ongelmani parisuhteessani on se, että minä olen liian takertuva ja ilmeisesti annan liian vähän omaa tilaa poikaystävälleni. hän tuntuu tarvitsevan sitä tilaa huomattavasti enemmän kun minä. emme asu yhdessä, mutta suunnitteilla olisi yhteen muutto jossain vaiheessa, sillä asumme molemmat vielä vanhempiemme luona. olemme 19-vuotiaita.
jos poikaystäväni on ollut kanssani päivän-pari putkeen, hän sanoo, että lähtee kotiin välillä (kun siis aikaa on vietetty minun kotonani). emme nyhjää sisällä kahdestaan koko aikaa, mutta aina kun poikaystäväni haluaa lähteä kotiin yksikseen, tulee minulle olo, että aha, tältä erää minun seurani sitten taas riittää. tiedostan kyllä, että normaaleissa parisuhteissa henkilöt eivät ole koko ajan yhdessä, vaan sitä omaa aikaakin on. silti se pahoittaa mieltäni, että se on AINA poikaystäväni, joka ehdottaa oman ajan ottamista. (no ei nyt noilla sanoin, mutta kuitenkin.)
tiedostan olevani takertuja ja aina kun poikaystäväni haluaa mennä kotiinsa yksikseen, niin annan hänen mennä, vaikkakin mieleni saattaa välillä mennäkin vähän maihin. en kuitenkaan koskaan pakota häntä jäämään. haluaisin muuttua, mutta se ei onnistu hetkessä. olen jo tilanteiden tullen ottanut askeleita parempaan ja muutaman kerran on jo onnistunut ihan hyvillä mielin nämä tilanteet.
eilen kuitenkin, kun hän oli illalla lähdössä yöksi kotiinsa keskustelimme hieman, että monelta tänään nähdään jne kun on äitienpäiväjuttuja sun muita. minulla alkaa pian työt, joten se rajoittaa hiukan yhteistä aikaamme jatkossa, joten toivoin hänen tulevan viettämään aikaansa kanssani tänään niin pian kuin mahdollista. tilanne kipristyi vähän jossain vaiheessa ja poikaystäväni töksäytti mm. "minusta tuntuu, että minun pitää olla aina sinun kanssasi." siis ai että PITÄÄ? ihan kun minun kanssani oleminen olisi hirveää suorittamista. tämän lisäksi hän sanoi esimerkiksi, että hänestä tuntuu, että minä rajoitan hänen elämäänsä. vai että rajoitan, jos pyydän häntä tulemaan niin pian kuin mahdollista luokseni? hän kyllä saa lähteä luotani silloin kun haluaa, en minä häntä koskaan pakota jäämään, kuten sanoin. sitten hän sanoi, että on kai vaan tottunut olemaan enemmän yksin (siis ennen kun alettiin seurustelemaan) ja VAPAA. ai että ihan vapaa on sillon kun on yksin ja vankilassa sitten minun kanssani? kysyin häneltä, että miksi hän ylipäätään on sitten kanssani jos olen noin kamala ja kanssani on niin hirveää olla. hän vastasi, että siksi kun rakastaa minua ja meillä on niitä ihaniakin hetkiä, ei se aina ole hirveää. minua kuitenkin satutti nuo hänen töksäytyksensä. hän on kuitenkin aikaisemminkin töksäytellyt, että hän tuntee, ettei saa tarpeeksi omaa aikaa. sitä omaa aikaa saa kyllä minulta kun sitä hankkii, ei mun kanssa väkisin tarvi olla, vaikka ilmeisesti minä kaipaankin enemmän aikaa hänen kanssaan kun hän minun.
tosiaan pahoitin mieleni noista poikaystävän eilisistä sanoista ja mietin, miten hän voi minun kanssani muuttaa yhteen asumaan, jos on niin raskasta olla "liikaa" kanssani. kysyinkin tätä pojalta ja hän sanoi, että silloin ei varmaankaan nyhjättäisi samassa huoneessa kahdestaan 24/7. tämäkin tuntui raskaalta kuulla. ihan kun minä pakottaisin hänet aina kanssani yhteen pieneen suljettuun huoneesee lukkojen taakse, vaikka näin ei ole. pelottaa, että hän ei enää kauaa katsele minua kun "rajoitan hänen elämäänsä" niin pahasti. minun on pakko muuttua? miten ihmeessä se tapahtuu, kun en siihen todellakaan sormia napsauttamalla pysty? tiedän olevani liian omistushaluinen. apua!
olen liian takertuva
7
1462
Vastaukset
- tgaeryraegh
Olet kyllä melkoisen herkkänahkainen, mitä tulee poikaystäväsi puheisiin. Mietipä nyt vähän: seurustelette ja teidän on tarkoitus olla jatkossakin yhdessä, eikö? Ei hän luotasi minnekään karkaa, kun annat vähän "löysää" etkä ole naama nurinpäin, kun hän lähtee käymään muualla. Oletko tullt ajatelleeksi, että ei sellaisen ihmisen luo ole kiva palata, joka lähteissä oli myrtsi?
