Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vähän reilu kolme vuotta. Olen kertonut siskolleni meidän parisuhdeongelmista ja noin viikko sitten hän kysyi minulta, että voisinko ajatella, että mieheni on narsisti. Jos joku kokeneempi voisi lukea kirjoitukseni ja kommentoida asiaa, niin olisin erittäin kiitollinen.
Suhteen alussa kaikki oli erittäin hyvin ja tuntui, että olin löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin elää lopunelämäni. Pystyimme puhumaan kaikista asioista, tunteista puhuttiin ja niitä näytettiin, taloudellisesti meni hyvin, molemmilla oli vakituinen työpaikka, oli kiva ja viihtyisä koti. Sitten asiat alkoivat muuttumaan ensin minun psyykkisen sairastumisen myötä, sitten miehen. Kummatkin irtisanoutuivat töistään. MInä paikkakunnan vaihdoksen johdosta yli pitkittyneen työmatkan takia. Mies sairastumisen.
Jos laitan listaa miehen käytöksestä, seuraavasti:
- olen reilun vuoden maksanut vuokraa ja yhteisiä kuluja, mies ei näihin osallistu, hänen vastuullaan on ruuanosto (hoitaa tämän erittäin huonosti, koska hänellä ei ole rahaa), kun olen puhunut raha-asioiden hoidosta ja tasapuolisuudesta, niin vastaus on vain että ota Kelaan yhteyttä ja pyydä lisää (on siis työmarkkinatuella) ja sanoo, että hänellä itsellään on niin paljon laskuja. Häneltä olisi alle kuukauden sisään poistumassa luottotietomerkintä, mutta samantien tulossa uudelleen, kun pitää esimerkiksi melkein uutta autoa mihin hänellä ei ole varaa.
- Syyttää minua omasta sairastumisestaan. Sanoo, että minun sairastumiseni oli hänelle niin vaikea ja raskas kokemus, että sen takia sairastui. Minun mielestäni taas hänen sairautensa on perinnöllistä, joka ilmenee hänen suvussaan aika monella (paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriä ja masennus)
- Osallistuu kotitöihin, kun erikseen pyydän, että voisitko esim. imuroida. Ruokaa laittaa pyytämättä.
- Sosiaalisesti on mielestäni eristäytynyt. Hänen sukulaiset eivät käy juurikaan meillä kylässä, hänellä on kavereita, jotka ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Ei puhu ongelmistaan sukulaisten tai kavereiden kanssa
- Odottaa minun olevan samanlainen hänen kuin muiden seurassa. Eli positiivinen, suht puhelias, kun yritän olla ja jutella kuten toisille, hän ei oikein kommentoi mitenkään juttujani tai ala juttelemaan takaisin. Ei oikein kauan pysy itsellä hänen seurassaan keskustelu into päällä. Sanoo, että voisi olla viikonkin puhumatta.
- On alkanut kieltämään minua puhumasta hänestä tai meidän parisuhdeongelmista kenellekään. Olen kuitenkin melkein kaiken kertonut siskolleni.
- Istuu päivät tietokoneella
- Ei osoita minkäänlaista läheisyyttä, vaikka olen asiasta puhunut jo varmaan yli vuoden. Noin puolen vuoden aikana on halannut kaksi kertaa, aina ei halaa edes takaisin. En edes muista milloin hän on sanonut rakastavansa minua, ei tee sitä edes, jos pyydän
- Olen nyt seitsemän kuukauden ajan katsellut netistä työpaikkoja ja ehdotellut niitä miehelleni, mutta aina löytyy syy miksi jotain paikkaa ei voi hakea, ei ole kiinnostunut menemään kouluun. Katselee jotain molin järjestämiä koulutuksia, muttei ole hakenut, koska ei ole löytänyt mieleistä.
- Ei halua sairauteensa lääke eikä terapia apua, on lopettamassa nyt terapian, on tähän asti käynyt siellä minun pyynnöstä. Kieltää minua jyrkästi ottamasta yhteyttä terapeuttiinsa, kun haluaisin terapeutille kertoa oman näkemyksen miehen tilasta.
- joitakin kertoa jäänyt kiinni valehtelusta, sanoo ettei valehtele
- Jättänyt menneisyydessä noin vuodelta vuokrat maksamatta ja ostellut kaikkea kivaa itselle. Ymmärtäväinen mummu ei ole vienyt saataviaan ulosottoon, kun on selittänyt miten henkisesti raskas elämänvaihe hänellä on menossa (taisi olla silloin masentunut, ero ja huoltajuuskiista)
- Sanoo, etten anna arvoa hänen mielipiteilleen, no itse en tätä tiedosta, mutta olen puhunut hänelle aika usein ylikalliista autosta luopumisesta, töiden etsinnästä, kouluun menosta, kotitöiden tekemisestä ilman sanomista, paremmasta parisuhteesta, sairauden hoidosta.
- Hänen mielestään meillä menee hyvin, kuhan lopettaisin nalkuttamisen
- ei lyö, ei huuda tai nimittele, ei suutu (ei ainakaan näytä suuttumusta)
- ei kerro minulle tunteistaan eikä ajatuksistaan muuten kuin lypsämällä ja painostuksen alla. Esimerkiksi tuosta paniikkihäiriöstä ei ollut puhunut vuoteen ja kun aloin todenteolla painostaa häneltä jonkinlaisia suunnitelmia työn tai koulutuksen suhteen kertoi sairaudesta.
En tunne suhteessa olevani kaikesta tästä huolimatta alistettu, siskoni sanoo syyksi sen, että olen vahva ihminen. Elänkö siis narsistin vai muuten sairaan ihmisen kanssa? Itse olen ajatellut eläväni vain huonossa parisuhteessa ja olen miettinyt vakavasti eroa. Mies on kuitenkin taholtaan sanonut, että parisuhde muuttuu paremmaksi, kun parantuu ja rahat asiat ovat paremmin. Varmaan tähän asti olen ollut suhteessa siinä toivossa, että se muuttuisi samanlaiseksi kuin alussa, jossa tunsin olevani onnellinen.
Elänkö narsistin
56
545
Vastaukset
- ap
Kirjoitin ylläolevan tekstin yöllä, kun olin pari tuntia hereillä ja mietin asioita. Aamusta tuli yksi asia vielä mieleen. Että, kun mies on valitellut joskus sosiaalisen piirinsä suppeutta olen ehdottanut, että ottaisi entisiin kavereihinsa yhteyttä, mutta vastaus kuuluu, että ne on tyhmiä ja ei kiinnosta heidän seuransa häntä.
Ei kyllä ihan tule mieleen täysiverinen narsisti tuon kertomuksen perusteella. Hänen käytökseensa tuntuu liittyvän häpeäntunteita menneisyyden teoistaan, sekä jonkinlainen riippuvuus-suhde sinuun. Läheisyyden ja halaamisen saattaa estää hänen pohjalukemissa oleva omanarvontunteensa joihin on varmaan osasyynä työttömyys ja sairastuminen. Vaikea neuvoa sua mutta suhteen alun onnellisuus kertoo sen että se onnellisuus on mahdollista...miten sen onnen saisi palautettua, se onkin sitten visaisempi kysymys.
Perheterapiaan?Miksi sinulle on tärkeetä että saisit miehesi leimattua narsistiksi ja ongelmanne johtuviksi vain siitä?
Eikö olisi parempi suunnata kaikki tuo arvuutteluun käyttämäsi energia sen miettimiseen mitä sinä itse haluat elämältäsi?
