Vaikeat vanhemmat

c: itse oon 14-vee ja sama ongelma . kerran kaupassa kaksi miestä suuteli ja mutsi van "onneksi sä oot terve" . En oo kertonu kellekkään c: ja jos vanhemmille , lentäsin pihalle samana päivänä.

sun kaa ois kiva jutella(mese?)

Aikuinen olet pian, niin, että? Minä olen V ja ANHA. Nyt v. olen sen v. sanonut! Olen nähnyt,että kaikki ovat rajallisia ympäristönsä tuotteita. Mitä väliä kourinko itse munani, vai annanko naapurin Kertun kouria? Kun vuosia sitten esittelin kaunistukkaisen lapsen kuvaa, joka ikinen, ne kaikki ympäristötuotteet, halusivat nähdä aluksi silmät. Väri siinä ratkaisi. Näin tässä metsässä! Älä arvota niitä tuotteita liian korkealle!

Sinulla on todella vaikea tilanne. Ehdottaisin, että pysyisit vielä kiltisti kaapissa ainakin julkisesti, vaikka sisälläsi kiehuisi kovinkin. Katsele pojan tai miehenkuvia netissä ja runkkaile. Muutaman vuoden kuluttua kun itsenäistyt, voi alkaa elämään omaa elämääsi. Vanhempiasi et voi muuttaa etkä itseäsikään. Hyväksy myös vanhempiesi mielipde. Kun kysyvät tyttökaverisi perään, niin vastaile vain jotain ympäripyöreitä, ettei ole sopivaa tullut eteeni jne. Sinulla on varmaan tuhansia kohtalokavereita saman ongelman kanssa . ET todella ole yksin.

Olen sitä mieltä, että kasva vielä vuosissa äläkä tee isompia kaapista ulosjulistuksia perheellesi. Hanki luotettavia ystäviä ympärillesi, joiden kanssa voit olla oma itsesi ja puhua asioista, jottet jää yksin ajatuksesi kanssa. Kun saat itseesi varmuutta asian kanssa, silloin olet valmis siitä keskustelemaan perheesi kanssa. Ota yhteys esimerkiksi alueesi setaan, jos kaipaat luotettavaa ohjausta asian suhteen.

Itse olen 29v ja löysin homouteni vasta 3v sitten. Olen oikeastaan ollut siitä hyvilläni, sillä nyt olen itsenäinen, hyvin toimeentuleva ja koulutukset käynyt ja sitä kautta elämänkokemusta myös saanut. Vanhemmille ulostulo aikuisiällä on nähdäkseni heille myös helpompaa, jos olet saavuttanut oman toimeentulosi ja itsenäisyytesi. Vanhemmilla on paljon sinun ikäisten nuorten kanssa paljon stressattavaa: opinnot, itsenäistyminen, jatkokoulutus, työelämä jne.. se ei kuitenkaan poissulje sitä, että sinun pitäisi ehdottomasti olla kaapissa. Perheasiat ovat perheen sisäisiä, yksityisiä asioita. Tiedät kyllä itse, milloin aika on valmis kertomaan. Pääasia on, kun kerrot niin kerro omien tunteitesi pohjalta. Pahinta mitä voit tehdä, on tuoda asia aggressiivisesti tai riitaisasti esille. Älä menetä malttia, vaan osoita ymmärrystä ja itsevarmuutta että olet asian suhteen varma itsestäsi. Sen vuoksi uskoisin, että elämänkokemus tuo tätä varmuutta keskusteluun. Usein asiat eivät kuitenkaan ole niin pahoja, mitä kuvittelee.

Vanhemmilla voi tulla nuorten kanssa hyvinkin kontrolloiva ote, varsinkin kun itsenäisyyttä eikä täysi-ikäisyyttä ole vielä saavutettu. He voivat äkkiä rajoittaa tai muuttaa tilanteita väärään suuntaan, koska eivät osaa asiaa käsitellä oikealla tavalla. Sen vuoksi, jos päätät kertoa nuorena, hanki myös vanhemmille tukea esim. yhteystietoja tai materiaalia. Setan sivuilta löytyy hyvä esite "materiaali" - "esitteet" - "esite homo-, lesbo- ja bi-nuorten vanhemmille".

Kannattaa tutustua myös kirjaan "Ulos kaapista" (Parkkinen Marja-Leena), jossa homot ja lesbot sekä vanhemmat kertovat omista kokemuksistaan, miltä tuntuu kaapista ulostulo. Se auttoi ainakin itseäni jonkin verran.

"""Eli kotoa löytyy melko uskovainen yksinhuoltajaäiti, ja perinteitä äärimmäisyyksiin kunnioitava isäni""""
- siis, elättääkö äitisi perinteitä kunnioittavan isäsi....jos aloitat näin epäjohdonmukaisella tavalla vuodatuksesi, niin alussa "trolliutesi" kieltävä ilmoitus joutuu kyllä kyseenalaiseksi....mutta noin yleensä, vanhempiaan ei voi valita ja samoin vanhemmat joutuvat hyväksymään tekemänsä lapset, jos tämä yhtälö ei toimi, on pahasti jotain pielessä tälläisessä perheessä....valitettavan paljon onkin näitä pieleen menneitä perheitä huostaan otettujen lasten määrällä katsottuna....mutta jos asiasi on näin kuitenkin...kukaan ja missään ei määrää, että homoudestaan on pakko kertoa, jos ei sitä halua....ei edes vanhemmilleenkaan, joskus "pikkuinen valhe" voi olla parermpi ratkaisu, kuten nyt sinunkin tapauksessa

Kai nyt ihmisillä voi olla isäkin vaikka olisi yksinhuoltajaäiti? Isä vaan asuu muualla! Typerykset.

Varmaan helpointa pysyä kaapissa toistaiseks. Voithan sä silti tavata poikia salaa ja seurustellakin. Parin vuoden päästä oot täysi-ikäinen ja voit muuttaa pois kotoa johonkin isoon kaupunkiin opiskelemaan tai töihin. Sit kun pärjäät omillas voit tulla ulos kaapista vanhemmilles. Sit ei haittaa vaikka ne ei hyväksyiskään sua.

Ota itteäs niskasta kiinni ja ole oma ittes. Itse olen lesbo. En koskaan ole hävennyt sitä ja olen avoimesti omaitseni. Ihmiset hyväksyy kun ne tajuaa, ettei ne ihan oikeasti voi vaikuttaa sun elämääs. Ne ei voi muuttaa sua.

sitten kun olet valmis. Uskon että äiti on aina se, joka kuitenkin hyväksyy lapsensa ja rakastaa lapsiaan eniten maailmassa ikinä, ehkä alkujärkytys voi viedä aikaa. Isistä en ole niinkään varma... typeriä hapannaamoja ja homofobiaisia löytyy. Kummallista ettei toisten kaaliin mahdu se, että osa todella syntyy homoina, eli tuntee seksuaalista vetoa samaan sukupuoleen pienestä pitäen tai siis teinistä pitäen ja voi olla että myös lapsena pieninä ihastuksina.

Koskettava kirjoitus. Vanhemmat eivät ole lastensa arvoisia, jos eivät osaa arvostaa omaa lastaan juuri sellaisena kuin hän on. Piste.

Reippailla ulkona,sielä mieli virkistyy ja ajatukset selkiytyy.

selvennätkö nyt vähän...
kerrot että äitisi on yksinhuoltaja?? ja kuitenkin kirjoitat, niin kuin isäsi asuisi myös kanssanne... puhut miten vanhempasi keskustelevat ruokapöydässä ja katsovat tv:tä yhdessä.

että mitenkä tämä asia nyt oikein on? yksinhuoltaja on ihminen, joka huolehtii yksin lapsistaan. eli toinen vanhemmista asuu tällöin muualla.

HOMMAN NIMÄHÄN ON SE,ETTÄ JOS OLET GAY/HILPEÄ POIKA,NIIN EI SILLE VOI MTÄN! OLET MIKÄ OLET JA KERRO VANHEMMILLES MITEN ASIAT ON,ETTÄ (TYKKÄÄT POJISTA,PINKEISTÄ VÄREISTÄ,LADY GAGASTA) SE ON SUN TIE MINKÄ OLET VALINNUT..... Onnea rakkaus elämään kyllä on paljon homoja Suomessa.....

Juu niinhän se menee, että ennen oli homoja ja heteroita, nykyään on homoja ja muotihomoja.

HYVÄ YSTÄVÄ HOMOUS ON AINA IHMISEN OMA VALINTA, SYNNYIT HETERONA. HOMOUDESTA ON MAHDOLLISUUS PÄÄSTÄ IRTI.

Jatka taistelua homous ajatuksia ja haluja vastaan. Älä anna periksi tuolle synnille.

Mies ja nainen ovat luotu yhteen.

Ota yhteyttä seta:n. Siellä osaavat hyvin neuvoa.

Vanhemmuuteen kuuluu rakastaa lastaan olipa hän sitten jalaton tai vaikka kehitysvammainen, eikä lasta "hylätä". Eihän sitä lasta pihallekaan pistetä jos joku hänen luonteenpiirteensä ei miellytä. Ei myöskään (ala-ikäistä) lasta heitetä pihalle, jos seksuaalinen suuntautuminen on eri kuin hetero.

Laita keskustelu pystyyn, kysele rohkeasti (perusteltuja!) mielipiteitä ja miksi juuri seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi vihan kohteeseen. Eikö tärkeämpää olisi kunnioittaa toisten ihmisten päätöstä uskaltautua elämään tässä fobisessa yhteiskunnassa ja tehdä omansa veronmaksajana, kuin kritisoida tai jopa silminnähden vihata. Miten toisten seks.suuntautuminen vaikuttaa muka omaan (sitä vastustavien) elämään?

älä kerro viellä vanhemmilles siilä joskus voi olla että et ookkaan homo vaikka siltä saattaa tuntua, kannatta kokeilla jonkun työn kanssa miten juttu luistas ja kertoa vaikka sille, tyttö voi auttaa siinä jutussa antavasti.

Ai että et vois elää homona, jos vanhemmat ei hyväksyis, no vittu miks et? Odota vaikka, että olet täysi-ikäinen, muutat omillesi jne, ja sitten kerrot heille että moro, ahdasmieliset junttipaskat, olen homo, enkä halua olla yhtä idiootti kuin te.
NE ON VAAN VANHEMMAT.
Jos ne on muinaisuuteen jämähtäneitä arvoiltaan, eivät ymmärrä että rakkaus voi olla muutakin kuin miehen ja naisen välistä, jos ne oikeasti on niin vitun ääliöitä, että tuomitsevat homot ja riistävät näiltä ihmisoikeuden IHAN VAIN SIKSI ETTÄ ITSE EIVÄT SATU OLEMAAN HETEROITA, anna niiden olla. Ei sellaisia ole pakko yrittää miellyttää. Vanhempiaan ei voi valita, mutta niihin ei ole pakko pitää yhteyttä, jos niikseen tulee.

Eli summa summarum: totta helvetissä saat olla oma itsesti, ei koskaan tule elää kusipäiden mieliksi, oli ne vanhempia tai ei.

voi jeesus näitä vastauksia.
itse en ole tullut puolikaapista ulos (olen 20) koska äitini on hyvin homofoobinen. Isälle toki voisinkin kertoa ja olen suunnitellutkin mutta pelkään vain sitä että äidin reaktiot mihin tahansa liittyen minuun tulevaisuudessa ovat hyvin vaisut ja että hän ei uskalla enää puhua kanssani ettei sanoisi väärin tms.

sinun sijassasi saattaisin odottaa kertomista, mutta se ei estä käyttäytymästä. ota vaikka pikkuhiljaa selvää mitä he oikeasti kannattavat, ja ovatko huudahdukset vain tapa kerskua että 'minä en ainakaan voisi tykätä heistä' vaikka oikeasti olisi ok.

Tulkaa sanomaa te haukkujat se mulle suoraan eikä täällä! Homofobisuus täs on sairaus! Ette taida uskaltaa sanoo noin kenellekkään suoraa. Oikein äklöttää noi foobiset puheet.

Kerro vasta kun olet vaikka 32 -vuotias. Tai ei ole pakko ollenkaan kertoa heille. Minusta vanhemmat ovat kypsymättömiä joskus, ehkä voit hakea muualle (kauas?) opiskelemaan. Saat uusia ihmisiä vielä elämääsi ja muualla voi keskustella asiasta jos joku mietityttää.

Oikeaa tai väärää vastausta ei varmasti ongelmaasi ole, joten teit minkä tahansa päätöksen, sillä on positiivisia ja negatiivisia sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Usein on siis helpointa tehdä päätös olla tekemättä mitään ja välttää konflikteja (mutta ei välttämättä se oikea tie)..

Se että kaikki eivät ymmärrä tai edes yritä ymmärtää täällä erilaisuutta johtuu täysin arvokonservatiivisesta, vanhoillisesta kulttuurin jäänteistä ja oman egon hieromisesta (olen parempi kuin laumasta poikkeavat ajattelu), mutta ne ihmiset ketkä todella pitävät sinusta, rakastavat sinua ja ennen kaikkea haluavat tehdä niin eivät tule homouttasi pitämään minään esteenä henkilökohtaisille suhteillenne.

Mitäs väliä sillä mihin tykkää sitä ilotikkuaan työnnellä, tosin homous usein vaikuttaa paljon myös persoonallisuuteen, mutta tuntevathan he jo sinut. Usein lähipiirissä olevat ihmiset osaavat kyllä aavistella jos joku heidän tuttavistaan on homo (elleivat aivan laput silmillä kulje) ja odottavatkin vain toisen kaapista tuloa vaikka päällepäin tämä ei juuri näkyisi. Ymmärrän toki huolesi siitä että tulet torjutuksi rakastettujen ihmisten osalta kuten vanhempiesi, mutta fakta on se että vanhempien rakkaus ei yleensä tunne rajoja ja he ovat valmiita muuttamaan omia arvomaailmojaan vuoksesi vain että saavat jatkaa sinun rakastamistasi. Tiedän lähipiiristäni homon joka nyt myöhemmällä iällä katuu sitä ettei aikaisemmin tullut kaapista. Mutta uskon että sinä sisimmässäsi tiedät mikä on juuri sinun kohdallasi paras ratkaisu tai jatka odottelua ja mieti tarkkaan milloin ja miten asian tuot esille.

Mielestäni on typerää että tälläistä tarvitsee edes miettiä, mutta me ihmiset olemme valitettavan erilaisia ja siksi ajaudumme mitä typerimmissä asioissa konflikteihin kun annamme toisten erilaisuuden loukata itseämme henkilökohtaisella tasolla..

Tsemppiä kaapista ulostulolle!

Justhan oli toi paraati. Sun pitää nyt kertoo heti kaikille että olet homo.
Älä välitä kenenkään mielipiteistä. Niiden pitää hyväksyy sut sellasena kun olet. Se oli tuon paraatinkin sanoma.

Kerrot heti isälle ja äitille ja sitten kun koulut alkaa , niin kerrot sielläkin heti kaikille ja muista painottaa sitä myös, että homous on aivan pirun siistii.

Anna palaa vaan!!

Itse olen hetero ja ihmettelen kovasti tuota teidän homojen käytöstä. Sun kaltaiset ihmiset tuolla Helsingin kadulla hehkuttaa kuinka kivaa on olla homo. Siltikään et uskalla asiasta kenellekäään kertoa.
Tosijuttu on kuitenkin se , että kun kerrot asiasta , niin voit olla varma, että kaveripiiris muuttuu ja paljon.

Mutta anna palaa vaan.

Ettet vaan olis tullu aivopestyksi, kun nykyään tuota homostelua tungetaan joka tuutista.

