Persoonan kopioja

Olen. Itseasiassa olen ollut molemmissa rooleissa. Kopioiminen johtuu huonosta itsetunnosta. Ei tunne itseään ja myös siitä, että hakee ystävänsä hyväksyntää olemalla samanlainen.

Lääke siihen on olla puhumatta omista ajatuksista ja tavoitteista. Itse tein ainakin niin, että lakkasin kertomasta niistä asioista tai tahallani kertomalla jotain mikä ei kuvaa mua ollenkaan. Ihan pikkujuttu, esim. tykkään tosta paidasta, taulusta vaikkei tykkäisikään. Ohimennen voi piikitellä toisen muutoksesta joka sattumalta on niin samanlainen ja jos munaa on, niin kysyy suoraan, että miksi toinen käyttäytyy kuin sinä.

Itse olen katkaissut väliin apinoihin tai muuttanut/toinen on muutanut. Sietämätön tilanne mulle.

Auttaako siinä se, että paljastaa itsestään enemmän ns. inhimillisiä puolia, ettei toisella ole enää ihannoitua, kadehdittavaa kuvaa sinusta? Kertoile vaikka häpeästäsi, epävarmuudestasi ja epäonnistumisistasi - ei niiden tarvitse niitä koskettavimpia juttuja tietysti olla, mutta jotain täkyä tähän suuntaan. Mahtaneeko ystävä sitten ruvetakin halveksimaan...? Syndroomansa kullakin.

moi,
tosi tuttua ja tosi ärsyttävää. Mulla on muutama kaveri jotka ovat just alkaneet opiskelemaan samaa alaa ja etsimään juuri samantyyppisiä töitä kuin mitä minä olen lapsesta asti haaveillut ja harrastanut. Jotenkin sitä on aina pitänyt niitä omia harrastuksia osana itseä ja kun joku jolle ne ei ole kuulunut rupeaa myös tekemään samaa, tuntuu siltä että se toinen rupeaa kilpailemaan tai viemään musta osan pois. Tottakait tiedän ettei mitään ammattia/harrastusta/kiinnostusta voi omistaa, mutta juuri se matkiminen ärsyttää. Keksis jotain muuta, jotain omaperäisempää kuin juuri ne samat harrastukset/työt kuin mitkä mullakin on.

Ei välttämättä. Mitäs jos sittenkin olet trendien mukana menevä nainen ja helposti sitten käy niin että aika monet harrastavat samoja asioita ja pukeutuvat samoin. Otatko siis uudet ideasi naistenlehdistä?

Tiiviiseen ystävyyssuhteeseen kyllä liittyy toisen matkiminen ja sielun kumppanuus. Joskus jopa pähkäillään kaverin kanssa että mitä milloinkin olisi fiksua tehdä tai ostaa jne.. sitten päädytään samoihin asioihin jne..

Ainoa ratkaisu minkä keksin on kaveripiirin laajentaminen, silloin ideat ja vaikutteet eivät tule vain yhdeltä henkilöltä.

Lauseet:
-"tämä paita sopisi sinulle todella hyvin",
-"hieno, mutta ei mun tyylinen... mut sinun tyyliin sopii.."

YMMÄRRÄN TÄYSIN MISTÄ PUHUT.

Itselläni myös ystävä joka on jo pidemmän aikaan kopioinut minun persoonaani. Olimme amiksessa samalla luokalla, ja hän törkeästi kopio kaikki juttujani. Kun menimme yhdessä ostoksille,hän osti kaikki samat tuotteet mitä minä. Kun menen huoltoasemalle ostamaa jäätelöä, hänkin ostaa, vaikka ei edes välittäisi. Hän kyselee aina mistä olen vaatteeni ostanut ja hölmönä kerroin, hän ostaa ne perässä. Kerran hänellä oli törkeästi samanlainen tunika, samanlaiset farkut ja saappaat jalassa kun minulla.

Hän kuuntelee samanlaista musiikkia kun minä. En ole koskaan kuullut että hän kehuisi itse jotain artistia tai näyttelijää, vaan fanittaa kaikkia joita minä fanitan.

Hän on ajatellut nyt vaihtaa alaansa, koska minäkin vaihdan.

Viimeisin juttu mikä nyt on tullut tämän kuukauden sisällä on se että hän värjäsi hiuksensa samanväriseksi kun minä ja on ottamassa nytten pidennyksiä, koska minullakin on. Hän on myös muille tuttavillemme perustellut että haluaa luonnollisen väriset hiukset yms, ja lauseet hän on suoraan kopoinut minulta. Hän usein toistelee samoja lauseita ja mielipiteitä mitkä ovat tulleet minun suustani. Ostin myös kk sitten uuden takin, ja hän kysyi mistä kaupasta ostin sen, ja nyt hänellä on itsellään samanlainen. Hän osti myös samanlaisen laukun, mitä käytän takin kanssa. Onhan se vähän ärsyttävää kun kahdestaan kuljetaan ja samannäkösinä...

