Olen kipuillut uskoni kanssa enemmän tai vähemmän läpi koko aikuisikäni.
Kasvoin tavallisessa evlut-perheessä, pikemmin tapakristityssä kuin vakaumuksellisessa. Olin jo nuorena "kapinallinen" ja kävin rippikoulun vain, koska vanhemmat pakottivat. Kotoa yo-kirjoitusten jälkeen muutettuani julistin olevani ateisti; todellisuudessa se oli aikaa, jolloin uskonnolla ei ollut merkitystä elämässäni.
Vähän alle kolmekymppisenä, pienen lapsen äitinä, aloin kaivata uskoa. Luin kreikkalaiskatolisesta uskosta ja kävin muutaman kerran ortodoksikirkossa. Kävi kuitenkin ihan päinvastoin kuin olisin toivonut, eli totesin etten millään pysty uskomaan kirkon opettamalla tavalla. Erosin siinä vaiheessa kokonaan evlut-kirkon jäsenyydestä.
Meni taas muutama vuosi ja tuli taas yksi etsikkoaika. Löysin Jumalan mutta en yhteisöä, jossa voisin toteuttaa uskoani, koska en pystynyt hyväksymään kolmiulotteista jumalaa.
Tämä Jumala-usko minulla on edelleen mutta myös kaipuu löytää uskovien yhteisö ja _toivoisin_ että voisin uskoa myös Kristukseen. En vain löydä edelleenkään sitä uskoa. Käyn ajoittain jumalanpalveluksissa, luen kristillistä kirjallisuutta, yritän rukoilla kirkon ohjeiden mukaan.. mutta aina tulee vastaan uskonpuute. Se kaikkein olennaisin asia eli usko Jeesukseen Jumalan poikana (eikä vain historiallisena henkilönä, joka julisti sanaa) puuttuu.
Olen nyt kaksikymmentä vuotta paininut (ajoittain aktiivisemmin, ajoittain asia on jäänyt muiden, arkistempien asioiden alle) uskonpuutteeni kanssa. Olen keskustellut muutaman papin kanssa mutta vastaukset ovat olleet lähinnä vain kärsivällisyyden kehoituksia.
Onko niin, että jotkut ihmiset eivät koskaan saa kokea millaista on uskoa vilpittömästi? En puhu nyt epäilyksen hetkistä, niitä lienee myös uskossaan vahvoilla, mutta ettei saa edes sen vertaa uskoa että voisi vilpittömästi palata seurakuntaan, ottaa vastaan ehtoollisen, kertoa muillekin kristillisestä uskosta?
Kannattaisiko minun tyytyä omaan Jumala-uskooni, siihen että löydän hänet luonnosta ja jokaisesta auringonnoususta ja kastepisarasta sen sijaan, että yritän löytää jotain enemmän, mihin en kuitenkaan pysty?
Kun uskoa ei löydä
32
153
Vastaukset
- rosa-m
Minä luulen, että tuo sinun viimeinen lauseesi kertoo kaiken olennaisen. Nauti uskostasi, joka varmasti on tarpeeksi jo pelkästään itsellesi. Jos Luoja haluaa sinun löytävän jotain muuta, hän antaa sinun löytää, älä turhaan stressaa vaan nauti elämästä, auringonnoususta ja kastepisaroista :)
Hei kadonnutlammaspaimen!
Kysyt keskeisiä kysymyksiä. Mikä on usko, jonka uskon? Mikä on usko, jolla uskon? Onko uskon ytimessä Jeesus Kristus, Isä Jumala vai Pyhä Henki? Mikä on uskon riittävyys? Kuka sitä mittaa?
En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli tunne, että todella etsit ja toivot löytäväsi kristittyjen ykseyttä ja seurakunnan, jossa voisit elää omaa uskoasi todeksi ilman opillisia kahleita ja paineita.
Kerrot jutelleesi muutaman papin kanssa ja saaneesi heiltä lähinnä neuvoja olla kärsivällinen. Ajattelen sen olevan hyvä neuvo, sillä Raamatussa on luvattu, että etsivä löytää:
"Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Matt. 7:7-8)
Ajattelen myös samoin kuin rosa-m ja rohkaisen sinua todella elämään vapain mielin uskoasi todeksi. Nauti vapaasti elämästä ja kesäaamujen kirkkaudesta!
Kaikkivaltiaan siunausta Sinulle,
Riina- teologi- Miks?
"Onko niin, että jotkut ihmiset eivät koskaan saa kokea millaista on uskoa vilpittömästi? En puhu nyt epäilyksen hetkistä, niitä lienee myös uskossaan vahvoilla, mutta ettei saa edes sen vertaa uskoa että voisi vilpittömästi palata seurakuntaan, ottaa vastaan ehtoollisen, kertoa muillekin kristillisestä uskosta?"
Minä mietin samaa. Muistan jo lapsena/nuorena lukeneeni joitakin nuorten kristillisiä romaaneja, joissa Jeesus täytti nuorten sydämet ilolla ja rakkaudella. Niinpä minäkin rukoilin, tule Jeesus sydämeeni, anna minun tuntea sinut. Jne.