Jos koet ettei paikkasi ole siellä ja ettet ole onnellinen niin tee hyvä ihminen asialle jotain muuta kuin se että nimeät miehesi narsistiksi. Et sinä siten onnea saavuta. Niin mikäli et sitten itse ole narsisti.- narsistin ex-uhri
Minusta sinä olet narsisti, ja miehesi on sairastunut narsismin uhriuteen, eli on masentunut läheisriippuvainen, eikä osaa irrottautua sinusta.
Erotkaa!!!!! Ikävä tilanne, mutta ei mitenkään valmiiksi hävitty peli. Riippuu mitä haluaa ja miten paljon on valmis panostamaan.
Te olette välittäneet joskus toisistanne. Todella. Ja parisuhteen ylläpitäminen vaatii töitä, aivan helvetisti töitä. Nyt on otettava se vastuu, mitä parisuhteen kannattelu, oikeasti, syvällä sisimmällään tarkoittaa.
Näkemykseni ja oletukseni: Puolisollasi vaikuttaisi olevan hyvin pitkällinen depressiokausi takana. Alkanut vasta viime aikoina häiritsemään toden teolla elämää, mutta kärsinyt siitä ehkä, ties kuinka todella kauan. Onko vanhoja, piilotettuja traumoja/käsittelemättömiä asioita? Tästä johtuu paljolti hänen kyvyttömyytensä/haluttomuutensa/toivottomuutensa käsitellä asioita, toimia. Itseluottamusta ei ole ja häpeä on syvä. Siksi ei halua myöskään puhua asioistaan, ei kenellekään. Piilottaa ongelmat itseltään sekä muilta. Ja sitten hän korvaa huonoa oloaan noilla kalliilla tavaroilla ym. Talodelliset seikat yksistään saattavat aiheuttaa yhtä katastrofaalimaisen käytöstilan, mutta on muutakin. Narsismista tuskin lienee kysymys, ja tuotahan viisaammatkin edellä esittävät. Mutta puolisosi tarvitsee apua. Myönteistä. Pitkäkestoista ja luotettevaa apua. Mutta tilanteesen olisi jo korkea aika jonkun puuttua. Siis kunnolla. Ja hänen on opittava ennenkaikkea ottamaan oma elämä haltuunsa. Se ei tietokoneen takana istumalla onnistu. Riippuvuudet on myös hyvä kartoittaa, riippuvuuksistahan oireilee paljon edellä kuvatulla tavalla.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa kerran itse. Ajattelin että menköön vaikka oma henkeni kunhan tuo ihminen tajuaa viimein että hän voi niin huonosti että muutkin voivat huonosti. Hän raivostui ja murjotti aikansa mutta toimi niinkuin sanoin. Sai apua, mutta periksi ei pidä antaa. Asioilla on joskus tapana luisia samaan jamaan, hiljakseen, kun antaa siimaa ja kuvittelee että no kyllä se nyt tästä. Minäkin olen vahva ihminen. Tai olin joskus.
Sinun ei ole pakko toimia noin. Sinä itse teet päätöksesi ja tiedät mitä elämältä haluat. Puntaroi asioita.Vielä aloittajalle, edelliseen jatkoa. Kysyn ihan vain lempeästi että ollaksesi vahva, niin oletko koskaan pohtinut sitä seikkaa, että ikäänkuin "pusket" herkiämättä puolisoasi? Onko hänellä tilaa hengittää? Koska hän ei jaa ajatuksiaan ym kavereidensa kanssa, niin missä hän saa höyrynsä purettua?
Ja ydinasia lopuksi: vaimon olleesa parisuhteessa "vahva" : monasti tilanne ajautuu siihen, että vaimosta tulee hieman liian itsenäinen, kriittinen, hän-tekee-määrää-kaiken, itsevaltiaan oikeuksilla. Vieden tilan ja hengitysilman ympäriltä. Ja se jos mikä syö miestä. Hiljaa, nakertaen., masentuen. Tiedostamatta ehkä mistä kysymys. Kysymys on miehisyydestä. Se on yhtä vähintään tärkeä seikka kuin naiseuskin. En halua pahoittaa mieltäsi tai että alat syytellä itseäsi. Mutta nythän kysymys oli parisuhteesta. Kaksi ihmistä.
- ap
Kiitos elisakettu ihanasta vastauksestasi. Olen pyytänyt miestäni kysymään terapeutiltaan, että onko hän vielä masentunut, vastaus oli ettei ole, vain alavireinen. Mutta edelleen on olemassa paniikkihäiriö ja pakko-oireinen häiriö.
Olen vuoden ajan miehelle puhunut parisuhdeterapiaan menosta, vuoden ajan tullut jyrkkä ei. Nyt kun olin useamman viikon poissa kotoa ettei nähty, hän oli muuttanut mieltään ja ehdotti itse ajan varaamista. Olemme netissä tehneet yhdessä parisuhdetestejä, jotka eivät anna kovinkaan ruusuista kuvaa suhteestamme. Miehenkin vastaukset ovat kertoneet, että kaikki ei ole hänenkään mielestään enää kunnossa.
MIes pyytää minulta tukea ja ymmärrystä sairauteensa. OLen monta kertaa kysynyt, että minkälaista tukea hän haluaa, mutta ei osaa sanoa siihen yhtään mitään. Olen yrittänyt usein kysellä, että minkälainen on olotila tällähetkellä, mitä mielessä pyörii jne. Ja yrittämällä olemalla myös puheliaampi hänen seurassaan, tämän hän oli huomannut, kun kysyin, että onko mikään muuttunut. Mutta itse en osaa yhtään ajatella, että miten hän sen tuen ymmärtää, kun ei osaa siihen vastausta antaa, minulla on koulutus aivan erialalta kuin mielenterveystyön parista tai edes terveyshuollon.
Vahvuudesta, olen kyllä kriittinen, tiedostan sen itsessäni ja olen yrittänyt oppia katsomaan myös asioita toisen ihmisen näkökulmasta mielipiteitä sanoessani.- M.B.
Toisinaan hiljaisuus ja läsnäolo ovat parasta tukea jatkuvan voinnin kyselemisen sijaan. Tee miehesi seurassa läsnäoloharjoituksia: Olet hiljaa mahdollisismman tyynenä, mene lähelle ja kosketa ( vaikka selkään) ja ajattele koko sillä voimalla minkä saat keskitettyä siihen hetkeen: Minä rakastan sinua. Suutele poskelle kevyesti, luo lempeä katse ja mene pois. Toista harjoitus mahdollisuuksien mukaan monta kertaa.
T: määkivä lääkäri
Aloittaja; tuohan kuulostaa jo rohkaisevalta. Se, että puolisosi on itse tavallaan myös "herännyt", pohtii asioita, keskustelee kanssasi ja on valmis lähtemään asiantuntijalle. Tämä on hyvin herkkä tilanne. Edetkää rauhallisesti, ei kaikki-mulle-heti. Mutta määrätietoisesti. Asiat ja avaimet ytimien löytymiseksi heräilevät pikkuhiljaa.
Minä uskon että olet varmaan yrittänyt parhaasi, mitä mielestäsi voit tehdä. Älä murehdi sitä, ettet ole mielenterveyden tms ammattilainen. Sinä olet vaimo, puoliso, se on sinun tehtäväsi. Vaikka olisit jotain edellä mainittua, parisuhteessa siitä ei aina kovin paljon hyötyä (välttämättä) ole. Homman on tapahduttava kuitenkin ulkopuolisessa ohjauksessa. Jonkun, joka hiljakseen auttaa löytämään ongelmat ja miten niiden kanssa olisi syytä edetä. Prosessi ja taival voi olla pitkä, mutta mitä siitä, elämässähän on aikaa. Minä ainakin näkisin, että teillä olisi mahdollisuuksia, mutta halua ja uskoa se vaatii.