Hän on vain hävittänyt oman persoonansa joskus kauan sitten, ja on aivan hukassa. En tiedä miten voisin auttaa häntä. On päiviä jolloin itse olen ihan raivon partaalla ystäväni matkimisen takia, mutta koitan olla ajattelematta sitä. Kai tämä tässä. Mukavaa että on kohtalon tovereita. :P Koitetaan jaksaa ja yritetään keksiä jotain että tämä loppuisi.

Loppujen lopuksi en edes tunne ystävääni oikeaa persoonaa, koska kaikki mitä hän puhuu on kopioitu jostain, Ei omia mielipiteitä. Jos sanoisin että onpas ruma auto, hän olisi siitä täysin samaa mieltä.

Ehkä se kertoo itsetunnon puutteesta ja toisaalta siitä, että toimit hyvänä esikuvana. Silloin kun on positiivinen idoli, kannattaa olla idoli. Tietysti liika on ärsyttävää ja varsinkin se, että jos ei saa jotain projektia tehtyä valmiiksi, kun toiset on oka lihassa. Raja menee siinä, jos ystävä haluaa samat miehet kuin sinä tai yrittää ryöstää toisen ihmissuhteet. Lapsena sen kokeneena... kaveri halusi samat lemmikit mitä minulla oli, samat sisarukset kuin minulla ja jopa saman äidin kuin minulla. Selän takana puhui paskaa ja vihjaili minun ylipainosta ja omasta menekistään poikien kesken. Hänellä oli huono äitisuhde, toisaalta ymmärrän. Kuitenkin aikuisena on hyvä jos toisia inspiroi, ei kopio.

Kyllä aikuis iässä pitäisi se oma persoona alkaa näkymään pikku hiljaa. Jokainen ihminen on yksilö. Toisaalta ottaahan taviksetkin inspiraatioita julkkiksista, mutta toisaalta heidän tyylejään sekoitellaan usein, eikä kukaan loppujen lopuksi Jennifer Lopeziltakaan näytä. Mutta se että kopio kaikki omalta ystävältään, ei vaan pysty ymmärtämään. Pitäisi kai olla imarreltu kun olen hänen esikuvansa?

Onkohan ystävänikin loppujen lopuksi kateellinen minulle? Kun ostan jotain, hän ostaa perässä ja samantie soittaa ja kertoo minulle. Selkeästi yrittää saada minut ärsyyntymään. Toisaalta olen leppoisa luonne, joka on enemminkin onnellinen hänen puolestaan.

Minua ei eniten ärsytäkkään hänen materialismi ja ulkonäkö matkinnat, vaan se että hän käyttää minun lauseita, elämänohjeita ja ideoitani ominaan. Kertoilee ystäväpiirissämme kuinka keksi upean jutun, ja itse kun olen kertonut hänelle saman asian 2 viikkoa sitten. Hän aina odottaa sen kaksi viikkoa, ja sitten julistaa tai ottaa puheeksi ja neuvoo muita, sillä miten minä olen häntä neuvonut. Ehkä nolointa tässä onkin se, että hän ei ole tarpeeksi fiksu, eikä tiedä missä asioissa näitä elämänohjeitakin kannattaa antaaa :D

Nimen omaa, täysin samaa mieltä, kunnia sille jolle se OIKEASTI kuuluu. Onneksi fiksut ja normaalit ihmiset huomaavat, että kenelle se kunnia kuuluukin :)

Houkuttele ystäväsi matkimaan sinua erilaisena olemisessa. Ongelma ratkaistu.

julkkistenkin tyylejä, olet kaverillesi ilmeisesti jonkinlainen idoli.

Miettikääpä mitä se ystävyys on. Se on juuri tuota. Ystäväsikin on ihminen.

Koittakaa ottaa se kopiointi huumorilla ja puhukaa siitä ääneen sillain pikkuhiljaa eri asiayhteyksissä. Esimerkiksi kun huomaatte, että ystävänne on kopioinut, niin sanokaa se ääneen "Hei, sä oot ostanut samanlaisen". Ku alatte hyväntahtoisesti heittää asiasta herjaa ihmisten kuullen, se kopiointi lakkaa tai sitten saatte heittää huumoria lopun ikäänne.