Mutta. Ei koskaan mitään tunnetta mistään rakkaudesta, mistään valosta, mistään muustakaan. Edelleen yli nelikymppisenäkin toivon ja rukoilen, että tulisi jokin tunne tms, että Jeesus pitää minusta huolta. Mutta kun ei tunnu miltään.
- miten uskoa
Ehkä luet ihan vääränlaista kirjallisuutta. Ehkä luet sellaisten ihmisten opetuksia, jotka eivät itsekään ymmärrä. Lue ajatuksella ja ajan kanssa esim. Johannes Damaskolainen, Ortodoksisen uskon tarkka esitys. En muista missä painoksessa puhutaan Kristuksen kahdesta luonnosta, mutta kysy kaupasta. Sen lisäksi sinun kannattaisi tutustua kirjoihin, jotka puhuvat Jumalan kolmesta persoonasta ja kolmipersoonaisuuden välttämättömyydestä ajatellen luomakunnan syntyä/luomista ja myös ihmisen pelastusta. Näitä kirjoja löytyy englanninkielellä ortodox dogmatic theology, trinity hakusanojen alaisuudesta. Minulla on itselläni yksi todella hyvä kirja, mutta en nyt muista, minkä niminen se on.
Suosittelen, että luet ortodoksista dogmatiikkaa. Se on selkeää ja sitä kannattelee selkeä dogmaatiinen näkemys Jumalasta ja Jumalan luonnosta ja pelastusoppikin on näiden dogmaattisten lauseiden valossa hyvin selkeä. Dogmaattisia lauseita ovat kristinuskon peruspilarit: Jumalalla on kolme persoonaa mutta yksi luonto: jumalluonto/jumaluus. Kristuksella on yksi persoona (Jumalan toinen persoona) mutta kaksi luontoa, ihmisyys ja jumaluus. Kristus kärsi ja kuoli ihmisluonnossa. Jumalluonto sen sijaan on kärsimyksen ja kuoleman yläpuolella (apaattinen). Tästä on hyvä lähteä etsimään ja tutkimaan totuutta. Yksi hyvä keino oppia ymmärtämään näitä perustavanlaatuisia dogmeja on lukea ekumeeniset kirkolliskokoukset ajatuksella ja niiden päätöslauselmat ja miksi tietyt opit määriteltiin harhaopeiksi. Ekumeeniset kirkolliskokeukset pidettiin ennen katolisen ja ortodoksikirkon skismaa ja niissä oli läsnä moni kikkoisä. Sieltä suunnalta voi löytyä ymmärrystä, suosittelen.
Usko on tahdon asia. Ei tarvitse tuntea jotain ihmeellistä ja elämää suurempaa. Jos hyväksyt dogmat sellaisina kuin ne ovat, niin siinä on hyvä ja tukeva kallio, jolla sitten rakentaa uskoa elämän tuodessa mitä tuo.
Minun uskoni on vakaa, koska en edes odota jotain ihmeellistä tuntemusta. Tunnen, että uskoni on horjumaton juuri noiden dogmien vuoksi, jotka eivät ole sidottu mihinkään tunteeseen tms. Mutta en usko noihin dogmeihin tietämättömyyttäni. Olen kyllä selvittänyt itselleni, millaisiin jumalkuviin muissa uskonnoissa uskotaan.
Toinen asia, minkä näen kirjoituksessasi on se, että et oikeastaan tunne Raamattua. Evankeliumi on täynnä tapahtumia (lue erityisesti Jeesuksen teoista) joissa on ikään kuin piilossa viesti: tämän tekijä on Jumala itse. Lue tarkkaan mitä Jeesus tekee ja miten ympäristö häneen reagoi. Tarkkaan katsoessasi voit huomata yhteneväisyyksiä Genesiksen luojajumalan kanssa, joka itse asiassa on Jumalan toinen persoona, Kristus itse. Jos Hän olisi ollut vain sananjulistaja, olisiko Hän "kuullut" opetuslapsen rukouksen puun alla ennen kuin hänet tapasi, olisiko Hän luonut tyhjästä/maasta uudet silmät sokealle, olisiko Hän antanut anteeksiannon huorintekijälle jne. Mitkä ovat sananjulistajan valtuudet ja mitkä ovat Jumalan valtuudet? Mielestäni Jeesus ylitti sananjulistajan valtuudet toistuvasti ja toimi kuten "Hän jolla on valta", Jumalan valta kuten juutalaisetkin havaitsivat evankeliumissa. Juutalaiset tuomitsivat Hänet jopa kuolemaan sen vuoksi. He eivät nähneet sitä, että Jeesuksella oli valtuudet toimia kuten Jumala, koska Hän oli ja on Jumalan toinen persoona.Pakko kommentoida "miten uskoa". Et taida tuntea Raamattua kovinkaan hyvin. Eihän VT:n Jumala ja Jeesus toimi laisinkaan samalla tavalla. Israelin Jumala on äärimmäisen julma sadisti, joka mm. surmasi kansaa vain siitä syystä, että halusivat 40- vuoden erämaavaelluksella välillä lihaakin eikä ainaista mannaa.