Sinä voit elää just sellasena mitä oot. Uskovaisten ihimisten ongelma on usein just se, että he ovat niitä kaikkein rasistisimpia ja suvaitsemattomimpia. Joo joo, sanokaa ja iniskää mitä inisette, tämä on raaka totuus. Useimmiten se ilmenee just kristittyjen ja islam-uskosten ihimisten parissa, nämä idän uskonnot buddhalaisuudesta hindulaisuuteenhan ovat kaikkein avoimimpia ja täysin "sodattomia" uskontoja.

Mutta joo, pointti oli se, että sinä et tosiaankaan voi valita omaa seksuaalisuuttasi, vaikka joku Päivi Räsänen tai muu urpo kristitty yrittäisi niin väittää. Kaappiin et voi jäädä lopun elämäksesi, sillä se ei tee muutakuin tuhoaa sinut sisältä päin. Vanhempasi ovat todella säälittäviä, itsekeskeisiä ja suvaitsemattomia, jos eivät hyväksy seksuaalisuuttasi tai jopa uhkaisivat heittää sinut pihalle. Sellaista ei tietenkään saisi tapahtua, mutta et voi mitenkään tietää heidän reaktiotaan ennenkuin kerrot totuuden. Monet vanhemmat saattavat suhtautua odotettua suopeammin, vaikka olisivatkin aiemmin lytänneet homot maanrakoon. Ja kuitenkin isäsikin kiihottuu nähdessään vaikka kaks muijaa nuolemassa telkkarissa toisiaan, ei vain pysty tietenkään myöntää sitä...

Itse en ehkä kertoisi ihan vielä, mieluummin sitten kun olisin vanhempi ja enemmän omassa elämässä kiinni. Mutta älä todellakaan rupea esittämään heteroa ja sulkemaan tunteitasi johonkin näkymättömään laatikkoon. Kannattaa ottaa yhteyttä seksuaalijärjestöihin, esimerkiksi juuri SETA:an tai etsiä netin kautta muita homoseksuaaleja samoissa "ongelmissa". Muista kuitenkin, ettet voi luottaa sokeasti kaikkiin ihmisiin äläkä mene antamaan henkilökohtaisia tietojasi tuntemattomille.

Pidät vain mielessä, että sinussa ei ole mitään vikaa ja olet täysin normaali nuori mies. Eikä kukaan voi pakottaa sinua uskomaan asioihin joita et tunne omaksesi tai joita haluat kyseenalaistaa. Pysy lujana vanhempiesi edessä kun lopulta kerrot heille, ja selitä niin yksinkertasesti kuin mahollista, että kukaan ei tälle asialle mitään voi ja heidän pitää vain hyväksyä tämä juttu. JOs eivät hyväksy, bye bye parents!

Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

Moi

SETA:ssa on ainakin kivoja setiä ketkä pannee sualee... ne tietää homoudest ja nuorist... ;)

Mäkin opin siellä et homous on jees juttu ;)

Siel opetetaan peräsuolen huuhtomisest, turvaseksi, sp-taudit yms yms paljon muuta !!

Kannattaa !!

Kertovatko lapset vanhemmilleen, että ovat heteroita? Että ärsyttää tuollainen.

"HOMMAN NIMÄHÄN ON SE,ETTÄ JOS OLET GAY/HILPEÄ POIKA,NIIN EI SILLE VOI MTÄN! OLET MIKÄ OLET JA KERRO VANHEMMILLES MITEN ASIAT ON,ETTÄ (TYKKÄÄT POJISTA,PINKEISTÄ VÄREISTÄ,LADY GAGASTA) SE ON SUN TIE MINKÄ OLET VALINNUT"

Repesin kyseiselle viestille. :D Senkin takia että vaikka olen hetero, niin tykkään Lady Gagasta. Mutta asiaan... homothan on vain hilpeä piriste tähän harmaaseen heteromassaan ja minulla ei ole heitä mitään vastaan (kunhan ei julkisesti yhdynnöi yms.) Neitimäisiä homoja on vaan kiva positiivisella tavalla "naureskella" jos jossain näkee ja erottaa selvästi. :D

Ei sille vaan mitään voi jos tykkää samasta sukupuolesta. Aivojen kemiat sekaisin and that's it. Pääasia että nauttii elämästä ja uskaltaa olla oma itsensä, (ainakin jos olet melko normaalikäytöksinen ja näköinen) ja jos vanhemmat ei hyväksy niin ovat idiootteja ja se on heidän murheensa.

Mistä sä voit tietää että olet homo? Tuossa iässä on niin vaikutuksille altis että ei kannata mennä siitä missä aita on matalin ja jättää kokeilematta naiset. Tottakai se nyt tuntuu siltä ettäö olet homo kun kaveripiiri koostuu pojista ja tytöt ovat hieman pelottaviakin. Tää vaan tukee mun käsitystä siitä että kukaan ei synny homoksi vaan siihen kasvetaan omien elämänkokemusten kautta, valitettavasti.
Sullakin on varmasti vaikuttanut siihen vanhempien ero,millainen isäsuhde on, nykyinen homojen ihannointi ja se että olet itse sieltä sulkeutuneimmasta päästä.

2 vuoden kuluttua olet täysi-ikäinen ja voit rauhassa lähteä omaan asuntoon elämään omaa elämää.

Eikai tuollaisille vanhemmille mitään voi. Saavat minun puolesta tunkea mielipiteensä syvälle.

Vanhempasi selkeasti vain pelkäävät nykymaailmaa. Ensi kerralla, kun tilanne antaa myöten ja TV:ssä tai muualla tulee homo-kohtaus ja vanhempasi alkavat taas jauhamaan näkemyksiään, tuo vahvasti esille, että omasta mielestäsi se on ihan normaalia ja että vanhempasi elävät tynnyrissä (ellet ole jo näin tehnytkin, kun he luokittelivat sen teini-iän kapinointiin).

Kaapista tuleminen ei välttämättä enne kunnon pohjustusta ole helppoa. Ja kerta vanhempasi ovat kertomuksesi mukaan erittäin vanhoillisia, todistaa sekin, että homoksi synnytään ja sillä siisti. Vaikka sinut on selkeästi kasvatettu heidän näkemyksiinsä, olet löytänyt oman itsesi ja sinun pitääkin olla ylpeä siitä :)

Tiedän, että seta:lta osataan neuvoa ja myös netin chateissä saattaa tavata ihan oikeita ystäviäkin :) Hyvää jatkoa!

Elät nyt pahimpia aikoja identiteettisi kehittymisen suhteen. Homoseksuaalit nuoret kokevat keskimääräistä heteronuorta kovemman lapsuuden, olen itse myös ollut joskus asemassasi. Luota minuun kun sanon, että tilanteesi paranee huomattavasti kunhan vähän aikuistut ja saat itsevarmuutta.

Kun muutat pois ja aloitat oman elämäsi, opit myös rakastamaan itseäsi ja elämääsi aivan uudella tavalla.

Rakasta itseäsi, olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Suosittelen kärsivällisyyttä kaapista ulostulemisen suhteen, vaikka se onkin vaikeaa.

Onnea elämään, muista pitää lippu korkealla!

Kertovatko lapset vanhemmilleen, että ovat heteroita? Että ärsyttää tuollainen. Minäkin yrittäisin hankkia apua lapselle, koska tuollainen tuntuu avunpyynnöltä.

Mä olen 45 ja mulla on kaksi poikaa,joita rakastan hyvin paljon.Kyllä se olis järjetön shokki jos jompikumpi kertois olevansa hinttari,en tiedä miten suhtautuisin,sitä kumppania en ainakaan ikinä suostuis tapaamaan.Mun mielestä se on sairaus,hyvin iljettävä sellainen.Selibaatti ehkä ainoo ratkasu,vähän niinku alkoholistikaan ei voi juoda brenkuu jos haluu viettää ihmisarvosta elämää.

Sun murrosikä on loppumassa ja tunteet ovat sekaisin !
50% murrosiän lopussa on luullut että on homo vaikka noin parin kuukauden päästä päästä on tuntenut itsensä taas täysin heteroksi ;)
Jopa varmaan isälläsi on ollut sama ongelma.
Mutta Se on normaalia.
Tietenkin jotkut ovat homoja loppuun asti, mutta jos olet 16 v niin sitä ei vielä voi tietää!

Tietenkin jos olet homo ja tiedät että se ei johdu murrosiän lopusta, niin parempi että vanhempasi eivät saa tietää ainakaan sinun suustasi sitä. Katsos ainakin saat asua kämpässäsi ellet muuta pois :)

Ps: En ole Kristitty Vaan Buddhalainen.

Älä murehdi liikaa. Seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja varsinkin tuossa iässä. Itse en ainakaan mennyt 16-vuotiaana vanhemmilleni toitottamaan seksuaalista heräämistäni (vaikka siis olen hetero), miksi ihmessä homoseksuaalin pitäisi se tehdä?

Vallalla on simppeli perus-olettamus, että ihminen on hetero, kun heteroita nyt sattuu olemaan valtaosa. Luulisi kuitenkin jokaisen jo pikkuhiljaa hiffaavan, että muitakin vaihtoehtoja on. Mutta sun ei tarvitse auttaa ketään hiffaamaan... anna olla.

Älä ajattele, että olet kaapissa, äläkä ajattele olevasi ensisijaisesti homo. Olet paljonpaljon muutakin. Keskity olemaan vapaasti oma itsesi ja tee niin kuin susta tuntuu hyvältä. Jos vanhempasi utelevat tyttöystävistä tms. niin ei sulla ole velvollisuutta vastata... tuskin vastaisit vaikka olisit hetero. Teinit nyt ovat kaikki samanlaisia :).

Toivottavasti löydät rakkautta tulevaisuudessa, ja varmasti löydät! Voit ainakin noiden kipuilujesi kanssa lohduttautua, että susta kasvaa vielä empaattinen ja viisas mies.

Olisin todella surullinen, jos oma tyttäreni ei voisi kertoa minulle olevansa lesbo, jos hän sellaiseksi olisi syntynyt. Haluaisin olla ensimmäisten joukossa tukemassa häntä tässä ennakkoluulojen saastuttamassa maassa. Paljon voimia sinulle. Tiesi ei ole helpoin mahdollinen kulkea.

Järkyttävää lukea suvaitsemattomien kommentteja. En tule koskaan olemaan suvaitsemattomien kanssa mikään sydänystävä ainakaan, mieluummin pysyttelen mahdollisimman kaukana! Ja kyllä otan muutenkin selvää mitä mieltä tuttuni ovat mistäkin asiasta jatkossa. Tosi törkeää tekstiä kirjoitatte nuorille ihmisille, joku raja siinäkin.

Epäilen noiden negaatiokirjoittajien olevan amitsulaisia. Melko varmasti.

avaudu sellasille jotka ymmärtää sua sitten kun oot 18v muutat pois kotoa ja elät omaa elämää

Mielestäni sinun pitäisi mennä kouluterveyudenhoitajalle juttelemaan asiasta ja voisit tulla kouluterveydenhoitajan kanssa kertomaan, että olet homo. kouluterveydenhoitajalle kannattaa avautua, koska kouluterveydenhoitajilla on ammattinsa puolesta sanavapaus, joten koulutervedenhoitaja ei voi kertoa asioita ja levitellä niitä paljastamiasi juttuja, joita olet kertonut kouluterveydenhoitajalle. kannattaa mennä puhumaan kouluterveydenhoitajalle.

Voi, voi, kun tämä asia tuntuu olevan ihan päälaellaan. Kaikki pyörii vain seksin ympärillä. Kyllä miehet ja naiset voivat olla hyvinkin läheisiä ja yleensä ovatki läheisempiä, mutta kun kaikki tässä maailmassa on vain seksiä siellä ja seksiä täällä ja entä mistä minulle. Se on vain yksi hienoista asioista tässä maailmassa.
Kaikki vain haluavat minulle ja minulle. Nämä hyväksymiset ja oikeudet kuulostaa vaan suurelta itsekkäältä puheelta ja närkästytään kun ei lupaa toimintaan myönnetä. Ollaan kuin suurta kakara laumaa kaikki.
Seksi on miehen ja naisen asia, jos ajattelee jotain muuta niin haluaa täyttää vain omia mielihalujaan ja lähtökohta asialle on väärä.
Jos se on ongelma, niin se täytyy hyväksyä.
Ei se ihmisestä sen pahempaa tee, mutta jotain on sillion ihmisen ja Jumalan välissä ettei voi elämään kokonaan Hänelle antaa. Kokonaan tarkoitaa koko elämää, kaiken luovuttamista.

Käänny Herran Jeesuksen puoleen! Hän on kuollut sinun pahuutesi vuoksi. Hän voi auttaa kaikkia ihmisiä ja vapauttaa ihmisen homoudesta.
Homous on syntiä ja synnin palkka on iankaikkinen ero Jumalasta eli kadotus. Tunnusta syntisi Jeesukselle ja kadu pahuuttasi. Usko Herraan Jeesukseen! Jeesus kärsi ristillä sinun ja minun pahuutesi vuoksi. Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet ja ansaitsevat kuoleman tuomion, niin homot kuin heterotkin.
Homous on haureuden synti. Kyseessä on siis sama asia kuin huoraaminen. Sinun tulee tunnustaa syntisi Jumalalle ja sanoutua siitä irti. Rukoilen puolestasi!
Älä usko Luterilaista kirkkoa äläkä mitään tämän maailman asiantuntijoita, kuten psykologeja, he puhuvat vain valhetta. Vain Jeesus on totuus ja hänen sanansa. Usko Jumalaan ja usko Jeesukseen, hän antaa armon jokaiselle, joka tekee parannuksen.
Kannattaa katsoa "Älä alistu Annin tarina", jos sen vielä sattuu jostain löytämään.

Vanhempien on joskus ihan hyvä tietää lapsensa homoseksuaalisuudesta jo ennen lapsen poismuuttoa. Ymmärrettävästi aloittajaa ja muitakin seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria loukkaa se, kun omat vanhemmat pilkkaavat ja HALVEKSUVAT ihmisiä, jotka ovat kuin nämä nuoret itse. Omat vanhempani harvoin homovitsejä heittivät, mutta en ole kuullut mitään loukkaavaa sen jälkeen, kun heille kävi ilmi että olen biseksuaali.
Vanhemmat voivat ainakin yrittää hyväksyä lapsen homoseksuaalisuuden, jos välittävät lapsestaan.

Voisithan vaikka lainata kirjastosta tms. jonkin "homokirjan", esim tuo "Kaapissa", ja "vahingossa" jättää sen keittiönpöydälle tms... keskustelunavaaja :)

Sulla on aika vittumaiset vanhemmat, täytyy myöntää.

En nyt mitenkää syvästi ala käsittelemään tätä koska ilmeisesti se on jo tehty mutta mä sanon vaan että älä anna sun vanhempien pompotella sua, ne ei määrää sun elämää.

"Pitääks tollasiakin olla olemassa?", sanoivat vanhempasi. Siinä se "kristillinen lähimmäisenrakkaus" puhkesi kukkaan. Joitakin ihmisiä ("tollasia") ei pitäisi olla edes olemassa heidän ihanaa ihmisyyttään häiritsemässä. Kamalan pöyhkeä ja itsekeskeinen asenne.

Jos vanhempasi ovat mielenlaadultaan tuota luokkaa, älä kerro heille homoudestasi niin kauan kuin asut kotona ja olet heistä riippuvainen. Kun elät omillasi, tilanne voi olla toinen. Sillon se, hyväksyvätkö he sinut, on lähinnä heidän ongelmansa.