Mä kopioin monta kertaa erästä kaveriani. Sanon siitä ääneen hänelle kun kopioin. Mutta en kopioi joka asiaa. Poimin eri ihmisiltä itselleni hyvät jutut. Osan keksin sitten itse. Älkää ottako negatiivisesti tuollaista pikkuasiaa.

Minulla on ystävä, joka matkustaa aina sinne minne minäkin, vaikka olisi aiemmin ollut ko. paikasta sitä mieltä, ettei menisi sinne mistään hinnasta. Pahimmillaan hän tulee samaan lomakohteeseen samaan aikaan kun minäkin, jos saa tarpeeksi ajoissa tietää minne olen menossa ja milloin. Olen ratkaissut niin etten kerro hänelle suunnitelmistani. Ystäväni matkii minua myös sisustuksessa ja harrastuksissa.
Joku täällä ehdotti, että entäpä jos kertoisi elämästään jotain mikä ei ole kadehdittavaa, esim. ongelmistaan. Kokeile käykö kuten minulla: Jos olen avautunut ja kertonut elämäni kipukohdista, niin ystäväni on kuunnellut myötätuntoisena, mutta seuraavalla kerralla kun tapaamme hän puhuu samasta aihepiiristä ja kertoo kuinka hyvin hänellä menee ko. asian kanssa! Siis minun heikkouteni kääntyvät hänen vahvuuksikseen!!! Todella ärsyttävää. Ratkaisuni: en kerro enää mistään mitään, kuuntelen vain sujuvasti kuinka hän kehuu lapsiaan ja itseään. Tapaamme erittäin harvoin, pakollisissa tilanteissa. siis ex-ystävä...

Tämä on aivan uusi ilmiö minulle. En ole koskaan aikaisemmin edes kuullut tällaisesta toisen ihmisen kopioimisesta. Aika ahdistavan tuntuista! Aivan kuin joku haluaisi varastaa toisen identiteetin itselleen. Huh!

Itselleni ei ole koskaan tullut edes mieleen matkia jonkun kaverini tyyliä tai makutottumuksia. Tiedän mistä itse pidän ja pyrin siihen. Itseni kopioita ei ole tullut vastaan, tai sitten en vain ole huomannut.... :)

Yleensä sellaiset epävarmat ja mielikuvituksettomat ihmiset ryhtyy matkimaan muita. Erilaisia matkijoita on tullut nähtyä, lukiossa eräs tyttö osteli samoja meikkejä joita oli nähnyt minulla, samanlaisia vaatteita ja värjäsipä hiuksensakin samalla tavalla, mitään hyviä kavereita ei oltu, oikeastaan jonkinlainen hiljainen vihanpito oli aina päällä, joten siinä mielessä aika hassua että halusi juuri minua kopioida. Tämä ei haitannut, vähän vain korkeintaan nauratti.

Entinen bestikseni oli vähän samankaltainen kuin aloittajan ystävä, sellainen aika haalea ja epävarma persoona, sain aina hänestä sellaisen kuvan että hän ikään kuin jäi aina muiden varjoon ja jotenkin halusi pyristellä pois varjosta ja kun ei oikein keksinyt mitään niin hän sitten kopsasi muita. Lukion jälkeen hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tahtoo opiskella ja minne haluaa muuttaa, eikös hän sitten muuttanut Helsinkiin kuten minäkin (oli tosin sanonut aina että en koskaan muuttaisi Hkiin... mieli muuttuu). Nooh, otin sitten lemmikikseni koiran. Tämä ystävä ei puolestaan ole erityisemmin ollut niinkään koiraihmisiä, niin eikös hänelläkin ole sitten kohta koira ja vieläpä samanrotuinen. Mielestäni hieman outoa...

Omituisin esimerkki matkijoista oli eräs ystäväpariskunta (mies sellainen aika johdateltavissa oleva ja nainen ei mikään järjen jättiläinen). Muutin silloisen poikaystäväni kanssa yhteen, hekin muuttivat (eivät siis olleet aikaisemmin olleet aikeissa pistää hynttyitä yhteen). Ostettiin yhteiseen kotiin muutamia hieman ehkäpä erikoisempia kodinkoneita, esim. jäätelökone, hekin ostivat - täsmälleen samat kapistukset. Meille tuli sitten koira, no eivätkös nämäkin ottaneet koiran (eivät siis nämäkään aiemmin olleet mitään eläinrakkaita ihmisiä). Joskus leikittelin ajatuksella, että liekö nämä olisivat lapsenkin tehneet perässä jos olisin sattunut paksuksi pamahtamaan, mikä olisi ollut jo hyvin outoa. Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin erosimme - sitä tämä matkijapariskunta ei kuitenkaan toistanut perässä;)