Jumala ei myöskään paranantanut ketään, vaan ajatti spitaaliset leirin ulkopuolelle. Jeesus ei ikipäivänä toiminut noin. Jeesus on Raamatussa aivan ihmisen puolella oleva, sairaiden parantaja, ei hyväksynyt kivitiystuomiota pettäjänaisellekaan, kuten Jumalan määräys oli ollut. Ainoastaan lasten kivitystuomion Jeesuskin hyväksyi. Ei todellakaan näytä, että "tekijä on Jumala itse". Tämä näin ohimennen aiheen vierestä.- aöfslkjewi
helsinkijokkeri kirjoitti:
Pakko kommentoida "miten uskoa". Et taida tuntea Raamattua kovinkaan hyvin. Eihän VT:n Jumala ja Jeesus toimi laisinkaan samalla tavalla. Israelin Jumala on äärimmäisen julma sadisti, joka mm. surmasi kansaa vain siitä syystä, että halusivat 40- vuoden erämaavaelluksella välillä lihaakin eikä ainaista mannaa.
Jumala ei myöskään paranantanut ketään, vaan ajatti spitaaliset leirin ulkopuolelle. Jeesus ei ikipäivänä toiminut noin. Jeesus on Raamatussa aivan ihmisen puolella oleva, sairaiden parantaja, ei hyväksynyt kivitiystuomiota pettäjänaisellekaan, kuten Jumalan määräys oli ollut. Ainoastaan lasten kivitystuomion Jeesuskin hyväksyi. Ei todellakaan näytä, että "tekijä on Jumala itse". Tämä näin ohimennen aiheen vierestä.Genesiksessä Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Ihmisen langettua Jumala lupasi ihmiselle pelastuksen, koska Hän on rakkaus. Hän lupasi Kristuksen. Alunperin ihmisen oli määrä kasvaa Jumalan kaltaisuuteen "suoraan" mutta syntiinlankeemus esti sen. Katsopas ikonia esim sivulla http://www.billcasselman.com/whats_in_a_canadian_name/wiacn_sample_two.htm
Kyllä Jumala oli jo Raamatun alkusivoilla sama Jumala, ihmisen puolella, mutta ihminen itse valitsi etääntyä Jumalasta. Jumala otti askeleen ihmisen luokse tulemalla itse ihmiseksi kuroen umpeen sen kuilun, jonka lankeemus oli tuonut Jumalan ja ihmisen välille. Luepas itse Raamattusi uudelleen.
Ihminen kasvaa läpi Raamatun. Myös ihmisen ymmärrys Jumalasta kasvaa läpi Raamatun. Lankeemuksen jälkeen vasta Kristuksessa ihminen näki Jumalan sellaisena kuin Hän on ja vasta silloin oli mahdollista todella ymmärtää Jumalan olemus ja Rakkaus. Vanhan Testamentin määräykset ovat kuvia, ne tuovat esiin ihmisen todellisen olemuksen langenneena ja sen suuren kuilun, joka ihmisen erotti Jumalasta. Niiden kautta ihmisen on mahdollista ymmärtää synnin syvyys. Läpi Vanhan Testamentin Jumala valmisteli Kristuksen tulemista ja ihmisen pelastumista ja toistuvasti Hän antaa siitä esikuvia. Ihmistä valmistellaan Kristuksen tulemiselle. - ??
helsinkijokkeri kirjoitti:
Pakko kommentoida "miten uskoa". Et taida tuntea Raamattua kovinkaan hyvin. Eihän VT:n Jumala ja Jeesus toimi laisinkaan samalla tavalla. Israelin Jumala on äärimmäisen julma sadisti, joka mm. surmasi kansaa vain siitä syystä, että halusivat 40- vuoden erämaavaelluksella välillä lihaakin eikä ainaista mannaa.
Jumala ei myöskään paranantanut ketään, vaan ajatti spitaaliset leirin ulkopuolelle. Jeesus ei ikipäivänä toiminut noin. Jeesus on Raamatussa aivan ihmisen puolella oleva, sairaiden parantaja, ei hyväksynyt kivitiystuomiota pettäjänaisellekaan, kuten Jumalan määräys oli ollut. Ainoastaan lasten kivitystuomion Jeesuskin hyväksyi. Ei todellakaan näytä, että "tekijä on Jumala itse". Tämä näin ohimennen aiheen vierestä."" Ainoastaan lasten kivitystuomion Jeesuskin hyväksyi. ""
No jopas vitsin murjasit !? ja missähän tuo paikka on pane esiin !
En ole itse löytänyt muuta kuin sen, että Jeesus siunasi lapsia, antakaa lasten tulla minun tyköni.. ?? kirjoitti:
"" Ainoastaan lasten kivitystuomion Jeesuskin hyväksyi. ""
No jopas vitsin murjasit !? ja missähän tuo paikka on pane esiin !
