Pakko-ahdistus-paniikki-sekasotku

Ahistuuhan tossa jo lukiessa. Älä pelkää, jos sinulla ei ole ulkoista uhkaa todellisuudessa. Jos jotakin ihmistä pelkäät, puhu asiasta.

Voi kyllä tosi monessa asiassa samaistua kirjoitukseesi! Tuo tautien pelko on aivan yhtä helvettiä. Yhtäkkiä vaan tulee ajatus päähän että on jostain saanut jonku vakavan taudin ja ajatus ei lähde vaikka kuinka järkeilee, että se ei voi olla mahdollinen.
Miten sinä lyttäsit jonku tautiajatuksen. Pitikö käydä lääkärillä todistuttamassa vai miten?

Itselläni tuo hivin pelko aivan sietämätöntä. Mitä tahansa tekee niin aina syntyy ajatus että se oli huumeneula joka pisti ja sitten täytyy lähtä tarkistaan et eihän se varmasti ollu jne... joitain pakkoajatuksia kai...Sairasta!
Minulla on ollut tuollainen myrkytyspelko myös. Pääsin siitä kuitenkin yli siten, että söin vain vaikka kuinka tuntui et se on myrkytettyä tai jotain vastaavaa.

Nuo fyysiset oireet ovat tuttuja. Ne vaikeuttavat monesti ihan jokapäiväistä elämää.

Pitäs kuulemma rohkastua menemään psykologille tai vastaavalle.....

Oireet lähes täysin kuin omanikin olleet. Vieläkin joskus pelkään ruoan olevan myrkytettyä, jos oma olotilani ei ole paras mahdollinen. Joskus jopa kraanavesikin alkanut epäilyttämään ja kaatanut joitakin lasillisia altaaseen. En kuitenkaan ole koskaan pakottanut itseäni oksentamaan näistä peloista, sillä pelkään oksentamista (ylläri :D).

Se on tosiaan huvittavaa ja samalla erittäin ärsyttävää, kun mieli keksii yhä uusia asioita mitä pelätä.

Itse selätin kuitenkin lopulta pahimmat oireet tarkkailemalla omaa ruokavaliota ja siten syömällä erittäin terveellisesti. Nykyään tunnen itseni usein melko rennoksi, vaikka tunnenkin aika ajoin jossain tuolla mieleni sopukoissa edelleen niitä jännitteitä ja pelkotilojen alkuaihioita. Eivät kuitenkaan iske enää niin pahasti päälle.

Oman kokemukseni perusteella neuvoisin syömään kaiken muun terveellisen lisäksi päivittäin runsaasti ravintoa, joka sisältää kaliumia, magnesiumia ja proteiinia (auttavat rentoutumaan ja lievittävät ahdistusta). Älä kuitenkaan tabletteina, vaan aitona ruokana....

Jaksamisia myös sulle. Itse luulin aikoinaan, että ei ne oireet mihinkään tule katoamaan, mutta kyllä ne voi voittaa :)

tekee ihmeitä päälle. Nyt on menossa uneton kausi ja ai helvetti, pään olotilaa. Ihan kuin olisi puoliksi hereillä, ajatus katkeaa, ahdistus paisuu ja paisuu, kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja sairaalta.
Välillä on sairauksien pelkoa, toisaalta minulla ainakin oikeasti on neurologisia ongelmia. En sentään syöpää pelkää joka päivä ja vaikka tulisi niin olisipa vihdoin menoa.

Hei Lumikisuliini.Ja muut kohtalotoverit.Olipa sinulla niin samat oireet kuin minullakin..ja lapsuudenkokemuksessakin yhtäläistä.
Minullakin on joka sairauden pelko,mutta en ole vielä ,lukkunottamatta yhtä kertaa pelännyt myrkytettyä ruokaa.Minä pelkään matkustamista,hengittämistä vieraalla paikkakunnalla..aivan sairasta.Olen hirveän levoton muualla kuin kotipuolessa.liittyy matkaan jossa kuulin ikävän asian ja luulen että liittyy lapsuudenkin matkaan, jossa jouduin ilman vanhempia olemaan 6 vuotiaana
kauan poissa.järki sanoo ettei mitään hätää-mutta koitappa rauhoitella mieliparkaa.voimia sulle kisuliini.t.naarasleijona

Hei taas kaikki "kohtalotoverit" !! Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella miten menee... Vielä täällä taistellaan lähes kaikkien oireiden kanssa, mutta nykyisin saan jopa syötyäkin jotain, kunhan tietty oon tarkistanut ruuan tarkkaan :D "Kiva" sivuefekti tuolla myrkytyspelolla kuitenkin ollut (jos on pakko jotain myönteistä löytää) eli laihduin 18kg :) Olo on siltä osin ainakin parempi, vaikka tuota painoa vieläkin voi huolettaa tiputtaa lisää... Kiitos teille kaikille vastanneille ja ihana kuulla, etten ole yksin kaikkine pelkoineni

Ihanaa lukea tällaisia, vaikka tietenkään en toivoisi, että kukaan sairastaisi mitään tällaista!