Käytännön asioita pitäisi kuitenkin laittaa jotenkin kuntoon. Niiden esiin ottaminen voi olla jo hyvin kivualiasta. Mutta välttämätöntä. Jokin saavutettu tulos sitten aikanaan kuitenkin kohottaa itseluottamusta, kumppanillesikin.
Voimia teille molemmille.Tuli edellisten kommentoijien ansiosta mieleeni sellainenkin asia että (monille) miehille on iskostunut selkäytimeen asti se että 'nainen on heikompi astia'
Me miehet arvostamme vahvoja naisia kuten presidentti Halosta ja Sin Cityn Miloa. Vahva nainen on on samalla turvallinen elämänkumppani. Kuitenkin jokainen mies tietää että naisella on heikko puolensa, ikäänkuin vastapainona vahvuudelle. Mies jonka anima on samanaikaisesti naissoturi, ja herkkä ja hauras nainen, luultavasti nujertuu kohdatessaan pelkkää vahvuutta. Miehillä on hoivaviettinsä naistaan kohtaan. Naisen ei pitäisi piilottaa itsensä herkkyyttä itseltään eikä rakastetultaan.
"Kysymys on miehisyydestä" -ek- Tätä komppaan!
Elokuvassa 'Fifth Element' Leeloo (Milla Jovovich) oli 'täydellinen nainen' tähdistä tullut ratkaisevan tärkeä olento. Häneen rakastui taksikuski (Bruce Willis) joka oli kauan haaveillut kohtaavansa elämänsä naisen. Elokuvan teemana oli maailman pelastaminen, ja kaikenlaista vääntöä käytiin ennenkuin näin kävi. No, joka tapauksessa, se mitä halusin sanoa on se, että vasta kun mies sai naisen haavoittuneena ja uupuneena käsivarsilleen, heikkona naisena, hän kykeni sanomaan ne kaksi tärkeää sanaa: ' rakastan sinua'
Ja niin maailma pelastui! :)- A
> Miehillä on hoivaviettinsä naistaan kohtaan. Naisen ei pitäisi piilottaa itsensä herkkyyttä itseltään eikä rakastetultaan.
Ensimmäinen virke on harhainen klisee. Toinen virke on aivan täyttä totta. :P
Meissä jokaisessa asuu mies ja nainen. Siksi toinen virke on totta. Meissä kaikissa on hoivavietti mutta hoivavietti ei ole sukuvietti. Siksi eka virke roskaa. :D
Ootte kivoja! :))) A kirjoitti:
> Miehillä on hoivaviettinsä naistaan kohtaan. Naisen ei pitäisi piilottaa itsensä herkkyyttä itseltään eikä rakastetultaan.
Ensimmäinen virke on harhainen klisee. Toinen virke on aivan täyttä totta. :P
Meissä jokaisessa asuu mies ja nainen. Siksi toinen virke on totta. Meissä kaikissa on hoivavietti mutta hoivavietti ei ole sukuvietti. Siksi eka virke roskaa. :D
Ootte kivoja! :))):-D
Okei, hyväksyn näkemyksesi.- A
yxex kirjoitti:
:-D
Okei, hyväksyn näkemyksesi.> :-D
Okei, hyväksyn näkemyksesi.
Koska näkemyksemme kohtaavat toisensa tai ainakin voivat elää rinnakkain, niin muodostamme yhdessä suuren koalition. Suureen koalitioon saavat yhtyä kaikki muutkin, jotka kykenevät kompromisseihin. Olemme hyvin joustavia. :D
- lottamari<3
Oih, kun ihanaa! Tätä mä olen aina sanonut, että miehen täytyy saada olla mies ja naisen on turha rimpuilla vastaan, kun Buce nostaa käsivarsilleen ja suutelee...jestas, on se vaan niin romanttista....
*oon mä vaan niin haavoittunuu ja uupunuu ja heikkoo,.. sitä ritaria ei vaan näy nyt pentele missään*... :D
ai, yxex..en mä huomannutkaan, koska sä siihen tulla tupsahdit.., mitä, et jaksa nostaa vai?,..nonni, mä arvasin, mä oon lihonnu!! :))*rauno repomiehen äänellä* :
Et kyllä brucea vilkuile...vilkuilet kuitenkin...minä olen mies, bruce pelkkä kuva...jumalauta...ei mitään selityksiä...uupuu nainen kuvien palvonnasta...heikoksi heittäytyy...itse olen heikko...turpiin annan brucelle ja sitten suutelen...ketä suutelen...en muista itsekään...lottamarin reppuselkään hyppään... ;-D
http://www.youtube.com/watch?v=jVEA5TAvNq8&feature=related
(lainaa 2 euroa machomiehelle)
On noi ihanii, nuo kamut tuossa yllä. =)
Ajattelin parisuhteen romantiikkaa. Sitä tarvitaan. Varsinkin kylmän arjen varjojen vastineeksi, kun paleltaa. Ei ole helppoa, kun mielialat vaihtelee kuin pingispallo puolta ja ne arkihuolet ovat painavampia kuin mielikuvitusharso. Ja nykymaailmassa laitetaan aika paljon painoa materialistisille arvoille.
Ajattelen perinteistä idyllisyyttä:
Vapaahetkeä, tietoinen irtautuminen ajattelusta ja asioista. Katsotaan soffalla vierekkäin elokuva (mulle tuli mieleen "Slummien miljonäärit", olen nähnyt kerran ja muistelen että se oli hyvä kuva). Läheisyyttä. Pidetään iltapalatauko ja syötetään toisiamme kuin teinit ikään. Leikkisyyttä. Hakeudutaan lähemmäs ilman painostusta. Luottamusta. Elokuvan loputtua kommentoidaan, katsotaan silmiin ja hymyillään. Yhteenkuuluvuutta ja hyväksymistä. Suukkokaan ei pahaa tee. Ystävyyttä ja jakamista.
Irti arkirutiineista-kaupunkilaiskonsti: jos minulla olisi kumppani, raahaisin hänet metsään. Varustaisin rinkan selkään, potkisin autoon tai fillarin selkään ja menoksi. Korpeen vaan kauaksi ja kauniille, rauhallisille maisemille. Pois arkirutiineista, pois sivilisaation tuomista informaatiotulvista. Ei muita ihmisiä. Joutua kohtaamaan itsensä. Ja toisensa. Siellä taivaan alla. Kertoa tunteistaan; kuinka läheinen, tärkeä ja rakas toinen ihminen voikaan olla.Ite oot ihana =)
Siellä metsässä;
Kertoisin sulle valinnan vapauden merkityksestä, ihmisen vapaasta tahdosta, ja siitä miten villiä ja vapaata ei voi vangita. Kertoisin, miten kulkisin rinnallasi vaikka maailman ääriin, sinun vapaan itsesi kanssa itsekin vapaana, mutta jos laittaisit liekan kaulaani, karkaisin. ;)yxex kirjoitti:
Ite oot ihana =)
Siellä metsässä;
Kertoisin sulle valinnan vapauden merkityksestä, ihmisen vapaasta tahdosta, ja siitä miten villiä ja vapaata ei voi vangita. Kertoisin, miten kulkisin rinnallasi vaikka maailman ääriin, sinun vapaan itsesi kanssa itsekin vapaana, mutta jos laittaisit liekan kaulaani, karkaisin. ;)Laavukatoksessa;
Kuuntelee vakavana ja hämmentyneenä. Ymmärtää koska itsenäinen, vapaa sielu, tavallaan, itsekin. Mutta vapaudellaan ei saa satuttaa tai loukata toista, koska se johtaa ajan mittaan pantaostoksille. Rehellisesti sanoen ei voi tietää miten osaa sopeutua tai sopeuttaa. Vaikka halua olisi, niin miten sen voi luvata tai vannoa olla tekemättä niin tai näin? Tunnistaako itseään niin varmasti etukäteen? Paljon riittäisi puhumista, siellä metsässä tai veden äärellä, taivaan kannen alla.elisakettu kirjoitti:
Laavukatoksessa;
Kuuntelee vakavana ja hämmentyneenä. Ymmärtää koska itsenäinen, vapaa sielu, tavallaan, itsekin. Mutta vapaudellaan ei saa satuttaa tai loukata toista, koska se johtaa ajan mittaan pantaostoksille. Rehellisesti sanoen ei voi tietää miten osaa sopeutua tai sopeuttaa. Vaikka halua olisi, niin miten sen voi luvata tai vannoa olla tekemättä niin tai näin? Tunnistaako itseään niin varmasti etukäteen? Paljon riittäisi puhumista, siellä metsässä tai veden äärellä, taivaan kannen alla.Oon miettinyt samoja asioita kuin sinä! Monta kertaa eroni jälkeen. Paskamaisinta on se että kun alkaa tykkäämään toisesta, alkaa hiipimään myös omistamisen halu.
