Jos teillä kokeneemmilla koiraihmisillä on kokemuksia sokean koiran kanssa elämisestä, niin mielelläni lukisin niitä.
Pikkulikalla näytti aika äkisti menevän näkö toisesta silmästä helmikuun lopulla juoksujen alkaessa, eläinlääkäri tarkisti silloin rokotuskäynnillä silmänpaineen ja molemmissa silmissä oli vähän normaalia matalampi paine. Silloin se kuitenkin näki vielä ainakin toisella silmällä. Nyt se on minusta käytännössä sokea. :( Tällä viikolla käydään eläinlääkärissä vielä tutkimassa asiaa. Näkö on tietenkin pikkuhiljaa huonontunut parin viime vuoden aikana, sitä ei ole kovin monissa tilanteissa vaan huomannut. Lähinnä autoon hypätessä koira on alkanut tähdätä ja tiirata vähän pitempään ja tarkempaan, koska autossa on takana koiraveräjä ja oviaukot ovat suhteellisen kapeita... Koira ei ainakaan vaikuta yhtään kivuliaalta, kirkkaassa valossa ulkona se kyllä siristelee silmiään enemmän kuin ennen joten olen nyt sen kanssa sitten odottanut auringon laskemista ennen kuin on käyty pitemmällä lenkillä...
Jos jollakin on ollut koira joka on sokeutunut niin miten elämä sen kanssa on sujunut, esim. oudossa ympäristössä ollessa? Ja miten kohtaamiset uusien ihmisten ja koirien kanssa? Kotona ja tutussa maastossa kai tuon kanssa ei tule olemaan isoa ongelmaa pelkän näön puuttumisen takia, kirsuhan sitä kuljettaa eteenpäin kuten tähänkin asti ja kuulo sillä on normaali (valikoiva). Tietenkin vähän pelottaa että se tökkää silmänsä johonkin oksaan kun ei näe, mutta ei kai sellaisia auta ajatella. Lentäjä-Ressun lasit olisi tietysti hyvä olla, mutta en tiedä suostuisiko se pitämään niitä. :)
Sokea koira
19
5015
Vastaukset
- Virtuaalikoneistaja
En ole konenut koiraihminen, eikä ole omasta sokeasta koirasta kokemusta, mutta vanhempieni toinen koira oli sokea noin kolme viimeistä vuottaan, näkö meni pikkuhiljaa ilmeisesti sokeritaudin takia.
Kotona pärjäsi todella hyvin, ulkona jos jätti esimerkiksi marjaämpärin keskelle pihaa siihen saattoi törmätä:)
Kun näkö alkoi huonontua oli haukkuherkempi kaikenmaailman tynnyreille ja muille oudoille kapistuksille ja ehkä varautuneempi tuntemattomien koirien kanssa, tosin eihän se siellä "korvessa" niitä paljon tavannutkaan, ihmisten kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Metsässä ei juurikaan huomannut ettei nähnyt, kulkeminen oli varovaisempaa kuin aikaisemmin ,joten eiköhän Pikkulikkakin pärjää.No hyvä kuulla että koira pärjäsi hyvin esim. metsässä, se kun on Pikkulikalle kaikki kaikessa päästä sinne hajujen maailmaan joten olisi tosi tylsää jos sitä pitäisi alkaa vaan tietä pitkin hihnassa taluttaa. :)
Sokeritautihan sen näön monesti vie. Mutta mittautin tuolta koiralta sokeriarvot silloin kun sillä oli viimeksi juoksut, silloin se nimittäin alkoi juoda ihan sairaan paljon ja sitä kesti melko pitkään. Sokeri ja kaikki muukin oli ihan normaalilla tasolla. Nyt tuli sitten juoksut ja meni näkö. Ei ole vanhalle koiralle juoksut näköjään hyvästä... :(- Myy-Pikkuinen
Ursa kirjoitti:
No hyvä kuulla että koira pärjäsi hyvin esim. metsässä, se kun on Pikkulikalle kaikki kaikessa päästä sinne hajujen maailmaan joten olisi tosi tylsää jos sitä pitäisi alkaa vaan tietä pitkin hihnassa taluttaa. :)
Sokeritautihan sen näön monesti vie. Mutta mittautin tuolta koiralta sokeriarvot silloin kun sillä oli viimeksi juoksut, silloin se nimittäin alkoi juoda ihan sairaan paljon ja sitä kesti melko pitkään. Sokeri ja kaikki muukin oli ihan normaalilla tasolla. Nyt tuli sitten juoksut ja meni näkö. Ei ole vanhalle koiralle juoksut näköjään hyvästä... :(Muistan hyvin tuon virtuaalin vanhempien koiran. Kerrankin kun menin sinne nii koiruus tuli sängynalta tosi nopsaan tervehtiin, eikä matkalla edes törmännyt mihinkään. Metsässä se tosiaan pysty aika hyvinkin meneen, elämää uhkui se koira sokeudesta huolimatta.
