Sattuu ateistiakin

Se on meidän osamme, niinkuin me hyvin tiedämme.

Tieto ei kuitenkaan poista surua.

Jaksamisia.

Jaksamisia

Toisaalta kun se tänään sanottiin selväsanaisensti, että mitään ei ole tehtävissä, niin asiaa pysty rupeen käsitteleen toisella tavalla, ja se että äidin kanssa pystyy puhuun asiasta, eli hän suunnitteli hautajaisensa, sano mulle että olet kerran kirkkoon luvannu tulla, niin nyt olis hyvä aika, lupasin mennä, ja muutenkin turistiin "mukavia" ja yritettiin pitää vähän huumoria yllä. Mutta yhtäkaikki, elämä vetelee välillä pitkin korvia niin että soi.

On se kova asia kun omainen tai ystävä sairastuu parantumattomasti. On ihana asia että äitisi etsii turvaa Jumalasta kun toivoo sinuakin kirkkoon ja on varmaan rukoillut sinunkin puolesta. Onneksi nykyään on hyvä lääkitys ja ei tarvitse lähteä kipujen kanssa.
Kieltämättä tuollainen uutinen on kova paikka uskovaisillekin, vaikka tietää ettei elämä lopu kuolemaan ja tavataan sitten. Onhan se lopullinen ero maan päällä. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa usko on valtava lohtu ja voima. Olen jo sen veran elänyt, että on kokenut ja surrut jo useamman kuoleman.
Muistan äitiäsi ja perhettäsi rukouksin!

Kun mulla kuoli äiti ja isä.Niin näin isän jälleen.Ajatukset teki tepposet varmaankin, koska kaipaus oli suuri.Sitten välillä ajattelin kotona, että ei iskä lähtenytkään tuossa vieressä se istuu sohvalla ja on kylässä käymässä.Mitä enemmän tälläisiä ajatuksia ja tunteita tulee.Niin ne tuntui todellisilta asioilta välillä.Ihmisen mieli on jännä ja sitten kun alkaa oikein johonkin uskomaan.Niin tosiaan saattaa tuntea ja nähdäkin jotakin.

Silloin, kun isäni kertoi, että mitään ei ole enää tehtävissä, tuntui pahalta. Mutta silloin pystyin aloittamaan isän saattamisen. Tiedettiin, että aikaa oli enää ehkä viikkoja korkeintaan kuukausia. Kävimme paljon hyviä keskusteluja. Isä kertoi hautajaistoiveensa ja nukkui sitten pois. Olin isän vierellä viimeiseen hengenvetoon asti. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin, mutta saattokokemus oli hyvä.

Ainoat ikävät tapahtumat liittyivät uskonnon tunkeutumiseen sinne, minne sitä ei ollut toivottu saatika pyydetty. Mutta oletan, että niin sairaalassa kuin saattokodissa on nyttemin otettu paremmin huomioon ihmisen vakaumus - kävin monta pitkää (ja raskasta) keskustelua henkilökunnan kanssa asiasta.

Jaksamista, A.Mikkonen.

Ýmmärrän asian jos isäsi oli ateisti ja itse ei halunnut uskonasioita lähtönsä tueksi. Joskus lähtevä on uskossa muta omaiset eivät ja tietenkin hoitohenkilökunta toteuttaa potilaan toivomusta eikä saattajien.
Ja samassa laitoksessa on monenlaista lähtijää ja kuolevaa. Ei kaikkea voi ihan "steriiiliksi" karsinoita, esim. ateisti voi pakasta kuulla virrenveisuuta naapurihuoneesta.

Nimim. mikä siinä ahdistaa?

Vastaan sinulle uudessa ketjussa.

Sua näyttää ahdistavan kyllä nyt enemmän.

Toivotan jaksamista ja on hyvä, että voit asiasta keskustella vaikka tälää palstalla.

tuntuu järkyttävän pahalta. Jos voisi, antaisi vaikka elämän rakkaimmalleen, mutta kun ei vaan voi! Tarkoitus olisi kuitenkin saada oma lapsi tai lapsi ylipäätään ja tajuta, että omakin elämä jatkuu heissä. Tämä on vain ketjua. Elämä on kuitenkin nykypäivänä helvetillistä suoraan sanottuna. Täytyy olla tosi rohkea, että hankki lapsia tiedostaen kaikki ongelmat!

Eli hyvin tai huonosti. Mutta täältä on joskus lähtö kaikilla. Hyvä kuitenkin että saat olla tietoiseen läheiseen yhteydessä.

Tsemppiä.