Tuskin tulee yllätyksenä. Useimmat vanhemmat rakastavat lastaan (seksuaalisuudesta huolimatta) ja keskusteluapua saa Seta:lta.
Seta:lla on periaate ettei alaikäisiin kosketa, joten vasta kun täytät 18 sulla on mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttasi lihallisessa muodossa. Vastuu on aikuisella ennen sitä joten älä leiki vanhempaa kuin olet.
Varsinkin äiti-lapsisuhde kestää mitä vain. Ja jos pahin tapahtuu, on olemassa suoja- ja ensikoteja. Oprah:ssa oli transsukupuolinen henkilö, nuorena oli ollut mies ja jalkapallojoukkueen pelinrakentaja. Vaihtoi sukupuolta ja on nyt onnellinen homoseksuaalisena naisena. Äitinsä sanoi: " Minä uskon lapseeni, muiden mielipiteellä ei ole merkitystä." Asian kanssa pääseminen kestää oman aikansa, joten myrskyjä on luvassa . Varsinkin jos olet ainokainen. Äitisi turvautuu omaan seurakuntaan ja isäsi menee aluksi lukkoon. Joskus on hankala nähdä lähelle. Anna itsellesi aikaa myös. Seksuaalisuus on vain pieni osa sinua, tärkeä ja henkilökohtainen.

niin siis tuohan on vaikea kysymys monessakin mielessä,mutta ensiksi sitä ei voi muuttaa mikä on ja kerroit, että suuntautumisesi on samaan sukupuoleen niin jos se sinusta itsestäsi tuntuu oikealta niin mikä estää toteuttamasta itseäsi? tässä yhteiskunnassa joka on kovin suorituspainotteinen ei yksilölle anneta enää mitään arvoa kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuitenkaan kaikki eivät sitä ole ja ja sehän on itseasiassa aivan hvtin hienoa kun ajattelet vaikka sosiaalidemokraatteja tai kokoomuslaisia.Onneksi kaikki eivät ole heidänkaltaisiaan sinulle voimia jaksaa täsä kovasa maailmasa toivottavasti löydät paikkasi.

Olen itse jo vanha ( 70v ), eika minun ole koakaan ollut helppoa myöntää olevani homo. Kun sain itselleni ammatin ja sen jälkeen olen itsehoitanut asiani, en pidä tarpeellisena erityisesti homouttani julkituoda. Elämä on ollut sellaista yks totista ja osin ikävääkin. Mutta pidän kuitenkin itseäni aivan tavllisena suomalaisena, jolla on olemisen ja elämisen oikeus.
Toivon Sinulle Nuori Ihminen, että löydät oman elämisen mahdollsuuden. Aikaa myöten vanhempasi ja muut läheiset antavat arvon myös simulle.
Älä pakottaudu muiden sinulle laatimaan muotttiin, siinä ei kukaan jaksa elää.

No johan oli kommentteja kerrakseen ja joitan sellaisiakin jotka eivät olleet edes kovin asiallisia ja yhdelle nimimerkille kerrattakoon, että HOMOUS ei ole nykyjään millään tavoin luokiteltu sairaudeksi ja on mm jo aikoja sitten vapautettu ns. tautiluokituksista. Joten otappa ensin asioista selvää ennen kuin kirjoitat mitään. Itse en ole homo, mutta hyväksyn heidätkin ihmisinä siinä missä muutkin ja kaveripiireihini kuuluu muutamia homoja ja ovat ihan hyviä tyyppejä siinä missä muutkin ihmiset. Ja ketjun aloittaneelle toivotan tsemppiä asiassa ja ole ihan oma itsesi, mutta jos koet että kotona saattaisi tulla jokin "syrjintä" projekti pidä ainakin toisttaiseksi asia sisälläsi kun olet täysi-ikäinen(siis 18) niin silloin asiatkin voivat olla jo toisin kun itse alat päättämään omasta elämästäsi. Ja sateekaari on aina sateenkaari :D

Voi, olisinpa äitisi! Minulla on 18 ja 20vuotiaat pojat ja olen heidän yksinhuoltajansa. Minulla on muutama läheinen homoystävä, yksi jonka kanssa jopa nuorena seurustelin, ja olen hyvin onnellinen että hänellä on pitkäaikainen mieskumppani.

Omille pojilleni olen tuonut sopivissa tilanteissa esiin että homous on ihmisen ominaisuus eikä se ketään pahenna, toisin kuin vaikka väkivaltaisuus tms. Olemme vierailleet homoystävieni luona ja he ovat normaalina asiana nähneet miesten parisängyn.

Vanhempi poika on selvä hetero, tyttöystäviä tuli jo varhain kuvioihin. Nuoremmasta en vielä tiedä. Hän ei ole seurustellut eikä vaikuta seksuaalisesti kovin viriililtä. Jos hän on homo olen vain iloinen jos tämä todella on hänen persoonansa ja hän uskaltaa sen kertoa. En tajua niitä vanhempia jotka eivät hyväksyisi omaa lastaan. Ei tuollainen oikeuta oman lapsen hylkäämiseen. Muista että nuorista suurin osa on jo kasvanut suvaitsevammaksi kuin vanhempansa.

Onnea elämään sinulle, toivottavasti löydät vertaistukea!

Moi

Sanoisin että oot vielä niin nuori, että minusta on vielä vaikea arvioida aikuisiän seksuaalista suuntautumista. Seksuaalisen identiteetin kehitys on vielä kesken. Lisäksi aikuisiälläkin suuntaus voi muuttua. Jos kuitenkin olet homo nyt ja tulevaisuudessa, joudut varmaan piilottelemaan asiaasi vanhemmiltasi ainakin siihen asti, kunnes muutat pois vanhempiesi luota. Sitten voit jättää vanhenpiesi mielipiteen heidän ongelmakseen.

Tsemppiä

Jumala oli itsessään virhe.

Kun koet naisen hyväilevät kädet vartalollasi, unohdat kundit..

Tuossa se taas nähdään millaista hihhuliperheessä on asua. Ei kärsi edes oma itsensä vapaasti. Uskonnot ovat tämän maailman syöpä.

Et sä ainkaan homo ole. Älä katso homo ja lesbo-ohjelmia, silloin tulet sellaiseksi. Silloin alat epäilemään itseäsi. Sinä olet ja pysyt heterona.

Eihän sun tarvitse vielä aikoihin tulla ulos sieltä kaapista. Sä tiedät mikä sä olet, mutta ei sun kaikille tarvitse alkaa sitä kuuluttamaan. Mieti sitä kaapista ulos tulemista sitten joskus, kun olet reippaasti yli täysi-ikäinen.

Voi herranen aika minkälaisia täysjuntteja tämä maa päällään kantaa ja vielä kehtaavat sen julkisesti ilmaista.

suosittelen, että avaat oven ja kävelet ulos...

Vanhemmillasi on omanlaisensa periaatteet, pidä sinä kiinni omistasi. Minä olen perusjunttihetero, mutta toivon silti, että pystyisit elämään omien periaatteitesi mukaan. Jos kaapista ulostulo tuntuu nyt vaikealta, voithan kertoa vanhemmillesi sitten, kun olet jo omillasi. Toivon sinulle hyvää elämää :)

ei kukaan hetero 16-vuotis liioin kerro vanhemmilleen omista seksijutuistaan. ihan typerää, että homon pitäis revitellä vanhemmilleen seksuaalisuudellaan. kasva aikuiseksi ja kerrot sitten jos siltä tuntuu ja tarvetta tulee. pura ahdistusta setassa tai vastaavissa järjestöissä. sieltä löydät vertaistukea, jos kerran suhtaudut seksuaalisuuteesi noin kipeästi ja kuvittelet sen olevan epänormaalia.

joo minä olen tullut kaapista vasta pitkän ajan päästä vanhempani oli jo kuolleet
ja siitä meni monta vuotta ennen kuin uskallin tulla ulos kaapista ja sisko oli ensi
mmäinen jolle kerroin että olen homo ja sitten veli oli toinen ja enpä olisi uskalta
nut kertoa vanhemmilleni jos oisin tullut heidän elin aikanaan

Nämä ovat näitä kysymyksiä, joihin aika moni törmää elämässään tavalla tai toisella....

Siihen siis, että et kelpaa vanhemmillesi sellaisena kuin olet. ei tarvitse olla noinkaan "isosta" asiasta kyse, että on homo.. vaan elämäntapasi, koulu/työvalintasi, elämänkumppanisi jne. ovat vanhempien mielestä vääriä.

Mutta voin lohduttaa, että aika auttaa.. ikää kun tulee osaat helpommin seistä omilla jaloillasi ja elää kuten itsestä hyvältä tuntuu! ei sellainen elämä ole mistään kotoisin, jos yrittää miellyttää muita...

ja loppupeleissä asiahan on niin, että jos vanhempasi sinua aidosti rakastavat, he toivovat vain että tulet onnelliseksi.. mitä ikinä se sinun kohdallasi onkin.
Jos taas eivät toivo sinulle onnea, niin silloin kyllä voi sanoa että semmoiset vanhemmat saavat mennäkin.... (vaikka raa'alta saattaa kuulostaakin..)

olethan jo parin vuoden päästä täysi-ikäinen... voit muuttaa omillesi silloin, ja ehkä kerrot vasta sitten, jos aiemmin tuntuu liian hankalalta. Silloin sinua ei kukaan pihalle potki, kun on oma kämppä alla.
Ja suomessa on onneksi asumistuet ja sosiaaliturvat sun muut, ettei kukaan täällä nälkään kuole vaikkei olisi heti töitä sinulla kun omillesi muutat.

Tsemppiä!

Tuttu tunne! Mun mutsi sai tietää kun olin 16v. Joku ystävä soitti hänelle ja kysy mua. (en asunu enää vanhempien kanssa) Totes: Taidat olla homo! Myönsin. Voisitko ehkä ajatella, että muutat opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai sit etsit asunnon. Ainakin saisit elää vapaammin, eikä tartteis varoo mitä tekee tai sanoo. Kerrot sitten vasta vanhemmille. http://www.seta.fi/
Tuolta löytyy kuuntelijoita ja neuvoja. soita sinne. Setalla on tää ryhmä:
Mini-nury
Vuoden alussa HeSetassa aloitti uusi alle 18-vuotiaiden ryhmä eli tuttavallisemmin mini-nury! Ryhmän tapaamiset ovat 3.9. alkaen parittomien viikkojen lauantaisin Hapessa (Sörnäisten Rantatie 31 A, 4.krs) klo 16-18. Tervetuloa mukaan pelailemaan ja pitämään hauskaa yhdessä! En tosin tiedä että asutko Hesassa, mutta soita ja kysy.

Pysy vaan kaapissa, muuten kaverisi alkaa kiusaamaan sinua!

Ihmettelen näitä sekopäitä, jotka ovat tulleet kirjotitelemaan kaiken maailman diipadaapaa tänne. 16-vuotias poika kysyy kysymyksen ja hänelle tulee vastata siihen eikä alkaa jankuttamaan jotain raamattuja ja paraateja ja heittää solvauksia (toivottavasti ne eivät tulleet aikuisilta fiksuilta ihmisiltä)
Olen kahden nuoren äitii ja olemme paljonkin keskustelleet tästä aiheesta. Kerroin heille, että vaikka heistä tulisi mitä, niin ovat aina minulle rakkaita ja ovi on aina auki heille ja puolisoilleen. Minä tunnen homoja ja lesboja ja he ovat ihan samanlaisia kuin me heterotkin.
Aloita äidistäsi ja kerro hänelle,kun aika on sopiva ja jos niin tahdot. Äitisi voi olla aluksi kauhuissaan, mutten usko ollenkaan, että hän hylkää sinua. Voi olla viisasta odottaa pari vuotta ja kertoa sitten.
Lähde opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Uskon, että välimatka vanhempiin tekee hyvää kaikille. Sinä voit elää elämääsi vapaammin ja vanhemmilla on perspektiiviä miettiä elämänsä arvojärjestystä.
Oli rohkeaa tulla kertomaan tänne palstalle ja olet tasapainoisen oloinen nuori mies. Hyvää kesää sinulle!

Jos homous on normaalia niin miksi moisia miettiä?

Moi
Saat luultavasti tässä hyvin erilaisen vastauksen kuin mikään aiempi... Ja koska täällä palstalla ollaan niin suvaitsevaisia, luultavasti minunkin mielipiteeni suvaitaan :)
En tunne/tiedä tarkkaan, millainen äitisi on ja millaiset välit sinulla on hänen kanssaan. Mikäli olette puheväleissä ja (ainakin ennen murrosikääsi ja sen varhaisvaiheissa) olet voinut puhua hänelle luottamuksellisesti jne., kehottaisin tekemään saman nytkin. Kerro homoseksuaalisista ajatuksistasi ja pyydä häneltä (rukous)apua tilanteeseesi. Jos hän on rakastava, fiksu ja aidosti uskova, hän tukee sinua ja osaa kenties ohjata sinut avun piiriin.
Mikäli sinulla on äitiisi todella huonot välit tai uskot hänen todella suhtautuvan homoseksuaalisiin ajatuksiisi asiattomasti, ota yhteyttä seurakuntaasi tukea saadaksesi. Nuorisotyöntekijä, nuorisopastori...?
Homoseksuaalisuus on tila, johon on saatavilla apua ja josta todella voi eheytyä.
Ja ihan yksinkin voi rukoilla ja pyytää apua suoraan Jumalalta. Hän on tarkoittanut sinut ehyeksi ja terveksi, ja myös kuulee rukouksesi jos hänen puoleensa käännyt. Yksin ja itse et muutokseen kykene, mutta Jumala voi vaikuttaa sen sinussa -jos vain annat hänen tehdä sen :)
Koska kuitenkin epäilen, että tällä palstalla ei ollakaan niin suvaitsevaisia kuin monissa ylläolevissa viesteissä annettiin ymmärtää, en kommentoi tähän viestiini todennäköisesti tulevia asiattomia kommentteja. Asiallisiin kysymyksiin jne. voin vastata!

Kun asian ilmoitat (edes osittain) vanhemmillesi, sano se osittain, ei kaikkea kerralla. Kaikki vanhemmat ihmiset ei tajua/hyväksy tälläisiä juttuja, se on heille outoa kun niiden nuoruudessa ei hyväksytty. Aikuisena älä edes kuuntele negatiivista vanhemmiltasi asiasta! Itseäänkää ei voi alkaa muuttaa tai vaihtaa. Tunteen tiedän ja vanhemmat kärsii edelleen kun n. 1v. sitten asian sanoi jotain. Heille oli aivan outoa.

Mitäpä jos hakisit ensin itsellesi tukiverkkoa esim zeta piiristä? olikohan se nyt zeta, taisi olla.. googleta tukiverkkoja/yhdistyksiä ja mene puhumaan ajatuksistasi. Voimia sinulle.

Paha tilanne sinänsä.... Ite olen kokenut olevani biseksuaali nyt pari vuotta ja olenhan myös muutaman tytön kanssa ollut. Kerroin asiasta vanhemmilleni silleen periaattees ohimennen ja okei, ei ne oikeen erityisesti mitään sanonu. Kun aloin sitten seurusteleen erään tytön kanssa niin päätin jutella enemmän vanhempien kanssa ja kysyy heidän mielipidettään ja vanhempani ovat kans vähän tämmösii vanhan periaatteen mukaan eläviä, mutta ne kuitenkin suhtautuivat asiaan hyvin. Heidän mielestään mulla on kuitenkin se vapaus päättää omasta elämästäni.