Pliis lisää näitä turhamaisuuksianne, ettehän te muuten tunne olevanne mitään, ellette voi täällä kertoa olevanne jonkun idoli, buahahaa..naiset..Kovin paikka on naiselle kertoa, että hän muistuttaa jotain toista.=)

Kopioiminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen, kun omaa peroonaa ei vielä tunnisteta. Joillekin aikuiselle ei kehity koskaan oman minän tunnistetta ja he kopioivat sieltä täältä muiden elämää. Hyvä esimerkki ovat julkkikset, joiden elämää ihannoidaan ja halutaan kopioida, koska pelätään olla omia itseään ja pelätään leimautua taviksiksi. Jokainen tällä kopioimisellaan haluaa tulla hyväksytyksi ja huomatuksi ajattelematta kuitenkaan, että tälläinen toiminta vie yksilöä yhä kauemmas omasta persoonasta ja sen tuntemisesta.

Pikkusiskolla oli nuorempana sama ongelma. Hänen paras ystävänsä alkoi yllättäen kuuntelemaan samoja bändejä ja fanitti samoja näyttelijöitä, kuin siskoni. Vaatetyylikin meni täysin uusiksi. Yritimme sanoa hänelle, että pidämme hänestä omana itsenään eikä tarvitse hakea hyväksyntää sitä kautta. Mutta hänpä jatkoi entistä tahtia kunnes hänellä ja siskollani meni välit (ihan toisesta syystä) ja tämä kaveri etsi uuden "uhrin" hetimmiten.

Miten tosta noista osasta vastauksista sai sellasen kuvan niinku ne ois alottajan kirjottamia? Aika samantyyppistä tekstiä ja samanlain krjotettu. Sairasta kait se tavallaan tollanen itselleen vastailu on. No saatpahan haluamasi mielipiteet "muilta". Vähä hermolomaa pidät ni kyllä se siitä, ei vielä skitsofrenia välttämättä oo tän kesän juttu.

kyllä pikkuisen ehkä voi kopioida bestistään, etenkin jos ei tiedä ollenkaan millaisen jonkun huonekalun ostaisi, ja sitten näkee että sillä bestiksellähän on juuri täydellinen. Mielestäni tämä on vielä melko normaalia ihmisten välistä inhimillistä käytöstä.
Mutta olen tuntenut yhden tällaisen luonteettoman persoonankopioijan. Lähinnä säälittävä katoa vierestä. Lukiossa oli yksi tällainen, joka heti otti samanlaisen permanentin kuin hänen ystävällään, sitten leikkasi samanlaiseen tyyliin vielä sen, sitten samankaiset lappuhaalarit, jopa pyrki lukion jälkeen samaa ainetta opiskelemaan, pyrki varmaan parikin vuotta, ei päässyt, kunnes oli sitten pakko aloittaa oman tiensä etsiminen. Täysin tyhjä ihminen.

ollut samanlainen ongelma miesten kanssa. Esim. exäni piti siitä, että harrastin jousiammuntaa, mutta sanoi ettei itse välitä siitä, vaikka pyysin mukaan. Pienen ajan kuluttua mies alkoi harrastaa samaa, mutta kyse ei ollut edelleenkään siitä, että harrastaisimme yhdessä, vaan mies halusi "oman" harrastuksen. Vähän ajan kuluttua sama toistui geokätköilyn suhteen: halusin harrastaa sitä ja puhuin siitä paljon, mutta vielä ei ollut rahaa gps:ään. No, taas pienen ajan kuluttua mies hankki itselleen gps:n ja alkoi harrastaa yksin!

Muiden miesten kanssa olen törmännyt siihen, että runojani ja pohdiskelevampia ajatuksiani jostain aiheesta on sellaisenaan, sanasta sanaan, toistettu muille miehen kavereille, yleensä naispuolisille. Nämä jutut sain selville vahingossa, ja ne ovat arvatenkin vain jäävuoren huippu. Kamalaa, kun ei uskalla enää jutella syvällisiä pelossa, että toinen vain käyttää sinua älykkäiden ajatusten "lähteenään". :( Onneksi on myös toisenlaisia ystäviä, jotka kertovat jonkin ajatuksen esittäessään, keneltä ovat sen kuulleet. Heistä tiedän, että myös minun pohdintoni saavat arvostusta osakseen. :)

Onhan tuollaisia ihmisiä aika paljonkin tullut nähtyä. Yleensä jos vanhan idolin kanssa menee poikki, löytyy uusi tilalle. Usein nämä toisia kopioivat ihmiset eivät ole mitään älykkäintä porukkaa ja tekevätkin tyhmiä virheitä. Luulisin, että he eivät itse edes huomaa ongelmaa tai kieltävät sen kokonaan. Ärsyttäväähän se on.