Uskon että pikkulikkakin pärjää! Myy-Pikkuinen kirjoitti:
Muistan hyvin tuon virtuaalin vanhempien koiran. Kerrankin kun menin sinne nii koiruus tuli sängynalta tosi nopsaan tervehtiin, eikä matkalla edes törmännyt mihinkään. Metsässä se tosiaan pysty aika hyvinkin meneen, elämää uhkui se koira sokeudesta huolimatta.
Uskon että pikkulikkakin pärjää!No juuri tuota samaa toivoisin minäkin, että elämänilo säilyisi ennallaan. :) Ainakin nyt kun vielä kuljetaan kelkanuria pitkin niin Pikkulikka kulkee oikeastaan niinkuin ennenkin, vähän häntä heilahtelee välillä ekstraa kun se hakee tasapainoa kaltevissa ja kuoppaisissa kohdissa. Ja sille on näön menetys kuitenkin vielä uutta, eli kai se tottuu siihen vielä paremmin ajan myötä.
- Myy-Pikkuinen
Ursa kirjoitti:
No juuri tuota samaa toivoisin minäkin, että elämänilo säilyisi ennallaan. :) Ainakin nyt kun vielä kuljetaan kelkanuria pitkin niin Pikkulikka kulkee oikeastaan niinkuin ennenkin, vähän häntä heilahtelee välillä ekstraa kun se hakee tasapainoa kaltevissa ja kuoppaisissa kohdissa. Ja sille on näön menetys kuitenkin vielä uutta, eli kai se tottuu siihen vielä paremmin ajan myötä.
Kyllä se varmasti tottuu, koirat on niin sitkeitä sissejä ettei niiden elämää sokeus tai huononäköisyys kauheesti haitaa. Sokeat koirat menee sitten hajun ja kuulon innolla samaan tahtiin, koskin hieman kömpelömmin. Tarkoitan siis tutuissa paikoissa.
Mun holskulla meni vanhemmiten näkö myös huonoksi, hämärässä ei enää kovin hyvin pitkälle nähnyt ja metsässä kun oltiin niin kutsuin sitä ja samalla tömistin maata ja huidoin käsillä että täällä mä olen tuu tänne! ;))))) - Myy-Pikkuinen
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
Kyllä se varmasti tottuu, koirat on niin sitkeitä sissejä ettei niiden elämää sokeus tai huononäköisyys kauheesti haitaa. Sokeat koirat menee sitten hajun ja kuulon innolla samaan tahtiin, koskin hieman kömpelömmin. Tarkoitan siis tutuissa paikoissa.
Mun holskulla meni vanhemmiten näkö myös huonoksi, hämärässä ei enää kovin hyvin pitkälle nähnyt ja metsässä kun oltiin niin kutsuin sitä ja samalla tömistin maata ja huidoin käsillä että täällä mä olen tuu tänne! ;)))))Hups siis joskin ei koskin. =))
Omissa koirissa ei ihan sokeita oo ollut, yksi vanhus tosin oli melko huononäköinen mutta jotain kuitenkin näki.
