Sivua tunnis- lukunopeus ?

Luen 120 sivua tunnissa.

Joku Väyrynen luki Dostojevskinsä viikonlopussa. Eli aika monta sivua tunnissa, vai voisiko jo sanoa kirjaa.

Riippuu ihan kirjasta. Joitain oikeustieteellisen tiedekunnan tenttikirjoja luen 8-10 s. tunnissa lakikirjojen kanssa. Muuta kirjallisuutta nopeammin.

-Kuinka nopeasti luette tunnissa perus-romaania ? esim. remekset

En ole tullut laskeneeksi, mutta jossain oppikirjan lukemisessa saataa mennä (hitaimmillaan, en ole varma) ehkäpä 10 - 11 sivua tunnissa. Olen mielestäni tosi hidas lukemaan ajatuksen kanssa oppikirjoja lukuaineissa.

Mulla ei ole mitään lukuhäiriötä, enemmänkin jonkinlaista keskittymisvaikeutta tai ajatukset häiritsee, esim. "mun on pakko oppia tää". Lopputuloksena en kuitenkaan opi välttämättä mitään, paitsi ehkä tuolla yllä mainitulla nopeudella, jonka teen "hidastellen", jään miettimään samaa virkettä pitkäksi aikaa jne. Ne asiat kuitenkin unohtuu helposti, joten tuntuu ihan turhalta tuo lukeminen...

Mutta romaanien luku onkin sitten jo nopeampaa, heitän arviolta että 15 - 60 sivua tunnissa, kun en osaa oikeastaan sanoa. Ihan keskivertoa nopeutta varmaan, oppikirjoissa taas luulen olevani keskivertoa paljonkin hitaampi. Toki ilman ajatusta pystyn nopeasti lukemaan, mutta eipä siitä ole mitään hyötyä, että voi rehellisesti sanoa lukeneensa jotakin, kun ei kuitenkaan ole jäänyt mitään päähän. :(

Minä taas luen yliopiston matematiikan ja fysiikan jatkokurssien kirjoja hitaimmillaan vain viisi sivua päivässä, kun asia pitää ymmärtääkin eikä vain lukea.

http://kunniankevat.com/kk/lukunopeus.shtml Tuolla lukunopeusmittari, voisi lisätä vertailukelpoisuutta tänne vastaavien kesken.

Itselle tuli tulokseksi 32 sivua tunnissa. Onko tämä hyvä vai huono? Olen pitänyt itseäni huonona lukijana, varsinkin jos on muita ihmisiä samassa huoneessa. Erityisesti luvut eivät jää mieleeni, kävi nytkin ilmi tarkistuskysymyksiä tehdessä, vaikka tekstissä keskityinkin lukujen lukemiseen erityisesti... Jos minun on pakko muistaa lukemani teksti, teen siitä muistiinpanoja, mieluiten kirjan marginaaliin jos oma.

Ei kannata vertailla itseänsä muihin lukunopeudessa. Siitä ei tule muuta kuin paha mieli. Varsinkin, jos sen tekee internetissä, jossa kaikki ovat aina niin pirun fiksuja (jos et usko, katso vaikka keskiverto älykkyysosamäärä-aihetta, ja saat huomata, että internetin käyttäjien älykkyysosamäärä on keskimäärin vähintään 120 hajonnalla 15).

Asia on niin, että lukeminen on arvokasta nimenomaan instrumentaalisessa mielessä. Lukemisen on tarkoitus joko antaa sinulle a) tietoa tai b) nautintoa. Jos kyse on ensimmäisestä, hidas ja pohdiskeleva lukija lyö laudalta kiirehtivän opiskelijatoverinsa; jos kyse on toisesta, so, nautinnosta, ei ole alunperinkään järkeä tehdä mitään vertaiiluja, koska kyse on vain ja ainoastaan hauskanpidosta - ei muusta - ja hauskanpidon kohdalla riittää se, että - yllätysten tuplayllätys - sinulla on hauskaa.

Ja nämä kaiken maailman "minä luen vähintää 240 sivua tunnissa" -tyypit voivat mennä muualle. Toki on mahdollista, että sinä, "herra 240 sivua tunnissa", olet jonkinlainen poikkeukselinen lukutaituri - ja jos niin on, niin haluan onnitella sinua; sinussa on potentiaalia tietyille aloille enemmän kuin muilla - mutta vielä todennäköisempää on se, että liioittelet ja suuresti.

