistät joulupukin roolin. Jänispuvussa muutut hellyttäväksi lastennäytelmähahmoksi ellet sitten ole naispuolisena "Playboyn" pippaloissa... Mauri Pekkaristakaan ei voi ottaa vakavasti, koska on syntynyt tupee päässä. Jänispuvusta puhumattakaan.

Transformaatio eläimeksi ei välttämättä tarvitse ulkoista rekvisiittaa. Senkun sisäistät henkilökohtaisen eläimesi ja sitten vain elämään eläimellistä elämää. Alussa Järki ja Logiikka hyökkäävä kimppuusi, mutta lannista ne: ole vakavissasi mikäli mielit oppia uusia näkökulmiä elämään.

Eläin ei ajattele, älä sinäkään. Ole sensijaan varuillasi ja tarkkaile ympäristöäsi. "Koe" luonto vailla tulkintaa. "Ole", älä tulkitse.

Rödfinne kirjoitti:

Mnjam...! Muistatko elokuvan jossa Nastassia Kinski heräsi yöllä ahdistuneena, riisui vaatteensa ja lähti mangrove-metsikköön saalistamaan jäniksiä? Leffa joka aikoinaan ajatuksellisesti kolahti meikäläiseen TODELLA! "Kissaihmiset".

Sama juttu.

Maa on sulaa ja metsässä näkee hyvin jopa öisin. Hieman se vaatii pokkaa mutta kannattaa: toteuta transformaatio villieläimeksi ja lähde yöllä metsään.

Älä kysy mitä minä tein eilen vesisateessa keskellä kansallispuistoa. Enkä varmasti liikkunut "ainoastaan merkityillä poluilla". ;-D

Kannattaa naamioitua esimerkiksi tuulipukuiseksi lenkkeilijäksi tai maastopukuiseksi lintobongariksi jos asut ruuhkasuomessa etkä halua poliiseja perääsi. Sen voin sanoa kokemuksesta että esimerkiksi Bodomin seutu on tätä nykyä täynnä turisteja satoi tai paistoi. Älä sinne mene.

Shamanistinen transformaatio taas... Ei sitä oikein linkkien kautta opi. Kyse on enempi improvisaatiosta ja oivalluksesta mitä on tekemässä. Voit tehdä esmeks tradi-matkan, jolloin lyöt rummulla neljästi "dum, dum, dum, dum" kutsuaksesi oppaasi ja sitten teet huiman syöksyn Alisiiin valitsemasi "portin" kautta. Tällöin rumpu pärisee nopeatempoista taukoamatonta "dum-dum-dum-dum-dum...." jne. Matkoista saat tietoa Shamaaniseurasta.

Itse opin Borneon dayakeilta ja perulaislta vegetalista-shamaaneilta "imitaatio-tekniikan". Se on siis tämä naamioitumisefekti, "kärpästenherra -ilmiö". Pukemalla valkoisen parran ja punaisen myssyn sisäistät joulupukin roolin. Jänispuvussa muutut hellyttäväksi lastennäytelmähahmoksi ellet sitten ole naispuolisena "Playboyn" pippaloissa... Mauri Pekkaristakaan ei voi ottaa vakavasti, koska on syntynyt tupee päässä. Jänispuvusta puhumattakaan.

Transformaatio eläimeksi ei välttämättä tarvitse ulkoista rekvisiittaa. Senkun sisäistät henkilökohtaisen eläimesi ja sitten vain elämään eläimellistä elämää. Alussa Järki ja Logiikka hyökkäävä kimppuusi, mutta lannista ne: ole vakavissasi mikäli mielit oppia uusia näkökulmiä elämään.

Eläin ei ajattele, älä sinäkään. Ole sensijaan varuillasi ja tarkkaile ympäristöäsi. "Koe" luonto vailla tulkintaa. "Ole", älä tulkitse.

Lue lisää

Sitäkö se sisäinen "murina" tarkoittaa, se pitää kokea. Tiedostan nuo kertomasi asiat hyvinkin, mutta en ole "heittäytynyt" niiden valtaan- armoille, täysillä.
Kerran lapissa vaelluksella ollessani, tuijotin nuotion liekkejä, lammen rantamissa tunturin suojassa, myrskyn pauhatessa puiden latvustossa, maan pinnassa oli täysin tyyntä pikkulammen puoliväliin saakka. Parin paukun jälkeen huomasin itseni juoksentelemasta lammen rantasammaleissa paljain jaloin, kuin mikäkin "eläin". Hullua, mutta ääretöntä mielihyvää tuottava kokemus.

Innostumisesi innostaa.

Minua kiinnostaa ajatus että Maalla olisi toistaiseksi tuntematon energia, jota ihmiset muinoin ovat osanneet hyödyntää ja manipuloida.

Jonkin äijän elämäntyönä oli selvittää missä kaikkialla Englannissa kulkee (hänen nimityksensä mukaan) LEY-linjoja, jotka yhdistävät megaliittisen kauden pyhiä paikkoja (joista tietysti osa kätkeytyy sittemmin kirkon tms. alle). Stonehenget sun muut löytyvätkin järjestään noiden linjojen varrelta tai risteyskohdista.

Joidenkin (sori kun en muista nimiä ikinä) ihmisten mielestä tällaiset linjat kattavat koko Maan, vaikkei toki jokaista energiakentässä merkittävää paikkaa olekaan merkitty. (Onhan se vähän vaikeaa tietysti jos osa osuukin vaikkapa mereen, kuten paljon pauhattu "Bermudan kolmio".)

Kiinassa muistelisin Maan energiaa kutsutun nimenomaan lohikäärmevoimaksi, ja jotenkin tähän saattaa liittyä ajatus maan alla uinuvasta lohikäärmeestä (sama taru taitaa löytyä Britanniasta?) Kiinassahan on nämä Feng Shuit ja akupunktiot, jotka ovat sama asia - toinen vain koskee Maata ja toinen ihmiskehoa.

Jos ajattelee että Maan lohikäärmevoimaan voi kytkeytyä, niin väistämättä tulee mieleen että sellaisessa tilassa ihminen tuskin olisi järin inhimillinen. Ihmismäinen kerros on häviävän pieni, mitätön pihahdus verrattuna kokonaisen planeetan energiaa, sikäli mikäli ihminen siis voisi saada sen edes osittain käyttöönsä... Hurja ajatus...

Jos tämä kaikki kuulostaa oksettavalta New Age -kamalta, niin sanottakoon että tässähän haetaan käytännön sovellutuksia niille asioille joista kaikenlaiset hörhöt ovat innostuneita. En minäkään halua iänkaiken vain teosofiseen tyyliin täristä keskenäni innosta että voisi olla silleen ja voisi olla tälleen, ja haikailla romanttisesti jotain mennyttä Atlantista... Minä haluan että jos jotain muinaista tietämystä on ollut, sen pitää oleman jälleen hyödynnettävissä! Jos ei sentään koko ihmiskunnalla, niin ainakin edes niillä jotka voisivat saada siitä menopaukun kohti jotain ultimaatumia. Mikä se sitten lieneekään.

Minua on aina kiinnostanut TIEDE enemmän kuin usko tai uskonto. Tieteen ei tarvitse olla sellaista pelkästään kuin se nykyään on, vaan se voi olla myös "magiaa". Itku pääsee melkein kun kuulee tai näkee kuinka joku wannabe-druidilauma tanhuaa Stonehengellä... Ei helvetti sitä varmaankaan mitään suviseuroja varten rakennettu. Ärh.

Liskot eivät päättele loogisesti se on varmaa!

Meillä on talo täynnä liskoja. Niitä seuraamalla voi oppia hyvin paljon. Matelijoitten hienous on siinä että ne reagoivat niin "suoraan" ympäristöönsä. Ne eivät kehrää eivätkä heiluta häntää vaan odottavat ja toimivat sitten aivan mielettömällä intensiteetillä ja suoraan. Ei yhtään, siis yhtäkään turhaa liikettä!

Aluksi hankimme ison terraarion täyteen anolisliskoja ja sen jälkeen isokokoisen australialaisen parta-agaman. Niiden saalistustekniikat ovat todella kiehtovia! Partsu saattaa meditoida tuntikausia täysin liikkumatta, mutta kun heität sille heinäsirkan se ei säntää koiran lailla saaliin perään vaan kallistelee päätään, pyörittelee silmiään ja vasta kun saalis on paikannettu sataprosenttisella varmuudella partsu yksinkertaisesti kävelee rauhallisin askelin paikalle ja syö saaliinsa. Heinäsirkalla ei ole mitään mahdollisuuksia! Vaikka heinis on monta kertaa nopeampi ja vikkelämpi kuin isokokoinen lisko, näyttää melkein siltä kuin lisko lamaannuttaisi ötökän ja yksinkertaisesti kävisi syömässä saaliinsa.

Se juttu on päättäväisyydessä.

Kun olet saalistanut, riippumatta mitä olet saalistanut, oletko huomannut miten yksinkertainen päätös edeltää lopputulosta? Sen sijaan pienikin epäröinti antaa kaaokselle mahdollisuuden ja koko homma luisuu käsistä.

Aikoinaan Borneolla opin dayakeilta, miten he tulivat eläimiksi omaksumalla ensin niitten ulkoisen olemuksen ja sitä kautta koko eläimen. Paikallinen shamaani näytti miten hän muuttui liskoksi. Ensin koko homma näytti tyhjänpäiväiseltä apinoinnilta, mutta vähä kerrallaan shamaani sisäisti liskon olemuksen. Lihakset jännittyivät oudon kulmikkaiksi, mies vääntäytyi niska kenossa kummallisiin asentoihin ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani tyyppiä, jossa ei ollut enää mitään inhimillistä! Se oli aika valaiseva kokemus.

Tekniikka on hyvin yksinkertainen: omaksu eläin kopioimalla sen olemus.

Noissa meidän liskoissa on jotain hyvin jännää. Minulle ne ovat olemuksellaan ja toiminnallaan opettaneet mm. sen että saadakseni jotain aikaan, on minun keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan täydellä intensiteetillä ja vietävä se myös loppuun, muuten tuhlaan aikaani turhuuksiin.

Rödfinne kirjoitti:

Liskot eivät päättele loogisesti se on varmaa!

Meillä on talo täynnä liskoja. Niitä seuraamalla voi oppia hyvin paljon. Matelijoitten hienous on siinä että ne reagoivat niin "suoraan" ympäristöönsä. Ne eivät kehrää eivätkä heiluta häntää vaan odottavat ja toimivat sitten aivan mielettömällä intensiteetillä ja suoraan. Ei yhtään, siis yhtäkään turhaa liikettä!

Aluksi hankimme ison terraarion täyteen anolisliskoja ja sen jälkeen isokokoisen australialaisen parta-agaman. Niiden saalistustekniikat ovat todella kiehtovia! Partsu saattaa meditoida tuntikausia täysin liikkumatta, mutta kun heität sille heinäsirkan se ei säntää koiran lailla saaliin perään vaan kallistelee päätään, pyörittelee silmiään ja vasta kun saalis on paikannettu sataprosenttisella varmuudella partsu yksinkertaisesti kävelee rauhallisin askelin paikalle ja syö saaliinsa. Heinäsirkalla ei ole mitään mahdollisuuksia! Vaikka heinis on monta kertaa nopeampi ja vikkelämpi kuin isokokoinen lisko, näyttää melkein siltä kuin lisko lamaannuttaisi ötökän ja yksinkertaisesti kävisi syömässä saaliinsa.