Pelkäsin kauan vanhempieni oikeaa reaktioo asiaan, mutta turhaan. Eli kerro rohkeesti asiasta vanhemmillesi, mieluiten ne tosiaan sen asian sulta kuulee ko teidän naapureilta. Sulla on se vapaus päättää omasta elämästäsi ja me kuitenkin eletään 2000-lukuu niin on meidän vanhempienkin aika sinne siirtyä!

Kaikki te, joilla on lapsia! Kertokaa (ensin) itsellenne että rakastatte heitä aina ja kaikissa tilanteissa. Puhukaa niin itsellenne ja eläkää se todeksi ja antakaa lapsenne tietää ja kokea se käytänön elämän kautta. Olisi se surullista, jos ei lapsi voisi vanhempiensa rakkauteen luottaa ja olisi asiaa kerrottavana.

En ymmärrä sellaisia vanhempia,jotka eivät hyväksy lapsiaan sellaisena kun he ovat.Itselläni on lesbo tyttö ja olen ylpeä ja ikionnellinen,että hän uskaltaa olla erilainen,kun suurin osa nuorista.Minulle on pääasia,että lapseni ovat onnellisia ja,että heillä on omat ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat.
Kaikkea hyvää toivon myös sinulle!
Terv.Yh.äiti

Hei! ymmärrä TÄYSIN sua! itse kyllä olen kohta 15 v. tyttö.. itse olen rakastunut yhteen tyttöön. Hän on kyllä netissä, mutta silti. Tulin kaapista ulos KERRAN (siittä on nyt melkeen vuosi..) ja äitini nauroi ja sanoi, että valehtelen, koska haluan vaan kokeilla rajoja. Kerroin eilen siskolleni, tai oikeastaan hän kysyi suoraan olenko ihastunut tyttöön. Ja sanoin, että olen. Ja hän nauroi ja sanoi minua säälittäväksi. En tajua ! mitä väärää siinä on?! Ja sinuna ottaisin vaan perheen kokoon ja juttelisin! itse aijon tehdä niin.. Mutta minusta on väärin tuomita sen perusteella kummasta sukupuolesta tykkää..

Kiitos ERITTÄIN paljon kaikille positiivista kommenteista, ja rohkaisuista :) Kuukausi sitten jätin postauksen ja nyt tullut jo 160 postausta :o

Uskovaisille kiitos erittäin paljon rukousneuvoistanne. Epäilemättä Jumala, saunatonttu tai Johanna Tukiainen parantaa minut tästä sairaudestani, sillä sehän uhkaa erityisen paljon terveyttäni.

Ehkä mainitsen helpommalle vanhemmalleni (äidille) siitä, jos tämä sattuu kysymään jossain suhteessa.

Ja btw, täysi fägärihän mä oon. Mitä väliä? Trollien kannalta surkuhupaisaa, sillä kun asian kanssa elää ja sen hyväksyy, niin solvauksiin tottuu.

Ja vielä huomauttaisin kaikille vanhemmille tällä foorumilla: miltä tuntuis jos oma lapsi tappais itsensä sen takia, et te ette oo sitä hyväksyneet? Ei olis ensimmäinen taikka viimenen kerta. Homoja ja bi-seksuaaleja kun sattuu olemaan - 10% väestöstä...

Hieman epäjohdonmukaisuuksia on tuossa aloituksessasi joten epäilys tulee onko sittenkin provo... anyway, vastaan kuitenkin koska joku varmaan kuitenkin on vastaavassa tilanteessa vaikket itse olisikaan.
olet vielä ala-ikäinen ryhtyäksesi seksuaaliseen suhteeseen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, joten kaapista tulo on aivan oman harkintasi varassa.
Usein aikuisuuden kynnyksellä tulee eteen ristiriitaisia tunteita omasta seksuaalisuudestaan, aika on tavallaan hakuaikaa ja kokeilujakin saattaa olla.. ihmisen olematta kuitenkaan homo / hetero.
Olen lähteltä seurannut tilannetta kun syvästi uskovainen äiti kävi läpi oman kiirastulensa poikansa paljastuttua homoseksuaaliksi. Uskonto kielsi asian mutta aikansa pohdittuaan, itkettyään ja raivottuaan äiti kuitenkin huomasi sen minkä me muutkin, poika oli kuitenkin sama rakas ihminen ja hänen poikansa. Ei ihmistä muuta se mikä hän on seksuaaliselta identiteetiltään, jos nyt lukee pois laskuista nuo suuntaukset joissa satutetaan tai alistetaan ihmistä tietoisesti. Samoin kuin nuo sairaat suuntaukset lapsiin tai eläimiin.
Vapaaehtoisuus on kuitenkin kaikissa suhteissa se avainsana, ketään ei saa pakottaa.
Uskon että tuolloin tuolla pojalla ja äidillä oli molemmilla paha olla, perheen isä ei asiaa kovin kommentoinut. Mieheni, tuon pojan veli, taas koki ilmeisesti jonkinlaisen uhkan omalle seksuaalisuudelleen ja näyttikin joka välissä kuinka hetero hän ehdottomasti on. Suuret myrskyt laantuivat ja tänä päivänä mies voi mennä asuinkumppaninsa kanssa äitinsä¨luokse molemmat, kaivattuina ja rakastettuina vieraina. Äidinrakkaus voittaa kuitenkin kaiken muun. Lapsellani on maailman paras kummisetä ja sedällä mukava mies :)

Mun mielestä sun kannattaa miettii miten sun vanhemmille kerrot asiasta.
Kuitenkin sun olo helpottuu varmasti,kun tulet kaapista ulos.
Itse olen sun ikäinen tyttö ja suvaitsevainen ihminen ja mun mielestä jokasen
on oikeus tykätä naisista tai miehistä olit sitten minkä sukupuolinen itse tahansa. Uskoisin,että kuitenkin sun vanhempansi rakastavat sinua ja haluaa sun olevan onnellisia, rakastaa ehdoitta niin kuin sanotaan.
Salailukin rasittaa varmasti joten kehotan sua jossain vaiheessa kuitenkin kertomaan, se varmasti helpottaa sun henkistä taakkaa.

Oo ylpeä siitä millainen olet,älä anna muiden muuttaa sua !

Miten voi olla yksinhuoltajaäiti jos kotona on myös isäkin? Kysympähän vaan.

No se faija on jo huomannu pojan olevan hintti, eikä uskalla enään mennä vaihtaan sille vaippoja ? Mutsi huoltaa yksin =yksinhuoltaja.
Tää on tätä yksinekrtaista hinttien logiikkaa.

Itsekin suosittelisin ehkä odottamaan mahdollisiin toisella paikkakunnalla suoritettaviin opiskeluihin saakka, ennen kuin alkaa vanhempiensa kanssa riidellä. Se on paljon helpompaa, kun on oma turvallinen koti ja uusi opiskelijapiiri, joka voi antaa tukeaan. Itse olen vielä vanhemmilleni kaapissa, mutta ystäväni tietävät. Olen hiljalleen ympäripyöreästi yrittänyt totuttaa vanhempiani ajatukseen, että tämä Paras Ystäväni on minulle tosiaan kaikki kaikessa, mutten vielä vuodenkaan seurustelun jälkeen ole löytänyt sopivaa sijaa sanoa siitä sen enempää.

Ja en ehkä sanoisi, että asiasta kannattaa pitää mitään sen enempää meteliä ennen kuin seurustelet. Eivät vanhempasikaan kertoile sinulle, mitä asentoja he suosivat, eiväthän? Ja silloinkin, jos pelottaa, kannattaa esitellä tätä Ystävää jonkin aikaa vain pelkkänä ystävänä, jolloin vanhemmat oppivat tuntemaan tämän luultavasti fiksun ja mukavan kaverin paremmin, ilman välitöntä ennakkoasennoitumista.

Voit myös kokeilla puhua asiasta näillä ihanilla "eräs ystäväni" tarinoilla. Esim. "Juttelin netissä yhden tutun kanssa, ja sillä on kaveri, joka ei uskalla tulla kaapista ulos, kun sen isä on hieman väkivaltainen. Mua harmittaa sen puolesta, kun eihän se oo sen vika. Kyl mä vaan antaisin mun lapselle oikeuden onneen ilman syyllisyyttä!"
Nuo ovat ehkä hieman läpinäkyviä, mutta kokeilla voi. Saat keskusteltua asiasta, sekä hieman pehmennettyä järkytystä, jos ja kun päätät tulla kaapista ulos.

Voimia.

Ollessani 14-15v itselläni pyöri samat ajatukset kumpa oon hetero vai homo vai siltä väliltä.,, kokeiluja oli mutten uskaltanut tulla komerosta. Puperteetin hakuja? Meni aikaa,, löysin kivan likan ja suuntauduin naiseni syliin ja sillä tiellä olen mukuloita ja muija.
Edelleen selvittämättä mikä oon, mut onko sillä edes väliä. Ihmiset kieltää olevansa muuta kuin 100% heteroita, mutta totuus lienee toinen?. 16 vuotiaan ei kannata miettiä mitä on, vaan odottaa ja katsoa mitä murrosmuutos tuo.

Ihan ensiksi haistatan paskat pilkunnussijoille, jotka valittavat yksinhuoltajaäiti-käsitteen käytöstä väärässä paikassa, joka ei mitenkään ole oleellista mihinkään nähden.

Itse olen 15 v poika (joka taisi tulla iaka yllätyksenä kaikille nimimerkin vuoksi) ja olen epäillyt kolme vuotta olevani biseksuaali. En ole vieläkään saanut selvyyttä asiaan, tietyt asiat viittaavat heterioiuuteen (helvetin vaikea sana), mutta myös siihen että olen bi. Olen kuitenkin keskustellut parhaitten ystävieni kanssa asiasta, ja olen vhdoinkin hyväksynyt itseni. Varsinaista "kaapista tulemista" en ole tehnyt, mutta tuskin teenkään ennen kuin olen varma asiasta, eli toisinsanoen aloittaisin seuruselusuhteen pojan kanssa tms.

Suosittelen että puhut asiasta jonkun kanssa johon voit luotaa, ja joka ei ole mikään kaitakatseinen äärikonsertaviisiskristitty, joka ei pysty käsittelemään asiaa. Eikä sitä kaapista tarvitse heti tulla, mutat varmaan kannataa keskustella asiasta jonkun kanssa ettei tule mitään patoutuneita tunteita, jotka eivät ole hyväksi kenellekään.

Ja älä välitä homofobisteista, tutkimusten mukaan 80% heistä kiihottuu homopornosta. ;) Kyllä tavallisen ihmisen pitäisi osata hyväksyä muut ihmiset sellaisina kuin ovat.

Ja varmaan kannattaa odottaa hiukan itsenäistymistä ennen kun sen kerrot vanhemmille, ainakin ensimmäisten viestiesi perusteella sanoisin niin. Vaikka he ovat kuitenkin elätysvelvollisia 18 ikävuoteen asti, joten os he heittäisivät sinut ulos, voisit nostaa syytteen heitä vastaan heitteillejätöstä, jos yhtään laeista tiedän.

Ja edelliselle viestin lähettäneelle: Kannattaa käydä psykiatrilla, tai jossakin paikassa jossa osaat aikuistua. Aikuinen ihmisen pitäisi osata hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat.

Ja lopuksi vielä, älä pelkää toteuttaa unelmiasi vaikka olisit homo. Itse saatan julkaista kirjan tulevaisuudessa, ja aion osallistua Idolsin seuraaviin karsintoihin. Luota itseesi, äläkä välitä ihmisistä jotka eivät hyväksy sinusta, ja pidä kiinni niistä ystävistä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.

jos mulla olisi kaltaisesi poika ei mulla ilmoituksesi jälkeen olisi poikaa.mä en vaan voi hyväksyä homoutta se on luonnon vastaista.olen yrittänyt mutta en vaan voi se on mielestäni sairasta.

Minun puolestani jokainen saa itse valita, kenestä pitää eikä kenelläkään muulla pitäisi siihen olla sanottavaa. Jos vanhempasi ovat kuitenkin hyvin vanhoillisia etkä usko heidän hyväksyntäänsä, neuvoisin pitämään tämän toistaiseksi salassa (niin kurjaa kuin se voi ollakin) vielä muutaman vuoden, ennen kuin olet valmis muuttamaan kotoa. Silloin voisi olla hyvä istuttaa vanhemmat kunnolla alas ja oikeasti puhua heille koko tämä asia halki. Jos he sitten hyväksyvät asian niin hyvä niin, mutta jos eivät sinun ei tarvitsisi katsoa ja kuunnella heidän mahdollista halveksuntaansa sen kauempaa.

Voimia!

Sinuna purisin hammasta täysi-ikäisyyteen saakka ja sitten omilleen muutettuasi vasta kerrot asiasta. 2. vuotta voi tuntua pitkältä, mutta se on tosi lyhyt aika jos et kaikkea ikään kuuluvaa ahdistustasi kasaa yhden asian harteille. Jos vanhempasi eivät kertomisen jälkeen asiaa hyväksy niin ne mitä luultavammin kärsivät siitä pahemmin kuin sinä.

Homoudesta vihan ja pelon tunteita saavat vain ihmiset jotka eivät ole saaneet lapsena riittävästi rakkautta osakseen, eikätkä siksi voi kauhalla sitä antaa jos itse ovat lusikalla saaneet. Ihminen joka osaa vihata toisen ihmisen rakkautta ei aidosti kykene itsekään rakastamaan kuin itseään jo sitäkään. Sellaisen ihmisen elämä on yleinsä täysin merkityksetöntä ja onnetonta ja arkiruutiinit sitovat kaiken ajattelun. Samaan diagnoosiin kuuluu vielä se, että suurin mahdollinen pelko on kohdata itsensä edes kerran niin intensiivisellä tavalla kuin homoseksuaali joutuu kohtaamaan tajutessaan tässä yhteiskunnassa olevansa homo.

Rohkeutta ja jaksamista

Seta:sta löytyy nuorten ryhmiä sekä tarvittaessa apua, tukea ja tietoa asiasta. Tsemppiä sulle, moni meistä on saman käynyt läpi tavalla tai toisella. Kyllä se siitä!! =)

voi että nää "homo kammoiset" on ärsyttäviä, homous ei ole sairaus! ihminen ei ole syntyessään hetero vaan biseksuaali! meidät vain yritetään kasvattaa siihen muottiin että nainen ja mies on pari, kaikki muu on sairautta! Itse kerroin äitilleni olevani bi ja seurustelevani tytön kanssa 1,5v ja joo oli se sille kova paikka kun luuli että hänen kasvatuksessaan on vikaa. n. 1,5kk sitten siskoni kertoi olevansa bi ja äiti osasi jo ottaa asian huomattavasti paremmin.

Homoutta ei voi parantaa, siihen ei ole lääkitystä eikä tarvikkaan olla, erilaisuus on hyvästä ja homo miehet naisten parhaita kavereita koska nillä on kyky empaattisuuteen ja he myös näyttävät sen.

itse kuulin tossa perjantaina ehkä parhaan kommentin ikinä ku oltiin kavereiden kanssa istumassa ja viettämäs aikaa puistossa, eräs lesbo ystäväni kysyi täydeltä homo mieheltä että "kato nyt eiks alice olekki söpö?" niin kaveri vastas, "kyl se varmaan olis söpö jos osaisin katsoa naista sillä silmällä" on ihanaa kun sellaisia mieheä jotka ei halua sitä toosaa ja oo heti lääppimäs baaris.