Parisuhteessa homma menee yleensä niin, että toinen rakastaa vähäsen enemmän kuin toinen "takaisin". Haluaa nyhjätä enemmän yhdessä ja odottaa, että toinen tuntisi juuri samalla tavalla. Elävässä elämässä se ei vaan mene niin - mutta ei se sitä tarkoita, että suhde olisi tuhoon tuomittu tms. Ei, vaan ihmiset pysyvät onnellisina yhdessä. Et voi tietää, mitä poikaystäväsi tasan tarkkaan ajattelee - ei varmasti ajattele olevansa "väkisin" sinun kanssasi, mutta kuten monella miehellä, hän ei ole tarvetta nyhjätä kanssasi 24/7.
Veikkaanpa, että kun suhteenne jatkuu ja huomaat, ettei poika minnekään karkaa, sinullakin alkaa olla halua siihen omaan aikaan - yhden asian sanon "vanhempana immeisenä", kertaalleen eronneena: älä koskaan unohda ystäviäsi! Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että työnnät ystävät syrjään viettääksesi kaiken liikenevän ajan hänen kanssaan. - ninjjjja
niin en minä toki ikinä myrtsi ole kun hän lähtee, tai millään tavalla vihainen. ehkä alakuloinen vain. ja totta on, että olen herkkänahkainen ihminen, minusta nuo kaikki asiat vain olisi voinut ilmaista nätimminkin. minä olen juurikin yrittänyt ajatella, että itselläkin jäisi sitten parempi mieli, kun poikaystävän lähtiessä olisin iloisella tuulella. ehkä tässä on sekin, että minun paras ystäväni on myös poikaystäväni kaveri, joten vietämme aikaa hänen kanssaan, mutta sitten taas ei niinkään paljoo poikaystäväni muiden kavereiden kanssa.
ja pakko myöntää, että se oma aika kyllä virkistää aina kummasti ja on sitten taas kiva nähdä. mutta kuten sanottu, olen herkkänahkainen, liian herkkänahkainen. liian takertuva ja omistushaluinen. myös mustasukkainen. ehkä siksi on niin vaikea hyväksyä nuorena ja rakastuneena, ettei hän haluakkaan olla kanssani 24/7, vaikka minun piti olla se maailman ihanin. yritän tsempata, mutta kuten sanoin, se ei tapahdu sormia napsauttamalla. se on jotenkin syvällä luonteessa vissiin. äitini on samanlainen. hänen touhujaan seuranneena olen kyllä vannottanut itselleni, etten halua olla samanlainen kuin hän...:/ - alana85
Itsekkin olin aikanaan juuri samanlainen kunnes tajusin ettei se oma mies oo koko elämä, hanki oma harrastus,omat ystävät, omia menoja, opettele nauttimaan omasta rauhasta ja omasta seurasta :) tee asioita mistä tykkäät :) Älä elä eläämäsi miehesi kautta! Kun olet hankkinut muuta sisältöä elämääsi kuin poikaystäväsi niin tulet huomaan ettet itsekkään jaksa häntä 24/7 :)
- ehdotuksia4yt63syh
Ei kukaan ihminen pysty muuttumaan, kasvamaan eikä kehittymään sormia napsauttamalla, se on totta. Et sinä eikä kukaan muukaan. Te olette teinejä aikuisuuden kynnyksellä, enkä ymmärrä, miksi ylipäätään olette muuttamassa yhteen: koska kuuluu, koska ei ole rahaa muuhun vai mikä pakottaa? Teidän molempien pitäisi itsenäistyä, ja ilmeisesti etenkin sinun, eikä muuttaa yhteen. Opetella huolehtimaan itsestä ja omasta kodista ensin, ihan seurustella vaan pari vuotta lisää ennen mitään avoliittoja.
En osaa sanoa ertomuksesi perusteella oletko herkkänahkainen, mäkätätkö oikeasti (sitähän nyt kukaan ei itse tunnusta), kuinka pahasti oikeasti roikut ja miten paljon poika sitä omaa aikaa tarvitsee: tämä on toinen puoli tarinasta. Hieman kuulostat iitsesäälissä vellovalta martyyrilta, joka oikeasti hakee nyt hyväksyntää omalle kontrollin halulleen, mutta! On myös olemassa poikaystäviä, joille kaikki muu on tärkeämpää kun suhde. Joten sekin voi olla. Mieti itse, mikä Sinulle on tärkeää. Miten suhde toimii ja mitä sinä siitä saat ja mitä siihen annat.
Mutta suhde on yhteen kasvamista ja hakemista ja siinä poikaystäväsi on kyllä oikeassa, että omaakin aikaa pitää olla. Missä sinun omat ystäväsi ovat? Omat harrastukset ja omat menot? Te olette niin nuoria molemmat, että ei teidän mitään kotileikkejä tarvitsekaan leikkiä ja molemmilla pitäisikin olla omia menoja ja tavoitteita elämän suhteen: onhan teillä??