Muistatko sen kortin (linkki) missä kettu ja pikku prinssi istuu vierekkäin (ei liian lähellä, ei liian kaukana toisistaan) ja ranskalainen teksti jotenkin näin; 'ihminen on vastuussa siitä minkä kesyttää!'
Jos kesytät minut..omistatko minut...vai oletko vastuussa siitä etten enää osaa olla villi ja vapaa ja haluat pitää minusta huolta..rakastaa minua (?) :)yxex kirjoitti:
Oon miettinyt samoja asioita kuin sinä! Monta kertaa eroni jälkeen. Paskamaisinta on se että kun alkaa tykkäämään toisesta, alkaa hiipimään myös omistamisen halu.
Muistatko sen kortin (linkki) missä kettu ja pikku prinssi istuu vierekkäin (ei liian lähellä, ei liian kaukana toisistaan) ja ranskalainen teksti jotenkin näin; 'ihminen on vastuussa siitä minkä kesyttää!'
Jos kesytät minut..omistatko minut...vai oletko vastuussa siitä etten enää osaa olla villi ja vapaa ja haluat pitää minusta huolta..rakastaa minua (?) :)Voi luoja, sä ymmärrät! Minä ajattelin...on hirveän vaikeaa olla tässä rehellinen itselleen, minä en tiedä, miten olisin jos.. Siis en halua "omistaa", "vangita","kesyttää" perimmäistarkoituksessa ketään. En. Enkä itseänikään haluaisi. En pidä siitä että verkkoa laitetaan päälleni. Se on vaan jotenkin hienosyisempää, arvokkaampaa, kunnioittavampaa "omistamista" mitä se voisi olla. Mutta toisaalta hiipii kauhu mieleen, entä jos? Jos olisinkin joku hiivatin monsteri ja alkaisi vainoamaan kumppanianiaan? Minun on vaikea uskoa että terveessä parisuhteessa kävisi, mutta nyt tajusin sen että mistä helvetistä minä sen tiedän? En voi tietää tai elää etukäteen yhtään minkäänlaista suhdetta. vai teoriassa ajattelee niin tai näin, voinko luvata sen? Minä tykkäisin mieluummin pitää lupaukseni.
Minä kerron jotain: minä olin joskus vakavassa parisuhteessa. Siinä oli särönsä. Mutta ajan mittaan opimme luottamaan ja antamaan tilaa, kumpikin sai henkeä tavallaan.
N-suhteessa, vähän aika oli se tapahtuma: vapaus tavallaan oli, mutta hän tulkitsi sen omalla tavallaan. Ja minusta tuli mustasukkainen. En vainonnut häntä, mutta mietin mitenkähän sitä enää osaa suhtautua tulevaisuudessa mihinkään.
Se kuvakortti, joo. sen voi tulkita niin monin tavoin. Parisuhteessa ei tule "kesyttää" ketään. Jotenkin tulee mieleen se, että toinen alistetaan lemmikiksi. Ja toinen on riippuvainen omistajastaan. Siltä se kuulostaa. kesyttäminen; hiotaan särmiä kuulostaisi paljon miellyttävämmälle, jotenkin miellyttäviä yksityiskohtia muutenkin...öö joo..huolehtiminen muttei holhoaminen; tietysti sitä haluaa pitää, kun tykkää toisesta; haluaa hyvää toiselle (ja itse ainakin odottaisin). Rakastaminen..se on hyvin tärkeä. Rakkautta on välittäminen, vastavuoroisuus, läheisyys, kunnioitus, arvostus, jakaminen. Rakastaminen taas vaatii tahtoa, lujuutta, tunnetta, sitoutuneisuutta (kun se otetaan vastaan, sitä heitetä noin vain menemään), vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Kahden ihmisen keskinäistä sopimusta, (oli pannat kaulassa tai ei).elisakettu kirjoitti:
Voi luoja, sä ymmärrät! Minä ajattelin...on hirveän vaikeaa olla tässä rehellinen itselleen, minä en tiedä, miten olisin jos.. Siis en halua "omistaa", "vangita","kesyttää" perimmäistarkoituksessa ketään. En. Enkä itseänikään haluaisi. En pidä siitä että verkkoa laitetaan päälleni. Se on vaan jotenkin hienosyisempää, arvokkaampaa, kunnioittavampaa "omistamista" mitä se voisi olla. Mutta toisaalta hiipii kauhu mieleen, entä jos? Jos olisinkin joku hiivatin monsteri ja alkaisi vainoamaan kumppanianiaan? Minun on vaikea uskoa että terveessä parisuhteessa kävisi, mutta nyt tajusin sen että mistä helvetistä minä sen tiedän? En voi tietää tai elää etukäteen yhtään minkäänlaista suhdetta. vai teoriassa ajattelee niin tai näin, voinko luvata sen? Minä tykkäisin mieluummin pitää lupaukseni.
Minä kerron jotain: minä olin joskus vakavassa parisuhteessa. Siinä oli särönsä. Mutta ajan mittaan opimme luottamaan ja antamaan tilaa, kumpikin sai henkeä tavallaan.
N-suhteessa, vähän aika oli se tapahtuma: vapaus tavallaan oli, mutta hän tulkitsi sen omalla tavallaan. Ja minusta tuli mustasukkainen. En vainonnut häntä, mutta mietin mitenkähän sitä enää osaa suhtautua tulevaisuudessa mihinkään.
Se kuvakortti, joo. sen voi tulkita niin monin tavoin. Parisuhteessa ei tule "kesyttää" ketään. Jotenkin tulee mieleen se, että toinen alistetaan lemmikiksi. Ja toinen on riippuvainen omistajastaan. Siltä se kuulostaa. kesyttäminen; hiotaan särmiä kuulostaisi paljon miellyttävämmälle, jotenkin miellyttäviä yksityiskohtia muutenkin...öö joo..huolehtiminen muttei holhoaminen; tietysti sitä haluaa pitää, kun tykkää toisesta; haluaa hyvää toiselle (ja itse ainakin odottaisin). Rakastaminen..se on hyvin tärkeä. Rakkautta on välittäminen, vastavuoroisuus, läheisyys, kunnioitus, arvostus, jakaminen. Rakastaminen taas vaatii tahtoa, lujuutta, tunnetta, sitoutuneisuutta (kun se otetaan vastaan, sitä heitetä noin vain menemään), vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Kahden ihmisen keskinäistä sopimusta, (oli pannat kaulassa tai ei).Hyvin vastasit! =)
On ihana tunne rakastaa, ja olla toisen oma. Ihanaa että toinen haluaa olla sun oma. Se kaikki on sitä vapaata tahtoa!
