uskoko huumetta

Kiitos hyvistä ajatuksistasi. Olen itse samaa mieltä kanssasi siitä, miten usko auttaa selviytymään kriiseissä ja antaa elämälle mielekkyyttä. Samanaikaisesti on totta, että myös uskovia murtuu elämän taakan alla kun ei-uskovat voivat pärjätä hyvinkin.

Huumeena en uskoa pitäisi, koska käsittääkseni huume vääristää todellisuutta, saa kuvittelmaan itsestään tai maailmasta muuta kuin mikä on todellista. Pystyn elämään uskostani huolimatta "normaalia" elämää, maksamaan laskuja, käymään kaupassa, onnistumaan ja epäonnistumaan. En ole uskoni armoilla ja riepoteltavissa, vaan usko on elämäni turva, merkityksen lähde ja perusta. Kykenen käyttämään järkeä, vaikka uskon. :) Huumeiden vaikutuksen alaisena näin tuskin olisi.

pappi Sonja

En nyt osaa sanoa aloituksesi asiaan mitään fiksua, mutta tuosta "elämän taakasta" tuli mieleeni tänään tullut elokuva "Delfiinityttö". En katsonut leffaa sen kummemmin, mutta näin kohdan, jossa taksikuski sanoi nuorelle naikkoselle: "Jumala antaa ihmisille vain sellaisia taakkoja, joita he pystyvät kantamaan". Jos olisin istunut samassa taksissa, olisin ollut voimakkaasti eri mieltä.

"Jumala antaa ihmisille vain sellaisia taakkoja, joita he pystyvät kantamaan"

Tämä on käynyt mielessäni tässä työssä, kun olen kohdannut kovin monenlaisia ihmiskohtaloita. Olen ajatellut, että jos tuo lause pitää paikkansa, Jumalalla on melkoinen luottamus joidenkin ihmisten voimiin - niin raskaita taakkoja annetaan kannettavaksi. Toisaalta olen hämmästellyt monen venymistä aivan äärimmilleen rakkaittensa tähden - taakka on jaksettu kantaa. Ja ne, jotka luhistuvat taakkansa alle - onkohan Jumalan tarkoitus kutsua heidät luokseen lepäämään....?

pappi Sonja

Sonja, mitä muuta taikauskosi on kuin valhetta?

Uskonnot sekoittaa nupin totaalisesti ja siksi uskonnot pitäisikin kriminalisoida.

Kiitos jokaiselle ihan ensin.
Ehkä kahdella viimeksi vastanneella on vasta vähän kokemusta elämässä kohtaavista kriiseistä,tunnistan vastauksista itseni muutaman vuosikymmenen takaa. Silloin ajattelin,että "minä teen mitä haluan,muut tekee mitä ne osaa" ja muuta yhtä päätöntä.
Siperia opettaa - palataanko Nassen ja Mirkan kanssa aiheisiin vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Positiivista että elämän syvät kysymykset teitä kiinnostavat. Jatkakaa etsimistä kysymyksiin.

Ramin kanssa samaa mieltä,että monellekin elämässä tulee liian suuria taakkoja,ajattelen esim. vaikeavammaisia ja heidän omaisiaan,jotka jaksavat yli voimien. Toisaalta on totta,että ne,joilla on piilopotentiaalia,voivat kokea vahvistuneensa ja pärjäävänsä jopa paremmin kuin ennen kriisiä,mikä se sitten on ollutkin. Varmaan paljon merkitsee oma asenne haasteisiin,ja henkinen potentiaali.

Eräs mielipappini Olli Valtonen,viisas ja realistinen käytännön uskovainen,on sanonut jossain,että jos ihmisellä jo etukäteen on asenne,että elämän ei kuulukaan olla helppoa,niin elämän tuomat haasteet on helpompi ottaa vastaan ja selviytyä niistä jopa vahvempana.En halua osoittaa sormella sen enempää,mutta mahdollisimman helppo elämä on monien haave (ollut myös minun haaveeni),rahaa tarpeeksi,hyvä ulkonäkö ja järkeä riittävästi. Monellako nämä kaikki ovat? Ainakin niiden eteen on nähtävä runsaasti vaivaa. Entäpä jos onkin ne vaikka kaikki mutta menettää ne,mitä jää jäljelle? Jos omistaa vain ne?

Menee ohi aloituksen aiheesta,kylläkin siihen liittyen.Haastaisin vielä Juutasta juttukumppaniksi ja tietysti kaikkien mielipiteet on tervetulleita. Päivittäin ei palstalle ehdi varmaan monikaan,mutta vastaillaan kun keritään.Siis onko usko huumetta?

Mielenkiintoista on,kun yrittää lukea omaa tekstiä ateistin tai raamattufundamentalistin näkökulmasta, molempien elämänkatsomuksia ymmärtäen( tai ainakin yrittäen ymmärtää). Juuri siksi haluaisin myös Juutakselta lisävalaistusta hänen näkökulmaansa.Jäin todella miettimään,onko minulta jäänyt jotain huomaamatta. Myös fundamentalistinen näkökulma aiheeseen,onko usko huumetta,olisi mielenkiintoinen.Teologisesta näkökulmasta annetuista vastauksista tuossa ylempänä kiitos ja pystypeukku.

A-teisti nosti fanatismin esiin.Minunkaan mielestäni fanatismi ei ole omiaan herättämään rakentavaa keskustelua,mutta iso osa raamattufundamentalisteista ei ole sillä tavallla fanaatikkoja,että heidän todellisuudentajunsa olisi mitenkään vääristynyt,ja he ovat kai se toinen ääripää . Kertokaa mikä on toinen äärimmäisyys.Ateismihan se ei ole,koska neutraalissa ateismissa ei ole sijaa millekään uskonnollisuudelle,eikähän puute ole kieltämistä.Onko jumalan eksistenssin KIELTÄJILLE jokin eri nimitys??