Kuinka yhdistää läheisyysriippuvainen ja itsenäinen?

Hei, tiedän niin miltä sinusta tuntuu. Olen itsekin samalla tavalla samanlainen kanssasi, eli välillä tarvitsen omaa tekemistä ja muutenkin olen ollut aika paljon sellainen 'yksinäinen susi' ihminen.

Mielestäni ongelma ehkä saattaa olla siinä, ettei tyttöystävälläsi ole nyt mitään tekemistä tai omia kavereita, niin hän takertuu sinuun. Ja jos sinä et ole heti tekemässä mitä hän tahtoisi tehdä yhdessä, hän ottaa sen itseensä ja kai pelkää, että kyllästyt häneen, kun et tee kaikkea hänen kanssaan. Joillakin on jostain syystä sellainen käsitys, että parisuhteessa kun ollaan niin kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja jos tahtoo tehdä yksin jotain, niin puoliso suuttuu asiasta.

Minusta sinun kannattaisi kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä tunnet häntä kohtaan. Puhu hänen kanssaan tästäkin asiasta, siitä, että vaikka rakastat häntä ja haluat tehdä asioita hänen kanssaan (oletan että asia on näin?) haluat silti että sinulla on myös omaa aikaa omiin juttuihin. On kuitenkin vaikea saada hänet ymmärtämään asiaa, varsinkin jos on todella takertuvaa tyyppiä, joka ajattelee ensikseen tunteilla, eikä järjellä.

Itse kerran sanoin omalle tyttöystävälleni (entinen tosi, olen myös nainen) että tule kainaloon kun tarvitsen lohdutusta, hän myös nimittäin valitti siitä kun en lohduttanut. Mutta eipä hän itsekään koskaan näyttänyt sitä milloin piti lohduttaa, oletti aina että minä osaisin lukea ajatukset :/

Eli kannattaa puhua. Ei asiassa oikein muuta voi

^ Kiitos vastauksesta. Kuulostaa tutulle toiminnalle. Tosiaan, haluan tehdä hänen kanssaan asioita. Olemme asiasta puhuneet jonkun verran, uskoisin hänen olevan sen verran fiksu että hän ymmärtää. Mutta aika vasta kertoo, kuinka tässä asiassa oikeasti käy.
On vain vaikeaa saada hänelle se tunne, että en hylkää häntä vaikka haluan tehdä useita asioita yksin. Jos pääsemme tässä asiassa jollekin yhteiselle viivalle, niin kaikki on enemmän kuin hyvin.

Tätä hetkeä vaikeuttaa vielä sekin, että vietämme molemmat päivät kotona. Itse olen työttömänä ja hän tekee yötöitä pari päivää viikossa. Minulla alkaa koulu elokuussa, eli sinne saakka "täytyy" olla hänen kanssaan kokoajan kotona. Kaipaisin välillä ikävän tunnetta.

Sinä olet ihminen joka tarvitsee omaa tilaa ja kumppanisi taas mielellään viettäisi kanssasi aikaa vaikka kuinka paljon. Kumman vika? No ei tietenkään kummankaan, olette vain erilaisia ihmisiä tuossa asiassa, ymmärrän teitä molempia. Siitä voi kieltämättä tulla ongelmia. Oletko suhteen alussa halunnu enemmän läheisyyttä?

Tässä ei nyt kyllä kuulosta olevan ihan 'läheisriippuvuudesta' kyse, vaan ihan vain torjunnan pelosta ja yksinäisyyden tunteesta / läheisyyden kaipuusta (riippuvuus on täysin eri asia, ja kumppanisi ei todellakaan käyttäytyisi noin, jos olisi läheisriippuvainen). Tässäkin suhteessa ihmiset ovat hyvin, hyvin erilaisia; toisille parisuhteessa riittää että 'ollaan yhdessä' ja 'tehdään niitä parisuhdejuttuja' muutama tunti päivässä, loput sitten tehdään kaikkea muuta - toisille taas toisen läheisyys ja yhdessäolo on hyvinkin tärkeää, eritoten kun suhde on vielä suht tuore - se ei ole mikään 'sairaus', 'syndrooma' tai mikään muu ihmistä alentava asia (se voi olla sitä, mutta vain jos se menee liian pitkälle, itsetuhoisen käytöksen rajamaille), vaan kyse on siitä, että ihmisillä on omat, monesti hyvinkin erilaiset tarpeensa ja parisuhde tarkoittaa usein sitä, että otetaan myös ne toisen tarpeet huomioon - teidän tapauksessanne tämä tarkoittaa sitä, että kumppanisi on kyettävä antamaan sinulle myös 'omaa aikaa' ilman syyllistämistä / pelkoa, mutta sinun on myös kyettävä antamaan kumppanillesi sitä läheisyyttä jota hän selvästi kaipaa.

En itse lähde osoittelemaan sormia mihinkään suuntaan, mutta sen minkä sinun pitää tehdä, on tutkia omia tuntemuksiasi ja selvittää itsellesi, mitä oikeasti tunnet kumppaniasi kohtaan ja sitä, oletko hänen kanssaan vain 'koska se on yhteiskunnan normi olla parisuhteessa', vai koska rakastat häntä (ja onko tuntemasi tunne todella rakkautta, vai ei) ja mitä olet itse valmis uhraamaan parisuhteesi eteen - pitäisi olla selvää, ettei parisuhteessa oleva ihminen kerkeä kaveeraamaan kavereidensa kanssa tai tekemään omia juttujaan yhtä paljoa, kuin sinkkuna ollessa.

Tässä vaiheessa pahoittelen seuraavan lauseen syyttelevää sävyä, mutta minun täytyy kysyä: Mikset anna kumppanillesi sitä läheisyyttä, jota hän kaipaa? On tietysti ymmärrettävää, että elämässä on varmasti muutakin kuin sen toisen kainaloon käpertyminen 24/7, mutta luulisi että valinta minkä tahansa ja rakastamansa henkilön välillä on helppo - jos ikävää kaipaat, uskon että kerkeät ikävöimään häntä ihan riittävästi sen jälkeen, kun eroatte - jonka väistämättä teette, jos asiat jatkuvat samaa rataa.

Ennenkuin tässä kummankaan tunteet loukkaantuvat suotta (enempää), teidän pitäisi istua pöydän ääreen (mielummin vaikkapa sohvalle sylikkäin) ja puhua asioista niin, että molemmat ovat niin sanotusti samalla sivulla, tämä ei tarkoita sitä, että molemmat tietävät millä sivulla toinen on, vaan sitä, että päädytte sille samalle sivulle.