Oon nähnyt kuitenkin ihan umpisokean koiran joka kulki jopa lenkillä irrallaan omistajan kanssa, mies ohjasi sitä pienillä vihellyksillä kun koira jäi haistelemaan jotain.Kotona pitivät huonekalut samoilla paikoillaan, portaikosta kassit poissa ym ja koira selvisi ihan hyvin.Tuo onkin joitakin huonekaluja nyt tutkinut lähempää että missä se olikaan, mutta ei se kotona muuten törmäile, nyt opetellaan pitämään huoneiden ovia enemmän kiinni ettei se törmää niihin. Silleen se toisen silmän näönmenetys huomattiinkin kun yhtäkkiä koira paiskoi kuonoaan auki olevaan oveen. Ja noilla tutuilla kelkanurilla se on ainakin juossut ihan ongelmitta irti, sehän muistaa ne hyvin ja niitä on varmaan hajujen perusteella helppo seurata.
Se joko pärjää tai ei.Valitettavasti kaikki ei pärjää.Se vaikuttaa erittäin paljon usein,missä iässä koira sokeutuu ja missä määrin,kuin myös miten nopeasti täydellinen sokeus tulee(jos siis tulee) .
Jos sokeutuu hyvin nuorena,voi tulla eteen se,että koiralle ei ole tullut riittävästi elämänkokemuksen varmuutta itseensä,tai omistajaansa,jolloin se ei pysty "käsittelemään" sokeuttaan,ja se on sitten siinä...
Varsinkin jos vielä on kyse pehmeä,heikolla taistelutahdolla varustettu tapaus.Sama juttu nopealla etenemisellä,eli koira heikommin totuu tilanteeseen,kun ei ehdi "asiaa käsittelemään".
Ja tästä tullaankin seuraavaan vaikuttavaan,eli luonteeseen.Luonne siis myös osaltaan voi vaikuttaa(mitä nuoremmasta kyse,sen enemmän).Mitä itsevarmempi koira,kovempikin (tosin pehmeäkin pärjää hyvin,jos riittävää taistelutahtoa),mitä vahvempi taistelutahto,sen paremmat eväät pärjätä.Mitä heikommat,varsinkin kaikki,niin ei ainakaan asioita paranna.
Myöskin mitä enemmän koiralla on kokemuksia monipuolisesta elämästä,uusista asioista ym.eli painetta elämässä,niin niillä kaikilla on auttava asema.Kun on jo tottunut myös toimimaan "stressin" alla,vaikkakin hieman erilaisen.
Ja sitten se toinen lenkki.Eli omistaja.Omistajan kannattaa olla itse reipas,koiraa ei hyysätä,ei säälitellä joka hetkellä tai joka törmäyksessä.Sillä noita tulee ja paljon,vaikka mitä tekisi,JOS täysin sokeasta on kyse.Kaikki kun eivät täysin sokeaksi suinkaan mene,eli jotain voivat hahmottaa.
Koiran myös kannattaa antaa itse ratkoa eteen tulevia ongelmatilanteita,jos suinkin mahdollista alusta alkaen ja antaa heti opetella löytämään niitä ratkaisuja.Jos heti mennään auttamaan joka asiassa,niin koira alkaa hakea helposti liikaa tukea,jolloin saattaa alkaa jumiutua,eikä keskittyä käyttämään hajuaistia(kuuloa myös osaltaan) tai ylipäätään hakeutua ongelmasta itse pois,joka taas kehittää sen itsevarmuutta vastaisuuden varalle.
Ja miten reagoivat? Eri tavalla.Riippuen osaltaan tuosta miten kirjoitin.