En ole itse löytänyt muuta kuin sen, että Jeesus siunasi lapsia, antakaa lasten tulla minun tyköni..?? Et oo ensimmäinen, joka ei tunne Raamattua. Ehkä pitäsi.
Aina pitää olla selittämässä Raamattua. Luulisi nyt edes UT:n olevan tuttua.
Markus 7: 8-13 lyhenettynä tässä: Jeesus: "Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä... Sillä Mooses on sanonut: Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman. ... Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöillänne..."
Eli rautalankaa: Jeesus sanoi, että Jumalan käskyä on noudatettava, joka tässä tapauksessa on uhmakkaiden lasten surmaaminen. Esim. 2. Moos 21: 15 ja 17. Perinnäissäännöt hiiteen.- Kadonnutlammaspaimen
Kiitos vinkeistä, menenkin lounastauolla hakemaan lähikirkosta tuon Johannes Damaskoslaisen teoksen.
- ??
helsinkijokkeri kirjoitti:
?? Et oo ensimmäinen, joka ei tunne Raamattua. Ehkä pitäsi.
Aina pitää olla selittämässä Raamattua. Luulisi nyt edes UT:n olevan tuttua.
Markus 7: 8-13 lyhenettynä tässä: Jeesus: "Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä... Sillä Mooses on sanonut: Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman. ... Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöillänne..."
Eli rautalankaa: Jeesus sanoi, että Jumalan käskyä on noudatettava, joka tässä tapauksessa on uhmakkaiden lasten surmaaminen. Esim. 2. Moos 21: 15 ja 17. Perinnäissäännöt hiiteen.2. Moos 21: 15 ja 17. Vanha testamentti oli lakihenkinen ! Kaikki perustui lainkirjaimen noudattamiseen.
Uusi testamentti jota olemme eläneet sen 2000v. Perustuu täytettyyn työhön, siihen minkä Jeesus teki Golgatan keskimmäisellä ristillä.
rautalanka on mutkalla... Jeesus ei halunnut lasten surmaamista.. ! - tiedon sanaa
?? kirjoitti:
2. Moos 21: 15 ja 17. Vanha testamentti oli lakihenkinen ! Kaikki perustui lainkirjaimen noudattamiseen.
Uusi testamentti jota olemme eläneet sen 2000v. Perustuu täytettyyn työhön, siihen minkä Jeesus teki Golgatan keskimmäisellä ristillä.
rautalanka on mutkalla... Jeesus ei halunnut lasten surmaamista.. !"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. "
Nuo ovat Jeesuksen sanat laista.
Raamattu sanoo: "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie" (Sananl.16:25).
Jos käsitys oikeasta ja väärästä jätetään ihmismielen määriteltäväksi, niin silloin tie on avattu kaikelle tuhmalle.
Jumala tiesi tämän ja siksi hän sääti muuttumattoman moraalisen mittapuun, jota katsomalla ihminen voi ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Psalmissa sanaa: "Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta" (Ps.19:8).
Raamattu on ihmeellinen.
Vastaan omakohtaisesti. Minähän olin uskossa, mutta pikkuhiljaa uskoni hiipui, kun en tuntenut mitään En Jumalan rakkautta, en tiennyt mille rukoilen, kun mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Sitten vielä aloin seurata tarkemmin parantumisia ja totesin ettei se ollut rehellistä, vaan vaikeammat tapaukset ohitettiin eli ńe, joista kaikki olisivat nähneet parantumisen omin silmin. Siten totesin kaikin tavoin ,ettei Jumalaa varmaakaan missään ole. Sitä todisti sekin, että riippuen siitä missä päin maapalloa kukin asuu, myös mihin jumalaan uskotaan. Eli jokaiselle jotain- jumalia.
Ja kun sitten panin pelin poikki enkä enää uskonut, niin taakka putosi harteiltani ja tunsin vihdoin olevani vapaa ja olo helpottui kummasti. Kun ei tunne mitään, niin sitä tuntee itsensä huonoksi uskovaksi. Parempi silloin, kun alkaa ajatella ettei Jumalaa ole. Muutenhan hän olisi antanut kuulua itsestään.- . . .
Tulee jotenkin kumma olo teidän kirjoituksistanne. Niinkuin usko olisi jokin kiva lisuke, joka olisi hyvä olla. Ei sanaakaan siitä, että kaipaa vapautusta syntitaakkansa alta.
- Kadonnutlammaspaimen
. . . kirjoitti:
Tulee jotenkin kumma olo teidän kirjoituksistanne. Niinkuin usko olisi jokin kiva lisuke, joka olisi hyvä olla. Ei sanaakaan siitä, että kaipaa vapautusta syntitaakkansa alta.