Ketjun aloittajalle,
odota rauhassa, tutustu itseesi, löydät sopivan tilanteen kertoa vanhemmillesi seksuaalisesta suuntautumisesta, he saattavat kyllä olla aluksi aika kylmiä ja jopa vihaisia ja luultavasti syyttävät itseään ja kasvatustaan, mutta ajan kanssa huomaavat sen että et ole mitään muuta kuin heidän oma poika jota he rakastavat. vaikka olisit homo, bi, transu.. he eivät voi sitä asiaa muuttaa mitä sä tunnet sun sydämessä! ei ikinä! hanki luotettavia ystäviä joiden kanssa voit asiasta keskustella ja purkautua jos pahalta tuntuu. ja muhun voit olla yhteydessä jos haluat :)

Itse olen tyytyväinen siihen että on homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transuja he ovat erilaisia ja erilaisuus on rikkaus!

kyllä se siitä ajan kanssa. ehkä ei sitten kannata vielä kertoa vanhemmillesi jos tosiaan noin suvaitsemattomia ovat. kunhan muutat pois kotoa niin saat alkaa elää omaa elämääsi, aivan sama sitten mitä vanhempasi ajattelevat. jos sen takia lapsensa hylkää että on homo tai lesbo niin kyllä kauheasti lastaan siinä vaiheessa rakastaakin!

itse tulin kaapista vanhemmilleni vasta kotoa muuttamisen jälkeen, ja äitini silloin jo (äidit kun tietää kaiken:) tiesi totuuden, ja onneksi kun on suvaitsevainen ihminen niin ei ole ongelmia ollut. isäkin tietää, ei ole ongelma hänellekään.
ja jos olisikin, niin sittenpä olisi heidän ongelmansa! en minä siitä stressaisi. jos ihmisarvo mitataan siitä oletko homo tai lesbo niin jossain on vikaa.

se on sitä, luulis että olis ihmisillä PIKKUSEN muutakin murheita tässä maailmassa kun se että onkos toi naapurin poika homo vai ei.. huh huh.

mutta tsemppiä aloittajalle.

kuuleppa sulla on oikeus elää sellasena kun olet. sitä ei sulta oteta pois. itsekkin olen homo. mutta elän ihan tavallista elämää ja elämä hymyilee. se on omasta asennoitumisesta kiinni.mulla on kaikenlaisia tosi ystävii lespoi homoja heteroita. eikä mulle kukaan ole tullut minusta sanomaan mitään. voitas jutella asioista jos ois mahollisuus .mutta miten juteltas ?anna vaikka joku vinkki ei se elämä saa kaatua sun identiteettiin.

Ensinnäkin älä välitä noista sekopäistä ja vihamielisistä tyypeistä. Yleensäkin jos nettiin kirjoittaa ihan mistä vaan, niin tulee valtavasti p*skaa niskaan anonyymeiltä (ja yleensä ilman mitään syytä), joista osa saattaa olla vaan trolleja.

Toisekseen olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa jossa on pitänyt kertoa vanhemmille ym. lähipiirille asiasta johon monetkaan ei suhtaudu ymmärtäväisesti. Mulla kävi tuuria, kun uutinen otettiin vastaan vaikka sulattelemista oli, mutta monilla ei ole tuuria kun vuosisatoja vanhat ennakkoluulot elää yhä, ja ne elää harhaluuloista eivätkä mistään todellisesta. Koska oot vielä vanhempien tuloista riippuvainen kannattaa ehkä vaan purra sitä hammasta, kunnes oot omillasi. Jos vanhempasi eivät ota uutista kypsästi vastaan, niin realistina pitää käsittää se että voit lentää kodistasi. Kunhan olet asunnon hankkinut, ja et elä vanhempien tuloilla ollenkaan, niin sitten kannattaa ruveta elämään totuuden mukaisesti sellaista elämää kuin haluat ja tulla ulos. Et kai halua elää vuosikymmeniä kaapissa onnettomana ja yksin? Tai onnettomana ja salaillen sitä kuka olet (hyvä rakkautta ansaitseva ihminen siinä missä muutkin)? Parhainta on hankkia tukea niiltä jotka ovat ja ovat olleet samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ei ole mitään parempaa kuin keskustella ihmisen kanssa joka tietää mitä käyt läpi ja tukee sinua ja neuvoo. Ja jos vanhemmat tai kaverit eivät ymmärrä, niin heivaa ne. Et tee sellaisilla ihmisillä mitään. Niin surullista kuin se voi olla, mutta sun pitää olla se vahvin osapuoli, koska sinua voidaan painostaa parisuhteeseen naisen kanssa. Siinä menee sitten elämä hukkaan. Ja ei sitä tiedä jos vanhemmat ei tykkää asiasta, mutta muutaman vuoden ero voi muuttaa heidän suhtautumistaan. Tärkeintä on kuitenkin se että teet ENSIN ittes onnelliseksi. Ei sun vanhemmatkaan olisi onnellisia jos sinä olisit onneton. Ja jos vanhempasi hyväksyvät asian lopulta, niin sehän on vain sitten hyvä. Mutta ensimmäiseksi etsit itellesi fiksua juttuseuraa, jotta saat vertaistukea. Ehkä on jotain nettiforumeja joilla voit asiasta keskustella muille homoseksuaaleille? Vertaistuki on ehdottoman tärkeää.

Nopeampi parempi arvelisin. Ei siis ole omia kokemuksia, mutta luulisin, että jos nyt kerrot niin saat prosessin nopeammin pois alta. On niitäkin jotka eivät koskaan kerro, mutta se voi olla väsyttävää touhua.

Lapseni äiti on siis naisiin menevä, ja hänen elämänsä oli vaikeaa aina, ja syy selvisi vasta hänen tultua ulos kaapista julkisesti. Vielä seurustellessamme, muistan kun hän selitti lesbo tv sarjan katsomista sillä, että se oli ihan muutenkin kiinnostava :D Jos vain olisin tiennyt!

Muistat vaan, että anteeksi ei tarvitse pyydellä viakka ne sitä sinulta vaatisi, eikä rangaistuksiin tarvi suostua, eikä asiasta tarvitse edes keskustella vaikka kuinka vaatisivat. En minäkään muistaakseni selitellyn vanhemmilleni sitä, että olin hetero.

Pysy vain vahvana, niin saat hyviä muistoja asiasata lopulta, jotain mitä katsella tulevaisuudessa ylpeänä, että uskalsit nuorena jo olla itsesi maksoi mitä maksoi.

Jos vanhempasi käyttäytyvät kuin lapset asian tiimoilta, niin anna käyttäytyä, ja koita itse olla se aikuinen. Ja ehkä se vaatii tottumistakin heiltä, kunhan et vain suostu ottamaan syyllisyyttä asiasta, tai alennu heidän tasolleen, niin kaikki menee ihan hyvin, kävi miten kävi. Ja hyvällä säkällä vanhempasi eivät edes välitä kun ottuus tulee eteen.

Jos joku kertoo olevansa homoseksuaali niin mitäs sitten? Pitäisikö siitä "tunnustuksesta" myöntää mitali vai minkälaisia reaktioita siitä oikein odotetaan? Enkelikuoro laulamaan siihen taustalle että voi sinua väärinymmärrettyä ja kaltoinkohdeltua poloista. Kerroppas että mitä tuon tunnustuksen jälkeen pitäisi oikein tapahtua että asiat sinun mielestä menisi oikein? Vasta kun saisit ehdottoman hyväksynnän taipumuksillesi enemmistöltä tai paremminkin kaikilta mahdollisilta tahoilta, olisit ehjä kokonaisuus joka ei valita kuin vanhat akat? Hittojako se toisille kuuluu ketä ajattelet illalla punkassa kun pitelet molostasi kiinni. Ne asiat on henkilökohtaisia, pidäkin ne sellaisina.

Et ole ainut, jos se sua yhtään lohduttaa. Olen seukannut naisten kanssa, mutta kaikki tarinat on päättynyt huonosti. Olen nykyään 3-kymppinen sinkku jäbä. Nautin "yksin"elämisestä. Saan mennä silloin kuin huvittaa ja minne lystää.

Illalla kun kaverit metsästää muijia, niin itse kattelen kundeja sillä silmällä ja salaa kavereilta.
Jos haluan oikeasti kundia, lähden toiselle paikkakunnalle, missä saan olla oma itseni.
Ei siis ole helppoa ja oon jo 3-kymppinen.
Luulen, et mun yksi kamukin on homo, mutta ei saada asiasta keskustelua aikakaiseksi.
Jatkan elämää ja jonain päivänä, muutan toiselle paikkakunnalle, esim. Hesaan tai Turkuun, missä mua ei ehkä kukaan tunnista ja oon niinku oon...homona.
Pikkupaikkakunnalla se on vaikeampaa.
Koita jaksaa ja kasvaa, nauti vaikka vaan omasta kädestä ja kasva.
Ikää lisää, niin se helpottaa.

Olet jo 16 vuotias, kokeile ja elä. Älä välitä muista sen enempää, toki ymmärrän jos asut pienellä paikkakunnalla, on asia hankalampi. Älä huolehdi vanhemmistasi, ehkä he ymmärtävät kantasi, jos ei heti niin myöhemmin. Anna myös heille aikaa, kun olet valmis asiasta kertomaan. Kukaan ei voi sinua sulkea kaappiin, ei pakota sinun kulkemaan ja elämään muiden tahtojen tai toiveiden mukaisesti. Sinulla on ainoastaan tämä yksi elämä, elä se niin että olet onnellinen. Valitettavaa on että ihmiset ovat niin kapeakatseisia, mutta sille kukaan ei oikeastaan voi mitään.

Jos tuntuu vaikealta kertoa asiasta vielä, ala miettimään tulevaisuuttasi, älä mieti sitä kuka olet sisälläsi, vaan mieti mitä haluat tehdä elämällä. Suunnittele koulutusta, työtä ja ehkäpä muuttoa opiskelujen perässä.. Etäisyys vanhempiisi antaa sinulle uutta voimaa ja parempia ajatuksia. Myös he antavat sinulle enemmän omaa aikaa, jolloin voit itse tehdä ja elää niinkuin sinä haluat. Vuosi tai kaksi menee niin nopeaan, ettet huomaakaan :)

Miksi sinun pitäisi seurustella tossa iässä? Monille nuorille seuksuaalisuus on tuossa iässä hyvin sekavaa,tykätään pojista ja tytöistä.Katsele kuuntele kaikessa rauhassa ja anna ajan kulua,niin löydät isesi ja seksuaalisen suuntatumisesi.

Voimia ja jaksamista sinulle oikein kovasti! Toivottavasti löydät esimerkiksi Setan kautta jotain hyviä yhteyshenkilöitä, joiden kanssa voit jakaa asiaa! Toivottavasti saat ymmärtäviä ihmisiä ympärillesi edes muutaman!

Jos sun vanhemmat rakastavat sinua lapsenaan, ne hyväksyvät sinut sellaisena kuin sinä olet. jaksuja sulle.

Taas näitä huuhaa-provojuttuja. Näihin tartutaan ällistyttävän helpolla kiinni, johtuu aiheesta tietenkin.

kirjoitat ihan fiksuja. Tuttavani lapsi "paljastui" homoksi. Aiemmin vanhemmat olivat myös kielteisiä asiaa kohtaan. Kun kyseessä oli oma lapsi, asia sai uuden näkökulman..
vanhoille ihmisille asia voi olla vaikea hyväksyä. Kirjoita heille kirje?

Voi luoja miten ihmiset voi olla noin idiootteja! Itse olen 22, kohta 23v nuori LESBO nainen joka on REKISTERÖIDYSSÄ PARISUHTEESSA NAISEN kanssa. Meillä elämä luistaa oikein hyvin ja lapsiakin on suunnitelmissa. Itse sinun iässäsi mietin myös, että miten kertoa vanhemmille suuntautumisestaan. Odotin 18-vuotiaaseen asti ja kun kerroin vanhemmille suuntautumisestani, he olivat asiasta kyllä jo tietoisia, koska tunsivat minut sen verran hyvin ja ei mulla poikaystävää ikinä ollut, joten olivat laskeneet 1 1 tuloksen :) Ota siis vielä ihan rauhassa ja tutkiskele itseäsi :) Ja kannattaa tosiaan sinne Setaan ottaa yhteyttä, että jos sieltä osattaisiin sua jotenkin neuvoa. Älä välitä homoFOBISISTA ihmisistä vaan mene elämässäsi eteenpäin! Olet ARVOKAS juuri tuollaisena, kuin olet! Tsemppiä elämääsi, löydät vielä joku päivä sen oikean miehen joka rakastaa sinua juuri sellaisena, kuin olet. Miehen joka tukee sinua asiassa, kuin asiassa. Hyvää kesää Sinulle ja jaksamisia!

Hetero tai homo. Tärkeintä on että asioilla on oikea järjestys ja aika.
Seksuaalisilla asioilla et rakenna omaa tulevaisuutta ja jos niitä ei ajattele, niin niitä ei tarvitse.
Asioiden oikealla järjestyksellä tarkoitan sitä että tulevaisuudessa toimeentuloon tähtäävät asiat ovat ensin järjestetyt ja vasta sitten ruvetaan ajattelemaan muuta.
Yhteiskunta on nykyään sellainen, että se aiheuttaa kaikille paineita parin muodostamisen muodossa, vaikka tulevaisuus ei muilta osin olisikaan kunnossa.
Teet asiat oikeassa järjestyksessä, niin vanhemmillasi ei ole mitään sanomista. Ei koske pelkästään homoja, vaan myös heteroita. Malli suhteiden solmimiseen nuorella iällä on peräisin DDR:n kaksinaamaisesta strategiasta.

Alle 18 vuotiaiden lasten ei pitäisi normaalisti ajatella mitään s*ksiasioita. Surullista kyllä, miten nykyään jo koulussa opetetaan s*ksistä. Sairas yhteiskunta.. :(

"Seksuaalisuuttaan ei voi valita, jos mä tuun kaapista ulos nii takas ei oo pääsyä?"
On hyvä että homo tulee ulos kaapista, mutta se mihin suuntaan lähtee siitä kävelemään on ratkaisevaa. Ei ole mikään pakko lähteä toteuttamaan homoseksuaalisuuttaan. On muitakin vaihtoehtoja. Homo ei voi homoudelleen mitään, mutta silti voi elää ilman homosuhdetta ja ilman homoseksiä. Itse en ole homouteen taipuvainen mutta minulla on kyllä muutamia muita vahingollisia taipumuksia. Päätös olla harjoittamatta omia vahingollisia taipumuksiaan vaatii rohkeutta ja Jumalan armahtamista. ÄLKÄÄ ALISTUKO ORJJUDEN IKEESEEN. Orjuus=vahingollinen taipumus.

Hei!
Todella hyvä asia,että puhut tästä asiasta täällä, koska kerrot, että ei ole oikein muuta paikkaa tästä kertoa. Minulla on itselläni pari teiniä kotona ja olen ajatellut näitä asioita eli miten reagoin heidän suuntautumisiin. Nyt on tärkeää, että löydät jonkun tahon, johon luotat. Puhuminen auttaa omien ajatusten selkiyttämisessä ja lisää omaa itsetuntoa. Puhu ensin sellaiselle, joka kuuntelee. Sen jälkeen voit puhua vanhemmillesi. Tarviset nyt tukea! Isun sohvalla poikani kanssa ja voin kuvitella tämän tilanteen omalle kohdalleni. Ole rohkea ja anna kuulua itsestäsi! Meitä on sinua monta täällä tukemassa,vaikka et uskoisi, koska meitä ei näy. Netti on hyvä tässäkin! terveisin eräs äiti pohjoisesta

Jokainen voi olla ihan mitä haluaa, paskaako se muille kuuluu. Omaa elämää täs elellään, eikä muitten. (Varsinkaan noitten muutamien taulapäiden, esim edellinen finninaamasurkimus joka kommentoi) Äidiltäsi kannattaisi kysyä, kumpi on tärkeämpi, sinä vai joku Jeesus? Jos vastaa jälkimmäisen, niin siinä vaiheessa aivan hiton sama mitä mieltä hän mistäkin on. Ei oo kaikki muumit laaksossa sitten.... Ja Isät ovat mitä ovat. Perinteet ovat tärkeitä, mutta läheiset ovat sitäkin tärkeimpiä. Myös aikaa pitää antaa vanhemmillesi, ei asiaa vartissa ole käsitelty. Itse olen täysin hetero, myöskin isä. Jos lapseni -mitä en tietystikään odota, enkä voi sanoa toivovani- joskus ilmoittaa olevansa kiinnostunut samasta sukupuolesta, saatan olla järkyttynyt ja ehkä hieman jopa surullinen, jos en lastenlapsia tulisi saamaan. Tärkeintä kuitenkin olisi oma lapseni, hänen onnensa ja yhteiset onnelliset hetket hänen kanssaan. Oli hän sitten homo tai ei.