Mutta helpottaa kyllä kun ymmärtää, ettei ole ainut vainoharhainen maailmassa... Minulla oli teininä älytön sairauksien pelko ja olen myös sairastanut varmaan nuo kaikki mitä lumikisu tuossa aiemmin mainitsi.... Kerran olin varma, että olin vahingossa impannut liimaa (korjasin pyöränkumit ja tässä käytin liimaa, en tosiaan nuuskassutkaan liimaa läheltä) ja sain kuin sainkin kaikki mahdolliset myrkytysoireet... Heti kun äitini rahoitteli minua ja sanoi, että myrkytys olisi mahdoton, katosivat oireet seinään. Jep :D

Nykyään en mitään kiputiloja juurikaan pelkää ja vaikka minulla lähes päivittäin on "sydäreitä" ja vatsakipuja ajattelen vain, että taas luulosäryt/"kivutilmansyytä" vaivaavat... Nykyään ongelmani onkin pakkoajatukset, jotka liittyvät katastrofeihin (tulipalot, pommittajat, murhaajat jne)... Nämä aiheuttavat sitten pakko-oireisuutta ja yleistä ahdistuneisuutta.. Myös keskivaikeaa masennusta taidan sairastaa (ainakin lääkärien mukaan)....

Sairauksia pelkään kyllä yhä enemmän kuin keskiverto ihmiset... Etenkin ihosyöpä on jotenkin iskostunut päähäni, koska olen lapsena palanut kauttaaltaan lähes 8 kertaa. Olen vaalea ihoinen, pisamainen, punapigmenttinen ja nuoren palanut - eli riskiryhmää. Lisäksi minulla on luomia keskivertoa enemmän ja niitä syntyy koko ajan lisää. Pari iso olen poistattanut, joka muuten vähensi stressiä ihanan paljon! Nyt huomasin päässäni pienehkön, mutta punaisen ja rupimaisen keskeltä valkean luomen(?), joka totta kai sai taas vainoharhat valloilleen. Lisäksi kädessäni oleva todella terveen näköinen (0,6cm suuri) luomi on kasvanut ihan yhtäkkiä kokoa! Viikon sisällä tullut kova patti siihen... Tähän nyt varasin lääkärin, jotta voin näyttää nämä kaikki oudot luomet ja ehkä viimein saada täydelisen mielenrauhan:) Heti kun ajan varasi, niin stressitaso laski kympistä nollaan... Eilen tosiaan huomasin luomen ja vuorokauden putkeen ajattelin vain ja ainoastaan tätä luomea :D

Voi kun asiat voisi ottaa yhtä rennosti kuin "tavalliset" ihmiset...

Mutta tosiaan I know what you are going through...

mulla on kanssa samoja oireita. Onnea vaan sinnekkin. :D :D

Mulla on myös kaiken laista ahdistusta kuten linja-autoista, laivoista ja työpaikalle nukahtamisesta.

Niin ja itselläni on myös niitä pelkoja, että ruoka on myrkytettyä, mutta niistä olen päässyt aika hyvin eroon. Pakkomielteeni on myös tutkia hyvin ruokien päivämäärät, sitä tekee kyllä moni ihminen muutenkin, mutta vaikka katsoisin että maito on ihan tuoretta vielä, mutta saatan pyytää vielä miesystäväni tarkistamaan asian. Se on todella turhauttavaa välillä... :)

Hei Kat 27ja muutkin kohtalotoverit jälleen!!!!!! Kat27 olipas huojentavaa kuulla noi sun myrkytyspelkojutut, mä nimittäin harrastan kans kaupoissa korrkien kokeilua, maitopurkkien puristelua ja kaiken muunkin "tarkasteua" ennen ostamista. Samoin en myös voi ottaa hyllyn ekaa tuotetta tai jos tuotetta on vain yksi jäljellä... Samoin ravintolassa käynnit yhtä tuskaa, en voi käydä yksin, vaan poikakamuni pitää maistaa kaikkea ensin ja sitten uskallan ottaa siitä... :( Aivan sairaaksi on siis mennyt tää... :( On jotenkin niin uskomattoman tuskainen ja kyllästynyt olo tähän ja tuntuu kuin kukaan tai mikään ei voi tätä parantaa!! Ja siis tottahan toki mulla on myös noita pakkoajatuksia, eli "jotain pahaa tapahtuu jos..." jne... Voi helvete!!!! Välillä tuntuu, että oon pakosti "mielisairas" tai jotain muuta kamalaa, kun eihän tälläsitä kukaan muuten pelkää... :/ Mä oon yrittäny altistaa välillä itseeni syömään sellaisia ruokia mistä kuvittelen et ne on myrkytettyjä, mut jos teen sen, niin fyysinen pyörrytys on niin rajua (en meinaa pystyssä pysyä ja sydän hakkaa miljoonaa), että mielummin kestän tän henkisen kidutuksen, ku ton fyysisen.... Surullista.... Olis ihanaa jos olis juttukamuna joku samanlaisesta paskasta kärsivä, vois jakaa näitä asioita ja kenties huomata, ettei kaikkea todellakaan tarvitse pelätä?! :) Mutta tässäpä tää tällä kertaa, laittakaa ihmeessä lisää ajatuksia, kommentteja, neuvoja, omia kokemuksia lisää tänne, niin koitetaan tehdä maailmasta yhdessä vähemmän pelottava paikka