Se juttu on päättäväisyydessä.

Kun olet saalistanut, riippumatta mitä olet saalistanut, oletko huomannut miten yksinkertainen päätös edeltää lopputulosta? Sen sijaan pienikin epäröinti antaa kaaokselle mahdollisuuden ja koko homma luisuu käsistä.

Aikoinaan Borneolla opin dayakeilta, miten he tulivat eläimiksi omaksumalla ensin niitten ulkoisen olemuksen ja sitä kautta koko eläimen. Paikallinen shamaani näytti miten hän muuttui liskoksi. Ensin koko homma näytti tyhjänpäiväiseltä apinoinnilta, mutta vähä kerrallaan shamaani sisäisti liskon olemuksen. Lihakset jännittyivät oudon kulmikkaiksi, mies vääntäytyi niska kenossa kummallisiin asentoihin ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani tyyppiä, jossa ei ollut enää mitään inhimillistä! Se oli aika valaiseva kokemus.

Tekniikka on hyvin yksinkertainen: omaksu eläin kopioimalla sen olemus.

Noissa meidän liskoissa on jotain hyvin jännää. Minulle ne ovat olemuksellaan ja toiminnallaan opettaneet mm. sen että saadakseni jotain aikaan, on minun keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan täydellä intensiteetillä ja vietävä se myös loppuun, muuten tuhlaan aikaani turhuuksiin.

Lue lisää

Näyttää taas vihdoinkin siltä, että tällä palstalla alkaa tapahtua kummia! Iski hirvittävä inspiraatio, kiitos teille, ja eikun yön selkään omituilemaan :D

Rödfinne kirjoitti:

Liskot eivät päättele loogisesti se on varmaa!

Meillä on talo täynnä liskoja. Niitä seuraamalla voi oppia hyvin paljon. Matelijoitten hienous on siinä että ne reagoivat niin "suoraan" ympäristöönsä. Ne eivät kehrää eivätkä heiluta häntää vaan odottavat ja toimivat sitten aivan mielettömällä intensiteetillä ja suoraan. Ei yhtään, siis yhtäkään turhaa liikettä!

Aluksi hankimme ison terraarion täyteen anolisliskoja ja sen jälkeen isokokoisen australialaisen parta-agaman. Niiden saalistustekniikat ovat todella kiehtovia! Partsu saattaa meditoida tuntikausia täysin liikkumatta, mutta kun heität sille heinäsirkan se ei säntää koiran lailla saaliin perään vaan kallistelee päätään, pyörittelee silmiään ja vasta kun saalis on paikannettu sataprosenttisella varmuudella partsu yksinkertaisesti kävelee rauhallisin askelin paikalle ja syö saaliinsa. Heinäsirkalla ei ole mitään mahdollisuuksia! Vaikka heinis on monta kertaa nopeampi ja vikkelämpi kuin isokokoinen lisko, näyttää melkein siltä kuin lisko lamaannuttaisi ötökän ja yksinkertaisesti kävisi syömässä saaliinsa.

Se juttu on päättäväisyydessä.

Kun olet saalistanut, riippumatta mitä olet saalistanut, oletko huomannut miten yksinkertainen päätös edeltää lopputulosta? Sen sijaan pienikin epäröinti antaa kaaokselle mahdollisuuden ja koko homma luisuu käsistä.

Aikoinaan Borneolla opin dayakeilta, miten he tulivat eläimiksi omaksumalla ensin niitten ulkoisen olemuksen ja sitä kautta koko eläimen. Paikallinen shamaani näytti miten hän muuttui liskoksi. Ensin koko homma näytti tyhjänpäiväiseltä apinoinnilta, mutta vähä kerrallaan shamaani sisäisti liskon olemuksen. Lihakset jännittyivät oudon kulmikkaiksi, mies vääntäytyi niska kenossa kummallisiin asentoihin ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani tyyppiä, jossa ei ollut enää mitään inhimillistä! Se oli aika valaiseva kokemus.

Tekniikka on hyvin yksinkertainen: omaksu eläin kopioimalla sen olemus.

Noissa meidän liskoissa on jotain hyvin jännää. Minulle ne ovat olemuksellaan ja toiminnallaan opettaneet mm. sen että saadakseni jotain aikaan, on minun keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan täydellä intensiteetillä ja vietävä se myös loppuun, muuten tuhlaan aikaani turhuuksiin.

Lue lisää

Olen aina ollut lääpälläni nisäkkäisiin, ja tarkemmin ottaen kissapetoihin. Mutta tietysti nyt kun oikein ajattelee... Melkoista energianhaaskuuta tuntuu olevan nisäkkäiden heikkopäinen hosuminen sinnetänne. Ehtiikö siinä niin paljon viettää retriittiä luonnossa keskenään.

Monet ihmiset kokevat matelijakunnan vieraaksi ja vastenmieliseksi. Ovathan ne lisko letkeät minustakin jotenkin vieraita, mutta en ole pelännyt esim. käärmeitä koskaan (jos ei nyt sentään puusta niskaan putoa, jolloin tietysti säikähtää). En minä ymmärrä sitä kamalaa käärmepelkoa... Nehän ovat niin isojakin, että eivät ne pääse luikertamaan salaa esmes sieraimiin tai korvaan kuten kaikenmaailman sittiäiset...

Ja silti sittiäisetkin ovat metkoja.

Imitoimalla erinäisiä luontokappaleita voisi varmaan saada vaikka minkämoisia vaikutuksia aikaan itsessään, mutta menepä täällä koikkelehtimaan kurkena tuonne pihalle. Tulee piipaa-auto. Ja sisätiloissa on kornia eläimellistä, pakko päästä luontoon!

Qadesha kirjoitti:

Olen aina ollut lääpälläni nisäkkäisiin, ja tarkemmin ottaen kissapetoihin. Mutta tietysti nyt kun oikein ajattelee... Melkoista energianhaaskuuta tuntuu olevan nisäkkäiden heikkopäinen hosuminen sinnetänne. Ehtiikö siinä niin paljon viettää retriittiä luonnossa keskenään.

Monet ihmiset kokevat matelijakunnan vieraaksi ja vastenmieliseksi. Ovathan ne lisko letkeät minustakin jotenkin vieraita, mutta en ole pelännyt esim. käärmeitä koskaan (jos ei nyt sentään puusta niskaan putoa, jolloin tietysti säikähtää). En minä ymmärrä sitä kamalaa käärmepelkoa... Nehän ovat niin isojakin, että eivät ne pääse luikertamaan salaa esmes sieraimiin tai korvaan kuten kaikenmaailman sittiäiset...

Ja silti sittiäisetkin ovat metkoja.

Imitoimalla erinäisiä luontokappaleita voisi varmaan saada vaikka minkämoisia vaikutuksia aikaan itsessään, mutta menepä täällä koikkelehtimaan kurkena tuonne pihalle. Tulee piipaa-auto. Ja sisätiloissa on kornia eläimellistä, pakko päästä luontoon!

Lue lisää

Kissat ovat niin äklön naismaisia. Juuri sellaisia rapsuteltavia pehmoleluja, jotka "itsenäisyydellään" antavat malleja alistussuhteista kärsiville naisille. Kaikilla mummoillahan on kissa joka kuvastaa heidän "vangittua mutta itsetietoista" egoaan.

Ja vastavuoroisesti leskivaareilla on koira joka jaksaa heiluttaa häntää senkin jälkeen kun muori on kuollut... ;-)

Fanaatikko oli oikeassa: matelijat edustavat ihmiseläintä. Niissä ei ole MITÄÄN inhimillisiä piirteitä. Ne ovat samanaikaisesti kiinnostavia, arvoituksellisia, "saatanallisia" ja pirun pelottavia. Matelijaa et saa heiluttamaan häntää tai kissamaisen kierosti vonkumaan herkkupaloja. Matelija tarkkailee ja tappaa. Ilman kavaluutta.

Meidän isossa liskossa on tyyppinä jotain hirvittävän samanlaista kuin "unennäössä" tapaamissani olmeissa. Siihen ei voi luoda minkäänlaista tunnekontaktia. Voit ymmärtää sitä ainoastaan muuttumalla samanlaiseksi. Aluksi imitoimalla, sitten transformaatiolla...

Rödfinne kirjoitti:

Liskot eivät päättele loogisesti se on varmaa!

Meillä on talo täynnä liskoja. Niitä seuraamalla voi oppia hyvin paljon. Matelijoitten hienous on siinä että ne reagoivat niin "suoraan" ympäristöönsä. Ne eivät kehrää eivätkä heiluta häntää vaan odottavat ja toimivat sitten aivan mielettömällä intensiteetillä ja suoraan. Ei yhtään, siis yhtäkään turhaa liikettä!

Aluksi hankimme ison terraarion täyteen anolisliskoja ja sen jälkeen isokokoisen australialaisen parta-agaman. Niiden saalistustekniikat ovat todella kiehtovia! Partsu saattaa meditoida tuntikausia täysin liikkumatta, mutta kun heität sille heinäsirkan se ei säntää koiran lailla saaliin perään vaan kallistelee päätään, pyörittelee silmiään ja vasta kun saalis on paikannettu sataprosenttisella varmuudella partsu yksinkertaisesti kävelee rauhallisin askelin paikalle ja syö saaliinsa. Heinäsirkalla ei ole mitään mahdollisuuksia! Vaikka heinis on monta kertaa nopeampi ja vikkelämpi kuin isokokoinen lisko, näyttää melkein siltä kuin lisko lamaannuttaisi ötökän ja yksinkertaisesti kävisi syömässä saaliinsa.

Se juttu on päättäväisyydessä.

Kun olet saalistanut, riippumatta mitä olet saalistanut, oletko huomannut miten yksinkertainen päätös edeltää lopputulosta? Sen sijaan pienikin epäröinti antaa kaaokselle mahdollisuuden ja koko homma luisuu käsistä.

Aikoinaan Borneolla opin dayakeilta, miten he tulivat eläimiksi omaksumalla ensin niitten ulkoisen olemuksen ja sitä kautta koko eläimen. Paikallinen shamaani näytti miten hän muuttui liskoksi. Ensin koko homma näytti tyhjänpäiväiseltä apinoinnilta, mutta vähä kerrallaan shamaani sisäisti liskon olemuksen. Lihakset jännittyivät oudon kulmikkaiksi, mies vääntäytyi niska kenossa kummallisiin asentoihin ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani tyyppiä, jossa ei ollut enää mitään inhimillistä! Se oli aika valaiseva kokemus.

Tekniikka on hyvin yksinkertainen: omaksu eläin kopioimalla sen olemus.