"Rakastaminen..se on hyvin tärkeä. Rakkautta on välittäminen, vastavuoroisuus, läheisyys, kunnioitus, arvostus, jakaminen. Rakastaminen taas vaatii tahtoa, lujuutta, tunnetta, sitoutuneisuutta (kun se otetaan vastaan, sitä heitetä noin vain menemään), vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Kahden ihmisen keskinäistä sopimusta, (oli pannat kaulassa tai ei). "
Kaksi rakastunutta voi olla pannat kaulassa ja liekat suloisesti hellässä solmussa.. =)yxex kirjoitti:
Hyvin vastasit! =)
On ihana tunne rakastaa, ja olla toisen oma. Ihanaa että toinen haluaa olla sun oma. Se kaikki on sitä vapaata tahtoa!
"Rakastaminen..se on hyvin tärkeä. Rakkautta on välittäminen, vastavuoroisuus, läheisyys, kunnioitus, arvostus, jakaminen. Rakastaminen taas vaatii tahtoa, lujuutta, tunnetta, sitoutuneisuutta (kun se otetaan vastaan, sitä heitetä noin vain menemään), vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Kahden ihmisen keskinäistä sopimusta, (oli pannat kaulassa tai ei). "
Kaksi rakastunutta voi olla pannat kaulassa ja liekat suloisesti hellässä solmussa.. =)Tuohon ei ole mitään lisättävää. =)
Voisitko harkita laavureissua? Jos pelottaa, ei tarvitse olla noin syvällinen. Saa olla ihan oma itsensä. ;)- 32
elisakettu kirjoitti:
Voi luoja, sä ymmärrät! Minä ajattelin...on hirveän vaikeaa olla tässä rehellinen itselleen, minä en tiedä, miten olisin jos.. Siis en halua "omistaa", "vangita","kesyttää" perimmäistarkoituksessa ketään. En. Enkä itseänikään haluaisi. En pidä siitä että verkkoa laitetaan päälleni. Se on vaan jotenkin hienosyisempää, arvokkaampaa, kunnioittavampaa "omistamista" mitä se voisi olla. Mutta toisaalta hiipii kauhu mieleen, entä jos? Jos olisinkin joku hiivatin monsteri ja alkaisi vainoamaan kumppanianiaan? Minun on vaikea uskoa että terveessä parisuhteessa kävisi, mutta nyt tajusin sen että mistä helvetistä minä sen tiedän? En voi tietää tai elää etukäteen yhtään minkäänlaista suhdetta. vai teoriassa ajattelee niin tai näin, voinko luvata sen? Minä tykkäisin mieluummin pitää lupaukseni.
Minä kerron jotain: minä olin joskus vakavassa parisuhteessa. Siinä oli särönsä. Mutta ajan mittaan opimme luottamaan ja antamaan tilaa, kumpikin sai henkeä tavallaan.
N-suhteessa, vähän aika oli se tapahtuma: vapaus tavallaan oli, mutta hän tulkitsi sen omalla tavallaan. Ja minusta tuli mustasukkainen. En vainonnut häntä, mutta mietin mitenkähän sitä enää osaa suhtautua tulevaisuudessa mihinkään.
Se kuvakortti, joo. sen voi tulkita niin monin tavoin. Parisuhteessa ei tule "kesyttää" ketään. Jotenkin tulee mieleen se, että toinen alistetaan lemmikiksi. Ja toinen on riippuvainen omistajastaan. Siltä se kuulostaa. kesyttäminen; hiotaan särmiä kuulostaisi paljon miellyttävämmälle, jotenkin miellyttäviä yksityiskohtia muutenkin...öö joo..huolehtiminen muttei holhoaminen; tietysti sitä haluaa pitää, kun tykkää toisesta; haluaa hyvää toiselle (ja itse ainakin odottaisin). Rakastaminen..se on hyvin tärkeä. Rakkautta on välittäminen, vastavuoroisuus, läheisyys, kunnioitus, arvostus, jakaminen. Rakastaminen taas vaatii tahtoa, lujuutta, tunnetta, sitoutuneisuutta (kun se otetaan vastaan, sitä heitetä noin vain menemään), vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Kahden ihmisen keskinäistä sopimusta, (oli pannat kaulassa tai ei).Komppaan, sitoutua ja rakastaa voi olematta kuin paita ja perse. En jaksais pätkääkään sellaista, tukehtuisin. Tarvitsen tilaa hengittää, liika läheisyys vaan ahdistaa enkä todellakaan aio mennä terapiaan sen vuoksi :)
- A
Derivée, niin. Se on tärkeintä mitä voimme yhdessä muiden kanssa tehdä, ja sellaisena tärkeintä itsellemme. Koko päivän pituinen matka yhdessä.
Lähtö auringon noustessa, paluu auringon laskiessa. Jalkaisin. Muutama ensimmäinen tunti menee hukkaan ja muutama viimeinen tunti on arvoitus. Henkinen sidos on kudottavissa varmimmin keskipäivän ja alkuillan välisenä aikana.
Ensimmäiset tunnit ovat siirtymävaihetta palkkatyöstä, parisuhdeongelmista, lasten huolista, yhteisön painostuksesta ulos. Viimeisinä tunteina toisinaan iskee eksistentiaalisempi eroahdistus.
Kannattaa myös varmistua siitä, että vuorokausirytmi on kohdallaan. Raitis ilma nukuttaa ja kokemattomampi seuralainen saattaa varsinkin kesäajan retkillä nukahtaa iltapäivätorkuille luontoon.
Kahden hengen derivée on perusmuoto. Kolmen hengen derivée edellyttää eniten, koska ihmissuhteiden dynamiikassa syntyy helposti enemmistö-vähemmistö-asetelma – ja kahden ollessa yhtä vastaan.ei yhdellä ole tukea.
Kutsun kaikki vakkarit joskus retkelle. Olisi erityisen kivaa kulkea eunukkina kolmen-neljän naisen haaremissa, mutta muukin käy. Olen hyvin joustava. A kirjoitti:
Derivée, niin. Se on tärkeintä mitä voimme yhdessä muiden kanssa tehdä, ja sellaisena tärkeintä itsellemme. Koko päivän pituinen matka yhdessä.
Lähtö auringon noustessa, paluu auringon laskiessa. Jalkaisin. Muutama ensimmäinen tunti menee hukkaan ja muutama viimeinen tunti on arvoitus. Henkinen sidos on kudottavissa varmimmin keskipäivän ja alkuillan välisenä aikana.
Ensimmäiset tunnit ovat siirtymävaihetta palkkatyöstä, parisuhdeongelmista, lasten huolista, yhteisön painostuksesta ulos. Viimeisinä tunteina toisinaan iskee eksistentiaalisempi eroahdistus.
Kannattaa myös varmistua siitä, että vuorokausirytmi on kohdallaan. Raitis ilma nukuttaa ja kokemattomampi seuralainen saattaa varsinkin kesäajan retkillä nukahtaa iltapäivätorkuille luontoon.
Kahden hengen derivée on perusmuoto. Kolmen hengen derivée edellyttää eniten, koska ihmissuhteiden dynamiikassa syntyy helposti enemmistö-vähemmistö-asetelma – ja kahden ollessa yhtä vastaan.ei yhdellä ole tukea.
Kutsun kaikki vakkarit joskus retkelle. Olisi erityisen kivaa kulkea eunukkina kolmen-neljän naisen haaremissa, mutta muukin käy. Olen hyvin joustava.Minä lähtisin oikein mielelläni vaikken vakkari olekaan, satunnainen vierailija. Mutta jakaisin tuon ajan ja paikan sekä niiden loihtimat salaisuudet mielelläni sinun ja muiden tutkimusmatjkailijan seurassa. Jos minut vain hyväksytään mukaan, mutta se vain ja ainoastaan ranskalaisaatteen pohjalta.