Hei Lumikisuliini ja muut "sairastelijat". Löysin täältä nämä teidän juttunne ja niin tuntuu tutulta, voisi olla minun kynästäni kirjoitettua, kukaan läheisistäni ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ajattelen niinkuin ajattelen. Olen koko ikäni ollut pakko-oireinen ja ajatuksinen, nyt viimeiset 3 vuotta pahin on ollut botuliini-bakteerin pelko eli en uskalla edes ostaa tonnikalaa kun meinaan että siellä se bakteeri nyt on ja tappaa jos syön sitä, puhumattakaan muista säilykkeistä. Tarkistan myös kaupassa aina ettei jokin tuote ole ns.pullistunut, olen saanut jumalattomia paniikkikohtauksia monta kertaa esim. sipsipusseista, leipäpusseista, jauhelihapaketeista melkein kaikista. Ja aina olen luullut että olen aivan yksin ongelmani kanssa sillä eihän kukaan voi olla samanlainen kuin minä. Tällä hetkellä olen hieman paremmassa kunnossa lääkkeenä paroksetiini 60 mg. Pelot ja ajatukset hieman vähemmän ahdistavia mutta silti päivittäisiä. Pelkään että "tartutan" tämän omiin lapsiini joita kolme ja pelkään että hekin sairastuvat henkisesti kuten äitinsä. Haluaisin niin vain ajatella normaalisti ja kyetä edes yhden kerran ostaa ensimmäisen hillopurkin kaupanhyllyltä ja SYÖDÄ siitä, mutta sitä ei taida tapahtua. En ymmärrä miksi minusta tuli tällainen, johtuuko se alkoholismin varjostamasta lapsuudestani vai kokemastani seksuaalisesta hyväksikäytöstä vai koulukiusaamisesta vai olenko vain aina ollut "tilulilulaa" kuten mieheni ongelmaani nimittää.

Pakkoajatuksista pääsee parhaiten eroon kun niistä ei yritä hankkiutua eroon. Eli antaa niiden tuntua vapaasti. Mitä enemmän tavalla tai toisella vastustat niitä, pelkäät niitä, välttelet niitä jne. sen useammin ja sitkeämpinä ne tulevat. Helppoahan tuo ei ole aluksi ainakaan mutta noin se kuitenkin hyvin tiivistettynä menee. Kun huomaat että sulla tulee pakkoajatus niin yritä olla säikähtämättä sitä ja koita ajan kanssa omaksua sellainen reagointitapa että jaahas pakkoajatus tulee ja tulkoon vain. Itselläni on välillä sietämättömän vaikeaa omien pakkomielteitteni kanssa, pelkään välillä ihan omituisiakin juttuja mutta voin että se pakkomielle häipyy kyllä itsestään kun sitä vastaan ei taistele millään lailla. Saatat miettiä että mistä rohkeus tähän ja se vastaus on siinä että toteuttamalla tuota jatkuvasti käytännössä sen vuoksi että kun PÄÄSTÄT itsesi huomaamaan että se pakkomielle ja pelko häipyy kun et taistele niitä vastaan vaan annat niille luvan tulla vapaasti niin juuri siitä saat sitä tarvittavaa rohkeutta koska silloin opit luottamaan että näin käy kunhan vain annat itsesi huomata sen. Ja voin vakuuttaa että silloin kun tuohon pystyy niin se fiilis kun pakkomielle häipyy on aivan mahtava. Vaatii kuitenkin todella rajua päättäväisyyttä ja rohkeutta ja eriyisesti sitä että suostut kestämään hetkellisesti kovaakin ahdistusta. Ei saa antaa periksi sillä se pakkomielteen haihtuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä. Itselläni se vie tavallisimmin joitakin tunteja joskus paljon pitempäänkin. Ensimmäiset kerrat on kaikkein vaikeimpia mutta kannattaa! Nimittäin ajan kanssa ne pakkomielteet harvenevat ja heikkenevät kun lataat itseesi rajun annoksen päättäväisyyttä kestää ahdistusta. Mutta huom! se päätös kannattaa tehdä silloin kun ei ole pakkomielteen vallassa parasta aikaa koska jos sen yrittää tehdä siinä kohtaa kun jokin pakkomielle pyörii päässä niin se helposti johtaa juuri siihen taistelemiseen joka pahentaa pakkomiellettäsi koska ahdistuneena on vaikea tehdä tuollaisia päätöksiä. Sillä pakkomielteen ja ahdistuksen vallassa sitä vain pelkää että entä jos sen ajatuksen sisältö onkin totta ja jos yrität tehdä päätöksiä silloin niin tämän vuoksi siitä seuraa se loputtoman pohdiskelun rumba joka varmaan onkin tuttua... Eli tee päätös sillä hetkellä kun sulla ei ole pakkomielle juuri parasta aikaa "päällä".

Päätin minäkin kirjoittaa tänne...Sairastuin itse paniikkihäiriöön 20 vuotta sitten ja sen jälkeen ollut vähän parempia ja myös (valitettavasti huonompia) kausia. Tällä hetkellä luulen, että ei tää olo pelkkää paniikkia ole, sillä nyt tullut ihan kummallisia oireita. Ensinnäkin välillä alkaa soida päässä eri biisejä ja ne vaihtuvat kuin jukeboxissa tai discossa ( eli biisit voi vaihtua kesken kappaleen ja alkaa uusi biisi soimaan) Toistan päässäni lauseita mitä olen lukenut, nähnyt telkkarissa tai päivän aikana on tapahtunut..Tää alkaa jo heti aamusta kun silmät saa auki. Pelkään, että ruokani on myrkytetty ja mun mies olisi tehnyt niin (huh huh), pelkään kun kaverini sairastui skitsofreniaan ja kuvitteli silloin, että mulla on kamerat silmissä, niin olen itsekin alkanu miettimään, mitä jos ihmisillä olisi oikeesti kamerat silmissä ja pelkään nyt että onko tää oikeesti jotain alkavaa skitsofreniaa. Koko ajan ahdistunut ja jännittynyt olo ja pahemmaksi vaan tuntuu menevän :( . Sitten kun katson telkkarista jotain ohjelmaa missä on tehty itsemurha, niin mietin mitä jos mä sekoon ja teen itse samalla tavalla itsarin. Mua on alkanut ahdistaa tietyt väritkin..ostettiin taulu kotiin ja siinä punainen väri aika dominoiva ja nyt mietinkin voiko taulun laittaa seinälle kun väri alkaa ahdistaa. Pahoja pakko-ajatuksia on aina välillä ja tuntuu ettei kohta jaksa näiden kanssa...Olenkohan oikeesti sekoamassa tai sairastumassa skitsofreniaan vai onko kellään muilla tallaisia oireita???