Noissa meidän liskoissa on jotain hyvin jännää. Minulle ne ovat olemuksellaan ja toiminnallaan opettaneet mm. sen että saadakseni jotain aikaan, on minun keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan täydellä intensiteetillä ja vietävä se myös loppuun, muuten tuhlaan aikaani turhuuksiin.

Lue lisää

Voi mennä vähän otsikon ulkopuolelle, mutta heitänpä trivial-pursuit-kysymyksen, johon varmaan matelijaspesialisti tietää vastauksen (älä vastaa ihan heti, antaa amatöörien arvailla):
Mikä perustavanlaatuinen asiavirhe on J. Karjalaisen biisissä Varaani?

Rödfinne kirjoitti:

Kissat ovat niin äklön naismaisia. Juuri sellaisia rapsuteltavia pehmoleluja, jotka "itsenäisyydellään" antavat malleja alistussuhteista kärsiville naisille. Kaikilla mummoillahan on kissa joka kuvastaa heidän "vangittua mutta itsetietoista" egoaan.

Ja vastavuoroisesti leskivaareilla on koira joka jaksaa heiluttaa häntää senkin jälkeen kun muori on kuollut... ;-)

Fanaatikko oli oikeassa: matelijat edustavat ihmiseläintä. Niissä ei ole MITÄÄN inhimillisiä piirteitä. Ne ovat samanaikaisesti kiinnostavia, arvoituksellisia, "saatanallisia" ja pirun pelottavia. Matelijaa et saa heiluttamaan häntää tai kissamaisen kierosti vonkumaan herkkupaloja. Matelija tarkkailee ja tappaa. Ilman kavaluutta.

Meidän isossa liskossa on tyyppinä jotain hirvittävän samanlaista kuin "unennäössä" tapaamissani olmeissa. Siihen ei voi luoda minkäänlaista tunnekontaktia. Voit ymmärtää sitä ainoastaan muuttumalla samanlaiseksi. Aluksi imitoimalla, sitten transformaatiolla...

Lue lisää

Tarkoitin kyllä kissapetoja... Mutta tokihan ne isommatkin "mirrit" saa pilattua kesyttämisellä.

Jos jotakin inhoan niin sitä että joku puhuu eläimestä kuin lapsestaan. Mamin pikku kulti ja silleen. Hyi helvetti. Ja vielä enemmän inhottaa kun suositaan sellaisia lyttyynlyödyn näköisiä kissahirvityksiä, kun niillä on "kasvot kuin vauvalla". Kasvaako vauvan naamavärkissä karvaa ja viikset, kysyn vaan.

No mutta se siitä. Mielenkiintoisempaa todellakin voisi loputtoman eläinten inhimillistämisen sijasta olla eläimellistää ihmistä. Eikä mitään sontaa että ihminen on ihmiselle susi, sillä ei ole. Ihminen on ihmiselle ihminen ja se on pahinta mitä on. Toisinaan.

wiikatemies kirjoitti:

Voi mennä vähän otsikon ulkopuolelle, mutta heitänpä trivial-pursuit-kysymyksen, johon varmaan matelijaspesialisti tietää vastauksen (älä vastaa ihan heti, antaa amatöörien arvailla):
Mikä perustavanlaatuinen asiavirhe on J. Karjalaisen biisissä Varaani?

Lue lisää

Nyt osuit akilleenkantapäähäni. Minä en yksinkertaisesti voi sietää J.Karjalaista. Hyvä mainosmies pilasi uransa ryhtymällä kiusaamaan suomalaista radioyleisöä. Kyllä Karjalaisen paras teos on edelleen Yaggi-jogurtti, siis tv-mainos.

Onko sillä jokin liskoihin viittaava biisi siis?

Mielenkiintoinen tuo Apocalypse Now -esimerkki. Sehän perustuu Conradin kirjaan Pimeyden Sydän, ja pääosassa sekä leffassa että kirjassa on läpi viidakon kiemurteleva joki, jota pitkin matkataan kohti sitä jotakin. Voiko selvempää käärmesymbolia olla?

Tat kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo Apocalypse Now -esimerkki. Sehän perustuu Conradin kirjaan Pimeyden Sydän, ja pääosassa sekä leffassa että kirjassa on läpi viidakon kiemurteleva joki, jota pitkin matkataan kohti sitä jotakin. Voiko selvempää käärmesymbolia olla?

Lue lisää

Orson Welles teki Conradin kirjasta oman versionsa jo kauan ennen Coppolaa. Siis todella hyvä sekin! Katsomisen arvoinen.

Siinä lomaileva poliisi vaimoineen sekaantuu huumekuvioihin Meksikossa. Siinä Pimeyden Ruhtinaan roolissa on Orson itse esittäen läpimätää korruptoitunutta poliisia.

Joka tapauksessa aika pläjäys katsoa nuo kaksi leffaa peräkkäin. Sitten vielä Stonen "Natural Born Killers" ja tuo "The Ring" samaan syssyyn.

Qadesha kirjoitti:

Tarkoitin kyllä kissapetoja... Mutta tokihan ne isommatkin "mirrit" saa pilattua kesyttämisellä.

Jos jotakin inhoan niin sitä että joku puhuu eläimestä kuin lapsestaan. Mamin pikku kulti ja silleen. Hyi helvetti. Ja vielä enemmän inhottaa kun suositaan sellaisia lyttyynlyödyn näköisiä kissahirvityksiä, kun niillä on "kasvot kuin vauvalla". Kasvaako vauvan naamavärkissä karvaa ja viikset, kysyn vaan.

No mutta se siitä. Mielenkiintoisempaa todellakin voisi loputtoman eläinten inhimillistämisen sijasta olla eläimellistää ihmistä. Eikä mitään sontaa että ihminen on ihmiselle susi, sillä ei ole. Ihminen on ihmiselle ihminen ja se on pahinta mitä on. Toisinaan.

Lue lisää

Merkillistä, että koirat yleensä koetaan jotenkin miehekkäiksi ja kissat naisellisiksi. (esim. saksassa _der_ Hund ja _die_ Katze). Jos niihin koittaa jotenkin mutu-tuntumalla soveltaa kiinalaista yang/yin-dualismia, niin sehän menee ihan päinvastoin. Koira on ihmisen uskollinen palvelija, kissa on ovela soturi ja diplomaatti.
Tämä kyllä pätee vain terveisiin maaseudun oloihin ja niihin rotuihin joita ei ole tarkoituksella degeneroitu mummeleille lapsen korvikkeiksi.
Voisin kertoa molemmista pitkiä juttuja...

Rödfinne kirjoitti:

Nyt osuit akilleenkantapäähäni. Minä en yksinkertaisesti voi sietää J.Karjalaista. Hyvä mainosmies pilasi uransa ryhtymällä kiusaamaan suomalaista radioyleisöä. Kyllä Karjalaisen paras teos on edelleen Yaggi-jogurtti, siis tv-mainos.

Onko sillä jokin liskoihin viittaava biisi siis?

Lue lisää

Tämä tosiaan menee aika kauas alkuperäisestä aiheesta, eläinmaantieteen puolelle. Tämä biisihän on sijoitettu Meksikoon, missä muka varaani lekottelee kivellä aamuauringossa ja katselee miten kylän tytöt tulevat kaivolle kirjavissa hameissaan...
MUTTA todellisuudessa varaaneja ei ole ollenkaan koko Amerikan mantereella! Ne isot liskot siellä ovat jotain leguaaneja.

(eipä silti, minullakin on eräitä hyi-helvetti-osastoon kuuluvia muusikoita, mutta niitä voidaan käsitellä musiikkipalstalla, missä en ehkä esiinny tällä nimellä ;)

wiikatemies kirjoitti:

Tämä tosiaan menee aika kauas alkuperäisestä aiheesta, eläinmaantieteen puolelle. Tämä biisihän on sijoitettu Meksikoon, missä muka varaani lekottelee kivellä aamuauringossa ja katselee miten kylän tytöt tulevat kaivolle kirjavissa hameissaan...
MUTTA todellisuudessa varaaneja ei ole ollenkaan koko Amerikan mantereella! Ne isot liskot siellä ovat jotain leguaaneja.

(eipä silti, minullakin on eräitä hyi-helvetti-osastoon kuuluvia muusikoita, mutta niitä voidaan käsitellä musiikkipalstalla, missä en ehkä esiinny tällä nimellä ;)

Lue lisää

Soitin meidän australialaiselle Parta-Agamalle Metallicaa ja se meni ihan sekaisin!

Rödfinne kirjoitti:

Soitin meidän australialaiselle Parta-Agamalle Metallicaa ja se meni ihan sekaisin!

Oliko kyseessä uutta vai vanhaa Metallicaa?

Ifrit kirjoitti:

Oliko kyseessä uutta vai vanhaa Metallicaa?

En tunne Metallican historiaa. Sattuipahan soimaan eri biisejä eri levyiltä ja artisteita.

Yleensä lisko ei piittaa mitä meillä soi. Kun Metallican "One" alko silleen hitaasti, laiska lisko yhtäkkiä pörhisti itseään ja nousi suorille jaloille näyttääkseen isommalta. Se siis pelkäsi jotain tai yritti muuten uhkailla. Kun musa sitten tuli B-osaan jossa alkaa raskas jyystävä komppi, niin lisko alkoi säntäillä ja hyökkäillä ympäriinsä kuin tapellakseen. Se oli yhtäkkiä helvetin aggressiivinen! Kun otin sen syliin, se rimpuili ja tappeli vastaan, mikä on sille hyvin harvinaista. Vasta kun vein sen toiseen huoneeseen johon musa ei kuulunut se rauhoittui.

Rödfinne kirjoitti:

En tunne Metallican historiaa. Sattuipahan soimaan eri biisejä eri levyiltä ja artisteita.

Yleensä lisko ei piittaa mitä meillä soi. Kun Metallican "One" alko silleen hitaasti, laiska lisko yhtäkkiä pörhisti itseään ja nousi suorille jaloille näyttääkseen isommalta. Se siis pelkäsi jotain tai yritti muuten uhkailla. Kun musa sitten tuli B-osaan jossa alkaa raskas jyystävä komppi, niin lisko alkoi säntäillä ja hyökkäillä ympäriinsä kuin tapellakseen. Se oli yhtäkkiä helvetin aggressiivinen! Kun otin sen syliin, se rimpuili ja tappeli vastaan, mikä on sille hyvin harvinaista. Vasta kun vein sen toiseen huoneeseen johon musa ei kuulunut se rauhoittui.

Lue lisää

One lienee Metallican parhaimpia ja myöskin suositumpia biisejä. Minusta se on aina saanut jonkinlaisen reaktion vaikka usein moderni musiikki on minulle vain taustamusiikkia jos sitäkään.

...olet meitä vastaan. Niinkö?

Siis idiootteja löytyy molemmista päistä, enkä tosiaan tiedä kummat herättävät minussa enemmän antipatioita, puupäisimmät ateistit vai lahopäisimmät uskovaiset.

En pyri "hajottamaan ja hallitsemaan" vaan oppimaan transformaation kautta kts. "Matelijoitten intuitio".

Mihin lahopäitten heimoon kuuluu Niilo Paasivirta? Kuka se on?