Ymmärrät kai, että jos ihminen ei koe olevansa edes kristitty, niin on aika mahdotonta kaivata myöskään vapautusta syntitaakan alta. Toki minulla on sisimmässäni oma kokemukseni ja tuntoni siitä, mikä ehkä on oikein ja mikä väärin, mutta en voi kaivata jotain sellaista, mihin en pysty edes uskomaan - ja SE on ongelmani.
- jfdlkö
Kadonnutlammaspaimen kirjoitti:
Ymmärrät kai, että jos ihminen ei koe olevansa edes kristitty, niin on aika mahdotonta kaivata myöskään vapautusta syntitaakan alta. Toki minulla on sisimmässäni oma kokemukseni ja tuntoni siitä, mikä ehkä on oikein ja mikä väärin, mutta en voi kaivata jotain sellaista, mihin en pysty edes uskomaan - ja SE on ongelmani.
No yleensä juuri esim synnintunto ajaa ihmisen Jumalan luokse. Tai kuoleman pelko. Joskus kyllä varmaan puhdas rakkaus Jumalaan. Ei tarvitse olla kristitty, että olisi synnintunto tai kuolemanpelko.
- dfhsf
jfdlkö kirjoitti:
No yleensä juuri esim synnintunto ajaa ihmisen Jumalan luokse. Tai kuoleman pelko. Joskus kyllä varmaan puhdas rakkaus Jumalaan. Ei tarvitse olla kristitty, että olisi synnintunto tai kuolemanpelko.
Kun ensin sanoit, että ongelmasi on se, että et jaksa tai osaa uskoa Kristuksen jumaluuteen. Mutta tämä on taas aika erilainen ongelma. Tietty se, että ei koe itseänsä syntiseksi tai vajaaksi tms niin johtaa siihen, että ei tarvitse "pelastajaa" eli ehkä silloin onkin vaikeampi uskoa Kristuksen jumaluuteen ja Jumalan haluun pelastaa ihminen.
. . . kirjoitti:
Tulee jotenkin kumma olo teidän kirjoituksistanne. Niinkuin usko olisi jokin kiva lisuke, joka olisi hyvä olla. Ei sanaakaan siitä, että kaipaa vapautusta syntitaakkansa alta.
...... Ai jaa. Miten se "syntitaakka" painaisi, kun ei ole mitään mikä valvoisi toimiani ja kuulisi minua? Kun ei näy, ei kuulu, eikä tunnu yhtään mitään! Kaikki on vain uskoa uskon vuoksi. Kuten moni sanookin, että on paras uskoa "varmuuden vuoksi". Jos vaikka se Jumala olisikin todellinen. Mielummin uskon kuitenkin johonkin todellisempaan. Joulupukkikin on todellisempi, vaikka ei sellaista oikeasti olekaan. Miten sitten Jumala, josta ei ole senkään vertaa merkkiä?
- Nk
helsinkijokkeri kirjoitti:
...... Ai jaa. Miten se "syntitaakka" painaisi, kun ei ole mitään mikä valvoisi toimiani ja kuulisi minua? Kun ei näy, ei kuulu, eikä tunnu yhtään mitään! Kaikki on vain uskoa uskon vuoksi. Kuten moni sanookin, että on paras uskoa "varmuuden vuoksi". Jos vaikka se Jumala olisikin todellinen. Mielummin uskon kuitenkin johonkin todellisempaan. Joulupukkikin on todellisempi, vaikka ei sellaista oikeasti olekaan. Miten sitten Jumala, josta ei ole senkään vertaa merkkiä?
Onhan se melkoinen merkki Jumalalta, jos olisi halu uskoa ja hengelliset asiat kiinnostavat.
dfhsf kirjoitti:
Kun ensin sanoit, että ongelmasi on se, että et jaksa tai osaa uskoa Kristuksen jumaluuteen. Mutta tämä on taas aika erilainen ongelma. Tietty se, että ei koe itseänsä syntiseksi tai vajaaksi tms niin johtaa siihen, että ei tarvitse "pelastajaa" eli ehkä silloin onkin vaikeampi uskoa Kristuksen jumaluuteen ja Jumalan haluun pelastaa ihminen.
Minusta tämä on kiinnostava - ja itselleni vieras - aspekti. Kyllä minä tunnen itseni usein vajaaksi ja välillä syntiseksikin, mutta en noihin ongelmiin ole koskaan kaivannut ulkopuolista pelastajaa, vaan olen kohdistanut kehitysvaatimuksen suoraan itseeni.
Pelastuksen tarve on mulle suuri vieras mysteeri. Sellainen syntitaakan alta vapautuminen, joka edellyttää ulkopuolista väliintuloa.- lankeemus
kaarne kirjoitti:
Minusta tämä on kiinnostava - ja itselleni vieras - aspekti. Kyllä minä tunnen itseni usein vajaaksi ja välillä syntiseksikin, mutta en noihin ongelmiin ole koskaan kaivannut ulkopuolista pelastajaa, vaan olen kohdistanut kehitysvaatimuksen suoraan itseeni.