Sekoamassako? :') täällä toinen samanlainen, samanlaisilla oireilla!! Niin tuttua noi päässä pyörivät biisit ja lauseet. Sama pelko, vuodesta toiseen. Välillä mennyt todella hyvin (muutama kohtaus per vuosi), mutta jostain syystä nyt homma levisi taas käsiin. Olen kirjoittanut paniikkihäiriön, poh:n sekä ahdistuneisuuden puolelle. Tällä hetkellä meitä taitaa olla 6 samaisista oireista kärsivää (nuo yllä olevat hälinät/sanat/lauseet). Pikkuhiljaa voisin alkaa rentoutumaan asian suhteen, että kyse ei olekaan psykoosista jne. vaan ahdistuksesta/poh:stä. Tuleeko sanat/hälinät sulle ykskaks vain mieleen tahtomatta? Mulla pahinta on mennä nukkumaan jolloin pelkkä ajatus tästä hälinästä saa sen aikaan mielessä pyörivät ajatukset/sanat -> ahdistus -> sekoaminen -> paniikki jne.

Tuossa ylhäällä "eräs pakko-oireinen" kirjoitti aivan ihanasti ja tuota aion kokeilla.

Nostan ylös jos sekoamassako löytäisi tänne!

Ihanaa kun olette tänne löytäneet!!! Kirjoitelkaa lisää kokemuksianne ja ajatuksianne, täällä ainakin yksi joka saa voimaa siitä että ei oo yksin tässä "hullussa" maailmassa...

Vieläkin etsin sekoamassako? nimimerkkistä :) Kiinnostaisi tietää miten menee..

Mullakin on muutamia fobioita, mutten osaa kuvitella millaista olisi kokea myrkyttämis pelot.
Muutenkin oma pääkoppa välillä heittelee ilmaan ihmeellisiä pelkoja, esim, kuolemanpelko, vakava sairastuminen ja tulipalot ovat tällä hetkellä suurempia pelkoja, usein täytyy tiettyyn asti niiden vuoksi valvoa, sitten aamulla hengähtää helpotuksesta ollessaan elossa.
sikäli kokeilen myös sydämmeni lyöntejä ja sykettä, sydämmessäni ei ole mitään vikaa.
Kuitenkin monet sanovat,ettei mitään tapahdu ja et menehdy nukkuessasi, olethan nuori ja hyvässä kunnossa, ei se sitä katso, terveetkin ihmiset menehtyvät yllättäen.
Tiettyjä rituaaleja tehdessään pystyy pakolla menemään nukkumaan ja ajatella että mihin sitä kupsahtaisi, suurempi todennäköisyys olisi menehtyä onnettomuudessa.
Siskoni on sanonut,että olisi hyvä mennä terapiaan puhumaan näistä fobioistani, sitä vain pelkää jos "leimataan" hulluksi.
onko kukaan saanut apua terapiasta pelkoihinsa?
onneksi en liene ainut ongelmieni kanssa ja stressaantuneena nämäkin asiat puskevat pahemmin päälle.

Moi! Sinä Pojois-Karjalassa asuva 27v----32v nainen, etsippä minut Enoren palvelimella: Antti Pekkarinen Heinävedentie 21 b as.5, 83100 LIPERI, omillaan toimeentuleva mies. Olen työtön työnhakija, 32 v mies, pituus 183, hieman ylipainoa. Näitä tämän sivun edellämainittuja vaivoja on ollut minullakin ja yksin joutunut niitä pähkäilemään. Sinä Pojois-Karjalan alueella asuva 27v----32v nainen olisi haussa tuekseni purkamaan yhteisiä ongelmia selkokielisin ajatuksin. Minulla ei ole nettiä, on vain tällä haavaa puhelin, jonka numeron löydät nimelläni ja osoitteellani Enoren palvelusta. Tervetuloa kirjeenvaihtoon Kansani:
ANTTI PEKKARINEN

Mä liityn myös tälle puolelle keskustelemaan vaikka aktiivisesti kirjoitan tuolla paniikkihäiriön puolella samasta aiheesta "sekoamisen pelosta". Eli mun ongelma on päähän pyörimään jäävät keskustelut. Tahtomatta tulee mieleen ihmisten puheet. Yhtäkkiä saattaa mieleen tulla jokin sana keskeltä ei mitään. Välillä ajatukset pyörii ihan vauhkona tai sitten junnaan jotain biisiä mielessä puoli päivää. Osittain ajattelisin näiden kuuluvan tänne pakko-oireisen puolelle. Kellään muulla vastaavia pakkoajatuksia, että jäisi päähän pyörimään puheet. Tai se, että tahtomattani ajattelen asioita ja yhtäkkiä mieleen on jäänyt se miltä toinen ihminen kuulostaa ja ah kun ajattelet niin se oma ajatus kuulostaakin siltä toiselta? Tuntuu niin vaikealta selittää noita ilman, että se kuulostaisi ihan sekavalta :/ nää vaan ahdistaa niin kiitettävästi mua, että toivoisin jostakin löytäväni jonkun kohtalotoverin.