Joillakin saattaa tulla ääniherkkyyttä,siitä voi esimerkiksi huomata joskus vasta,että koira on jo pitkälle sokeutumassa.Jotkut saattaa aleta aristelemaan ihmisiä,muita koiria,uusia asioita,ulkopuolista elämää ym.
Ja sitten on niitä,jotka ei mitenkään muuten reagoi,kun vauhtia hidastamalla.Se kun tulee pakosti eteen,kun koira tajua pikkuhiljaa,että vähemmän tuntuu,kun jotain päin töräyttää.
Ja se sitten kannattaa huomioida,mitä voi,eli tavat pois jaloista,huonekalut samoilla paikoilla,ja koiraa pitää auki vain riittävän turvallisilla paikoilla.Jokainen määrittää sitten ne miten määrittääkin.
ps.Nykypäivänä suurin syy sokeutumiseen taitaa tulla perinnölliseltä puolelta.Eli jokin sokeuttava sairaus,kuten kaihi.Kaihia tosin nykypäivänä pystytään myös aikas hyvin leikkauksella korjauttamaan. Mummo ja pappa-iän jutut on sitten oma lukunsa.Kiitoksia kattavasta vastauksesta ja neuvoista. :) Koira on tosiaan jo 10-vuotias. Onneksi se on luonteeltaan rauhallinen ja luottavainen eikä saa turhista sätkyjä. En usko että se ihmisiä alkaa arastella, mutta epäilen kyllä että vieraat läheistä tuttavuutta tekevät koirat saavat entistä selkeämmän kehotuksen painua johonkin sensuroituun paikkaan. :D
Voi olla että se jotain vielä erottaa, mutta esimerkiksi ulkoa sisälle tullessa se seisoo ulkoeteisessä ihmettelemässä että onkohan eteisen ovi auki vai kiinni. Se on monta vuotta väistellyt sitä ovea kun se aukeaa vähän hölmösti sisäänpäin, ja nytkin se on vähän niin kuin valmiina väistämään. Niissä tilanteissa yritän sitä äänellä ohjata ja rohkaista, ja muutenkin juttelen sille tietysti enemmän ja paijailen paljon kun se minut "löytää". :D Mutta yritän olla säälimättä! Haluaisin sille vaan paljon onnistumisen tunnetta nyt vaikka "valot sammuivat". Niin että se luottaisi itseensä jatkossakin.- Pukeli 1
Ursa kirjoitti:
Kiitoksia kattavasta vastauksesta ja neuvoista. :) Koira on tosiaan jo 10-vuotias. Onneksi se on luonteeltaan rauhallinen ja luottavainen eikä saa turhista sätkyjä. En usko että se ihmisiä alkaa arastella, mutta epäilen kyllä että vieraat läheistä tuttavuutta tekevät koirat saavat entistä selkeämmän kehotuksen painua johonkin sensuroituun paikkaan. :D
Voi olla että se jotain vielä erottaa, mutta esimerkiksi ulkoa sisälle tullessa se seisoo ulkoeteisessä ihmettelemässä että onkohan eteisen ovi auki vai kiinni. Se on monta vuotta väistellyt sitä ovea kun se aukeaa vähän hölmösti sisäänpäin, ja nytkin se on vähän niin kuin valmiina väistämään. Niissä tilanteissa yritän sitä äänellä ohjata ja rohkaista, ja muutenkin juttelen sille tietysti enemmän ja paijailen paljon kun se minut "löytää". :D Mutta yritän olla säälimättä! Haluaisin sille vaan paljon onnistumisen tunnetta nyt vaikka "valot sammuivat". Niin että se luottaisi itseensä jatkossakin.Meidän Mukkeli lähti taivaaseen, kun ikää oli 14 v ja 8 kk.
Tiesinhän minä, että se näkee huonosti, mutta sitä en tiennyt, että Mukkeli oli umpisokea.