Pelastuksen tarve on mulle suuri vieras mysteeri. Sellainen syntitaakan alta vapautuminen, joka edellyttää ulkopuolista väliintuloa.Minusta ihmisen kehitysvaatimus on eri asia kuin katumus ja synnintunto. Ihmisellä oli "kehitysvaatimus" jo ennen lankeemusta eli silloin, kun ihminen vielä oli synnitön. Hän, Jumalan kuva, oli kutsuttu kasvamaan Jumalan kaltaisuuteen, josta Kristus näytti esimerkin meille. Miten tämä kasvu olisi tapahtunut, on meille mysteeri. Mutta paratiisista karkoituksen jälkeen kehitysvaatimus pysyi samana, kutsu kasvaa Jumalan kaltasuuteen, pysyi samana. Vain ja ainoastaan tie muuttui. Kuvioihin astui kuolema, jonka Jumala oli asettanut, koska pahuuteen langenneena ihminen olisi ikuisesti kadotettu, jos hän eläisi iankaikkisesti. Näinhän on pahojen enkelien laita. He eivät kuole, joten heillä ei ole pelastusta. Kuolema siis asetettiin, ettei ihminen jäisi ikuisesti langenneeseen tilaan. Kehitysvaatimus meillä siis on ja entistä vaikeampi, koska meidän tulisi kilvoitella syntiä, syntisiä motiiveja ja haluja ja vieläpä ulkopuolisia negatiivisia/pahoja energioita (demoneja) vastaan. Mutta lisäksi on se, jota ei mikään kehitys tee tyhjäksi, se, että olemme langenneita, vaikka miten ponnistelisimme eteenpäin ja paremmiksi ihmisiksi. Täydellinen ihmisyys, sen kaltaisena, jollaiseksi se alun perin luotiin, ei salli yhtäkään ylpeää ajatusta, ei yhtäkään himokasta ajatusta, ei yhtäkään pahaa ajatusta tai motiivia tms. En usko, että siihen pääsee kovinkaan moni ihminen ja jos pääseekin, niin monen lankeemuksen kautta eli näin ollen on jokainen ihminen saman pelastuksen tarpeessa.
- ??
Miten tulit uskoon ?
Minäkään en hyväksynyt kolminaisuutta. Minäkin tutkin ortodoksisuutta, mutta petyin... tutkin helluntailaisuutta, liian suggeroivaa ei tuntunut hyvältä, tutkin kaikkia uskontoja, myös itämaisia, mutta en löytänyt Jumalaa.
Olin kyllä aina aktiivi luteruilainen... pyhäkoulunope 17 vuotiaasta, nuorten kirkkoneuvostossa.... kuitenkin minusta luterilainen kirkko ei seurannut Raamatun opetuksia etenkin kolminaisuus ja Jumalan usvamainen olemus eivät tuntuneet oikeilta lukemiseeni nähden.
Sitten löysin sen kun jo olin lopettaa etsintöni... tai se löysi minut. Jumala lähetti heidät oveni taakse kolkuttamaan, en epäile sitä lainkaan, minua valmisteltiin vuosia ja tunsin heti kutsun, kun se tuli. En tosin rynnännyt asiaan päätäpahkaa vaan jopa sain käsiini kaikki mahdiolliset antiväittämät ja tutkin ne.
Klikkaamalla nimimerkkiäni pääset sivuilleni ja voit nähdä mitä löysin. Aluksi kun he tulivat ja sanoivat että heillä on minulle sanoma Jumalalta niin minua hymyilytti: Jaaa.. ai ihan sanoma... minä ajattelin... ja vain 5 minuttia... joo varmaan.... No päästin heidät sisään kuivattelemaan sateessa kastuneita vaatteitaan ja rupattelimme mukavia. He kysyivät voivatko tulla toistekkin... no mikä ettei, olimmehan tulleet siihen tulokseen että Jumala on olemassa. Sitäpaitsi minua alkoi tämä lempiyhtyeeni uskonto hieman kiinnostamaan, en sillon aikananai sitä tutkinutkaan, kun siitä oli niin paljon kummia huhuja... no tulivat uudelleen. Hyvin pian huomasin "tulleeni kotiin" ja en ole sieltä sen koommin lähtenyt. Minun vastaukseni löytyivät... noo uusia kysymyksiä tietenkin syntyi ja syntyy koko ajan... mutta tunnen todella Jumalan läheisyyden ja PHn läsnäolon elämässsäni olen todella kiitollinen siitä, että sain otta vastaan tämän lahjan, se on parasta mitä minun elämässäni on koskaan tapahtunut.
En nyt kuitenkaan halua kertoa enempää, koska ei ole meidän sivut, me puhumme täällä luterilaisuudesta.- nanna.Lii
Minä olen löytänyt yhteyden yhteiskristillisistä piireistä. Siellä on ihmisiä, joilla on elävää kokemusta uskosta, mutta opilliset piirteet ei ole se kynnyskysymys.
Minusta paras tapa löytää jumala tai usko tai pyhyys on löytää se muista ihmisistä tai luonnosta, ei uskonnosta tai sen kirjoista ja opeista.