Tässä tilanne ollut nyt ihan kamala, kun äitini kuoli yllättäen 3 viikkoa sitten :( oireet vaan ovat pahentuneet ja lisäksi tullut äidin kuoleman jälkeen sellaista että mitäs jos vaan kävelen auton alle tai hyppään partsilla tms. Onneksi huomenna psykkalle. Kirjoittelen taas tuntemuksiani kun vaan jaksan

Hei! löysin kans tän ketjun ja ihanaa että en oo ainoo joka pelkää ja pelkää vaan vähä lisää kaikkea! Mulla on suunnattoman suuri kuoleman pelko/kuolema johonkin äkilliseen sairauskohtaukseen.Aina kun pää on vähä enemmän kipee luulen et nyt tulee se aivoverenvuoto.nyt mulla on ollu jo vuosia erilaisia rintakipuja/rytmihäiriöitä ja sydän tutkittu hyvin eikä siinä ole mitään vikaa. pelkään sydänkohtausta 24/7 yötä päivää, nukun päällysvaatteet päällä jos yöllä tarvii lähtee sairaalaan, en uskalla pestä meikkiä jos pitää lähtee sairaalaan ja ym ihan kauheeta. heti kun lähden paikkakunnaltani ajamaan kauemmas missä ei ole sairaalaa tulee ahdistus. Hain viime viikolla mieliala lääkkeet mutten uskalla alottaa syömään niitä ku haittavaikutuksissa on sydämen tykytys ja muut sydän oireet..ku niitä on muutenki niin sitte jos ne siitä vielä pahenis niin terve..tuntuu että hullujen huoneelle tässä ollaan kohta menossa..Tää on ihan kauheeta kun pitää vaan pelätä. ja hiuksia en uskalla värjätä enää ollenkaan kun siihenkin on jotkut kuolleet. Mistä te muut ootte saaneet apua näihin pelkoihin?

Moi kaikki ihanat kohtalotoverit taas piiiitkästä aikaa... Muistin tän mun aloittaman ketjun ja palasin katsomaan, oliskos tänne tullut uusia juttuja. Mutta vuosi on vieräshtänyt ilman kävijöitä. Toivotaan, että löydätte tänne takasin!! Kerron nyt vähän uusia kuulumisiani...
Eli, edelleen mennään tällä "ruokani-on-myrkytettyä-linjalla", on jopa pahentunutkin vähän, eli kaupasta en uskalla ostaa juurikaan mitään, varsinkaan irtotavaroita (sämpylät, munkit, hedelmät ym...) Koska joku "hulluhan" on kuitenkin ruiskuttanut injektioruiskulla niihin jotain myrkkyä/huumetta... Puristan myös edelleen kaikki maito/piimä/mehupurkit, kokeilen pullon korkit ja tarkistan että pusseissa myytävissä tuotteissa pysyy ilmat... Kotona homma on mennyt niin pitkälle, että olen "varma" siitä, että kun en ole kotona, joku (talonmies, huoltomies?) käy myrkyttämässä jääkaappini sisällön.. :/ Eikä auta järkipuhe, ei, vaikka todellakin TIEDÄN ettei näin ole, mutta... Hukkaan menee aina kaikki ruoka, kun en niitä uskalla ottaa... Fyysisiä oireitakin on tällä hetkellä ihan kiitettävä määrä, sillä olen viime aikoina ollut extra-ahdistunut... Johtuen varmaankin siitä, että jouduin pakottamaan itseni lentämään useita kertoja tänä vuonna ja kun olen todella lentopelkoinen, niin stressitasot hipoo pilviä... Listaan nykyiset oireet tähän:

huimaus, silmien hetkittäinen sumentuminen, oudot jännekivut, vatsaoireet (joko ummetus tai löysä vatsa), unettomuus, jatkuva suonenveto, sydämen muljahtelut, suun kuivuminen, pala kurkussa, raskas hengittää, niskat todella kipeät ja jumissa, samoin kallonpohja, narskutan unissani todella rajusti (nyt toinen leukanivel rahisee, on kipä ja vähän kuin poissa paikoiltaan), jatkuva närästys, hiukset todella kuivat, kynnet liuskottuu ja ovet todella hennot, toinen sierain tukossa jatkuvasti (ei nuhaa), todella kuiva iho, oikea nivus kipuilee välillä ilkeästi ilman syytä, vasen ranne todella kipeä ranteen sisäpuolelta (en ymmärrä, kun en kättä käytä oikein mihinkään), jatkuva ärtyneisyys ja juuri nukahtaessa säpsähdys siihen, että olen lopettanut hengittämisen ja havahdun paniikissa vetämään keuhkot täyteen (tätä voi joskus tapahtua yli 10 kertaakin, ennen kuin nukahdan...) :(


Psyykkiset oireet:
todella oudot muistihäiriöt (en yhtäkkiä muistanut pankkikortin PIN-koodia, vaikka ollut vuosia sama, ihan tavalliset sanat unohtuu ym), tunne etten hetkeen tiedä missä olen (tyyliin kun heräät krapulassa jostain ja oot ihmeissään)(KAMALA TUNNE, mutta kestää vain sekunnin tai pari), saatan kysyä samaa asiaa esim ystävältäni parikin kertaa muistamatta että kysyin jo (noloa), pelkään nykyään saavani allergisia oireita kalasta, pesuaineista, hajuista ym, pelkään ottaa lääkkeitä, siis ihan buranaa, rennietä tai luontaiskapseleita, koska eihän ikinä voi olla varma onko niissä just sitä mitä sanotaan (huoh), pelot, että "murhaaja" päättää kavuta just tän asunnon parvekkeelle ja tapppaa mut, tulipaloja ja muita mahdollisia/mahdottomia katastrofeja!!! ... Tää on niin mielettömän rankkaa, että joskus tekis mieli vaan sääliä itteensä ja itkeä tuntitolkulla... Häpeän tätä ihan tajuttomasti, mutta onneksi olen ulospäin ihan eri maata (huumorintajuinen, vilkas, sosiaalinen, temperamenttinen)ja pystyn täten salaamaan tämän ihmisiltä aika hyvin, toki lähimmät ystäväni tietävät... Eivät varmaan muut uskoisikaan, vaikka kertoisin, niin iso on toi kontrasti siihen, mitä olen ulospäin ja mitä todella tapahtuu mun sisällä... :/ Mutta joo, täällä taas unettomana haahuilen ja toivon niin kovin, että joku mun elämässä muuttuisi radikaalisti... Katselin tuossa äsken psykologista vyöhyketerapiaa ja Pranic healing hoitoja, jos vaikka kokeilis sitten niitä seuraavaks! :) Pakkohan se jotain on yrittää, jos meinaa täältä suosta vielä joskus nousta... Olis ihanaa, jos joku teistä kohtalotovereista haluaisi jakaa ajatuksia täällä, sekin aina luo sellaista turvan tunnetta, kun tietää ettei ole ihan yksin näiden asioiden kanssa... Rohkeesti viestiä tänne, yhdessä tästä noustaan!!!