Jaksamisia sinne!

Otan osaa ja jaksamista

Noin läheinen ihminen on raskasta menettää. Olen itsekin menettänyt monta. Pari kaveriakin on tullut hautaan saatettua..

Jaksamisia sinulle.

Jaksamista sinulle ja äidillesi sekä muille läheisille.

Isä ja äiti on hautaan saatettu. Vanhoina molemmat. Siinä mielessä sen hyväksyy luonnollisena. Kummassakin tapauksessa kuolema ei tullut yllätyksenä. Siinä mielessä se oli helppoa. Sekä omaisten että asianomaisen osalta. Asiat sai selvitettyä rauhassa. Kumpikaan ei ollut uskovainen vaan ns. nimikristitty.

Pahalta tuntuu luopuminen, se on kuitenkin aina edessä, joko ensin itsellä kuin vanhemmilla. Voimaa tähän voi hankkia keskustelemalla asiat niin selviksi, ettei jää kysymyksiä rajan taakse. Se antaa voimaa myös elämänsä jättävälle. Läheisyys ja rakkauden tunne on kaikkein tärkeintä molemmille osapuolille.
Se tuo lohtua ja turvaa kotimatkalle.

Kaikkia sattuu, minua sattuu jopa tuo sinun ja äitisi kärsimys, otan osaa ja toivon kaikkea hyvää.
Itse menetin isoisäni kylläkin jo vuosia sitten mahasyövälle, häneen sattui niin että sairaalavuoteella pyysi tuoda haulikon että saisi päättää päivänsä.

http://www.youtube.com/watch?v=HX5TWsfykSs

Voimia.
Kuten auton toiminnan ymmärtäminen ei latista autolla ajamista, tai rakkauden kemian tunteminen ei poista rakkautta, niin ei kuoleman hyväksyminenkään tee kuolemasta helppoa tai yhdentekevää.

Jeesukseen Kristukseen uskovana rukoilen äitisi parantumisen puolesta.
Rukous voi paljon kun se on harras.

Olen pahoillani. Sattuu varmasti ja sattuu vielä pitkään jälkeenkinpäin.

Oman äitini kuolema kauan sitten kun olin vielä aika nuori muutti minun käsitystäni elämästä olennaisella tavalla. Sitä ennen aina toivoi vain "ettei mitään pahaa tapahtuisi". Ja sitten kun se kaikkein pahin tapahtui niin kaikki mittasuhteet muuttuivat.

Ymmärsin että kauheaakin voi tapahtua ja silti elämä vain jatkuu - kunnes se loppuu. En tiedä osaanko selittää sitä mutta äidin kuoleman jälkeen lakkasin rimpuilemasta ja annoin elämän huuhtoa yli sellaisena kuin se on. Muutahan me emme oikein voikaan.

Se mitä nyt eniten kadun on etten enempää kysellyt vanhemmiltani heidän elämästään, opetellut tuntemaan heitä ihmisinä. Lapsen ja vanhemman roolit tahtovat olla siinä väkisinkin jonkinlaisena esteenä enkä tiedä pystyisinkö ylittämään sitä rajaa nytkään jos vanhempani vielä eläisivät.

Mutta jos pystyt ja jos äitisi jaksaa ja haluaa niin kysele. Jutelkaa elämästä, millaista se on ollut ja mitä äitisi on ajatellut. Ehkä se ei tunnu hyvältä, jos niin on niin älä tee äitiäsi levottomaksi, mutta voin vakuuttaa sinulle että jokaista tiedonmuruakin tulet arvostamaan myöhemmin elämässäsi. Jos elää kauan ilman vanhempiaan niin on paljon aikaa muistella ja kaivata heitä ja pohtia niitä asioita joita ei heistä tiennyt eikä koskaan kysynyt.

Toivon että kaikki sujuu niin hyvin kuin tällaisessa tilanteessa vain mahdollista ja äitisi olo saadaan hyväksi. Ehkäpä kuolema hyvin sairaalle ihmiselle tuntuu samalta kuin se kun on joskus niin kertakaikkisen väsynyt että haluaa vain nukkumaan vaikka muut lähtevät johonkin hauskanpitoon - ei tosiaankaan enää jaksa eikä haluakaan muuta kuin levätä.

Mikään ei varmaan sinua nyt voi lohduttaa, lähetän silti myötätuntoisia ajatuksia sinulle, äisillesi ja muille läheisillesi.

Poikkesin pitkästä aikaa palstalle, ja näin ikäviä uutisia.