Ratkaisuksi kannattaisin avointa puhumista, kiertelevää keskustelua tai kieroja opetuksia kantapään kautta. Välien katkaiseminenkaan ei ole huonoin vaihtoehto, jos on jo yrittänyt puhua asiasta. Ystävää voi yrittää rohkaista oman tyylin löytämiseen tai kopioimisen hajauttamiseen.

En tiedä, löytyykö tuollaisille ihmisille jokin psykologinen termi tai voiko heitä joku oikeasti auttaa. Luultavasti oman tyylin löytäminen on ainoa vaihtoehto. Täytyy kuitenkin muistaa, että pieni matkiminen on ihan normaalia :)

miks poistit mun viestin? taidat sitte olla aika nenäkäs jos luulet että kaikki kopiois sua! esim kesällähän kaikill naisill on melkein minihame ja ne ovat blondeja ja ne matkii toisensa?

Osta Rolex, Vedä joka viikonloppu kännit Dom Perignonilla, osta Ferrari jne...

Ystäväsi halusi kait täydellisen elämänmuutoksen ja halusi olla kuin sinä eli menestyt niissä asioissa missä ystäväsi ei menestynyt ja koki että jos muuttuu samanlaiseksi kuin mitä sinä olet niin hän saavuttaa ne asiat. Nyt vain se rooli on jäänyt päälle ja hän ei osaa ajatella itsenäisesti asioista.

Minä haluaisin ihmisen joka yrittää matkia, olisi nautinnollista huomata että hän ei pysty siihen! Ja kiusata kunnolla! Mistä niitä löytää?

Kannattaa katsoa elokuva Single White Female.

näillä ihmisillä ei ole elämää, siksi ne varastaa toisilta kaiken.

joo kuullostaa erittäin tutulta! Menin uuteen työpaikkaan ni siel oli eräs tyyppi joka rupes matkimaan mua niin paljon että kyllä mua rupes vituttamaan sen takia jo pelkästään ku se oli täysin erilainen ihminen ni näytti niinku se ois ruvennu tekeen kaikki samalla tavalla! Rupes ihan perusteellisesti vituttaan ku rupes oleen samankaltaisia vaatteita vaikka ennen oli aivan erilaisia sitte ku rupes matkiin kävelytyylin ja ilmeitä ni sillon piti jo purra hammasta että mitä vittua! Juuri mikään ei oo niin vittumaista ku tuommonen matkiminen siinä sitä voi sitte ite katsoa vierestä että tuossako minä kävelen menemään vaikka oikeasti istun tässä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vastaus miespuolisen herrasmiehen näkökulmasta: Onhan se totta, että vituttaahan se kun joku matkii mutta omalta kohdaltani voin sanoa että joskus olen vähän matkinut kaveriani, koska en itse ole oikein mikään muotitietoinen ja kaverini on todella tyylikäs aina, oli hän sitten arkivaatteissa, juhlavaatteissa tai vaikka lenkkivaatteissa. Joskus olen ostellut samantyylisiä vaatteita kuin hän, en siis samanmerkkisiä vaan samantyylisiä. Ei ole tarkoitus näyttää kaveriltani vaan hän on ollut minulle hyvänä esikuvana tyylikkäässä pukeutumisessa.

Tää on kyllä niin last season juttu. Nykyään ihannoidaan somessa muiden tyyliä ja saadaan vinkit kaikkeen uuteen ja millaista haluaa itsellekin. Tällee hevityylisenä ihmisenä saa kyllä aika urvelo olla jos suuttuu siitä kun toisellakin on rässiliivi tai new rockit.

Teininä ja lapsena tuo ärsytti juu, se oli sitä aikaa.

Minua ei haittaisi jos joku ostaa samaa tavaraa koska suosittelen muillekin. Melkein ilahdun kun joku ostaa vaikka samanlaisen puhelimen tai kengät. Kadulla katson iloisesti ETTÄ HITSI mulla oli samanlainen takki joskus eikä kuinka kivaa.