Entä sinä?

Rödfinne kirjoitti:

...olet meitä vastaan. Niinkö?

Siis idiootteja löytyy molemmista päistä, enkä tosiaan tiedä kummat herättävät minussa enemmän antipatioita, puupäisimmät ateistit vai lahopäisimmät uskovaiset.

En pyri "hajottamaan ja hallitsemaan" vaan oppimaan transformaation kautta kts. "Matelijoitten intuitio".

Mihin lahopäitten heimoon kuuluu Niilo Paasivirta? Kuka se on?

Entä sinä?

Lue lisää

http://www.co.jyu.fi/~np/

Kato tuolta, luulen että jos olen huumoriasi oikein tulkinnut, viihdyt varmasti :D

Viittasin vain kirjoittamiisi juttuihin, provokatiivinen tyylisis herättää runsaasti keskustelua, kuten minunkin toisen alter egoni provoilut. Ei siitä sen enempää.

Kuulun lahopäitten heimoon, joka "puolivakkarina" käy lukemassa ja kirjoittamassa tätä palstaa / tälle palstalle. Satuitko unohtamaan, ongelmia lähimuistissa? :D theeheheheee
Allekirjoitan saman : rautapäiset yhden aatteen miehet eivät näe metsää puilta, kun taas ateistit yksinkertaisesti laittavat pään pensaaseen ja kieltäytyvät hyväksymästä toisia todellisuuksia.

Mun ajatuksen tuosta "esiohjelmoidusta intuitiosta" sivuavat omiasi, tai siis ilmeisesti näitä (tietysti) ovat monet muutkin ajatelleet jo kauan sitten.

Henkilökohtaisesti se vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - jos kerran voi ennakkoaavistaa ja osua oikeaan, eikö sitten voi myöskin ympyrän toiselta puolen ajateltuna päättää jo valmiiksi mitä aavistaa?

Sekava juttu kaiken kaikkiaan, mutta tämän aihepiirin jutut ovat aina. Mielenkiinnosta haluaisain tietää, mitä nämä "uskonnolliset sabluunat" ovat tässä asiayhteydessä?

Eilisestä lukemisesta innostuneena koin aika vahvoja tunne-elämyksiä, koitin "herätellä" itseäni vauhtiin päästämällä helvetin irti oman pään sisällä. Jännää kuinka ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä kokemaan aitoa kauhua niin halutessaan.

Halusin siis primaalitunnetilojen äärelle, ja se onnistuikin melko väkevästi. En oikein osaa sanoa kuka tai mikä olin loppupeleissä, mutta olo oli todella mielenkiintoinen. Aamulla olin taas enemmän hengissä kuin miesmuistiin.

Vihdoinkin täällä alkaa taas tapahtua.

Aztharoth Hourupää kirjoitti:

http://www.co.jyu.fi/~np/

Kato tuolta, luulen että jos olen huumoriasi oikein tulkinnut, viihdyt varmasti :D

Viittasin vain kirjoittamiisi juttuihin, provokatiivinen tyylisis herättää runsaasti keskustelua, kuten minunkin toisen alter egoni provoilut. Ei siitä sen enempää.

Kuulun lahopäitten heimoon, joka "puolivakkarina" käy lukemassa ja kirjoittamassa tätä palstaa / tälle palstalle. Satuitko unohtamaan, ongelmia lähimuistissa? :D theeheheheee
Allekirjoitan saman : rautapäiset yhden aatteen miehet eivät näe metsää puilta, kun taas ateistit yksinkertaisesti laittavat pään pensaaseen ja kieltäytyvät hyväksymästä toisia todellisuuksia.

Mun ajatuksen tuosta "esiohjelmoidusta intuitiosta" sivuavat omiasi, tai siis ilmeisesti näitä (tietysti) ovat monet muutkin ajatelleet jo kauan sitten.

Henkilökohtaisesti se vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - jos kerran voi ennakkoaavistaa ja osua oikeaan, eikö sitten voi myöskin ympyrän toiselta puolen ajateltuna päättää jo valmiiksi mitä aavistaa?

Sekava juttu kaiken kaikkiaan, mutta tämän aihepiirin jutut ovat aina. Mielenkiinnosta haluaisain tietää, mitä nämä "uskonnolliset sabluunat" ovat tässä asiayhteydessä?

Eilisestä lukemisesta innostuneena koin aika vahvoja tunne-elämyksiä, koitin "herätellä" itseäni vauhtiin päästämällä helvetin irti oman pään sisällä. Jännää kuinka ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä kokemaan aitoa kauhua niin halutessaan.

Halusin siis primaalitunnetilojen äärelle, ja se onnistuikin melko väkevästi. En oikein osaa sanoa kuka tai mikä olin loppupeleissä, mutta olo oli todella mielenkiintoinen. Aamulla olin taas enemmän hengissä kuin miesmuistiin.

Vihdoinkin täällä alkaa taas tapahtua.

Lue lisää

>helvetin irti oman pään sisällä. Jännää kuinka ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä kokemaan aitoa kauhua niin halutessaan

Se on helpompaa kuin moni uskookaan. Eikä kauhu ole ainoa tunne, mihin voi itsensä "ajaa". Tunteesta pois pääseminen onkin sitten taas eri juttu.

Aztharoth Hourupää kirjoitti:

http://www.co.jyu.fi/~np/

Kato tuolta, luulen että jos olen huumoriasi oikein tulkinnut, viihdyt varmasti :D

Viittasin vain kirjoittamiisi juttuihin, provokatiivinen tyylisis herättää runsaasti keskustelua, kuten minunkin toisen alter egoni provoilut. Ei siitä sen enempää.

Kuulun lahopäitten heimoon, joka "puolivakkarina" käy lukemassa ja kirjoittamassa tätä palstaa / tälle palstalle. Satuitko unohtamaan, ongelmia lähimuistissa? :D theeheheheee
Allekirjoitan saman : rautapäiset yhden aatteen miehet eivät näe metsää puilta, kun taas ateistit yksinkertaisesti laittavat pään pensaaseen ja kieltäytyvät hyväksymästä toisia todellisuuksia.

Mun ajatuksen tuosta "esiohjelmoidusta intuitiosta" sivuavat omiasi, tai siis ilmeisesti näitä (tietysti) ovat monet muutkin ajatelleet jo kauan sitten.

Henkilökohtaisesti se vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - jos kerran voi ennakkoaavistaa ja osua oikeaan, eikö sitten voi myöskin ympyrän toiselta puolen ajateltuna päättää jo valmiiksi mitä aavistaa?

Sekava juttu kaiken kaikkiaan, mutta tämän aihepiirin jutut ovat aina. Mielenkiinnosta haluaisain tietää, mitä nämä "uskonnolliset sabluunat" ovat tässä asiayhteydessä?

Eilisestä lukemisesta innostuneena koin aika vahvoja tunne-elämyksiä, koitin "herätellä" itseäni vauhtiin päästämällä helvetin irti oman pään sisällä. Jännää kuinka ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä kokemaan aitoa kauhua niin halutessaan.

Halusin siis primaalitunnetilojen äärelle, ja se onnistuikin melko väkevästi. En oikein osaa sanoa kuka tai mikä olin loppupeleissä, mutta olo oli todella mielenkiintoinen. Aamulla olin taas enemmän hengissä kuin miesmuistiin.

Vihdoinkin täällä alkaa taas tapahtua.

Lue lisää

>>Henkilökohtaisesti se vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - jos kerran voi ennakkoaavistaa ja osua oikeaan, eikö sitten voi myöskin ympyrän toiselta puolen ajateltuna päättää jo valmiiksi mitä aavistaa?>>

Jep. Usein sanotaan että kuoleman hetkellä elämä vilistää filminä silmien edessä. Elämmekö me jatkuvaa kuolemanhetkeä?

>>Mielenkiinnosta haluaisain tietää, mitä nämä "uskonnolliset sabluunat" ovat tässä asiayhteydessä?>>

Tjaah... Elämme keskellä kaaosta, jonka hallitsemiseksi tarvitaan sabluunoita. En hae niinkään mitään fiksattua kaavaa vaan lähinnä sellaista mind-mapping-tyyppistä rakennelmaa, jonka ansiosta intuitio löytää nopeasti luovia ratkaisuja lähtemättä kokonaan harhateille.

Siis loogisen ajattelun ymmärrän enemmän sellaisena kausaliteetti-tyyppisenä johdonmukaisuuksien ketjuna, jossa edetään pisteestä A pisteeseen B - vähän niinkuin ravihevonen laput ohimoilla. Tämä on sitä ateisti-palstan tyypillistä vaihtoehdotonta "puu-piste-pää-piste -logiikkaa.

Miellekartta -tyyppiset päällekkäisten ajatusmallien verkot tarjoavat silmänräpäyksessä yhdellä katsomalla loputtomalta tuntuvan määrän hyviä vaihtoehtoja, joista voi helposti valita parhaiten itseään miellyttävän. Sitäpaitsi aina on olemassa myös vaihtoehto B, ja C jne.

Uskonnollisella sabluunalla tarkoitan tällaista ajatusmallia. Kristinusko myytteineen, tarinoineen ja pyhine kirjoituksineen tarjoaa yhden tällaisen sabluunan, jolla rajata intuitiivista valintaprosessia siten että mielekäs ratkaisu syntyy nopeammin. Uskonnollinen sabluuna intuitiivisessa ongelmanratkaisussa tarjoaa siis nopeammin ja kauaskantoisemman ratkaisumallin kuin simppeli looginen syy-ja-seuraussuhteiden laskelmointi.

Jotain tämmöstä.

Rödfinne kirjoitti:

>>Henkilökohtaisesti se vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - jos kerran voi ennakkoaavistaa ja osua oikeaan, eikö sitten voi myöskin ympyrän toiselta puolen ajateltuna päättää jo valmiiksi mitä aavistaa?>>

Jep. Usein sanotaan että kuoleman hetkellä elämä vilistää filminä silmien edessä. Elämmekö me jatkuvaa kuolemanhetkeä?

>>Mielenkiinnosta haluaisain tietää, mitä nämä "uskonnolliset sabluunat" ovat tässä asiayhteydessä?>>

Tjaah... Elämme keskellä kaaosta, jonka hallitsemiseksi tarvitaan sabluunoita. En hae niinkään mitään fiksattua kaavaa vaan lähinnä sellaista mind-mapping-tyyppistä rakennelmaa, jonka ansiosta intuitio löytää nopeasti luovia ratkaisuja lähtemättä kokonaan harhateille.

Siis loogisen ajattelun ymmärrän enemmän sellaisena kausaliteetti-tyyppisenä johdonmukaisuuksien ketjuna, jossa edetään pisteestä A pisteeseen B - vähän niinkuin ravihevonen laput ohimoilla. Tämä on sitä ateisti-palstan tyypillistä vaihtoehdotonta "puu-piste-pää-piste -logiikkaa.

Miellekartta -tyyppiset päällekkäisten ajatusmallien verkot tarjoavat silmänräpäyksessä yhdellä katsomalla loputtomalta tuntuvan määrän hyviä vaihtoehtoja, joista voi helposti valita parhaiten itseään miellyttävän. Sitäpaitsi aina on olemassa myös vaihtoehto B, ja C jne.