"Kannattaisiko minun tyytyä omaan Jumala-uskooni, siihen että löydän hänet luonnosta ja jokaisesta auringonnoususta ja kastepisarasta sen sijaan, että yritän löytää jotain enemmän, mihin en kuitenkaan pysty?"
Mikähän sitten olisi varsinaisesti "enemmän"? Noille kokemuksille voit toivoa muista ihmisistä jakajaa ja ehkä uskontojen tekstit voivat tukea tuiota kokemusta ja johdattaa sitä, mutta kyllä tuo sun kokemuksesi on mielestäni se oikea lähtökohta jos mikä: oma aito kokemuksesi. Ole kiitollinen siitä, kaikilla ei ole sitä.
Mutta minä en ole uskovainen, joten mun prioriteetit saattaa olla ihan väärät.- ??
" Mutta minä en ole uskovainen, joten mun prioriteetit saattaa olla ihan väärät."
Kerrankin fiksu ja rehellinen ihminen!
No minä olen uskossa ja löysin Jeesuksen ja elämän hänessä, kun annoin elämäni hänelle. Eli tulin uskoon, mutta tunteet tulivat vasta sitten, kun uskalsin sanoa sen ääneen ihmisille.
Jos olet ottanut Jeesuksen elämääsi tunnusta uskosi julkisesti vaikka työkaverille, naapurille tms.
Sanoohan Jeesus: " joka tunnustaa minut ihmisten edessä sen minäkin tunnustan isän edessä".. Ja pyydä Jumalalta pyhän hengen lahjaa, se tekee Raamatun ymmärrettäväksi.
- Kadonnutlammaspaimen
Synnintunto ja kuolemanpelko, jäin pohtimaan noita asioita oikein yön yli. En ole tämän pitkän "etsikkoaikani" kuluessa tosiaan kumpaakaan murehtinut tai edes osannut murehtia. Jotenkin koen täysin vieraaksi ylipäänsä murehtia tuonpuoleisia asioita, olen aina ajatellut että tehtäväni on hoitaa vain tämänpuoleinen elämä mahdollisimman hyvin. Tähän elämään, arkeen, olen kaivannut lohdutusta ja voimia ja uskoa siihen, että kaikella mitä tapahtuu on jokin merkitys ja on jotain minua suurempaa, joka ohjaa tätä maanpäällistä elämää.
Ehkä tuo viimeinen lause kuvaakin sitä, mitä tässä ketjussa olen yrittänyt sanoiksi muotoilla, eli Jumalani voi tosiaan olla luonnossa ja siellä tunnekin olevani Häntä kaikkein lähimpänä. Luonto-jumala riittää antamaan kaikelle merkityksen. Mutta etsin Jumalaa, joka voisi myös _auttaa_. Eli Jumalaa, joka pystyy ja haluaa vaikuttaa asioihin; ohjaa tekemään oikeita valintoja ja oikeita ratkaisuja ja on turvana jos tulee vastoinkäymisiä.
Toinen mitä kaipaan on sitten se samalla tavalla uskovien yhteisö, josta saisi myös lohtua ja tukea arjessa.- miten uskoa
Noissa ongelmissa, joita tuot esiin, ei kukaan muu voi auttaa sinua, kuin Jumalan Pyhä Henki eli Hänen kolmas persoonansa, joka on "kaikkialla läsnä oleva ja kaikki täyttävä". Hänet voit tuntea luonnossa, kaikkialla, koska Hän on kaikkialla. "Vaikka minä tuonelaan menisin, olet Sinä siellä", niin psalmissa sanotaan. Mihinkään et voi paeta Jumalan läsnäoloa. Hän on silmä, joka näkee kaiken. Korva, joka kuulee kaiken. Käsi, joka auttaa kaikkia apua kaipaavia. Tien viitta, joka auttaa suunnistamaan. Voin kertoa sinulle, että jos sinulla on aikaa, kokeile meditaatiota, hesykastista rukousta. Meditoivassa rukouksessa on mahdollista laskeutua oman sielun syvyyksiin. Sielun maailma on yllättävän suuri, mitä syvemmälle sukellat, sen laajemmaksi (ja pelottavammaksi) se käy. Sen vuoksi kehotan olemaan varvovainen, olemaan sukeltamatta liian syvälle liian nopeasti. Mutta siellä sielusi syvyydessä voit kuulla Jumalan äänen selkeämpänä, nähdä Tien viitat selkeämmin. Mutta myös voit nähdä oman pimeytesi syvyyden aina muistaen, että meditaatiossa pyri olemaan näkemättä värejä, muotoja, vain pimeyttä. Sillä värit ja muodot ovat yleensä demonisia. Pimeys on sinusta. Valkeus Jumalasta, mutta valkeus voi olla myös demonista. Sen vuoksi meditaatio edellyttää erityistä varovaisuutta. Meditoidessa suojaava rukous on munkkien rukous "Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä".