Kyllähän sitä toki harppomalla tuollaisiin valtaviin lukuihin pääsee, mutta eri asia onkin, jääkö silloin mitään mieleen. Konkertisoidaan hieman: 240 sivua tunnissa on yhtä kuin neljä sivua minuutissa, eli 15 sekuntia per sivu. Jos kyse on kevyestä, hyvin kevyestä lukemisesta, niin tuollainen vauhti on saavutettavissa, mutta tietokirjallisuus vain yksinkertaisesti vaatii hitampaa tahtia - me ihmiset emme ole koneita.

Niin, ja itse luen 20-120 sivua minuutissa, riippuen kirjasta.

"Kuinka monta sivua luette tunnissa?" Hmm... Kuka jaksaa lukea tunnin!?

Itse olen erittäin hidas lukemaan, ja vielä hitaampi kirjoittamaan. Käytännössä jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta, siitä kun nämä opittiin, jäin reippaasti ikätovereista jälkeen. Tähän voi vielä lisätä yhtenä ansiona meikäläisen älyttömän huonon käsialan, jonka kanssa jokaisella opettajalla jokaisessa koulussa on ollut tuskailemista. Lukeminen, muu kuin vapaa-ajan sellainen, jäi näin ollen jo peruskoulussa varsin vähiin. Vauhti parani tietysti lukiossa, jossa en käytännössä enää lukenut kokeisiin lainkaan, korkeintaan ylimalkaisesti selailin. Inhottavimpiin hetkiin koulunpenkillä kuuluivat ne, joissa opettaja iski kaikille nenän eteen nivaskan paperia, ja käski sen lukea tunnin loppuun mennessä. Siitä ei yleensä tullut yhtikäs mitään, keskittyminen ei riittänyt.

Ylioppilaskirjoituksiin lähinnä pläräilin oppikirjoja, pistin mieleen lukuja ja arvoja, en varsinaisesti lukenut mitään. Äidinkielenkirjoitukset (siihen aikaan pelkkä aine) olivat kaiken huippu. Toiset piirtelivät ja raapustivat suttupaperille ehkä jo kolmatta harjoitusversiota, kun meikäläinen joutui heti penkkiin istuessa tarttumaan kuulakärkikynään ja kirjoittamaan lopullisen tuotoksen. Aika riitti juuri ja juuri. YO-kirjoitusten tulokset olivat kuitenkin kohtalaiset M,M,M, C ja C.

AMK:n pääsykokeisiin luin työllä ja hikisellä tuskalla vaadittavan materiaalin, ja kokeeseen saapuessa totesin ettei siitä ollut jäänyt mitään päähän. Pääsin kuitenkin haettuun paikkaan. Muut hakuvaihtoehdot, kolme paikkaa yliopistossa, jäivät suosiolla pois. Pääsykokeisiin olisi ollut ihan liikaa luettavaa.
AMK:n opinnäytetyötä varten ohjaaja antoi kymmenen lähdeteoksen luettelon, jotka olisi pitänyt lukea perustietojen hankkimiseksi projektiin. En lukenut mitään. Kirjoitin ja kirjoitin, tosin aihe oli minulle jo alunalkaen äärettömän tuttu niin opintojen kuin harrastusten kautta. Arvosanaksi tuli 4/5.

Että kyllä huonosti lukevakin voi pärjäillä. Nykyisellään toimin julkisella sektorilla päällikkötason tehtävissä, olen viimeistä silausta vaille kirjoittanut oman liki 700 sivuisen kirjan, ja haaveissa olisi jo ensi vuonna, sikäli kuin mitenkään mahdollista, hakeutua ylempään AMK-tutkintoon. Ja se älykkyysosamäärä, sekin on ihan virallisessa mittauksessa testattu 121. Toki kuvastaa vain loogista päättelykykyä, ei älykkyyttä kokonaisuudessaan.

Noin 20-30 sivua tunnissa ilman muistiinpanojen tekemistä, koska jään pohtimaan lukemiani asioita. Muistiinpanoja tekemällä sitten saan luettua suunnilleen 10 sivua tunnissa. Lukiossa luin kyllä paljon nopeammin, mutta toisaalta sitten jouduin pänttäämään koealueen muutamaan kertaan ennen kuin asiat jäivät mieleen. Nykyään riittää lukea kerran alue läpi, koska vaikka lukeminen on hidasta, teen sen ajatuksen kanssa. Tietty välillä ahdistaa suuret sivumäärät, kun tietää, että niiden lukemiseen uppoaa ikuisuus.

parhaimmillaan menee toistasataa/tunti. ja ihan romaanin tekstiä.

Omaa lukunopeutta voi kehittää. Yksi tekniikka joka toimii myös lukihäiriöisille on nimeltään PhotoReading, valokuvalukeminen. Perinteisessä tavassa lukea, sana sanalta, tulee juuri tämä ongelma joka monilla lukihäiriöisillä on, mutta tässä se voidaan ohittaa.