- 25
A kirjoitti:
Derivée, niin. Se on tärkeintä mitä voimme yhdessä muiden kanssa tehdä, ja sellaisena tärkeintä itsellemme. Koko päivän pituinen matka yhdessä.
Lähtö auringon noustessa, paluu auringon laskiessa. Jalkaisin. Muutama ensimmäinen tunti menee hukkaan ja muutama viimeinen tunti on arvoitus. Henkinen sidos on kudottavissa varmimmin keskipäivän ja alkuillan välisenä aikana.
Ensimmäiset tunnit ovat siirtymävaihetta palkkatyöstä, parisuhdeongelmista, lasten huolista, yhteisön painostuksesta ulos. Viimeisinä tunteina toisinaan iskee eksistentiaalisempi eroahdistus.
Kannattaa myös varmistua siitä, että vuorokausirytmi on kohdallaan. Raitis ilma nukuttaa ja kokemattomampi seuralainen saattaa varsinkin kesäajan retkillä nukahtaa iltapäivätorkuille luontoon.
Kahden hengen derivée on perusmuoto. Kolmen hengen derivée edellyttää eniten, koska ihmissuhteiden dynamiikassa syntyy helposti enemmistö-vähemmistö-asetelma – ja kahden ollessa yhtä vastaan.ei yhdellä ole tukea.
Kutsun kaikki vakkarit joskus retkelle. Olisi erityisen kivaa kulkea eunukkina kolmen-neljän naisen haaremissa, mutta muukin käy. Olen hyvin joustava.Ei pöllömpi ajatus mutta mieluiten menisin yksin, se olisi mulle paratiisi :)
- A
25 kirjoitti:
Ei pöllömpi ajatus mutta mieluiten menisin yksin, se olisi mulle paratiisi :)
> Ei pöllömpi ajatus mutta mieluiten menisin yksin, se olisi mulle paratiisi :)
Jätä yhteystietosi ja esitä erityistoiveesi. A kirjoitti:
> Ei pöllömpi ajatus mutta mieluiten menisin yksin, se olisi mulle paratiisi :)
Jätä yhteystietosi ja esitä erityistoiveesi.Minä olen vahvemmin siinä ajatuksessa, että retki kannattaa. Vaikka ajattelinkin joitakin päiviä sitten, etten piruvie voi, tai ilkeä naamaani näyttää kohellusteni jälkeen, puhumattakaan mitä saattaa vielä olla edessä, mutta toisaalta taas: minäkin olen vain ihminen. Sen hemmetin naamion edessä pitäminen kun ei minua pelasta kuitenkaan. Pelastustieni on jotain aivan muuta. Ja minä olen luvannut seistä sanojeni takana. Jos nyt laitan peruutusvaiheen päälle, niin hyvin alkanut matkani menettää arvonsa. Ja silloin minä säilytän rakkaan kilpeni. Se tulee raskaaksi vielä elämänpolullani, jos en nyt ala olemaan sitä mitä haluan olla. Rohkea. Ja otan vastuun itsestäni ja tekemisistäni.
- A
elisakettu kirjoitti:
Minä olen vahvemmin siinä ajatuksessa, että retki kannattaa. Vaikka ajattelinkin joitakin päiviä sitten, etten piruvie voi, tai ilkeä naamaani näyttää kohellusteni jälkeen, puhumattakaan mitä saattaa vielä olla edessä, mutta toisaalta taas: minäkin olen vain ihminen. Sen hemmetin naamion edessä pitäminen kun ei minua pelasta kuitenkaan. Pelastustieni on jotain aivan muuta. Ja minä olen luvannut seistä sanojeni takana. Jos nyt laitan peruutusvaiheen päälle, niin hyvin alkanut matkani menettää arvonsa. Ja silloin minä säilytän rakkaan kilpeni. Se tulee raskaaksi vielä elämänpolullani, jos en nyt ala olemaan sitä mitä haluan olla. Rohkea. Ja otan vastuun itsestäni ja tekemisistäni.
> Minä olen vahvemmin siinä ajatuksessa, että retki kannattaa.
Menettelytapakysymykset hienotunteisuutta noudattaen kollegiaalisesti ja yleisölle ei-avoimena kansliamenettelynä. Koollekutsujan ominaisuudessa ehdotan sinua puheenjohtajaksi. Itse voin vastata esimerkiksi muonituksesta. A kirjoitti:
> Minä olen vahvemmin siinä ajatuksessa, että retki kannattaa.
Menettelytapakysymykset hienotunteisuutta noudattaen kollegiaalisesti ja yleisölle ei-avoimena kansliamenettelynä. Koollekutsujan ominaisuudessa ehdotan sinua puheenjohtajaksi. Itse voin vastata esimerkiksi muonituksesta."Menettelytapakysymykset hienotunteisuutta noudattaen kollegiaalisesti ja yleisölle ei-avoimena kansliamenettelynä"
Absolut. Juuri näin. Menettelytapoja on, tiedän osoitteen ja minun seisoo nimeni takana. Osanottajista voi tulla hieman pula, heh.. tai sitten suorastaan kansanvaellus...heh heh..
*mutta tuijottaa ojennettua vasaraa perin hämmentyneenä, kita selällään. Mitä minä sillä teen? Ei harmainta hajuakaan. En ymmärrä tehtäväkuvaa tässä, oudossa tilanteessa. Siksi toisekseen tuo osoittaa arvelluttavaa arvoasemaa, mikä ehkei pienelle ketulle ole suotavaa. Aiheuttaa spekulaatioita ja ristiriitoja. Kettuhan on enempi nurkissa luimistelija, survoutunut vihreänä kansalliskaartiin kyynärpäätekniikalla, joka ihme ja kumma, on sinne mukaan otettu; siellä jalostettu, silitetty ja paijattu.*
Kettu ehdottaa, että puheenjohtaja olisi A itse. Häntä kuunnellaan. Kettu voi toimia missä roolissa nyt hänelle nähdään parhaaksi, jos sellainen löytyy. Suotavaa olisi että jokainen osallistuja osallistuu johonkin.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
"Menettelytapakysymykset hienotunteisuutta noudattaen kollegiaalisesti ja yleisölle ei-avoimena kansliamenettelynä"
Absolut. Juuri näin. Menettelytapoja on, tiedän osoitteen ja minun seisoo nimeni takana. Osanottajista voi tulla hieman pula, heh.. tai sitten suorastaan kansanvaellus...heh heh..
*mutta tuijottaa ojennettua vasaraa perin hämmentyneenä, kita selällään. Mitä minä sillä teen? Ei harmainta hajuakaan. En ymmärrä tehtäväkuvaa tässä, oudossa tilanteessa. Siksi toisekseen tuo osoittaa arvelluttavaa arvoasemaa, mikä ehkei pienelle ketulle ole suotavaa. Aiheuttaa spekulaatioita ja ristiriitoja. Kettuhan on enempi nurkissa luimistelija, survoutunut vihreänä kansalliskaartiin kyynärpäätekniikalla, joka ihme ja kumma, on sinne mukaan otettu; siellä jalostettu, silitetty ja paijattu.*
Kettu ehdottaa, että puheenjohtaja olisi A itse. Häntä kuunnellaan. Kettu voi toimia missä roolissa nyt hänelle nähdään parhaaksi, jos sellainen löytyy. Suotavaa olisi että jokainen osallistuja osallistuu johonkin.Mä voin kuorsata kita ammollaan ja loukuttaa kärpäsiä öisin.. 8')
Aika, paikka, määrä, päämäärä, tehtävä, takoituis ja maaston kartoitus...