Hyvin meillä pärjättiin, kun uni ja ruokakin maistui hyvältä. Lenkilläkään ei pelottanut yhtään, kun oli tuttu tie ja tutulta tuoksahtava kävelyttäjä siinä vierellä. Pukeli 1 kirjoitti:
Meidän Mukkeli lähti taivaaseen, kun ikää oli 14 v ja 8 kk.
Tiesinhän minä, että se näkee huonosti, mutta sitä en tiennyt, että Mukkeli oli umpisokea.
Hyvin meillä pärjättiin, kun uni ja ruokakin maistui hyvältä. Lenkilläkään ei pelottanut yhtään, kun oli tuttu tie ja tutulta tuoksahtava kävelyttäjä siinä vierellä.No kunnioitettavaan ikään se Mukkeli ylsikin. :) Meidän Santtu on nyt sitten ylennetty urallaan opaskoiraksi. Vähän jännittää matkalla olo sokean koiran kanssa kun minun on lähdettävä ensi perjantaina Suomeen. Siis ei matkustamisessa mitään mutta sitten perillä oleminen. Kaipa se koira muistaa ja äkkiä oppii hajukartan sisätiloissa, ulkona sitä pitää varmaan ohjata aika paljon.
- milla ja malla
Ursa kirjoitti:
No kunnioitettavaan ikään se Mukkeli ylsikin. :) Meidän Santtu on nyt sitten ylennetty urallaan opaskoiraksi. Vähän jännittää matkalla olo sokean koiran kanssa kun minun on lähdettävä ensi perjantaina Suomeen. Siis ei matkustamisessa mitään mutta sitten perillä oleminen. Kaipa se koira muistaa ja äkkiä oppii hajukartan sisätiloissa, ulkona sitä pitää varmaan ohjata aika paljon.
Meillä oli sokea kettuterrierri kotona, ja kun sen näkö alkoi heiketä, se jostain syystä alkoi kulkea rappusia pylly edellä???!!!Näkö lähti kokonaan, mutta eli kuitenkin 13vuotiaaksi jolloin syöåä sai voiton.
milla ja malla kirjoitti:
Meillä oli sokea kettuterrierri kotona, ja kun sen näkö alkoi heiketä, se jostain syystä alkoi kulkea rappusia pylly edellä???!!!Näkö lähti kokonaan, mutta eli kuitenkin 13vuotiaaksi jolloin syöåä sai voiton.
Oho! :-S No, jos se sen mielestä sitten tuntui turvallisimmalta tavalta... Meillä ei ole kotona rappusia mutta viikonloppuna niitä sitten joudutaan kulkemaan, ainakin kierreportaita... On ne koiralle onneksi aika tutut portaat. Ajattelin että laitan sille alaspäin mennessä valjaat niin pystyy paremmin jarruttamaan.
Katsotaan sitten miten päin niitä loppujen lopuksi mennään. :)- kokkeri
Ursa kirjoitti:
Oho! :-S No, jos se sen mielestä sitten tuntui turvallisimmalta tavalta... Meillä ei ole kotona rappusia mutta viikonloppuna niitä sitten joudutaan kulkemaan, ainakin kierreportaita... On ne koiralle onneksi aika tutut portaat. Ajattelin että laitan sille alaspäin mennessä valjaat niin pystyy paremmin jarruttamaan.
Katsotaan sitten miten päin niitä loppujen lopuksi mennään. :)Kun vaan antaa koiralle aikaa käyttää haju-ja tuntoaistiaan (ne viikset!!!!), niin kyllä ne muut aistit alkaa sitä näköaistia korvata.Ja kun omistaja on tukena, niin kyllä se hyvin menee.
- 16+6
kokkeri kirjoitti:
Kun vaan antaa koiralle aikaa käyttää haju-ja tuntoaistiaan (ne viikset!!!!), niin kyllä ne muut aistit alkaa sitä näköaistia korvata.Ja kun omistaja on tukena, niin kyllä se hyvin menee.