Hei.
Minä en yleensä tänne kirjoittele mutta nyt oli ihan pakko vastata.
Tuo tilanteesi kuulostaa vaikealta, varmasti rajoittaa normaalielämää PALJON.
Itselläni paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö sekä vakava masennus ollut muutama vuosi sitten, mutta psykoterapialla ja lääkityksellä saatiin kuntoon.

Nyt kuitenkin viime syksynä iskivät yhtäkkiä kauheat pelot.. Olin aivan varma joka päänsärystä että minulla on aivohalvaus/aivoverenvuoto, pelkäsin että tulen hulluksi kun pelko kuolemasta iski, tuntui aivan epätodelliselta ajatella että tämä kaikki loppuu joskus... En myöskään uskaltanut syödä mitään lääkkeitä, koska pelkäsin että saan vakavan allergisen reaktion, tämä meni pahimmillaan siihen etten uskaltanut edes mitään hedelmiä syödä tai mehuja juoda, kun pelkäsin allergiaa.

Pitkään sinnittelin "normaalisti", olen myöskin kovin ulospäin suuntautunut ja puhelias, eikä kukaan varmasti huomannut että joku on hätänä.

Sitten kuitenkin eräs päivä kyllästyin, en vain enää jaksanut elää niin. Menin työterveyshoitajalle, ja sain ajan työpsykologille. Kävin juttelemassa muutaman kerran ja rohkaistuin aloittamaan lääkityksen. Cymbalta, pienimmällä annostuksella 30mg. On kuulemma hyvä lääke juuri tuohon vaivaan kun tarkkailee koko ajan omia oireitaan ja "sairauksia".

Alkuun tuntui ettei mitään apua, ja ruokahalu meni. MUTTA, nyt voin paremmin kuin koskaan, pelot ovat mennyttä, tai eivät aivan kokonaan hävinneet, mutta nyt pystyy rationaalisesti ajattelemaan. Kuolema pelottaa välillä, mutta sekin tulee mieleen vain todella harvoin. Tuo lääkitykseni on todella pienellä annoksella, mutta tunnen että se on riittänyt. Voin aivan mainiosti, eikä ahdistuksesta tietoakaan. :)

Hirmuisesti tsemppiä sinulle, toivottavasti kesäinen aurinko alkaa pian paistaa! :)

pakkoajatukset ovat kamalia ja itse yritän niistä selvitä itsekseni. Minulla ne eivät ole ainakaan vielä kovin pahoja, mutta olen päättänyt, että jos ne alkavat merkittävästi haitata elämääni niin haen apua. Olen miettinyt mistä nämä johtuvat. itselläni on kuitenkin ollut hyvä lapsuus jne.

Nykyään tavallisimpia pakkoajatuksia on ainakin pelko itsehillinnän menettämisestä ja että teen jotain pahaa. Tiedän että en halua kenellekään pahaa, mutta pelkään, että teen vahingossa jotain kamalaa tai hetken mielijohteesta. Tämä on sinänsä epätodennäköistä, koska olen hyvin harkitsevainen ja olisi oikeasti epätodennäköistä että teen jotain. Pelkään myös että tietämättäni pahat ajatukset tai kaunat vaikuttavat minuun ja joskus tulen hulluki tai "räjähdän" esim. lyön jotain tms. tämäkin on varmaan aika epätodennäköistä oikeasti.

Pelkään hullluksi tulemista, mutta olen aika hyvin saanut uskoteltua itselleni että en voi noin vain tulla hulluksi. Pelkään välillä myös sitä, että minusta tulee pedofiili tai että rakastun johonkin liian läheiseen ihmiseen siinä mielessä. Aika outoa, koska minulle ei ole koskaan tapahtunut niin enkä missään nimessä voisi kiinnostua esim. lapsista.

Olen myös kuullut että pakkoajatuksista kärsivät toteuttavat hyvin epätodennäköisiä ajatuksia esim. toisten vahingoittamisesta.
Itselläni pakkoajatuksia on pitänyt poissa jokin tekeminen, esim. lukeminen, tv:n katselu ja erityisesti liikunta. Liikun paljon ja huomaan että jos en liiku niin oloni pahenee huomattavasti.

Voimia teille pakkoajatusten kanssa painiville! Yksi vinkki on, että ei kannata suhteutua ajatuksiinsa vakavasti tai pelätä niitä. Kun tajuaa niiden irrationaalisuuden niin ne eivät välttämättä ahdista niin paljoa.

Moi!