Maaston kartoitus olisi hauskinta.. hiekkaranta, sammalmetsä, korpisuo vai villilänsi?
Tässähän pitää kohta jo uudelleen yrittää rekisteröitymistä... vai toimiiko nuo S24:n postilokerot ihan normaalina sähköpostiosotteena? M.B. kirjoitti:
Mä voin kuorsata kita ammollaan ja loukuttaa kärpäsiä öisin.. 8')
Aika, paikka, määrä, päämäärä, tehtävä, takoituis ja maaston kartoitus...
Maaston kartoitus olisi hauskinta.. hiekkaranta, sammalmetsä, korpisuo vai villilänsi?
Tässähän pitää kohta jo uudelleen yrittää rekisteröitymistä... vai toimiiko nuo S24:n postilokerot ihan normaalina sähköpostiosotteena?Luulisin että toimii, en ole aiemmin tuota väylää kokeillut. Sulle kokeilin just, ei onnistunut. Mutta sulla ei ole rekattu osoite tuossa, se voi selittää.
elisakettu kirjoitti:
Luulisin että toimii, en ole aiemmin tuota väylää kokeillut. Sulle kokeilin just, ei onnistunut. Mutta sulla ei ole rekattu osoite tuossa, se voi selittää.
Ei se onnistunut vaikka yritin eri tavoin. Otetaan selvää. Maasto: saat kaikki mainitut toiveesi, paitsi villilännen. Jos siis saan ehdottaa paikkaa.
- A
elisakettu kirjoitti:
"Menettelytapakysymykset hienotunteisuutta noudattaen kollegiaalisesti ja yleisölle ei-avoimena kansliamenettelynä"
Absolut. Juuri näin. Menettelytapoja on, tiedän osoitteen ja minun seisoo nimeni takana. Osanottajista voi tulla hieman pula, heh.. tai sitten suorastaan kansanvaellus...heh heh..
*mutta tuijottaa ojennettua vasaraa perin hämmentyneenä, kita selällään. Mitä minä sillä teen? Ei harmainta hajuakaan. En ymmärrä tehtäväkuvaa tässä, oudossa tilanteessa. Siksi toisekseen tuo osoittaa arvelluttavaa arvoasemaa, mikä ehkei pienelle ketulle ole suotavaa. Aiheuttaa spekulaatioita ja ristiriitoja. Kettuhan on enempi nurkissa luimistelija, survoutunut vihreänä kansalliskaartiin kyynärpäätekniikalla, joka ihme ja kumma, on sinne mukaan otettu; siellä jalostettu, silitetty ja paijattu.*
Kettu ehdottaa, että puheenjohtaja olisi A itse. Häntä kuunnellaan. Kettu voi toimia missä roolissa nyt hänelle nähdään parhaaksi, jos sellainen löytyy. Suotavaa olisi että jokainen osallistuja osallistuu johonkin.> Kettu ehdottaa, että puheenjohtaja olisi A itse. Häntä kuunnellaan.
Hm ... hm ... puheenjohtajan tehtävä on kyllä nimenomaan kuunnella muita ...
Mutta ... Otamme pelikortit mukaan ja ratkaisemme vähäpätöiset asiat kortilla. Tärkeät asiat keskustelemme. Sopisiko tämä? - M.B.
elisakettu kirjoitti:
Ei se onnistunut vaikka yritin eri tavoin. Otetaan selvää. Maasto: saat kaikki mainitut toiveesi, paitsi villilännen. Jos siis saan ehdottaa paikkaa.
Ootapas hetki
A kirjoitti:
> Kettu ehdottaa, että puheenjohtaja olisi A itse. Häntä kuunnellaan.
Hm ... hm ... puheenjohtajan tehtävä on kyllä nimenomaan kuunnella muita ...
Mutta ... Otamme pelikortit mukaan ja ratkaisemme vähäpätöiset asiat kortilla. Tärkeät asiat keskustelemme. Sopisiko tämä?Erinomaista. Tuo kuulostaa hyvältä.
- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Erinomaista. Tuo kuulostaa hyvältä.
Nonni. Tietotekninen sekoilu hoidettu alta, sukeltakaapas nyt molemmat penkomaan postejanne ja kertokaa kuin kävi, löytyikö mitään :)
- M.B.
M.B. kirjoitti:
Nonni. Tietotekninen sekoilu hoidettu alta, sukeltakaapas nyt molemmat penkomaan postejanne ja kertokaa kuin kävi, löytyikö mitään :)
Hmm.. yksi bumerangi :D
- 17
M.B. kirjoitti:
Mä voin kuorsata kita ammollaan ja loukuttaa kärpäsiä öisin.. 8')
Aika, paikka, määrä, päämäärä, tehtävä, takoituis ja maaston kartoitus...
Maaston kartoitus olisi hauskinta.. hiekkaranta, sammalmetsä, korpisuo vai villilänsi?
Tässähän pitää kohta jo uudelleen yrittää rekisteröitymistä... vai toimiiko nuo S24:n postilokerot ihan normaalina sähköpostiosotteena?Eipäs hosuta hätähousut.
- 17
elisakettu kirjoitti:
???
Hosumalla syntyy vain narsistisia lapsia.
- 17
elisakettu kirjoitti:
:DD
Lisättävää?Tässä narsismikoulussa olen oppinut ainakin sen että ajan kanssa kaikki selviää. Kammoksun kaikkea kiirehtimistä ja painostusta, niistä herää herkästi epäilys. N:n kanssa en saanut miettimisaikaa vaikka halusin, tosin en tajua mikä sai minut toimimaan niin vastoin tahtoani, jotenkin se kai hienosti perusteltiin ja minä tyhmä uskoin :)
17 kirjoitti:
Tässä narsismikoulussa olen oppinut ainakin sen että ajan kanssa kaikki selviää. Kammoksun kaikkea kiirehtimistä ja painostusta, niistä herää herkästi epäilys. N:n kanssa en saanut miettimisaikaa vaikka halusin, tosin en tajua mikä sai minut toimimaan niin vastoin tahtoani, jotenkin se kai hienosti perusteltiin ja minä tyhmä uskoin :)
N-suhteessa todellisuuden taju jotenkin hämärtyy. Itse ainakin olin niin huumassa; sumussa, etten tajunnut. Miksi ilman suunnittelua tehtiin tiettyjä asioita jne. Minä menin mukaan kaikenlaiseen mahdolliseen. Minähän vain uskoin kaiken perustavan "suureen rakkauteen". Sitten kun aloin kaiken kummallisuuksien jälkeen varovaisemmaksi, aloin hidastamaan tahtia sellaisessa asiassa, mikä hänen tavoitteenaan kai alun pitäenkin oli: alkoi selkeämpi väärinkohtelu. Sitten vasta aloin ymmärtää asioiden yhtäläisyyksiä, tai oikeastaan vasta jälkeenpäin, mutta epäillyt heräsivät.
- 17
elisakettu kirjoitti:
N-suhteessa todellisuuden taju jotenkin hämärtyy. Itse ainakin olin niin huumassa; sumussa, etten tajunnut. Miksi ilman suunnittelua tehtiin tiettyjä asioita jne. Minä menin mukaan kaikenlaiseen mahdolliseen. Minähän vain uskoin kaiken perustavan "suureen rakkauteen". Sitten kun aloin kaiken kummallisuuksien jälkeen varovaisemmaksi, aloin hidastamaan tahtia sellaisessa asiassa, mikä hänen tavoitteenaan kai alun pitäenkin oli: alkoi selkeämpi väärinkohtelu. Sitten vasta aloin ymmärtää asioiden yhtäläisyyksiä, tai oikeastaan vasta jälkeenpäin, mutta epäillyt heräsivät.