Uskonnollisella sabluunalla tarkoitan tällaista ajatusmallia. Kristinusko myytteineen, tarinoineen ja pyhine kirjoituksineen tarjoaa yhden tällaisen sabluunan, jolla rajata intuitiivista valintaprosessia siten että mielekäs ratkaisu syntyy nopeammin. Uskonnollinen sabluuna intuitiivisessa ongelmanratkaisussa tarjoaa siis nopeammin ja kauaskantoisemman ratkaisumallin kuin simppeli looginen syy-ja-seuraussuhteiden laskelmointi.

Jotain tämmöstä.

Lue lisää

Näin minäkin sen ajattelin. "Normaalimaailma" tarjoaa rajallisen määrän vaihtoehtoja selvitä jostain tietystä tilanteesta. Maagi ei hakkaa päätä seinään niin kauan että seinä tai pää hajoaa, vaan etenee "suoraan" tai pikemminkin "ohi" ongelman.

Mietin joskus näitä rahantekoloitsuja :
Magia on energiaa.
Energialle tyypillistä on kulkea aina pienimmän vastuksen kautta.

Eli : kumpi on todennäköisempää;

a) se, että taivaalle materialisoituu kultakirstu ja tulet rikkaaksi vai

b) loitsu vaikuttaa sinuun itseesi niin, että suggestoit itsesi käyttämään rahaa säästeliäämmin jolloin sitä myös jää säästöön pikkuhiljaa?

Toki näitä on täällä jo saivarreltu aiemminkin.

>Jep. Usein sanotaan että kuoleman hetkellä elämä vilistää filminä silmien edessä. Elämmekö me jatkuvaa kuolemanhetkeä?

Tälle "ympyräteorialle" magian luonteesta (se mitä aiemmin yritin muotoilla ohjelmoidusta ennakkoaavistamisesta) on mielestäni tyypillistä täysin erilainen aikakäsitys, kuin tämä "normaali" ja vallitseva lineaarinen.

Jos aika jätetään pois kuvioista, ihmiselämähän on vain kompleksi, iso kasa erilaisia vaihtoehtoja jotka poissulkevat toisiaan ja avaavat uusia. -> Maagi yrittää hahmottaa kokonaisuuden ja valita itselleen sopivat vaihtoehdot, jotta menestyisi lineaarisessa ajassa, ja saavuttaisi jotain näiden rajojen ulkopuolelta (kukin toki tyylillään, Agwe Huom.)


>Kristinusko myytteineen, tarinoineen ja pyhine kirjoituksineen tarjoaa yhden tällaisen sabluunan, jolla rajata intuitiivista valintaprosessia siten että mielekäs ratkaisu syntyy nopeammin.

Pointti ymmärretty. Toki on ihmiselle helppoa, jos tämän sabluunan voi niellä sellaisenaan, se antaa hienon viitekehyksen elämälle, ja tasoittaa niitä väistämättä eteen tulevia kysymyksiä koko homman mielekkyydestä. Ainoa huono puoli on se, että kun nämä tankki-täyteen-miehet sitten haluavat että kaikilla muillakin olisi asiat samalla tolalla, seuraa väistämättä konflikteja.

Aztharoth Hourupää kirjoitti:

Näin minäkin sen ajattelin. "Normaalimaailma" tarjoaa rajallisen määrän vaihtoehtoja selvitä jostain tietystä tilanteesta. Maagi ei hakkaa päätä seinään niin kauan että seinä tai pää hajoaa, vaan etenee "suoraan" tai pikemminkin "ohi" ongelman.

Mietin joskus näitä rahantekoloitsuja :
Magia on energiaa.
Energialle tyypillistä on kulkea aina pienimmän vastuksen kautta.

Eli : kumpi on todennäköisempää;

a) se, että taivaalle materialisoituu kultakirstu ja tulet rikkaaksi vai

b) loitsu vaikuttaa sinuun itseesi niin, että suggestoit itsesi käyttämään rahaa säästeliäämmin jolloin sitä myös jää säästöön pikkuhiljaa?

Toki näitä on täällä jo saivarreltu aiemminkin.

>Jep. Usein sanotaan että kuoleman hetkellä elämä vilistää filminä silmien edessä. Elämmekö me jatkuvaa kuolemanhetkeä?

Tälle "ympyräteorialle" magian luonteesta (se mitä aiemmin yritin muotoilla ohjelmoidusta ennakkoaavistamisesta) on mielestäni tyypillistä täysin erilainen aikakäsitys, kuin tämä "normaali" ja vallitseva lineaarinen.

Jos aika jätetään pois kuvioista, ihmiselämähän on vain kompleksi, iso kasa erilaisia vaihtoehtoja jotka poissulkevat toisiaan ja avaavat uusia. -> Maagi yrittää hahmottaa kokonaisuuden ja valita itselleen sopivat vaihtoehdot, jotta menestyisi lineaarisessa ajassa, ja saavuttaisi jotain näiden rajojen ulkopuolelta (kukin toki tyylillään, Agwe Huom.)


>Kristinusko myytteineen, tarinoineen ja pyhine kirjoituksineen tarjoaa yhden tällaisen sabluunan, jolla rajata intuitiivista valintaprosessia siten että mielekäs ratkaisu syntyy nopeammin.

Pointti ymmärretty. Toki on ihmiselle helppoa, jos tämän sabluunan voi niellä sellaisenaan, se antaa hienon viitekehyksen elämälle, ja tasoittaa niitä väistämättä eteen tulevia kysymyksiä koko homman mielekkyydestä. Ainoa huono puoli on se, että kun nämä tankki-täyteen-miehet sitten haluavat että kaikilla muillakin olisi asiat samalla tolalla, seuraa väistämättä konflikteja.

Lue lisää

Rahantekoloitsuista: yleisesti ottaen ihmisillä tuntuu olevan ongelmana kiinnittää huomiota enemmän metodiin tai "välineeseen" kuin itse tavoitteeseen. Raha on tästä tyyppiesimerkki.

Se mitä kerroit maagin tavasta mennä suoraan ja ohi ongelman on täysin totta (Väännän rautalankaa, mutta älä ota siitä nokkiisi: hahmotan omaa ajatteluani samalla). Tehdäkseen rahantekoloitsun tekijä on jo tehnyt kausaliteettiin perustuvan päätelmän, että edetäkseen johonkin pisteeseen B hän tarvitsee välineekseen rahaa. Tässähän mennään jo perustavaa laatua olevalla tavalla metsään. Eihän raha ole lopullinen tavoite.

Tein mielestäni maagin ratkaisun elämässäni sisäistämällä sen että minulla on jo kaikki tarvitsemani paitsi aikaa. Olin juuttunut tavanomaiseen kausaliteettiseen päätelmäketjuun, jossa käytin aikaani työhön ansaitakseni rahaa ostaakseni sillä itselleni aikaa... Idioottimaista. Jos tavoitteena on viettää lököisiä hyvin ansaittuja eläkepäiviä niin miksei voisi alkaa viettää niitä samantien? Tottakai elanto täytyy ansaita jotenkin, mutta ruokakassi ei paljon maksa. Helvettiäkö sitä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä elättämään!

En minäkään "elämänfilmiä" lineaarisena hahmota. Pikemminkin tuollaisena mind-map-ryppäänä. Pallukoita kolmiulotteisessa tilassa.

Elämänkatsomukselliset sabluunat ovat toimivia mikäli kykenee vaihtamaan niitä tapauskohtaisesti. Minusta tässä on nimenomaan ero maagin ja uskonnollisten ajattelutapojen välillä. Ongelmana on tässäkin paljon parjaamasi ego: egolla on taipumus alkaa puolustaa valitsemaansa sabluunaa. Se tekee aivan helvetin kipeää luopua sabluunasta ja vaihtaa uuteen. Fyysisesti tunnen sen kutinana päälaen ja hartioitten seutuvilla.

Omasta egostaan oppii tavattoman paljon kilvoittelemalla raskassoutuisimpien egojärkäleitten kanssa. Esko H. ja ateistien pp. ovat tässä suhteessa kullanarvoiset sparraajat.

Qadesha kirjoitti:

>helvetin irti oman pään sisällä. Jännää kuinka ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä kokemaan aitoa kauhua niin halutessaan

Se on helpompaa kuin moni uskookaan. Eikä kauhu ole ainoa tunne, mihin voi itsensä "ajaa". Tunteesta pois pääseminen onkin sitten taas eri juttu.

Lue lisää

En tiedä mikä kiehtoo joitain asianharrastajia hakeutumaan koko ajan näihin kauhukokemuksiin todistaakseen itselleen "soturin rohkeutta".

Silmitön kauhu saattaa jalostaa joskus. Itse kärsin korkeanpaikan kammosta. Se juontaa juurensa yhteen ahdistavaan kokemukseen varhaislapsuudessani. Joka tapauksessa, päätin tehdä asialle jotain. Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni kun pääsin mukaan kuvauskeikalle liihottelemaan ilmakuvauksiin Helsingin yläpuolelle. SE oli tärisyttävä kokemus! Noin 300 metrissä kun kuvaaja pyysi pilottia kallistamaan kopteria lähes 90 astetta. Kopterin ovi oli poistettu näkyvyyden parantamiseksi, joten roikuin pelkän istuinvyön varassa alapuolellani kerrostaloja ja tehtaanpiippuja. Ei se silti korkeanpaikan kammoani poistanut - mutta tiesin ainakin että voin elää sen kanssa.

On totta että kauhua on helppo psyykata. Mielestäni se onkin jopa vähän liian helppo tapa. Maagille se on tapa mennä yli siitä missä aita on matalin.

Itselleni on ollut vaikeinta irrottautua sellaisesta romanttisesta surun ja pahanolon tunteesta. Siitä että nauttii kun oikein ahdistaa. Psyykkaminen itsensä onneen on vaikeinta. Sieltä on niin helppo tipahtaa. Huipulla tuulee.

Rödfinne kirjoitti:

En tiedä mikä kiehtoo joitain asianharrastajia hakeutumaan koko ajan näihin kauhukokemuksiin todistaakseen itselleen "soturin rohkeutta".

Silmitön kauhu saattaa jalostaa joskus. Itse kärsin korkeanpaikan kammosta. Se juontaa juurensa yhteen ahdistavaan kokemukseen varhaislapsuudessani. Joka tapauksessa, päätin tehdä asialle jotain. Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni kun pääsin mukaan kuvauskeikalle liihottelemaan ilmakuvauksiin Helsingin yläpuolelle. SE oli tärisyttävä kokemus! Noin 300 metrissä kun kuvaaja pyysi pilottia kallistamaan kopteria lähes 90 astetta. Kopterin ovi oli poistettu näkyvyyden parantamiseksi, joten roikuin pelkän istuinvyön varassa alapuolellani kerrostaloja ja tehtaanpiippuja. Ei se silti korkeanpaikan kammoani poistanut - mutta tiesin ainakin että voin elää sen kanssa.