Olen itse yhden kurssin käynyt. Hyötyä oli. Mikään ei tule ilmaiseksi eli itse pitää lisää opiskella tekniikkaa, mutta apu on ollut suuri. Riittävä määrä tietoa oppikirjasta on saatavissa ehkä noin kymmenesosassa verrattuna perinteiseen lukutapaan. Googlaa Sakari Turunen. Hän on valmentajana PhotoReadingissa.

mitä hitaammin lukee sen paremmin sisäistää

joku kaveri lukiossa aikanaan valitti kun kokeet meni huonosti vaikka luki koko koealueet kolme kertaa läpi. ja kun kysyin niin lukunopeus tosiaan joku 50 sivua/min, nii ei ihmekää jos ei jää päähän

mielummin kerran kunnolla kuin monesti huonosti

Luen yleensä 200-300 sivua tunnissa, koska opin 4-vuotiaana lukemaan. Ja luin Harry Potterit ekaluokalla

Lukunopeus on vallan toinen juttu kuin oppia ja ymmärtää lukemansa. Hyvä neuvo jos ei pysty keskittymään on käyttää lyijy- tai puuvärikynää ohjurina. Silloin katse on aina siellä missä pitää.
Kuljetat kynänpäätä tekstin kohdalla hissuksiin eteenpäin. Ilman liikoja pakituksia ja sahaamista. Mihinkään massivisiin alleviivailuihin ei kannata ryhtyä. Kirja ja lukumaisema on silloin täysin pilalla. Moni tekee sen "newbie" virheen. Seuraava lukukerta ei onnistu jos sivut on tatuoitu ja pilattu alleviivauksilla. Pidetään sivut mahdollisimman neitseellisinä ja puhtaina. Täyskielto korostuskynille ja tusseille. Sellaiseen kohtaan jota ei ihan ymmärrä voi laittaa pienen pienen skriipun tai kommentin marginaalin puuvärikynällä. Ei koskaan tussilla eikä korostuskynällä. Siihen probleemiin on sitten helppo palata myöhemmin toisella kertaa.

Edellä mainituilla vinkeillä tehostat lukemistasi ja oppimiskykyäsi huomattavasti. Tavan juuruttaminen selkäytimeen vie jonkin aikaa. Se ei tule naps tuosta vain. Ole sitkeä ja kehityt lukumestariksi. BTW! alleviivaamaton kirja on helppo myydä seuraavalle opiskelijalle ( jos he käyttävät samaa painosta siis) .

Itse luen (esim romaaneista) yhden sivun minuutissa, eli silloin noin 60 sivua tunnissa. Riippuu toisaalta siitä, että onko kirja vaikealukuinen vai helppolukuinen, ja kuinka paljon oikeasti keskityn kirjaan. Välillä luen vaan ja en edes ymmärrä lukemastani mitään. Sen takia välillä täytyy keskittyä kunnolla, ja silloin menee vähän kauemman aikaa lukea.

Itse pystyn lukemaan 94 sinua tunnissa ja on lukihäiriö ja oon alle 18 vuotias

Itse luen helvetin hitaasti. En vaan tajua miksi ihmeessä pitäisi lukea nopeasti? Mihin on muka kiire? Haluan nauttia lukemastani ja ottaa siitä kaiken irti. Tärkeintä ei ole nopeus vaan mitä siitä asiasta jää lopulta mieleen

Jos on nopea lukija, niin aikaa jää runsaasti kaikkeen muuuhun, Mitä tehokkaampi lukupää sitä helpommalla pääsee.

Luen 200 sivua tunnissa luen nopeasti ja pystyn hyvinkin keskittymään lukemaani. (Oon 12 😶)

Luen noin 120s tunnissa, mutta tietysti riippuu esim. Miten iso fonttikoko on käytössä.

Kuulostaakin tosi vähältä tunnissa toi 30 sivua

lukihäiriö meinaa kai lukemisen häiriötä, joten 30 sivua on sinulle ihan hyvä lukunopeus tunnissa. Olen ylpeä sinusta

kirja (200-300 sivuinen ) menee päivässä jos on tarvis ja asia kiinnostaa. Yleensä niin että sopiva vauhti parantaa muistiin lataantumista. . Sopiva joutuisuus estää ajatusten karkailun muualle. Kannattaa muistaa se että jos lukee vain muutaman sivun kerrallansa niin asiakokonaisuudesta ei saa mitään tolkkua. Luettu on silloin vain irrallisia palasia joilla ei ole kytköstä kokonaisuuteen, Lukemaan oppii vain lukemalla.