En olisi uskonut, että täältä löytyisi näin paljon samankaltaisia oireita omaavia. Päätin itsekin kirjoittaa omista oireistani, kunnollista apua tuntuu olevan todella vaikea löytää.

Olen jo aivan pienestä lapsesta asti pelännyt sairauksia ja jo ala-aste ikäisenä pesin käsiäni todella paljon. Vuonna 2007 sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni ja luulin kuolevani. Kävin tämän jälkeen nuorisopsykiatrilla ja sain lääkityksen. Joskus pelkoja oli vähemmän kuin toisinaan. Lopetin psykiatrilla käynnin noin parin vuoden käynnin jälkeen. Sairauksien pelko on kääntynyt pikkuhiljaa pakko-oireisiin ja pakko-ajatuksiin. Eli toistan jotain tekemääni asiaa niin monta kertaa, että en sairastuisi tai ei tapahtuisi jotain muuta pahaa. Oireet ja ajatukset ovat alkaneet mennä koko ajan entistä mahdottomammaksi ja nykyään pelkään jos sekoan lopullisesti. Arkipäiväisistä asioista ei tahdo tulla enää mitään ja voimani ovat jo aivan loppu kun aamulla nousen sängystä ja vaatetan itseni moneen kertaan niin kauan kunnes tuntuu että voin lopettaa.

...pakko-ajatukseni vaivaavat minua nykyään jo ihan joka tilanteessa mitä teen kotonani. Nykyisin minun täytyy olla ajattelematta jotain kuolleita tuntemiani ihmisiä, tai muuten joudun tekemään asian uudelleen. Vain edesmennyttä isoisääni voin ajatella joutumatta tekemään asiaa uudelleen. En tiedä miksi juuri häntä voin ajatella ja miksi muita en. Kotona mistään ei sitten tulekaan mitään...Unen saamisessa kestää todella kauan koska jos ajattelen jotain pahaa jostain kuolleesta tai häneen liittyvästä joudun rukoilemalla pyytämään tätä ajatusta anteeksi. Tämä kaava toistuu jokaisessa tekemisessäni...suihkussa käydessäni, käsiä pestessäni, vessassa käydessäni, television avaamisessa, tietokoneen avaamisessa, kynnysten ylittämisessä...aina minun ei tarvitse rukoilla vaan tehdessäni sen asian uudestaan mitä olen tekemässä saan helpotusta olooni. Nämä tuntuvat koko ajan menevän vain pahemmiksi. Olen todella väsynyt, enkä pysty nauttimaan elämästäni tai asioista joita ennen tykkäsin tehdä. Myös ihmissuhteeni ovat kärsineet. Olen käynyt muutamilla psykiatreilla, mutta he eivät ole osanneet auttaa muuten kuin lääkkeillä, jotka eivät ole auttaneet itse sairauteen vaan tuoneet vain sivuoireita. Olen varannut taas uuden ajan uudelle psykiatrille...en enää tiedä mitä teen. Minulla ei ole töitä, sosiaalinen elämäni on todella vähäistä ja tyttöystävänikin on muuttamassa omilleen.

Hei kaikki kohtalotoverit!!! Täällä painitaan edelleen näiden samojen tuntemusten kanssa, tai oikeastaan nyt yhden uuden ja todella inhottavan oireen kanssa... Olen nimittäin ruvennut lopettamaan hengittämisen juuri kun olen nukahtamassa!!!!! Eli silmät painuu kiinni ja hetken päästä huomaan miten lopetan hengittämästä ja säpsähdän "hereille" ja vedän rajusti happea. Siis mitään hengenahdistusta tuo ei ole, vaan yksinkertaisesti lopten vaan hengittämästä. Tämä saattaa joskus toistua kymmeniäkin kertoja, ennenkuin jossain vaiheessa olen vaan tarpeeksi väsynyt ja nukahdan. Todella kamala tunne tuo ja outokin, voi kun joku osaisi selittää tuosta enemmän... :/ Jos muilla ollut samaa, kertokaa toki kokemuksianne ja tietojanne!

miten päästä pakkoajatuksesta eroon joka keskittyy unettomuuden ajatteluun herään yöllä ja heti ahistava ajatus en saa enään unenpäästä kiinni ja ymmärrän että tämä unettomuus johtuu vain siitä että mietin sitä kokoajan

Pakko-oireeni alkoivat noin 10 vuotiaana. Ritualit yms tuli siitä alkaen. Sitten kun täytin noin 21 vuotta kaikki paheni. Pelkään aivan kaikkea ja olen nyt 27 vuotias kun tajusin hakea apua. Odottelen vielä hoidon aloitusta kun en kuulemma ole pahassa tilassa.(?)
Nyt kaikkein pahin asia tässä on : mies yritti itsemurhaa ja nyt pelkään joka päivä että hän yrittää sitä uudelleen. En vaan saa ajatusta pois millään. Ja hän sanonut ettei enää yritä. Mutta en luota, pelkään kovasti. Tämä sai minua hakemaan siis hoitoa.

Täällä sama juttu. Itselläni oireilu on kausittaista. Joskus menee pitkäkin aika, ettei ole mitään mutta jos esim. tulee flunssaa tai niskajumia niin sepäs vasta alkaa stressaamaan. Tein kerran listan, mitä kaikkia tauteja ja sairauksia minulla on ollut:
rintäsyöpä, melanooma, kohtu- ja munasarjasyöpä, aivokasvain. Tällä hetkellä minulla on sydänlihastulehdus (tottakai, olihan minulla pitkä flunssa ja nyt sydän jotenkin pamppailee oudosti).