"Miksi ilman suunnittelua tehtiin tiettyjä asioita jne. Minä menin mukaan kaikenlaiseen mahdolliseen"
Juuri tuo sokea luottamus on tehnyt epäluuloiseksi. Tosin myöhemmin kun aloin tivaamaan selityksiä ja perusteluja joihinkin asioihin sainkin niitä, mutta huomasin olevani entistäkin enemmän pihalla. Ne selitykset olivat hyvinkin uskottavia ja näyttivät päällepäin hyviltä mutta epämääräinen TUNNE kalvoi että kaikki ei ole hyvin sittenkään. Noita tunteita tai vaistoja ei kannata koskaan aliarvioida, vaikka N väittäisi mitä. 17 kirjoitti:
"Miksi ilman suunnittelua tehtiin tiettyjä asioita jne. Minä menin mukaan kaikenlaiseen mahdolliseen"
Juuri tuo sokea luottamus on tehnyt epäluuloiseksi. Tosin myöhemmin kun aloin tivaamaan selityksiä ja perusteluja joihinkin asioihin sainkin niitä, mutta huomasin olevani entistäkin enemmän pihalla. Ne selitykset olivat hyvinkin uskottavia ja näyttivät päällepäin hyviltä mutta epämääräinen TUNNE kalvoi että kaikki ei ole hyvin sittenkään. Noita tunteita tai vaistoja ei kannata koskaan aliarvioida, vaikka N väittäisi mitä.Vaistot, tunteet, juuri näin. Tuo herkkyys on tärkeä olla olemassa, säilyttää se. Minun kysellessä selitykset tahtoivat muuttavat muotoaan, ristiriitaista viestintää ym. Kyllä oli ulalla, ja sitten tietysti tuli se oman järjen epäily, kuvittelenko minä?
- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Vaistot, tunteet, juuri näin. Tuo herkkyys on tärkeä olla olemassa, säilyttää se. Minun kysellessä selitykset tahtoivat muuttavat muotoaan, ristiriitaista viestintää ym. Kyllä oli ulalla, ja sitten tietysti tuli se oman järjen epäily, kuvittelenko minä?
Mulle suututtiin silmittömästi jos jotyakin kysyin, koska se aina tarkoitti se kysymys jotakin muuta hänen mielestään ja siksi hänen ei tarvinnut vastata. Mutta annas, jos hän esitti kysymyksen. Vastauksen olisi pitänyt tipahtaa kuin apteekin hyllyltä, mielummin halutunlaisena, tai alkoi tinka siitä, että onko mulla edes mielipiteitä.. :/
M.B. kirjoitti:
Mulle suututtiin silmittömästi jos jotyakin kysyin, koska se aina tarkoitti se kysymys jotakin muuta hänen mielestään ja siksi hänen ei tarvinnut vastata. Mutta annas, jos hän esitti kysymyksen. Vastauksen olisi pitänyt tipahtaa kuin apteekin hyllyltä, mielummin halutunlaisena, tai alkoi tinka siitä, että onko mulla edes mielipiteitä.. :/
Joo mielipiteet, omat ajatukset, voi v*. Sitten kun kyseli jotain; se oli epäluottamuslause, miksi kyselet, etkö sä usko mua, luuletko että valehtelen (ja valehtelikin), sulla on outoja ajatuksia päässä, oletko ihan skitso....grrrr...
- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Joo mielipiteet, omat ajatukset, voi v*. Sitten kun kyseli jotain; se oli epäluottamuslause, miksi kyselet, etkö sä usko mua, luuletko että valehtelen (ja valehtelikin), sulla on outoja ajatuksia päässä, oletko ihan skitso....grrrr...
:DD Tosi tuttua!! Nää tarinat on tällä palstalla niin yhteneväisiä, että monta kertaa on käyny mielessä, että yksi ja sama mies kaikilla.. Mutta mikäli se narsistisuus on samalla tavalla ilmenevää eri yksilöissä, niin olen miettinyt, että ehkä ne "uhritkin" sitten reagoivat kaikki samalla tavalla.. Ja taas, jos "uhri" reagoi eri tavalla, niin onko sitä narsismiakaan??? Eli ongelma olisi siinä suhteessa, juuri niiden kahden ihmisen välisessä olemisessa... Ja taas, että NPH on, vaan on, että ei ole mitään vuorovaikutusjuttua, että se N raahaa niitä itsessään suhteesta toiseen ja tilanteesta toiseen, koska kaikki on siinä NPH:ssa, joka on siinä N:ssä.
*ääh, ulkoilemaan* - 17
elisakettu kirjoitti:
Joo mielipiteet, omat ajatukset, voi v*. Sitten kun kyseli jotain; se oli epäluottamuslause, miksi kyselet, etkö sä usko mua, luuletko että valehtelen (ja valehtelikin), sulla on outoja ajatuksia päässä, oletko ihan skitso....grrrr...
"Joo mielipiteet, omat ajatukset, voi v*. Sitten kun kyseli jotain; se oli epäluottamuslause, miksi kyselet, etkö sä usko mua, luuletko että valehtelen (ja valehtelikin), sulla on outoja ajatuksia päässä, oletko ihan skitso....grrrr..."
Luottamus on pääpointti. N hermostuu siitä ettei häneen luoteta tai häntä uskota. Kysymykseen "etkö usko mua" voi vastata ihan rehellisesti "en". Seuraamuksiahan siitä varmaan tulee, kiukuttelua ja sen sellaista, mutta oma linja on helppo pitää kun muistaa että toinen on vain se selällään lattialla rääkyvä uhmaikäinen lapsi :) M.B. kirjoitti:
:DD Tosi tuttua!! Nää tarinat on tällä palstalla niin yhteneväisiä, että monta kertaa on käyny mielessä, että yksi ja sama mies kaikilla.. Mutta mikäli se narsistisuus on samalla tavalla ilmenevää eri yksilöissä, niin olen miettinyt, että ehkä ne "uhritkin" sitten reagoivat kaikki samalla tavalla.. Ja taas, jos "uhri" reagoi eri tavalla, niin onko sitä narsismiakaan??? Eli ongelma olisi siinä suhteessa, juuri niiden kahden ihmisen välisessä olemisessa... Ja taas, että NPH on, vaan on, että ei ole mitään vuorovaikutusjuttua, että se N raahaa niitä itsessään suhteesta toiseen ja tilanteesta toiseen, koska kaikki on siinä NPH:ssa, joka on siinä N:ssä.
*ääh, ulkoilemaan*Joo. *ääh, muita hommia; palaillaan lähipäivinä*
- A
Kukin tervetuloa astumaan Peppi Pitkätossun ja Robert Crumbin viitoittamaa tietä. Kukin noudatamme Luostarihyveitä.
Mielestäni miehelläsi on narsistisia piirteitä. Kannustaisin sua ottamaan yhteyttä perheneuvolaan tai psykologiin oman jaksamisesi takia. (Kirjotin pitkän vastauksen, mut se hävis johki..)
Paljon tsemppiä sulle ja miehellesi!- henna...
Luin aika pikaisesti kirjoittamasi ja ainakin ensireaktioni oli, että miehesi ei välttämättä ole narsisti vaan esim. vakavasti masentunut ja ahdistunut ja hänellä ei ole elämä "hallussa". Tarvitsee ammattiauttajan apua mun mielestäni. Entä jonkinlainen parisuhdeterapia?
- Rajanvetoa
"On alkanut kieltämään minua puhumasta hänestä tai meidän parisuhdeongelmista kenellekään. Olen kuitenkin melkein kaiken kertonut siskolleni."
Mielestäni sangen kohtuullinen toivomus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?1375994Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1843654- 292673
PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w4672637- 2012335
- 1841948
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1291469- 581264
Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.371264Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen
Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha721046