Just näin, huonosti näkevän koiran kans huomaa että ne viikset on oikeesti tärkeet eikä mikään 'kauneusvirhe'! Eli ANTAKAA VIIKSIEN OLLA LEIKKAAMATTA!
- omakokemus
Tämä on jo vanha ketju, mutta tuli hakutuloksiin ensimmäisten joukossa, kun etsin hakusanoilla sokeutunut koira, joten jos jollekulle muullekin käy samalla tavalla, niin tässä oman koirani oireet, löydökset ja diagnoosi:
Koirallani meni näkö kokonaan äkillisesti. Eläinlääkärissä todetut alhaiset silmänpaineet viittasivat oveiittiin eli silmän värikalvon tulehdukseen, johon aloitettiin antibiootti- ja kortisonihoito. Koska silmissä ei ollut haavoja, oli kortisonihoito mahdollista aloittaa. Syy, mistä tämä oveiitti oli äkillisesti tullut, oli silmiin erikoistuneen eläinlääkärin mukaan diabeteksen takia kehittynyt nopeasti edennyt kaihi, katarakta. Tuo oveiitti vaatii todella nopeaa hoitoa kuten silmävaivat yleensäkin.
(Vein siis koiran tavalliselle eläinlääkärille näytille, mutta eivät olleet ihan varmoja, että onko se oveiitti ja kehottivat menemään silmiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Sain varman diagnoosin ja vähän vahvempana samat lääkkeet ja lisäksi pupilleja laajentavat silmätipat tältä erikoistuneelta lääkäriltä. Tämä silmälääkäri kertoi myös, että oveiitissa silmä on todella kipeä ja saimme häneltä myös tulehduskipulääkkeet, jotka puolestaan ovat hyväksi myös tuolle tulehtuneelle silmälle. Jos vain mahdollista, aion aina jatkossa etsiä sen erikoistuneen lääkärin koirilleni... ja varmaan myös itselleni. :) Koska eroa tosiaan on. ) - Kleinspitz
Hei! Löysin nyt tämän viestiketujun, aikaa tosin on jo aloittamisesta kulunut. Mutta jos joku tähän "törmää", niin lepo vaan sokean koiran kanssa. Meidän koira on ollut nyt täysin sokea n. 3 v. Mutta ihmeellisen hyvin vaan pärjää. Pystyy kulkemaan kanssamme mm myös metsäpoluilla aivan hyvin. Nenän perässä menee. Samoin kotona. Olen laittanut lisää muutamia mattoja, joita avuksi käyttäen koiramme pystyy suunnistamaan. Mutta myös vieraissa paikoissa pystyy kulkemaan rappusia ylös ja alas, kunhan ensin varoitamme: "Nyt varovasti, nyt on rappuset alas" tai "Nyt on rappuset ylös, hoppa, hoppa". Kummallisesti vaan osaa. Ja tietää tarkkaan, koska rappuset loppuu. Ruoka- ja vesikupit löytää helposti. Joskus toki törmäilee, mutta ihailtavan reipas on edelleen ja kohtaa pelkäämättä toiset koirat kadulla. Aluksi ajattelin, että koira kärsii ja on pakko lopettaa. Mutta koira on muuten terve ja välillä jopa leikkisä edelleen, ikä kohta 12 v. Koirallamme on kaihi ja silmänpohjarappeuma, joten mitään ei voi tehdä. Silmätippoja laitetaan toki päivittäin. Niin rakas on meille. Hoidetaan parhaan kykymme mukaan.
- Anonyymi
Minun villakoirani sokeutui muutamassa viikossa, se ei taida nähdä juurikaan mitään.
Aika tottuneesti se sisällä kävelee. Mutta ulkona tahtoo mennä omille teilleen.
Edellinen villakoira eli 16 vuotiaaksi, eikä sokeutunut koko aikana.
Vähän kyllä harmittaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p632003Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,541725- 581629
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51557Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61525Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61455Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81326Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121291Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41183Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41158