Muuten hyvä, mutta 16 v poika ei kirjoita tollasta tekstiä....
Taispa olla kyseenalainen/sairas aloitus ylläpitäjältä tai muulta?

16v ei täältä hae keskusteluseuraa tähän eikä muuhunkaan.

Sairasta....

Neuvoisin sinua olemaan olematta vanhemmillesi vihainen, sillä itse he tuskin
ovat homofoobbisuuttaan valinneet, vaan se on iskostettu heihin jo pienestä pitäen
näiden raamatun runkkaajien toimesta. Ymmärrän ahdistuksesi, sillä äitini on myös
erittäin homofoobbinen.

Olt rohkea, kun pysyty kertomaan tunteestasi. Et ole epänormaali. Homoja on maailma pullollaan. Homoutta ei kukaan voi valita, se vain saadaan, uskon niin.
Olisi hyvä jos voisit jonkun asiantuntijan esim. sossun kanssa puhua asiasta ja sitten yhdessä asiantuntijan kanssa keskustelisitte vanhempiesi kanssa.
Toivon että vanhemmat ymmärtäisivät tunteesi, olisivat tukena.
Hyvää elämää sinulle. Olen itse parisuhteessa elävä, mutta en tuomitse muiden suuntausta, kukin elää elämän tavallaan. Iloa päiviisi

Suomessa on edelleen tautiluokituksena homoseksuaalisuus, saat siihen hoitoa jos pyydät... Saattaa olla että joudut puhumaan aiheesta enemmänkin, mutta homppeliuteen on hoitoa.

sori vaa mut teksti pelkästään osoitti tän trolliksi. Ei kukaan nuori sekoile kirjoittamisessa kirjakielen ja "puhekielen" kanssa.
Sairas aloitus ylläpitäjiltä.
Ilmeisesti pitää ajankohtaisiin asioihin tälläkin tapaa...

Käyt naisissa ja toteat että se nainen on siellä paljon mukavampi kuin joku karvainen mies ja niin edelleen.

se oot sinä jota siun pitää kuunnella. se oot sinä kenen kanssa elät elämääs. päätät ite omasta tiestäs. tietenki siun vanhemmat suuttuu ja siusta tuntuu et ne hylkää siut, jos ne kerta on vitsaillu jo asiasta. hei haloo, ne on sinun vanhemmat. ja äidin rakkaus jos mikä on niin vahvaa ettei se sammu, vaikka ilmottaisit millaisen asian tahansa. voin puhua äidinrakkaudesta koska minulla on lapsia ja jos joku heistä isompana ilmoittais miulle samaa, mitä sinä piät sisälläs, rakastaisin heitä silti!!
joten kuuntele sydäntäs. luuleeko siun vanhemmat et se homous poistuis jollain hoidolla vai? ehkä siun kannattais vanhemmille ehottaa sitä hoitoo sen jälkeen. mitä ikinä sie päätätki tehä tään asian suhteen, ootpa kertomatta tai "käännytpä" tyttöihin päin, niin tee niiku itestä tuntuu hyvälle! elä tee niin niiku muut haluaa. tsemppiä siulle!! toivottavasti se kivi tippuu sydämeltä!

voi voi ... oikeesti.
eikö näitä homo ja lesbo puheita voisi lopettaa jo!

kyllä sen nyt kaikki näkevät että jo tuo miehille ja naisille "annettu varustus" näyttää sen että hetero on se malli johon luonnnon mukaankin sovitaan.
eli täysin luonnonvastaista on tuo homous ja siksi en luokittele sitä terveeksi toiminnaksi!

tuolla ylempänä mainostettiin että elää lesbo suhteessa ja lapsiakin on suunniteltu.. jopas on mennyt pitkälle jos niitä keskenään aiotte tehdä...
eikö siinä kohtaa jo pitäisi huomata, että nyt ei oikein kaikki palaset ole kohdallaan kun oikeesti ei kahden samaa sukupuolta olevan ole mahdollista sukuaan jatkaa.. kyllä tää maailma äkkiä hiipuisi jos kaikki olisivat homoja...

LAITOS YHTEIKUNNASSA EI TERVETTÄ PERHEMALLIA:


Opi ja opit toinen toistemme kautta "

Kaikki toiminallisuus tulee omista vanhemista

Laitos yhteikunassa ei vastuunkantajia "

Sex Poikkevuudet väkivaltanen kuri omista vanhemmista 0-7 vuotiaana
Tyttö ja poika ei tunnista tyttö poika Nainen Mies

Sex -Hysteria = ?

Lapset ovat uhrattu Laitoksiin perheen ullkopuolelle Vauvasta Vaariin

Turvaton sukupolvi Laskun aika = ?

Lapsen aika Perustuslakiin "

Ihmisen suojelu on ihmisen varassa "

Menee lujaa mikään ei tunu miltään

Yksilöllä ei oiketta kasvaa Ihmiseksi

Ajan varkaat varastavat kaleita mitä lapsella on lapsen aika "

Lapset laitoksista kotiin

Kansa pasrannukseenn ja yhtenäisyyden tekoon "

Omantunnon ja rehellisyyden kansa

Turvaa yksilö ja tue oikeaan "

Murrosikään kuuluu homo ja lesboajatuksia ja se on ihan normaalia. Älä vielä luokittele itseäsi mihinkään kategoriaan, anna ajan kulua ja katso mihin elämä sinua vie. Jos homoajatukset lopulta voittavat ole tyytyväinen, että olet löytänyt sukupuolisuutesi oikean laidan. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Itse aikuisten poikien äitinä ajattelen, että lasteni tasapainoinen tyytyväinen elämä on minulle tärkeintä. Jos he ovat onnellisia, olen minäkin, elä sure, sillä silloin vanhempasikin surevat, anna lupa itsellesi olla onnellinen. Onneksi maailma on muuttunut ja näitä tuomitsijoita on enää äärimmäisen vähän. Jos muistat vertauksen aasista, pojasta ja isästä. Jotkut ihmiset vaan ovat negatiivisia luonteeltaan, älä ota mallia heistä vaan niistä jotka katsovat maailmaa positiivisin silmin. Kaikkea hyvää elämääsi, t äiti minäkin.

Sun ikäinen kaveri todella vielä miettii paljon omaa identitettiä.Älä liikaa pohdiskele asiaa.Olet vielä nuori ja tarviit vanhempia,ei meidän vanhempien kaikkea tarviikaan tietää.Pian elät omaa elämää,silloin voit kertoa vanhemillesi. Etkä tarviikkaan heidän hyväksyntää. Tältä netistäkin voit löytää kavereita joiden kanssa keskustelet asiasta.Kaikki järjestyy varmaan ajallaansa.

Voi voi..

Itse epäilin myös jotain 16-vuotiaana olevani lepakko. Kerroin asiasta kun olin melkeen 17v ja muuttanut kotoa pois jolloin myös seurustelin naisen kanssa.
Se suhde pilasi itsetunnon ja kaikki sen rippeet mitä minulla masentuneella nuorella koskaan oli edes ollutkaan..

Nykyään tiedän olevani hetero, seurustelen miehen kanssa.
Taustalla tuo itsensä etsiminen, masennus, muita sairauksia, huono terapia, perheväkivaltaa, rahavaikeuksia yms yms paskaa.. En vaan jaksa enää.

Kukaan ei tällaista paskaa halua edes töihin ottaa, kavereita ei enää edes ole ja mies kärsii minun kanssa. Sanonpa vaan että älä tule sellaiseksi kuin minä..
Vaikka tällä ei ole homouden kanssa mitään tekemistä....

Mutta ehkä vastaus tuohon sun ongelmaan, ole mitä olet ja kerro siitä vasta sitten kun et enää asu vanhempiesi luona.

Kun näitä viestejä lukee, saa harmikseen huomata miten paljon typeriä ihmisiä tässä maailmassa on. Homoksi ei tulla vaan synnytään eli se ei ole mikään sairaus.

Edellä sait hyviä neuvoja, odota vielä muutama vuosi. Kun muutat kotoa ja pystyt jo hieman elättämään itseäsi, on oikea aika kertoa asia.

Minulla on vanhoillisia ihmisiä suvussa, ja suutuspäissään he saattavat tehdä kaikenlaista typerää, kuten uhkailla avun vetämisestä pois tai karkottavat kotoaan. Siksi on hyvä että odotat kun saat oman itsenäisen elämän alkuun ja voit ottaa kertomisen jälkeen hieman välimatkaa vanhempiin. Anna heidän sulatella asiaa rauhassa!

Kertominen ei ole helppoa, mutta se puhdistaa ilmaa. Lesbo/homo-tuttavien vanhemmat ovat suhtautuneet kukin eri tavoin saatuaan tietää tyttärensä/poikansa homoudesta, mutta tärkeintä on ollut antaa aikaa ja tilaa toisten käsitellä asiaa ja oppia hyväksymään tosiasiat.

Onneksi olet kohta 18 v., eli täysi-ikäinen. Sinulla on mahdollisuus muuttaa pois lapsuudenkodistasi, vaikka toiselle paikkakunnalle. Sieltä käsin voit kertoa asiasta vanhemmillesi, tai olla kertomatta.
On ikävää, että vielä tänä päivänä ihmisten täytyy vaieta tämän tyyppisistä asioista. Kerroit olevasi yksinäinen ja, että sinulla ei ole ketään jonka kanssa voisit asioista keskustella. Itse en ole näihin asioihin perehtynyt, mutta kehoittaisin sinua tutustumaan netin sivuun www.seta.fi. Seta ry:n puhelinnumero on 09 681 2580 (Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry). Olettaisin sinun saavan apua Setasta ja pääsevän alkuun asioiden kanssa. Hyvää jatkoa sinulle!

Hei!

Yhdestä asiasta saat olla varma: kiiltokuva mikä homoudesta median, lakimuutosten, homopuoltotieteen ymv. perusteella tehdään on väärä.

Kukaan ei synny homoksi.

Olen huoleti. Et ole homo etkä bi, vaan ihan oikea hetero.

Ihminen syntyy luonnostaan heteroksi. On aivan turha, asiaton ja epätieteellinen sekä harhauttava väite, että ihminen syntyisi muka muuksi kuin heteroksi. Mitään todistetta väitteelle ei ole. Ei tieteellistäkään.

Ne, jotka väittävät ihmisen syntyvän muka muuksi kuin heteroksi eivät koskaan mieti eivätkä perehdy asiaan syvällisesti. Jos ihminen muka syntyy siksi miksi syntyy, niin silloinhan on pedofiilia, sadoksimi....täysin luonnon anti eikä siitä voitaisi tuomita. Luonnottomalle seksille mm. homous, lesbous, transvestiitti ym. haetaan tukea luonnollistamalla se. Tämä on järjetöntä. Joskus jopa haetaan tukea näille luonnottomuuksille eläinmaailmasta. Sellaisille eläinvertailijoille sopisi sanoa: " Joa eläin on mielestäsi hyvä seksiesimerkki, niin eikö kannibalismikin (ihmissyönti) olisi hyväksyttävää. Moni eläinhän syö ihmisenkin. "

Fakta on, että m n on luonnollista ja oikeaa.

Nainen on sinua varten, luonnollisesti.

Homoseksuaalisuus on luonnotonta. Tutkimuksien mukaan sellaiset suhteet ovat hyvin lyhytikäisiä, alkoholi on usein kuvassa mukana, mielenterveysongelmia, teveysriskejä. Lesbosuhteissa usein jopa väkivaltaa. Haluan korostaa, että homosuhteissa nämä ikävät, kohtalokkaat jopa vaaralliset piirteet ovat tyypillisiä.

Se mikä on luonnollista, ei ole koskaan tarvinnut mitään säätiötä tai järjestöä asiaa ajamaan. Ei ole koskaan tarvittu mitään tukijärjestöä mies nainen suhteen tueksi. Luonnollisuus pyörii ja toimii itsestään. Se sijaan luonnottomat seksisuhteet yritetään saada luonnollisuuksiksi Seta-järjestön voimalla. Mahdotonta, koska luonnoton on ikuisesti luonnotonta. Onhan selvää että m m, n n ei voi lisääntyä, koska ovat luonnonvastaisia ja epäterveitä suhteita. Luonnottomuus on nimenomaan vain ongelmallista.

Nainen on miestä varten. Nainen on kiinnostava, ihastuttava, mielenkiintoinen, kaunis, viehättävä, puoleensa vetävä, seksikäs, hurmaava....

Ole huoleti, et ole homo etkä bi vaan ihan oikea hetero. Toivon sinun löytävän itsellesi sopivan tyttöystävän. Muista, että seksi ei ole pääasia suhteessa vaan ystävyys ja yhdessä viihtyminen. Muuta asiat tulevat luonnostaan mukaan ajan kanssa.

Nykyaikana korostetaan seksiä, mikä on väärin. Suhteet eivät ole seksisuhteita vaan ihmissuhteita.

Toivon sinulle hyvää tulevaa kesää. Olet nuori miehenalku ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Kirjoituksestasi jo näkee, että olet viisas ja fiksu miehenalku. Sinä olet syntynyt elämään hyvän ja antoisan elämän.

Paras ja luotettavin kaveripiiri, puhun omasta kokemuksestani, on uskovat ihmiset. Puhun nyt ihan oikeesti uskovista. Siellä on hyviä nuorisoryhmiä, asioista puhutaan asioina, kaveria autetaan ja kuunnellaan. Mene rohkeasti sellaiseen. Kaveria saa helposti.

Kirkon piirissä on nuorten uskovien piirejä, samoin helluntalaisissa ja vapaaseurakunnissa. Tutustu näissä piireissä ihmisiin niin huomaat mitä ovat aidot ihmiset. Niissä suhtaudutaan ihmissuhteisiinkin tavalla jossa sekä miehellä että naisella on hyvä olla.

Moi

Tsemppiä sulle! Itse olen 18 vuotias lesbotyttö ja sain vähän aikaa sitten puhuttua isälleni ja hänen vaimolleen asiasta. Panikoin aluksi kauheasti mutta he ottivat asian todella hyvin ja varsinkin äitipuoleni tukee minua. En tiedä ajattelevatko he että tämä on vain vaihe tai jotain vastaavaa mutta asia ei ole itselleni mitenkään uusi. Toisaalta oma isäni on aina ollut kauhean rento ja boheemi taiteilija persoona. Homovastainen äitini ei taida tietää asiasta mitään mutta en ole pitänytkään häneen vuosiin yhteyttä.