On totta että kauhua on helppo psyykata. Mielestäni se onkin jopa vähän liian helppo tapa. Maagille se on tapa mennä yli siitä missä aita on matalin.

Itselleni on ollut vaikeinta irrottautua sellaisesta romanttisesta surun ja pahanolon tunteesta. Siitä että nauttii kun oikein ahdistaa. Psyykkaminen itsensä onneen on vaikeinta. Sieltä on niin helppo tipahtaa. Huipulla tuulee.

Lue lisää

Niin, melankoliasta on vaikeaa päästä eroon. Sehän on juuri sellaista HIMottavaa tarvetta kävellä mustaa yllä hautausmaalla muistellen mennyttä rakasta... Ja sen semmoista.

Jos melankolia syvenee epätoivoksi ja epätoivo lähentelee jo hulluutta (sitä siis että päässä sanoo NAPS) voi kyllä esiintyä mitä mielenkiintoisimpia ilmöiöitä. Omakohtaisesti olen saanut kokea runsaampaa unennäköä aina kun olen ollut lähimpänä totaalista sekoamista.

Eihän se tietenkään mikään järin käyttökelpoinen menetelmä ole. Varsinkaan kun ei koko ajan voi olla aivan tööt, kun käytännön elämääkin on pakko pyörittää... :P

Miksei voi? Mihin se perustuu? Eikö intuitiivinen oivallus voi olla siinä tapauksessa "pieni kuolema"? Edellyttääkö "ego-harhan" loppuminen kliinistä kuolemaa?

Rödfinne kirjoitti:

Miksei voi? Mihin se perustuu? Eikö intuitiivinen oivallus voi olla siinä tapauksessa "pieni kuolema"? Edellyttääkö "ego-harhan" loppuminen kliinistä kuolemaa?

"Miksei voi? Mihin se perustuu? Eikö intuitiivinen oivallus voi olla siinä tapauksessa "pieni kuolema"?"

No jaa, tätä pitäisi tiedustaa noilta uskonnollisilta auktoreilta, mutta miksei, vaikka epäilen. Mitähän se intuitiivinen oivallus mahtaa oikein olla, ja ennenkaikkea mistä se egoharha ajatus voi vakuuttua, että tässäpä nyt ihka aito oikea intuitiivinen oivallus suoraan jakamattomasta yhteydestä siihen ihteensä, eikä mikään egoharhan omista toiveista ja peloista sekoitettu velli?

"Edellyttääkö "ego-harhan" loppuminen kliinistä kuolemaa?"

Mielenkiintoinen kysymys sinänsä, mutta tarkoitin sanoin kyllä kuolemaa siinä merkityksessä kuin me sen yleensä miellämme tietoisina omasta määräaikaisuudestamme, eli kuolema sen päättymisenä, joka tiedostaa oman päättymisensä. Toisin sanoen kuolema on kehäpäätelmä!!! ;)

Kliininen kuolema on lähinnä juridinen ja lääketieteellinen määritelmäkysymys, eikä tämän keskustelun tiimoilla kovin mielenkiintoinen aihe. Materiaalinen olomuotomme on alituisessa muutoksessa, ja vaikka kohdusta hautaan muodostammekin jonkinlaisen fyysisen jatkumon, tässä jatkumossa solumme syntyvät ja kuolevat joka hetki ja jatkumon lopussa ei ole mitään fyysisesti samaa kuin alussa. Jos nyt edes jatkumon lopusta voi puhua, sehän sama fyysinen elämän jatkumo jatkuu lapsissamme ja ja matojen ruokana.

Mutta U.G Krishnamurti on mielenkiintoinen tapaus. Hänen kuvaus "täystuhostaan" (hän kieltäytyy käyttämästä ladattua termiä 'valaistuminen') on läpeensä fyysinen, muutos jokaista solua ja atomia myöten. Tässä linkki keskusteluun, jossa Krishnamurti selostaa yksityiskohtaisesti tuon muutoksen (joka kaikkinensa kesti noin kolme vuotta täystuhon jälkeen):

http://www.well.com/user/jct/mystiq1.htm

Eli vastaus kysymykseesi näyttäisi olevan kyllä. Kliininen kuolema tapahtui täystuhon seisemäntenä päivänä:

"On the seventh day I was again lying on the same sofa, relaxing, enjoying the 'declutched state'. Valentine would come in, I would recognize her as Valentine; she would go out of the room -- finish, blank, no Valentine -- "What is this? I can't even imagine what Valentine looks like." I would listen to the sounds coming from inside me?" I could not relate. I had discovered that all my senses were without any coordinating thing inside: the co- ordinator was missing.

I felt something happening inside of me: the life energy drawing to a focal point from different parts of my body. I said to myself "Now you have come to the end of your life. You are going to die." Then I called Valentine and said "I am going to die, Valentine, and you will have to do something with this body. Hand it over to the doctors -- maybe they will use it. I don't believe in burning or burial or any of those things. In your own interest you have to dispose of this body -- one day it will stink -- so, why not give it away?" She said "You are a foreigner. The Swiss government won't take your body. Forget about it," then she went away. And then this whole business of the frightening movement of the life force coming to a point, as it were. I was lying down on the sofa. Her bed was empty, so I moved over to that bed and stretched myself, getting ready. She ignored me and went away. She said "One day you say this thing has changed, another day this thing has changed, a third day this thing has changed. What is this whole business?" She was not interested in any of those things -- never was she interested in any of these religious matters --- never heard of those things. "You say you are going to die. You are not going to die. You are all right, hale and healthy." She went away. Then I stretched myself, and this was going on and on and on. The whole life energy was moving to some focal point -- where it was, I don't know. Then a point arrived where the whole thing looked as if the aperture of a camera was trying to close itself. (It is the only simile that I can think of. The way I am describing this is quite different from the way things happened at that time, because there was nobody there thinking in such terms. All this was part of my experience, otherwise I wouldn't be able to talk about it.) So, the aperture was trying to close itself, and something was there trying to keep it open. Then after a while there was no will to do anything, not even to prevent the aperture closing itself. Suddenly, as it were, it closed. I don't know what happened after that.

This process lasted for forty-nine minutes -- this process of dying. It was like a physical death, you see. Even now it happens to me: the hands and feet become so cold, the body becomes stiff, the heartbeat slows down, the breathing slows down, and then there is a gasping for breath. Up to a point you are there, you breathe your last breath, as it were, and then you are finished. What happens after that, nobody knows.

When I came out of that, somebody said there was a telephone call for me. I came out and went downstairs to answer it. I was in a daze. I didn't know what had happened. It was a physical death. What brought me back to life, I don't know. How long it lasted, I don't know. I can't say anything about that, because the experiencer was finished: there was nobody to experience that death at all.... So, that was the end of it. I got up."

Tat kirjoitti:

"Miksei voi? Mihin se perustuu? Eikö intuitiivinen oivallus voi olla siinä tapauksessa "pieni kuolema"?"

No jaa, tätä pitäisi tiedustaa noilta uskonnollisilta auktoreilta, mutta miksei, vaikka epäilen. Mitähän se intuitiivinen oivallus mahtaa oikein olla, ja ennenkaikkea mistä se egoharha ajatus voi vakuuttua, että tässäpä nyt ihka aito oikea intuitiivinen oivallus suoraan jakamattomasta yhteydestä siihen ihteensä, eikä mikään egoharhan omista toiveista ja peloista sekoitettu velli?

"Edellyttääkö "ego-harhan" loppuminen kliinistä kuolemaa?"

Mielenkiintoinen kysymys sinänsä, mutta tarkoitin sanoin kyllä kuolemaa siinä merkityksessä kuin me sen yleensä miellämme tietoisina omasta määräaikaisuudestamme, eli kuolema sen päättymisenä, joka tiedostaa oman päättymisensä. Toisin sanoen kuolema on kehäpäätelmä!!! ;)

Kliininen kuolema on lähinnä juridinen ja lääketieteellinen määritelmäkysymys, eikä tämän keskustelun tiimoilla kovin mielenkiintoinen aihe. Materiaalinen olomuotomme on alituisessa muutoksessa, ja vaikka kohdusta hautaan muodostammekin jonkinlaisen fyysisen jatkumon, tässä jatkumossa solumme syntyvät ja kuolevat joka hetki ja jatkumon lopussa ei ole mitään fyysisesti samaa kuin alussa. Jos nyt edes jatkumon lopusta voi puhua, sehän sama fyysinen elämän jatkumo jatkuu lapsissamme ja ja matojen ruokana.

Mutta U.G Krishnamurti on mielenkiintoinen tapaus. Hänen kuvaus "täystuhostaan" (hän kieltäytyy käyttämästä ladattua termiä 'valaistuminen') on läpeensä fyysinen, muutos jokaista solua ja atomia myöten. Tässä linkki keskusteluun, jossa Krishnamurti selostaa yksityiskohtaisesti tuon muutoksen (joka kaikkinensa kesti noin kolme vuotta täystuhon jälkeen):

http://www.well.com/user/jct/mystiq1.htm

Eli vastaus kysymykseesi näyttäisi olevan kyllä. Kliininen kuolema tapahtui täystuhon seisemäntenä päivänä:

"On the seventh day I was again lying on the same sofa, relaxing, enjoying the 'declutched state'. Valentine would come in, I would recognize her as Valentine; she would go out of the room -- finish, blank, no Valentine -- "What is this? I can't even imagine what Valentine looks like." I would listen to the sounds coming from inside me?" I could not relate. I had discovered that all my senses were without any coordinating thing inside: the co- ordinator was missing.

I felt something happening inside of me: the life energy drawing to a focal point from different parts of my body. I said to myself "Now you have come to the end of your life. You are going to die." Then I called Valentine and said "I am going to die, Valentine, and you will have to do something with this body. Hand it over to the doctors -- maybe they will use it. I don't believe in burning or burial or any of those things. In your own interest you have to dispose of this body -- one day it will stink -- so, why not give it away?" She said "You are a foreigner. The Swiss government won't take your body. Forget about it," then she went away. And then this whole business of the frightening movement of the life force coming to a point, as it were. I was lying down on the sofa. Her bed was empty, so I moved over to that bed and stretched myself, getting ready. She ignored me and went away. She said "One day you say this thing has changed, another day this thing has changed, a third day this thing has changed. What is this whole business?" She was not interested in any of those things -- never was she interested in any of these religious matters --- never heard of those things. "You say you are going to die. You are not going to die. You are all right, hale and healthy." She went away. Then I stretched myself, and this was going on and on and on. The whole life energy was moving to some focal point -- where it was, I don't know. Then a point arrived where the whole thing looked as if the aperture of a camera was trying to close itself. (It is the only simile that I can think of. The way I am describing this is quite different from the way things happened at that time, because there was nobody there thinking in such terms. All this was part of my experience, otherwise I wouldn't be able to talk about it.) So, the aperture was trying to close itself, and something was there trying to keep it open. Then after a while there was no will to do anything, not even to prevent the aperture closing itself. Suddenly, as it were, it closed. I don't know what happened after that.