Liian vähän sosiaalisia suhteita noilla sairaalloisilla tapauksilla. Ei ole porukoita, piirejä yms.
Vaikutteita on normaalia saada ja nykyään niitä on tuutit pullollaan. Kuten tässä aiempia lueskelin niin pipo löysälle. Nää henkilöt on jotenkin kiintyneet teihin ja siksi kopioivat. Itse en kyllä ole kenenkään tyyliä koskaan kopioinut SUORAAN vaan hankin vaikutteet sieltä täältä..Ostan sitä mitä itse haluan ja pidän hienona. Opiskelen mitä haluan, teen töitä mitä haluan. Pukeudun miten lystään minne lystään.

Silti ymmärrän niitä jotka ns kopioi persoonaa koska olen itsekin nuorena sorrettu tapaus. Kaikkea sellaista se voi saada aikaan. Nimenomaa haetaan hyväksyntää.

Vallan tavallinen tapa ihmisten keskuudessa.
Ei ole kyse itsetunnosta vaan sinun ärsyttämisestä, ajamisestasi sellaiseen ahdinkoon ettet enää nouse sieltä.
Yrittäisin tai lopettaisin välittömästi tämän ystävyyssuhteen.
Normaalia tapaa elää ei ole. Näytteleminen, matkiminen, vainoaminen, valehtelu. Oikeastaan kaikki tavat joilla sinut saadaan alas ovat nykypäivää ja jopa virkavallan silmissä hyväksyttävä toimintatapa.

Kiva huomata, että muitakin ottaa pattiin tuo matkiminen yms.

Itse lapsena ja noin parikymppisenä matkin joskus hetken aikaa tiettyjä ihmisiä. Kysymys oli omasta itsetunto-ongelmasta. Heidän elämänsä tuntui hohdokkaammalta kuin omani. Lopulta pääsin sellaisesta eroon ja kehitin oman tyylin, löysin omat kiinnostuksen kohteet ym.

Sitten kävikin niin, että myöhemmin omaan elämääni tuli ihmisiä, jotka alkoivatkin kopioida minua. Tässä yksi tietty ihminen on ollut ylitse muiden. Tämä ystävä nimittäin asennoituu niin kuin minä matkisin häntä kaikessa, vaikka asia on täyttä soopaa ja päinvastoin. Olen itse kaiken tehnyt ennen kuin hän, pelkästään siitä syystä, että olen paljon vanhempi häntä ja sen takia ehtinyt yhtä jos toistakin. Kun hän sitten kertoo tekevänsä jotain tai aikovansa jotain, oma vastaus on yleensä ollut "niin minäkin", joka on saanut hänet vetämään herneen nenäänsä ja luulemaan, että minä ainoastaan matkin häntä. Se vasta ärsyttävää onkin, koska olen oikeasti vain ehtinyt ne jo tekemään, mitä hän vasta suunnittelee tai parhaillaan tekee.

Joku on joskus sanonut, että matkiminen pitäisi osata ottaa kohteliaisuutena, matkitaanhan kaiken maailman julkkiksiakin. Mutta kyllä se minua ainakin enimmäkseen vain ärsyttää. Haluan olla yksilöllinen ja oma itseni näköinen, enkä mikään klooni tai tusinatavara. Tämän ystäväni kanssa onkin välit vuosien aikana viilenneet ja tapaamiset harvenneet. Kyläillessäkin tulee mieleen, että mitä sitä pitäisi laittaa piiloon tai jättää kertomatta, ettei ainakaan tulisi matkituksi.

Vaikka ymmärtää kai pitäisi, koska hänelläkin niitä itsetunto-ongelmia omienkin sanojensa mukaan on. Mutta ei sitä vain kertakaikkiaan jaksa vuosikausia jotain 'varjoihmistä'. Itsekin muistan hyvin, kuinka ärsyyntynyt ja pilkallisen huvittunut oma matkimisen kohteeni oli aikanaan. Nyt tajuan, ettei se kyllä mitään herkkua olekaan. Ja ainahan se aito ja alkuperäinen on parempi kuin kopio siitä!

En tiedä, osaanko koskaan tällaisesta ärsytyksestä yli kasvaa, mutta kasvuasia se taitaa lähinnä olla, jos rehellisiä ollaan.

Olen myös opetellut pitämään suuni kiinni siitä, mitä teen, ostan, harrastan... mikä on kyllä vähentänyt kopioimisen mahdollisuutta. Kaikkea ei kannata lavertaa, eikä lempparipaitaansa vetäistä päälle, jos matkimiseen taipuva ystävä saapuu kylään.

Vielä varmaan pitäisi lakata sanomasta lausetta "niin minäkin", joka on oman kokemukseni mukaan kuin punaista vaatetta heiluttelisi toisen nenän edessä. Ja täytyy sanoa, että on sitä kyllä joskus tahallisesti tullut heiluteltuakin, kun oikein on raivostuttanut, kun toinen taas ilmoittaa tekevänsä jotain, mitä itsekin on tehnyt.