Toivottavasti saisit joskus kerrottua vanhemmillesi asiasta mutta ei sinulla ole mikään kiire muttei kannata myöskään pelätä että he arvaisivat asian vain ole oma itsesi. Suosittelen että tutustumaan Setan toimintaan. Itse olen ainakin tykännyt siitä että näkee muita saman kaltaisia ihmisiä

Olet 16-vuotias, ja jos kotona asuminen tulee tämäntakia vaikeaksi, sinun kannattaa kääntyä alueesi lastensuojelun sosiaalityöntekijän puoleen tai paikallisen Seta järjestön sosiaalisihteerin puheille. On parempi käydä koulu ja opiskella sellaissa vapaassa ja itseäsi kannustavassa ympäristössä kuin ahdasmielisessä ja loukkaavassa seurassa.
Syyttäkööt vanhempasi vain itseään , jos ovat ahdasmielisiä ja eivät hyväksy ominaisuuttasi.

16-vuotiaana voit myös muuttaa jo kotoa pois, etenkin kun tulee jo kysymykseen peruskoulunjälkeiset opinnot. Tarvittaessa jos tilanne kärjistyy, paikkakunnan sosiaalitoimisto auttaa. Voivat myös auttaa asunnon etsimisessä, jos tilanteeseen ei tule ratkaisua.

Se, että kannattaako tai ylipäätänsä pitääkö vanhemmille kertoa, ratkaisun teet täysin itse.

Itse muutin 18-vuotiaana pois kotoa, sosiaalitoimisto järjesti asunnon ja elämisen (toimeentulotuki) silloisten opintojen ajaksi. Itselleni muutto oli helppoa, koska jo muutenkin vastasin paljolti kotitöistä, joten omassa asunnossa asuminen ei sen kummoisemmalta tuntunut kotitöiden ja vastuun kannalta.

Hiukan omia mielipiteitäni asiasta;

Olet vielä nuori. Itseasiassa NAURETTAVAN NUORI! Et tuossa iässä vielä tiedä, mitä elämältä haluat. Et ole vielä edes ehtinyt olla naisen kanssa!



Suomessa on monta komeaa poikaa. Joskus kun olette yhdessä vaikka jumppatunnilla, uimahallissa tai pukukopissa, niin tulee mieleen että;"ai että tolla kaverilla on hyvät geenit! Vaalea tukka ja pallonpyöreä kallo! Isot siniset silmät ja viehättävä suu. Kiinteä peppu ja komeat hauikset!"


Se ei vielä automaattisesti merkkaa yhtään mitään. Ei vaikka tekis mieli kosketella toisen miehen hauiuksia omilla käsillä. Sekin loppupeleissä on pelkkää uteliausuutta. Ihmiset halusi kosketella mun tukkaa(afro)kun mä olin pieni. Ei se tarkota että ne toiset pojat silti olis homoja. Ne vaan piti sitä eksoottisena.



Suurin osa ihmisistä biseksuaaleja. Ne ei vaan tiedosta sitä.


Homoseksuaalisuus on kuitenkin aina vaarallisempaa. Hyväkroppanen tyttö ei kunnolla edes reagoi, kun sä tuijtat sen lanteita ja rintoja. Se on tottunut siihen. Miehen kanssa se on ihan eri juttu. On ollu tiltanteita, joissa mies on kääntynyt tuijottamaan mua selänsä takaa, koska se tavallaan "tuntee" että mä tuijotan sitä. En edes himokkaasti. Ihan vaan kiinnostunut, minkä ikänen se mahtaa olla, ja se reagoi siihen VÄLITTÖMÄSTI, vaikka se olisi selin muhun. Siksi aina VARON katsomasta toisia miehiä silmiin, ellei ikää oo jo yli 40


Sorry kaveri, mutta tää on Suomi. Sä et pääse siitä mihinkään! Suomalaiset on hiuman....tyhmiä. Et arvaakaan kuinka paljon!



Suomi on aina ollu ns "yhden totuuden maa" Suomalaiset ei oo yhtään sen enempää heteroseksuaaleja kuin Ruotsalaisekaan. Mutta Suomessa miehen rooli on paljon rajotetumpi. Jos sä esim piät toisen miehen kädestä kiinni julkisella paikalla, sä KUOLET! Jos sä taputat toista miestä olalle, sä KUOLET! Tässä pari käytännön esimerkkiä. Suuteleminen onkin sitten ihan eri juttu se!


Sä et oo vielä ollu naisen kanssa(oletan) joten oletko varma, että itsekään todella tiedät mitä oot ja mitä haluat? Kaveri kuule;Suomessa on paljon komean näköisiä kundeja, aivan kuten täällä on naisia. Sun täytyy vaan alkaa(tosin vanhemmiltasi salaa)etsiä seuraa esim internetistä. Mun neuvo sulle on tämä;jos sä tapaat hyvän miehen, älä päästä sitä pois! Parempi ns "asettua aloilleen" jo varhaisesa vaiheessa. Tosin kokeile ensin naisen kanssa. Kyllä esim parikymppinen neitsyt yhä voi löytää naisia vaikkapa internetin välityksellä. Mutta jos sä joskus kohtaat tosi hyvän kaverin, älä jää vaan "kokeilemaan uutta" Kun sulla on poikaystävä, sulla on henkinen tuki elämässä. Ilman sitä, sä voit päätyä itsemurhaan! Muista se! Älä anna hyvän asian mennä hukkaan! Älä, vaikka olisit kuina nuori(esim 22-v) Katso, jos sä oot homo, niin sillon sulla ei oo samanlaista tukiverkostoa kuin heterolla. Se on parempi hankkia se tukiverkosto jo nuorena. Sitten ei vanhempien mielipiteetkään enää niin paljoa paina. Voit ottaa niistä etäisyyttää vaikka 25:sena, ja kun sulla on poikaystävä, sä ET EDES HUOMAA NIITÄ! Älä anna onnen valua hukkaan, vaikka olisit kuinka nuori. Kolmenkympin kriisi voi muuten ihan oikeasti TAPPAA SUT!!!

Ahem. Saanen nyt pyytää selvitystä pikku juttuun. Sanoit että kotoa löytyy sekä yksinhuoltajaäiti että isä? Wataa? Kuinka sinulta voi löytyä äiti joka on yksinhuoltaja ja vielä samantien isäkin? Koska yksinhuoltajuus meinaa sitä että jos on yksinhuoltajaäiti on eronnut miehestään ja elää YKSIN lapsien kanssa. Joten onko trolli vai kenties sinulla on joku selitys?

Mikä vittu siinä on, että mies ei ymmärrä naiskauneuden päälle?!!!
Saatte mun puolesta olla ja mennä kai tää on vapaa maa mut pidän sitä silti jonkin sortin sairautena. voi kyllä olla kasvatuskysymys kans. pistää vaa miettimää, et mite siihe suhtautuis jos oma poika joskus ilmoittais olevansa homo. olis kyl kova pala.

Mulla melkeen samanlainen tilanne.
Tietenki se ois helpottava kertooo, mut se, mitä sen jälkeen tapahtuu nii laittaa miettimään et ois ollu parempi vaan olla hiljaa, ainaki mun tilanteeessa.
ja tietenki voithan sä sanoo et luulet olevas Bi- seksuaali nii se ei ehkä tulis nii suurena shokkina ku et jos sanot olevas homo ja sun vanhemmat pystyy ehkä käsittelee paremmin asiaa.

ON PALJON LYHYEMPI KUIN HETERON!
JOIDENKIN ELINIKÄ ON VAIN 39V.!
HARVA ELÄÄ YLI 65 VUOTIAAKSI!
MUITAKIN VAAROJA ON....

The average life span of a homosexual is 39 years; fewer than 2% survive to the age of 65

The average homosexual has between 20 and 106 sexual partners a year
Out of all the mass-murders in the US over the past seventeen years, homosexuals killed at least 68% of the victims
Homosexuals perpetrate between a third and a half of all recorded child molestations
100% of all homosexuals have oral sex (which Cameron referred to in his notes as "tantamount to drinking blood")
90% of all homosexuals regularly engage in anal sex
92% of all homosexuals regularly insert their tongue into their partner's anus
70% of all homosexuals regularly ingest feces (some re-prints of the study change this number to 17%)
50% of all homosexuals regularly ingest semen
41% of all homosexuals regularly insert their clenched fist into their partner's anus
37% of all homosexuals engage in sado-masochism
29% of all homosexuals urinate on their partners
The average life span of a homosexual is 39 years; fewer than 2% survive to the age of 65
33% of homosexuals aged 20 will contract AIDS by the time they are 32
76% of homosexuals have one or more STDs
In regard to STDs, Cameron had a sub-section specifically dedicated to the prevalence of venereal disease in the gay community, claiming that his survey proved gay men were:

14 times more likely than heterosexual men to contract syphilis
3 times more likely than heterosexual men to contract gonorrhea
3 times more likely than heterosexual men to contract genital warts
8 times more likely than heterosexual men to contract a form of hepatitis
3 times more likely than heterosexual men to get genital lice
5 times more likely than heterosexual men to contract scabies
5000 times more likely than heterosexual men to contract HIV/AIDS

http://en.wikipedia.org/wiki/1983_ISIS_Survey

Parempi olla kertoilematta ja järkyttämättä heitä, eihän sulla oo kun pari vuotta, niin voit vapaasti järjestellä elämäsi miten haluat, tehdä mitä haluat ja sotkea elämäsi ihan vapaasti tai ohjailla sen huisiin nousukiitoon. Joten anna vanhempiesi elää omanlaistaan elämää, äläkä sotke heidän asioitaan.

Sitäpaitsi, oli nyt sitten kysymyksessä hetero tai homo, niin mikä ihmeen kiire nuorilla on tuossa iässä vielä mitään seksuaalisuhteita luoda? En ymmärrä ollenkaan.

On hieno tilanne kun 2 vanhaa kaapihomoa halaa toisiaan, varsinkin kapakassa, yleisön ympäröiminä!! hieman kännissä!!

"ku et joku naapuri sanoo nähneesä sut käsi kädessä jonku pojan kanssa''.
Niin ahdistavaa. Aiemmin oon näille haistatellu päin naamaa sen suhteen kuinka en usko mihinkään ja perinteiset arvot ei paskaakaa liikuta. Sen ne laitto murrosiän piikkiin."
Eli periaatteessa tää sun koko homoseksuaalisuus on vain kapinaa vanhempia vastaan.

Aivan niinkuin epäilin.

Trollaa vain enemmän täällä, ompas järkevää toimintaa!

Parempi ettet kerrokkaan vaan odotat että pääset omilleen ja sitten vasta ajan kanssa voit mainita asiasta. Parempi tosin ettet ole silloin yksin kun asiasta mainitset. Vanhempien reaktiot voivat olla kahdenlaisia eli toiset hyväksyvät sinut ongelmitta ja toiset taas eivät suvaitse sinua ollenkaan. Välit voivat joka tapauksessa mennä poikki pitkäksi aikaa jos vanhemmat eivät suvaitse sinua. Tosin valtaosassa tapauksista tilanne voi alussa aiheuttaa huonoja ajatuksia mutta myöhemmin se hyväksytään ongelmitta.

Kertomisen vaarat ovat toki nuo mainitut ettei tilannetta hyväksytä tai sitten se hyväksytään "hammasta purren" jolloin sinua pidetään jotenkin sairaana joka sairaus pitäisi parantaa. Parhaimmassa tilanteessa tuo ei aiheuttaisi toki mitään reaktioita mutta et voi olla kovin varma tuosta asiasta.

Todennäköisesti vanhempasi ovat kuitenkin jotakin "epäilleet" koska ovat tuommoisen "läpän" sinulle heittäneet.

Miten eronneet vanhemmat asuvat yhdessä?

Ensinnäkään et ole sairas. Mutten sano että olet 100% varmuudella homokaan, 16-vuotiaana ihminen vielä etsii itseään. Eiköhän se ole niin että etenkin tytöillä vasta 23-vuotiaana seksuaalisuus on suuntautumisen osalta kehittynyt, varmaan myös pojilla.

Miten tulet vanhempiesi kanssa toimeen muuten? Näkemyksenne eivät kohtaa muutenkaan?

Riippuen tilanteestasi, kehottaisin säästämään rahaa ja muuttamaan omilleen.
Jos opiskelet, kysy onko edullista asuntola mahdollisuutta. Sen jälkeen anna seksuaalisuutesi kehittyä rauhassa, älä ole tytön äläkä pojan kanssa jos ei varmalta tunnu. Kerro vanhemmillesi sitten, kun sinusta tuntuu siltä ja kun sinulla on joku viedä näytille. Olisi kuitenkin hyvä että olet siinä vaiheessa jo omillasi.

Missään vaiheessa et kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa tai virhettä, koska ketä nyt ajatuksillasi voit loukata. Ihmisen päässä liikkuu monenlaista ja se on vaan luonnollista. Nuo homous ajatukset pitää käydä läpi että tiedät kuka olet.

" annna a rpisten anusten olla---------------niitä rikki et repiä saa "



lauloi jo aikoinaan OLAVI VIRTA

Saatat tuntea itsesi tuossa iässä homoksi. Se ei välttämättä ole lopullista. Et ole vielä hakenut kokemuksia tai saatikka seurustellut, niin mistäpä sen lopullisen suuntautumisen voisi tietää.

Sanoisin sulle, että ota rennosti ja kasva ensin vuosia. Sitten kun et enää ole yhtälailla riippuvainen vanhemmistasi ja sulle on kertynyt kokemusta, voit olla varma itsestäsi.

Kuulostaa siltä, että vanhempasi eivät suhtaudu homouteen mitenkään erityisen sallivasti. Siispä tässä lähivuosina hankkiudu kouluun ja muuta isommalle paikkakunnalle ja siinä sivussa saat alkaa elämään omaa elämääsi ja hakea kokemuksia ja jopa seurustella.

Pudota pommi vanhempiesi niskaan sitten, kun sopiva aika tulee. Mikään ei tapahdu hetkessä, kaikkea ei saa heti, niinkuin ei elämässä yleensäkään. Ei kannata hätiköidä turhia. Olet varmasti ihan oikeassa, ettei ulostulo välttämättä tietäisi hyvää, kun vanhempasi tunnet parhaiten.

Oletko ajatellut puhuvasi asiasta jollekulle? Seta on varmaan oikea osoite. En ole varma onko heillä sellaista tukitoimintaa nuorille.

Sitten kun sulla on jotain omaa ja et ole heistä enää riippuvainen, voit avautua ja haistattaa pitkät, jos välit siihen katkeavat.

Tällä palstalla ei taida olla enää sheriffiä viestien sisältöjen perusteella. Ensinnäkin tänne kirjoittelevat tyypit joilta on jääneet lääkkeet ottamatta (capslock ja sekava sisältö paljastavat) sekä vihamieliset tyypit joiden viestien ainoa anti on "ammu ittes". Vaikea uskoa että ainakaan aikuiset täysjärkiset lääkkeitään ottavat ihmiset kirjoittelisivat tuollaisia vaikkeivat homoutta sulattaisikaan. Outoa että tänne pitää tulla edes kirjoittamaan jos asiasta ei tykkää. Se nk. "vahinko" on jo sattunut, että poika tuntee olevansa homo, niin turha siinä on enää ruveta vastaan jankkaamaan. Huonona esimerkkinä: sama jos minä olisin ostanut uuden tv:n jossa ei ole digiboksia liitettynä, ja sitten mulle tullaan raivoamaan siitä ettei mulla ole sellaista tv:tä jossa on digiboksi. Myöhäistä enää ruveta päätään aukomaan ihmiset hyvät. Opetelkaa keskustelemaan kypsästi ja tajutkaa milloin on liian myöhäistä tulla omia näkemyksiänne muille tuputtamaan (ja vielä asiattomaan sävyyn.)

