Totesin tässä joku päivä ettei 12 vuotias jaksa enää kävellä innolla pitkiä lenkkejä. Vanhuus ei tule yksin.
Tämän kesän ainakin seurana jakselee, aika näyttää koska luonto korjaa.
Ikävä sitä tulee, mutta uutta koiraa ei enää oteta. Jos otettaisiin nyt olisi aika hankkia pentu. Vanha koira opettaisi tulokkaan tavoille: pysymään pihassa ilman että tarvii laittaa kiinni jne.
Koira syö kotiruokaa ja perigree palia. Perigreetä alettiin aikanaan syöttämään useamman kansainvälisen muotovalion kasvattaneen suosituksesta. Turkki on ollut kiiltävä ja koira terve. Ikääkin kertynee riittävästi. Sitä siis voi suositella muillekin.
aika jättää koirasta
premiata
10
91
Vastaukset
- canis.familiaris
Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Vanhemmalle koiralle (8v.) Syötän raakalihaa ja rasvaa. Aptus multipuppya (apteekki) ja kalaöljyä. (Agrimarket 6€/l) Papana on J&W tai JEPPE. Siinä ehkä kaksi laadukkainta. Hinta/laatusuhde. Jeppe (K-maatalous) tuottaa bachaa koiralta vähiten Ja J&W (Agrimarket) eniten.
Sorsseli kasviksia (Lidl) ja paljon luita (S-market) Myös kala (lidl) kuuluu annoksiin.
Ei ikä koiraa tapa, mutta olosuhteet tappaa. Kesää vasten tankataan ja koira saa syödä minkä napa vetäää. Tällä vanhemmalla loppuu syöminen kun ilmat hieman lämpenee.
Pitäkää huolta koiristanne ja varsinkin helteellä, mutta mielummin kaikissa olosuhteissa....Minä lähden iloiseen itä-suomeen. (runonlaujajantie,)
Hyvää viikonloppua...(oliko tämä mainos?) Ei tule vanhuus yksin,ei.Meilläkin kohta 14v.papparainen eka kertaa hiffas,vasta parin viikon päästä,että talossa on juoksunen tyttö...Selvä merkki :D
Lenkkejä tehdään säännöllisesti kyllä,reippaita,mutta ainoastaan kaikkein pidemmille ei enää pääse ja kuumilla keleillä on huilitauot.
Tosi terve ja reipas teräsvaari ollut tähän asti :O)
Ja meillä on pelkästään sillä kotiruualla menty syntymästä hautaan.Ostokoirat vaihdettu sille kohta tulon jälkeen.
Ja on vähän sen näytön lisäksi käyttöäkin noilla eväillä tehty :D
ps.Hyvää Weekendiä myös c.f:lle.Ja varo nyt niitä kärmeksiä...- luopumisen tuska
Meillä on myös lähes 15 vee papparainen. On jo huonossa kunnossa, takapää ei kannata (esim. kakatessa kaatuu selälleen ilman tuentaa) kuin kävellessä. Kaihin sokeuttama ja heikkokuuloinen. Turkki kiiltää ja ruoka maistuu, vaikka onkin kyllä ihan liian laiha. Ruoka-annosta ei kuitenkaan pysty lisäämään kun tulee sitten takaisin. Lenkit ovat hitaita ja lyhkäisiä.
Itse olen jo valmistautunut viemään lepoon, mutta lapset eivät halua luopua. Koira on ollut heidän elämässään koko ajan. Nukkuu paljon, mutta toisaalta välillä niin pirteä. Lääkärissä ei ole käyty kertaakaan taudin vuoksi.- ....
Niin surullista kuin koirasta luopuminen onkin, niin joskus sekin eteen tulee. Jos sinusta siltä tuntuu, että lopetus on koiran parhaaksi, niin suosittelen, vaikka se lapsista vaikealta varmasti tuntuukin. Mutta lastenkin täytyy oppia, että lemmikki päästetään lepoon silloin kun sen aika on, ei silloin kun itse sitä haluaa (koska kukapa lemmikistään luopuisi jos päättää saisi). Ehkä hekin ymmärtävät kun selittää, että koira on jo vanha, eikä jaksa enää, ansaitsee päästä lepoon.
Voimia päätöksentekoon. - ....................
.... kirjoitti:
Niin surullista kuin koirasta luopuminen onkin, niin joskus sekin eteen tulee. Jos sinusta siltä tuntuu, että lopetus on koiran parhaaksi, niin suosittelen, vaikka se lapsista vaikealta varmasti tuntuukin. Mutta lastenkin täytyy oppia, että lemmikki päästetään lepoon silloin kun sen aika on, ei silloin kun itse sitä haluaa (koska kukapa lemmikistään luopuisi jos päättää saisi). Ehkä hekin ymmärtävät kun selittää, että koira on jo vanha, eikä jaksa enää, ansaitsee päästä lepoon.
Voimia päätöksentekoon.Kaikkein ikävintä on "siirretty suru". Meillä oli muksuje n suru musertava, kun koiramme jouduttiin päästämään pois ilman pidempää konkreetista tietoa ajankohdasta. Toki lapsille oli puhuttu jo pari vuotta, että koira on vanha, kuollessaan olisi pian tullut 14 vuotta täyteen, ja se voi sairastua, ja ei sillä montaa vuotta ole missään tapauksessa elinaikaa. Mutta muksut tavallaan ohittivat sen "varoittelun", koska koirasta ei todellakaan ikä näkynyt millään lailla. Ja se oli ollut aina meillä.