En jaksa itse tätä enää, varasin ajan psykiatrille tällä viikolla. Olen aiemminkin kolme vuotta sitten käynyt psykiatrilla, sain alprox-nimistä lääkettä joka lievensi ahdistuksen tunnetta. En käyttänyt lääkettä kuin pahimpiin ahdistustiloihin.

Jos haluat keventää oloa, lue seuraava kirjoitus:
http://paniikkinappula.vuodatus.net/lue/2012/12/kilteilla-tytoilla-on-aina-syopa

Tuntuipa huojentavalta löytää tämä keskustelu! Täälläkin siis yksi pakko-oireinen, ei onneksi haittaa pahemmin elämää käytännön tasolla, mutta ahdistus on ajoittain kovaa. Isoin ongelma itselläni on epämääräinen "jotain pahaa tapahtuu" -tunne, joko minulle tai läheisilleni, ja se paha voi olla mikä tahansa minkä kuulen, luen tai vaikka vain ajattelen. Rituaalina on puun koputtaminen (minulla on monta ovelaa keinoa tehdä se muiden huomaamatta) sekä hieman lievempänä pakonomainen rukoilu, vaikken edes ole erityisen uskonnollinen. En pystynyt edes tästä ketjusta lukemaan sairauksien nimiä, mainintoja kuolemasta yms. ilman että koputtelin pöydänreunaa jatkuvasti...
Lisäksi ajoittainen huonounisuus johtaa öisiin kehäajatuksiin, pienikin mieliharmi alkaa kasvaa suunnattoman kokoiseksi ja tuo pian mukanaan entistä kamalampia skenaarioita. Ja kun on nukkunut huonosti, myös päiväajan oireet pahenevat :(

Luonteeltani olen ns. järkevä ja luulen, että tutuille olisi suuri yllätys kuulla vaivastani. Tajuan itsekin, että pelot on täysin järjettömiä ja vailla todellisia perusteita, mutta kun ahdistus iskee, sitä ei vain pysty järkeilemään pois. Tuntuu täysin hullulta yrittää hallita elämää tavalla, joka alkaakin hallita minun elämääni :(

Enpä muuten tiennyt, että jatkuvat "korvamadot" voi olla myös pakko-oireisuuteen liittyvä juttu! Minulla soi päässä musiikki melkein koko ajan, mutta se ei onneksi erityisemmin ahdista eikä häiritse. Tarkistelen myös kaupassa että tuotteissa on päiväykset kohdallaan ja suojakaasu- sekä vakuumipakkaukset ehjiä, mutta mielestäni se on pelkästään arkijärkevää :D Vaikka tietysti sekin voi mennä ns. överiksi.

Pahoittelut vähän sekavasta sepustuksesta, mutta tuntui että pelkästään muiden kokemuksista lukeminen paransi oloa, kiitos siitä. Jaksamista vaivan kanssa ja parempaa vointia teille kaikille tälle vuodelle! :)

Tää on jo vanha ketju mutta huomaan että vuosien saatossa täydentynyt. Helpottaa tieto että en ole yksin. Olen tehnyt itsehoitoa ja pitänyt paniikki päiväkirjaa.Olen käynyt vuosien varrella myös psykiatrin vastasnotolla, psyks sairaanhoitajalla ja käynyt terapiassa.Olen kärsinyt oireista lapsesta saakka...tosin tajusin asian vasta aikuisena. Tällä hetkellä mulla lääkityksenä cipralex 10mg ja oireet vähäisiä. Tänään tosin tuli kauheessa melussa eräässä ruokapaikassa äkkinäinen ajatus että smoothie jota juon on myrkytettyä. Se meni ohi tosi nopeasti se ajatus koska annoin sille luvan tulla enkä estänyt. Toisekseen olin väsynyt ja vatsani ei voinut hyvin. Hyvin useasti olen huomannut että juuri jännityksen tunnetta ja paniikkikohtausta/pakko ajatuksia tulee jos vatsani ei ole kunnossa. Havahduin laktoosi intorelanssiin n. N.1,5 vuotta sitten. Ei tietenkään laktoosittomien tuotteiden nauttiminen parantanut,vasn helpotti vatsani tilannetta. Myös tieto hypermobiliteetti oireyhtymästä ja siitä että olen fyysisesti erityisherkkä myös tämän takia helpotti oloani ja ymmärrystä oman kehoni viesteistä ja siitä mistä ei välttämättä tarvitse olla niin peloissaan. Kyllähän ajatukset on inhottavia kun niitä tulee sopimattomissa paikoissa. Väkivaltaan, seksuaalisuuteen viittaavat ovat ehkä niitä inhoittavampia. Itsellänikään ei ole ollut ruusuinen lapsuus/nuoruus. Harva tietää mun näistä jutuista. Kovinkaan moni ei varmaan edes ymmärrä.Minä en usko että sekoon, vaikka joskussitä pelkäänkin. Mietin tosissani terveellisten elämäntapojen merkitystä. Myös sitä miten paljon kukakin kuormittuu ympärillä olevista asioista, jutuista,tiedosta.Tv,radio, netti. Itse yritän maaduttaa itseäni näistä.Välillä tieto lisää tuskaa ja tuntuu että kaikenlaista "hörhöä" sitä imee itseensä netin ihmeellisestä maailmasta. Olen henkinen ihminen.Itseasiassa rukoilu oli jossain välissä mun yks pakko oire ja lopetin sen.Samoin röökille meno.Kauheesti on ollut tässä asioita joista on opetellu pois...röökään ja rukoilen edelleen mutta muissa tilanteissa. Älkää luovuttako, sit ku oireet taas helpottaa elämä tuntuu mielettömän hyvältä. Tai mä toivon näin jokaisen kohdal.