This process lasted for forty-nine minutes -- this process of dying. It was like a physical death, you see. Even now it happens to me: the hands and feet become so cold, the body becomes stiff, the heartbeat slows down, the breathing slows down, and then there is a gasping for breath. Up to a point you are there, you breathe your last breath, as it were, and then you are finished. What happens after that, nobody knows.

When I came out of that, somebody said there was a telephone call for me. I came out and went downstairs to answer it. I was in a daze. I didn't know what had happened. It was a physical death. What brought me back to life, I don't know. How long it lasted, I don't know. I can't say anything about that, because the experiencer was finished: there was nobody to experience that death at all.... So, that was the end of it. I got up."

Lue lisää

Mielestäni Universaalista Mielestäkään ei pidä tehdä "uskonasiaa". Ei pidä mennä mukaan tyypilliseen skepsis-harhaan että väline on itse kohde. Että hahmottamalla prosessin hahmottaisi myös lopputuloksen.

Sillä ei ole mitään merkitystä "onko" vai "eikö ole" tuollaista jakamatonta yhteyttä intuitiivisen tiedon lähteenä. Sen sijaan maagille on tärkeätä mikä toimii ja mikä ei toimi. Universaali Mieli on vain yksi mielenkiintoinen tapa hahmottaa. Ei sen enempää.

>teoria holografisesta informaationsäilytyksestä lienee yksi osuvimpia valheita

Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole.

Vaikka en minä itse ole kyllä sitä koskaan osannut määritellä kuinka tajuisena ja koosteisena olentona pitäisin kaikkea-mitä-on. Luulen että olisi parasta kun unohtaisi kokonaan ne inhimilliset määritteet ja ajatukset jumalasta. On vain niin pirun vaikea yrittää kuvailla miten esmes yksi galaksi voisi olla "elävä" ilman että joku alkaa heti pähkäillä kuinka siinä asuu jokin jumalhenki tyyliin Zeus Juppiter ja silleen.

Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa.

Onko kokonaisuus vain kokonaisuus vai onko se enemmän kuin osiensa summa. - Se on minusta se kysymys jonka voi itsekukin esittää itselleen jos haluaa tietää pitääkö koko hässäkkää tietoisena, "jumalana" vaiko millaisena...

Qadesha kirjoitti:

>teoria holografisesta informaationsäilytyksestä lienee yksi osuvimpia valheita

Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole.

Vaikka en minä itse ole kyllä sitä koskaan osannut määritellä kuinka tajuisena ja koosteisena olentona pitäisin kaikkea-mitä-on. Luulen että olisi parasta kun unohtaisi kokonaan ne inhimilliset määritteet ja ajatukset jumalasta. On vain niin pirun vaikea yrittää kuvailla miten esmes yksi galaksi voisi olla "elävä" ilman että joku alkaa heti pähkäillä kuinka siinä asuu jokin jumalhenki tyyliin Zeus Juppiter ja silleen.

Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa.

Onko kokonaisuus vain kokonaisuus vai onko se enemmän kuin osiensa summa. - Se on minusta se kysymys jonka voi itsekukin esittää itselleen jos haluaa tietää pitääkö koko hässäkkää tietoisena, "jumalana" vaiko millaisena...

Lue lisää

Toi kompuutterivertaus on aika hyvä. Noin minäkin sen hahmotan. Informaatiovarasto josta ammentaa. Ja kuten sanottu: kysehän ei ole uskonasiasta vaan tavasta hahmottaa.

Tämähän tökkäsee nimenomaan skepsis-ajattelussa: eihän se tee ilmiötä olemattomaksi vaikka se osataankin selittää fysikaalisena prosessina.

Rödfinne kirjoitti:

Mielestäni Universaalista Mielestäkään ei pidä tehdä "uskonasiaa". Ei pidä mennä mukaan tyypilliseen skepsis-harhaan että väline on itse kohde. Että hahmottamalla prosessin hahmottaisi myös lopputuloksen.

Sillä ei ole mitään merkitystä "onko" vai "eikö ole" tuollaista jakamatonta yhteyttä intuitiivisen tiedon lähteenä. Sen sijaan maagille on tärkeätä mikä toimii ja mikä ei toimi. Universaali Mieli on vain yksi mielenkiintoinen tapa hahmottaa. Ei sen enempää.

Lue lisää

"Mielestäni Universaalista Mielestäkään ei pidä tehdä "uskonasiaa". Ei pidä mennä mukaan tyypilliseen skepsis-harhaan että väline on itse kohde. Että hahmottamalla prosessin hahmottaisi myös lopputuloksen."

En ymmärrä. Mistä päin katsottuna "holistinen universaali mieli" voisi olla kohde tai väline? Muutoin kuin että tietenkin sanat ja käsitteet 'holistinen' 'universaali' 'mieli' ovat kielellisiä ja ajatuksellisia kohteita ja välineitä. Ja kieli voi viitata vain itseensä(?)
Minkä 'prosessin' ja minkä 'lopputuloksen'?


"Sillä ei ole mitään merkitystä "onko" vai "eikö ole" tuollaista jakamatonta yhteyttä intuitiivisen tiedon lähteenä. Sen sijaan maagille on tärkeätä mikä toimii ja mikä ei toimi. Universaali Mieli on vain yksi mielenkiintoinen tapa hahmottaa. Ei sen enempää."

Okei, 'Universaali Mieli' on kaksi sanaa, ei sen enempää. Ei edes kauhean mielenkiintoisia sanoja vaan aika mahtipontisia. Eikös tämä ollut itsestäänselvää? Mutta millainen on noiden sanojen hahmo kun niillä hahmottaa?

Tat kirjoitti:

"Mielestäni Universaalista Mielestäkään ei pidä tehdä "uskonasiaa". Ei pidä mennä mukaan tyypilliseen skepsis-harhaan että väline on itse kohde. Että hahmottamalla prosessin hahmottaisi myös lopputuloksen."

En ymmärrä. Mistä päin katsottuna "holistinen universaali mieli" voisi olla kohde tai väline? Muutoin kuin että tietenkin sanat ja käsitteet 'holistinen' 'universaali' 'mieli' ovat kielellisiä ja ajatuksellisia kohteita ja välineitä. Ja kieli voi viitata vain itseensä(?)
Minkä 'prosessin' ja minkä 'lopputuloksen'?


"Sillä ei ole mitään merkitystä "onko" vai "eikö ole" tuollaista jakamatonta yhteyttä intuitiivisen tiedon lähteenä. Sen sijaan maagille on tärkeätä mikä toimii ja mikä ei toimi. Universaali Mieli on vain yksi mielenkiintoinen tapa hahmottaa. Ei sen enempää."

Okei, 'Universaali Mieli' on kaksi sanaa, ei sen enempää. Ei edes kauhean mielenkiintoisia sanoja vaan aika mahtipontisia. Eikös tämä ollut itsestäänselvää? Mutta millainen on noiden sanojen hahmo kun niillä hahmottaa?

Lue lisää

Nyt menee vanhalle janku-osastolle joka ei myöskään ole kauhean kiinnostavaa.

Kielellisiä ja mielellisiä...runk-runk.

On ilmiö. On hahmo. On tapa puhua. Kysymys kuuluu, mikä siinä on valetta ja väärin. Mahtipontiset Isoin Kirjaimin kirjoitetut sanat ovat hyviä koska ne virittävät tajunnan, antavat ymmärtää mitä olemme hahmottamassa.

Universaali Mieli on hieno tapa - minulle - hahmottaa intuitiivisen tiedon lähde. Se on oikein mikäli se toimii. Se riittää minulle.

Qadesha kirjoitti:

>teoria holografisesta informaationsäilytyksestä lienee yksi osuvimpia valheita

Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole.

Vaikka en minä itse ole kyllä sitä koskaan osannut määritellä kuinka tajuisena ja koosteisena olentona pitäisin kaikkea-mitä-on. Luulen että olisi parasta kun unohtaisi kokonaan ne inhimilliset määritteet ja ajatukset jumalasta. On vain niin pirun vaikea yrittää kuvailla miten esmes yksi galaksi voisi olla "elävä" ilman että joku alkaa heti pähkäillä kuinka siinä asuu jokin jumalhenki tyyliin Zeus Juppiter ja silleen.

Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa.

Onko kokonaisuus vain kokonaisuus vai onko se enemmän kuin osiensa summa. - Se on minusta se kysymys jonka voi itsekukin esittää itselleen jos haluaa tietää pitääkö koko hässäkkää tietoisena, "jumalana" vaiko millaisena...

Lue lisää

"Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole."

Mitä sillä 'Jumalalla' sitten tarkoitetaan, yksi yhteen, ja kuka tai mikä tarkoittaa? Valheella tarkoitin, että mitä tahansa jostain sanotaankin, se ei ole se. Mutta sanat eli valheet voivat olla näppäriä ja hyödyllisiä, eli "toimia", mikä kuulemma on maagille se oleellinen asia.

"Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa."

Niinpä, mihin sitä persoonaa eli suomeksi naamaria tarvitsee se mikä puksuttaa niin kuin puksuttaa. Tietoisuus on hankala sana, täällä se usein samaistetaan tuohon persoonaan/ kuolevaisuuteen, joissakin toisiissa piireissä on taas tapana sanoa, että se on se persoona, ego, sisäisen höpötyksen katkeamaton virta eli 'tietämättömyys' joka peittää tietoisuuden/ gnosiksen/ universsaalimielen/ luonnollisen tilan/ mikälien. Tietämättömyys joka on olevinaan erillinen, niinku, siitä tietoisuudesta.

Tat kirjoitti:

"Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole."

Mitä sillä 'Jumalalla' sitten tarkoitetaan, yksi yhteen, ja kuka tai mikä tarkoittaa? Valheella tarkoitin, että mitä tahansa jostain sanotaankin, se ei ole se. Mutta sanat eli valheet voivat olla näppäriä ja hyödyllisiä, eli "toimia", mikä kuulemma on maagille se oleellinen asia.

"Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa."

Niinpä, mihin sitä persoonaa eli suomeksi naamaria tarvitsee se mikä puksuttaa niin kuin puksuttaa. Tietoisuus on hankala sana, täällä se usein samaistetaan tuohon persoonaan/ kuolevaisuuteen, joissakin toisiissa piireissä on taas tapana sanoa, että se on se persoona, ego, sisäisen höpötyksen katkeamaton virta eli 'tietämättömyys' joka peittää tietoisuuden/ gnosiksen/ universsaalimielen/ luonnollisen tilan/ mikälien. Tietämättömyys joka on olevinaan erillinen, niinku, siitä tietoisuudesta.

Lue lisää

Itämailla on jokin sana joka kuvastaa tilaa mikä ei tarkoita sen paremmin EI-sanaa kuin KYLLÄ-sanaakaan. Olisiko ollut "mu" tai "mo". Jotain sinnepäin.

Jos käyttää sanaa valhe, ei mielestäni oikein pääse etenemään mihinkään suuntaan, juututaan nimenomaan miettimään uskoako johonkin vai ei. Mutta jos ajattelisi että jokin asia on illuusio, niin se ei mielestäni ihan tarkoita että jokin olisi valhetta. Esim. unet. Unet ovat todellisia - ja eivät ole. Ei voi väittää etteikö unia tapahtuisi, mutta ei niitä voi myöskään tuoda tähän todistusaineistoksi...