- 1+1
" Tähän elämään, arkeen, olen kaivannut lohdutusta ja voimia ja uskoa siihen, että kaikella mitä tapahtuu on jokin merkitys ja on jotain minua suurempaa, joka ohjaa tätä maanpäällistä elämää."
Niin juuri, tuota samaa tyhjyytä itsekkin koin ennen uskoon tuloa. Miksi elän ? Mitä varten ?
Sain vastaukset noihin ja muihinkin kyssäreihin ! Luotu kaipaa luojansa yhteyteen..
Itse koen luonnossa myös Jumalan läsnäolon, kaiken sen kauneuden. . Joku pieni kukka.. Ilahduttaa kauneudellaan. Humisevat puut, linnut, eläimet.
Uskon, että olet lähellä pelastusta (puhut itsekkin etsikkoajasta..) pidät vain vielä kiinni siitä uskallatko heittäytyä Jumalan syliin.
uskovien yhteisön löydät vaikka vapaakirkosta, helareista, babtisteista jne. Kokeile mikä tuntuu omimmalta. ( monista noista voi kuunnella nettisaarnoja myös, kun klikkaa ko. seurakunnan sivuja.) Mutta mene rohkeasti käymään myös paikanpäälle.
"Kannattaisiko minun tyytyä omaan Jumala-uskooni, siihen että löydän hänet luonnosta ja jokaisesta auringonnoususta ja kastepisarasta sen sijaan, että yritän löytää jotain enemmän, mihin en kuitenkaan pysty?"
Jep. Voit nimittää sitä Jumaksi jos haluat. Moni ateistikin kenties tuntee samanlaista nöyryyttä ja ihastusta luonnon ja maailmankaikkeuden edessä kuin uskova Jumalansa.
Ateisti ei tosin rakenna toteemipaaluja tai kirkkoja vaan ostaa ennemmin peilikaukoputken :)- yksi kirja
Osaatko englantia: lue Orthodox Dogmatic Theology, The Experience of God. Kirjoittanut Dumitru Staniloae.
Tämä on todella hyvä kirja. Valaisee todella hyvin Jumalan olemusta ja iänkaikkisuuden olemusta. - PSARI
Kun uskoa ei löydä kirjoitit "Onko niin, että jotkut ihmiset eivät koskaan saa kokea millaista on uskoa vilpittömästi?"
Ei sitä tarvitsekkaan löytää, sillä se tulee itsestään siitä, kun suggeroi itsensä uskovaiseksi eli joka ilta pitää rukoilla saman kaavan mukaan, ja kun tarpeeksi kauan on rukoillut niin jonain päivänä kokee tunteen kuin pyhä henki laskeutuisi päälle. Se on aivojen tuottama psyykkinen häiriö, jota sanotaan kognitiiviseksi dissonanssiksi eli siinä tavallaan tietää, että uskontoon liittyvät asiat eivät ole totta, mutta ajatus muuttuu pitämään uskontoa totena.
Ole iloinen, että olet mieleltäsi (vielä) terve. Jos haluat uskovaiseksi tosissaan, sinun pitää alkaa rukoilemaan itsellesi uskoa. Uskonto ja uskovaiseksi opitaan kirjojen kautta - synnynnäistä uskontoa ei ole. Psari on oikeassa. Mikäli haluat oikeasti uskoon, niin sinun täytyy "mietiskellä" itsesi uskoon. Mikäli et pysty uskomaan pappeja, mikä ei ole ihme, niin sinun täytyy itse aivopestä itsesi, mikä on tehokas ratkaisu, mutta vaatii työtä.
Joka päivä hoet Jeesus on rakkaus, minä pääsen taivaaseen uskoni vuoksi, ilman Jeesusta elämäni on tyhjää ja sieltä se kipinä aivopesuun lähtee. Hihhuleilla on aivotoiminnassa se hyvä puoli, että heillä on jo valmiiksi rakennettu kanava, joka nielee kaiken heitä miellyttävän asian ja jos joku vielä ulkopuolinen vahvistaa käsityksiä, niin heillä se muuttuu todeksi, vaikkei sillä olisi mitään järjellistä selitystä olemassa. Sinun kaltaisten kovapäiden pitää sitten itsensä aivopestä, kun järki pystyy sanomaan asian olevan perseestä, mutta tunteet haluaisivat uskoa johonkin.
Kyllä sut oikeaan uskoon saadaan, mutta epäilen sinun oikeasti siihen ryhtyvän, sillä on muutakin harrastustoimintaa olemassa, kuin hihhulien kanssa riehua kokouksissa....Epäilen vahvasti, että sinun uskosi ei kauaa edes riittäisi, kun joutuisi näkemään hihhulit kokouksissa ja se saisi sinut epäilemään....mutta hetkellisesti voisit tuntea euforismia....tosin voisit mennä lenkillekkin ja kokea samaa hyvää mielihyvän tunnetta tai joistakin lääkkeistäkin sitä taitaisi saada.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1334108Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3232096Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481841Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21810- 1061750
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4411709Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4591560MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar531312Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441286Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4581275