Parempi olisi olla kertomatta asiasta, koska sehän on luonnotonta eikä mitenkään normaalia.
Täytyy vaan ihmetellä nykytyyliä, kun homoutta pitää tunkea esille joka paikassa ja suorastaan tyrkyttää kaikille. Ihan kuin kaikkien heteroiden olisi pakko hyväksyä hinnaset ja oikein pitää heitä jotenkin erityisinä.

Mitä se teitä haittaa, jos toinen on kiinnostunut samasta sukupuolesta? Ei ainakaan tule liikaa lapsia jo ylipursuavaan maapalloon.
Auttaakko se oikeasti, jos homoja tapettaisiin? Eikö olisi jo aika jättää se raamattu pois ja jatkaa elämää? Olemmehan me kaikki ihmisiä. Maailmassa on ihan oikeasti suuria ongelmia. Jos me kaikki koko ajan arvostelemme muita ihmnisiä, emme me silloin pysty ratkaisemaan OIKEITA ongelmia.

Ja viestin aloittajalle: Ei kannata kertoa ainakaan vielä. Kerro vanhemmillesi, jos vielä haluat VASTA, kun olet muuttanut kotoa pois.

Juu moi vaan!

Luin juttus, ja mulle tuli ihan hirveen surillinen olo siitä. Ite oon siis 17 v poika, ja JOO olen tullut kaapista ja JOO mun vanhemmat tietää siis...

Mut siis asiaan. Itellä oli just tollainen tilanne suurinpiirtein vuosi sitten. en ollu siis siinä vaiheessa vielä mitää kertonut kellekää, ja jotenki alko vaan tuntuu ettei silleen pystynyt jatkamaan. mitä tein asialle? soitin mun parhaalle kaverille ja huusin sille päin naamaa, sit siinä samalla sille tuli hyvin selväksi suuntaumukseni. sit olin vaan hiljaa, kunnes mun paras kaveri sanoi (poika ja hän on siis ihan hetero) että OK ja sanoi että onneks mie kerroin sille. se myös sanoi, että se kunnioittaa sitä mitä mä oon, eikä sille ooo mitää ongelmaa asiassa. hymyilin siinä vaiheessa todella leveää hymyä.

tavattiin tän kaverin kaa sit seuraavana päivänä ja juteltiin vielä asiasta. hän tietysti kyseli kauheasti asioita, mie vastasin niihin sit siinä vaiheessa ihan totuudenmukaisesti. ja se oli hyvä, sillä meijän kaverisuhde lujittui siinä vaiheessa tosi vahvaks. ollaan erottamattomia (ei mitää homouteen liittyvää valitettavasti tässä kaverisuhteessa ole, tiedoksi kaikille kyynikoille...)

joo meni sit jonkun aikaa ja avauduin lisää asioista eri ihmisille, muutki kaverit sai tietää ja en kuullut oikeastaan mitää negatiivistä kallekää. osa oli tosi iloisia mun uutisesta, osa ei reagoinut mitenkää. ihan hyvä vaan, ei sellasia asioita tarviikaa hirveästi ruveta käymään läpi. oot mitä oot. ei sille voi mitää :)

sit tuli se yks kaunis päivä, kun tuli aikaa kertoa porukoille asiasta. ne ei tienneet mitään, kaikki muut kylläkin, mut ne ei. tiesin että isä ois aika vauhkona asiasta, mutta toisaalta tiesin miten isän kaa pitää hoitaa asiat silleen, ettei nalkutusta kuulu (niin anteeksi, olen minäkin kepposia tehnyt mm. isälleni...). menin sit vaan olohuoneeseen ja sanoin niille, että meidän pitäisi puhua yhdestä asiasta. ne kuunteli ihan kiltisti mua alusta loppuun ja sit ne ei oikein sanoneet mitään. isä oli vähän myrtyneen näköinen, mut se ilme loppu siihen ku sanoin, että homous on ihan normaalia. sit sekin rupes miettii asiaa siltä kannalta, kunnes sit lopulta sano, että rakastaa mua :D (niin ja tää ei ollu mikään saippuaooppera sitten). äiti vaan sanoi että OK ja hymyili ja sanoi, että oma on asias ja että ne tukee mua kyllä asiassa. ei ollu siis hirveän vaikee kertoa porukoille homoudestani.

sen jälkeen oon ihan vapaasti voinut mennä ja tulla, tuoda poikia kotiin ja puhua asioista kaikkien kanssa. ainut tällä hetkellä, jolla tuntuu olevan ongelma asian kanssa, on mun mummo, mut se ei taida edes oikein ymmärtää mitä homot on oikeati.

että tälläinen kaapista tulo mulla. toivon todella että tekstin kirjoittaja (kuka oletkaan) ottaa tästä itelleen jotain mietittävää ja tekee mitä sit ikinä tekeekin. mut jos susta ikinä tuntuu, että oot homo nyt aina ja ikuisesti (koska se voi olla myös ohimenevää!), niin mieti rauhassa ja kerro sit. tai sit vaan höläytät sen suustas ja se on sillä tehty. en todellakaan usko, että sun porukkas heittäs sua ikinä pihalle. ei kenenkää vanhemmat ole sellaisia. nalkutusta on varmasti, mutta kyllä sen kestää. ja se kaapista tulo saattaa myös lähentää välejä perhees kanssa. kannattaa aina kertoo totuus (suurimmista ja merkityksillisimmistä asioista, kaikista pikkujutuista en itekää jaksa aina ihan täsmällinen olla).

mut joo kommentoikaa rauhassa! kiitän ja onnee ja menestystä vaan kirjoittajalle ongelman kanssa. etköhän sie ongelmas kaa pääse jonkinlaiseen päätökseen.

NIIN ja anteeksi kaikille, jotka jaksoivat lukea tekstini loppuun asti. kirjoitin lievästi pitkän tekstin, mut pointsit teille kaikille jaksamisesta ja mielenkiinnosta!

-vippe

Poke hyvä, hyväksy ensin itsesi ja kerro vasta sitte muille. Mikä kiire sinulla on julistaa maailmalle homoutesi, anna itsellesi aikaa hyväksyä itsesi ensin ja kerro vasta sitte perheelle. Hanki oikeaa tietoa, valmistu ammattiin ym. Onnea elämällesi. t. äippäliini

Aloittaja, tiedän tunteen. Minullakin on uskonnolliset vanhemmat ja homovastaisia kommentteja kuulin. Mutta ääni on muuttunut kellossa suvaitsevaisemmaksi ajan kanssa. Kun he tajusivat minun olevani homo, äiti jopa vitsaili isälle lesboilusta. Joten vaikka näyttäisi synkältä. sinunkin vanhempien kanssa on toivoa. Kun kasvat aikuiseksi, tulet huomaamaan, että sinä paapot vanhempiasi eivätkä he sinua. Heitä sopii kunnioittaa, mutta sinun on lupa vaatia hyviä käytöstapoja heiltä. No, se aikuisuudesta.

Voin sanoa, että 16 vuotiaana homo-sana takertui kurkuuni ja tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Kun muutama vuosi myöhemmin pääsin homodiskoon, se oli kuin taivas maan päällä. Minun kaltaisia kauniita jätkiä eikä vain muutama, vaan monia! Sinun kannattaa kokea se tunne.

Vanhemmillasi on velvollisuus ylläpitäää sinua. Jos he laiminlyövät velvollisuutensa, mene pokkana poliisin puheille ja pyydä apua. Polisi on meidän homojen ystävä. Lisäksi, jos satut Helsinkiin, Kallion seurakunta auttaa homoja.

Oletan, että olet jossain sisäsuomessa. Netissä qruiser.com:ssa voit keskustella muoden homojen kanssa. Jos satut löytämään rakkaan sieltä, appivanhemmat ovat hyvä tuki sinullekin ja omaa perhettä.

Mutta ehdotus. Kirjastosta ja netistä saatat löytää Ralf Königin sarjakuvia. Voit aloittaa tutustumisen homoelämään homojen huumorista.

Tosi inhottava tilanne! Kuitenkin uskon, että kun vanhemmat lastaan aidosti rakastaa, niin hyväksyvät lapsen sellaisena kuin on. Itselläni on kolme poikaa ja jos joku heistä kertoisi olevansa homo (kaikki ovat vielä niin nuoria, että se mahdollisuus täysin mahdollinen, ko eivät viel oo sen ikäisii et tietäisi), niin se ei olisi uutinen tms joka muuttaisi mitään, ei tekisi lapsesta sen erilaisempaa kuin olisi heterona. Mielestäni paras olisi, jos pystyisit heille kertomaan. Eihän sitä nyt tarvitse kertoa, ellei sulla vielä ole poikaystävää, jota esitellä, mutta esim.homoja haukkuessa voisit kertoa mielipiteesi: ihmiset ovat mitä ovat, eikä seksuaalisuutensakaan voi vaikuttaa, vaan se tulee luonnostaan. Jos sitten tunnet, että heidän pitäisi saada tietää tai löydät kumppanin esiteltäväksi, niin uskon todella, että he ymmärtäisivät asian, vaikka alku vaikea olisikin. Sun täytyy saada olla sellainen kuin olet ja vanhempiesi tehtävä on tukea sua kaikessa, rakastaa vaikka olisit mitä. Kovasti voimia! JA MUISTA: mikäli vanhempasi olisivat niin kummia, että päästäisivät sut elämästään vain homoutes takia, niin se ei ole sun vikasi.

Masennuksesi johtuu siitä, että Jumala koettelee sinua homoseksuaalisten ajatuksiesi vuoksi. Voit kuitenkin pelastua liittymällä kirkkoon ja siirtämällä kohtalosi Jeesuksen Kristuksen käsiin. Hän istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sairaat homoseksuaaliset ajatuksesi johtuvat median ja syntisen maailman myllerryksessä vääristyneestä mielestäsi. Koko seurakuntani tulee rukoilemaan puolestasi. Muista, että murhaajatkin voivat parantua, mikseivät siis homoseksuaalitkin.

(Entä jos tämä kirjoitus ei olisi sarkasmia?)

Olen ajatallut muuttoa Stadista ruotsiin, koska siellä on vieläkin enemmän homoja.

homoudesta voi eheytyä jeesuksen avulla

Elikkä, jos sun äitis on yksinhuoltaja? (riipuen tietysti miksi hän on yksinhuoltaja) Mutta eihän äitis voi sitte suakaan moittia kun itsekkin on tehnyt niinsanotusti, ei uskon ja raamatun mukaan???

Kyllä vanhempien PITÄÄ HYVÄKSYÄ lapsensa sellaisina kuin he ovat mitä hiton väliä sillä on onko joku HOMO tai LESBO, kielteinen suhtautuminen vanhempien puolelta ei ole rakkautta vaan kiiltävän kuoren ylläpitämistä.

Minä olisin niin pirskatin YLPEÄ pojastani että hän olisi homo eikä vain uurna jossa on nimi ja synt.aika.

Huhhuh mitä tekstiä ihmiset tänne kirjottelee. Puolet ei ees puhu alkuperäisestä asiasta, vaan keskittyy kamppailemaan ikuisen riidan välillä, onko homous sairaus vai ei? Eikös se ole jokaisen oma asia kenestä tykkää ja kenestä ei?

Onko ihmisillä nykyään vaan niin hel**tin tylsät omat elämät, että kanssaeläjienkin suhteet kiinnostaa enemmän ja niihin pitää alkaa puuttumaan. Mieleastäni keskustelun aloittajan olisi hyvä tarkkailla tilannetta, ei järjestää mitään kohtausta, ja vaikkapa netin kautta etsiä saman henkisiä tuttavuuksia, kenen kanssa jutella asioista. Puhuminen auttaa aina.

Vanhemmat on vanhempia. Kyllähän ne loppujenlopuksi aina lapsiaan rakastaa, mutta omassa tapauksessani ainakin, äitini pelkäsi niin paljon, mitä kaikki muut sanovat nyt ja ettei häntä aleta syyttämään huonosta kasvatuksesta. Täällä vaan nyt sattuu olemaan niin ahdasmielistä porukkaa tän pallon päällä, että jotenkin on pakko sopeutua.

Itse olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, ettei minua paljoa ole kiinnostanut muiden mielipiteet. Minusta joko pitää, ja seuraani on aina tervetullut, tai sitten minusta ei pidä ja ei ympärilläni ole pakko pyöriä? En myöskään ole jaksanut tapella ihmisten kanssa suuntautumisestani. Vaikka kuinka huutaisin vastaan, että minulle asia on okei ja jos ei muille ole, minua ei kiinnosta, mitä sillä asiaa edesauttaa, kun aina on joku itsepäinen ääliö, joka tulee kuuluttamaan homofobista ilonsanomaansa.

Myös isoäitini on hurjan uskovainen (tämäkin oli vielä lievästä sanottua) ja jostain kumman syystä, meidän suvusta minut juuri ottanut "opetuslapsekseen". Mitä minä sillä hyödyn, jos häntä vanhoilla päivillään alan järkyttämään? Sen verran olen oppinut, että en mitään vastaan väittämällä auta. Jos hän haluaa minulle saarnata, senkun saarnaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuo kristinusko kun ei ole minulle se oikea asia, ja en koe itseäni yhtään sen huonommaksi ihmiseksi.

Kuitenkin vielä asiani pähkinänkuoressa, me kaikki olemme erilaisia. Näitä asioita yritetään päähämme juntata jo lastentarhassa, että omaa elämää auttaa hel**tisti, jos oppii hyväksymään, etteivät kaikki näytä samalta, pidä samoista asioista, omaavat erilaisia mielipiteitä sun muuta. Miksi siis tappelemaan vastaan. Tsemppiä kaikille, ketkä näiden asioiden kanssa painivat, ja teille hetero väelle neuvoksi, helpotatte omaa elämäänne vaikka kuinka, kun lopetatte sen sortamisen. Helppo se on täällä netissä huudella.

pietin homoutta omana tietonani melkein kolme vuotta, kunnes kyllästyin salailemiseen ja kerroin veljilleni, joille on opetettu homouden olevan sairaus. Molemmat veljet hyväksyi asian ja lupasi tukea minua kun joskus tulevaisuudessa kerron vanhemmilleni. Kysyin miten he ottivat asian niin hyvin, kerran ne on rasisteja, ne vaan vastas "joo ollaanhan me rasisteja, mutta me ollaan myös sinun veljiä ja se tulee aina ensin". Tuo oli jotenki tökerösti ja samalla aivan uskomattoman upeasti sanottu!

Homoille ei anneta lupaa mennä naimisiin, joten eikö se olisi sama asia, että otettaisiin heteroilta lupa tehdä avioero? Olen kristinuskossa ja minulla ei ole mitään Jumalaa, Jeesusta tai Raamattua vastaan. Minua vain ärsyttää ne kusipäät, jotka käyttävät näitä asioita aseina riistämään muilta ihmisiltä oikeuksia.

Jos olisin sie nii varmaan tulisin ulos kaapista, ja jos ne vanhemmat suhtautuisivat siihen liian jyrkästi eikä tilanne paranisi, soittaisin soskuun.

Hei Minä sain toissa päivänä kuulla, että minun poikani kuudennella on Gay.
Ja minä uskovainen, mutta minua helpotti kuulla asia.
Minun mielestä äitinä on hyväksyttävä poika sellaisena kuin se on.
Nyt sain paljon vastauksia hänen toimintatapoihin ja ajatusmaailmaan joten se auttoi meitä parempaan yhteyteen.
Olen helpottunut poikani puolesta, että hänen ei tarvitse ainakaan esittää minulle!

Rohkeasti oma itsensä. Rehellisyys kannatta!