(Viime yönä näin pitkästä aikaa tietoisen unen, joka alkoi sillä että kaikki, mukaanlukien minä, oli haperoa läpinäkyvää substanssia, jonka tiivistin tahdonvoimallani. Sain itseni kasaan, sain tietynlaiset seinät aikaiseksi ympärilleni... Minä en niitä valinnut, mutta seinät kuin seinät. Minä toin niiden idean olemassaoloon, niiden muodon alkuperästä en tiedä.)

Rödfinne kirjoitti:

Nyt menee vanhalle janku-osastolle joka ei myöskään ole kauhean kiinnostavaa.

Kielellisiä ja mielellisiä...runk-runk.

On ilmiö. On hahmo. On tapa puhua. Kysymys kuuluu, mikä siinä on valetta ja väärin. Mahtipontiset Isoin Kirjaimin kirjoitetut sanat ovat hyviä koska ne virittävät tajunnan, antavat ymmärtää mitä olemme hahmottamassa.

Universaali Mieli on hieno tapa - minulle - hahmottaa intuitiivisen tiedon lähde. Se on oikein mikäli se toimii. Se riittää minulle.

Lue lisää

"Kielellisiä ja mielellisiä...runk-runk."

Mikäpä ei olisi ihtensä hinkkaamista. Emme koskaan kuule toisen puhetta, vaan äänen joka syntyy omassa mielessämme, emme ymmärrä vaan tulkitsemme ja käännämme ja vääristämme. Kommunikaatio on mahdotonta, on vain oma autistinen pää joka nussii tauotta itseään.

Ja Kieli se vasta on Varsinainen Runkkari. Olio joka viittaa vain itseensä, kuten sanottu. Olio joka on niin itsestään tietoinen, eli osaa keskustella itsestään ja vain itsestään metakielellä ja metakielen metakielellä jne jne, on se niin fiinisti onanoiva.

Olemme näemmä tästä herttaisen yksimielisiä.

Ja silti tämä kielipuolinen poskirunkkauskin kai toisinaan jostain täysin selittämättömästä ja kummallisesta syystä "toimii" eli on "oikein", mitä se 'toimiminen' sitten tarkoittaakaan (niin mitä muuten, aina vaan kiihottavampaa runkkausta vai mitä?), vaikkei tämä keskustelu toimikaan, mikä on odotettua ja siis kait just niin kun pitääkin. Ei anneta tämän oikeassaolon lannistaa, ei tarkoitus olekaan toimia vaan rakastella itseään, kommunikointihan oli mahdotonta. Eli tarvomma etiäpäin, iloisesti vemputtaen kohti ikuisesti saavuttamatonta huippua.

"On ilmiö. On hahmo. On tapa puhua. Kysymys kuuluu, mikä siinä on valetta ja väärin."

Niinno. Kaikki tai ei mitään, riippuu siitä mitä mieltä runkkaamisesta milloinkin sattuu olemaan. Varsinainen kysymys kuulunee, onko runkkaamisen ja 'toimimisen' välinen suhde muuta kuin täysin sattumanvarainen, vai onko siinä jokin juju. Tämä on Minulle yksi niistä Suurista Kysymyksistä, jotka virittää tajuntaa, antavat ymmärtää mitä ja MITEN olemme runkkaamassa.

"Mahtipontiset Isoin Kirjaimin kirjoitetut sanat ovat hyviä koska ne virittävät tajunnan, antavat ymmärtää mitä olemme hahmottamassa."

Kullakin mielipornonsa. Kyllä Mahtipontiset Majuskelit mullakin toimii kiihokkeena ihan Mahtavasti, mutta en silti tajua mitä se on mitä niillä OIKEIN hahmotetaan, olettaen että kyseisellä hahmottamisella tarkoitat jotain, joka ei ole pelkkää runkkaamista. Tai öö... emmä tajuu ees mitä yritän kysyä.

"Universaali Mieli on hieno tapa - minulle - hahmottaa intuitiivisen tiedon lähde. Se on oikein mikäli se toimii. Se riittää minulle."

Mikäpäs siinä, sehän on hienoa jos hienosti toimii, sinulle. Mutta miksi ja miten se sinulle toimii? Mistä "tiedät" että se toimii, eikö "se" toimi ilman sitä, vaan perätikö lerpahtaa? Sitä yritän kysellä, osaatko ja oletko halukas kimpparunkkaamaan tällä Suurella Kysymyksellä?

Qadesha kirjoitti:

>teoria holografisesta informaationsäilytyksestä lienee yksi osuvimpia valheita

Jotta puhut valheesta olet varmaankin käsittänyt ko. teorian siten että tuolla holografimallilla tarkoitetaan yksi yhteen "Jumalaa". Niinhän ei välttämättä ole.

Vaikka en minä itse ole kyllä sitä koskaan osannut määritellä kuinka tajuisena ja koosteisena olentona pitäisin kaikkea-mitä-on. Luulen että olisi parasta kun unohtaisi kokonaan ne inhimilliset määritteet ja ajatukset jumalasta. On vain niin pirun vaikea yrittää kuvailla miten esmes yksi galaksi voisi olla "elävä" ilman että joku alkaa heti pähkäillä kuinka siinä asuu jokin jumalhenki tyyliin Zeus Juppiter ja silleen.

Jos ajattelee että tietokoneen muisti koostuu tietyistä sähkövarausyksiköistä, niin eihän se koko kone siitä tietoiseksi muutu vaikka on ne kaikki yksiköt. Kuitenkin kone toimii, ja siltä saa informaatiota. Toimisiko koko olemassaolo osasineen vähän samalla tavoin? Ettei olisi mitään persoonallisuutta siinä asumassa, mutta kuitenkin se puksuttaisi osasineen niin kuin puksuttaa.

Onko kokonaisuus vain kokonaisuus vai onko se enemmän kuin osiensa summa. - Se on minusta se kysymys jonka voi itsekukin esittää itselleen jos haluaa tietää pitääkö koko hässäkkää tietoisena, "jumalana" vaiko millaisena...

Lue lisää

Jäin miettimään tuota persoonallisuutta. Sitähän käytetään suomessa vähintään kahdessa merkityksessä. Latinan alkumerkityksessä naamio, joka tarkoittanee sosiaalista minää, miten muut minut näkee ja miten näen muiden näkevän minut, miten sitä kautta syntyvä minäkuva heijastuu takaisin yhdeksi keskustelijaksi sisäiseen höpötykseen. Mutta sanalla voidaan tarkoittaa myös luonnetta, luonnollisia taipumuksiani ja olotapojani. Mikseipä tämän universumin Zeus Juppiter Mahadeva Demiurgilla olisi persoonaa tuossa luonne-merkityksessä, onhan tällä universumilla oma yksilöllinen erityisolemuksensa, luonteensa, joka poikkeaa kaikista muista universumeista.

Tat kirjoitti:

"Kielellisiä ja mielellisiä...runk-runk."

Mikäpä ei olisi ihtensä hinkkaamista. Emme koskaan kuule toisen puhetta, vaan äänen joka syntyy omassa mielessämme, emme ymmärrä vaan tulkitsemme ja käännämme ja vääristämme. Kommunikaatio on mahdotonta, on vain oma autistinen pää joka nussii tauotta itseään.

Ja Kieli se vasta on Varsinainen Runkkari. Olio joka viittaa vain itseensä, kuten sanottu. Olio joka on niin itsestään tietoinen, eli osaa keskustella itsestään ja vain itsestään metakielellä ja metakielen metakielellä jne jne, on se niin fiinisti onanoiva.

Olemme näemmä tästä herttaisen yksimielisiä.

Ja silti tämä kielipuolinen poskirunkkauskin kai toisinaan jostain täysin selittämättömästä ja kummallisesta syystä "toimii" eli on "oikein", mitä se 'toimiminen' sitten tarkoittaakaan (niin mitä muuten, aina vaan kiihottavampaa runkkausta vai mitä?), vaikkei tämä keskustelu toimikaan, mikä on odotettua ja siis kait just niin kun pitääkin. Ei anneta tämän oikeassaolon lannistaa, ei tarkoitus olekaan toimia vaan rakastella itseään, kommunikointihan oli mahdotonta. Eli tarvomma etiäpäin, iloisesti vemputtaen kohti ikuisesti saavuttamatonta huippua.

"On ilmiö. On hahmo. On tapa puhua. Kysymys kuuluu, mikä siinä on valetta ja väärin."

Niinno. Kaikki tai ei mitään, riippuu siitä mitä mieltä runkkaamisesta milloinkin sattuu olemaan. Varsinainen kysymys kuulunee, onko runkkaamisen ja 'toimimisen' välinen suhde muuta kuin täysin sattumanvarainen, vai onko siinä jokin juju. Tämä on Minulle yksi niistä Suurista Kysymyksistä, jotka virittää tajuntaa, antavat ymmärtää mitä ja MITEN olemme runkkaamassa.

"Mahtipontiset Isoin Kirjaimin kirjoitetut sanat ovat hyviä koska ne virittävät tajunnan, antavat ymmärtää mitä olemme hahmottamassa."

Kullakin mielipornonsa. Kyllä Mahtipontiset Majuskelit mullakin toimii kiihokkeena ihan Mahtavasti, mutta en silti tajua mitä se on mitä niillä OIKEIN hahmotetaan, olettaen että kyseisellä hahmottamisella tarkoitat jotain, joka ei ole pelkkää runkkaamista. Tai öö... emmä tajuu ees mitä yritän kysyä.

"Universaali Mieli on hieno tapa - minulle - hahmottaa intuitiivisen tiedon lähde. Se on oikein mikäli se toimii. Se riittää minulle."

Mikäpäs siinä, sehän on hienoa jos hienosti toimii, sinulle. Mutta miksi ja miten se sinulle toimii? Mistä "tiedät" että se toimii, eikö "se" toimi ilman sitä, vaan perätikö lerpahtaa? Sitä yritän kysellä, osaatko ja oletko halukas kimpparunkkaamaan tällä Suurella Kysymyksellä?

Lue lisää

Perustavanlaatuisesta ymmärryksestä kertova kirjallinen tuote. Runkkausmetafora toimii, vaikka jättääkin limaisen jälkimaun.

Olen myös tullut silloin tällöin ihmetelleeksi, "... mitä se on, mitä niillä OIKEIN hahmotetaan, ...". Vähän sama kuin uskonnollisen puheenparren kanssa. Vanhat mummut tuntuvat sujuvasti ymmärtävän, mutta minä tarvitsisin selitykset.

Monista 'Tatin' tekstin laittamattomista kohdista tulkoon toistetuksi laittamaton huomio, itse tuhannesti koettu:

"Emme koskaan kuule toisen puhetta, vaan äänen joka syntyy omassa mielessämme, emme ymmärrä vaan tulkitsemme ja käännämme ja vääristämme. Kommunikaatio on mahdotonta, on vain oma autistinen pää joka nussii tauotta itseään."