Mutta oppia ikä kaikki. Ei voi kuin odotella sitä kasvua. Puolin ja toisin. 😁

"Minä haluaisin ihmisen joka yrittää matkia, olisi nautinnollista huomata että hän ei pysty siihen! Ja kiusata kunnolla! Mistä niitä löytää?"

Tälle kommentoijalle, joka näin totesi, vielä lisäisin, että älä ihmeessä vain tällaista itsellesi ikinä toivo! Minä toivoin jossain vaiheessa "ihailijaa" ja sitä sain mitä tilasin. Se hiveli hetken, mutta huuma meni kyllä nopeasti ohi. Sen jälkeen on tosiaankin joutunut miettimään, mitä sellaista tekisi tai hankkisi, jota matkija ei millään tavalla pystyisi jäjittelemään. Ja sellainen ei kyllä ole mitään laadukasta elämää, jossa joutuu vähän väliä miettimään jonkun päihittämistä.

Joten suositukseni on, että laittaa oman suunsa suppuun omista asioistaan ja kotonaan sen piiloon, mitä ei halua matkija-ystävälleen näyttää yms., jos oma sietokyky ei kertakaikkiaan kestä matkimista.

Ammattien yms. isojen asioiden suhteen on vaan kasvatettava omaa panssaria, koska sellaisten matkimista ei paljoakaan voi estää. Itseänikin on matkittu mm. työasiassa, joka ei tosiaankaan ollut kivaa, mutta ei sille paljon mitään mahdakaan. Itse asiassa lopetin itse lopulta kyseisellä alalla kokonaan, kun sopiva sauma siihen ilmaantui. Sepäs vasta ärsyttikin häntä. Ja sopivan tilaisuuden tullen hänkin teki saman tempun perässä - minun suureksi v*****seni. Sen jälkeen kerroin hänelle haluavani aivan jotain muuta, enkä edes haaveilevani takaisin paluusta. Tosiasiassa katselen kuitenkin saman alan töitä edelleen nyt, kun hänkin kerran lähti alalta pois. Lisäksi keksin itselleni uusia harrastuksia, joista en ole puhunut enää mitään. Hän se taas on aloitellut samanlaista harrastusta kuin minullakin.

Oih...

Toivottavasti tämä omakin matkijani ennemmin tai myöhemmin kasvaisi pois tällaisesta ja löytäisi oman tyylinsä ym. yksilöllisiä asioita elämäänsä. Tai edes itse kasvaisin panssariltani ja korvien välistä niin, ettei matkiminen enää ärsytä, jos sellaista vielä tulee. Ja varmasti tulee.

Joitakin mottoja kopioijia varalta:

Älä sure kopioijia. Hehän eivät voi koskaan tehdä seuraavaa liikettään, ennen kuin sinä olet tehnyt jotain ensin. Matkijat kulkevat aina perässäsi.

Ideavarkaista ei kannata piitata. Mutta jos ihmiset lakkaavat varastamasta ideoitasi, silloin huolestu, sillä siinä tapauksessa olet jämähtänyt paikallesi, etkä ole enää kiinnostava muiden silmissä.

Jos joku kopioi sinua, keksi itsellesi jotain uutta tilalle. Anna kopioijan herkutella menneisyyden ideallasi tai tyylilläsi, sillä itse olet jo siirtynyt eteenpäin.

En olisi koskaan uskonut että on kopioijia liikkeellä. Outoa ja sairasta. Eräs tuttavani on juuri tuollainen kuin mitä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti. Tämä tuttavani on ilkeä ja vahingon iloinen. Kopioi minkä voi. En voi käsittää mikä silloin on ihmisellä vialla. Normaalia se ei todellakaan ole. Vaan omaa minuutta ei ole. Raskasta ja kauhistuttavaa uhreille. On vaan otettava etäisyyttä. Se on parasta lääkettä🙂

Kopiointia ja matkimista on sekä positiivista että negatiivista.

Psykologian mukaan positiivisen jäljittelyn takana voi olla esim. ihailu ja kiinnostus, tai aito halu oppia toiselta, esim. itseä kokeneemmalta ja tietävämmältä, jotain uutta. Vähemmistöt kopioivat usein enemmistöä, sopeutuakseen.

