Custom-pyörien pointti?

en ole ajanut mitään noista, sinun testaamista pyöristä. itse olen omistanut muutaman nakupyörän, yhden matkapyörän, goldwingin ja nyt viimeksi on ollut kaksi customia.

itse tykkään ajaa pidempiä matkoja, joten mitkään 600 ja nakupyörät ei oikeen kiinnosta. monesti pidemmillä matkoilla on saanut kuulla kavereiden valitusta, kun ei paikat kestä ajaa. customista löytää mielestäni parhaan ajo-asennon, mutta jokainen kuljettaja on erilainen ja haluaa erilaisen ajo-asennonkin.

jos se kiihtyvyys ja nopeus on tärkein asia sinulle, niin tuskin kannattaa customia edes kokeill. minä tykkään nauttia, en kaahata.

Kolme asiaa: Iätön muotoilu(pienellä rakentelulla omanlainen),
koneen luonne(lotkottaa vaikka afrikkaan)
ja se tietty ne äänet(Ei jaksa kuunnella ketjujen sirinää eikä koneen pirinää)


Alla vanha 1100shadow

Sporttipyörällä haetaan kiksejä ja adrenaliinihumalaa. Varsinkin nuoret miehet pitkästyvät helposti ja kaipaavat äksöniä. Sitähän sportti tarjoaa. Kiljuvat kierrokset heittävät vielä bensaa liekkeihin.

Vanhana taas kaipaa enemmän rentoutusta ja rauhaa. Tämän seesteisen olotilan saavuttaa parhaiten harvakseen lotkottavalla isolla customilla.

Ihminen muuttuu vääjäämättä kun vuodet lyövät leimojaan passiin. Tää custom-sportti - asetelma ja ikä näkyy myös vaikkapa muissakin matkakohteissa: Nuoret haluavat matkustaa Goalle rave-bileisiin, vanhat Lappiin rauhoittumaan.
Olkaa nuoret huoletta. jos mp-harrastuksenne säilyy löydätte lopulta itsenne customin tai matkapyörän selästä.

Niin se on, vanhat ja viisaat ajaa niin kuin niiden kuuluukin.

Customeissa ei ole kun yksi huono puoli,se että ovat kyykkyjä kalliimpia. Ostaisin ison customin mutta kolmeen tonniin ei oikein saa mitään kunnollista. Vanhan tehokkaan kyykyn sillä sai.

Ehkäpä customit ovatkin suunnattu enemmän varttuneen väen kaluiksi, mikä onkin järkevää kaikin puolin, näissä ei ole yleensä kovin lukittu ajoasento ja yllätyksettömiä käytökseltään, eivätkä "vaadi" urheilullista ajotapaa.

Onneksi nuoremmalle väelle on saatavissa hanskaan paremmin sopivampia kapineita. Mutta olet oikeassa, On kyllä vaikea keksiä käyttöä 3-tonnin customille. jos se on ehjä, niin se käy lähinnä harjoittelu tai työmatkapyöräksi.
Customissa "täytyy" olla iso moottori jos haluaa vaivatonta ja sutjakasta menoa. pieni kuutiotilavuus ja matala viritysaste ovat ikävä ominaisuus, ainakin maantiellä.

Kyllä kolmeen tonniin customin löytää ja jopa hyvän. Ei ehkä sitä unelma hirmua mutta ainakin jonkus savagen tai viragon. SAvagesta saa huippuhienon bobberin jos osaa rakentaa.
Savage kyllä aneneeminen motarilla mutta mitä sitten. Ajetaan pienempiä teitä.

Customi on pappa-ikaisten kiikkustuoli.

Olettekos te ihan tyhmiä?
Kuka on niin älytön, että vertaa kahta täysin eri asiaa toisiinsa?

Cruiseri vs. kyykky!!!

Kumpi on parempi, kynsisakset vai pensasleikkuri?
Kumpi on käytössä kätevämpi kahvikuppi vai ämpäri?
Luetko mieluummin amerikkalaista sanomalehteä vai suomalaista kaunokirjallisuutta?
Onko nuotio parempi, kuin kristallikruunu?
Kumpaa käytät mielelläsi, vessapaperia vai hiekkapaperia?
Peräkärry vai kottikärry?
Nitoja vai naula?
Nasta vai ruuvi?

Kyllä aiheita riittää!

Taidat muutenkin mietiskellä jonnin joutavia asioita?

Jos pyörä miellyttää, niin se mielyttää sen verran että sen ostaa ja nauttii sillä ajamisesta oli se nyt sitten kyykky, customi taikka enduro. Mitä tuollaisia miettii. Aja vaan.

Minulla on ollut useita pyöriä ja neljä customiakin oli. Nyt on FJR.

Enkä ole missään vaiheessa miettinyt tuollaisia joutavuuksia vaan ajellut, ajellut ja nauttinut ajelemisesta.

Taidat olla aloitteleva motoristi?

No, joka tapauksessa turvallista ajokautta kaikille malliin, merkkiin ja säätyyn katsomatta!!!!