Elämässä saa ja menettää. Nuorempana mittari on saamisen puolella, mutta ennen pitkää alkaa vääjäämättä painottua tuo menettämispuoli. Ainoa helpottava asia on se, että vanhempana alkaa olla viisauttakin sen verran enemmän, että menettämiset on ehkä hitusen helpompi kestää ja hyväksyä. Mutta kyllä siinä hommaa silti riittää.

Jaksamista Mikkosille!

Jaksamisia. Eipä tässä muuta osaa sanoa. *halaus*

Koeta pitää huolta itsestäsi ja yritä puhua kaikesta siitä, mitä mahdollisesti aiemmin on jäänyt sanomatta/kertomatta.


Hyvin lyhyellä aikavälillä oma isäni kuoli väkivallan uhrina ja kaksi parasta lapsuuden ystävääni teki odottamatta itsemurhan. Valtava ikävä on välillä vaikka vuosiakin on jo kulunut. Elämä on joskus tällaista. Kesken jääneet jutut painavat mieltä vielä vanhempanakin...

Kiitos, nääkin yllättäin auttaa, ja se ettei ketjuun tullu mitään inhottavuuksia, no mutta eteenpäin on pyristeltävä meidän kaikkien, ja jos elämä ei välillä vetäis turpaan, niin se ei olisi elänää.

Vielä jatkoa kuolemaan. Sain eilen tiedon, että minun pikäaikainen ystäväni (tai ainakin enemmän kuin hyvänpäiväntuttu) oli kuollut viime viikolla. Hän oli uskossa, mutta kärsi monista vaivoista ja oli jonossa selkäleikkaukseen. Hän oli vian nukahtanut "ikiuneen" yöllä.
Haikealta tuntuu, mutta toisaalta - hän oli uskossa, kärsi sairauksista ja lapsetkin ovat jo aikuisia. Nyt hän on perillä ja viavat ovat iäti poissa.

Sain kuulla että kaksi uskovaista oli saanut iäisyykutsun myös Karjalassa.

Kuolleet lähimmäiset ovat mukanamme. Kuten itselläni oma äitini.
Mielikuvissa, ajatuksissa ja tunteissa, vaikka ovatkin kuolleet.
Platon ja kni:t ovat keskuudessamme, vaikka ovatkin kuolleet ajat sitten.

Voimia jaksamiseen sinulle ja perheellesi.

Jaksamisia sinulle ja muille lähiomaisille. Nauttikaa vielä yhteisistä hetkistänne.

Ystävällisin ja lämpimin terveisin,
Raine

Äiti menehtyi viime Lauantaina noin 22 aikaan, loppu oli rauhallinen, viimeinen nukahtaminen, ikävä on kova, mutta toisaalta elämän on vain jatkuttava.

Iäisyyden portilla ateistien rienaamiset loppuvat.

Sain viikko sitten tietää että eräs hyvin, hyvin läheinen ihminen sairastaa syöpää jonka ennuste on todella heikko. Lisäksi muutamaa päivää myöhemmin totesin olevani sinkku.

Kerro nyt sitten, miten ateistina koet asiat. Onko vain alistutava elämän kohtaloon ja purtava hammasta ja yritettävä pinnisellä eteenpäin.
Uskovaisena rukoilen tällaisessa tilanteessa. Jos sairas on myös uskossa, ja joutuu lähtemään ajasta, minua lohduttaa tieto jälleen näkemisestä. Jos sairas ei ole uskossa, tietysti sitä silloin rukoilee, että saisi vielä armon ottaa vastaa pelastus ennen kuolemaa. Myös sydänsuruissa paras auttaja on ollut Jeesus.

"Kerro nyt sitten, miten ateistina koet asiat. Onko vain alistutava elämän kohtaloon ja purtava hammasta ja yritettävä pinnisellä eteenpäin. "
Kyllä, koska se on ainoa vaihtoehto, ei ole kenenkään etu, jos ihminen vaan käpertyy suruunsa, eikä pysty enään toimimaan.
Tää ny voi kuullostaa vähän kylmältä, mutta esim. jos syöpä on siinä pisteessä, ettei sille enään mitään voi, kuten äitini tapauksessa, niin se on parempi että kärsimykset loppuu, ja kuolee pois. Elämä on sellaista, ja meillä kaikilla se joskus tulee loppumaan, se ei toivomalla muutu miksikään :(
Minua lohduttaa äitini eletty elämä, ja se että hän oli minun äitini, ei mikään mielikuvitusrarina(huomaa siis minua, sinua lohduttaa se mikä sinua lohduttaa)