Sen sijaan negatiivisen matkimisen ja kopioinnin taustalla vaikuttavat mm. kateus, itsetunnon puute, epävarmuus ja pakkomielle. Tällaiset kopioijat voivat kopioida aksenttiasi tai sanojasi, omaksua elkeitäsi, leikkauttaa samanlaisen hiustyylin, varastaa ideasi ja ottaa niistä sitten kunnian itselleen, pyrkiä ystäväpiiriisi jne.

Negatiivista kopioijaa voi koittaa hillitä, kehumalla hänessä itsessään jotain. Tämä voi laittaa heidän omaan egoonsa ja itsetuntoonsa potkua niin, että he lakkaavat kopioimasta muita.

Jos kopiointia esiintyy tekemisissäsi, voit lakata kertomasta omista idoistasi tai aikeistasi etukäteen. Vasta kun olet aloittanut ideasi tai aikomasi asian, kerro siitä vasta sitten kaikille näkyvästi ja kuuluvasti. Tällä tavoin ideaasi ei voi kovin hyvin kopioida ja varastaa, koska se tiedetään sinun ideaksesi. Jos esim. aiot ruveta harrastamaan taulujen maalausta, vaikene aikeestasi, ala maalata tauluja kaikessa hiljaisuudessa ja esittele harrastuksesi vasta sitten muille, esim. näyttämällä maalauksiasi. Jne.

Jos kopiointi todella harmittaa tai loukkaa, on todellakin parempi vaieta sellaisista asioista, joita ei halua kopioitavan.

Asiasta voi koittaa myös puhua kopioijan kanssa, jos asia on sellainen, minkä kopioimista ei voi salata, esim. hiustyylin tms. matkiminen. Puhuminen voi kuitenkin aiheuttaa mitä tahansa reaktioita, voi saada esim. narsistin tai vainoharhaisen leiman, jos ilmaisee havainneensa sen, että toinen vaikuttaa kopioivan. Kauniskaan puhuminen ei siis välttämättä tuota toivottua tulosta.
Joskus kannattaakin vain ottaa etäisyyttä sellaiseen ihmiseen, jonka kopiointi on negatiivista laadultaan.

Itse olen ajatellut, että potut voisi tietysti maksaa pottuinakin. Eli voisin itse alkaa kopioida kopioijaani jossain asiassa. Kenties hän sitten ymmärtäisi lopettaa. Se olisi kuitenkin jo eräänlaista psykologista sotaa, joten en tiedä, olisiko samalle tasolle alentuminen sitten mikään voitto.

Parempi keino voisikin olla, että huolehtii siitä, ettei ainakaan itse matki matkijasta mitään asiaa, ei mitään hänen ominaisuuttaan, ei mitään hänen harrastustaan, ei mitään hänen tapojaan tai muitakaan asioita. Sillä itsensä ihailuahan tuo huonon itsetunnon omaava negatiivinen matkija juuri haluaa sellaisten asioitten kautta, joita ihailee toisissa. Kannattaa siis jatkaa omana itsenään, vaikka joku sitten matkisikin itseä joissain asioissa. Se osoittaa omaa hyvää itsetuntoa. Kannattaa jopa koittaa voimistaa sitä, mitä itse on. Aito ja alkuperäinenhan on kuitenkin se, jota matkitaan, eikä se, joka matkii.

Tällainen ihminen on luikerrellut omaan elämään. Tutustuin yhteen naiseen jolla oli kaveri, jonka pian huomasin matkivan häntä kaikessa.

Heille tuli erimielisyyksiä, niin tämä takertui minuun. Aiemmin oli kaikki mustaa, aina farkut ym.

Yhtäkkiä vaihtoi hiustyylin samaksi kuin minulla, hommasi samanlaiset silmälasien kehykset vaikkei edes tarvitse laseja. Alkoi pukeutumaan värikkäisiin mekkoihin kuten minä ja kotinikin kopioi. Puheen, eleet ja jopa lempinimen.

Rupesi todella ahdistamaan, niin otin etäisyyttä. Tapasi uuden kaverin ja sama toistui, vaihtoi jopa opiskelujen linjaa että pääsee samalle luokalle. Minun perässä hän tuli tuohon oppilaitokseen. Tämä uusi kohde sai tarpeekseen ja katkaisi välit heidän valmistuttua.

Nyt matkii taas minua. Tyyli vaihtui jälleen, kertoi alkavansa harrastaa retkeilyä kuten minäkin vaikka inhoaa liikkumista ja metsää. ym. Aikoo muuttaa samaan paikkaan kuin minä ja utelee muiden kavereideni tietoja ja tuppautuu heidän seuraan. Sain tarpeekseni, enkä halua enää ikinä nähdä koko ämmää. Mikä ihmeen mielisairaus tuo on?