Se on meillä ainakin yhteistä,oli se mopo minkä lainen tahansa,
iso 750cc tai isompi,tai julmetun paljon isompi,
ja ajo vuodet vähän tai paljon, TAIKKA ikä mikä
tahansa,ukko taikka akka,niin MORJESTETAAN
TOISILLEMME ILOISESTI !!
Turvallista matkaa kaikille !!
PS.Jos satut näkemään kaakon kulmalla retro
jammun ja vähän tumpelon oloisen
"ratsastajan" niin se voin olla minä,mutta
on se hauskaa !!

tää reilu 50v pappa osti ajopelikseen kawan el 252cc , riittää mainiosti rentoon ajeluun. Mikäs kiirus sitä pitäis olla ja en tollakaan oo jalkoihin jäännyt. kevyt ja helppo hallita. jos joku pitää sitä mopona ,ni se ei oo mun murhe , mä vaan nautin mukavasta menosta. moikkaillaan kun kohdataan.

Iso custom on kiva pyörä.Varsinkin silloin kun ajaa pitkää matkaa.Se etenee kuin juna.
On aivan selvä, että on käyttäjäkunta joka ei kiinnostu customeista, siksi on hienoa että heillekin on sport ja kurapyöriä vaikka.
Jokainen valitsee sellaisen pyörän itselleen josta pitää, niin yksinkertaista se on.
Itselläni on aika iso custom, miellyttävä matka-ajoon, kun ei ole kiire.Silti kiihtyy tarvittaessa sen minkä pitääkin.Itseasias mulla on neljä pyörää joista voin valita mielialan mukaan ;))
Olen pikkuhiljaa miettinyt muuttoa Azoreille ja siellä olis kiva tuollanen 250 custom.
Pikkuteillä, rajuja korkeuseroja, pikkanen pyörä olis näppärä.
Ja kuljettaa yhtä ihmistä ihan tarpeeks.

No ei customi vöi olla 250cc. Ton kokoinen skootteri on kiva ja kevyt katupyöräkin mutta Customi ei ole ikinä näppärä ja ton kokoinen mylly ei kuulu custompyörään todellakaan.

http://www.youtube.com/watch?v=rla9KU0m808&feature=fvst

joo'o ... iso custom rauhalliseen ajoon "hmmm.."

Mukavaahan asioista on keskustella, mielipide ja näkemyseroja heittää! Mut mua henk.koht ei vaivaa ollenkaan millä/minkä mallisella/kokoisella pyörällä joku toinen ajaa. Yhtälailla kuin olen itse valinnut nykyisen pyöräni (custom) täysin oman mieltymykseni mukaan, oletan (ja toivon ;) että myös muut ovat näin tehneet. Eli ei ole mielestäni väärän mallista/kokoista pyörää, pääasia ett mahdollisimman moni olis tyytyväinen pyöräänsä. Ja sit viel ; turvallisia kilometrejä kaikille!

Tämähän on täysin fiilisjuttu.

Itse olen 20 vuotta harrastanut prätkiä, enkä koskaan ole lukenut testejä ajo-ominaisuuksista, enkä etsinyt perusteluita valinnalle sen perusteella, millä on helppo ajaa tai missä on "parhaat" ajo-ominaisuudet, eli voi ajaa ketterämmin ja suurinta vauhtia eri olosuhteissa.

Lähestymistapani ei ole noin tekninen. Jokainen prätkä, jopa Gold Wing häviää loppupeleissä mukavuudessa hyvälle autolle, jossa on ilmastointi, katto pään päällä ja lämmityslaite. Se mukavin, tai pyörä jolla voi ajaa parhaita tuloksia radalla, tai taittaa nopeiten ja helpoiten moottoritietä pitkin Italiaan, ei välttämättä ole se hauskin.

En siis analysoi muuta kuin omia fiiliksiä, minkä puikoissa tulee parhaat tunnelmat ja millä tavalla. Niinpä olen päätynyt customeihin, oikeastaan choppereihin, enimmäkseen pitkäkeulaisiin. Jos ajan neutraalilla matkapyörällä tai "hyvät" ajo-ominaisuudet omaavalla nakulla, en oikeastaan nauti hommasta sen enempää kuin farmarivolvolla matkan taittamisesta. Mutta, kun lähde ajamaan pitkäkeulaisella chopperilla pikku cruisailuille lähiseudulle, tai ruotsin ja tanskan halki Eurooppaan, etsien pienemmät ja maisemallisesti antoisammat reitit, V- koneen jytkyttäessä rauhallisesti, vääntäen mukavasti alla, fiilis on mahtava ja hymy karehtii huulilla. Itse matkan teko on leppoisaa ja nautinnollista. Siinä maisemareittejä putkuttaessa tulee elävästi todeksi sanonta, "matka on tärkeä, ei päämäärä". Jokainen tunti, jokainen päivä, jokainen hetki pyörän päällä on nautinto, ajaminen on nautinto, upeat maisemat rauhallisempien teiden varsilla on nautinto. Jos haluan etelän aurinkoon tai suurkaupungin hulinaan nopeasti ja vaivattomasti, käytän lentokonetta ja jätän vaivalloisen ja puuduttavan ajoneuvolla matkustamisen väliin. Mutta, kun haluan nauttia itse matkasta, joka hetki, teen sen chopperilla.

Kyse on fiiliksistä, ei mistään muusta. Olen kyllä huomannut, että läheskään kaikille prätkätouhut eivät ole intohimo, eivätkä he saa koko touhusta mitään mahtavia fiiliksiä, joillekin kyse on lähinnä ihastumisesta tekniikkaan yleisesti.