Siinun ei ole pakko muuttua, ei toista tarvitse olla aina miellyttämässä: tietenkin siitä voi olla omat seurauksensa, mutta pakko ei ole. Eihän se toinenkaan katso sitä tarpeelliseksi. Mieti sitä. Myös toisinpäin, miten voisit muuttua, olisiko siitä sinulle itsellesi apua ja hyvää? Miksi siihen pitäisikään pystyä sormia napsauttamalla? Toisaalta, onko nuo omistushalun syytökset oikeutettuja, mieti, oikeasti, miten ihmiset elää, miten sinä haluat elää, mitä poikaystäväsi tekee, mitä sinä... Sovitteko te ylipäätään yhteen?
Vanhemmistaan eroon kasvaminen vie vuosia, sinä et ole lähelläkään. Älä kiirehdi suotta, kun aikaa on, rakenna ensin itseäsi ja omaa elämääsi ensisijalla ja sitten vasta avoliittoa ja parisuhdetta. Miettikää miten se onnistuisi.- ninjjjja
olemme molemmat "köyhiä opiskelijoita", joten edullisemmaksi tulee juurikin raha-asioiden suhteen muuttaa yhdessä, kuin molemmat erikseen omiin asuntoihin. kotoa minulla on "kiire" pois omasta mielestäni ihan ymmärrettävästä syystä. asun äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. isäni asuu muualla uuden vaimonsa kanssa. en ole koskaan täysin hyväksynyt äidin uutta miestä, sillä hän on melkoisen kova ottamaan alkoholia ja meinasi ajaa äidin samaan syssyyn aikanaan. mies ei käy töissä, eikä käy kyllä missään muuallakaan, joten hän on AINA lähes poikkeuksetta kotona. tunnen, kuin omassa lapsuudenkodissani majailisi vieras ihminen ja se ahdistaa. toisin sanoen, en voi olla kuin kotonani omassa kodissani. lisäksi äitini on luonteeltaan myös hyvin ahdistavaa sorttia ja hänen kanssaan eläminen on pienoinen taakka ja rasite. kännitappeluiden kuunteleminen alkaa v*tuttaa, samoin kovaääniset aamukahvipöytäkeskustelut minun vapaapäivänäni, imuroiminen n. 8 aikaan aamulla vapaapäivinäni. äitini on ihminen joka ei ajattele muita kuin itseään.
poikaystäväni kanssa ollaan muuten kyllä samanlaisia ja MINUN MIELESTÄNI sovimme yhteen todella hyvin. ainoa miinus on tämä erilainen oman tilan tarve ja se, että minä en osaa antaa sitä tilaa kunnolla. - 17+10
ninjjjja kirjoitti:
olemme molemmat "köyhiä opiskelijoita", joten edullisemmaksi tulee juurikin raha-asioiden suhteen muuttaa yhdessä, kuin molemmat erikseen omiin asuntoihin. kotoa minulla on "kiire" pois omasta mielestäni ihan ymmärrettävästä syystä. asun äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. isäni asuu muualla uuden vaimonsa kanssa. en ole koskaan täysin hyväksynyt äidin uutta miestä, sillä hän on melkoisen kova ottamaan alkoholia ja meinasi ajaa äidin samaan syssyyn aikanaan. mies ei käy töissä, eikä käy kyllä missään muuallakaan, joten hän on AINA lähes poikkeuksetta kotona. tunnen, kuin omassa lapsuudenkodissani majailisi vieras ihminen ja se ahdistaa. toisin sanoen, en voi olla kuin kotonani omassa kodissani. lisäksi äitini on luonteeltaan myös hyvin ahdistavaa sorttia ja hänen kanssaan eläminen on pienoinen taakka ja rasite. kännitappeluiden kuunteleminen alkaa v*tuttaa, samoin kovaääniset aamukahvipöytäkeskustelut minun vapaapäivänäni, imuroiminen n. 8 aikaan aamulla vapaapäivinäni. äitini on ihminen joka ei ajattele muita kuin itseään.
poikaystäväni kanssa ollaan muuten kyllä samanlaisia ja MINUN MIELESTÄNI sovimme yhteen todella hyvin. ainoa miinus on tämä erilainen oman tilan tarve ja se, että minä en osaa antaa sitä tilaa kunnolla.Hyviä vastauksia olet kyllä saanut mielestäni.
Ymmärrän halusi muuttaa pois äitisi luota oikein hyvin! Aikanaan itsekin olin tosi ahdistunut kotinurkissa toisten hankalien luonteiden ja tapojen takia. Eli etsi toki mahdollisuutta muuttaa, mutta suosittelen että muuta johonkin omaan pieneen yksiöön, älkää pelkän rahan tai muiden käytännön asioiden takia muuttako yhteen pojan kanssa. Jos sulla töitäkin on tiedossa niin pystyt kyllä omaa kämppää ylläpitämään. :)
- Ex Pinp
Ja sitten naiset valittaa, kun miehet ei puhu tunteistaan.
Onko se ihme, kun tulee vaan pahempi kriisi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614178Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643408Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541777Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251634Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961413Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132919Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235853en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115817Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17780