Tällainen on kuitenkin asia, jota ei voi eikä saa jättää lasten päätettäväksi, heillä kun ei riitä minkäänlaista arvostelukykyä asian suhteen oikeasti. Aikuisen tulee pystyä kantamaan vastuu tässäkin asiassa, se mielipaha tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ja en oikein jaksa uskoa, että lapsi, jolla ei vastaavasta ole kokemusta, kuitenkaan hyötyy tuosta varoittelusta ja etukäteisvalmisteluista juurikaan, ainakaan kovin nuorena. Suru surtiin silloin kun oli sen aika, pari viikkoa olivat todella surkeita, asiasta keskusteltiin ja annettiin itkun tulla. Yhdessä konkreettisesti haudattiin tuhkat kotipihalle. Ja oikeastaan hautauksen jälkeen alkoi lapsillakin tulla sellainen uusi ajatus ja katse tulevaisuuteen. Yhdessä aloimme etsimään sitä uutta koiraamme, joskin surua tavallaan helpotti sekin, että toinen koiramme jäi vielä eloon. Tuosta koiran kuolemasta on nyt reilu vuosi, ja nyt se koira esiintyy lasten puheissa viikoittain, mutta iloisissa merkeissä. Muistelevat, mitä kaikkea kivaa tekivät sen koiran kanssa, ja odottavat innolla, että uudesta koirasta kasvaisi heille samanlainen kaveri. Edelleenkin saattaa vanhimmalle tulla kyynelsilmään, kun tapaa samannäköisen koiran, tai näkee sellaisen vaikka televisiossa. Mutta hänkin, tämä vanhimmainen siis, on sanonut monta kertaa, että oli se äiti hyvä, että koira ei joutunut kärsimään. Ja sanoi, että vaikka haukkuikin minut silloin, niin ymmärtää kyllä, että en tehnyt sitä asiaa kiusallani, vaan siksi, että tiesin, mitä tulee tehdä tilanteessa, ja mikä oli oikein. On myöskin sanonut suoraan, että oli se hyvä, ettei itse joutunut asiaa päättämään. Tällä lapsella on ikää nyt 12-vuotta, nuoremmat ovat jo aikaa sitten "unohtaneet". Heillä oikeastaan se uuden koiran tulo oli se, joka sai ajatukset pois siitä vanhasta koirasta.
- canis.familiaris
Parempi lähteä saappaat jalassa, kuin halvauksen saattelemana. Jälkimmäinen tuo vain traumoja ja hommasta jää huonompi muisto.
Minun mittapuuni on ollut : Koiran on aika lähteä, jos se ei selviä arkipäivän askareista ilman ulkopuolista apua tai pysyvää lääkitystä.
Samoin voi lisätä, että jos koira ei enään kiinnitä huomiota ympäristöönsä.
Se voi kertoa jo sen, että koiralla menee kaikki ylimääräinen kolotusten tai kipujen hallintaan.
"Itse olen jo valmistautunut viemään lepoon, mutta lapset eivät halua luopua"
Niin...kukin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen....- ghsjsjsj ssjjs skks
"tai pysyvää lääkitystä. "
Miksi?
- "mä annan sut pois"
Pari viikkoa sitten viimeeksi puhuin pois nukuttamisesta. Tuli hiljaista, ei kiukuttu enää. Kyyneleet sen sijaan vierivät poskia pitkin. Siihen se taas jäi.
Ymmärrän kyllä että ei se surua pienennä vaikka odotettaisiin vielä puoli vuotta tai kuinka kauan vaan. Eikä lapsetkaan niin paljon hetkessä aikuistu että olisivat kypsempiä asialle.
Juuri niitä asioita joissa ei tunteille saisi antaa valtaa. - ....................
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa - MK
Omasta koirastani tuli aika luopua viime syksynä, kun sillä oli ikää 15 vuotta. Koira jaksoi kyllä lenkkeillä ja kulkea, mutta jalka petti silloin tällöin alta kulkiessa. Lisäksi koira oli jo hyvin huonokuuloinen. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että paljon ulkona viihtyvänä koirana (viihtyi mieluummin pihalla kuin sisällä, nukkui yötkin ulkona kylmimpiä talviöitä lukuunottamatta) alkoi koira selvästi kangistumaan viileämmillä säillä ja aamuisin liikkeelle pääsy oli jo selvästi hankalaa. En halunnut pakottaa koiraa öiksi sisälle, vaikka tällä olisi varmasti selvitty ainakin talven yli ellei jopa seuraavaa kesääkin, sillä se ei siellä öisin viihtynyt ja pyysi aina ulos.
Minusta oli armeliainta luopua koirasta kun se vielä oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja terve, eikä vasta sitten kun ihan viimeinen pakko on. Oli armeliaampaa antaa koiran lähteä ns. saappaat jalassa. Viimeisenä päivänä kävimme yhdessä metsälenkillä, joista koira kovasti nautti loppuun saakka. Kävin eläinlääkärillä lopetuttamassa koiran ja hautasin sen itse omaan pihaan. Ikävä ja suru olivat ja ovat kovat, mutta silti olen tyytyväinen, että pystyin päätöksen ajoissa tekemään. Kyse oli kuitenkin koiran parhaasta,ei minun haluamisistani.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p475505Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "612436Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella181900Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1461773- 171635
No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol361622Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v5141881-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome181125Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy771098Joutuuko Suomi24-palvelu taas oikeuteen ?
Nämä Purraa ja Perussuomalaista johtoa pedofiilian suojeliana pitävän kirjoittajan viestit eivät vain poistu täältä. Se2281089